Finlex ®

Sopimusteksti

SOPIMUS

Tanskan, Suomen, Islannin, Norjan ja Ruotsin välinen sopimus Suomen, Islannin, Norjan, Ruotsin ja Tanskan kesken Kööpenhaminassa 19 päivänä marraskuuta 1934 tehdyn perintöä, testamenttia ja pesänselvitystä koskevan sopimuksen muuttamisesta

Tanskan, Suomen, Islannin, Norjan ja Ruotsin hallitukset ovat sopineet seuraavasta:

Artikla I

Suomen, Islannin, Norjan, Ruotsin ja Tanskan kesken Kööpenhaminassa 19 päivänä marraskuuta 1934 tehtyä perintöä, testamenttia ja pesänselvitystä koskevaa sopimusta muutetaan seuraavasti:

Sopimuksen 1 luvun otsikko muutetaan kuulumaan:

I. Perintö ja testamentti

Sopimuksen 1 artikla muutetaan kuulumaan:

Tämän sopimuksen säännöksiä sovelletaan perintöä ja testamenttia koskeviin asioihin, jos henkilö oli kuollessaan sopimusvaltion kansalainen ja hänellä oli asuinpaikka sopimusvaltiossa, ellei Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksesta (EU N:o 650/2012) toimivallasta, sovellettavasta laista, päätösten tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta ja virallisten asiakirjojen hyväksymisestä ja täytäntööpanosta perintöasioissa sekä eurooppalaisen perintötodistuksen käyttöönotosta muuta johdu.

Sopimuksen 2 artikla muutetaan kuulumaan:

Perimykseen sovelletaan sen sopimusvaltion lakia, jossa perittävällä oli kuollessaan asuinpaikka, ellei perittävä ole määrännyt toisin 3 artiklan mukaisella tavalla.

Jos poikkeuksellisesti tapaukseen liittyvistä kaikista seikoista ilmenee, että perittävällä oli kuollessaan selvästi läheisempi yhteys toiseen sopimusvaltioon kuin siihen valtioon, jonka laki tulisi sovellettavaksi 1 kohdan nojalla, perimykseen sovellettava laki on tuon toisen valtion laki.

Sopimuksen 3 artikla muutetaan kuulumaan:

Perittävä voi määrätä, että hänen perimykseensä sovelletaan sen sopimusvaltion lakia, jonka kansalainen hän on valinnan tehdessään tai kuollessaan.

Henkilö, joka on useamman sopimusvaltion kansalainen, voi valita minkä tahansa sopimusvaltion lain, jonka kansalainen hän on valinnan tehdessään tai kuollessaan.

Jos perittävä on valinnut sovellettavaksi muun kuin sopimusvaltion lain, arvioidaan lainvalinnan pätevyys kussakin sopimusvaltiossa voimassa olevien yleisten säännösten nojalla.

Sopimukseen lisätään uusi 3a artikla seuraavasti:

Ollakseen pätevä perittävän tekemä määräys sovellettavasta laista edellyttää, että se on annettu testamentille säädetyssä muodossa tai että se käy ilmi testamentin ehdoista. Lainvalinnan peruuttaminen on tehtävä testamentin peruuttamista koskevia muotomääräyksiä noudattaen, jotta se olisi pätevä. Lainvalinnan tai sen peruuttamisen pätevyyttä harkittaessa on otettava huomioon, mitä 8 artiklassa sanotaan.

Sopimukseen lisätään uusi 3b artikla seuraavasti:

Sopimusvaltio, jossa perittävällä oli asuinpaikka tehdessään 3 artiklassa tarkoitetun lainvalinnan, voi säätää, että lainvalinta on siinä sopimusvaltiossa toimitettavassa perinnönjaossa pätevä perittävän aviopuolisoa tai avopuolisoa kohtaan vain, jos se on annettu hänelle tiedoksi.

Sopimuksen 5 artikla kumotaan

Sopimuksen 6 artikla kumotaan

Sopimuksen 7 artikla kumotaan

Sopimuksen 8 artikla muutetaan kuulumaan:

Perittävän testamentti katsotaan muodoltaan päteväksi, jos se täyttää testamentin muodolle sen paikkakunnan lain asettamat määräykset, jolla testamentti tehtiin tai jossa testamentintekijällä oli asuinpaikka testamentin tehdessään tai kuollessaan taikka sellaisen valtion lain määräykset, jonka kansalainen testamentintekijä oli testamentin tehdessään tai kuollessaan. Milloin testamentti koskee kiinteää omaisuutta, se katsotaan muodoltaan päteväksi myös, jos se täyttää testamentin muodolle säädetyt edellytykset siinä valtiossa, missä omaisuus sijaitsee.

Mitä 1 kappaleessa on sanottu, sovelletaan vastaavasti myös testamentin muuttamiseen tai peruuttamiseen. Peruuttaminen katsotaan muodoltaan päteväksi myös, jos peruuttaminen muotonsa osalta täyttää sellaisen lain määräykset, jonka mukaan testamentti, joka on peruutettu, oli 1 kappaleen nojalla muodoltaan pätevä.

Jos testamentintekijällä oli muun kuin sopimusvaltion lain mukaan domisiili (domicile) tässä valtiossa, voidaan domisiiliin vedota asuinpaikan asemesta 1 tai 2 kappaleessa tarkoitetuissa tapauksissa.

Milloin 1, 2 tai 3 kappaleen mukaan on kysymys muun kuin sopimusvaltion lain soveltamisesta, on noudatettava tästä kussakin sopimusvaltiossa voimassa olevia yleisiä säännöksiä.

Sopimuksen 9 artikla muutetaan kuulumaan:

Perittävän kelpoisuus tehdä tai peruuttaa testamentti määräytyy sen sopimusvaltion lain mukaan, jota 2 tai 3 artiklan nojalla sovelletaan perimykseen.

Perittävällä katsotaan lisäksi olleen kelpoisuus tehdä tai peruuttaa testamentti, jos hänellä oli siihen kelpoisuus sen sopimusvaltion lain mukaan, jossa hänellä oli asuinpaikka testamenttia tehdessään tai peruuttaessaan. Jos perittävän asuinpaikka oli tuolloin muussa kuin sopimusvaltiossa, on noudatettava kussakin sopimusvaltiossa voimassa olevia yleisiä säännöksiä.

Sopimuksen 10 artikla muutetaan kuulumaan:

Kysymys testamentin tai sen peruuttamisen pätemättömyydestä testamentintekijän mielentilan perusteella tai petoksen, erehdyksen, pakottamisen tai muun epäoikeutetun vaikuttamisen vuoksi ratkaistaan sen sopimusvaltion lain mukaan, missä hänellä testamentin tehdessään tai peruuttaessaan oli asuinpaikka. Jos testamentintekijän asuinpaikka oli tuolloin muualla kuin sopimusvaltiossa, on noudatettava tästä kussakin sopimusvaltiossa voimassa olevia yleisiä säännöksiä.

Sopimuksen 11 artikla muutetaan kuulumaan:

Jos sopimusvaltion kansalaisella kuollessaan oli asuinpaikka Suomessa tai Ruotsissa, on testamentin moittimiseen sovellettava siellä voimassa olevaa lakia.

Norjan lain säännöksiä, joiden mukaan testamenttiin perustuva oikeus on saatettava voimaan ja väitteet testamentin pätevyyttä vastaan on tehtävä tiettyjen määräaikojen kuluessa, sovelletaan myös toisen sopimusvaltion kansalaisen tekemään testamenttiin, jos hänellä kuollessaan oli asuinpaikka Norjassa.

Sopimuksen 12 artikla muutetaan kuulumaan:

Perittävän tekemän perintösopimuksen tai kuoleman varalta antaman lahjan sitovuus ratkaistaan sen valtion lain mukaan, jota oikeustointa suoritettaessa olisi 2 tai 3 artiklan mukaan sovellettu hänen perimykseensä.

Saman lain nojalla ratkaistaan, onko perillisen perittävältä tämän eläessä saamaa omaisuutta pidettävä ennakkoperintönä.

Jos 1 tai 2 kappaleen nojalla sovellettavaksi tulee muun kuin sopimusvaltion laki, sovelletaan tästä kussakin sopimusvaltiossa voimassa olevia yleisiä säännöksiä.

Sopimuksen 15 artikla kumotaan

Sopimuksen 16 artikla muutetaan kuulumaan:

Perintöä tai testamenttia koskevan oikeuden vanhentumiseen perittävän kuoleman jälkeen sovelletaan sitä lakia, jota 2 tai 3 artiklan nojalla sovelletaan hänen perimykseensä.

Sopimuksen 17 artikla muutetaan kuulumaan:

Perillisen tai testamentinsaajan vastuu sopimusvaltion kansalaiselta jääneestä velasta tai legaatin tai käyttömääräyksen täyttämisestä vainajan testamentin mukaisesti määräytyy sen sopimusvaltion lain mukaan, missä vainajalla oli kuollessaan asuinpaikka.

Sopimuksen 18 artikla muutetaan kuulumaan:

Pesänselvityksen yhteydessä haettu julkinen haaste tuntemattomien velkojien selvittämiseksi on tehoton, jos kyse on tunnetusta saamisesta ja velkojalla oli asuinpaikka toisessa sopimusvaltiossa, ellei velkoja ole ajoissa saanut eri ilmoitusta haasteesta ja sen vaikutuksesta tai hänellä muuten ollut siitä tietoa.

Sopimuksen 19 artikla muutetaan kuulumaan:

Pesänselvitys, omaisuuden ositus ja perinnönjako sopimusvaltion kansalaisen jälkeen toimitetaan sen sopimusvaltion lain mukaan, missä vainajalla oli asuinpaikka. Jos tuon valtion lain mukaan asiassa tarvitaan tuomioistuimen tai muun viranomaisen myötävaikutusta, kuuluu se tuon valtion tuomioistuimen tai viranomaisen tehtäviin.

Milloin eloonjäänyt puoliso, joka on sopimusvaltion kansalainen, on elänyt jakamattomassa pesässä ja pesä on jaettava, toimitetaan jako sen valtion lain mukaan, missä hänellä on tai kuollessaan oli asuinpaikka. Jos sanotun lain mukaan asiassa tarvitaan tuomioistuimen toimenpiteitä, kuuluvat ne tuon valtion tuomioistuinten tehtäviin.

Pesänselvitys, omaisuuden ositus ja perinnönjako kattavat pesään kuuluvan omaisuuden muissakin sopimusvaltioissa.

Sopimuksen 20 artikla muutetaan kuulumaan:

Osituksessa, jota 19 artiklassa tarkoitetaan, on kysymykseen eloonjääneen puolison oikeudesta ottaa pesästä tiettyä omaisuutta, joko vastiketta vastaan tai ilman vastiketta, sovellettava sanotussa artiklassa määrättyä lakia. Saman lain mukaan ratkaistaan, onko puolisolla oikeus vaatia, että perillisen osituksessa saama perintöoikeus jää puolison haltuun ja perilliselle annetaan tästä saamisestaan panttioikeus, kuitenkin siten, että panttioikeus toisessa sopimusvaltiossa olevaan omaisuuteen voidaan perustaa vain siellä voimassaolevan lain mukaisesti.

Sopimuksen 21 artikla muutetaan kuulumaan:

Riita sellaisen henkilön jättämästä perinnöstä tai tekemästä testamentista, joka oli sopimusvaltion kansalainen ja jolla oli asuinpaikka jossakin sopimusvaltiossa, eloonjääneen puolison oikeudesta taikka saamisesta kuolinpesältä on sen valtion käsiteltävä, jonka lakia noudattaen pesänselvitys, omaisuuden ositus ja perinnönjako on 19 artiklan mukaan toimitettava.

Jos asianosaiset siitä sopivat, voidaan riita ottaa käsiteltäväksi muussa sopimusvaltiossa, ei kuitenkaan milloin kuolinpesää koskeva asiaa käsittelee tuomioistuin, testamentin toimeenpanija, pesänhoitaja (bobestyrer) tai tuomioistuimen määräämä pesänselvittäjä tai pesänjakaja taikka jos riita koskee tällaisessa pesässä toimitetun osituksen tai perinnönjaon tai jonkun sellaisen henkilön tekemän testamentin moitetta, jolla oli kotipaikka Suomessa tai Ruotsissa, eikä myöskään, kun riita tarkoittaa sellaisen henkilön jälkeen toimitetun osituksen tai perinnönjaon moittimista, jolla oli Suomessa asuinpaikka.

Sopimuksen 23 artikla muutetaan kuulumaan:

Jos 19 artiklassa tarkoitettu kuolinpesä on pesänhoitajan (bobestyrer) käsittelyn alaisena Tanskassa tai julkisen jakokäsittelyn alaisena Islannissa tai Norjassa, on siellä säädettyjä rajoituksia velkojan oikeuteen ulosottotoimin saada maksua kuolinpesästä sovellettava myös muussa sopimusvaltiossa olevaan omaisuuteen. Edellä sanottua ei kuitenkaan sovelleta, kun on kysymys siinä valtiossa määrätyn veron tai muun julkisen maksun ulosmittauksesta tai sellaisen omaisuuden käyttämisestä saamisen suoritukseen, mihin velkojalla on pantti- tai pidätysoikeus.

Sopimuksen 24 artikla muutetaan kuulumaan:

Jos 19 artiklassa tarkoitettu kuolinpesä on pesänhoitajan (bobestyrer) käsittelyn alaisena Tanskassa tai julkisen jakokäsittelyn alaisena Islannissa tai Norjassa, on saamisten etuoikeuksien osalta vastaavasti sovellettava marraskuun 7 päivänä 1933 tehdyn, konkurssia koskevan sopimuksen 7 artiklan määräyksiä.

Sopimuksen 27 artikla muutetaan kuulumaan:

Jos sopimusvaltion tuomioistuin on päättänyt, että tuomioistuimen, perinnönjako-oikeuden, pesänselvittäjän, pesänhoitajan (bobestyrer) tai testamentin toimeenpanijan on otettava 19 artiklassa tarkoitettu kuolinpesä hoitoonsa, että pesänselvitys ja –jako tapahtuu osakasten toimesta tai että pesän jako toimitetaan pesänjakajan myötävaikutuksella, on päätös voimassa muissakin sopimusvaltioissa.

Artikla II

Tätä sopimusta ei sovelleta, milloin perittävä on kuollut ennen sopimuksen voimaantuloa eikä myöskään silloin, kun eloonjäänyt puoliso on elänyt jakamattomassa pesässä ja ensiksi kuollut puoliso on kuollut ennen sanottua ajankohtaa.

Artikla III

Sopimusta ei sovelleta Färsaarilla eikä Grönlannissa, mutta se voidaan Tanskan oikeusministeriön neuvoteltua muiden sopimusvaltioiden vastaavien ministeriöiden kanssa saattaa siellä voimaan sellaisin muutoksin, joita Färsaarten tai Grönlannin olot edellyttävät.

Artikla IV

Sopimusvaltiot voivat yhtyä tähän sopimukseen

a) allekirjoittamalla sen tekemättä ratifiointia tai hyväksymistä koskevaa ehtoa, tai

b) allekirjoittamalla sen ratifiointia tai hyväksymistä koskevin ehdoin ja sen jälkeen ratifioimalla tai hyväksymällä sen.

Ratifiointiasiakirjat talletetaan Tanskan ulkoasiainministeriöön.

Sopimus tulee voimaan sitä kuukautta seuraavan toisen kuukauden ensimmäisenä päivänä, jonka aikana viimeinen sopimusvaltio on tallettanut hyväksymis- tai ratifioimisasiakirjansa Tanskan ulkoasiainministeriölle. Edellytyksenä sopimuksen voimaantulolle on kuitenkin, että toimivallasta, sovellettavasta laista, päätösten tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta ja virallisten asiakirjojen hyväksymisestä ja täytäntöönpanosta perintöasioissa sekä eurooppalaisen perintötodistuksen käyttöönotosta annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU N:o 650/2012) on asetuksen 84 artiklan mukaisesti kokonaisuudessaan alettu soveltaa.

Jos asetusta ei ole alettu soveltaa viimeistään 3 kohdassa mainittuna päivänä, sopimus tulee voimaan päivänä, jona asetusta aletaan soveltaa kokonaisuudessaan.

Tanskan ulkoasiainministeriö ilmoittaa sopimusvaltioille ratifiointiasiakirjojen tallettamisesta sekä sopimuksen voimaantulon ajankohdasta.

Artikla V

Tämän sopimuksen alkuperäiskappale talletetaan Tanskan ulkoasiainministeriöön, joka toimittaa kullekin sopimusvaltiolle siitä oikeaksi todistetun jäljennöksen.

Tämän vakuudeksi ovat valtuutetut allekirjoittaneet tämän sopimuksen.

Laadittu Kööpenhaminassa 1 päivänä kesäkuuta 2012 yhtenä tanskan-, suomen-, islannin-, norjan- ja ruotsinkielisenä kappaleena, jossa on ruotsiksi kaksi tekstiä, toinen Suomea ja toinen Ruotsia varten ja joilla kaikilla teksteillä on yhtäläinen pätevyys.