08.09.1992

Kihlakunnanoikeus - Todistelukustannukset - Tutkimattajättäminem

Käsitys kihlakunnanoikeuden puheenjohtajan velvollisuudesta huolehtia siitä, että todistaja voi esittää korvausvaatimuksen todistelukustannuksista

Vt. käräjätuomarin tietoon saatettu oikeuskanslerin käsitys, jonka mukaan hänen olisi kihlakunnanoikeuden puheenjohtajana toimiessaan tullut huolehtia siitä, että kihlakunnanoikeuden istuntoon perätöntä lausumaa koskevan rikosasian käsittelyyn hänen tietensä syyttäjän kutsusta saapuneet todistajat olisivat voineet esittää tuomioistuimessa vaatimuksensa saada valtion varoista korvausta matka- ja toimeentulokustannuksista sekä taloudellisesta menetyksestä. Valtion varoista maksettavista todistelukustannuksista annetun lain nojalla heillä oli ollut oikeus tuossa laissa säädettyyn korvaukseen, vaikkei heitä jutun tutkimatta jättämisestä johtuen ollutkaan kuulusteltu asiassa todistajina. Puheenjohtaja olisi voinut ennen päätöksen julistamista, jolla syyte jätettiin tutkimatta, tiedustella syyttäjän kutsusta tuomioistuimeen saapuneilta todistajilta, vaativatko he valtion varoista maksettavista todistelukustannuksista annetussa laissa tarkoitettuja korvauksia. Näin todistelukustannusten korvausta koskeva päätös olisi voitu julistaa pääasiaa koskevan päätöksen yhteydessä. Ei olisi ollut myöskään estettä sellaiselle menettelylle, että kihlakunnanoikeus olisi käsitellyt todistajien palkkioita koskeneen asian erillisenä asiana pääasiassa julistetun päätöksen jälkeen. Tällöin todistelukustannukset olisivat jääneet valtion vahingoksi.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.