23.10.1990

Apulaisoikeuskansleri - Virkavastuu - Kanteluasia

Apulaisoikeuskanslerin virkavastuu kanteluasiassa antamastaan ratkaisusta ja tämän virkavastuun toteuttamisesta

KIRJOITUKSET

Jämsästä oleva A on Kuopiosta olevan B:n valtuuttamana oikeuskanslerille 3.3.1989 osoitetussa kirjoituksessa pyytänyt syytetoimenpiteitä apulaisoikeuskansleria vastaan tämän B:n kanteluihin antamien ratkaisujen johdosta. A on oikeuskanslerille 15.8.1990 osoittamassaan kirjoituksessa muun ohella uudistanut sanotun syyttämispyyntönsä.

APULAISOIKEUSKANSLERIN RATKAISUT

Apulaisoikeuskansleri on B:n kantelun johdosta 28.3.1985 kirjeellään nro 1475 (Dnro 324/a 1985) ratkaissut kantelun kohteena olevan asian, joka on koskenut muun muassa asunto-osakeyhtiön taloudenhoitoon liittyviä asioita. Kantelu ei ole johtanut enempiin toimenpiteisiin.

Sen jälkeen apulaisoikeuskansleri on 5.10.1988 kirjeellään nro 3628 (Dnro 302/a 1988) ratkaissut B:n edellä mainittuun asiaan liittyvän uuden kantelun, joka ei myöskään ole aiheuttanut toimenpiteitä.

Sittemmin apulaisoikeuskansleri on 31.3.1989 kirjeellään nro 364 (Dnro 985/a 1988) ratkaissut B:n samassa asiassa tekemän kantelun ja katsonut, ettei asia antanut aihetta enempiin toimenpiteisiin hänen puoleltaan.

KORKEIMMAN OIKEUDEN PÄÄTÖS PURKUHAKEMUKSEEN

B on korkeimmalle oikeudelle 22.5.1989 osoittamassaan hakemuksessa pyytänyt purettavaksi Itä-Suomen hovioikeuden päätöksen 12.5.1987 nro 881, tuomion 15.1.1988 nro 26 ja päätöksen 29.3.1988 nro 653, joita koskeneet valituslupahakemukset korkein oikeus oli aikanaan hylännyt. Sanotut tuomioistuimen ratkaisut ovat liittyneet apulaisoikeuskanslerin edellä mainituissa ratkaisuissaan käsittelemään asiaan. Korkein oikeus on 10.11.1989 antamallaan päätöksellä nro 3059 hylännyt B:n purkuhakemuksen, koskei hän ollut esittänyt hakemuksensa tueksi sellaisia perusteita, joiden johdosta hovioikeuden ratkaisut olisi lain säännösten nojalla purettava.

OIKEUSKANSLERIN RATKAISU

Apulaisoikeuskanslerin toimivallasta

Hallitusmuodon 37 §:ssä on säädetty, että valtioneuvostossa on oleva oikeuskansleri. Saman hallitusmuodon kohdan toisen virkkeen mukaan oikeuskansleria avustaa apulaisoikeuskansleri, joka tarvittaessa astuu hänen sijaansa. Oikeuskanslerin asemasta ja tehtävistä on säädetty hallitusmuodon 46 ja 47 §:ssä. Tarkempia säännöksiä on annettu valtioneuvoston oikeuskanslerin ohjesäännön sisältävässä asetuksessa (416/57). Ohjesäännön 14 §:ssä (236/78) on säädetty, että apulaisoikeuskansleri käsittelee samalla vallalla kuin oikeuskansleri kaikki ne asiat, jotka työjärjestyksessä tai oikeuskanslerin antaman määräyksen mukaan on hänelle annettu.

Oikeuskanslerin 1.4.1978 vahvistamassa oikeuskanslerinviraston työjärjestyksessä on annettu määräyksiä oikeuskanslerin ja apulaisoikeuskanslerin välisestä työnjaosta. Työjärjestyksen 2 §:ssä on lueteltu ne asiaryhmät, jotka oikeuskansleri ensisijaisesti ratkaisee. Siinä on samoin lueteltu eräitä asiaryhmiä, jotka ensisijaisesti kuuluvat apulaisoikeuskanslerille, sekä mainittu, että muut sellaiset asiat, jotka eivät kuulu ensisijaisesti oikeuskanslerille, ratkaisee apulaisoikeuskansleri. Työjärjestyksen määräyksistä seuraa, että kanteluasiat ovat pääsääntöisesti apulaisoikeuskanslerin ratkaistavia.

Apulaisoikeuskanslerin virkavastuusta ja sen toteuttamisesta

Apulaisoikeuskanslerin virkavastuuseen ja sen toteuttamiseen silloin, kun apulaisoikeuskansleri on tehnyt ratkaisuja hänelle kuuluvan toimivallan nojalla, on sovellettava samoja säännöksiä kuin oikeuskansleriin.

Oikeuskanslerin rikosoikeudellisesta vastuusta ja menettelystä, jolla se toteutetaan, säädetään perustuslakina noudatettavassa eduskunnan oikeudesta tarkastaa valtioneuvoston jäsenten ja oikeuskanslerin virkatointen lainmukaisuutta 25.11.1922 annetussa laissa (274/22) eli ns. ministerivastuulaissa. Lain 2 §:n mukaan eduskunnan perustuslakivaliokunnan tulee käsitellessään sen valmisteltavina olevia asioita tutkia muun muassa oikeuskanslerin virkatointen lainmukaisuutta, jos siihen aihetta on. Eduskunnan muukin valiokunta voi lähettää asian perustuslakivaliokunnan käsiteltäväksi, jos muistutuksen tekemiseen havaitaan olevan syytä. Muistutus muun muassa oikeuskanslerin virkatointen lainvastaisuudesta voidaan eduskunnassa tehdä myös silloin, kun viisi edustajaa allekirjoittaa sellaisen. Eduskunnan vallassa on, perustuslakivaliokunnan annettua lausuntonsa, päättää oikeuskanslerin syytteeseen panemisesta valtakunnanoikeudessa. Lain 7 §:ssä määritellään sellainen lainvastainen menettely, josta valtioneuvoston jäsen tai oikeuskansleri virkatoimen johdosta voidaan panna syytteeseen.

Eduskunnan ohella myös tasavallan presidentillä on valta määrätä oikeuskanslerin asettamisesta syytteeseen. Tästä säädetään hallitusmuodon 47 §:n 1 momentin 5 virkkeessä, jonka mukaan syytettä silloin ajaa presidentin määräämä henkilö. Mahdollista syytettä ajetaan valtakunnanoikeudessa, ja syytteen tulee perustua ministerivastuulain 7 §:ssä mainittuun perusteeseen.

Apulaisoikeuskanslerin virkatoimien valvonnasta

Apulaisoikeuskansleri ratkaisee itsenäisesti ja omalla vastuullaan hänen käsiteltäväkseen edellä selostettujen säännösten mukaan kuuluvat kanteluasiat. Oikeuskanslerilla ei ole säännöksiin perustuvaa toimivaltaa puuttua apulaisoikeuskanslerin ratkaisuihin eikä niihin ole mahdollista hakea muutoinkaan muutosta.

Oikeuskanslerin ja apulaisoikeuskanslerin virkatoimia valvoo välittömästi eduskunta. Hallitusmuodon 48 §:n 1 momentissa säädetään, että oikeuskanslerin tulee joka vuodelta sekä presidentille että eduskunnalle antaa kertomus virkatoimistaan ja lain noudattamista koskevista havainnoistaan. Eduskunnan perustuslakivaliokunta käsittelee oikeuskanslerin kertomuksen ja antaa siitä mietintönsä. Kertomus, joka sisältää sekä oikeuskanslerin että apulaisoikeuskanslerin virkatoiminnan selostuksen, käsitellään myös eduskunnan täysistunnossa, jossa jokainen kansanedustaja voi käyttää puheenvuoron. Perustuslakivaliokunta kuulee mietintöään valmistellessaan säännönmukaisesti oikeuskansleria ja apulaisoikeuskansleria, jotka kumpikin vastaavat omista virkatoimistaan. Valiokunta voi mietinnössään tehdä huomautuksia oikeuskanslerin tai apulaisoikeuskanslerin toimista. Myös perustuslakivaliokunnan mietintö käsitellään eduskunnan täysistunnossa, jossa jälleen jokainen kansanedustaja voi esittää käsityksensä asiasta. Kertomuksen käsittely voi antaa aiheen edellä selostettuun menettelyyn, jonka tarkoituksena on syytteen nostaminen oikeuskansleria tai apulais- oikeuskansleria vastaan.

Kuten edellä on todettu, oikeuskansleri antaa myös tasavallan presidentille kertomuksen virkatoimistaan kultakin vuodelta ja presidentillä on itsenäinen oikeus päättää oikeuskanslerin ja myös apulaisoikeuskanslerin syytteeseen saattamisesta.

Lopputoteamus

Apulaisoikeuskanslerin ratkaisuista B:n asioissa voidaan todeta, että apulaisoikeuskansleri on tehnyt ratkaisunsa hänelle säännösten ja määräysten mukaan kuuluvalla toimi- ja harkintavallalla. B:n kanteluasiat ovat olleet laadultaan apulaisoikeuskanslerin ratkaistavia asioita.

Edellä esitettyjen seikkojen perusteella katson, ettei oikeuskanslerin asiana ole ryhtyä pyydettyihin toimenpiteisiin apulaisoikeuskansleria vastaan tämän käytettyä oikeuskanslerin toimivaltaa ja annettua ratkaisuja oikeuskanslerille tehtyihin kanteluihin. Tämän vuoksi ja huomioon ottaen oikeuskanslerin ja apulaisoikeuskanslerin virkavastuun toteuttamisen osalta lausutun asiassa tehdyt pyynnöt apulaisoikeuskanslerin syyttämisestä hänen B:n kanteluihin antamiensa ratkaisujen johdosta eivät ole aiheuttaneet puoleltani toimenpiteitä.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.