03.09.1992

Syyttäjän toimenpiteet - Tietojen antaminen julkisuuteen syytteistä ja rikoksia koskevista teonkuvauksista

Käsitys syyttäjän toimenpiteitten julkistamisessa noudatettavasta menettelystä

Kanteluasiaan antamassaan ratkaisussa oikeuskansleri on saattanut syyttäjänä toimivan apulaisnimismiehen tietoon käsityksensä niistä ohjeista ja menettelytavoista, joita virallisen syyttäjän on muun muassa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 2 kappaleen sisältämän syyttömyysolettaman mukaisesti noudatettava antaessaan ennen oikeudenkäyntiä julkisuuteen tietoja syytteistä ja rikoksiin liittyvistä teonkuvauksista.

Oikeuskanslerin ohjeita syyttäjille (1986) s. 47
Euroopan ihmisoikeussopimus 6 artikla 2 kappale

1 KANTELUKIRJOITUKSEN SISÄLTÖ

Jyväskylän kaupungista oleva varatuomari A on oikeuskanslerille
osoittamassaan 1.2.1991 päivätyssä kantelukirjoituksessa
kertonut, että hän oli toiminut päämiehensä B:n
oikeudenkäyntiavustajana rikosjutussa, jonka käsittely
oli alkanut Jämsän kihlakunnanoikeuden istunnossa
14.11.1990. B oli jutussa ollut syytettynä yhdessä erään
toisen henkilön kanssa. Virallisena syyttäjänä jutussa oli
ollut Jämsän piirin apulaisnimismies Joeli Kangas, joka oli
syytteessään vaatinut syytetyille rangaistusta yksin teoin
tehdyistä törkeästä pahoinpitelystä ja vapautta loukkaavasta
haureudesta, laittomasta vangitsemisesta, jatketusta törkeästä
pahoinpitelystä ja heitteillepanosta. Lisäksi Kangas oli vielä
vaatinut B:lle rangaistusta rattijuopumuksesta.

Apulaisnimismies Kangas oli ennen oikeudenkäynnin alkamista
antanut haasteesta ja syytteestä julkisuuteen tietoja, joiden
perusteella Koillis-Häme -niminen paikallislehti oli
31.10.1990 ilmestyneessä numerossaan julkaissut lehtikirjoituksen.
Lehtikirjoituksessa oli apulaisnimismies Kankaan kertomaan
perustuvana yksityiskohtaisesti kerrottu, mistä teoista
asianomaisia henkilöitä tultaisiin oikeudenkäynnin yhteydessä
syyttämään. Lehtikirjoituksessa oli Kankaan kertomaan perustuvana
myös kuvattu yksityiskohtaisella tavalla sanottuja tekoja
ja selostettu Kankaan arviointia tekojen laadusta ja luonteesta.

A on kantelukirjoituksessaan paheksunut apulaisnimismies
Kankaan menettelyä tietojen julkistamisessa. A:n mielestä
Kangas oli käyttänyt asemaansa yhteiskunnan rangaistusvaateen
esittäjänä sangen poikkeuksellisella ja rikoksesta
epäiltyjen kannalta hyvin vahingollisella tavalla. A:n
päämies oli kokenut asian niin, ettei hän ollut voinut syyttäjän
menettelyn vuoksi saada puolueetonta oikeudenkäyntiä. Apulaisnimismies
Kankaan tiedottamistoiminta oli johtanut siihen,
että tiedotusvälineet olivat poikkeuksellisen aktiivisesti
seuranneet oikeudenkäyntiä, joka näin ollen oli pienellä paikkakunnalla
saanut osakseen suurta julkisuutta. Tietojen antamisella
julkisuuteen ennen oikeudenkäynnin alkamista ei
A:n mielestä ole tässä tapauksessa ollut mitään perusteita.
Sen vuoksi A on kantelukirjoituksessaan pyytänyt oikeuskanslerin
toimenpiteitä apulaisnimismies Kankaan menettelyn
tutkimiseksi.

2 HANKITTU SELVITYS

Apulaisnimismies Joeli Kangas on antanut häneltä kantelukirjoituksen
johdosta vaaditun selvityksen 6.5.1991 päivätyssä
kirjoituksessaan.

Selvityksensä ohella Kangas on oikeuskanslerinvirastolle toimittanut
jäljennökset oikeudenkäyntipöytäkirjoista, jotka Jämsän
kihlakunnanoikeus oli istunnoissaan 14.11.1990 ja
12.12.1990 laatinut käsitellessään sanottua rikosjuttua. Lisäksi
Kangas on oikeuskanslerinvirastolle toimittanut jäljennöksen
Vaasan hovioikeuden 14.1.1992 antamasta päätöksestä
nro 20 sanotussa rikosjutussa.

Selvityksessään apulaisnimismies Kangas on esittänyt muun
ohessa seuraavaa.

Jämsän poliisille oli 29.9.1990 tehty rikosilmoitus tätä väkivaltarikosta
koskevassa asiassa. Kun rikoksen tekijöistä ei
aluksi ollut tietoa, poliisi oli julkistanut tiedotusvälineissä
asiasta uutisen toivomuksella, että jokainen asiasta tietävä
ottaisi yhteyden poliisiin. Kun kyseessä oli törkeä rikos,
se oli herättänyt ihmisissä mielenkiintoa, ja poliisi oli siten
saanut lukuisia vihjeitä tekijöistä. Vihjeiden perusteella
poliisi oli päässyt tekijöiden jäljille. Poliisi oli pidättänyt
jutussa epäillyt ja vaatinut 4.10.1990 pidetyssä vangitsemisoikeudenkäynnissä
heidän vangitsemistaan. Kun vangitsemisoikeudenkäynti
oli ollut julkinen, niin julkiselle sanalle
oli siten tullut asiasta lisää tietoa. Erään toimittajan julkaisema
osittain virheellisiäkin tietoja sisältävä uutinen oli
kuitenkin saanut paikkakunnalla aikaan melkoisen "huhumyllyn"
ja yhden sellaisen tapauksen, jossa erästä ulkopuolista henkilöä
oli väkivaltaista uhkausta käyttämällä yritetty saada tunnustamaan
itsensä tekoon syylliseksi. Syyttäjä oli saanut tiedon
uhkauksesta siinä vaiheessa, kun poliisi oli luovuttanut
syyttäjälle jutun asiakirjat.

Apulaisnimismies Kangas oli, saatuaan kuulla sanotusta vakavana
pidettävästä uhkauksesta ja vallitsevasta syyttömiä henkilöitä
koskettelevasta "huhumyllystä", luvannut poliisille hoitaa
tiedottamisen Koillis-Häme -nimisessä paikallislehdessä
sen jälkeen, kun syylliseksi epäillyt ja asianomistaja olisi
saatu saatu haastettua ja jutun asiakirjat sekä syyte heille
lähetettyä. Syylliseksi epäillyt kaksi henkilöä oli saatu
haastettua, A:n päämies 22.10.1990 ja toinen syylliseksi
epäilty puolestaan 24.10.1990. Rikosjutun asiakirjat ja syyte
oli asianosaisille lähetetty 30.10.1990.

Sen jälkeen oli Koillis-Häme -lehdessä julkaistu 31.10.1990
mainittu kirjoitus, jossa oli kerrottu, mistä rikoksista syylliseksi
epäiltyjä, heidän nimiään tosin mainitsematta, tultaisiin
syyttämään ja mitä esitutkinnassa oli tapahtumien osalta
saatu selville. Varsinaista syytettä eli syytekirjelmäänsä
apulaisnimismies Kangas ei ollut toimittajalle julkistanut,
vaan syytekirjelmä oli annettu julkiselle sanalle vasta oikeuspaikalla
rikosjutun ensimmäisessä käsittelytilaisuudessa.
Lisäksi apulaisnimismies Kangas on selvityksessään todennut,
että hän oli asiassa antanut tietoja vain yhden kerran paikallislehden
toimittajalle ja siten, että toimittaja oli itse kysellyt
tapahtumista, joten Kangas ei ollut toimittajalle antanut
itse laatimaansa tiedotetta.

Selvityksessään apulaisnimismies Kangas on katsonut, että hänellä
syyttäjänä oli laillisen oikeutuksen lisäksi ollut virkavelvollisuus
tietojen antamiseen sanotussa paikallislehdessä
julkaistua lehtikirjoitusta varten, jotta lehdistössä olleet
valheelliset tiedot asiasta tulisivat oikaistuiksi ja jotta
asiattomat uhkaukset ja syyttömien henkilöiden syylliseksi nimeämiset
sekä valtava "huhukampanja" saataisiin loppumaan.

3 VASTINEEN ANTAMINEN

A on 28.6.1991 päivätyssä kirjoituksessaan toimittanut oikeuskanslerinvirastolle
vastineen apulaisnimismies Joeli
Kankaan selvityksen johdosta.

Vastineessaan A on muun ohessa esittänyt, että on varsin
tavallista, että rikoksista kiinnostuneet ihmiset kirjoittavat
asioista sanomalehtien yleisönosastoihin. Varsin tavattomia
eivät myöskään ole iltapäivälehtien näkyvät otsikot,
joiden perusteella kuitenkin voidaan sangen harvoin tehdä luotettavia
oikeudellisia johtopäätöksiä asioista. Puheenaolevan
tapauksen suhteen oli selvää, että sanotunkaltainen tapaus oli
pienessä kaupungissa ollut kiinnostava ja sellainen, että siitä
oli "huhuttu". Tiedottamispäätöstään mainitun kaltaisessa
asiassa syyttäjä ei ollut kuitenkaan voinut perustella sillä
seikalla, että hän oli tarkkaillut lehtien yleisönosaston
kirjoituksia ja paikkakunnalla liikkuvia huhuja, jotka hän oli
sitten päättänyt oikaista. Jämsän nimismiespiirin alueella tapahtunut
mahdollinen laiton uhkaus olisi ollut mahdollista
tutkia eri rikoksena, joten aivan toisen tapauksen julkistamista
ei ollut voitu perustella myöskään kansalaisten laittomalla
toiminnalla.

Vastineessaan A on vielä todennut, että apulaisnimismies
Kangas oli hyvissä ajoin ennen oikeudenkäyntiä kertonut lehdistölle
selvästi ja yksityiskohtaisesti syytteistä ja sen
lisäksi vielä antanut lehdistön tietoon yksityiskohtaiset
teonkuvaukset.

4 KANTELUN RATKAISU

Tämän asian olen tutkinut.

Kantelukirjoituksesta ja muista asiakirjoista saamani selvityksen
mukaan virallisena syyttäjänä toiminut apulaisnimismies
Joeli Kangas oli hänelle syyteharkintaa varten toimitetussa
rikosjutussa pari viikkoa ennen asian käsittelemistä tuomioistuimessa
kertonut paikallislehden toimittajalle varsin yksityiskohtaisia
tietoja niin tulevassa oikeudenkäynnissä esitettävistä
syytteistä ja syytetyistä kuin myös syytteiden perusteena
oleviin rikoksiin liittyvistä teonkuvauksista. Nuo yksityiskohtaiset
tiedot oli sittemmin julkistettu mainitussa
paikallislehdessä 31.10.1990 ilmestyneessä lehtikirjoituksessa,
vaikka rikosjutun käsittely Jämsän kihlakunnanoikeudessa
oli sittemmin alkanut vasta 14.11.1990. Apulaisnimismies Kangas
ei ole selvityksessään kiistänyt sitä, etteivätkö syytteiden
sisällöstä ja rikosten teonkuvauksista lehtikirjoituksessa
esiintuodut yksityiskohtaiset tiedot sinänsä olisi olleet
hänen julkisuuteen saattamiansa.

Rikoksia koskevien tietojen antaminen julkisuuteen on esitutkintaviranomaisten
tehtävänä ja vastuulla niin kauan kuin rikosjuttua
koskeva esitutkinta on esitutkintaviranomaisilla vireillä.
Syyttäjä puolestaan voi päättää rikosjuttua koskevia
tietojen antamisesta julkisuuteen vasta sen jälkeen, kun juttu
on saatettu hänen syyteharkintaansa.

Tietojen antamisesta julkisuuteen on esitutkintalaissa
(449/87) useita sellaisia säännöksiä, joissa esitutkintaviranomaisten
menettelyn osalta on kiinnitetty huomiota hienotunteisuuden
sekä ns. vähimmän haitan periaatteisiin. Lain 8 §:n
2 momentin mukaan esitutkinta on toimitettava siten, ettei ketään
aiheettomasti saateta epäluulon alaiseksi ja ettei kenellekään
tarpeettomasti aiheuteta vahinkoa tai haittaa. Lain
49 §:n 1 momentin mukaan esitutkinnasta on tiedotettava siten,
ettei ketään aiheettomasti saateta epäluulon alaiseksi ja ettei
kenellekään tarpeettomasti aiheuteta vahinkoa ja haittaa.
Rikoksesta epäillyn henkilöllisyyden paljastamisesta on esitutkinnasta
ja pakkokeinoista annetun asetuksen (575/88)
8 §:ssä vielä säädetty, että rikoksesta epäillyn nimen saa antaa
julkisuuteen vain, jos se on välttämätöntä rikoksen selvittämiseksi,
epäillyn kiinni saamiseksi tai muusta erityisen
painavasta syystä.

Oikeuskanslerin ohjeissa syyttäjille (1986) on syyttäjän toimenpiteitten
julkistamisen osalta puolestaan omaksuttu periaate,
jonka mukaan syyttäjän on, antaessaan tietoja julkisuuteen,
noudatettava tarpeellista pidättyvyyttä siten, ettei
tiedottamisen johdosta esitutkinta vaikeudu eikä rikoksesta
epäilty joudu tarpeettomasti kärsimään.

Syyttäjän toimenpiteitten julkistamisen osalta on lisäksi korostettava
sitä, että syyttäjän on kaikessa esitutkinnan osalta
harjoittamassaan tiedottamisessa otettava huomioon sanotut
yleisohjeet ja ne periaatteet, jotka esitutkintalaissa ja
-asetuksessa on poliisin noudatettaviksi määrätty. Samoin on
erityisesti vielä korostettava mainituista ohjeista ja säännöksistä
ilmenevää hienotunteisuuden periaatetta, samoin kuin
myös syyttäjän pidättäytymistä sellaisesta tiedottamisesta,
jota voidaan pitää "syylliseksi leimaavana", esitutkintaa vaikeuttavana
tai jotakuta tarpeettomasti vahingoittavana tahi
haittaavana.

Euroopan ihmisoikeussopimuksen, joka on saatettu Suomessa voimaan
4.5.1990 annetulla lailla 438/90, 6 artiklan 2 kappaleen
sisältämän syyttömyysolettaman mukaan jokaista rikoksesta syytettyä
on pidettävä syyttömänä, kunnes hänen syyllisyytensä on
laillisesti näytetty toteen. Tämän vuoksi ja kun oikeudenkäyntiä
ei ennakolta ole tarkoitus käydä julkisessa sanassa, perusperiaatteena
syyttäjän tiedottamistoiminnan osalta olisi
pidettävä, että syyttäjä ei saa antaa tietoja haasteesta julkisuuteen
ennen kuin vastaaja on haastettu eikä syytettä julkisuuteen
ennen kuin se esitetty oikeudessa.

Apulaisnimismies Kankaan menettelyä arvioidessani olen katsonut,
että apulaisnimismies Kankaalla oli ilmoittamiensa syiden
vuoksi saattanut tosin tässä tapauksessa olla tarvetta ennen
juttua koskevan oikeudenkäynnin alkamista antaa julkisuuteen
joitakin tietoja sanotusta rikoksesta ja sen tekijöistä.
Kuitenkaan apulaisnimismies Kankaalla ei ollut asiakirjoista
saamani selvityksen mukaan ollut perusteltua tarvetta antaa
julkisuuteen sellaisia osaksi hyvinkin yksityiskohtaisia tietoja
syytteiden sisällöstä ja rikosten teonkuvauksista, jotka
tiedot sittemmin oli yksityiskohtia myöten tuotu esiin mainitussa
jo ennen oikeudenkäynnin alkamista ilmestyneessä sanomalehtikirjoituksessa.

Asian johdosta saatan apulaisnimismies Kankaan tietoon edellä
esittämäni käsityksen niistä ohjeista ja menettelytavoista,
joita virallisen syyttäjän on noudatettava antaessaan julkisuuteen
tietoja syytteistä ja rikoksiin liittyvistä teonkuvauksista.
Siinä tarkoituksessa lähetän jäljennöksen tästä
päätöksestäni Jämsän piirin nimismiehelle tiedoksi ja samalla
myös apulaisnimismies Kankaalle tiedoksiannettavaksi.

Edellä esittämäni käsityksen saatan myös Keski-Suomen läänin
poliisitarkastajan tietoon lähettämällä hänelle jäljennöksen
tästä päätöksestäni.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.