51/1976

1 artikla

Sopimuspuolet suostuvat tässä sopimuksessa mainituissa tapauksissa ja siinä määritellyin ehdoin luovuttamaan toisilleen alueillaan tavatut henkilöt, joita epäillään tai jotka on tuomittu jostakin 3 artiklassa tarkoitetusta, luovuttamista pyytäneen valtion tuomiovallan piiriin kuuluvalla alueella tapahtuneesta rikoksesta.

2 artikla

1. Tätä sopimusta sovelletaan:

a) Iso-Britanniaan, Pohjois-Irlantiin, Kanaalin saariin ja Man-saareen samoin kuin kaikkiin muihinkin alueisiin, joiden kansainvälisistä suhteista Yhdistynyt Kuningaskunta vastaa ja joiden saattamisesta sopimuksen soveltamisalan piiriin sopimuspuolet ovat yhteisesti noottienvaihdolla sopineet; sekä

b) Suomeen; ja on jommankumman sopimuspuolen aluetta tarkoittavaa viittausta tulkittava edellä lausutun mukaisesti.

2. Sopimuksen soveltaminen alueeseen, joka on saatettu sopimuksen soveltamisalan piiriin 1 kohdassa mainitulla tavalla, voidaan lakkauttaa kuuden kuukauden irtisanomisajoin jommankumman sopimuspuolen diplomaattitietä toiselle sopimuspuolelle toimitettavalla ilmoituksella.

3 artikla

1. Tätä artiklaa sovelletaan henkilöön, jota epäillään tai joka on tuomittu joko tekijänä tai osallisena tämän sopimuksen liitteessä mainitusta rikoksesta tai jostakin muusta rikoksesta edellyttäen, että rikoksesta molempien sopimuspuolten lakien mukaan:

a) voidaan luovuttaa, ja

b) siitä saattaa rangaistuksena seurata vankeutta tai muuta vapaudenmenetystä enemmän kuin yksi vuosi tai kuolemanrangaistus.

2. Sopimuspuoli, jolta luovuttamista pyydetään, voi harkintansa mukaan kieltäytyä luovuttamasta henkilöä, jota epäillään tai joka on tuomittu joko tekijänä tai osallisena sellaisesta tämän artiklan tarkoittamasta rikoksesta, jota ei mainita tämän sopimuksen liitteessä.

3. Tämän artiklan tarkoittamasta rikoksesta tuomittu henkilö voidaan luovuttaa vain, mikäli seuraamus on:

a) määräaikainen vankeusrangaistus tai muu vapaudenmenetys, josta on sovittamatta vähintään neljä kuukautta, tai

b) kuolemanrangaistus.

4. Jos rikoksesta luovuttamista pyytävän sopimuspuolen lainsäädännön mukaan saattaa seurata kuolemanrangaistus, mutta sen sijaan pyynnön vastaanottaneen sopimuspuolen laissa ei siitä säädetä kuolemanrangaistusta, voidaan luovuttamisesta kieltäytyä, jollei pyytävä sopimuspuoli anna toisen sopimuspuolen riittäväksi katsomia takeita siitä, ettei kuolemanrangaistusta panna täytäntöön.

4 artikla

1. Suomen hallitus ei ole velvollinen luovuttamaan Suomen, Islannin, Norjan, Ruotsin tai Tanskan kansalaisia eikä Yhdistyneen Kuningaskunnan hallitus ole velvollinen luovuttamaan Yhdistyneen Kuningaskunnan tai sen kolonioiden kansalaisia.

2. Mikäli luovuttamispyyntö on tämän artiklan 1 kohdan nojalla evätty, on sen sopimuspuolen, jolta luovuttamista on pyydetty, alistettava asia asianomaisille viranomaisilleen syytteen mahdollista nostamista varten.

5 artikla

1. Luovuttaa ei saa siinä tapauksessa, että luovutettavaksi pyydetyllä henkilöllä, mikäli syyte pyynnön tarkoittamasta teosta pantaisiin häntä vastaan vireille sen sopimuspuolen alueella, jolta luovuttamista on pyydetty, olisi oikeus tämän sopimuspuolen lainsäädännön nojalla vapautua syytteestä aikaisemmin annetun vapauttavan päätöksen tai rangaistustuomion perusteella.

2. Jos Suomessa tapahtuneessa oikeudenkäynnissä on luovuttu syytteestä henkilöä vastaan teosta, josta hänen luovuttamistaan on pyydetty, Suomen hallitus ei ole velvollinen luovuttamaan häntä tästä teosta.

6 artikla

Luovuttaa ei saa, mikäli luovuttamispyynnön vastaanottaneen sopimuspuolen lain mukaan oikeus panna rikos, josta luovuttamista pyydetään, syytteeseen tai rangaistus täytäntöön on rauennut.

7 artikla

1. Luovuttaa ei saa:

a) jos sopimuspuoli, jolta luovuttamista on pyydetty, pitää rikosta luonteeltaan poliittisena;

b) jos sopimuspuoli, jolta luovuttamista on pyydetty, pitää ilmeisenä, että luovuttamispyyntö on tosiasiallisesti tehty tarkoituksin syyttää tai rangaista luovutettavaksi pyydettyä henkilöä rikoksesta, joka luonteeltaan on poliittinen, tai muutoin hänen rotunsa, uskontonsa, kansallisuutensa tai poliittisten mielipiteittensä vuoksi; tai

c) jos sopimuspuoli, jolta luovuttamista on pyydetty, pitää ilmeisenä, että luovutettavaksi pyydetty henkilö, mikäli hänet luovutetaan, saattaa syntyperänsä, yhteytensä johonkin erityiseen väestöryhmään, uskontonsa, kansallisuutensa tai poliittisten mielipiteittensä vuoksi tai muutoin poliittisista olosuhteista johtuen joutua epäoikeudenmukaisuuden kohteeksi luovuttamispyynnön tarkoittamaa rikosta koskevassa oikeudenkäynnissä taikka mainituista syistä rangaistuksi, vapaudenriiston kohteeksi, alistetuksi henkilökohtaisen vapauden rajoituksiin tai muulla tavoin vakavanlaatuisen vainon kohteeksi.

2. Luovuttamisesta voidaan kieltäytyä muillakin luovuttamispyynnön vastaanottaneen sopimuspuolen laissa säädetyillä perusteilla.

8 artikla

1. Mikäli tämän sopimuksen 19 artiklan määräyksistä ei muuta johdu, luovuttamispyyntö on tehtävä diplomaattitietä.

2. Pyyntöön on liitettävä:

a) mahdollisimman tarkka kuvaus luovutettavaksi pyydetystä henkilöstä sekä muut tiedot, jotka ovat tarpeen hänen henkilöllisyytensä, kansalaisuutensa ja asuinpaikkansa selvittämiseksi;

b) selostus siitä rikollisesta teosta, josta luovuttamista pyydetään;

c) tapaukseen mahdollisesti sovellettavien lainkohtien tekstit, joista ilmenevät:

i) rikoksen tunnusmerkistö; ja

ii) siitä säädetty enimmäisrangaistus; sekä

d) selvitys niistä lainkohdista, joista ilmenee, että kysymyksessä olevasta rikoksesta voitaisiin pyynnön esittäneen sopimuspuolen lain mukaan luovuttaa.

3. Jos pyyntö koskee rikoksesta epäiltyä henkilöä, on siihen liitettävä myös vangitsemismääräys, jonka on pyytävän sopimuspuolen alueella antanut tuomari tai muu asianomainen viranomainen, sekä sellainen näyttö, joka sen sopimuspuolen lain mukaan, jolta luovuttamista pyydetään, oikeuttaisi mainitun henkilön asettamisen syytteeseen, mikäli rikos olisi tehty viimeksi mainitun sopimuspuolen alueella, ja lisäksi pyyntöön on liitettävä selvitys siitä, että hän on vangitsemismääräyksessä tarkoitettu henkilö.

4. Mikäli pyyntö koskee rangaistukseen tuomittua henkilöä, on siihen liitettävä myös:

a) tuomion vahvistava asiakirja eli tuomio alkuperäisenä tai jäljennöksenä sekä selvitys siitä, että tuomio on välittömästi täytäntöönpantavissa;

b) ilmoitus siitä, mitä rangaistuksesta on täytäntöönpanematta; ja

c) selvitys siitä, että luovutettavaksi pyydetty henkilö on se, jota tuomio tarkoittaa.

9 artikla

1. Kiireellisissä tapauksissa voidaan henkilö sen sopimuspuolen lain mukaisesti, jolta hänen luovuttamistaan aiotaan pyytää, toisen sopimuspuolen asianomaisten viranomaisten pyynnöstä tilapäisesti ottaa säilöön. Säilöön ottamista koskevaan pyyntöön tulee sisältyä ilmoitus siitä, että sopimuspuolella on aikomus pyytää mainitun henkilön luovuttamista, ja lisäksi vakuutus häntä koskevan vangitsemismääräyksen tai rangaistustuomion olemassaolosta sekä mahdollinen muu sellainen lisäaineisto, joka oikeuttaisi pidättämis- tai vangitsemismääräyksen antamiseen siinä tapauksessa, että rikos olisi tehty tai rangaistustuomio annettu sen sopimuspuolen alueella, jolta luovuttamista aiotaan pyytää.

2. Mikäli luovuttamispyyntöä ei esitetä 30 päivän kuluessa tilapäiseen säilöön ottamisesta, on säilöön otettu vapautettava. Kuitenkin hänet voidaan myöhemmin saapuneen luovuttamispyynnön johdosta ottaa uudelleen säilöön ja luovuttaa.

10 artikla

1. Mikäli luovuttamispyyntö koskee rikoksesta epäiltyä henkilöä, siihen ei voida suostua, ellei esitetä:

a) selvitystä siitä, että kysymys on tämän sopimuksen 3 artiklassa tarkoitetusta rikoksesta; ja

b) selvitystä, joka sen sopimuspuolen lain mukaan, jolta luovuttamista pyydetään, olisi riittävä syytteen nostamiseen, mikäli rikos olisi tehty tämän sopimuspuolen alueella.

2. Mikäli luovuttamispyyntö koskee rangaistukseen tuomittua henkilöä, siihen ei voida suostua, ellei esitetä selvitystä siitä, että hänet on tuomittu tämän sopimuksen 3 artiklassa tarkoitetusta rikoksesta ja että hän on lainvastaisesti vapaana.

3. Jos luovuttamispyynnön vastaanottanut sopimuspuoli katsoo, että esitetty näyttö tai selvitys ei riitä asian ratkaisemiseen, toisen sopimuspuolen on toimitettava lisänäyttöä ja -selvityksiä ensinmainitun sopimuspuolen määräämässä ajassa.

11 artikla

Luovuttamispyynnön vastaanottaneen sopimuspuolen viranomaisten on luovuttamismenettelyssä hyväksyttävä näyttönä pyynnön esittäneen sopimuspuolen alueella valan tai vakuutuksen velvoituksin annettu lausuma samoin kuin jäljennös tällaisen lausuman sisältävästä asiakirjasta, vangitsemismääräys ja sen jäljennös sekä asiakirja, jossa tuomio vahvistetaan, edellyttäen, että asiakirjan tai jäljennöksen oikeaperäisyys on osoitettu:

a) i) vangitsemismääräyksen osalta luovuttamista pyytäneen sopimuspuolen tuomarin tai muun asianomaisen viranomaisen allekirjoituksella, muun alkuperäisen asiakirjan osalta sellaisen tuomarin tai viranomaisen vahvistuksella ja jäljennöksen osalta vastaavalla tavalla allekirjoitetulla vakuutuksella siitä, että jäljennös on alkuperäisen asiakirjan mukainen, sekä

ii) joko todistajan antamalla valaehtoisella lausumalla tai luovuttamista pyytäneen sopimuspuolen asianomaisen ministeriön tai ministerin sinetillä; tai

b) muulla pyynnön vastaanottaneen sopimuspuolen lain sallimalla tavalla.

12 artikla

Mikäli luovuttamispyynnön vastaanottanut sopimuspuoli haluaa, on toisen sopimuspuolen toimitettava sille käännös mistä tahansa tämän sopimuksen määräysten mukaisesti toimitetusta asiakirjasta.

13 artikla

Mikäli jompikumpi sopimuspuolista samanaikaisesti yhden tai useamman muun valtion kanssa on pyytänyt saman henkilön luovuttamista joko samasta rikoksesta tai eri rikoksista, on pyynnön vastaanottaneen sopimuspuolen ratkaistessaan asian otettava huomioon lainsäädäntönsä sallimissa puitteissa kaikki asiaan vaikuttavat seikat, niihin luettuina mahdollisissa sen ja luovuttamista pyytäneiden valtioiden välisissä sopimuksissa olevat asiaa koskevat määräykset, rikosten suhteellinen törkeysaste ja niiden tekopaikat, ajankohdat, jolloin pyynnöt on tehty, luovutettavaksi pyydetyn kansalaisuus ja asuinpaikka sekä mahdollisuus luovuttaa hänet myöhemmin edelleen toiselle valtiolle.

14 artikla

1. Henkilöä ei voida luovuttaa ennen kuin:

a) sen sopimuspuolen lainsäädännön mukaisesti, jolta luovuttamista on pyydetty, on tehty päätös, että hänet on luovutettava; ja

b) mahdollinen pitempi määräaika, jota tämän sopimuspuolen lainsäädäntö edellyttää, on kulunut umpeen.

2. Mikäli luovutettavaksi pyydettyä vastaan on vireillä rikosasiain oikeudenkäynti sen sopimuspuolen alueella, jolta hänen luovuttamistaan on pyydetty, tai hän on pidätettynä rikosasiain oikeudenkäynnin johdosta, päätöksenteko hänen luovuttamisestaan voidaan lykätä, kunnes oikeudenkäynti on päättynyt tai hän ei enää ole mainituin tavoin pidätettynä.

15 artikla

1. Mikäli luovuttamispyyntöön on suostuttu, asianomainen henkilö on luovuttavan sopimuspuolen viranomaisten toimesta kuljetettava pyynnön esittäneen valtion osoittamaan, ensinmainitun sopimuspuolen alueella olevaan sopivaan lähtöpaikkaan.

2. Luovuttamista pyytäneen sopimuspuolen tulee noutaa luovutettava henkilö pyynnön vastaanottaneen sopimuspuolen alueelta tämän sopimuspuolen määrättävissä olevan kohtuullisen ajan kuluessa. Mikäli luovutettavaa ei noudeta tuon ajan kuluessa, pyynnön vastaanottanut valtio voi kieltäytyä luovuttamasta häntä samasta rikoksesta.

16 artikla

1. Kun luovuttamispyyntöön on suostuttu, on luovuttavan sopimuspuolen lainsäädäntönsä sallimissa rajoissa luovutettava pyynnön esittäneelle sopimuspuolelle kaikki esineet (mukaanlukien rahat):

a) joita voidaan käyttää rikoksen todistuskappaleina; tai

b) jotka luovutettava henkilö on rikoksella saanut haltuunsa ja jotka edelleen ovat hänen hallussaan.

2. Mikäli kysymyksessä olevat esineet on takavarikoitu tai tuomittu menetetyiksi luovuttavan sopimuspuolen alueella, jälkimmäinen sopimuspuoli voi vireillä olevan oikeudenkäynnin yhteydessä tilapäisesti pidättää esineet itsellään tai luovuttaa ne palauttamisehdoin.

3. Tässä artiklassa olevat määräykset eivät saa loukata luovuttavalle sopimuspuolelle tai muulle kuin luovutettavalle henkilölle kuuluvia oikeuksia. Mikäli sellainen oikeus on olemassa, on kysymyksessä olevat esineet pyynnöstä palautettava maksutta luovuttavalle sopimuspuolelle mahdollisimman pian oikeudenkäynnin päätyttyä.

17 artikla

1. Ennen kuin luovutettu on palannut hänet luovuttaneen sopimuspuolen alueelle tai 45 päivää on kulunut siitä, kun hänellä on ollut tilaisuus palata sinne, häntä ei saa luovuttamista pyytäneen sopimuspuolen alueella pidättää tai saattaa oikeudellisten toimenpiteiden kohteeksi muusta rikoksesta kuin sellaisesta, josta voidaan luovuttaa ja joka perustuu tekoon, josta hänet on luovutettu, eikä minkään muunkaan seikan perusteella, eikä luovuttamista pyytänyt valtio myöskään saa luovuttaa häntä edelleen toiselle valtiolle.

2. Tämän artiklan 1 kohtaa ei sovelleta luovuttamisen jälkeen tehtyyn rikokseen tai ilmaantuneeseen seikkaan.

18 artikla

1. Sopimuspuoli, jolta luovuttamista on pyydetty, vastaa alueellaan pyynnöstä aiheutuvista kustannuksista.

2. Sopimuspuoli, jolta luovuttamista on pyydetty, vastaa kaikista järjestelyistä, jotka saattavat olla tarpeen luovuttamista pyytäneen sopimuspuolen edustuksen järjestämiseksi pyynnön esittämisestä aiheutuneessa menettelyssä.

19 artikla

Suomen hallituksen pyyntö sellaisen henkilön luovuttamisesta, joka tavataan alueella, jota tämä sopimus 2 artiklan 1 kohdan mukaan on ulotettu koskemaan, saadaan tehdä sanotun alueen kuvernöörille tai sen muulle asianomaiselle viranomaiselle; tämä voi joko ratkaista asian tai siirtää sen Yhdistyneen Kuningaskunnan hallituksen ratkaistavaksi.

20 artikla

1. Tämä sopimus on ratifioitava ja ratifioimisasiakirjat on vaihdettava Helsingissä mahdollisimman pian. Sopimus tulee voimaan kolmen kuukauden kuluttua ratifioimisasiakirjojen vaihtamispäivästä.

2. Tätä sopimusta sovelletaan myös ennen sen voimaantuloa tehtyihin rikoksiin edellyttäen, että teko on:

a) sopimuspuolten välisen, rikoksentekijäin molemminpuolista luovuttamista koskevan, Lontoossa 30 päivänä toukokuuta 1924 tehdyn sopimuksen (jäljempänä: "vuoden 1924 sopimus") 2 artiklassa tarkoitettu rikos; ja

b) rikos, jota tarkoitetaan tämän sopimuksen 3 artiklassa.

3. Tämän sopimuksen tullessa voimaan vuoden 1924 sopimus lakkaa olemasta voimassa Suomen ja Yhdistyneen Kuningaskunnan välillä.

4. Kumpikin sopimuspuoli voi saattaa tämän sopimuksen päättymään milloin tahansa irtisanomalla sen diplomaattitietä toiselle sopimuspuolelle tehtävällä ilmoituksella; sopimus lakkaa olemasta voimassa kuuden kuukauden kuluttua sanotunlaisen ilmoituksen vastaanottamisesta.

Tämän vakuudeksi allekirjoittaneet siihen asianmukaisesti valtuutettuina ovat allekirjoittaneet tämän sopimuksen.

Tehty kahtena kappaleena Lontoossa 29 päivänä lokakuuta 1975 suomen ja englannin kielisinä, molempien tekstien ollessa yhtä todistusvoimaisia.