15.09.1992

Kiinteistön pakkohuutokauppa - Selonottovelvollisuus - Kiinteistön myyntirajoitukset

Virheellinen menettely kiinteistön pakkohuutokaupassa ja huutokaupan toimittajan selonottovelvollisuus

Velallinen oli veroulosottolain edellyttämällä tavalla hakenut muutosta säännönmukaiseen verotukseensa, joten hänen kiinteistönsä oli tältä osin ollut myyntirajoitusten alainen. Kiinteistö oli kuitenkin myyty pakkohuutokaupalla myös näiden verojen maksamiseksi ennen niiden lainvoimaiseksi tuloa. Huutokaupan toimittajan velvollisuutena on selvittää, ovatko edellytykset ulosmitatun omaisuuden pakkomyynnille olemassa.

Velallinen oli ennen ulosmittausta kirjeellään ilmoittanut nimismiehelle, ettei hän omistanut kiinteistöä. Nimismies oli ilmoituksen johdosta tarkistanut, että velallisella oli ulosmittaushetkellä ollut edelleen lainhuuto tilaan. Kiinteistön pakkohuutokauppa oli toimitettu yli vuoden kuluttua ulosmittauksesta ja nimismies oli oman selvityksensä mukaan ennen huutokauppaa saanut nimettömän puhelinsoiton, jossa omistusoikeuden siirtyminen oli toistamiseen hänelle ilmoitettu. Ottaen huomioon ulosmittauksen ja pakkohuutokaupan välillä kulunut aika, velallisen nimismiehelle aikoinaan lähettämä kirje ja nimismiehen saama, vaikkakin nimetön puhelinsoitto, nimismiehen olisi tullut hankkia uusi lainhuutotodistus kiinteistöstä ennen sen pakkomyyntiä. Asianmukaisesti toimimalla hän olisi saanut tiedon kiinteistön omistusoikeuden siirtymisestä ulosottolain edellyttämällä tavalla.

Nimismiehelle huomautettu virheellisestä menettelystä hänen myydessään kiinteistön pakkohuutokaupalla lainvoimaa vailla olevien verojen maksamiseksi ja samalla kiinnitetty hänen huomiotaan pakkohuutokaupan toimittajan selonottovelvollisuuteen kiinteistön omistusoikeudesta.

Lyhennysote apulaisoikeuskansleri Jukka Pasasen päätöksestä 15.9.1992 dnro 718/1/91 ulosottoviranomaisten menettelyä verojen perintää ja kiinteistön pakkohuutokauppaa koskevassa asiassa.

KANTELUKIRJOITUKSET

P.L:n kirjoitus

P.L. on oikeuskanslerille osoittamassaan 15.6.1990 oikeuskanslerinvirastoon saapuneessa, myös veroviranomaisten menettelyä (dnro 476/1/90) koskevassa kirjoituksessa kertonut, että hänen noin parin tuhannen markan verovelkaansa ei ollut, kuten aikaisemmin, peritty hänen silloisessa kotikunnassaaan Espoossa, vaan se oli lähetetty perittäväksi Ruokolahdelle, missä kunnassa P.L. tuolloin oli omistanut Immalanjärven kylässä sijaitsevan Lahdensuu nimisen tilan RN:o 19:30.

Ruokolahden piirin nimismies oli 2.5.1985 ulosmitannut tämän kiinteistön ja 5.6.1986 myynyt sen pakkohuutokaupalla, vaikka kiinteistö ei enää ollut ollut P. L:n omistuksessa. P.L. on kertonut valittaneensa nimismiehen menettelystä 16.7.1986 päivätyllä kirjeellä Kymen läänin poliisitarkastajalle, mutta hänen kirjeeseensä ei ollut vastattu.

A. ja S.L:n kirjoitus

P.L:n kirjoituksen liitteenä on ollut hänen lastensa A. ja S. L:n oikeuskanslerille 30.5.1990 osoittama kirjoitus, jossa he ovat vaatineet, että heille kyseiseen tilaan 20.3.1985 tapahtuneen kaupan perusteella 29.5.1985 myönnetty lainhuuto pysytetään voimassa ja samaan tilaan myöhemmin myönnetty lainhuuto kumotaan. Lisäksi he ovat katsoneet, että Ruokolahden piirin nimismies oli myydessään tilan pakkohuutokaupalla toiminut asiassa lainvastaisesti, ja vaatineet hänen velvoittamistaan korvaamaan asiassa aiheutettu vahinko.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

RATKAISU

Tämän asian olen tutkinut.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Nimismies Jorma Perhiön menettely

1. Perittävänä olleiden verojen lainvoimaisuus

Verojen ja maksujen perimisestä ulosottotoimin annetun lain (367/61) 6 §:n mukaan mikäli saamisen ulosottoa ei kielletä tai keskeytetä, täytäntöönpano on loppuun saatettava siitä riippumatta, onko saamisen määrääminen tai maksuunpano saanut lainvoiman vai ei. Kiinteistö saadaan kuitenkin myydä vasta sitten, kun saamisen määrääminen tai maksuunpano on lainvoimainen. Verotuslain 93 §:n (399/82) mukaan päätös tulee lainvoimaiseksi vasta yli viiden vuoden päästä veron määräämisestä.

Tämän vuoksi veroulosottolain 6 §:n 3 ja 4 momenttien (47/83) mukaan verotuslaissa tarkoitettujen verojen ulosotossa sovelletaan 2 momentissa säädettyjä rajoituksia vain, jos säännönmukaiseen verotukseen on haettu muutosta tutkijalautakunnalta veromuistutuksella tai tehty valitus lääninoikeudelle 60 päivän kuluessa siitä päivästä, jona tutkijalautakunnan ilmoitus valitusajan alkamisesta on julkipantu tai samassa ajassa tehty oikaisuvaatimus verolautakunnalle tai lääninverolautakunnalle. Rajoitukset ovat yleensä voimassa, kunnes muutoksenhaun johdosta annettu päätös on saanut lainvoiman.

P.L:n ja myöhemmin A. ja S. L:n Ruokolahdella omistama tila oli 2.5.1985 ulosmitattu P.L:n Espoossa verovuodelta 1981 maksuunpantujen lopullisten verojen erät 1-3 ja Ruokolahdella verovuodelta 1982 maksuunpannun osittain kiinteistöön kohdistuvan lopullisen veron maksamiseksi. P.L. oli kuitenkin 10.11.1982 tehnyt vuoden 1981 verotuksestaan veromuistutuksen tutkijalautakunnalle ja hylkäävän päätöksen 5.1.1983 saatuaan 12.4.1983 verovalituksen Uudenmaan lääninoikeudelle. Lääninoikeus on 28.10.1986 antanut asiassa päätöksen, jossa valitus on osittain hyväksytty. Kun P.L. oli veroulosottolain edellyttämällä tavalla hakenut muutosta vuoden 1981 verotukseensa, hänen kiinteistönsä oli tältä osin ollut edellä mainittujen myyntirajoitusten alainen.

Ruokolahdella vuodelta 1982 maksuunpantu vero oli P. L:n vasta pakkohuutokaupan ja varojen jaon jälkeen tekemän valituksen johdosta oikaistu ja poistunut 13.4.1987. Koska P.L. ei ollut veroulosottolaissa säädetyssä määräajassa hakenut muutosta vuoden 1982 verotukseensa, kiinteistö oli laillisesti voitu myydä tämän veron maksamiseksi.

Kiinteistö oli 5.6.1986 myyty pakkohuutokaupalla kuitenkin myös verovuoteen 1981 kohdistuvien verojen maksamiseksi. Perhiön selvityksen mukaan hän ei ollut missään vaiheessa saanut tietoa siitä, että niistä oli valitettu. Voimassa olevassa lainsäädännössä ei ole säädetty, kenen tehtävänä on selvittää saamisen tai maksuunpanon lainvoimaisuus. Ulosottoasiain neuvottelukunnan 26.1.1983 antaman tiedotteen nro 25/83 mukaan huutokaupan toimittajan velvollisuutena on selvittää, ovatko edellytykset ulosmitatun omaisuuden pakkomyynnille olemassa. Tämä tiedote oli lähetetty myös nimismiehille.

Verotus ja verojen ulosottomenettely on kokonaisuutena arvioiden kansalaisen kannalta monimutkainen ja vaikeasti hallittava järjestelmä. Kiinteistön myyntirajoitukset on säädetty verovelvollisen suojaksi kohtuuttomien lopputulosten välttämiseksi. Vaikka lääninverovirasto on veronsaajien edustajana ja veroperinnän asiantuntijana myös velvollinen selvittämään, ovatko kiinteistön pakkohuutokauppaedellytykset olemassa, vastuu on kuitenkin viime kädessä huutokaupan toimittajalla.

2. Ilmoitus omistajanvaihdoksesta

Ulosottolain 4 luvun 26 §:n mukaan jos joku luovuttaa kiinteän omaisuutensa toiselle, ei luovutus estä omaisuuden ulosmittaamista hänen velastaan, ennenkuin uusi omistaja on hakenut lainhuudatusta. Jos ennen ulosmittausta tapahtuneelle luovutukselle haetaan lainhuuto 30 päivän kuluessa ulosmittauksesta, ulosmittaus peräytyy. Uusi omistaja on kuitenkin velvollinen antamaan ilmoituksen luovutuksesta sille, jonka on toimitettava omaisuuden huutokauppa ja näyttämään hänelle saantokirjansa. Jos ilmoitus on tapahtunut tai luovutus on muuten tullut huutokaupan toimittajan tietoon ennenkuin lainhuudatuksen hakuaika on päättynyt, keskeyttäköön hän täytäntöönpanon, kunnes on selvitetty, haetaanko lainhuudatusta.

Jos uusi omistaja ilmoittaa luovutuksen vasta sitten kun omaisuus on jo myyty, on myynti häntä kohtaan voimassa, vaikka lainhuudatusta onkin haettu edelläsanotun ajan kuluessa. Yleisenä sääntönä oikeuskirjallisuudessa ja -käytännössä on, että omistusoikeuden siirtyminen erottaa esineen entisen omistajan varallisuudesta ja liittää sen uuden omistajan varallisuuteen. Ulosottolaki 4:26 sisältää poikkeuksen tästä pääsäännöstä, minkä vuoksi sitä on tulkittava ahtaasti.

P.L. oli 2.4.1985 päivätyllä kirjeellään ilmoittanut nimismies Perhiölle, ettei hän omistanut kiinteistöä Ruokolahdella. Nimismies Perhiö oli ilmoituksen johdosta tarkistanut, että P. L:llä oli ulosmittaushetkellä 2.5.1985 ollut edelleen lainhuuto tilaan. Kun A. ja S.L. eivät vielä tuolloin olleet saaneet lainhuutoa kiinteistöön, oli se mahdollista ulosmitata P.L:n veroveloista.

Pakkohuutokauppa oli toimitettu yli vuoden kuluttua ulosmittauksesta ja nimismies Perhiö oli oman selvityksensä mukaan ennen huutokauppaa saanut nimettömän puhelinsoiton, jossa omistusoikeuden siirtyminen oli toistamiseen hänelle ilmoitettu. Ottaen huomioon ulosmittauksen ja pakkohuutokaupan välillä kulunut aika, P.L:n Perhiölle aikoinaan lähettämä kirje ja Perhiön saama, vaikkakin nimetön puhelinsoitto katson, että Perhiön olisi tullut hankkia uusi lainhuutotodistus kiinteistöstä ennen sen pakkomyyntiä. Asianmukaisesti toimimalla Perhiö olisi saanut tiedon kiinteistön omistusoikeuden siirtymisestä ulosottolain edellyttämällä tavalla.

3. Loppupäätelmä

P.L. ei ollut määräajassa valittanut ulosmittauksesta eikä pakkohuutokaupasta eikä hän ollut koko aikana ollut missään yhteydessä täytäntöönpanoviranomaisiin. Myöskään A. ja S.L. eivät olleet edes saamansa lainhuudon jälkeen olleet yhteydessä nimismieheen. Tämän vuoksi katson, ettei asia anna puoleltani aihetta muihin toimenpiteisiin kuin, että huomautan nimismies Jorma Perhiölle virheellisestä menettelystä hänen myydessään kiinteistön pakkohuutokaupalla lainvoimaa vailla olevien verojen maksamiseksi ja samalla kiinnitän hänen huomiotaan pakkohuutokaupan toimittajan selonottovelvollisuuteen kiinteistön omistusoikeudesta.

Tässä tarkoituksessa lähetän jäljennöksen päätöksestäni hänen tietoonsa. Pakkohuutokauppakuulutuksessa olleet vuosilukuvirheet eivät anna aihetta toimenpiteisiin.

Lisäksi totean, että oikeuskirjallisuudessa on keskusteltu, tuleeko arvokkaan objektin ulosmittaaminen määrältään vähäisestä saatavasta ylipäätään sallia. Erityisesti kiinteistöjen ulosmittaaminen pienistä saatavista on katsottu sekä oikeuspoliittisesti että kansantaloudellisesti epäonnistuneeksi ratkaisuksi. Myös eduskunnan oikeusasiamies on 13.5.1983 antamassaan ratkaisussa nro 1205 (dnro 1393/82) katsonut perittävään maksuun verrattuna kohtuuttoman arvokkaan esineen ulosmittauksen virheelliseksi.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Asiassa ilmenevien ulosottomenettelyä koskevien havaintojen johdosta lähetän jäljennöksen tästä päätöksestäni myös oikeusministeriölle tiedoksi.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.