15.09.1992

Lääninverovirasto - Veroulosotto - Kiinteistön myyntirajoitukset

Huomautus lääninverovirastolle virheellisestä menettelystä kiinteistön myyntirajoitusten selvittämisessä

Verovelvollinen oli veroulosottolaissa säädetyssä määräajassa hakenut muutosta säännönmukaiseen verotukseensa, joten hänen kiinteistönsä oli tältä osin ollut myyntirajoitusten alainen. Lääninveroviraston ei olisi tullut myöntää ennakkoa pakkohuutokauppaa varten eikä valvoa saataviaan huutokaupassa ilmoittamatta huutokaupan toimittajalle verovelvollisen tekemästä valituksesta. Kiinteistö oli myyty pakkohuutokaupalla lääninveroviraston toimenpiteisiin perustuen muun ohessa näiden verojen maksamiseksi. Lääninveroviraston perimisosastolle huomautettu sen virheellisestä menettelystä laiminlyödä vireilläolevien valitusten selvittäminen ennen pakkohuutokaupan ennakon myöntämistä ja pakkohuutokauppavalvontaa.

Lyhennysote apulaisoikeuskansleri Jukka Pasasen päätöksestä 15.9.1992 dnro 476/1/90 veroviranomaisten menettelyä verotusta ja perintää koskevassa asiassa.

KANTELUKIRJOITUKSET

P.L:n kirjoitus

P.L. on oikeuskanslerille osoittamassaan, 15.6.1990 oikeuskanslerinvirastoon saapuneessa kirjoituksessa kertonut, että Espoon ja Ruokolahden veroviranomaiset olivat tehneet virheen hänen kunnallisverotuksensa perusvähennyksessä verovuodelta 1982. Hän on arvostellut myös tämän virheen vasta vuonna 1987 tapahtunutta korjausmenettelyä. P. L:n mielestä virhe oli loppujen lopuksi johtanut aiheettomaan kiinteistön pakkohuutokauppaan.

A. ja S.L:n kirjoitus

P.L:n kirjoituksen liitteenä on ollut hänen lastensa A. ja S. L:n oikeuskanslerille 30.5.1990 osoittama kirjoitus, jossa he ovat kertoneet ostaneensa edellä mainitun kiinteistön. He ovat puolestaan katsoneet, että Espoon verovirasto, Ruokolahden verotoimisto ja Kymen lääninverovirasto olivat toimineet asiassa lainvastaisesti ja vaatineet, että vastuulliset tulisi saattaa syytteeseen.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

RATKAISU

Tämän asian olen tutkinut.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Uudenmaan lääninveroviraston perimisosaston menettely

Verojen ja maksujen perimisestä ulosottotoimin annetun lain (367/61) 6 §:n mukaan vero voidaan periä ulosottotoimin, vaikka veron määrääminen tai maksuunpano ei olekaan saanut lainvoimaa. Kiinteistöä ei kuitenkaan saa myydä ennen verotuspäätöksen tulemista lainvoimaiseksi. Päätös tulee verotuslain 93 §:n (399/82) mukaan lainvoimaiseksi vasta yli viiden vuoden päästä veron määräämisestä. Tämän vuoksi on veroulosottolain 6 §:n 3 ja 4 momenttien (47/83) mukaan edellä mainittuja kiinteistön myyntirajoituksia sovellettava verotuslaissa tarkoitettujen verojen ulosotossa vain, jos verovelvollinen on tehnyt määräajassa veromuistutuksen ja hylkäävän päätöksen saatuaan jatkanut muutoksen hakemista valittamalla.

P.L. oli 10.11.1982 tehnyt vuoden 1981 verotuksestaan veromuistutuksen tutkijalautakunnalle ja saatuaan 5.1.1983 hylkäävän päätöksen valittanut asiasta Uudenmaan lääninoikeudelle 12.4.1983. Lääninoikeus on 28.10.1986 antanut päätöksensä tämän valituksen johdosta. Kun P.L. oli vero-ulosottolaissa säädetyssä määräajassa hakenut muutosta vuoden 1981 verotukseensa, hänen kiinteistönsä oli tältä osin ollut edellä mainittujen myyntirajoitusten alainen. Lääninveroviraston ei olisi tältä osin tullut myöntää ennakkoa pakkohuutokauppaa varten eikä valvoa saataviaan huutokaupassa ilmoittamatta verovelvollisen tekemästä valituksesta. Kuitenkin kiinteistö oli 5.6.1986 myyty pakkohuutokaupalla lääninveroviraston toimenpiteisiin perustuen muun ohessa näiden verovuoteen 1981 kohdistuvien verojen maksamiseksi.

Verotus ja verojen ulosottomenettely on kokonaisuutena arvioiden kansalaisen kannalta monimutkainen ja vaikeasti hallittava järjestelmä. Kiinteistön myyntirajoitukset on säädetty verovelvollisen suojaksi kohtuuttomien lopputulosten välttämiseksi. Voimassa olevassa lainsäädännössä ei ole säädetty, kenen tehtävänä on selvittää saamisen tai maksuunpanon lainvoimaisuus. Lääninverovirasto on veronsaajien edustajana ja veroperinnän asiantuntijana yksittäistä verovelvollista huomattavasti vahvemmassa asemassa. Tämän vuoksi lääninverovirasto on huutokaupan toimittajan lisäksi velvollinen selvittämään, ovatko edellytykset kiinteistön myynnille olemassa. Uudenmaan lääninveroviraston oman ilmoituksenkin mukaan nykyisin pakkohuutokauppaennakkopyyntöä käsiteltäessä tarkistetaan valitusten vireilläolo.

P.L. ei ollut maksanut hänelle maksuunpantuja veroja eikä koko aikana ottanut yhteyttä perintäviranomaisiin. Hän ei myöskään ollut verovuoteen 1981 kohdistuvan valituksensa yhteydessä pyytänyt täytäntöönpanon kieltämistä. Verovuoteen 1982 kohdistuvan valituksen P.L. oli tehnyt vasta pakkohuutokaupan ja varojen jaon jälkeen. Tämän vuoksi katson, ettei asia anna aihetta enempiin toimenpiteisiin kuin että huomautan Uudenmaan lääninveroviraston perimisosastolle sen virheellisestä menettelystä laiminlyödä vireilläolevien valitusten selvittäminen ennen pakkohuutokaupan ennakon myöntämistä ja pakkohuutokauppavalvontaa.

Tässä tarkoituksessa lähetän jäljennöksen päätöksestäni Espoon verovirastolle ja Uudenmaan lääninverovirastolle sekä asiassa ilmenneiden verotus- ja perintämenettelyä koskevien havaintojen johdosta tiedoksi verohallitukselle.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.