67/2022

Valtioneuvoston päätöksen mukaisesti säädetään:

Liite

Tarkistettu III liite "Arviointiperusteet ja toimet maalta tulevan kuormituksen aiheuttaman pilaantumisen ehkäisemiseksi"

II Osa; Maataloudesta aiheutuvan pilaantumisen estäminen

1 Sääntö; Yleiset määräykset

Tämän sopimuksen asiaankuuluvien osien mukaisesti sopimuspuolten on toteutettava jäljempänä esitetyt toimenpiteet sekä otettava huomioon ympäristön kannalta paras käytäntö (BEP) ja paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) maataloudesta aiheutuvan pilaantumisen vähentämiseksi. Sopimuspuolten on laadittava ohjeet, jotka sisältävät jäljempänä esitetyt osiot, ja raportoitava komissiolle.

2 Sääntö; Kasvinravinteet

Määritelmät

III liitteen II osan säännössä 2 sovelletaan seuraavia määritelmiä:

1. “Ympäristöystävällisesti” tarkoittaa tapaa (tehdä jotain), jolla varmistetaan mahdollisimman vähäiset tai vähiten kielteiset vaikutukset läheisiin vesistöihin, maaperään, ilmakehään ja elinympäristöihin.

2. “Ravinneylijäämä” tarkoittaa sitä, että ravinnetaseen positiivinen ylijäämä on yhtä kuin maahan päätyvien ja siitä poistuvien ravinteiden välinen erotus suhteessa käytössä olevaan maatalousmaahan. Maahan päätyy ravinteita kasvijätteen sisältämänä typpenä/fosforina, siemeniin sitoutuneena typpenä/fosforina, ilmakehästä peräisin olevana typpenä, palkokasveihin sitoutuneena typpenä sekä kivennäislannoitteissa ja orgaanisissa lannoitteissa, ja ravinteita poistuu korjatun sadon/nurmen mukana.

3. “Ravinnehävikki” tarkoittaa (tahatonta) ravinteiden kulkeutumista kasvien ulottumattomiin veden, ilman tai partikkeleiden välityksellä ja päätymistä vesiin tai ilmakehään.

4. “Ravinnetila” pelloissa tarkoittaa kasvien käytettävissä olevien ravinteiden määrää maaperässä (pellossa) ottaen huomioon kasveille suoraan ja mahdollisesti käytettävissä olevat ravinnevarat. Eri ravinteiden määrä vaihtelee huomattavasti ajan myötä (tietyssä pellossa/maaperässä) ja siksi tulee määrittää yksittäisten ravinteiden pitoisuudet.

5. “Orgaaninen lannoite” tarkoittaa orgaanista ainesta tai ravinteita sisältävää lannoitevalmistetta, joka voi olla peräisin karjanlannasta, puhdistamolietteestä tai muista orgaanisista jäännösmateriaaleista. Orgaanisia lannoitteita ovat esimerkiksi komposti- tai mädätemateriaalit.

6. “Kiinteä karjanlanta” tarkoittaa tuotantoeläinten lantaa, jossa on korkea kuiva-ainepitoisuus, joka ei valu painovoiman vaikutuksesta, jota ei voi pumpata, ja joka siten voidaan varastoida aumaan. Se voi sisältää kuivikemateraalia ja/tai rehujäämiä.

7. “Nestemäinen karjanlanta/lietelanta” tarkoittaa tuotantoeläinten lantaa, joka valuu painovoiman vaikutuksesta tai jota voidaan pumpata. Se voi sisältää jonkin verran kuivikemateriaalia tai tuotantorakennuksen tai lypsyjärjestelmän pesuvettä. Kuiva-ainepitoisuus on alhainen.

8. “Mineraalilannoite” tarkoittaa lannoitevalmistetta, joka sisältää ravinteita mutta ei orgaanista ainesta; siitä voidaan joskus myös käyttää nimitystä “kemiallinen lannoite” tai “epäorgaaninen lannoite”. Sitä voidaan tuottaa myös prosessoimalla orgaanisia lannoitteita, mistä syntyy epäorgaanisia valmisteita kuten ammoniumsulfaattia tai struviittia.

9. “Orgaaniset jäännösmateriaalit” tarkoittaa orgaanista materiaalia, jonka mukana päätyy ravinteita sisältävää orgaanista ainesta maaperään, mukaan lukien karjanlanta, puhdistamoliete, orgaaninen jäte, teollisuudesta peräisin oleva liete, viljelykasvien tähteet.

10. “Käyttöaste” tarkoittaa typen kokonaistyppipitoisuuden prosenttiosuutta orgaanisessa lannoitteessa tai orgaanisessa jäännösmateriaalissa, jonka kasvit hyödyntävät tai tulevat hyödyntämään. Tämä tarkoittaa sitä, että orgaanisten lannoitteiden tai orgaanisten jäännösmateriaalien kokonaistyppipitoisuus ei ole välittömästi käytettävissä kasvien kulutukseen. Käyttöasteen katsotaan olevan “korkea”, jos käyttöprosenttiosuus on huomattavasti korkeampi kuin ammonium-/mineraalitypen osuus kokonaistyppipitoisuudesta.

11. “Fytosaatavuus” tarkoittaa kasveille käyttökelpoisuutta: missä määrin kasvin on mahdollista ottaa yhdistettä kuten ravinnetta, (haitallista) ainetta jne. kasvin maanalaisten tai maanpäällisten osien välityksellä.

12. “Biosaatavuus” tarkoittaa sitä, missä määrin eliön on mahdollista ottaa yhdistettä kuten ravinnetta, (haitallista) ainetta jne.

13. “Haitallinen aine” tarkoittaa ainetta, joka voi häiritä, vähentää tai heikentää yhden tai useamman eliön aineenvaihduntaa tai ekosysteemin tasapainoa tai tuhota nämä.

14. “Varastointikapasiteetti” tarkoittaa lietelannan tai kiinteän lannan kokonaisvarastointimäärää, joka täyttää ympäristön kannalta suotuisan varastoinnin kriteerit. Riittävään kapasiteettiin sisältyy sellaisista lähteistä kuten tilojen puhdistamisesta tulevat vesimäärät jne. sekä (riippuen siitä, onko varastointisäiliö suojattu sateelta vai ei) varastoon pääsevän sadeveden enimmäismäärän.

15. “Levittäminen tarkoittaa lannoitteen lisäämistä maahan, mukaan lukien pintalevitys, sijoituslevitys tai muokkaaminen maaperän pintakerroksiin.

16. “Paras käyttökelpoinen levitystekniikka” tarkoittaa tekniikkaa, joka – nykyisellä teknologian kehitystasolla – aiheuttaa vähäisimmän (ravinne)hävikin ja -päästöt.

17. “Mineralisaatio” [maaperätieteessä] on orgaanisen aineksen hajoamista maaperässä mikro-organismien vaikutuksesta yksinkertaisiksi epäorgaanisiksi aineiksi tai mineraaleiksi, jotka voivat olla kasvien käytettävissä. Sen määrä riippuu mineralisoitavasta materiaalista ja mikro-organismien elinolosuhteista kuten lämpötilasta, hapen saatavuudesta, maaperän kosteudesta jne.

18. “Paljas maa” tarkoittaa kasvipeitteetöntä maata.

19. “Humus” tarkoittaa kaikkea kuollutta orgaanista ainesta maaperässä, joka on peräisin kasvien ja eläinten hajoamisesta ja joka voi olla luontaista tai ihmisen toiminnan aiheuttamaa.

20. “Kasvukausi” tarkoittaa aikaa vuodesta, jolloin olosuhteet mahdollistavat kasvien kasvun. (Ilmastosta riippuva) kasvukausi ei välttämättä ole yhtenevä viljelykasvin kasvukauden kanssa, jolloin viljelykasvi ottaa ravinteita (riippuu kasvilajista).

2. Johdanto

Sopimuspuolten on sisällytettävä seuraavat perusperiaatteet kansalliseen lainsäädäntöönsä tai ohjeisiinsa ja mukautettava ne maan olosuhteisiin maatalouden haitallisten ympäristövaikutusten vähentämiseksi. Määritettyjä vaatimustasoja on pidettävä vähimmäisedellytyksinä kansallisessa lainsäädännössä.

3. Eläintiheys

Jotta varmistetaan, ettei lantaa tuoteta liikaa viljelymaan pinta-alaan nähden, on maatilalla olevien eläinten määrän oltava tasapainoisessa suhteessa lannan levitykseen käytettävissä olevaan maa-alaan. Tätä suhdetta kuvataan eläintiheydellä. Eläinten enimmäismäärä olisi määritettävä ottaen huomioon tarve tasapainoon lannassa olevan fosforin ja typen määrien sekä kasvien ravinnetarpeen välillä.

4. Maatilan eläinsuojien sijoittaminen ja rakentaminen

Maatilan eläinsuojat ja vastaavat eläintilat olisi sijoitettava ja rakennettava siten, ettei pohja- ja pintavesi pilaannu.

5. Lantavarastojen rakenteet

Karjanlanta on varastoitava ympäristöystävällisesti ja käsiteltävä tavalla, joka edistää mahdollisimman korkeaa käyttöastetta. Viljelijöitä on kannustettava yhteistyöhön lannan käytössä.

Varastokapasiteetin on oltava riittävän suuri vähintään 6 kuukauden lantamäärälle ja sille pisimmälle kaudelle, jolloin levittäminen maahan on kiellettyä. Lannan prosessointi ja/tai siirto toiselle tiloille välittömästi käytettäväksi tai asianmukaisesti varastoitavaksi silloin, kun levitys maahan on kiellettyä, voidaan ottaa huomioon vaadittavaa kapasiteettia määritettäessä.

Lannan varastointitilat on rakennettava ja tarkastettava säännöllisesti siten, että vuodot voidaan välttää, ja niiden on oltava laadultaan sellaisia, että hävikit voidaan estää. Erityyppisten lantojen osalta seuraavat periaatteet on otettava huomioon:

• kiinteä karjanlanta on varastoitava tiloissa, joissa on vedenpitävä lattia ja sivuseinät;

• nestemäinen karjanlanta / lietelanta on varastoitava säiliöissä, joiden pohja ja seinämät on tehty kosteutta läpäisemättömästä materiaalista ja jotka kestävät lannan käsittelytoimenpiteiden vaikutukset;

• lantavarastojen kattaminen on suositeltavaa päästöjen estämiseksi.

Kiinteää lantaa voidaan varastoida tilapäisesti suoraan käytössä olevalla maatalousmaalla, mutta tämä vaatii joukon johdonmukaisia päästöjen vähentämistoimenpiteitä, jotka estävät ravinnehävikkiä tietyissä paikallisissa olosuhteissa. Lannan väliaikainen varastointi ei voi olla osa maatilalta vaadittavaa varastointikapasiteettia.

Näitä varastointivaatimuksia suositellaan sovellettavaksi myös muun tyyppisiin orgaanisiin lannoitteisiin.

6. Maatalouden jätevedet, lantanesteet ja säilörehun puristenesteet

Eläinsuojien jätevedet olisi varastoitava virtsa- tai lietesäiliöihin tai käsiteltävä muutoin sopivalla tavalla ympäristön pilaantumisen estämiseksi. Lantanesteet sekä säilörehun valmistuksessa ja varastoinnissa syntyvät puristenesteet olisi kerättävä talteen ja johdettava virtsa- tai lietelantasäiliöihin.

7. Orgaanisten lannoitteiden ja orgaanisten jäännösmateriaalien levittäminen

Orgaaniset lannoitteet ja orgaaniset jäännösmateriaalit ovat arvokkaita typen, fosforin, kaliumin ja orgaanisen hiilen lähteitä, joita tarvitaan maaperän ravinteiden ja humuksen täydentämiseksi.

Ravinnemäärien lisäksi on myös otettava huomioon näiden lannoitteiden ja jäännösmateriaalien sisältämät haitallisten aineiden määrät, fyto- ja biosaatavuus ja eri orgaanisten lannoitteiden mineralisaation nopeus, jotta voidaan varmistaa paras mahdollinen saatavuus kasveille ja välttää rehevöitymistä ja pilaantumista.

Korkean käyttöasteen mahdollistamiseksi on käytettävä parasta käyttökelpoista levitystekniikkaa riippuen lannoitetyypistä, viljelykasvista ja paikan ominaispiirteistä.

Orgaaniset lannoitteet ja orgaaniset jäännösmateriaalit tulee muokata maahan mahdollisimman pian levityksen jälkeen ja aina silloin, kun niitä levitetään paljaaseen maahan.

Ravinteiden tulee olla kasvien käytettävissä kasvukauden aikana ottaen huomioon eri lannoitteiden käyttäytyminen maaperässä. Jos maaperä on jäässä, veden kyllästämä, tulvan alla tai lumen peitossa, orgaanisten lannoitteiden ja orgaanisten jäännösmateriaalien levitys ei ole sallittua. Lisäksi tulee määritellä muut ajanjaksot, jolloin levitystä ei sallita korkean ravinteiden huuhtoutumisriskin vuoksi.

8. Käytettävien ravinteiden määrät

Rehevöitymisen vähimmäistämiseksi on ravinteiden levittämistä viljelymaahan rajoitettava siten, että saavutetaan tasapaino kasvien odotettavissa olevan ravinnetarpeen ja kasvien maaperästä ja ravinnevalmisteista saamien ravinteiden välillä.

Olisi laadittava lannoitussuositukset sisältävät kansalliset ohjeet, joissa otetaan huomioon:

- maaperäolosuhteet, maan ravinnesisältö, maalaji ja maan kaltevuus;

- ilmasto-olot ja kastelu;

- maankäyttö ja viljelymenetelmät, mukaan lukien kasvinvuorotus;

- kaikki mahdolliset ulkopuoliset ravinnelähteet.

Maahan vuosittain levitettävän karjanlannan määrä, mukaan lukien eläinten itsensä levittämä määrä, ei saisi ylittää sellaista lannanmäärää, joka sisältää

- typpeä 170 kg/ha

- fosforia 25 kg/ha,

jotta vältyttäisiin ravinneylijäämältä, ottaen huomioon maaperän ominaisuudet, maatalouden käytännöt ja kasvilajit.

9. Kasvipeitteisyys

Viljelyalueilla, joilla se katsotaan vesiensuojelun kannalta tarpeelliseksi, olisi oltava riittävä kasvipeite talvisin ja syksyisin, jotta vähennettäisiin tehokkaasti kasvinravinteiden hävikkiä.

10. Vesiensuojelutoimenpiteet ja ravinteita sitovat alueet

Olisi toteutettava suojelutoimenpiteet, joilla estetään ravinnevalumat vesiin. Tämä koskee erityisesti

- pintavesiä: Tarvittaessa olisi perustettava suojavyöhykkeitä, suojakaistoja ja laskeutusaltaita.

- pohjavesiä: Tarvittaessa olisi perustettava pohjaveden suojavyöhykkeitä. Olisi toteutettava asianmukaiset toimenpiteet, kuten vähennettävä lannoitusta ja perustettava vyöhykkeitä, joilla lannan levitys on kielletty, sekä perustettava pysyviä nurmialueita.

- ravinteita sitovia alueita: Kosteikkoalueet olisi säilytettävä ja mahdollisuuksien mukaan ennallistettava ravinnepäästöjen vähentämiseksi ja biologisen monimuotoisuuden ylläpitämiseksi.

11. Ammoniakkipäästöt

Kotieläintuotannon ammoniakkipäästöjen vähentämiseksi olisi vältettävä lannasta aiheutuvaa typpiylijäämää mukauttamalla yksittäisen eläimen ruokinnan koostumus eläimen tarpeisiin. Siipikarjatuotannossa päästöjä olisi vähennettävä vähentämällä lannan kosteuspitoisuutta tai varastoimalla lanta mahdollisimman pian kasvatustilojen ulkopuolelle.

Olisi kehitettävä ohjelmia, joihin sisältyy strategiat ja toimenpiteet kotieläintuotannosta peräisin olevan ammoniakin haihtumisen vähentämiseksi.

Virtsa- ja lietesäiliöt olisi katettava tai käsiteltävä menetelmällä, joka vähentää tehokkaasti ammoniakkipäästöjä.

12. Ravinteiden kierrätys

Jotta Itämereen kohdistuvaa ravinnehävikkiä voidaan vähentää ja saavuttaa ravinnesäästöjä, käyttää maatalouden ravinnevaroja tehokkaasti ja palauttaa ravinteita yhteiskunnan eri virroista takaisin maatalouteen, maita kannustetaan laatimaan ja toteuttamaan ravinteiden kierrätyssuunnitelmia, joihin tulee sisältyä:

• ajantasaiset alueelliset tiedot orgaanisten jäännösmateriaalien, erityisesti karjanlannan ja puhdistamolietteen tuotannosta;

• ajantasaiset alueelliset tiedot peltojen ravinnetilasta ja kansalliset maaperäkartat erityisesti fosforin osalta;

• kierrätettyjen orgaanisten lannoitteiden markkinoiden kehittymisen mahdollistaminen, jolla edistetään ravinteiden tarkoituksenmukaista uudelleen jakautumista alueellisesti ja/tai valtioiden välillä sekä korvataan mineraalilannoitteita;

• toimenpiteiden kehittäminen kierrätettyjen lannoitteiden tuotannon parantamiseksi, mukaan lukien tiedot tuotteiden turvallisuudesta, käytettävyydestä, tuotantoteknologioista ja logistiikkaratkaisuista;

• kotieläin- ja kasvintuottajien tiiviiseen yhteistyöhön kannustaminen ravinteiden tehokkaan hyödyntämisen ja maaperän hedelmällisyyden turvaamiseksi.

3 Sääntö; Torjunta-aineet

Torjunta-aineita saa käsitellä ja käyttää vain ympäristön kannalta parhaaseen käytäntöön (BEP) perustuvan kansallisen riskienvähentämisstrategian mukaisesti. Strategian olisi perustuttava tutkimuksiin olemassa olevista ongelmista, ja siinä olisi määriteltävä sopivat tavoitteet. Strategian on sisällettävä seuraavat toimenpiteet:

1. Rekisteröinti ja hyväksyminen

Torjunta-aineita ei saa myydä, tuoda maahan tai levittää, ellei kansallinen viranomainen ole rekisteröinyt ja hyväksynyt aineen käyttöä.

2 . Varastointi ja käsittely

Torjunta-aineiden varastointi ja käsittely on toteuttava siten, että aineiden hävikin tai ympäristöön valumisen riskit estetään. Aineiden kuljettamiseen sekä levityskaluston täyttämiseen ja puhdistamiseen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Muu torjunta-aineiden levittäminen käsiteltävien viljelyalueiden ulkopuolelle on estettävä. Torjunta-ainejätteet on hävitettävä kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

3. Lupa kaupalliseen käyttöön

Torjunta-aineiden kaupalliseen käyttöön on vaadittava lupa. Luvan saamisen edellytyksenä on oltava soveltuva koulutus ja tiedot torjunta-aineiden käsittelyyn mahdollisimman vähäisin terveys- ja ympäristövaikutuksin. Käyttäjien tiedot torjunta-aineiden käsittelystä ja käytöstä on pidettävä ajan tasalla.

4. Levitystekniikka

Levitystekniikka ja -käytäntö olisi suunniteltava siten, että estetään torjunta-aineiden tahaton kulkeutuminen tai valuminen. Suojavyöhykkeiden perustamista pintavesien ympärille olisi edistettävä. Lentolevitys on kiellettävä; poikkeustapauksiin on vaadittava lupa.

5. Ruiskutusvälineistön testaaminen

Luotettavan tuloksen varmistamiseksi torjunta-aineilla ruiskutettaessa on edistettävä ruiskutusvälineistön testaamista säännöllisin väliajoin.

6. Vaihtoehtoiset torjuntamenetelmät

Vaihtoehtoisten torjuntamenetelmien kehittämistä olisi edistettävä.

4 Sääntö; Ympäristöluvat

Tiettyä kokoa suuremmilta karjatiloilta olisi edellytettävä ympäristölupaa.

Siipikarjan, sikojen ja nautakarjan tehokasvatuslaitoksilta, joissa on enemmän kuin 40 000 siipikarjapaikkaa, 2 000 lihasikapaikkaa (yli 30 kg), 750 emakkopaikkaa tai 400 nautapaikkaa, on vaadittava lupa, jota asianomaiset viranomaiset koordinoivat täysimittaisesti.

Luvassa on otettava huomioon yrityksen ympäristönsuojelun taso kokonaisuutena, mukaan lukien muun muassa päästöt ilmaan, veteen ja maahan, jätteen tuottaminen ja ympäristövahinkojen torjunta. Lupaehtojen on perustuttava parhaaseen käyttökelpoiseen tekniikkaan (BAT).

Toimivaltaiset viranomaiset voivat lupaehtoja määrätessään ottaa huomioon yrityksen tekniset ominaisuudet, sen maantieteellisen sijainnin ja paikalliset ympäristöolosuhteet.

Nämä suuret kotieläinyritykset on katsottava pistekuormituslähteiksi, ja niiden on toteutettava asianmukaiset toimenpiteet.

Laitoksille, joissa on enemmän kuin 100 kotieläinyksikköä, sopimuspuolten on määrättävä yleiset säännöt tai yksinkertaistettua lupajärjestelmää vastaava järjestelmä, jotta varmistetaan tämän liitteen vaatimusten täytäntöönpano.

Kumpaakin lupajärjestelmää on sovellettava olemassa oleviin laitoksiin ja uusiin laitoksiin sekä sellaisiin olemassa oleviin laitoksiin, joihin tehdään merkittäviä muutoksia ennen vuotta 2012.

5 Sääntö; Seuranta ja arviointi

Sopimuspuolten on esitettävä tämän liitteen mukaisten toimenpiteiden toteuttaminen ja seuranta kansallisissa ohjelmissaan.

Toimenpiteiden vaikuttavuuden arvioimiseksi sopimuspuolten on kehitettävä hankkeita toimenpiteiden ja maatalouden ympäristövaikutusten arvioimiseksi.

6 Sääntö; Koulutus-, tiedotus- ja neuvontapalvelut

Sopimuspuolten on edistettävä maatalouden ympäristöasioihin liittyviä koulutus-, tiedotus- ja neuvontajärjestelmiä.