2/2007

Annettu: 12.01.2007

Tasavallan presidentin asetus Kanadan kanssa tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi tehdyn sopimuksen voimaansaattamisesta ja sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta annetun lain voimaantulosta

Tasavallan presidentin päätöksen mukaisesti, joka on tehty valtiovarainministeriön toimialaan kuuluvia asioita käsittelemään määrätyn toisen valtiovarainministerin esittelystä, säädetään:

1 §

Helsingissä 20 päivänä heinäkuuta 2006 Suomen ja Kanadan välillä tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi tehty, eduskunnan 7 päivänä marraskuuta 2006 hyväksymä ja tasavallan presidentin 1 päivänä joulukuuta 2006 hyväksymä sopimus, jonka hyväksymistä koskevat nootit on vaihdettu 18 päivänä joulukuuta 2006, tulee voimaan 17 päivästä tammikuuta 2007 niin kuin siitä on sovittu.

2 §

Kanadan kanssa tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta 1 päivänä joulukuuta 2006 annettu, myös Ahvenanmaan maakuntapäivien osaltaan hyväksymä laki (1037/2006) tulee voimaan 17 päivänä tammikuuta 2007.    

3 §

Sopimuksen muut kuin lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat asetuksena voimassa.

4 §

Tämä asetus tulee voimaan 17 päivänä tammikuuta 2007.

Helsingissä 12 päivänä tammikuuta 2007

Sopimus Suomen ja Kanadan välillä tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi

Suomen hallitus ja Kanadan hallitus,

jotka haluavat tehdä sopimuksen tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi,

ovat sopineet seuraavasta:

1 artikla
Sopimuksen piiriin kuuluvat henkilöt

Tätä sopimusta sovelletaan henkilöihin, jotka asuvat sopimusvaltiossa tai molemmissa sopimusvaltioissa.

2 artikla
Sopimuksen piiriin kuuluvat verot

1. Tällä hetkellä suoritettavat verot, joihin sopimusta sovelletaan, ovat:

a) Kanadassa: Kanadan hallituksen tuloverolain (Income Tax Act) perusteella määräämät tuloverot; (jäljempänä "Kanadan vero"); ja

b) Suomessa:

1) valtion tuloverot;

2) yhteisöjen tulovero;

3) kunnallisvero;

4) kirkollisvero;

5) korkotulon lähdevero; ja

6) lähdevero; (jäljempänä "Suomen vero").

2. Sopimusta sovelletaan myös kaikkiin samanlaisiin tai pääasiallisesti samanluonteisiin veroihin, joita on sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen suoritettava tällä hetkellä suoritettavien verojen ohella tai asemesta. Sopimusvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava toisilleen verolainsäädäntöönsä tehdyistä merkittävistä muutoksista.

3 artikla
Yleiset määritelmät

1. Jollei asiayhteydestä muuta johdu, on tätä sopimusta sovellettaessa seuraavilla sanonnoilla jäljempänä mainittu merkitys:

a) "Kanada" tarkoittaa, maantieteellisessä merkityksessä käytettynä, Kanadan aluetta, siihen luettuina

1) Kanadan aluemeren ulkopuolella olevat alueet, jotka kansainvälisen oikeuden ja Kanadan lainsäädännön mukaisesti ovat alueita, joiden osalta Kanada saa käyttää oikeuksia merenpohjaan ja sen sisustaan sekä niiden luonnonvaroihin; ja

2) meri ja ilmatila 1) kohdassa tarkoitetun alueen yläpuolella siellä olevien luonnonvarojen tutkimisen ja hyväksikäytön yhteydessä harjoitetun toiminnan osalta;

b) "Suomi" tarkoittaa Suomen tasavaltaa ja, maantieteellisessä merkityksessä käytettynä, Suomen tasavallan aluetta ja Suomen tasavallan aluevesiin rajoittuvia alueita, joilla Suomi lainsäädäntönsä mukaan ja kansainvälisen oikeuden mukaisesti saa käyttää oikeuksiaan merenpohjan ja sen sisustan luonnonvarojen tutkimiseen ja hyväksikäyttöön;

c) "sopimusvaltio" ja "toinen sopimusvaltio" tarkoittaa Kanadaa tai Suomea sen mukaan kuin asiayhteys edellyttää;

d) "henkilö" käsittää luonnollisen henkilön, toisen henkilön eduksi hallitun varallisuuskokonaisuuden (trust), yhtiön, yhtymän (partnership) ja muun yhteenliittymän;

e) "yhtiö" tarkoittaa oikeushenkilöä tai muuta, jota verotuksessa käsitellään oikeushenkilönä;

f) sanontaa "yritys" sovelletaan kaikkeen liiketoiminnan harjoittamiseen;

g) "sopimusvaltiossa oleva yritys" ja "toisessa sopimusvaltiossa oleva yritys" tarkoittavat yritystä, jota sopimusvaltiossa asuva henkilö harjoittaa, ja vastaavasti yritystä, jota toisessa sopimusvaltiossa asuva henkilö harjoittaa;

h) "kansalainen" tarkoittaa sopimusval-tion osalta:

1) luonnollista henkilöä, jolla on tämän sopimusvaltion kansalaisuus; ja

2) oikeushenkilöä, yhtymää tai muuta yhteenliittymää, joka on muodostettu tässä sopimusvaltiossa voimassa olevan lainsäädännön mukaan.

i) "kansainvälinen liikenne" tarkoittaa kuljetusta laivalla tai ilma-aluksella, jota sopimusvaltiossa oleva yritys käyttää, paitsi milloin laivaa tai ilma-alusta käytetään ainoastaan toisessa sopimusvaltiossa olevien paikkojen välillä;

j) "vero" tarkoittaa Kanadan veroa tai Suomen veroa sen mukaan kuin asiayhteys edellyttää;

k) "toimivaltainen viranomainen" tarkoittaa:

1) Kanadassa valtiontuloministeriä tai hänen valtuuttamaansa edustajaa;

2) Suomessa valtiovarainministeriötä, sen valtuuttamaa edustajaa tai sitä viranomaista, jonka valtiovarainministeriö määrää toimivaltaiseksi viranomaiseksi.

l) sanonta "liiketoiminta" käsittää vapaan ammatin ja muun itsenäisen toiminnan harjoittamisen.

2. Kun sopimusvaltio jonakin ajankohtana soveltaa sopimusta, katsotaan, jollei asiayhteydestä muuta johdu, jokaisella sanonnalla, jota ei ole sopimuksessa määritelty, olevan se merkitys, joka sillä tänä ajankohtana on tämän valtion niitä veroja koskevan lainsäädännön mukaan, joihin sopimusta sovelletaan, ja tässä valtiossa sovellettavan verolainsäädännön mukaisella merkityksellä on etusija sanonnalle tämän valtion muussa lainsäädännössä annettuun merkitykseen nähden.

4 artikla
Sopimusvaltiossa asuva henkilö

1. Tätä sopimusta sovellettaessa sanonnalla "sopimusvaltiossa asuva henkilö" tarkoitetaan

a) henkilöä, joka tämän valtion lainsäädännön mukaan on siellä verovelvollinen kotipaikan, asumisen, liikkeen johtopaikan tai muun sellaisen seikan nojalla, mutta sanonta ei kuitenkaan käsitä henkilöä, joka on tässä valtiossa verovelvollinen vain tässä valtiossa olevista lähteistä saadun tulon perusteella; ja

b) tätä valtiota, tai sen valtiollista osaa tai paikallisviranomaista, taikka tämän valtion tai sen osan julkisyhteisöä.

Tätä kappaletta sovellettaessa sanonnalla ""julkisyhteisö"" tarkoitetaan mitä tahansa sopimusvaltion lainsäädännön mukaan perustettua julkisluonteista oikeudellista yhteenliittymää, jossa ainoastaan tämä valtio itse tai sen valtiollinen osa on osakkaana.

2. Milloin luonnollinen henkilö 1 kappaleen määräysten mukaan asuu molemmissa sopimusvaltioissa, hänen kotipaikkansa määritetään seuraavasti:

a) hänen katsotaan asuvan vain siinä valtiossa, jossa hänen käytettävänään on vakinainen asunto; jos hänen käytettävänään on vakinainen asunto molemmissa valtioissa, katsotaan hänen asuvan vain siinä valtiossa, johon hänen henkilökohtaiset ja taloudelliset suhteensa ovat kiinteämmät (elinetujen keskus);

b) jos ei voida ratkaista, kummassa valtiossa hänen elinetujensa keskus on, tai jos hänen käytettävänään ei ole vakinaista asuntoa kummassakaan valtiossa, hänen katsotaan asuvan vain siinä valtiossa, jossa hän oleskelee pysyvästi;

c) jos hän oleskelee pysyvästi molemmissa valtioissa tai ei oleskele pysyvästi kummassakaan niistä, katsotaan hänen asuvan vain siinä valtiossa, jonka kansalainen hän on; ja

d) jos hän on molempien valtioiden kansalainen tai ei ole kummankaan valtion kansalainen, sopimusvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on ratkaistava asia keskinäisin sopimuksin.

3. Milloin yhtiö 1 kappaleen määräysten mukaan asuu molemmissa sopimusvaltioissa, sen katsotaan asuvan siinä valtiossa, jossa se on rekisteröity tai muutoin muodostettu.

4. Milloin muu kuin luonnollinen henkilö tai yhtiö 1 kappaleen määräysten mukaan asuu molemmissa sopimusvaltioissa, sopimusvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on pyrittävä keskinäisin sopimuksin ratkaisemaan asia ja päättämään, miten sopimusta sovelletaan tällaiseen henkilöön. Jos tällaista sopimusta ei ole, näillä henkilöillä ei ole oikeutta vaatia sopimuksessa määrättyjä verohuojennuksia tai -vapauksia, paitsi siltä osin ja sillä tavalla kuin toimivaltaiset viranomaiset voivat sopia.

5 artikla
Kiinteä toimipaikka

1. Tätä sopimusta sovellettaessa sanonnalla "kiinteä toimipaikka" tarkoitetaan kiinteää liikepaikkaa, josta yrityksen toimintaa kokonaan tai osaksi harjoitetaan.

2. Sanonta "kiinteä toimipaikka" käsittää erityisesti:

a) yrityksen johtopaikan;

b) sivuliikkeen;

c) toimiston;

d) tehtaan;

e) työpajan; ja

f) kaivoksen, öljy- tai kaasulähteen, louhoksen tai muun paikan, joka liittyy luonnonvarojen tutkimiseen tai hyödyntämiseen.

3. Paikka, jossa harjoitetaan rakennus- tai asennustoimintaa, muodostaa kiinteän toimipaikan vain, jos toiminta kestää yli kahdentoista kuukauden ajan.

4. Tämän artiklan edellä olevien määräysten estämättä sanonnan "kiinteä toimipaikka" ei katsota käsittävän:

a) järjestelyjä, jotka on tarkoitettu ainoastaan yritykselle kuuluvien tavaroiden varastoimista, näytteillä pitämistä tai luovuttamista varten;

b) yritykselle kuuluvan tavaravaraston pitämistä ainoastaan varastoimista, näytteillä pitämistä tai luovuttamista varten;

c) yritykselle kuuluvan tavaravaraston pitämistä ainoastaan toisen yrityksen toimesta tapahtuvaa muokkaamista tai jalostamista varten;

d) kiinteän liikepaikan pitämistä ainoastaan tavaroiden ostamiseksi tai tietojen keräämiseksi yritykselle;

e) kiinteän liikepaikan pitämistä ainoastaan muun luonteeltaan valmistelevan tai avustavan toiminnan harjoittamiseksi yritykselle;

f) kiinteän liikepaikan pitämistä ainoastaan a) e) kohdassa mainittujen toimintojen yhdistämiseksi, edellyttäen, että koko se kiinteästä liikepaikasta harjoitettava toiminta, joka perustuu tähän yhdistämiseen, on luonteeltaan valmistelevaa tai avustavaa.

5. Jos henkilö, olematta itsenäinen edustaja, johon 6 kappaletta sovelletaan, toimii yrityksen puolesta sekä hänellä on sopimusvaltiossa valtuus tehdä sopimuksia yrityksen nimissä ja hän valtuuttaan siellä tavanomaisesti käyttää, katsotaan tällä yrityksellä 1 ja 2 kappaleen määräysten estämättä olevan kiinteä toimipaikka tässä valtiossa jokaisen toiminnan osalta, jota tämä henkilö harjoittaa yrityksen lukuun. Tätä ei kuitenkaan noudateta, jos tämän henkilön toiminta rajoittuu sellaiseen, joka mainitaan 4 kappaleessa ja joka, jos sitä harjoitettaisiin kiinteästä liikepaikasta, ei tekisi tätä kiinteää liikepaikkaa kiinteäksi toimipaikaksi mainitun kappaleen määräysten mukaan.

6. Sopimusvaltiossa olevalla yrityksellä ei katsota olevan kiinteää toimipaikkaa toisessa sopimusvaltiossa pelkästään sen vuoksi, että se harjoittaa liiketoimintaa siinä valtiossa välittäjän, komissionäärin tai muun itsenäisen edustajan välityksellä, edellyttäen, että tämä henkilö toimii säännönmukaisen liiketoimintansa rajoissa.

7. Se seikka, että sopimusvaltiossa asuvalla yhtiöllä on määräämisvalta yhtiössä ― tai siinä on määräämisvalta yhtiöllä ― joka asuu toisessa sopimusvaltiossa taikka joka tässä toisessa valtiossa harjoittaa liiketoimintaa (joko kiinteästä toimipaikasta tai muulla tavoin), ei itsestään tee kumpaakaan yhtiötä toisen kiinteäksi toimipaikaksi.

6 artikla
Kiinteästä omaisuudesta saatu tulo

1. Tulosta, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa toisessa sopimusvaltiossa olevasta kiinteästä omaisuudesta (siihen luettuna maataloudesta tai metsätaloudesta saatu tulo), voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.

2. Tätä sopimusta sovellettaessa sanonnalla "kiinteä omaisuus" on sen sopimusvaltion lainsäädännön mukainen merkitys, jossa omaisuus on. Sanonta käsittää kuitenkin aina kiinteän omaisuuden tarpeiston, maataloudessa ja metsätaloudessa käytetyn elävän ja elottoman irtaimiston, oikeudet, joihin sovelletaan yksityisoikeuden kiinteää omaisuutta koskevia määräyksiä, kiinteän omaisuuden käyttöoikeuden sekä oikeudet määrältään muuttuviin tai kiinteisiin korvauksiin, jotka saadaan kivennäisesiintymien, lähteiden ja muiden luonnonvarojen hyväksikäytöstä tai oikeudesta niiden hyväksikäyttöön; laivoja ja ilma-aluksia ei pidetä kiinteänä omaisuutena.

3. Tämän artiklan 1 kappaleen määräyksiä sovelletaan tuloon, joka saadaan kiinteän omaisuuden välittömästä käytöstä, sen vuokralle antamisesta tai muusta käytöstä, sekä tuloon, joka saadaan tällaisen omaisuuden luovutuksesta.

4. Jos osakkeiden tai muiden yhtiöosuuksien omistus oikeuttaa osakkeiden tai yhtiöosuuksien omistajan hallitsemaan yhtiölle kuuluvaa kiinteää omaisuutta, voidaan tulosta, joka saadaan tällaisen hallintaoikeuden välittömästä käytöstä, sen vuokralle antamisesta tai muusta käytöstä, verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa kiinteä omaisuus on.

5. Tämän artiklan 1 ja 3 kappaleen määräyksiä sovelletaan myös yrityksen omistamasta kiinteästä omaisuudesta saatuun tuloon.

7 artikla
Liiketulo

1. Tulosta, jonka sopimusvaltiossa oleva yritys saa, verotetaan vain siinä valtiossa, jollei yritys harjoita liiketoimintaa toisessa sopimusvaltiossa siellä olevasta kiinteästä toimipaikasta. Jos yritys harjoittaa tai on harjoittanut liiketoimintaa edellä sanotuin tavoin, voidaan toisessa valtiossa verottaa yrityksen saamasta tulosta, mutta vain niin suuresta tulon osasta, joka on luettava kiinteään toimipaikkaan kuuluvaksi.

2. Jos sopimusvaltiossa oleva yritys harjoittaa liiketoimintaa toisessa sopimusvaltiossa siellä olevasta kiinteästä toimipaikasta, luetaan, jollei 3 kappaleen määräyksistä muuta johdu, kummassakin sopimusvaltiossa kiinteään toimipaikkaan kuuluvaksi se tulo, jonka toimipaikan olisi voitu olettaa tuottavan, jos se olisi ollut erillinen yritys, joka harjoittaa samaa tai samanluonteista toimintaa samojen tai samanluonteisten edellytysten vallitessa ja itsenäisesti päättää liiketoimista sen yrityksen kanssa, jonka kiinteä toimipaikka se on, ja kaikkien muiden henkilöiden kanssa.

3. Kiinteän toimipaikan tuloa määrättäessä on vähennykseksi hyväksyttävä kiinteästä toimipaikasta johtuneet vähennyskelpoiset menot, niihin luettuina yrityksen johtamisesta ja yleisestä hallinnosta johtuneet menot, riippumatta siitä, ovatko ne syntyneet siinä valtiossa, jossa kiinteä toimipaikka on, vai muualla.

4. Tuloa ei lueta kiinteään toimipaikkaan kuuluvaksi pelkästään sen perusteella, että kiinteä toimipaikka ostaa tavaroita yrityksen lukuun.

5. Sovellettaessa edellä olevia kappaleita on kiinteään toimipaikkaan kuuluvaksi luettava tulo vuodesta toiseen määrättävä samaa menetelmää noudattaen, jollei pätevistä ja riittävistä syistä muuta johdu.

6. Milloin liiketuloon sisältyy tulolajeja, joita käsitellään erikseen tämän sopimuksen muissa artikloissa, tämän artiklan määräykset eivät vaikuta sanottujen artiklojen määräyksiin.

8 artikla
Merenkulku ja ilmakuljetus

1. Tulosta, jonka sopimusvaltiossa oleva yritys saa laivan tai ilma-aluksen käyttämisestä kansainväliseen liikenteeseen, verotetaan vain tässä valtiossa.

2. Tämän artiklan 1 kappaleen ja 7 artiklan määräysten estämättä voidaan tulosta, joka saadaan pääasiallisesti matkustajien tai tavaroiden kuljettamiseen yksinomaan sopimusvaltiossa olevien paikkojen välillä käytetyn laivan käyttämisestä, verottaa tässä valtiossa.

3. Tämän artiklan 1 ja 2 kappaleen määräyksiä sovelletaan myös tuloon, joka saadaan osallistumisesta pooliin, yhteiseen liiketoimintaan tai kansainväliseen kuljetusjärjestöön.

9 artikla
Etuyhteydessä keskenään olevat yritykset

1. Milloin

a) sopimusvaltiossa oleva yritys välittömästi tai välillisesti osallistuu toisessa sopimusvaltiossa olevan yrityksen johtoon tai valvontaan tahi omistaa osan sen pääomasta, taikka

b) samat henkilöt välittömästi tai välillisesti osallistuvat sekä sopimusvaltiossa olevan yrityksen että toisessa sopimusvaltiossa olevan yrityksen johtoon tai valvontaan tahi omistavat osan niiden pääomasta,

noudatetaan seuraavaa.

Jos jommassakummassa tapauksessa yritysten välillä kaupallisissa tai rahoitussuhteissa sovitaan ehdoista tai määrätään ehtoja, jotka poikkeavat siitä, mistä riippumattomien yritysten välillä olisi sovittu, voidaan kaikki tulo, joka ilman näitä ehtoja olisi kertynyt toiselle näistä yrityksistä, mutta näiden ehtojen vuoksi ei ole kertynyt yritykselle, lukea tämän yrityksen tuloon ja verottaa siitä tämän mukaisesti.

2. Milloin sopimusvaltio lukee tämän valtion yrityksen tuloon – ja tämän mukaisesti verottaa – tuloa, josta toisen sopimusvaltion yritystä on verotettu tässä toisessa valtiossa, ja näin mukaan luettu tulo on tuloa, joka olisi kertynyt ensiksi mainitun valtion yritykselle, jos yritysten välillä sovitut ehdot olisivat olleet sellaisia, joista riippumattomien yritysten välillä olisi sovittu, tämän toisen valtion on asianmukaisesti oikaistava tästä tulosta siellä määrätyn veron määrä, jos tämä toinen valtio pitää oikaisua oikeutettuna. Tällaista oikaisua tehtäessä on otettava huomioon tämän sopimuksen muut määräykset, ja sopimusvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on tarvittaessa neuvoteltava keskenään.

3. Sopimusvaltio ei 1 kappaleessa tarkoitetuissa tapauksissa saa muuttaa yrityksen tuloa kuuden vuoden kuluttua sen vuoden päättymisestä, jona sellaisen muutoksen kohteena olevat tulot olisivat kertyneet tässä valtiossa olevalle yritykselle.

4. Tämän artiklan 2 ja 3 kappaleen määräyksiä ei sovelleta petokseen, tahalliseen laiminlyöntiin tai huolimattomuuteen.

10 artikla
Osinko

1. Osingosta, jonka sopimusvaltiossa asuva yhtiö maksaa toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle, voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.

2. Osingosta voidaan kuitenkin verottaa myös siinä sopimusvaltiossa, jossa osingon maksava yhtiö asuu, tämän valtion lainsäädännön mukaan, mutta jos osinkoetuuden omistaja on toisessa sopimusvaltiossa asuva henkilö, vero ei saa olla suurempi kuin:

a) 5 prosenttia osingon kokonaismäärästä, jos osinkoetuuden omistaja on yhtiö, joka omistaa vähintään 10 prosenttia osingon maksavan yhtiön osakkeiden äänimäärästä;

b) 15 prosenttia osingon kokonaismäärästä muissa tapauksissa.

Tämän kappaleen määräykset eivät vaikuta yhtiön verottamiseen siitä voitosta, josta osinko maksetaan.

3. Sanonnalla "osinko" tarkoitetaan tässä artiklassa tuloa, joka on saatu osakkeista tai muista voitto-osuuteen oikeuttavista oikeuksista, jotka eivät ole saamisia, samoin kuin tuloa, jota sen valtion verolainsäädännön mukaan, jossa voiton jakava yhtiö asuu, kohdellaan verotuksellisesti samalla tavoin kuin osakkeista saatua tuloa.

4. Tämän artiklan 1 ja 2 kappaleen määräyksiä ei sovelleta, jos sopimusvaltiossa asuva osinkoetuuden omistaja harjoittaa toisessa sopimusvaltiossa, jossa osingon maksava yhtiö asuu, liiketoimintaa siellä olevasta kiinteästä toimipaikasta ja osingon maksamisen perusteena oleva osuus tosiasiallisesti liittyy tähän kiinteään toimipaikkaan. Tässä tapauksessa sovelletaan 7 artiklan määräyksiä.

5. Jos sopimusvaltiossa asuva yhtiö saa tuloa toisesta sopimusvaltiosta, ei tämä toinen valtio saa verottaa yhtiön maksamasta osingosta, paitsi mikäli osinko maksetaan tässä toisessa valtiossa asuvalle henkilölle tai mikäli osingon maksamisen perusteena oleva osuus tosiasiallisesti liittyy tässä toisessa valtiossa olevaan kiinteään toimipaikkaan, eikä myöskään verottaa yhtiön jakamattomasta voitosta, vaikka maksettu osinko tai jakamaton voitto kokonaan tai osaksi koostuisi tässä toisessa valtiossa kertyneestä tulosta.

6. Tämän sopimuksen määräysten estämättä Kanada voi kantaa Kanadassa olevaan kiinteään toimipaikkaan kuuluvaksi luettavasta yhtiön tulosta tai kiinteistökauppaa harjoittavan yrityksen Kanadassa sijaitsevan kiinteän omaisuuden luovutuksesta saadusta tulosta veroa sen veron lisäksi, jota olisi suoritettava Kanadassa rekisteröidyn yhtiön tulosta, edellyttäen, että tällainen lisävero ei saa olla suurempi kuin 5 prosenttia siitä tulon osasta, joka ei ole ollut tämän lisäveron alaisena edellisinä verovuosina. Tätä määräystä sovellettaessa sanonnalla "tulo" tarkoitetaan tuloa sellaisesta Kanadassa sijaitsevan kiinteän omaisuuden luovutuksesta, josta 6 artiklan tai 13 artiklan 1 kappaleen mukaisesti voidaan verottaa Kanadassa, samoin kuin Kanadassa olevaan kiinteään toimipaikkaan 7 artiklan mukaisesti jonakin vuotena ja edellisinä vuosina kuuluvaksi luettavaa tuloa (siihen luettuna 13 artiklan 2 kappaleessa tarkoitettu voitto, joka saadaan kiinteän toimipaikan liikeomaisuuteen kuuluvan omaisuuden luovutuksesta), josta on vähennetty:

a) liiketappio (siihen luettuna tappio, joka on syntynyt kiinteän toimipaikan liikeomaisuuteen kuuluvan omaisuuden luovutuksesta), joka on luettava kiinteään toimipaikkaan kuuluvaksi tänä vuotena ja edellisinä vuosina,

b) kaikki muut Kanadassa sellaisesta tulosta määrätyt verot kuin tässä kappaleessa tarkoitettu lisävero,

c) tulo, joka on sijoitettu uudelleen Kanadaan, edellyttäen, että vähennyksen määrä määrätään Kanadaan sijoitetusta omaisuudesta myönnettävän vähennyksen laskemista koskevien voimassa olevien Kanadan lainsäädännön määräysten mukaan sekä näihin määräyksiin vastedes tehtävän muutoksen mukaan, joka ei vaikuta tämän lainsäädännön yleiseen periaatteeseen, ja

d) viisisataatuhatta Kanadan dollaria ($ 500 000) vähennettynä määrällä, jonka tämän kohdan mukaan

1) yhtiö on vähentänyt, tai

2) yhtiöön etuyhteydessä oleva henkilö on vähentänyt samanlaisesta tai samanluonteisesta liikkeestä kuin mitä yhtiö harjoittaa.

11 artikla
Korko

1. Korosta, joka kertyy sopimusvaltiosta ja maksetaan toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle, voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.

2. Korosta voidaan kuitenkin verottaa myös siinä sopimusvaltiossa, josta se kertyy, tämän valtion lainsäädännön mukaan, mutta jos korkoetuuden omistaja on toisessa sopimusvaltiossa asuva henkilö, vero ei saa olla suurempi kuin 10 prosenttia koron kokonaismäärästä.

3. Tämän artiklan 2 kappaleen määräysten estämättä verotetaan sopimusvaltiosta kertyvästä korosta, joka maksetaan toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle, joka on korkoetuuden omistaja, vain tässä toisessa valtiossa, mikäli korko on:

a) maksun viivästymisen johdosta suoritettava sakkomaksu;

b) sopimusvaltion keskuspankin maksu toisen sopimusvaltion keskuspankille; tai

c) maksu, jonka ostava yritys maksaa myyvälle yritykselle laitteita tai tavaroita käsittävän luottokaupan yhteydessä, paitsi milloin myynti on tapahtunut 9 artiklan 1 kappaleen a) tai b) kohdassa tarkoitettujen etuyhteydessä keskenään olevien yritysten välillä.

4. Tämän artiklan 2 kappaleen määräysten estämättä sovelletaan seuraavia määräyksiä:

a) korosta, joka kertyy sopimusvaltiosta ja maksetaan tämän valtion hallituksen, sen valtiollisen osan tai paikallisviranomaisen velan perusteella, verotetaan vain toisessa sopimusvaltiossa, edellyttäen, että korkoetuuden omistaja on tässä toisessa valtiossa asuva henkilö;

b) korosta, joka kertyy Suomesta ja maksetaan Kanadassa asuvalle henkilölle, verotetaan vain Kanadassa, jos korko maksetaan lainasta tai luotosta, jonka on myöntänyt taikka jolle on antanut takauksen tai luottovakuutuksen Export Development Canada; ja

c) korosta, joka kertyy Kanadasta ja maksetaan Suomessa asuvalle henkilölle, verotetaan vain Suomessa, jos korko maksetaan lainasta tai luotosta, jonka on myöntänyt taikka jolle on antanut takauksen tai luottovakuutuksen Finnvera tai Suomen Vientiluotto Oy.

5. Sanonnalla "korko" tarkoitetaan tässä artiklassa tuloa, joka saadaan kaikenlaatuisista saamisista riippumatta siitä, onko ne turvattu kiinteistökiinnityksellä vai ei, ja liittyykö niihin oikeus osuuteen velallisen voitosta vai ei. Sanonnalla tarkoitetaan erityisesti tuloa, joka saadaan valtion antamista arvopapereista, ja tuloa, joka saadaan obligaatioista tai debentuureista, siihen luettuina tällaisiin arvopapereihin, obligaatioihin tai debentuureihin liittyvät agiomäärät ja voitot, sekä tuloa, jota sen valtion verolainsäädännön mukaan, josta tulo kertyy, rinnastetaan velaksiannosta saatuun tuloon. Sanonta "korko" ei kuitenkaan käsitä tuloa, jota käsitellään 8 tai 10 artiklassa.

6. Tämän artiklan 1 ja 2 kappaleen määräyksiä ei sovelleta, jos sopimusvaltiossa asuva korkoetuuden omistaja harjoittaa toisessa sopimusvaltiossa, josta korko kertyy, liiketoimintaa siellä olevasta kiinteästä toimipaikasta, ja koron maksamisen perusteena oleva saaminen tosiasiallisesti liittyy tähän kiinteään toimipaikkaan. Tässä tapauksessa sovelletaan 7 artiklan määräyksiä.

7. Koron katsotaan kertyvän sopimusvaltiosta, kun sen maksaa tässä valtiossa asuva henkilö. Jos kuitenkin koron maksajalla riippumatta siitä, asuuko hän sopimusvaltiossa vai ei, on sopimusvaltiossa kiinteä toimipaikka, jonka yhteydessä koron maksamisen perusteena oleva velka on syntynyt, ja korko rasittaa tätä kiinteää toimipaikkaa, katsotaan koron kertyvän siitä valtiosta, jossa kiinteä toimipaikka on.

8. Jos koron määrä maksajan ja korkoetuuden omistajan tai heidän molempien ja muun henkilön välisen erityisen suhteen vuoksi ylittää koron maksamisen perusteena olevaan saamiseen nähden määrän, josta maksaja ja korkoetuuden omistaja olisivat sopineet, jollei tällaista suhdetta olisi, tämän artiklan määräyksiä sovelletaan vain viimeksi mainittuun määrään. Tässä tapauksessa verotetaan tämän määrän ylittävästä maksun osasta kummankin sopimusvaltion lainsäädännön mukaan, ottaen huomioon tämän sopimuksen muut määräykset.

12 artikla
Rojalti

1. Rojaltista, joka kertyy sopimusvaltiosta ja maksetaan toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle, voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.

2. Rojaltista voidaan kuitenkin verottaa myös siinä sopimusvaltiossa, josta se kertyy, tämän valtion lainsäädännön mukaan, mutta jos rojaltietuuden omistaja on toisessa sopimusvaltiossa asuva henkilö, vero ei saa olla suurempi kuin 10 prosenttia rojaltin kokonaismäärästä.

3. Tämän artiklan 2 kappaleen määräysten estämättä

a) sopimusvaltiosta kertyneestä tekijänoikeusrojaltista ja muusta samanlaisesta kirjallisen teoksen, näyttämöteoksen, sävellysteoksen tai taiteellisen teoksen valmistamisesta tai toisintamisesta suoritetusta maksusta (lukuun ottamatta rojaltia, joka maksetaan elokuvafilmistä ja television yhteydessä käytettävästä filmille tai videonauhalle tai muulle toisintamisvälineelle tallennetusta teoksesta) verotetaan vain toisessa sopimusvaltiossa, jos rojaltietuuden omistaja on tässä toisessa valtiossa asuva henkilö;

b) sopimusvaltiosta kertyneestä rojaltista, joka maksetaan tietokoneohjelman, patentin taikka kokemusperäisen teollis-, kaupallis- tai tieteellisluonteisen tiedon käytöstä tai käyttöoikeudesta (lukuun ottamatta vuokraus- tai franchisingsopimuksiin liittyviä rojalteja) toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle, joka on rojaltietuuden omistaja, verotetaan vain tässä toisessa valtiossa; ja

c) sopimusvaltiossa kertyneestä toisen sopimusvaltion hallitukselle maksetusta rojaltista verotetaan vain tässä toisessa valtiossa.

4. Sanonnalla "rojalti" tarkoitetaan tässä artiklassa kaikkia suorituksia, jotka saadaan korvauksena tekijänoikeuden, patentin, tavaramerkin, mallin tai muotin, piirustuksen, salaisen kaavan tai valmistusmenetelmän taikka muun aineettoman omaisuuden käyttämisestä tai käyttöoikeudesta tahi teollisen, kaupallisen tai tieteellisen välineistön käyttämisestä tai käyttöoikeudesta taikka kokemusperäisestä teollis-, kaupallis- tai tieteellisluonteisesta tiedosta, niihin luettuina kaikki suoritukset, jotka saadaan elokuvafilmin ja television yhteydessä käytettävän filmille, videonauhalle tai muulle toisintamisvälineelle tallennetun teoksen perusteella.

5. Tämän artiklan 1, 2 ja 3 kappaleen määräyksiä ei sovelleta, jos sopimusvaltiossa asuva rojaltietuuden omistaja harjoittaa toisessa sopimusvaltiossa, josta rojalti kertyy, liiketoimintaa siellä olevasta kiinteästä toimipaikasta, ja rojaltin maksamisen perusteena oleva oikeus tai omaisuus tosiasiallisesti liittyy tähän kiinteään toimipaikkaan. Tässä tapauksessa sovelletaan 7 artiklan määräyksiä.

6. Rojaltin katsotaan kertyvän sopimusvaltiosta, kun sen maksaa tässä valtiossa asuva henkilö. Jos kuitenkin rojaltin maksajalla riippumatta siitä, asuuko hän sopimusvaltiossa vai ei, on sopimusvaltiossa kiinteä toimipaikka, jonka yhteydessä rojaltin maksamisen perusteena oleva velvoite on syntynyt, ja rojalti rasittaa tätä kiinteää toimipaikkaa, katsotaan rojaltin kertyvän siitä valtiosta, jossa kiinteä toimipaikka on.

7. Jos rojaltin määrä maksajan ja rojaltietuuden omistajan tai heidän molempien ja muun henkilön välisen erityisen suhteen vuoksi ylittää rojaltin maksamisen perusteena olevaan käyttöön, oikeuteen tai tietoon nähden määrän, josta maksaja ja rojaltietuuden omistaja olisivat sopineet, jollei tällaista suhdetta olisi, tämän artiklan määräyksiä sovelletaan vain viimeksi mainittuun määrään. Tässä tapauksessa verotetaan tämän määrän ylittävästä maksun osasta kummankin sopimusvaltion lainsäädännön mukaan, ottaen huomioon tämän sopimuksen muut määräykset.

13 artikla
Myyntivoitto

1. Voitosta, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa toisessa sopimusvaltiossa olevan kiinteän omaisuuden luovutuksesta, voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.

2. Voitosta, joka saadaan sopimusvaltiossa olevan yrityksen toisessa sopimusvaltiossa olevan kiinteän toimipaikan liikeomaisuuteen kuuluvan irtaimen omaisuuden luovutuksesta, voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa. Sama koskee voittoa, joka saadaan tällaisen kiinteän toimipaikan luovutuksesta (erillisenä tai koko yrityksen mukana).

3. Voitosta, jonka sopimusvaltiossa oleva yritys saa kansainväliseen liikenteeseen käytetyn laivan tai ilma-aluksen taikka tällaisen laivan tai ilma-aluksen käyttämiseen liittyvän irtaimen omaisuuden luovutuksesta, verotetaan vain tässä valtiossa.

4. Voitosta, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa:

a) sellaisen yhtiön osakkeiden tai muiden osuuksien luovutuksesta, jonka varallisuus pääasiallisesti koostuu sopimusvaltiossa olevasta kiinteästä omaisuudesta; tai

b) sellaisen yhtymän (partnership) tai toisen henkilön eduksi hallitun varallisuuskokonaisuuden (trust) osuuden luovutuksesta, jonka varallisuus pääasiallisesti koostuu sopimusvaltiossa olevasta kiinteästä omaisuudesta, voidaan verottaa tässä valtiossa.

Tätä kappaletta sovellettaessa sanonta "kiinteä omaisuus" ei käsitä kiinteistöä (lukuun ottamatta vuokrakiinteistöä), jossa yhtiön, yhtymän tai trustin liiketoimintaa harjoitetaan. Sanonta käsittää kuitenkin edellä a) kohdassa tarkoitetun yhtiön osakkeet ja muut osuudet sekä edellä b) kohdassa tarkoitetun yhtymän tai trustin osuudet.

5. Voitosta, joka saadaan muun kuin tämän artiklan 1, 2, 3 ja 4 kappaleissa tarkoitetun omaisuuden luovutuksesta, verotetaan vain siinä sopimusvaltiossa, jossa luovuttaja asuu.

6. Milloin sopimusvaltiossa asuva henkilö luovuttaa yritys- tai muun järjestelyn, yrityssaneerauksen, fuusion, jakautumisen tai muun samanlaisen liiketoimen yhteydessä omaisuutta eikä tämän valtion verotuksessa katsota tällaiseen luovutukseen liittyvää tuloa tai voittoa syntyvän, toisen sopimusvaltion toimivaltainen viranomainen voi, omaisuuden hankkivan henkilön pyynnöstä, kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja tämän toimivaltaisen viranomaisen hyväksymien ehtojen mukaisesti, suostua lykkäämään sitä, milloin tähän omaisuuteen liittyvää tuloa tai voittoa katsotaan syntyvän tämän toisen sopimusvaltion verotuksessa, siihen asti ja sillä tavalla kuin suostumuksessa määrätään.

7. Tämän artiklan 5 kappaleen määräykset eivät vaikuta sopimusvaltion oikeuteen oman lainsäädäntönsä mukaan verottaa voitosta, jonka toisessa valtiossa asuva luonnollinen henkilö saa omaisuuden luovutuksesta (lukuun ottamatta omaisuutta, johon 8 kappaletta sovelletaan), jos luovuttaja:

a) on ensiksi mainitun valtion kansalainen tai on asunut tässä valtiossa vähintään kymmenen vuoden ajan ennen omaisuuden luovutusta, ja

b) on asunut ensiksi mainitussa valtiossa jonakin ajanjaksona viimeisten viiden vuoden aikana ennen tällaista luovutusta.

8. Milloin luonnollinen henkilö lakkaa olemasta sopimusvaltiossa asuva ja tämä valtio siitä syystä pitää häntä verotuksessa henkilönä, joka on luovuttanut omaisuutensa – ja häntä verotetaan tässä valtiossa – ja hänestä välittömästi sen jälkeen kun hän lakkaa olemasta tässä sopimusvaltiossa asuva tulee toisessa sopimusvaltiossa asuva, tämä toinen sopimusvaltio voi verottaa tähän omaisuuteen liittyvää voittoa vain siltä osin kuin se ei ollut kertynyt ennen sitä, kun tämä luonnollinen henkilö lakkasi olemasta ensiksi mainitussa valtiossa asuva. Tätä määräystä ei kuitenkaan sovelleta omaisuuteen, josta saatua voittoa tämä toinen valtio olisi voinut verottaa tämän artiklan muiden määräysten kuin tämän kappaleen mukaisesti, jos luonnollinen henkilö olisi saanut voiton ennen kuin hänestä tuli tässä toisessa valtiossa asuva.

14 artikla
Työtulo

1. Jollei 15, 17 ja 18 artiklan määräyksistä muuta johdu, verotetaan palkasta ja muusta sellaisesta hyvityksestä, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa epäitsenäisestä työstä, vain tässä valtiossa, jollei työtä tehdä toisessa sopimusvaltiossa. Jos työ tehdään tässä toisessa valtiossa, työstä saadusta hyvityksestä voidaan verottaa siellä.

2. Tämän artiklan 1 kappaleen määräysten estämättä verotetaan hyvityksestä, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa toisessa sopimusvaltiossa tekemästään epäitsenäisestä työstä, vain ensiksi mainitussa valtiossa, jos:

a) saaja oleskelee toisessa valtiossa yhdessä jaksossa, tai useassa jaksossa yhteensä, enintään 183 päivää kahdentoista kuukauden ajanjaksona, joka alkaa tai päättyy kysymyksessä olevan kalenterivuoden aikana, ja

b) hyvityksen maksaa työnantaja tai se maksetaan työnantajan puolesta, joka ei asu toisessa valtiossa, sekä

c) hyvityksellä ei rasiteta kiinteää toimipaikkaa, joka työnantajalla on toisessa valtiossa.

3. Edellä tässä artiklassa olevien määräysten estämättä verotetaan hyvityksestä, joka saadaan sopimusvaltiossa olevan yrityksen kansainväliseen liikenteeseen käyttämässä laivassa tai ilma-aluksessa tehdystä epäitsenäisestä työstä, vain tässä valtiossa. Jos hyvityksen saaja on toisessa sopimusvaltiossa asuva, siitä voidaan kuitenkin verottaa myös tässä toisessa valtiossa.

15 artikla
Johtajanpalkkio

Johtajanpalkkiosta ja muusta sellaisesta suorituksesta, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa toisessa sopimusvaltiossa asuvan yhtiön johtokunnan tai muun sellaisen toimielimen jäsenenä, voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.

16 artikla
Taiteilijat ja urheilijat

1. Tämän sopimuksen 7 ja 14 artiklan määräysten estämättä voidaan tulosta, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa viihdetaiteilijana, kuten teatteri- tai elokuvanäyttelijänä, radio- tai televisiotaiteilijana tahi muusikkona, taikka urheilijana, toisessa sopimusvaltiossa harjoittamastaan henkilökohtaisesta toiminnasta, verottaa tässä toisessa valtiossa.

2. Milloin tulo, joka saadaan viihdetaiteilijan tai urheilijan tässä ominaisuudessaan harjoittamasta henkilökohtaisesta toiminnasta, ei tule viihdetaiteilijalle tai urheilijalle itselleen, vaan toiselle henkilölle, voidaan tästä tulosta, 7 ja 14 artiklan määräysten estämättä, verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa viihdetaiteilija tai urheilija harjoittaa toimintaansa.

3. Tämän artiklan 2 kappaleen määräyksiä ei sovelleta, jos näytetään, ettei taiteilija tai urheilija eikä häneen etuyhteydessä oleva henkilö osallistu välittömästi tai välillisesti mainitussa kappaleessa tarkoitetun henkilön saamaan tuloon.

17 artikla
Eläke ja elinkorko

1. Eläkkeestä ja elinkorosta, joka kertyy sopimusvaltiosta ja maksetaan toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle, voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.

2. Eläkkeestä, joka kertyy sopimusvaltiosta ja maksetaan toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle, voidaan verottaa myös siinä valtiossa, josta se kertyy, tämän valtion lainsäädännön mukaan. Milloin kuitenkin kysymyksessä on toistuvaissuorituksena maksettava eläke, vero ei saa olla suurempi kuin 20 prosenttia suorituksen kokonaismäärästä.

3. Elinkorosta, joka kertyy sopimusvaltiosta ja maksetaan toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle, voidaan verottaa myös siinä valtiossa, josta se kertyy, tämän valtion lainsäädännön mukaan, mutta vero ei saa olla suurempi kuin 15 prosenttia siitä elinkoron osasta, joka on veronalainen tässä valtiossa. Tätä rajoitusta ei kuitenkaan sovelleta kertamaksuun, joka saadaan elinkoron takaisinostosta, peruuttamisesta, lunastamisesta, myynnistä tai muusta luovutuksesta, tai maksuun, joka saadaan sellaisen elinkorkosopimuksen nojalla, jonka kulut ovat olleet kokonaan tai osittain vähennyskelpoisia sopimuksen hankkineen henkilön tuloa laskettaessa.

4. Tämän sopimuksen määräysten estämättä sotaveteraanieläkkeet ja -avustukset, jotka kertyvät sopimusvaltiosta ja maksetaan toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle, vapautetaan verosta tässä toisessa valtiossa siinä laajuudessa kuin ne olisivat vapaat verosta, jos ensiksi mainitussa valtiossa asuva henkilö olisi saanut ne.

5. Sanonnalla "elinkorko" tarkoitetaan tässä artiklassa vahvistettua rahamäärää, joka toistuvasti maksetaan luonnolliselle henkilölle vahvistettuina ajankohtina joko henkilön elinkautena tai yksilöitynä taikka määritettävissä olevana aikana ja joka perustuu velvoitukseen toimeenpanna maksut täyden raha- tai rahanarvoisen suorituksen (muun kuin tehdyn työn) vastikkeeksi.

18 artikla
Julkinen palvelus

1. a) Palkasta ja muusta sellaisesta hyvityksestä (eläkettä lukuun ottamatta), jonka sopimusvaltio, sen valtiollinen osa tai paikallisviranomainen maksaa luonnolliselle henkilölle työstä, joka tehdään tämän valtion, osan tai viranomaisen palveluksessa, verotetaan vain tässä valtiossa.

b) Tällaisesta palkasta ja muusta sellaisesta hyvityksestä verotetaan kuitenkin vain toisessa sopimusvaltiossa, jos työ tehdään tässä valtiossa ja henkilö asuu tässä valtiossa, ja

1) henkilö on tämän valtion kansalainen; tai

2) hänestä ei tullut tässä valtiossa asuvaa ainoastaan tämän työn tekemiseksi.

2. Tämän sopimuksen 14, 15 ja 16 artiklan määräyksiä sovelletaan palkkaan ja muuhun sellaiseen hyvitykseen, jotka maksetaan sopimusvaltion, sen valtiollisen osan tai paikallisviranomaisen harjoittaman liiketoiminnan yhteydessä tehdystä työstä.

19 artikla
Opiskelijat ja harjoittelijat

Rahamääristä, jotka opiskelija, ammattioppilas tai liikealan harjoittelija, joka asuu tai välittömästi ennen oleskeluaan sopimusvaltiossa asui toisessa sopimusvaltiossa ja joka oleskelee ensiksi mainitussa valtiossa yksinomaan koulutuksensa tai harjoittelunsa vuoksi, saa elatustaan, koulutustaan tai harjoitteluaan varten, ei veroteta tässä valtiossa edellyttäen, että nämä rahamäärät kertyvät tämän valtion ulkopuolella olevista lähteistä.

20 artikla
Muu tulo

1. Jollei 2 kappaleen määräyksistä muuta johdu, verotetaan tulosta, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa ja jota ei käsitellä tämän sopimuksen edellä olevissa artikloissa, vain tässä valtiossa.

2. Jos sopimusvaltiossa asuva henkilö saa tällaista tuloa toisessa sopimusvaltiossa olevasta lähteestä, voidaan tästä tulosta kuitenkin verottaa myös siinä valtiossa, josta se kertyy, tämän valtion lainsäädännön mukaan. Milloin on kysymyksessä toisen henkilön eduksi hallitusta varallisuuskokonaisuudesta (trust) saatu tulo, vero ei kuitenkaan saa olla suurempi kuin 15 prosenttia tulon kokonaismäärästä, edellyttäen, että tulo on veronalaista siinä sopimusvaltiossa, jossa saaja asuu.

3. Tätä artiklaa sovellettaessa toisen henkilön eduksi hallitun varallisuuskokonaisuuden (trust) ei katsota käsittävän järjestelyä, jonka mukaan tällaiselle varallisuuskokonaisuudelle maksettu suoritus on vähennyskelpoinen Kanadan verotuksessa.

21 artikla
Kaksinkertaisen verotuksen poistaminen

1. Kanadassa kaksinkertainen verotus poistetaan seuraavasti:

a) Jollei muuta johdu Kanadan voimassa olevista, muussa maassa kuin Kanadassa maksetun veron vähentämistä Kanadassa maksettavasta verosta koskevista säännöksistä ja näihin säännöksiin vastedes tehtävistä muutoksista (sikäli kuin tämä lainsäädäntö ei vaikuta tässä esitettyyn yleiseen periaatteeseen) ja jollei Kanadan lainsäädännön mukaan myönnetä suurempaa vähennystä tai huojennusta, vähennetään Suomesta kertyneen tulon tai voiton perusteella Suomessa maksettava vero tällaisen tulon tai voiton perusteella maksettavasta Kanadan verosta.

b) Jollei muuta johdu Kanadan voimassa olevista, muussa maassa kuin Kanadassa maksettavan veron Kanadan veroa vastaan tapahtuvaa hyvittämistä koskevista säännöksistä ja näihin säännöksiin vastedes tehtävistä muutoksista (sikäli kuin tämä lainsäädäntö ei vaikuta tässä esitettyyn yleiseen periaatteeseen), milloin Suomessa asuva yhtiö maksaa osinkoa Kanadassa asuvalle yhtiölle, joka hallitsee välittömästi tai välillisesti vähintään 10 prosenttia ensiksi mainitun yhtiön äänimäärästä, hyvityksessä on otettava huomioon se vero, joka ensiksi mainitun yhtiön on Suomessa maksettava siitä tulosta, josta tämä osinko maksetaan; ja

c) Jos Kanadassa asuvan henkilön tulo on sopimuksen määräysten mukaan vapautettu verosta Kanadassa, Kanada voi kuitenkin määrätessään tämän henkilön muusta tulosta suoritettavan veron määrää ottaa lukuun sen tulon, joka on vapautettu verosta.

2. Jollei Suomen lainsäädännöstä, joka koskee kansainvälisen kaksinkertaisen verotuksen poistamista, muuta johdu (sikäli kuin tämä lainsäädäntö ei vaikuta tässä esitettyyn yleiseen periaatteeseen), kaksinkertainen verotus poistetaan Suomessa seuraavasti:

a) Milloin Suomessa asuva henkilö saa tuloa, josta sopimuksen määräysten mukaan voidaan verottaa Kanadassa, Suomen on, jollei jäljempänä olevan b) kohdan määräyksistä muuta johdu, vähennettävä tämän henkilön Suomen verosta Kanadan lainsäädännön mukaan ja sopimuksen mukaisesti maksettua Kanadan veroa vastaava määrä, joka lasketaan saman tulon perusteella kuin minkä perusteella Suomen vero lasketaan.

b) Osinko, jonka Kanadassa asuva yhtiö maksaa Suomessa asuvalle yhtiölle, vapautetaan Suomen verosta, jos saaja välittömästi hallitsee vähintään 10 prosenttia osingon maksavan yhtiön äänimäärästä.

c) Jos Suomessa asuvan henkilön tulo on sopimuksen määräysten mukaan vapautettu verosta Suomessa, Suomi voi kuitenkin määrätessään tämän henkilön muusta tulosta suoritettavan veron määrää ottaa lukuun sen tulon, joka on vapautettu verosta.

3. Tätä artiklaa sovellettaessa katsotaan sopimusvaltiossa asuvan henkilön saaman sellaisen tulon tai voiton, josta sopimuksen mukaan verotetaan toisessa sopimusvaltiossa, kertyvän tässä toisessa valtiossa olevasta lähteestä.

22 artikla
Syrjintäkielto

1. Sopimusvaltion kansalainen ei toisessa sopimusvaltiossa saa joutua sellaisen verotuksen tai siihen liittyvän velvoituksen kohteeksi, joka on raskaampi kuin verotus tai siihen liittyvä velvoitus, jonka kohteeksi tämän toisen valtion kansalainen samoissa olosuhteissa joutuu tai saattaa joutua.

2. Verotus, joka kohdistuu sopimusvaltiossa olevan yrityksen toisessa sopimusvaltiossa olevaan kiinteään toimipaikkaan, ei tässä toisessa valtiossa saa olla epäedullisempi kuin verotus, joka kohdistuu tässä toisessa valtiossa olevaan samanlaista toimintaa harjoittavaan yritykseen.

3. Tämän artiklan määräysten ei katsota velvoittavan sopimusvaltiota myöntämään toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle sellaista henkilökohtaista vähennystä verotuksessa, vapautusta verosta tai alennusta veroon siviilisäädyn taikka perheen huoltovelvollisuuden johdosta, joka myönnetään omassa valtiossa asuvalle henkilölle.

4. Tässä artiklassa sanonnalla "verotus" tarkoitetaan tämän sopimuksen piiriin kuuluvia veroja.

23 artikla
Keskinäinen sopimusmenettely

1. Jos henkilö katsoo, että sopimusvaltion tai molempien sopimusvaltioiden toimenpiteet ovat johtaneet tai johtavat hänen osaltaan verotukseen, joka on tämän sopimuksen määräysten vastainen, hän voi tehdä sen sopimusvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle, jossa hän asuu, kirjallisen hakemuksen, jossa verotuksen muuttamisen perusteet mainitaan, ilman että tämä vaikuttaa hänen oikeuteensa käyttää näiden valtioiden sisäisessä oikeusjärjestyksessä olevia oikeussuojakeinoja. Jotta hakemus voitaisiin ottaa tutkittavaksi, se on annettava kolmen vuoden kuluessa siitä kun henkilö sai tiedon toimenpiteestä, joka aiheuttaa sopimuksen vastaisen verotuksen.

2. Jos toimivaltainen viranomainen, jota tarkoitetaan 1 kappaleessa, havaitsee huomautuksen perustelluksi, mutta ei itse voi saada aikaan tyydyttävää ratkaisua, viranomaisen on pyrittävä toisen sopimusvaltion toimivaltaisen viranomaisen kanssa keskinäisin sopimuksin ratkaisemaan asia siinä tarkoituksessa, että vältetään verotus, joka on sopimuksen vastainen.

3. Sopimusvaltio ei saa korottaa jommassakummassa sopimusvaltiossa asuvan henkilön verotuksen perustetta sen jälkeen kun kuusi vuotta on kulunut sen verokauden päättymisestä, jona tulo kertyi, sisällyttämällä siihen tuloeriä, joista on verotettu myös toisessa sopimusvaltiossa. Tätä kappaletta ei sovelleta petokseen, tahalliseen laiminlyöntiin tai huolimattomuuteen.

4. Sopimusvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on pyrittävä keskinäisin sopimuksin ratkaisemaan sopimuksen tulkinnassa tai soveltamisessa syntyvät vaikeudet tai epätietoisuutta aiheuttavat kysymykset. Erityisesti sopimusvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat neuvotella keskenään pyrkiäkseen sopimaan

a) tulon jakamisesta sopimusvaltiossa asuvan henkilön ja hänen toisessa sopimusvaltiossa olevan kiinteän toimipaikkansa kesken;

b) tulon jakamisesta sopimusvaltiossa asuvan henkilön ja toisen sellaisen häneen etuyhteydessä olevan henkilön kesken, jota tarkoitetaan 9 artiklassa.

5. Sopimusvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat neuvotella keskenään kaksinkertaisen verotuksen poistamiseksi sellaisissa tapauksissa, joita sopimus ei käsitä.

24 artikla
Tietojen vaihtaminen

1. Sopimusvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on vaihdettava keskenään sellaisia tietoja, jotka ovat ennalta katsottuna olennaisia tämän sopimuksen määräysten soveltamiseksi tai sopimusvaltioiden säätämän kaikenlaatuisia veroja koskevan sisäisen lainsäädännön määräysten hallinnoimiseksi tai toimeenpanemiseksi, mikäli tämän lainsäädännön perusteella tapahtuva verotus ei ole sopimuksen vastainen. Suomen osalta tällainen tietojen vaihtaminen koskee myös sen paikallisviranomaisten lukuun kannettuja veroja. Sopimuksen 1 ja 2 artikla eivät rajoita tietojen vaihtamista.

2. Sopimusvaltion 1 kappaleen perusteella vastaanottamia tietoja on käsiteltävä salaisina samalla tavalla kuin tämän valtion sisäisen lainsäädännön perusteella saatuja tietoja ja niitä saadaan ilmaista vain henkilöille tai viranomaisille (niihin luettuina tuomioistuimet ja hallintoelimet), jotka määräävät, kantavat tai perivät 1 kappaleessa mainittuja veroja tai käsittelevät näitä veroja koskevia syytteitä tai valituksia, taikka valvovat edellä mainittuja toimia. Näiden henkilöiden tai viranomaisten on käytettävä tietoja vain tällaisiin tarkoituksiin. He saavat ilmaista tietoja julkisessa oikeudenkäynnissä tai tuomioistuimen ratkaisuissa.

3. Tämän artiklan 1 ja 2 kappaleiden määräysten ei katsota velvoittavan sopimusvaltiota:

a) ryhtymään hallintotoimiin, jotka poikkeavat tämän sopimusvaltion tai toisen sopimusvaltion lainsäädännöstä ja hallintokäytännöstä;

b) antamaan tietoja, joita tämän sopimusvaltion tai toisen sopimusvaltion lainsäädännön mukaan tai säännönmukaisen hallintomenettelyn puitteissa ei voida hankkia;

c) antamaan tietoja, jotka paljastaisivat liikesalaisuuden taikka teollisen, kaupallisen ja ammatillisen salaisuuden tai elinkeinotoiminnassa käytetyn menettelytavan, taikka tietoja, joiden ilmaiseminen olisi vastoin yleistä järjestystä.

4. Jos sopimusvaltio pyytää tietoja tämän artiklan mukaisesti, toisen sopimusvaltion on käytettävä tiedonhankintakeinojaan pyydettyjen tietojen hankkimiseksi, vaikka tämä toinen valtio ei ehkä tarvitse näitä tietoja omiin verotuksellisiin tarkoituksiinsa. Edelliseen lauseeseen sisältyvän velvollisuuden osalta sovelletaan 3 kappaleen rajoituksia, mutta näiden rajoitusten ei voida milloinkaan katsoa sallivan sitä, että sopimusvaltio kieltäytyy antamasta tietoja vain sen vuoksi, että ne eivät sen osalta koske kansallista etua.

5. Tämän artiklan 3 kappaleen määräysten ei voida milloinkaan katsoa sallivan sitä, että sopimusvaltio kieltäytyy antamasta tietoja vain sen vuoksi, että tiedot ovat pankin, muun rahoituslaitoksen, välittäjän tai edustajan tai uskotun miehen hallussa tai ne koskevat omistusosuuksia henkilössä.

25 artikla
Diplomaattiset edustajat ja konsulivirkamiehet

1. Tämä sopimus ei vaikuta niihin verotuksellisiin erioikeuksiin, jotka kansainvälisen oikeuden yleisten sääntöjen tai erityisten sopimusten määräysten mukaan myönnetään diplomaattisille edustajille tai konsulivirkamiehille.

2. Tämän sopimuksen 4 artiklan määräysten estämättä katsotaan henkilön, joka on sopimusvaltion toisessa sopimusvaltiossa tai kolmannessa valtiossa olevan diplomaattisen edustuston, konsuliedustuston tai pysyvän edustuston jäsen, sopimusta sovellettaessa asuvan lähettäjävaltiossa, jos henkilö on lähettäjävaltiossa kaiken tulonsa perusteella suoritettavan veron osalta samojen velvoitteiden alainen kuin tässä lähettäjävaltiossa asuva henkilö.

3. Sopimusta ei sovelleta kansainväliseen järjestöön, sen toimielimeen tai virkamieheen eikä henkilöön, joka on kolmannen valtion diplomaattisen edustuston, konsuliedustuston tai pysyvän edustuston jäsen ja joka oleskelee sopimusvaltiossa olematta kummassakaan sopimusvaltiossa kaiken tulonsa perusteella suoritettavan veron osalta samojen velvoitteiden alainen kuin siellä asuva henkilö.

26 artikla
Erinäisiä määräyksiä

1. Tämän sopimuksen määräysten ei voida katsoa millään tavoin rajoittavan sellaista vapautusta verosta, alennusta veroon, vähennystä, hyvitystä tai muuta huojennusta, joka nyt tai vastedes myönnetään

a) sopimusvaltion lainsäädännössä tämän sopimusvaltion kantamaa veroa määritettäessä, tai

b) sopimusvaltion tekemässä muussa sopimuksessa.

2. Sopimuksen määräysten ei katsota estävän sopimusvaltiota määräämästä veroa määrille, jotka luetaan tässä valtiossa asuvan henkilön tuloon sellaisen yhtymän (partnership), toisen henkilön eduksi hallitun varallisuuskokonaisuuden (trust), yhtiön tai muun yksikön osalta, jossa tällä tässä valtiossa asuvalla henkilöllä on osuus.

3. Tätä sopimusta ei sovelleta sopimusvaltiossa asuviin yhtiöihin, toisen henkilön eduksi hallittuihin varallisuuskokonaisuuksiin (trust) tai muihin yksiköihin, joita etuudenomistajana omistaa tai hallitsee, välittömästi tai välillisesti, yksi tai useampi henkilö, joka ei ole tässä valtiossa asuva, jos se veromäärä, jonka tämä valtio kantaa yhtiön, varallisuuskokonaisuuden tai muun yksikön tulosta tai varallisuudesta (sen jälkeen kun on otettu huomioon jokainen ja millä tahansa tavalla toteutettu veromäärän alentaminen tai hyväksi lukeminen mukaan lukien palautus, korvaus, panos, hyvitys tai vähennys yhtiölle, varallisuuskokonaisuudelle tai muulle yksikölle tai mille tahansa muulle henkilölle), on olennaisesti pienempi kuin määrä, jonka tämä valtio kantaisi, jos kaikki yhtiön pääoman osakkeet tai varallisuuskokonaisuuden tai muun yksikön osuudet omistaisi etuudenomistajana yksi tai useampi tässä valtiossa asuva luonnollinen henkilö.

4. Sopimuksen määräysten estämättä verotetaan elatusavusta ja muusta samanluonteisesta suorituksesta, joka kertyy sopimusvaltiosta ja maksetaan toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle, vain tässä toisessa valtiossa, jos saaja on siellä velvollinen suorittamaan veroa tästä elatusavusta tai suorituksesta, mutta tässä toisessa valtiossa verotettava määrä ei saa ylittää sitä määrää, joka verotettaisiin ensiksi mainitussa valtiossa, jos vastaanottaja olisi siellä asuva henkilö.

5. Sopimusvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat olla välittömässä yhteydessä keskenään sopimuksen soveltamiseksi.

6. Palvelukaupan yleissopimuksen (GATS) XXII artiklan (Neuvottelut) 3 kohdan osalta sopimusvaltiot sopivat, että tämän kohdan estämättä kaikki niiden väliset riidat, jotka koskevat sitä, sisältyykö toimenpide tämän sopimuksen soveltamisalaan, voidaan saattaa palvelukauppaneuvoston käsiteltäväksi tässä kohdassa määrätyllä tavalla ainoastaan kummankin sopimusvaltion suostumuksella. Kaikki tämän kappaleen tulkintaan liittyvät epäselvyydet on ratkaistava 23 artiklan 4 kappaleen mukaan tai, jos tässä menettelyssä ei päästä sopimukseen, minkä tahansa muun kummankin sopimusvaltion hyväksymän menettelyn mukaan.

7. Eläkemaksuja, jotka sopimusvaltiossa asuva luonnollinen henkilö joltakin vuodelta sen vuoden aikana suoritetusta palvelusta suorittaa tai jotka suoritetaan tällaisen henkilön puolesta, sellaiseen eläkejärjestelmään, joka on toisessa sopimusvaltiossa hyväksytty verotuksessa, on käsiteltävä yhteensä enintään 48 kuukauden ajanjakson aikana ensiksi mainitun valtion verotuksessa samalla tavalla kuin ensiksi mainitussa valtiossa verotuksessa hyväksyttyyn eläkejärjestelmään suoritettuja eläkemaksuja, jos

a) tämä luonnollinen henkilö suoritti eläkemaksuja eläkejärjestelmään säännöllisesti ajanjaksona, joka päättyi välittömästi ennen kuin hänestä tuli ensiksi mainitussa valtiossa asuva; ja

b) ensiksi mainitun valtion toimivaltainen viranomainen hyväksyy eläkejärjestelmän yleisesti sellaista eläkejärjestelmää vastaavaksi, jonka tämä valtio on hyväksynyt verotuksessa.

Tätä kohtaa sovellettaessa ilmaisu "eläkejärjestelmä" sisältää myös eläkejärjestelmän, joka on perustettu sopimusvaltion sosiaaliturvajärjestelmän mukaisesti.

27 artikla
Voimaantulo

1. Sopimusvaltioiden hallitukset ilmoittavat toisilleen täyttäneensä valtiosäännössään tämän sopimuksen voimaantulolle asetetut edellytykset.

2. Sopimus tulee voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä siitä päivästä, jona myöhempi 1 kappaleessa tarkoitetuista ilmoituksista on tehty, ja sen määräyksiä sovelletaan:

a) Kanadassa:

1) lähteellä pidätettävän veron osalta määrään, joka maksetaan tai hyvitetään henkilölle, joka ei asu Kanadassa, sen kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen, jona myöhempi 1 kappaleessa tarkoitetuista ilmoituksista tehdään;

2) muun Kanadan veron osalta niihin verovuosiin, jotka alkavat tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen sinä kalenterivuonna, jona myöhempi 1 kappaleessa tarkoitetuista ilmoituksista tehdään;

b) Suomessa:

1) lähteellä pidätettävien verojen osalta tuloon, joka saadaan sen kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen, jona myöhempi 1 kappaleessa tarkoitetuista ilmoituksista tehdään; ja

2) muiden tulosta suoritettavien verojen osalta veroihin, jotka määrätään sen kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen alkavilta verovuosilta, jona myöhempi 1 kappaleessa tarkoitetuista ilmoituksista tehdään;

3. Suomen ja Kanadan välillä tulon kaksinkertaisen verotuksen ehkäisemiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi Helsingissä 28 päivänä toukokuuta 1990 tehtyä sopimusta (jäljempänä "vuoden 1990 sopimus") lakataan soveltamasta niihin veroihin, joihin tätä sopimusta 2 kappaleen määräysten mukaan sovelletaan.

4. Vuoden 1990 sopimus lakkaa olemasta voimassa sinä viimeisenä ajankohtana, jona sitä tämän artiklan edellä olevien määräysten mukaan sovelletaan.

28 artikla
Päättyminen

Tämä sopimus on voimassa, kunnes jompikumpi sopimusvaltio sen irtisanoo. Kumpikin sopimusvaltio voi viiden vuoden kuluttua siitä päivästä, jona sopimus tulee voimaan, irtisanoa sopimuksen diplomaattista tietä tekemällä irtisanomisilmoituksen vähintään kuusi kuukautta ennen kunkin kalenterivuoden päättymistä. Tässä tapauksessa sopimuksen soveltaminen lakkaa:

a) Kanadassa:

1) lähteellä pidätettävän veron osalta, määrään, joka maksetaan tai hyvitetään henkilölle, joka ei asu Kanadassa, sitä vuotta, jona irtisanomisilmoitus tehdään, lähinnä seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen; ja

2) muun Kanadan veron osalta, sitä vuotta, jona irtisanomisilmoitus tehdään, lähinnä seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen alkavilta verovuosilta;

b) Suomessa:

1) lähteellä pidätettävien verojen osalta, tuloon, joka saadaan sitä vuotta, jona irtisanomisilmoitus tehdään, lähinnä seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen; ja

2) muiden tulosta suoritettavien verojen osalta, veroihin, jotka määrätään sitä vuotta, jona irtisanomisilmoitus tehdään, lähinnä seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen alkavilta verovuosilta.

Tämän vakuudeksi ovat allekirjoittaneet, asianmukaisesti siihen valtuutettuina, allekirjoittaneet tämän sopimuksen.

Tehty Helsingissä 20 päivänä heinäkuuta 2006 kahtena suomen-, ruotsin-, englannin- ja ranskankielisenä kappaleena kaikkien tekstien ollessa yhtä todistusvoimaiset.

Suomen hallituksen puolesta:

Kanadan hallituksen puolesta:

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.