Finlex ®

(Suomennos) Liitteet

Pöytäkirja, tehty 3 päivänä kesäkuuta 1999, 9 päivänä toukokuuta 1980 tehdyn kansainvälisiä rautatiekuljetuksia koskevan yleissopimuksen (COTIF) muuttamisesta (vuoden 1999 pöytäkirja)

Bernissä 9 päivänä toukokuuta 1980 tehdyn kansainvälisiä rautatiekuljetuksia koskevan yleissopimuksen, jäljempänä "vuoden 1980 COTIF", 6 artiklan sekä 19 artiklan 2 §:n mukaisesti valtioidenvälisen kansainvälisten rautatiekuljetusten järjestön (OTIF) viides yleiskokous pidettiin toukokuun 26 ja kesäkuun 3 päivän 1999 välisenä aikana Vilnassa.

- Vakuuttuneena sellaisen hallitustenvälisen järjestön tarpeellisuudesta ja tarkoituksenmukaisuudesta, joka käsittelee mahdollisuuksien mukaan kaikkia kansainvälistä rautatieliikennettä koskevia kysymyksiä valtioiden tasolla,

- katsoen, että OTIF on sopivin järjestö tähän tarkoitukseen, ottaen huomioon, että vuoden 1980 COTIFia soveltaa 39 Euroopan, Aasian ja Afrikan valtiota sekä näiden valtioiden rautatieyritykset,

- katsoen, että vuoden 1980 COTIFia, erityisesti yhtenäisiä säännöksiä CIV ja yhtenäisiä säännöksiä CIM, on kehitettävä edelleen sen mukauttamiseksi kansainvälisen rautatieliikenteen uusiin tarpeisiin,

- katsoen, että vaarallisten aineiden kansainvälisten rautatiekuljetusten turvallisuus vaatii RIDin muuttamista julkisoikeudelliseksi järjestelyksi, joiden soveltaminen ei riipu yhtenäisten säännösten CIM mukaisen kuljetussopimuksen solmimisesta,

- katsoen, että COTIFin allekirjoittamisen jälkeen 9 päivänä toukokuuta 1980 monissa jäsenvaltioissa tapahtuneet poliittiset, taloudelliset ja oikeudelliset muutokset edellyttävät yhtenäisten säännösten laatimista ja kehittämistä muille kansainvälisen rautatieliikenteen kannalta tärkeille oikeuden aloille,

- katsoen, että valtioiden tulisi erityisen yleisen edun mukaisesti ryhtyä tehokkaampiin toimenpiteisiin kansainvälisessä rautatieliikenteessä vielä olevien rajanylitysesteiden poistamiseksi,

- katsoen, että kansainvälisen rautatieliikenteen etu vaatii rautatiealan nykyisten monenvälisten kansainvälisten sopimusten saattamista ajan tasalle ja tarvittaessa yhdistämistä yleissopimukseen,

yleiskokous on päättänyt seuraavasta:

1 artikla

Yleissopimuksen uusi muoto

Vuoden 1980 COTIF muutetaan tämän pöytäkirjan erottamattomana osana olevan liitteen mukaiseen muotoon.

2 artikla

Väliaikainen tallettaja

1 §. Vuoden 1980 COTIFin 22 – 26 artiklassa määrättyjä tallettajana toimivan hallituksen tehtäviä hoitaa OTIF väliaikaisena tallettajana tämän pöytäkirjan allekirjoitettavaksi avaamisen ja sen voimaantulon välisenä aikana.

2 §. Väliaikainen tallettaja ilmoittaa jäsenvaltioille:

a) tämän pöytäkirjan allekirjoittamisista sekä ratifioimis-, hyväksymis- ja liittymiskirjojen tallettamisista;

b) tämän pöytäkirjan 4 artiklan mukaisesta voimaantulopäivästä,

sekä hoitaa muut tallettajan tehtävät, jotka luetellaan 23 päivänä toukokuuta 1969 tehdyn valtiosopimusoikeutta koskevan Wienin yleissopimuksen VII osassa.

3 artikla

Allekirjoittaminen, ratifiointi, hyväksyminen ja liittyminen

1 §. Tämä pöytäkirja on avoinna allekirjoittamista varten jäsenvaltioille 31 päivään joulukuuta 1999 saakka. Allekirjoittaminen tapahtuu väliaikaisen tallettajan toimipaikassa Bernissä.

2 §. Tämä pöytäkirja on ratifioitava tai hyväksyttävä vuoden 1980 COTIFin 20 artiklan 1 §:n mukaisesti. Ratifioimis- ja hyväksymiskirjat talletetaan mahdollisimman pian väliaikaisen tallettajan huostaan.

3 §. Jäsenvaltiot, jotka eivät ole allekirjoittaneet tätä pöytäkirjaa 1 §:ssä mainittuun päivään mennessä, sekä valtiot, joiden hakemus liittymisestä vuoden 1980 COTIFiin on hyväksytty oikeudellisesti sitovasti sen 23 artiklan 2 §:n mukaisesti, voivat ennen tämän pöytäkirjan voimaantuloa liittyä siihen tallettamalla liittymiskirjan väliaikaisen tallettajan huostaan.

4 §. Kun valtio liittyy COTIFiin sen 23 artiklan mukaisesti, ja se on jättänyt hakemuksensa tämän pöytäkirjan allekirjoitettavaksi avaamisen ja sen voimaantulon välisenä aikana, liittyminen koskee sekä vuoden 1980 COTIFia että tämän pöytäkirjan liitteen mukaista COTIFia.

4 artikla

Voimaantulo

1 §. Tämä pöytäkirja tulee voimaan kolmannen kuukauden ensimmäisenä päivänä siitä kuukaudesta lukien, jonka kuluessa väliaikainen tallettaja on ilmoittanut jäsenvaltioille, että asiakirja, jonka tallettamisen seurauksena vuoden 1980 COTIFin 20 artiklan 2 §:n ehdot täytetään, on talletettu. Kyseisen 20 artiklan 2 §:n mukaisiksi jäsenvaltioiksi katsotaan ne valtiot, jotka olivat jäsenvaltioita viidennen yleiskokouksen päätöksen ajankohtana ja ovat edelleen jäsenvaltioita tämän pöytäkirjan voimaantulon ehtojen täyttyessä.

2 §. 3 artiklaa sovelletaan kuitenkin siitä lähtien, kun tämä pöytäkirja avataan allekirjoittamista varten.

5 artikla

Selitykset ja varaumat

Tämän pöytäkirjan liitteen mukaisen yleissopimuksen 42 artiklan 1 §:ssa tarkoitettuja selityksiä ja varaumia voidaan tehdä milloin tahansa, myös ennen tämän pöytäkirjan voimaantuloa. Ne tulevat voimaan samanaikaisesti tämän pöytäkirjan kanssa.

6 artikla

Siirtymämääräykset

1 §. Viimeistään kuuden kuukauden kuluttua tämän pöytäkirjan voimaantulosta OTIFin pääsihteeri kutsuu koolle yleiskokouksen

a) nimittämään hallintokomitean jäsenet seuraavalle toimikaudelle (tämän pöytäkirjan liitteen mukaisen COTIFin 14 artiklan 2 §:n b kohta) sekä tarvittaessa päättämään nykyisen hallintokomitean toimikauden päättymisestä;

b) vahvistamaan kuusivuotiskaudeksi enimmäismäärän, johon järjestön kulut kunakin budjettikautena saavat nousta (tämän pöytäkirjan liitteen mukaisen COTIFin 14 artiklan 2 §:n e kohta) sekä

c) valitsemaan tarvittaessa pääsihteerin (tämän pöytäkirjan liitteen mukaisen COTIFin 14 artiklan 2 §:n c kohta).

2 §. Viimeistään kolmen kuukauden kuluttua tämän pöytäkirjan voimaantulosta OTIFin pääsihteeri kutsuu koolle teknisten kysymysten asiantuntijakomission.

3 §. Tämän pöytäkirjan tultua voimaan hallintokomitean toimikausi, joka on määrätty vuoden 1980 COTIFin 6 artiklan 2 §:n b kohdan mukaisesti, päättyy yleiskokouksen vahvistamana ajankohtana, jonka on oltava sama päivä, jona yleiskokouksen nimittämien hallintokomitean jäsenten ja varajäsenten (tämän pöytäkirjan liitteen mukaisen COTIFin 14 artiklan 2 §:n b kohta) toimikausi alkaa.

4 §. Tämän pöytäkirjan voimaan tullessa virassa olevan keskustoimiston pääjohtajan toimikausi päättyy sen ajanjakson päättyessä, jolle hänet on vuoden 1980 COTIFin 7 artiklan 2 §:n d kohdan mukaisesti nimitetty. Tämän pöytäkirjan voimaantulosta lähtien pääjohtaja hoitaa pääsihteerin tehtäviä.

5 §. Sen jälkeen, kun tämä pöytäkirja on tullut voimaan, vuoden 1980 COTIFin 6, 7 ja 11 artiklan määräyksiä sovelletaan kuitenkin edelleen

a) järjestön tilien tarkastukseen ja tilinpäätöksen hyväksymiseen,

b) jäsenvaltioiden lopullisten maksuosuuksien, joilla ne osallistuvat järjestön kuluihin, määräämiseen,

c) maksuosuuksien maksamiseen,

d) ennen tämän pöytäkirjan voimaantuloa vahvistettuun enimmäismäärään, johon järjestön kulut viisivuotiskautena saavat nousta.

Tämän artiklan a – c kohta koskee tämän pöytäkirjan voimaantulovuotta sekä sitä edeltävää vuotta.

6 §. Jäsenvaltioiden lopulliset maksuosuudet tämän pöytäkirjan voimaantulovuoden osalta lasketaan vuoden 1980 COTIFin 11 artiklan 1 §:n perusteella.

7 §. Sellaisen jäsenvaltion pyynnöstä, jonka maksuosuus on tämän pöytäkirjan liitteen mukaisen COTIFin 26 artiklan perusteella laskettuna korkeampi kuin vuodelta 1999 peritty jäsenmaksu, yleiskokous voi vahvistaa sen maksuosuuden kolmen tämän pöytäkirjan voimaantuloa seuraavan vuoden osalta seuraavien periaatteiden mukaisesti:

a) siirtymäkauden maksuosuutta vahvistettaessa käytetään perustana 26 artiklan 3 §:n mukaista vähimmäismäärää tai vuodelta 1999 peritty maksua, jos se on vähimmäismäärää korkeampi;

b) maksuosuutta muutetaan enintään kolmessa vaiheessa lopullisen 26 artiklan perusteella lasketun maksuosuuden mukaiseksi.

Tätä määräystä ei sovelleta jäsenvaltioihin, joilta peritään vähimmäismäärä, joka on joka tapauksessa maksettava.

8 §. Sellaiseen matkustajien tai tavaran kuljetusta kansainvälisessä rautatieliikenteessä koskevaan sopimukseen, joka on tehty jäsenvaltioiden välillä vuoden 1980 yhtenäisten säännösten CIV tai vuoden 1980 yhtenäisten säännösten CIM mukaisesti, sovelletaan tämän pöytäkirjan voimaantulon jälkeen edelleen sopimuksen tekohetkellä voimassa olleita yhtenäisiä säännöksiä.

9 §. Yhtenäisten säännösten CUV ja yhtenäisten säännösten CUI pakottavia määräyksiä sovelletaan ennen tämän pöytäkirjan voimaantuloa tehtyihin sopimuksiin vuoden ajan pöytäkirjan voimaantulosta.

7 artikla

Pöytäkirjan tekstit

1 §. Tämä pöytäkirja on tehty ja allekirjoitettu englannin, ranskan ja saksan kielellä. Tekstien poiketessa toisistaan on ranskankielinen teksti ratkaiseva.

2 §. Jäsenvaltion pyynnöstä järjestö julkaisee tämän pöytäkirjan virallisia käännöksiä myös muilla kielillä, edellyttäen, että kyseinen kieli on virallinen kieli vähintään kahden jäsenvaltion alueella. Käännökset laaditaan yhteistyössä kyseisten jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa.

Tämän vakuudeksi allekirjoittaneet, hallitustensa siihen asianmukaisesti valtuuttamina, ovat allekirjoittaneet tämän pöytäkirjan.

Tehty Vilnassa 3 päivänä kesäkuuta 1999, englannin, ranskan ja saksan kielellä yhtenä alkuperäiskappaleena, jonka tekstit talletetaan OTIFin arkistoon. Kullekin jäsenvaltiolle toimitetaan näiden tekstien oikeaksi todistetut jäljennökset.

Kansainvälisiä rautatiekuljetuksia koskeva yleissopimus (COTIF)

Tehty 9 päivänä toukokuuta 1980 3 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn muutospöytäkirjan mukaisena

I osa Yleiset määräykset

1 artikla Hallitustenvälinen järjestö

2 artikla Järjestön tarkoitus

3 artikla Kansainvälinen yhteistyö

4 artikla Tehtävien vastaanottaminen ja siirtäminen

5 artikla Jäsenvaltioiden erityiset velvoitteet

6 artikla Yhtenäiset säännökset

7 artikla "Yleissopimus"-käsitteen määrittely

II osa Yhteiset määräykset

8 artikla Kansallinen laki

9 artikla Laskentayksikkö

10 artikla Täydentävät määräykset

11 artikla Oikeudenkäyntikuluvakuus

12 artikla Tuomioiden täytäntöönpano. Takavarikko

III osa Rakenne ja toiminta

13 artikla Toimielimet

14 artikla Yleiskokous

15 artikla Hallintokomitea

16 artikla Komissiot

17 artikla Tarkistuskomissio

18 artikla RID-asiantuntijakomissio

19 artikla Rautatieliikenteen helpottamista käsittelevä komissio

20 artikla Teknisten kysymysten asiantuntijakomissio

21 artikla Pääsihteeri

22 artikla Järjestön henkilökunta

23 artikla Aikakauslehti

24 artikla Linjaluettelot

IV osa Järjestön talous

25 artikla Toimintasuunnitelma, budjetti, tilinpäätös, toimintakertomus

26 artikla Kulujen rahoitus

27 artikla Tilintarkastus

V osa Välimiesmenettely

28 artikla Toimivalta

29 artikla Välityssopimus. Oikeuden kanslia

30 artikla Välimiehet

31 artikla Menettely. Kulut

32 artikla Vanhentuminen

VI osa Yleissopimuksen muuttaminen

33 artikla Toimivalta

34 artikla Yleiskokouksen päätökset

35 artikla Komissioiden päätökset

VII osa Loppumääräykset

36 artikla Tallettaja

37 artikla Liittyminen yleissopimukseen

38 artikla Alueellisten talousyhteisöjen liittyminen yleissopimukseen

39 artikla Liitännäisjäsenet

40 artikla Jäsenyyden keskeytyminen

41 artikla Yleissopimuksen irtisanominen

42 artikla Yleissopimusta koskevat ilmoitukset ja varaumat

43 artikla Järjestön lakkauttaminen

44 artikla Siirtymämääräys

45 artikla Yleissopimuksen tekstit

I osa

Yleiset määräykset

1 artikla

Hallitustenvälinen järjestö

1 §. Tämän yleissopimuksen osapuolet muodostavat jäsenvaltioina hallitusten välisen kansainvälisten rautatiekuljetusten järjestön (OTIF), jota seuraavassa kutsutaan "järjestöksi".

2 §. Järjestön toimipaikka on Bernissä. Yleiskokouksen päätöksellä se voidaan siirtää muulle paikkakunnalle johonkin jäsenvaltioon.

3 §. Järjestö on oikeushenkilö. Erityisesti sillä on kelpoisuus tehdä sopimuksia, hankkia ja luovuttaa kiinteää ja irtainta omaisuutta sekä olla oikeudenkäynnin osapuolena.

4 §. Järjestöllä, sen henkilökunnalla, sen käyttämillä asiantuntijoilla sekä jäsenvaltioiden edustajilla on tehtäviensä suorittamisessa tarvittavat erioikeudet ja vapaudet yleissopimukseen liittyvän järjestön erioikeuksia ja vapauksia koskevan pöytäkirjan määräysten mukaisesti.

5 §. Järjestön ja sen toimipaikan sijaintivaltion välisistä suhteista määrätään toimipaikkaa koskevalla sopimuksella.

6 §. Järjestön työkielet ovat englanti, ranska ja saksa. Yleiskokous voi ottaa käyttöön muitakin työkieliä.

2 artikla

Järjestön tavoite

1 §. Järjestön tavoitteena on joka suhteessa edistää, parantaa ja helpottaa kansainvälistä rautatieliikennettä erityisesti

a) laatimalla yhtenäiset oikeudelliset järjestelyt seuraaville oikeuden aloille:

1. sopimukset matkustajien ja tavaran kuljetuksesta suorassa kansainvälisessä rautatieliikenteessä, mukaan lukien täydentävät kuljetukset muilla liikennevälineillä yhden ainoan kuljetussopimuksen nojalla;

2. sopimukset vaunujen käytöstä kuljetusvälineinä kansainvälisessä rautatieliikenteessä;

3. sopimukset infrastruktuurin käytöstä kansainvälisessä rautatieliikenteessä;

4. vaarallisten aineiden kuljetukset kansainvälisessä rautatieliikenteessä;

b) vaikuttamalla osaltaan siihen, että rajanylityksen esteet kansainvälisessä rautatieliikenteessä poistetaan mahdollisimman nopeasti, mikäli ne johtuvat valtioiden toimivaltaan kuuluvista syistä, ottaen samalla huomioon erityiset yleiset edut;

c) edistämällä keskinäistä yhteensopivuutta ja teknistä harmonisointia rautatiealalla teknisten normien vahvistamisen ja yhtenäisten teknisten määräysten hyväksymisen kautta;

d) ottamalla käyttöön yhtenäisen menettelyn kansainvälisessä liikenteessä käytettäväksi tarkoitetun rautatiekaluston teknistä hyväksymistä varten;

e) valvomalla kaikkien järjestön puitteissa annettujen säännösten ja suositusten soveltamista ja täytäntöönpanoa;

f) kehittämällä edelleen a – e kohdassa mainittuja yhtenäisiä säännöksiä, määräyksiä ja menettelyjä, ottaen huomioon oikeudelliset, taloudelliset ja tekniset muutokset.

2 §. Järjestö voi

a) edellä 1 §:ssä mainittujen tavoitteiden puitteissa laatia muita yhtenäisiä oikeudellisia järjestelyjä,

b) tarjota puitteet, joissa jäsenvaltiot voivat laatia muita kansainvälisiä yleis-sopimuksia kansainvälisen rautatieliikenteen edistämiseksi, parantamiseksi tai helpottamiseksi.

3 artikla

Kansainvälinen yhteistyö

1 §. Jäsenvaltiot sitoutuvat keskittämään kansainvälisen rautatiealan yhteistyönsä periaatteessa OTIFin puitteisiin, mikäli tämä yhteistyö liittyy OTIFille 2 ja 4 artiklan mukaisesti annettuihin tehtäviin. Tätä varten jäsenvaltiot ryhtyvät kaikkiin välttämättömiin ja tarvittaviin toimenpiteisiin niiden monenvälisten kansainvälisten yleissopimusten ja muiden sopimusten muuttamiseksi, joiden sopimuspuolia ne ovat ja jotka koskevat kansainvälistä rautatiealan yhteistyötä ja antavat hallitustenvälisille tai valtiosta riippumattomille järjestöille tehtäviä, jotka ovat päällekkäisiä OTIFin tehtävien kanssa.

2 §. Velvoitteet, joita 1 §:stä aiheutuu niille jäsenvaltioille, jotka ovat samalla Euroopan yhteisöjen jäseniä tai Euroopan talousaluetta koskevan sopimuksen sopimusvaltioita, eivät vaikuta velvoitteisiin, jotka niiden on Euroopan yhteisöjen jäseninä tai Euroopan talousaluetta koskevan sopimuksen sopimusvaltioina täytettävä.

4 artikla

Tehtävien vastaanottaminen ja siirtäminen

1 §. Yleiskokouksen päätöksellä järjestö voi 2 artiklassa mainittujen tavoitteiden mukaisesti ottaa vastaan tehtäviä, resursseja ja velvoitteita, joita muut hallitustenväliset järjestöt siirtävät sille niiden kanssa tehtyjen sopimusten nojalla.

2 §. Järjestö voi hallintokomitean suostumuksella hoitaa jonkin jäsenvaltion sille siirtämiä hallinnollisia tehtäviä, jotka liittyvät järjestön tavoitteisiin. Näiden tehtävien hoitamisesta aiheutuvista kustannuksista vastaa asianomainen jäsenvaltio.

3 §. Yleiskokouksen päätöksellä järjestö voi siirtää tehtäviä, resursseja ja velvoitteita muille hallitustenvälisille järjestöille niiden kanssa tehtyjen vastaavien sopimusten nojalla.

5 artikla

Jäsenvaltioiden erityiset velvoitteet

1 §. Jäsenvaltiot sopivat ryhtyvänsä kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin kansainvälisen rautatieliikenteen helpottamiseksi ja nopeuttamiseksi. Tätä varten kukin jäsenvaltio sitoutuu mahdollisuuksiensa mukaan

a) poistamaan tarpeettomat menettelyt,

b) yksinkertaistamaan ja yhtenäistämään edelleen tarvittavat muodollisuudet,

c) yksinkertaistamaan rajatarkastukset.

2 §. Kansainvälisen rautatieliikenteen helpottamiseksi ja parantamiseksi jäsenvaltiot sopivat vaikuttavansa osaltaan siihen, että rautatiekulkuneuvoja, rautatiehenkilökuntaa, rautatieinfrastruktuuria ja apupalveluja

koskevat määräykset, standardit, menettelyt ja organisaatiomenetelmät yhtenäistetään mahdollisimman pitkälle.

3 §. Jäsenvaltiot sopivat edistävänsä sellaisten sopimusten tekemistä infrastruktuurihallintojen välillä, jotka tähtäävät kansainvälisen rautatieliikenteen järjestämiseen parhaalla mahdollisella tavalla.

6 artikla

Yhtenäiset säännökset

1 §. Mikäli 42 artiklan 1 §:n ensimmäisen virkkeen mukaisia selityksiä tai varaumia ei ole tehty, sovelletaan kansainväliseen rautatieliikenteeseen sekä kansainvälisessä rautatieliikenteessä käytettäväksi tarkoitetun rautatiekaluston tekniseen hyväksymiseen seuraavia yhtenäisiä säännöksiä:

a) "Yhtenäiset säännökset sopimuksesta matkustajien kansainvälisestä rautatiekuljetuksesta (CIV)", joka muodostaa yleissopimuksen A-liitteen,

b) "Yhtenäiset säännökset sopimuksesta tavaran kansainvälisestä rautatiekuljetuksesta (CIM)", joka muodostaa yleissopimuksen B-liitteen,

c) "Vaarallisten aineiden kansainvälistä rautatiekuljetusta koskevat oikeussäännökset (RID)", jotka muodostavat yleissopimuksen C-liitteen,

d) "Yhtenäiset säännökset sopimuksista vaunujen käytöstä kansainvälisessä rautatieliikenteessä (CUV)", joka muodostaa yleissopimuksen D-liitteen,

e) "Yhtenäiset säännökset sopimuksesta infrastruktuurin käytöstä kansainvälisessä rautatieliikenteessä (CUI)", joka muodostaa yleissopimuksen E-liitteen,

f) "Yhtenäiset säännökset kansainvälisessä liikenteessä käytettäväksi tarkoitetun rautatiekaluston teknisten normien vahvistamisesta ja yhtenäisten teknisten määräysten hyväksymisestä (APTU)", joka muodostaa yleissopimuksen F-liitteen,

g) "Yhtenäiset säännökset kansainvälisessä liikenteessä käytettäväksi tarkoitetun rautatiekaluston teknisestä hyväksymisestä (ATMF)", joka muodostaa yleissopimuksen G-liitteen,

h) muut järjestön 2 artiklan 2 §:n a kohdan nojalla laatimat yhtenäiset oikeudelliset järjestelyt, jotka ovat samoin yleissopimuksen liitteitä.

2 §. Edellä 1 §:ssä mainitut yhtenäiset säännökset, oikeussäännökset ja muut oikeudelliset järjestelyt liitteineen ovat yleissopimuksen erottamaton osa.

7 artikla

"Yleissopimus"-käsitteen määrittely

Seuraavissa määräyksissä käsitteen "yleissopimus" katsotaan tarkoittavan yleissopimusta, 1 artiklan 4 §:ssä mainittua pöytäkirjaa sekä 6 artiklassa mainittuja liitteitä ja näiden liitteitä.

II osa

Yhteiset määräykset

8 artikla

Kansallinen laki

1 §. Yleissopimusta tulkittaessa ja sovellettaessa on otettava huomioon sen kansainvälisoikeudellinen luonne sekä yhtenäisyyden edistämisen tarve.

2 §. Kansallista lakia sovelletaan silloin, kun yleissopimuksessa ei ole asiaa koskevia määräyksiä.

3 §. Kansallisella lailla tarkoitetaan sen valtion lakia, jossa oikeudenomistaja käyttää oikeuksiaan, kansainvälisen yksityisoikeuden säännökset mukaan luettuna.

9 artikla

Laskentayksikkö

1 §. Liitteissä tarkoitettu laskentayksikkö on Kansainvälisen valuuttarahaston määrittämä erityisnosto-oikeus.

2 §. Kansainväliseen valuuttarahastoon kuuluvan jäsenvaltion rahayksikön arvo erityisnosto-oikeutena lasketaan menetelmällä, jota Kansainvälinen valuuttarahasto soveltaa omiin toimiinsa (ja maksutapahtumiinsa).

3 §. Kansainväliseen valuuttarahastoon kuulumattoman jäsenvaltion rahayksikön arvo erityisnosto-oikeutena lasketaan tämän valtion määräämällä tavalla. Laskun tuloksen on ilmaistava kyseisen maan rahayksikkönä todellinen arvo, joka on mahdollisimman lähellä sitä arvoa, joka saataisiin 2 §:ää sovellettaessa.

4 §. Jos Kansainväliseen valuuttarahastoon kuulumattoman valtion lainsäädäntö ei mahdollista 2 tai 3 §:n soveltamista, liitteissä tarkoitetuksi laskentayksiköksi katsotaan kolmea kultafrangia vastaava summa. Kultafrangin arvoksi on määritelty 10/31 grammaa kultaa, jonka pitoisuus on 0,900. Kultafrangin muuntamisen on annettava tulokseksi kyseisen maan valuutassa ilmaistuna todellinen arvo, joka on mahdollisimman lähellä sitä arvoa, joka saataisiin 2 §:ää sovellettaessa.

5 §. Valtioiden on kolmen kuukauden kuluessa yleissopimuksen voimaantulosta ja aina, kun niiden laskentamenetelmässä tai niiden oman rahayksikön arvossa tapahtuu laskentayksikön arvon suhteen muutos, ilmoitettava pääsihteerille 3 §:n mukainen laskentamenetelmänsä tai 4 §:n mukaisen muuntamisen tulokset. Pääsihteeri saattaa nämä ilmoitukset muiden jäsenvaltioiden tietoon.

6 §. Laskentayksikköinä ilmaistu summa muunnetaan sen valtion valuutaksi, jossa tuomioistuin, jossa asia on pantu vireille, sijaitsee. Muuntaminen tapahtuu sen arvon mukaan, joka kyseisellä on rahayksiköllä on sinä päivänä, jona tuomio annetaan, tai osapuolten keskenään sopimana päivänä.

10 artikla

Täydentävät määräykset

1 §. Kaksi tai useampi jäsenvaltio tai kaksi tai useampi kuljetusyritys voivat sopia täydentävistä määräyksistä yhtenäisten säännösten CIV ja yhtenäisten säännösten CIM toimeenpanoa varten. Tällaiset täydentävät määräykset eivät saa poiketa yhtenäisistä säännöksistä.

2 §. Edellä 1 §:ssä tarkoitetut täydentävät määräykset tulevat voimaan ja julkaistaan kunkin valtion lakien ja määräysten edellyttämässä järjestyksessä. Täydentävistä määräyksistä ja niiden voimaan saattamisesta ilmoitetaan järjestön pääsihteerille. Pääsihteeri antaa nämä ilmoitukset tiedoksi muille jäsenvaltioille.

11 artikla

Oikeudenkäyntikuluvakuus

Yhtenäisiin säännöksiin CIV, yhtenäisiin säännöksiin CIM, yhtenäisiin säännöksiin CUV tai yhtenäisiin säännöksiin CUI perustuvissa oikeudenkäynneissä ei voida vaatia vakuuden asettamista oikeudenkäyntikulujen suorittamisesta.

12 artikla

Tuomioiden täytäntöönpano. Takavarikko

1 §. Kun toimivaltaisen tuomioistuimen yleissopimuksen määräysten nojalla antamat, joko asianosaismenettelyn mukaiset tai yksipuoliset tuomiot ovat tämän tuomioistuimen soveltaman lain mukaan tulleet täytäntöönpanokelpoisiksi, ne ovat täytäntöönpanokelpoisia myös muissa jäsenvaltioissa sen jälkeen, kun tuomion täytäntöönpanovaltiossa vaaditut muodollisuudet on täytetty. Tuomion asiaratkaisua ei saa käsitellä täytäntöönpanon yhteydessä uudelleen. Nämä määräykset koskevat myös sovintoratkaisuja.

2 §. Tämän artiklan 1 §:ää ei sovelleta tuomioihin, jotka ovat täytäntöönpano-kelpoisia vain väliaikaisesti, eikä myöskään määräyksiin, jotka velvoittavat jutussa hävinneen kantajan suorittamaan oikeudenkäyntikulujen lisäksi vahingonkorvausta.

3 §. Kuljetusyrityksen yhtenäisten säännösten CIV tai yhtenäisten säännösten CIM alaisesta kuljetuksesta johtuvia saatavia toiselta kuljetusyritykseltä, joka ei kuulu saman jäsenvaltion lainkäyttövaltaan, voidaan takavarikoida ainoastaan sen jäsenvaltion tuomioistuimen päätöksen nojalla, jonka lainkäyttövaltaan saamiseen oikeutettu yritys kuuluu.

4 §. Yhtenäisten säännösten CUV tai yhtenäisten säännösten CUI alaisesta sopimuksesta johtuvia saatavia voidaan takavarikoida ainoastaan sen jäsenvaltion tuomioistuimen päätöksen nojalla, jonka lainkäyttövaltaan saamiseen oikeutettu yritys kuuluu.

5 §. Rautatiekulkuneuvoja voidaan takavarikoida ainoastaan siinä jäsenvaltiossa, jossa niiden haltijan kotipaikka on, jollei takavarikkoa suoriteta sanotun valtion tuomioistuimen päätöksen nojalla. Käsite "haltija" tarkoittaa sitä, jolla on omistusoikeuden tai hallinnan perusteella rautatiekulkuneuvoista käyttämisestä kuljetusvälineenä pysyvää taloudellista hyötyä.

III osa

Rakenne ja toiminta

13 artikla

Toimielimet

1 §. Järjestöllä on seuraavat toimielimet:

a) yleiskokous,

b ) hallintokomitea,

c) tarkistuskomissio,

d) vaarallisten aineiden kuljetusten asiantuntijakomissio (RID-asiantuntijakomissio),

e) rautatieliikenteen helpottamista käsittelevä komissio,

f) teknisten kysymysten asiantuntijakomissio,

g) pääsihteeri.

2 §. Yleiskokouksen päätöksellä voidaan väliaikaisesti perustaa muita komissioita erityistehtäviä varten.

3 §. Yleiskokouksen sekä 1 §:n c - f kohdassa mainittujen komissioiden päätösvaltaisuutta todettaessa jäsenvaltioita, joilla ei ole äänioikeutta (14 artiklan 5 §, 26 artiklan 7 § tai 40 artiklan 4 §), ei oteta huomioon.

4 §. Yleiskokouksen puheenjohtajan, hallintokomitean puheenjohtajan ja pääsihteerin tehtävässä voi periaatteessa toimia ainoastaan jonkin jäsenvaltion kansalainen.

14 artikla

Yleiskokous

1 §. Yleiskokous koostuu kaikista jäsenvaltioista.

2 §. Yleiskokouksen tehtävänä on:

a) laatia työjärjestyksensä;

b) määrätä hallintokomitean jäsenet sekä jokaiselle jäsenelle varajäsen, ja nimetä jäsenvaltio, joka toimii puheenjohtajana (15 artiklan 1―3 §);

c) valita pääsihteeri (21 artiklan 2 §);

d) antaa hallintokomitean ja pääsihteerin toimintaa koskevia ohjeita;

e) määrätä kuuden vuoden pituiseksi ajanjaksoksi enimmäismäärä, johon järjestön kulut kunakin budjettikautena saavat nousta (25 artikla), tai antaa enintään kuuden vuoden pituiseksi ajanjaksoksi ohjeet näiden kulujen rajoittamisesta;

f) päättää järjestön toimipaikan siirtämisestä (1 artiklan 2 §);

g) päättää muiden työkielten käyttöönotosta (1 artiklan 6 §);

h) päättää siitä, ottaako järjestö vastaan muita tehtäviä (4 artiklan 1 §), sekä järjestön tehtävien siirtämisestä jollekin muulle hallitustenväliselle järjestölle (4 artiklan 2 §);

i) päättää tarvittaessa väliaikaisten komissioiden perustamisesta erityistehtäviä varten (13 artiklan 2 §);

j) harkita, katsotaanko jonkin valtion irtisanoneen yleissopimuksen äänettömästi (26 artiklan 7 §);

k) päättää tilintarkastusvelvollisuuden siirtämisestä järjestön toimipaikan sijaintivaltiolta muulle jäsenvaltiolle (27 artiklan 1 §);

l) päättää yleissopimuksen muutosehdotuksista (33 artiklan 2 ja 3 §);

m) päättää sille esitetyistä liittymishakemuksista (37 artiklan 4 §);

n) päättää alueellisen taloudellisen yhdentymisen järjestön liittymisehdoista (38 artiklan 1 §);

o) päättää sille esitetyistä liitännäisjäsenyyshakemuksista (39 artiklan 1 §);

p) päättää järjestön lakkauttamisesta ja sen tehtävien mahdollisesta siirtämisestä jollekin muulle hallitustenväliselle järjestölle (43 artikla);

q) päättää esityslistaan merkityistä muista asioista.

3 §. Pääsihteeri kutsuu yleiskokouksen koolle joka kolmas vuosi tai kolmanneksen jäsenvaltioista tätä pyytäessä taikka hallintokomitean pyynnöstä samoin kuin 33 artiklan 2 ja 3 §:ssä ja 37 artiklan 4 §:ssä mainituissa tapauksissa. Pääsihteeri toimittaa kokouksen esityslistaluonnoksen jäsenvaltioille viimeistään kolme kuukautta ennen istunnon avausta 2 §:n a kohdassa mainitun työjärjestyksen määräysten mukaisesti.

4 §. Yleiskokous on päätösvaltainen (13 artiklan 3 §), jos jäsenvaltioiden enemmistö on siinä edustettuna. Jäsenvaltio voi valtuuttaa toisen jäsenvaltion edustajakseen; yksi valtio ei kuitenkaan voi edustaa enempää kuin yhtä muuta valtiota.

5 §. Yleiskokouksen päättäessä yleissopimuksen liitteiden muutoksista niillä jäsenvaltioilla, jotka ovat antaneet kyseisestä liitteestä 42 artiklan 1 §:n ensimmäisen virkkeen mukaisen selityksen, ei ole äänioikeutta.

6 §. Yleiskokous tekee päätöksensä äänestykseen osallistuvien jäsenvaltioiden enemmistöllä; kuitenkin siten, että 2 §:n e, f, g, h, l ja p kohdan tapauksissa sekä 34 artiklan 6 §:n tapauksessa vaaditaan kahden kolmasosan enemmistö. 2 §:n l kohdassa tarkoitetussa tapauksessa vaaditaan kahden kolmasosan enemmistö ainoastaan silloin, kun kyse on muutosehdotuksista, jotka koskevat yleissopimusta, lukuun ottamatta sen 9 artiklaa ja 27 artiklan 2―10 §:ää, tai 1 artiklan 4 §:ssä mainitun pöytäkirjan muutosehdotuksista.

7 §. Pääsihteeri voi jäsenvaltioiden enemmistön suostumuksella kutsua osallistumaan yleiskokouksen istuntoihin neuvonantajan ominaisuudessa myös

a) järjestöön kuulumattomia valtioita,

b) kansainvälisiä järjestöjä ja liittoja, jotka ovat toimivaltaisia järjestön toimintaan liittyvissä kysymyksissä tai käsittelevät istunnon esityslistalla olevia kysymyksiä.

15 artikla

Hallintokomitea

1 §. Hallintokomiteaan kuuluu kolmannes jäsenvaltioista.

2 §. Komitean jäsenet ja kunkin jäsenen varajäsen sekä puheenjohtajana toimiva jäsenvaltio nimitetään kolmeksi vuodeksi. Komitean kokoonpano määrätään kullekin kaudelle, ottaen erityisesti huomioon oikeudenmukainen maantieteellinen jakauma. Varajäsen, josta tulee kesken kauden komitean jäsen, nimitetään seuraavaksi kaudeksi komitean jäseneksi.

3 §. Jos komiteassa vapautuu paikka tai komitean jäsen menettää äänioikeutensa taikka ei osallistu kahteen perättäiseen komitean istuntoon eikä valtuuta 6 §:n mukaisesti toista jäsentä edustamaan itseään, hoitaa yleiskokouksen nimittämä varajäsen kyseisen jäsenen tehtävät kauden loppuajan.

4 §. Lukuun ottamatta 3 §:ssa tarkoitettua tapausta, mikään jäsenvaltio ei voi kuulua komiteaan kahta peräkkäistä täyttä kautta pidempää aikaa.

5 §. Komitean tehtävänä on:

a) laatia työjärjestyksensä;

b) tehdä toimipaikkaansa koskeva sopimus;

c) laatia järjestön henkilökunnan asemaa koskeva ohjesääntö;

d) nimittää järjestön ylemmät virkamiehet, ottaen huomioon ehdokkaiden pätevyys ja oikeudenmukainen maantieteellinen jakauma;

e) laatia järjestön taloutta ja kirjanpitoa koskeva ohjesääntö;

f) hyväksyä järjestön työohjelma, budjetti, toimintakertomus ja tilikertomus;

g) määrätä hyväksytyn tilikertomuksen pohjalta lopullinen maksuosuus, joka jäsenvaltioiden on 26 artiklan mukaisesti maksettava kahdelta edelliseltä kalenterivuodelta, sekä 26 artiklan 5 §:n mukaisesti kuluvalta ja seuraavalta kalenterivuodelta suoritettavan ennakkomaksun suuruus;

h) määrätä, mitkä järjestön tehtävät koskevat kaikkia ja mitkä vain osaa jäsenvaltioista, sekä mihin kuluihin jäsenvaltioiden on siten osallistuttava (26 artiklan 4 §);

i) määrätä erityiskorvausten määrä (26 artiklan 11 §);

j) antaa erityisohjeita tilintarkastuksesta (27 artiklan 1 §);

k) hyväksyä järjestön vastaanottamat hallinnolliset tehtävät (4 artiklan 3 § ) ja määrätä erityiskorvaukset, jotka kyseisen jäsenvaltion on suoritettava;

l) toimittaa jäsenvaltioille toimintakertomus ja tilikertomus sekä ilmoittaa niille päätöksensä ja suosituksensa;

m) laatia sitä yleiskokousta varten, jossa komitean kokoonpano määrätään (14 artiklan 2 §:n b kohta), toimintakertomus sekä uudistusehdotuksia, ja toimittaa nämä jäsenvaltioille viimeistään kaksi kuukautta ennen istunnon avausta;

n) valvoa pääsihteerin toimintaa;

o) valvoa, että pääsihteeri soveltaa yleissopimusta sekä muiden toimielinten tekemiä päätöksiä oikein. Tätä varten komitea voi ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin yleissopimuksen ja mainittujen päätösten soveltamisen parantamiseksi;

p) antaa perusteltuja lausuntoja kysymyksistä, jotka voivat koskea järjestön toimintaa ja jotka jokin jäsenvaltio tai pääsihteeri on esittänyt sen tarkastettavaksi;

q) ratkaista jäsenvaltion ja pääsihteerin väliset erimielisyydet tämän tehtävistä tallettajana (36 artiklan 2 §);

r) päättää jäsenyyden keskeyttämistä koskevista hakemuksista (40 artikla).

6 §. Komitea on päätösvaltainen, jos kaksi kolmannesta sen jäsenistä on siinä edustettuna. Jäsen voi valtuuttaa toisen jäsenen edustajakseen; yksi jäsen voi kuitenkin edustaa ainoastaan yhtä muuta jäsentä.

7 §. Komitea tekee päätöksensä äänestyksessä edustettuina olevien jäsenten enemmistöllä.

8 §. Jollei komitea toisin päätä, se kokoontuu järjestön toimipaikassa. Istuntojen pöytäkirjat toimitetaan kaikille jäsenvaltioille.

9 §. Komitean puheenjohtaja

a) kutsuu komitean koolle vähintään kerran vuodessa tai neljän komitean jäsenen tai pääsihteerin tätä pyytäessä;

b) toimittaa komitean jäsenille esityslistaluonnoksen;

c) käsittelee kokousten välillä ilmaantuvat kiireelliset kysymykset komitean työjärjestyksessä määrätyissä rajoissa ja siinä määrätyin ehdoin;

d) allekirjoittaa 5 §:n b kohdassa mainitun toimipaikkaa koskevan sopimuksen.

10 §. Komitea voi valtuuksiensa puitteissa valtuuttaa puheenjohtajan hoitamaan tiettyjä erityistehtäviä.

16 artikla

Komissiot

1 §. Edellä 13 artiklan 1 §:n c – f kohdassa ja 2 §:ssä mainitut komissiot koostuvat periaatteessa kaikista jäsenvaltioista. Jos tarkistuskomissio, RID-asiantuntijakomissio tai teknisten kysymysten asiantuntijakomissio käsittelee valtuuksiensa puitteissa yleissopimuksen liitteiden muutoksia ja päättää niistä, ne jäsenet, jotka ovat antaneet kyseisistä liitteistä 42 artiklan 1 §:n ensimmäisen virkkeen mukaisen selityksen, eivät kuitenkaan tällaisessa tapauksessa ole komission jäseniä.

2 §. Pääsihteeri kutsuu komission koolle joko omasta aloitteestaan taikka viiden jäsenvaltion tai hallintokomitean pyynnöstä. Pääsihteeri toimittaa esityslistaluonnoksen jäsenvaltioille viimeistään kaksi kuukautta ennen istunnon avausta.

3 §. Jäsenvaltio voi valtuuttaa toisen jäsenvaltion edustajakseen; yksi valtio voi kuitenkin edustaa enintään kahta muuta valtiota.

4 §. Kullakin edustettuna olevalla jäsenvaltiolla on yksi ääni. Ehdotus hyväksytään, jos jaa-äänten luku:

vastaa vähintään yhtä kolmasosaa äänestykseen osallistuvista jäsenvaltioista ja

ylittää ei-äänten luvun.

5 §. Pääsihteeri voi jäsenvaltioiden enemmistön suostumuksella kutsua osallistumaan komissioiden istuntoihin neuvonantajan ominaisuudessa myös

a) järjestöön kuulumattomia valtioita,

b) jäsenvaltioita, jotka eivät kyseisen istunnon ajankohtana ole komission jäseniä,

c) kansainvälisiä järjestöjä ja liittoja, jotka ovat toimivaltaisia järjestön toimintaan liittyvissä kysymyksissä tai käsittelevät istunnon esityslistalla olevia kysymyksiä.

6 §. Komissiot valitsevat kutakin istuntoa varten tai tietyksi kaudeksi puheenjohtajan sekä yhden tai useamman varapuheenjohtajan.

7 §. Keskustelut käydään komission työkielillä. Istunnossa jollakin työkielellä esitetyt lausunnot käännetään pääkohdiltaan toisille työkielille; ehdotukset ja päätökset käännetään kokonaisuudessaan.

8 §. Pöytäkirjoissa esitetään yhteenveto keskusteluista. Ehdotukset ja päätökset sisältyvät pöytäkirjoihin kokonaisuudessaan. Päätösten osalta vain ranskankielinen teksti on todistusvoimainen. Pöytäkirjat jaetaan kaikille jäsenvaltioille.

9 §. Komissiot voivat asettaa työryhmiä käsittelemään määrättyjä kysymyksiä.

10 §. Komissiot päättävät omasta työjärjestyksestään.

17 artikla

Tarkistuskomissio

1 §. Tarkistuskomissio

a) päättää 33 artiklan 4 §:n mukaisesti yleissopimuksen muutosehdotuksista,

b) tutkii 33 artiklan 2 §:n mukaisesti yleiskokouksen päätettäväksi esitetyt ehdotukset.

2 §. Tarkistuskomissio on päätösvaltainen (13 artiklan 3 §), jos jäsenvaltioiden enemmistö on siinä edustettuna.

18 artikla

RID-asiantuntijakomissio

1 §. RID-asiantuntijakomissio päättää 33 artiklan 5 §:n mukaisesti yleiskokouksen muutosehdotuksista.

2 §. RID-asiantuntijakomissio on päätösvaltainen (13 artiklan 3 §), jos kolmannes jäsenvaltioista on siinä edustettuna.

19 artikla

Rautatieliikenteen helpottamista käsittelevä komissio

1 §. Rautatieliikenteen helpottamista käsittelevä komissio

a) käsittelee kaikkia kysymyksiä, jotka koskevat rajanylityksen helpottamista kansainvälisessä rautatieliikenteessä,

b) suosittelee standardeja, menetelmiä, menettelyjä ja käytäntöjä, jotka helpottavat kansainvälistä rautatieliikennettä.

2 §. Rautatieliikenteen helpottamista käsittelevä komissio on päätösvaltainen (13 artiklan 3 §), jos kolmannes jäsenvaltioista on siinä edustettuna.

20 artikla

Teknisten kysymysten asiantuntijakomissio

1 §. Teknisten kysymysten asiantuntijakomissio

a) päättää kansainvälisessä liikenteessä käytettäväksi tarkoitettua rautatiekalustoa koskevien teknisten normien vahvistamisesta yhtenäisten säännösten APTU 5 artiklan mukaisesti;

b) päättää kansainvälisessä liikenteessä käytettäväksi tarkoitettua rautatiekalustoa koskevien yhtenäisten teknisten rakenne-, käyttö- ja kunnossapitomääräysten sekä menettelyjen hyväksymisestä yhtenäisten oikeussäännösten APTU 6 artiklan mukaisesti;

c) tarkkailee kansainvälisessä rautatieliikenteessä käytettäväksi tarkoitettua rautatiekalustoa koskevien teknisten normien ja yhtenäisten teknisten määräysten soveltamista sekä tutkii niiden edelleen kehittämistä, vahvistamista tai hyväksymistä silmällä pitäen yhtenäisten säännösten APTU 5 ja 6 artiklassa edellytettyjen menettelyjen mukaisesti;

d) päättää 33 artiklan 6 §:n mukaisesti yleissopimuksen muutosehdotuksista;

e) käsittelee muut asiat, jotka sen tehtäväksi on annettu yhtenäisten säännösten APTU ja yhtenäisten säännösten ATMF mukaisesti.

2 §. Teknisten kysymysten asiantuntijakomissio on päätösvaltainen (13 artiklan 3 §), jos puolet 16 artiklan 1 §:ssä tarkoitetuista jäsenvaltioista on siinä edustettuna. Päätettäessä yhtenäisten säännösten APTU-liitteiden määräyksistä ei jäsenvaltioilla, jotka ovat vastustaneet kyseisiä määräyksiä 35 artiklan 4 §:n mukaisesti tai antaneet yhtenäisten säännösten APTU 9 artiklan 1 §:n mukaisen selityksen, ole äänioikeutta.

3 §. Teknisten kysymysten asiantuntijakomissio voi joko vahvistaa tekniset standardit tai hyväksyä yhtenäiset tekniset määräykset tai kieltäytyä vahvistamasta tai hyväksymästä niitä. Se ei voi missään tapauksessa muuttaa niitä.

21 artikla

Pääsihteeri

1 §. Pääsihteeri hoitaa järjestön sihteeristön tehtävät.

2 §. Yleiskokous valitsee pääsihteerin kolmen vuoden pituiseksi kaudeksi. Hänet voidaan valita uudelleen enintään kahdesti.

3 §. Pääsihteerin tehtävänä on erityisesti:

a) toimia tallettajana (36 artikla);

b) edustaa järjestöä ulospäin;

c) antaa yleiskokouksen ja komissioiden tekemät päätökset tiedoksi jäsenvaltioille (34 artiklan 1 §, 35 artiklan 1 §);

d) hoitaa järjestön muiden toimielinten hänelle siirtämät tehtävät;

e) valmistella jäsenvaltioiden tekemät yleissopimuksen muutosehdotukset käsittelyä varten käyttämällä tarvittaessa apuna asiantuntijoita;

f) kutsua koolle yleiskokouksen ja komissioiden kokoukset (14 artiklan 3 §, 16 artiklan 2 §);

g) toimittaa jäsenvaltioille ajoissa eri toimielinten kokouksissa tarvittavat asiakirjat;

h) laatia järjestön työohjelma, budjettiehdotus ja toimintakertomus sekä esittää ne hallintokomitean hyväksyttäväksi (25 artikla);

i) hoitaa järjestön raha-asiat hyväksytyn budjettiehdotuksen puitteissa;

j) pyrkiä asianosaisen pyynnöstä palveluksiaan tarjoamalla selvittämään erimielisyydet, jotka ovat syntyneet näiden välillä yleissopimuksen tulkitsemisesta tai soveltamisesta;

k) antaa kaikkien asianosaisten pyynnöstä lausuntoja yleissopimuksen tulkinnasta tai soveltamista syntyneistä erimielisyyksistä;

l) hoitaa V osassa hänelle määrätyt tehtävät;

m) ottaa vastaan jäsenvaltioiden, 16 artiklan 5 §:ssä mainittujen kansainvälisten järjestöjen ja liittojen sekä kansainväliseen rautatieliikenteeseen osallistuvien yritysten (kuljetusyritykset, infrastruktuurihallinnot ym.) ilmoitukset sekä antaa ne tarvittaessa tiedoksi muille jäsenvaltioille, kansainvälisille järjestöille ja yhdistyksille sekä yrityksille;

n) johtaa järjestön henkilökuntaa;

o) ilmoittaa ajoissa jäsenvaltioille järjestössä avautuvista viroista;

p) pitää 24 artiklassa mainitut linjaluettelot ajan tasalla ja julkaista ne.

4 §. Pääsihteeri voi omasta aloitteestaan tehdä yleissopimuksen muutosehdotuksia.

22 artikla

Järjestön henkilökunta

Järjestön henkilökunnan oikeuksista ja velvollisuuksista määrätään hallintokomitean 15 artiklan 5 §:n c kohdan mukaisesti laatimassa henkilökunnan asemaa koskevassa ohjesäännössä.

23 artikla

Aikakauslehti

1 §. Järjestö julkaisee aikakauslehteä, joka sisältää viralliset sekä muut sopimuksen soveltamisen kannalta välttämättömät ja tarvittavat tiedonannot.

2 §. Tiedonannot, jotka pääsihteerin on annettava yleissopimuksen nojalla, voidaan tarvittaessa julkaista tässä lehdessä.

24 artikla

Linjaluettelot

1 §. Yhtenäisten säännösten CIV ja yhtenäisten säännösten CIM 1 artiklassa mainitut meri- tai sisävesilinjat, joilla suoritetaan rautatiekuljetusta täydentäviä kuljetuksia yhden kuljetussopimuksen nojalla, merkitään kahteen luetteloon:

a) CIV-meri- tai sisävesilinjojen luettelo,

b) CIM-meri- tai sisävesilinjojen luettelo.

2 §. Jäsenvaltion, joka on tehnyt yhtenäisten säännösten CIV 1 artiklan 6 §:n tai yhtenäisten säännösten CIM 1 artiklan 6 §:n mukaisen varauman, rautatielinjat merkitään kyseisen varauman mukaisesti kahteen luetteloon:

a) CIV-rautatielinjaluettelo,

b) CIM-rautatielinjaluettelo.

3 §. Jäsenvaltiot ilmoittavat 1 ja 2 §:n mukaisten linjojen merkitsemisestä luetteloihin tai niiden poistamisesta luetteloista pääsihteerille. Jos 1 §:ssä mainitut meri- tai sisävesilinjat yhdistävät jäsenvaltioita, ne merkitään luetteloihin vain näiden valtioiden suostumuksella; tällaisen linjan poistamiseksi luettelosta riittää ilmoitus yhdeltä asianomaisista valtioista.

4 §. Pääsihteeri ilmoittaa linjan merkitsemisestä tai poistamisesta kaikille jäsen-valtioille.

5 §. Kuljetukset 1 §:n mukaisilla meri- tai sisävesilinjoilla samoin kuin kuljetukset 2 §:n mukaisilla rautatielinjoilla tulevat yleissopimuksen alaisiksi kuukauden kuluttua siitä päivästä, jona pääsihteeri on ilmoittanut linjan merkitsemisestä. Ne lakkaavat olemasta yleissopimuksen alaisia kolmen kuukauden kuluttua siitä päivästä, jolloin pääsihteeri on ilmoittanut linjan poistamisesta. Käynnissä olevat kuljetukset on kuitenkin saatettava loppuun.

IV osa

Järjestön talous

25 artikla

Toimintasuunnitelma budjetti, tilinpäätös, toimintakertomus

1 §. Järjestön toimintasuunnitelma, budjetti ja tilinpäätös laaditaan kahden kalenterivuoden pituiselle ajanjaksolle.

2 §. Järjestö julkaisee toimintakertomuksen vähintään joka toinen vuosi.

3 §. Hallintokomitea päättää kokonaismenot kullekin tilikaudelle pääsihteerin ehdotuksen pohjalta.

26 artikla

Menojen rahoitus

1 §. Ellei 2―4 §:ssä toisin määrätä, vastaavat jäsenvaltiot kahdesta viidesosasta järjestön menoista, joita ei rahoiteta muilla tuotoilla, Yhdistyneiden Kansakuntien maksuosuusjärjestelmän mukaisesti ja kolmesta viidesosasta rautatieinfrastruktuurinsa laajuuden sekä 24 artiklan 1 §:n mukaisesti merkittyjen meri- ja sisävesilinjojensa kokonaispituuden perusteella. Meri- ja sisävesilinjojen osalta lasketaan vain puolet niiden pituudesta.

2 §. Jos jäsenvaltio on tehnyt yhtenäisten säännösten CIV 1 artiklan 6 §:n tai yhtenäisten säännösten CIM 1 artiklan 6 §:n mukaisen varauman, sen maksuosuus lasketaan seuraavasti:

a) Jäsenvaltion alueella sijaitsevan rautatieinfrastruktuurin kokonaispituuden asemesta otetaan huomioon ainoastaan 24 artiklan 2 §:n mukaan merkittyjen rautatielinjojen pituus;

b) Yhdistyneiden Kansakuntien maksuosuusjärjestelmän mukainen maksuosuus lasketaan 24 artiklan 1 ja 2 §:n mukaisesti merkittyjen linjojen pituuden suhteessa kyseisen jäsenvaltion alueella sijaitsevan rautatieinfrastruktuurin laajuuteen ja 24 artiklan 1 §:n mukaisesti merkittyjen linjojen kokonaispituuteen. Tämän osuuden tulee joka tapauksessa olla vähintään 0,01 %.

3 §. Kukin valtio vastaa vähintään 0,25 prosentista ja enintään 15 prosentista maksuosuuksien kokonaissummasta.

4 §. Hallintokomitea määrää, mitkä järjestön tehtävät kuuluvat

a) kaikille jäsenvaltioille yhdessä ja mistä kuluista kaikki jäsenvaltiot 1 §:ssä mainitun maksuosuusjärjestelmän mukaisesti vastaavat,

b) vain osalle jäsenvaltioista ja mistä kuluista nämä jäsenvaltiot saman maksuosuusjärjestelmän mukaisesti vastaavat.

Tämän artiklan 3 § on voimassa vastaavasti. Nämä määräykset eivät koske 4 artiklan 3 §:ää.

5 §. Jäsenvaltioiden osuudet järjestön menoista suoritetaan ennakkomaksuna kahdessa erässä viimeistään kummankin budjettiin sisältyvän vuoden lokakuun 31 päivänä. Ennakkomaksujen suuruus määräytyy kahden edellisen vuoden lopullisen maksuosuuden perusteella.

6 §. Lähettäessään jäsenvaltioille toiminta- ja tilikertomuksen pääsihteeri ilmoittaa kahdelta edelliseltä kalenterivuodelta perittävän maksuosuuden lopullisen määrän sekä kahdelta seuraavalta kalenterivuodelta perittävän ennakkomaksun määrän.

7 §. Sen vuoden, jolloin pääsihteeri on antanut 6 §:n mukaisen ilmoituksen, joulukuun 31 päivän jälkeen peritään kahdelta edelliseltä kalenterivuodelta erääntyneestä maksuosuudesta viiden prosentin vuotuista korkoa. Ellei jäsenvaltio ole suorittanut maksuosuuttaan vuoden kuluttua tästä määräpäivästä, sen äänioikeus pidätetään, kunnes se on täyttänyt maksuvelvollisuutensa. Kahden vuoden lisäajan kuluttua umpeen yleiskokous harkitsee, katsotaanko kyseisen valtion irtisanoneen yleissopimuksen äänettömästi ja määrää tarvittaessa irtisanomisen voimaantulopäivän.

8 §. Erääntyneet jäsenmaksut jäävät saataviksi 7 §:n tai 41 artiklan mukaisissa irtisanomistapauksissa sekä 40 artiklan 4 §:n b kohdan mukaisissa tapauksissa, jolloin äänioikeus pidätetään.

9 §. Suorittamattomat maksuosuudet katetaan järjestön varoista.

10 §. Yleissopimuksen irtisanonut valtio voi liittyä uudelleen jäseneksi edellyttäen, että se on suorittanut maksurästit.

11 §. Järjestö perii maksuja 21 artiklan 3 §:n j―l kohdassa mainitusta toiminnasta johtuvien erityiskulujen kattamiseksi. 21 artiklan 3 §:n j ja k kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa maksun määrää hallintokomitea pääsihteerin ehdotuksen perusteella; 21 artiklan 3 §:n l kohdassa tarkoitetuissa tapauksessa sovelletaan 31 artiklan 3 §:ää.

27 artikla

Tilintarkastus

1 §. Jollei yleiskokous 14 artiklan 2 §:n k kohdan mukaisesti toisin päätä, tilin-tarkastuksen suorittaa se valtio, jossa järjestön toimipaikka sijaitsee, tämän artiklan sääntöjen sekä, jollei hallintokomitea anna erityisohjeita, järjestön raha-asioita ja kirjanpitoa koskevan ohjesäännön (15 artiklan 5 §:n e kohta) mukaisesti.

2 §. Tilintarkastaja tarkastaa järjestön tilit, mukaan lukien kaikki varainhoitorahastot ja erikoistilit, tarpeelliseksi katsomassaan määrin varmistuakseen, että

a) tilinpäätös on järjestön kirjanpidon mukainen;

b) maksutapahtumat/tilitapahtumat/toi-minta, joita tilinpäätös koskee, on suoritettu järjestön sääntöjen, budjettimääräysten sekä muiden ohjeiden mukaisesti;

c) pankkiin tai kassaan talletetut arvopaperit ja käteisvarat on joko tarkastettu suoraan tallettajilta saatujen tositteiden perusteella tai tosiasiallisesti laskettu;

d) sisäiset tarkastukset, sisäinen tilintarkastus mukaan luettuna, ovat riittävät;

e) kaikki vastaavan ja vastattavan erät sekä kaikki yli- ja alijäämät on kirjattu tilintarkastajan tyydyttäväksi katsomalla menetelmällä.

3 §. Vain tilintarkastajalla on oikeus hyväksyä pääsihteerin toimittamat vahvistukset ja tositteet kokonaan tai osaksi. Tilintarkastaja voi tarkastaa yksityiskohtaisesti jokaisen taloustoimia tai tarvikkeita ja kalustoa koskevan tositteen katsoessaan tämän tarpeelliseksi.

4 §. Tilintarkastaja saa milloin tahansa vapaasti käyttöönsä kaikki tarpeelliseksi katsomansa kirjanpitoaineistot, tositteet sekä muut tiedot.

5 §. Tilintarkastajalla ei ole oikeutta hylätä mitään tilierää. Hänen on kuitenkin viipymättä huomautettava pääsihteerille jokaisesta toiminnosta, jota hän ei pidä sääntöjen mukaisena tai asianmukaisena, jotta tämä ryhtyisi tarvittaviin toimenpiteisiin.

6 §. Tilintarkastaja tekee tilinpäätöksestä allekirjoituksellaan vahvistetun tilinpäätösmerkinnän, jonka sanamuoto on seuraava: "Olen tarkastanut järjestön tilinpäätöksen 31 päivänä joulukuuta . päättyneeltä tilikaudelta. Tarkastus käsitti kirjanpitomenetelmien yleisen selvityksen sekä kirjanpidon ja muun tarpeelliseksi katsomani aineiston tarkastuksen." Tarvittaessa tilinpäätösmerkinnässä on mainittava, että

a) tilinpäätös selvittää riittävästi taloudellista asemaa tarkasteltavan ajanjakson lopussa sekä kyseisenä ajanjaksona suoritettujen toimien tuloksia;

b) tilinpäätös on laadittu hyvän kirjanpitotavan mukaisesti;

c) talousperiaatteita on sovellettu samoin ehdoin, jotka olivat voimassa edellisen tilikauden osalta;

d) taloustoimet on suoritettu järjestön sääntöjen, budjettimääräysten sekä muiden ohjeiden mukaisesti.

7 §. Tilintarkastuskertomuksessaan tilintarkastaja mainitsee:

a) suorittamansa tarkastuksen laadun ja laajuuden;

b) antaako tilinpäätös oikeat ja riittävät tiedot, mukaan luettuna tarvittaessa:

1. tilien oikeaa tulkintaa ja arviointia varten tarvittavat tiedot;

2. jokainen summa, joka olisi pitänyt periä mutta jota ei ole merkitty tiliin;

3. jokainen normaalin tai ehdollisen kuluvelvoitteen alaisen summa, jota ei ole kirjattu tai huomioitu tilinpäätöksessä;

4. kulut, joista ei ole esitetty riittäviä tositteita;

5. lausunto siitä, onko kirjanpito asianmukaisessa muodossa; tapaukset, joissa tilinpäätöksen esitysmuoto poikkeaa hyvästä kirjanpitotavasta, on mainittava;

c) muut kysymykset, joista hallintokomitealle on huomautettava, esimerkiksi:

1. petostapaukset tai oletetut petostapaukset;

2. järjestön varojen tai muun omaisuuden tuhlaus tai luvaton käyttö (vaikka tällaisia toimia koskevia tilejä olisikin pidetty asianmukaisesti);

3. kulut, joista on vaara aiheutua järjestölle jälkikäteen huomattavia kustannuksia;

4. tuottojen tai kulujen tai toimitusten ja materiaalin valvontajärjestelmän kaikki yleiset tai erityiset puutteet;

5. kulut, jotka eivät vastaa hallintokomitean tarkoituksia, ottaen huomioon budjetin sisällä asianmukaisesti sallitut siirrot;

6. määrärahojen ylitykset, ottaen huomioon budjetin sisällä asianmukaisesti sallituista siirroista aiheutuvat muutokset;

7. kulut, jotka eivät vastaa niitä varten olevia valtuuksia;

d) toimituksia ja materiaalia koskevien tilien tarkkuus tai epätarkkuus todettuna inventaarion ja tilintarkastuksen perusteella. Tämän lisäksi kertomuksessa voidaan viitata jonkin edellisen tilikauden aikana kirjattuihin toimiin, joista on saatu uusia tietoja, tai toimiin, jotka siirretään toiselle tilikaudelle/kirjanpitokaudelle, ja joista on toivottavaa ilmoittaa etukäteen hallintokomitealle.

8 §. Tilintarkastaja ei saa missään tapauksessa esittää kertomuksessaan huomautuksia antamatta tätä ennen pääsihteerille riittävää mahdollisuutta esittää kantansa.

9 §. Tilintarkastaja ilmoittaa hallintokomitealle ja pääsihteerille tilintarkastuksessa tehdyt havainnot. Tilintarkastaja voi lisäksi esittää kaikki huomautukset, jotka hän katsoo pääsihteerin talouskertomuksen suhteen tarkoituksenmukaisiksi.

10 §. Jos tilintarkastaja on suorittanut vain summittaisen tarkastuksen tai ei ole voinut saada riittäviä kirjanpitoa tukevia tositteita, hänen on ilmoitettava tästä tilinpäätösmerkinnässään ja tarkastuskertomuksessaan ja perusteltava huomautuksensa yksityiskohtaisesti sekä mainittava niiden merkitys tuloksen ja taloudellisen aseman kannalta.

V osa

Välimiesmenettely

28 artikla

Toimivalta

1 §. Tämän yleissopimuksen tulkintaa tai soveltamista koskevat jäsenvaltioiden väliset riidat sekä erioikeuksia ja vapauksia koskevan pöytäkirjan tulkintaa tai soveltamista koskevat jäsenvaltioiden ja järjestön väliset riidat voidaan saattaa välimiesoikeuden ratkaistavaksi, jos jokin osapuolista tätä pyytää. Osapuolet voivat vapaasti päättää välimiesoikeuden kokoonpanosta ja välimiesmenettelystä.

2 §. Muut tämän yleissopimuksen tai 2 artiklan 2 §:n mukaisesti järjestön puitteissa laadittujen muiden yleissopimusten tulkintaa tai soveltamista koskevat riidat, joista ei ole päästy sovintoratkaisuun tai joita ei ole saatettu yleisen tuomioistuimen ratkaistavaksi, voidaan asianosaisten suostumuksesta saattaa välimiesoikeuden ratkaistavaksi. Välimiesoikeuden kokoonpano ja välimiesmenettely määräytyy 29 – 32 artiklan mukaisesti.

3 §. Yleissopimukseen liittymistä koskevan hakemuksen jättämisen yhteydessä valtio voi varata itselleen oikeuden olla soveltamatta 1 ja 2 §:n määräyksiä joko kokonaan tai osittain.

4 §. Valtio, joka on tehnyt varauman 3 §:n nojalla, voi peruuttaa sen milloin tahansa ilmoittamalla siitä tallettajalle. Varauman peruuttaminen tulee voimaan kuukauden kuluttua siitä päivästä, jona tallettaja on antanut sen tiedoksi jäsenvaltioille.

29 artikla

Välimiesmenettelyä koskeva sopimus. Kirjaaja

Osapuolet tekevät välimiesmenettelyä koskevan sopimuksen, jossa on mainittava erityisesti:

a) erimielisyyden aihe,

b) välimiesoikeuden kokoonpano sekä välimiehen tai välimiesten nimittämistä varten sovitut määräajat sekä

c) sovittu oikeuspaikka.

Välityssopimus on ilmoitettava pääsihteerille, joka hoitaa kirjaajan tehtävät.

30 artikla

Välimiehet

1 §. Pääsihteeri laatii välimiesluettelon ja pitää sitä ajan tasalla. Kukin jäsenvaltio voi nimetä välimiesluetteloon kaksi kansalaistaan.

2 §. Välimiesoikeuteen kuuluu välimiesmenettelyä koskevan sopimuksen mukaisesti yksi, kolme tai viisi välimiestä. Välimiehet valitaan 1 §:ssä mainittuun luetteloon sisältyvien henkilöiden joukosta. Jos välimiesmenettelyä koskeva sopimus edellyttää viittä välimiestä, voi kumpikin osapuoli kuitenkin valita yhden välimiehen luettelon ulkopuolelta. Jos välimiesmenettelyä koskeva sopimus edellyttää yhtä välimiestä, osapuolet valitsevat hänet keskinäisestä sopimuksesta. Jos välimiesmenettelyä koskeva sopimus edellyttää kolmea tai viittä välimiestä, kumpikin osapuoli valitsee vastaavasti yhden tai kaksi välimiestä, jotka sopivat välimiesoikeuden puheenjohtajana toimivan kolmannen tai viidennen välimiehen nimeämisestä. Jolleivät osapuolet pääse yksimielisyyteen ainoan taikka valitut välimiehet kolmannen tai viidennen välimiehen nimeämisestä, nimeämisen suorittaa pääsihteeri.

3 §. Ainoan, kolmannen tai viidennen välimiehen on oltava muuta kansalaisuutta kuin osapuolet, elleivät nämä ole samaa kansalaisuutta.

4 §. Kolmannen osapuolen väliintulo riitaan ei vaikuta välimiesoikeuden kokoonpanoon.

31 artikla

Menettely. Kulut

1 §. Välimiesoikeus päättää noudatettavasta menettelytavasta, ottaen huomioon erityisesti seuraavat määräykset:

a) se tutkii ja ratkaisee asiat osapuolten esittämien seikkojen perusteella olematta sidottu osapuolten tulkintoihin päätöstä antaessaan;

b) se ei voi tuomita enempää eikä muuta kuin mitä kantaja on vaatinut eikä myöskään vähempää kuin sen, minkä vastaaja on myöntänyt olevansa velkaa;

c) välimiesoikeus laatii asianmukaisesti perustellun välitystuomionsa, jonka pääsihteeri antaa osapuolille tiedoksi;

d) jollei välimiesoikeuden sijaintipaikassa sovellettavan lain pakottavissa säännöksissä toisin määrätä tai jollei osapuolten kesken ole toisin sovittu, välimiesoikeuden päätös on lopullinen.

2 §. Välimiesten palkkiot määrää pääsihteeri.

3 §. Välitystuomiossa vahvistetaan kulut ja kustannukset, välimiesten palkkiot mukaan luettuna, sekä määrätään niiden jakaantumisesta osapuolten kesken.

32 artikla

Vanhentuminen. Täytäntöönpanokelpoisuus

1 §. Välimiesmenettelyn aloittamisella on sama vaikutus vanhentumisen keskeytymisen kuin kanteen vireille panemisella yleisessä tuomioistuimessa.

2 §. Välitystuomio tulee täytäntöönpanokelpoiseksi kussakin jäsenvaltiossa sen jälkeen, kun tuomion täytäntöönpanon edellyttämät muodollisuudet on täytetty sen täytäntöönpanovaltiossa. Tuomion asiaratkaisua ei saa käsitellä täytäntöönpanon yhteydessä uudelleen.

VI osa

Yleissopimuksen muuttaminen

33 artikla

Toimivalta

1 §. Pääsihteeri antaa välittömästi jäsenvaltioille tiedoksi yleissopimuksen muutosehdotukset, jotka jäsenvaltiot ovat hänelle toimittaneet tai jotka hän on itse laatinut.

2 §. Yleiskokous päättää yleissopimuksen muutosehdotuksista, jollei 4 – 6 §:ssä toisin määrätä.

3 §. Kun yleiskokoukselle esitetään muutosehdotus, se voi päättää 14 artiklan 6 §:ssä määrätyllä äänten enemmistöllä, että kyseinen ehdotus liittyy läheisesti yhteen tai useampaan yleissopimuksen liitteiden määräykseen. Tällaisessa tapauksessa, samoin kuin 4―6 §:n toisessa virkkeessä tarkoitetuissa tapauksissa yleiskokouksella on oikeus päättää myös kyseisten liitteiden määräysten muuttamisesta.

4 §. Jollei yleiskokous 3 §:n ensimmäisen virkkeen mukaisesti toisin päätä, tarkistuskomissio päättää seuraavia määräyksiä koskevista muutosehdotuksista:

a) 9 artikla sekä 27 artiklan 2―10 §;

b) yhtenäiset säännökset CIV, paitsi 1, 2, 5, 6, 16, 26―39, 41―53 sekä 56―60 artikla;

c) yhtenäiset säännökset CIM, paitsi 1 ja 5 artikla, 6 artiklan 1 ja 2 §, 8 ja 12 artikla, 13 artiklan 2 §, 14 artikla, 15 artiklan 2 ja 3 §, 19 artiklan 6 ja 7 §, 23―27 artikla, 30―33 artikla, 36―41 artikla sekä 44―48 artikla;

d) yhtenäiset säännökset CUV, paitsi 1, 4, 5 sekä 7―12 artikla;

e) yhtenäiset säännökset CUI, paitsi 1, 2, 4, 8―15, 17―19, 21 sekä 23―25 artikla;

f) yhtenäiset säännökset APTU, paitsi 1, 3 ja 9―11 artikla sekä näiden yhtenäisten säännösten liitteet;

g) yhtenäiset säännökset ATMF, paitsi 1, 3 ja 9 artikla.

Kun tarkistuskomissiolle esitetään a―g kohdan mukaisia muutosehdotuksia, voi yksi kolmasosa komissiossa edustettuina olevista valtioista esittää vaatimuksen niiden saattamisesta yleiskokouksen ratkaistaviksi.

5 §. Vaarallisten aineiden kansainvälistä rautatiekuljetusta koskevan oikeussäännöksen (RID) määräysten muutosehdotuksista päättää RID-asiantuntijakomissio. Kun tällaisia ehdotuksia esitetään RID-asiantuntijakomissiolle, voi yksi kolmasosa komissiossa edustettuina olevista valtioista esittää vaatimuksen niiden saattamisesta yleiskokouksen ratkaistaviksi.

6 §. Yhtenäisten säännösten APTU- liitteiden muutosehdotuksista päättää teknisten kysymysten asiantuntijakomissio. Kun tällaisia ehdotuksia esitetään teknisten kysymysten asiantuntijakomissiolle, voi yksi kolmasosa komissiossa edustettuina olevista valtioista esittää vaatimuksen niiden saattamisesta yleiskokouksen ratkaistavaksi.

34 artikla

Yleiskokouksen päätökset

1 §. Pääsihteeri ilmoittaa jäsenvaltioille yleiskokouksen päättämistä yleissopimuksen muutoksista.

2 §. Yleiskokouksen päättämät itse yleissopimuksen muutokset tulevat kaikkien jäsenvaltioiden osalta voimaan kahdentoista kuukauden kuluttua sen jälkeen, kun kaksi kolmasosaa jäsenvaltioista on hyväksynyt muutokset, lukuun ottamatta niitä jäsenvaltioita, jotka ennen muutosten voimaantuloa antavat selityksen, jonka mukaan ne eivät hyväksy muutoksia.

3 §. Yleiskokouksen päättämät yleissopimuksen liitteiden muutokset tulevat kaikkien jäsenvaltioiden osalta, voimaan kahdentoista kuukauden kuluttua sen jälkeen, kun puolet jäsenvaltioista, jotka eivät ole antaneet 42 artiklan 1 §:n ensimmäisen lauseen mukaista selitystä, ovat hyväksyneet liitteiden muutokset, lukuun ottamatta niitä jäsenvaltioita, jotka ennen muutosten voimaantuloa antavat selityksen, jonka mukaan ne eivät hyväksy muutoksia, sekä niitä jäsenvaltioita, jotka ovat antaneet 42 artiklan 1 §:n ensimmäisen virkkeen mukaisen selityksen.

4 §. Jäsenvaltiot osoittavat ilmoituksensa yleiskokouksen päättämien yleissopimuksen muutosten hyväksymisestä sekä selityksensä, joiden mukaan ne eivät hyväksy muutoksia, pääsihteerille. Tämä antaa ilmoitukset ja selitykset tiedoksi muille jäsenvaltioille.

5 §. Edellä 2 ja 3 §:ssä mainittu aika lasketaan siitä päivästä, jona pääsihteeri ilmoittaa, että ehdot muutosten voimaantulolle on täytetty.

6 §. Yleiskokous voi muutoksesta päättäessään samalla päättää, että kyseinen muutos on luonteeltaan sellainen, että jäsenvaltio, joka on toimittanut 2 tai 3 §:n mukaisen ilmoituksen, mutta ei ole hyväksynyt muutosta kahdeksantoista kuukauden kuluessa sen voimaantulosta, lakkaa tämän määräajan kuluttua olemasta järjestön jäsen.

7 §. Mikäli yleiskokouksen päätökset koskevat yleissopimuksen liitteiden muutoksia, asianomaisen liitteen soveltaminen liikenteeseen keskeytyy kokonaisuudessaan heti päätösten tultua voimaan niiden jäsenvaltioiden kanssa ja välillä, jotka ovat määräaikaan mennessä 3 §:n mukaisesti vastustaneet muutoksia. Pääsihteeri ilmoittaa tästä keskeytyksestä jäsenvaltioille; keskeytys päättyy kuukauden kuluttua siitä päivästä, jona pääsihteeri ilmoittaa muille jäsenvaltioille vastustuksen peruuttamisesta.

35 artikla

Komissioiden päätökset

1 §. Pääsihteeri ilmoittaa komissioiden päättämistä yleissopimuksen muutoksista jäsenvaltioille.

2 §. Tarkistuskomission päättämät yleissopimuksen muutokset tulevat voimaan kaikkien jäsenvaltioiden osalta kahdennentoista kuukauden ensimmäisenä päivänä siitä kuukaudesta lukien, jonka kuluessa pääsihteeri on ilmoittanut niistä jäsenvaltioille. Jäsenvaltiot voivat vastustaa muutoksia neljän kuukauden kuluessa ilmoituspäivästä laskettuna. Jos neljäsosa jäsenvaltioista vastustaa tarkistuskomission päätöstä, se ei tule voimaan. Jos jokin jäsenvaltio vastustaa tarkistuskomission päätöstä neljän kuukauden kuluessa sen tekemisestä ja irtisanoo sopimuksen, irtisanominen tulee voimaan samanaikaisesti kyseisen päätöksen kanssa.

3 §. Tarkistuskomission päättämät yleissopimuksen liitteiden muutokset tulevat voimaan kaikkien jäsenvaltioiden osalta kahdennentoista kuukauden ensimmäisenä päivänä siitä kuukaudesta lukien, jonka kuluessa pääsihteeri on ilmoittanut niistä jäsenvaltioille. RID-asiantuntijakomission tai teknisten kysymysten asiantuntijakomission päättämät muutokset tulevat voimaan kaikkien jäsenvaltioiden osalta kuudennen kuukauden ensimmäisenä päivänä siitä kuukaudesta lukien, jonka kuluessa pääsihteeri on ilmoittanut niistä jäsenvaltioille.

4 §. Jäsenvaltiot voivat vastustaa muutosta neljän kuukauden kuluessa pääsihteerin 3 §:n mukaisesta ilmoituksesta. Jos neljäsosa jäsenvaltioista vastustaa muutosta, se ei tule voimaan. Jäsenvaltioissa, jotka ovat määräaikaan mennessä vastustaneet muutosta, kyseisen liitteen soveltaminen liikenteeseen keskeytyy kokonaisuudessaan heti päätösten tultua voimaan näiden jäsenvaltioiden kanssa ja välillä. Jos vastustus kuitenkin koskee jonkin teknisen standardin vahvistamista tai teknisen määräyksen hyväksymistä, keskeytyy ainoastaan näiden soveltaminen liikenteeseen jäsenvaltioiden kanssa ja välillä päätösten tullessa voimaan. Sama koskee osittaista vastustamista.

5 §. Pääsihteeri ilmoittaa 4 §:n mukaisesta soveltamisen keskeytyksestä jäsenvaltioille. Keskeytys päättyy kuukauden kuluttua siitä päivästä, jona pääsihteeri on ilmoittanut jäsenvaltioille vastustuksen peruuttamisesta.

6 §. Edellä 2 ja 4 §:ssä mainittujen vastustamisten lukumäärää laskettaessa ei oteta huomioon jäsenvaltioita, jotka

a) ovat ilman äänioikeutta (14 artiklan 5 §, 26 artiklan 7 § tai 40 artiklan 4 §),

b) eivät ole kyseisen komission jäseniä (16 artiklan 1 §:n toinen virke),

c) ovat antaneet yhtenäisten säännösten APTU 9 artiklan 1 §:n mukaisen selityksen.

VII osa

Loppumääräykset

36 artikla

Tallettaja

1 §. Tämän yleissopimuksen tallettajana on pääsihteeri. Tallettajan tehtävät ovat samat, jotka luetellaan 23 päivänä toukokuuta 1969 tehdyn, valtiosopimusoikeutta koskevan Wienin yleissopimuksen VII osassa.

2 §. Mikäli jonkin jäsenvaltion ja tallettajan kesken syntyy erimielisyyttä tallettajan tehtävistä, tallettajan tai kyseisen jäsenvaltion on saatettava kysymys muiden jäsenvaltioiden tietoon tai saatettava se tarvittaessa hallintokomitean ratkaistavaksi.

37 artikla

Liittyminen yleissopimukseen

1 §. Jokainen valtio, jonka alueella käytetään rautatieinfrastruktuuria, voi liittyä yleissopimukseen.

2 §. Valtio, joka haluaa liittyä yleissopimukseen, osoittaa tallettajalle liittymistä koskevan hakemuksen. Tallettaja antaa hakemuksen tiedoksi jäsenvaltioille.

3 §. Hakemus hyväksytään automaattisesti, jollei viisi jäsenvaltiota ole kolmen kuukauden kuluessa 2 §:ssä mainitusta tiedoksiannosta ilmoittanut vastustavansa sitä. Tallettaja ilmoittaa hyväksymisestä viipymättä hakemuksen tehneelle valtiolle sekä jäsenvaltioille. Liittyminen tulee voimaan kolmannen kuukauden ensimmäisenä päivänä tästä ilmoituksesta lukien.

4 §. Mikäli vähintään viisi jäsenvaltiota on 3 §:ssä mainitun määräajan kuluessa ilmoittanut vastustavansa liittymishakemusta, se alistetaan yleiskokouksen ratkaistavaksi.

5 §. Jollei 42 artiklassa toisin määrätä, liittyminen yleissopimukseen voi koskea ainoastaan yleissopimusta siinä muodossa kuin se on voimassa sinä ajankohtana, jona liittyminen tulee voimaan.

38 artikla

Alueellisten taloudellisen yhdentymisen järjestöjen liittyminen yleissopimukseen

1 §. Alueelliset taloudellisen yhdentymisen järjestöt, joilla on oikeus säätää jäseniään velvoittavia lakeja tämän yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvilla aloilla ja joiden jäsenistä yksi tai useampi on järjestön jäsenvaltio, voivat liittyä yleissopimukseen. Liittymisehdot määrätään järjestön ja alueellisen taloudellisen yhdentymisen järjestön välisellä sopimuksella.

2 §. Alueellinen taloudellisen yhdentymisen järjestö voi käyttää oikeuksia, jotka sen jäsenillä on yleissopimuksen nojalla, mikäli ne koskevat alueellisen taloudellisen yhdentymisen järjestön toimivaltaan kuuluvia asioita. Sama koskee velvoitteita, jotka jäsenvaltioilla on yleissopimuksen nojalla, 26 artiklan mukaisia taloudellisia velvoitteita lukuun ottamatta.

3 §. Äänioikeuden sekä 35 artiklan 2 ja 4 §:ssä mainitun vastustusoikeuden osalta alueellisella taloudellisen yhdentymisen järjestöllä on käytettävissään yhtä monta ääntä kuin sillä on jäseniä, jotka ovat samalla järjestön jäsenvaltioita. Viimeksi mainitut saavat käyttää oikeuksiaan, erityisesti äänioikeutta, vain 2 §:n sallimassa laajuudessa. Alueellisella taloudellisen yhdentymisen järjestöllä ei ole äänioikeutta IV osaan kuuluvissa asioissa.

4 §. Jäsenyyden päättymiseen sovelletaan vastaavasti 41 artiklaa.

39 artikla

Liitännäisjäsenet

1 §. Jokainen valtio, jonka alueella käytetään rautatieinfrastruktuuria, voi liittyä valtioidenvälisen kansainvälisten rautatiekuljetusten järjestöön liitännäisjäseneksi. Liittymiseen sovelletaan vastaavasti 37 artiklan 2―5 §:ää.

2 §. Liitännäisjäsen voi osallistua 13 artiklan 1 §:n a ja c―f kohdassa mainittujen toimielinten työhön ainoastaan neuvonantajan ominaisuudessa. Liitännäisjäsentä ei voida nimittää hallintokomitean jäseneksi. Liitännäisjäsen vastaa järjestön kuluista 0,25 prosentin suuruisella maksuosuudella (26 artiklan 3 §).

3 §. Liitännäisjäsenyyden päättymisen suhteen sovelletaan vastaavasti 41 artiklaa.

40 artikla

Jäsenyyden keskeytyminen

1 §. Jäsenvaltio voi yleissopimusta irtisanomatta hakea jäsenyytensä keskeyttämistä, jos jäsenvaltion alueella siitä riippumattomista syistä ei enää harjoiteta kansainvälistä rautatieliikennettä.

2 §. Jäsenyyden keskeyttämistä koskevasta hakemuksesta päättää hallintokomitea. Hakemus on toimitettava pääsihteerille viimeistään kolme kuukautta ennen komitean istuntoa.

3 §. Jäsenyyden keskeytyminen tulee voimaan seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä sitä päivästä lukien, jona pääsihteeri ilmoittaa jäsenvaltioille hallintokomitean päätöksestä. Jäsenyyden keskeytys päättyy, kun jäsenvaltio ilmoittaa kansainvälisen rautatieliikenteen uudelleen aloittamisesta alueellaan. Pääsihteeri antaa ilmoituksen välittömästi tiedoksi muille jäsenvaltioille.

4 §. Jäsenyyden keskeytymisen seurauksena:

a) jäsenvaltio vapautuu velvoitteestaan osallistua järjestön menojen rahoittamiseen.

b) äänioikeus järjestön toimielimissä keskeytyy.

c) edellä 34 artiklan 2 ja 3 §:ssä sekä 35 artiklan 2 ja 4 §:ssä mainittu vastustusoikeus keskeytyy.

41 artikla

Yleissopimuksen irtisanominen

1 §. Yleissopimus voidaan irtisanoa milloin tahansa.

2 §. Halutessaan irtisanoa yleissopimuksen jäsenvaltio ilmoittaa tästä tallettajalle. Irtisanominen tulee voimaan seuraavan vuoden joulukuun 31 päivänä.

42 artikla

Yleissopimusta koskevat selitykset ja varaumat

1 §. Jokainen jäsenvaltio voi milloin tahansa antaa selityksen, jonka mukaan se ei sovella tiettyjä yleissopimuksen liitteitä kokonaisuudessaan. Muutoin varaumat ja selitykset, joiden mukaan jäsenvaltio ei sovella yleissopimuksen tai sen liitteiden yksittäisiä määräyksiä, ovat sallittuja vain, jos kyseisissä määräyksissä nimenomaan mainitaan, että tällaiset varaumat ja selitykset ovat sallittuja.

2 §. Varaumat ja selitykset osoitetaan tallettajalle. Ne tulevat voimaan sinä päivänä, jona yleissopimus tulee voimaan kyseisen valtion osalta. Tämän ajankohdan jälkeen toimitetut selitykset tulevat voimaan selityksen antamista seuraavan vuoden joulukuun 31 päivänä. Tallettaja antaa selityksen tiedoksi muille jäsenvaltioille.

43 artikla

Järjestön lakkauttaminen

1 §. Yleiskokous voi päättää järjestön lakkauttamisesta ja sen tehtävien mahdollisesta siirtämisestä muulle hallitustenväliselle järjestölle sekä määrätä tarvittaessa tehtävien siirtämiseen liittyvistä ehdoista yhdessä kyseisen järjestön kanssa.

2 §. Mikäli järjestö lakkautetaan, sen omaisuus jaetaan niiden jäsenvaltioiden kesken, jotka ovat olleet keskeytyksettä järjestön jäseniä 1 §:n mukaista päätöstä edeltäneiden viiden viimeisen kalenterivuoden aikana, suhteessa siihen keskimääräiseen prosenttilukuun, jolla ne ovat kyseisenä viitenä edeltävänä vuotena osallistuneet järjestön menojen kattamiseen.

44 artikla

Siirtymäsäännös

34 artiklan 7 §:ssä, 35 artiklan 4 §:ssä, 41 artiklan 1 §:ssä sekä 42 artiklassa tarkoitetuissa tapauksissa yhtenäisten säännösten CIV, yhtenäisten säännösten CIM, yhtenäisten säännösten CUV tai yhtenäisten säännösten CUI mukaisiin, voimassa oleviin sopimuksiin sovelletaan sopimuksen tekohetkellä voimassa ollutta lakia.

45 artikla

Yleissopimuksen tekstit

1 §. Yleissopimus on laadittu englannin, ranskan ja saksan kielellä. Tekstien poiketessa toisistaan on ranskankielinen teksti ratkaiseva.

2 §. Järjestö julkaisee yleissopimuksen virallisia käännöksiä jonkin valtion pyynnöstä myös muilla kielillä, edellyttäen, että kyseinen kieli on virallinen kieli vähintään kahden jäsenvaltion alueella. Käännökset laaditaan yhteistyössä kyseisten jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa.

Liitteet

Valtioidenvälisen kansainvälisten rautatiekuljetusten järjestön (OTIF) erioikeuksia ja vapauksia koskeva pöytäkirja (COTIFin 1 artiklan 4 §:n mukainen liite)

1 artikla Oikeudenkäynti-, täytäntöönpano- ja takavarikointivapautus

2 artikla Pakkolunastus

3 artikla Verovapaus

4 artikla Vero- ja tullivapaus

5 artikla Virallinen toiminta

6 artikla Rahaliikenne

7 artikla Tiedonannot

8 artikla Valtioiden edustajien erioikeudet ja vapaudet

9 artikla Järjestön virkailijoiden erioikeudet ja vapaudet

10 artikla Asiantuntijoiden erioikeudet ja vapaudet

11 artikla Myönnettyjen erioikeuksien ja vapauksien tarkoitus

12 artikla Väärinkäytön estäminen

13 artikla Omien kansalaisten kohtelu

14 artikla Lisäsopimukset

1 artikla

Oikeudenkäynti-, täytäntöönpano- ja takavarikointivapautus

1 §. Virallisen toimintansa puitteissa järjestö nauttii oikeudenkäynti- ja täytäntöönpanovapautusta paitsi

a) jos järjestö on tällaisesta vapautuksesta jossakin erikoistapauksessa nimenomaisesti luopunut;

b) kolmannen osapuolen nostamassa siviilikanteessa;

c) nostettaessa vastakanne, joka liittyy suoraan järjestön pääkanteena aloittamaan oikeudenkäyntiin;

d) jos oikeuden päätöksellä pidätetään järjestön palveluksessa olevan henkilön palkka.

2 §. Järjestön omaisuus ja muut varat ovat niiden sijaintipaikasta riippumatta vapaat kaikesta pakkoluovutuksesta, takavarikoinnista ja muista pakkotoimista, paitsi siinä määrin kuin väliaikaisesti saattaa olla välttämätöntä onnettomuuksien ehkäisemiseksi tai tutkimiseksi, kun kyseessä ovat järjestön omistamat tai sen käytössä olevat moottoriajoneuvot.

2 artikla

Pakkolunastus

Jos pakkolunastus on välttämätön yleiseen tarpeeseen, on ryhdyttävä kaikkiin sopiviin toimenpiteisiin, jotta se ei estäisi järjestön toiminnan harjoittamista, ja on pikaisesti suoritettava riittävä etukäteiskorvaus.

3 artikla

Verovapaus

1 §. Kukin valtio myöntää järjestölle, sen omaisuudelle ja tuloille vapautuksen välittömistä veroista järjestön virallisen toiminnan harjoittamista varten. Järjestön tehdessä huomattavan arvokkaita, virallista toimintaansa varten välttämättömiä ostoksia tai käyttäessä huomattavan arvoisia palveluja, joiden hintaan kuuluu vero, jäsenvaltiot ryhtyvät aina tämän ollessa mahdollista sopiviin toimenpiteisiin myöntääkseen vapautuksen tällaisesta verosta tai korvatakseen järjestölle veroa vastaavan summan.

2 §. Sellaisista veroista, jotka ovat pelkkä maksu palvelujen käytöstä, ei myönnetä vapautusta.

3 §. 1 §:n mukaisesti hankittuja tavaroita ei saa myydä eikä käyttää muutoin kuin vapautuksen myöntäneiden jäsenvaltioiden määräämin ehdoin.

4 artikla

Vero- ja tullivapaus

1 §. Järjestön maahantuomat tai maasta viemät, virallista toimintaansa varten tarvitsemansa tavarat ovat vapaat kaikista tuonnin ja viennin yhteydessä perittävistä veroista ja tulleista.

2 §. Tämän artiklan mukaista vapautusta ei myönnetä ostetuille ja maahantuoduille tavaroille tai hankituille palveluille, jotka on tarkoitettu järjestön henkilökunnan henkilökohtaiseen käyttöön.

3 §. 3 artiklan 3 §:ää sovelletaan vastaavasti 1 §:n mukaisesti maahantuotuihin tavaroihin.

5 artikla

Virallinen toiminta

Tässä pöytäkirjassa mainittu järjestön virallinen toiminta on sellaista toimintaa, joka vastaa yleissopimuksen 2 artiklassa määriteltyjä tarkoituksia.

6 artikla

Rahaliikenne

Järjestöllä on oikeus vastaanottaa ja pitää hallussaan kaikenlaisia varoja, valuuttaa, rahaa tai arvopapereita. Se saa käyttää niitä vapaasti kaikkiin yleissopimuksessa edellytettyihin tarkoituksiin. Järjestöllä on oikeus pitää pankkitilejä missä tahansa valuutassa siinä määrin kuin sen viralliset tehtävät tätä vaativat.

7 artikla

Tiedonannot

Virallisten tiedonantojensa ja kaikkien asiakirjojen osalta järjestö nauttii kunkin jäsenvaltion alueella samoja oikeuksia kuin muut vastaavat kansainväliset järjestöt.

8 artikla

Valtioiden edustajien erioikeudet ja vapaudet

Jäsenvaltioiden edustajat nauttivat tehtäviään suorittaessaan sekä virkamatkoilla kunkin jäsenvaltion alueella seuraavia erioikeuksia ja vapauksia:

a) vapautus tuomioistuimien tuomiovallan alaisuudesta myös virkakautensa päätyttyä tekojen osalta, mukaan luettuna suulliset ja kirjalliset lausunnot, jotka he ovat tehtäviään hoitaessaan suorittaneet; tämä vapautus ei kuitenkaan koske jäsenvaltion edustajan omistaman tai kuljettaman moottoriajoneuvon tai muun liikennevälineen aiheuttamaa vahinkoa tai mainittuja liikennevälineitä koskevaa liikennerikkomusta;

b) vapautus pidätyksestä ja tutkintovankeudesta paitsi, jos heidät on yllätetty rikoksenteossa tai yrityksessä;

c) vapautus henkilökohtaisten matkatavaroiden haltuunotosta paitsi, jos heidät on yllätetty rikoksenteossa tai yrityksessä;

d) kaikkien virallisten asiakirjojen loukkaamattomuus;

e) vapautus heidän itsensä ja heidän aviopuolisonsa osalta kaikista ulkomaalaisten maahantulorajoituksista ja rekisterimuodollisuuksista;

f) samat helpotukset raha- ja valuuttasäännösten osalta kuin tilapäisellä virallisella käynnillä olevilla ulkomaisten hallitusten edustajilla.

9 artikla

Järjestön virkailijoiden erioikeudet ja vapaudet

Järjestön virkailijat nauttivat tehtäviään suorittaessaan kunkin jäsenvaltion alueella seuraavia erioikeuksia ja vapauksia:

a) vapautus tuomioistuimen tuomiovallan alaisuudesta tekojen osalta, mukaan luettuna suulliset ja kirjalliset lausunnot, jotka virkailija on tehtäviään hoitaessaan ja valtuuksiensa puitteissa suorittanut; tämä vapautus ei kuitenkaan koske virkailijan omistaman tai kuljettaman moottoriajoneuvon tai muun liikennevälineen aiheuttamaa vahinkoa tai mainittuja liikennevälineitä koskevaa liikennerikkomusta; järjestön virkailijat nauttivat tätä vapautusta myös heidän virkakautensa päätyttyä järjestön palveluksessa;

b) kaikkien virallisten asiakirjojen loukkaamattomuus;

c) samat poikkeukset ulkomaalaisten maahantulosäännöksiin ja rekisteröintisäännöksiin kuin yleensä kansainvälisten järjestöjen virkailijoille; virkailijan talouteen kuuluvat perheenjäsenet nauttivat samoja helpotuksia;

d) vapautus kansallisesta tuloverotuksesta, mikäli järjestön maksamista palkoista, palkkioista ja muista rahasummista peritään järjestön hyväksi sisäistä veroa; jäsenvaltioilla on kuitenkin mahdollisuus ottaa nämä tulot huomioon muiden tulojen verotettavuutta laskettaessa; jäsenvaltiot eivät ole velvollisia soveltamaan tätä verovapautta järjestön entisille virkailijoilleen tai heidän oikeudenomistajilleen suorittamiin korvauksiin, eläkkeisiin ja jälkeenjääneiden eläkkeisiin tai elinkorkoihin;

e) samat vapautukset valuuttasäännösten osalta kuin yleensä kansainvälisten järjestöjen virkailijoille;

f) kansainvälisissä kriisitilanteissa virkailijoille ja heidän talouteensa kuuluville perheenjäsenille myönnetään samat kotiuttamismahdollisuudet kuin kansainvälisten järjestöjen virkailijoille yleensä.

10 artikla

Asiantuntijoiden erioikeudet ja vapaudet

Järjestön käyttämät asiantuntijat nauttivat suorittaessaan tehtäviä järjestössä tai sen puolesta, mukaan luettuna matkoilla, joita he näitä tehtäviä suorittaessaan tekevät, seuraavia etuoikeuksia ja vapauksia siinä määrin kuin heidän tehtävänsä vaativat:

a) vapautus tuomioistuimen tuomiovallan alaisuudesta tekojen osalta, suulliset ja kirjalliset lausunnot mukaan luettuna, jotka asiantuntija on tehtäviään hoitaessaan suorittanut; tämä vapautus ei kuitenkaan koske asiantuntijan omistaman tai kuljettaman moottoriajoneuvon tai muun liikennevälineen aiheuttamaan vahinkoa tai kyseistä liikennevälinettä koskevaa liikennerikkomusta; asiantuntijat nauttivat tätä vapautusta myös heidän tehtäviensä päätyttyä järjestön palveluksessa;

b) kaikkien virallisten asiakirjojen loukkaamattomuus;

c) palkan siirtoon tarvittavat valuuttahelpotukset;

d) samat helpotukset henkilökohtaisten matkatavaroiden osalta kuin tilapäisellä virallisella käynnillä olevilla ulkomaisten hallitusten edustajilla.

11 artikla

Myönnettyjen erioikeuksien ja vapauksien tarkoitus

1 §. Tässä pöytäkirjassa mainitut erioikeudet ja vapaudet on säädetty yksinomaan sitä varten, että järjestön vapaa toiminta ja henkilöiden, joille ne myönnetään, täydellinen riippumattomuus olisivat turvatut kaikissa olosuhteissa. Toimivaltaiset viranomaiset peruuttavat vapautuksen kaikissa niissä tapauksissa, jolloin sen säilyttäminen voi olla esteenä oikeudelle ja siitä voidaan luopua vahingoittamatta sitä tarkoitusta, jota varten se on myönnetty.

2 §. 1 §:ssä tarkoitetut viranomaiset ovat:

a) jäsenvaltiot edustajiensa osalta,

b) hallintokomitea pääsihteerin osalta,

c) pääsihteeri järjestön muun henkilökunnan sekä järjestön käyttämien asiantuntijoiden osalta.

12 artikla

Väärinkäytön estäminen

1 §. Mikään tämän pöytäkirjan määräyksistä ei saa millään tavoin vaikuttaa jäsen-valtioiden oikeuteen ryhtyä kaikkiin tarvittaviin varotoimenpiteisiin yleisen turvallisuutensa varmistamiseksi.

2 §. Järjestö on aina valmis yhteistyöhön jäsenvaltioiden toimivaltaisten viran-omaisten kanssa helpottaakseen oikeudenkäyttöä, varmistaakseen asianomaisten jäsenvaltioiden lakien ja määräysten noudattamisen sekä estääkseen kaiken väärinkäytön, jonka tässä pöytäkirjassa mainitut erioikeudet ja vapaudet saattavat aiheuttaa.

13 artikla

Omien kansalaisten kohtelu

Mikään valtio ei ole velvollinen myöntämään omille kansalaisilleen tai kyseisessä valtiossa pysyvästi asuville henkilöille erioikeuksia ja vapauksia, jotka on mainittu tämän pöytäkirjan

a) 8 artiklassa, d kohtaa lukuun ottamatta,

b) 9 artiklassa, a, b ja d kohtaa lukuun ottamatta,

c) 10 artiklassa, a ja b kohtaa lukuun ottamatta.

14 artikla

Lisäsopimukset

Järjestö voi solmia yhden tai useamman jäsenvaltion kanssa lisäsopimuksia tämän pöytäkirjan soveltamiseksi kyseisen jäsenvaltion tai kyseisten jäsenvaltioiden suhteen samoin kuin muita sopimuksia järjestön asianmukaisen toiminnan turvaamiseksi.

Yhtenäiset oikeussäännökset sopimuksesta matkustajien kansainvälisesta rautatiekuljetuksesta

(CIV – Yleissopimuksen liite A)

I osa Yleiset määräykset

1 artikla Soveltamisala

2 artikla Vastuuta matkustajan kuolemasta ja loukkaantumisesta koskeva ilmoitus

3 artikla Käsitteiden määrittely

4 artikla Poikkeamat

5 artikla Pakottava oikeus

II osa Kuljetussopimuksen solmiminen ja toimeenpano

6 artikla Kuljetussopimus

7 artikla Matkalippu

8 artikla Kuljetusmaksun maksaminen ja palauttaminen

9 artikla Matkustusoikeus. Junasta poistaminen

10 artikla Hallinnollisten muodollisuuksien täyttäminen

11 artikla Junan peruuntuminen tai myöhästyminen. Jatkoyhteyden menettäminen

III osa Käsimatkatavaran, eläinten, matkatavaran ja ajoneuvojen kuljetus

I luku Yhteiset määräykset

12 artikla Sallitut esineet ja eläimet

13 artikla Tarkastus

14 artikla Hallinnollisten muodollisuuksien täyttäminen

II luku Käsimatkatavara ja eläimet

15 artikla Valvonta

III luku Matkatavara

16 artikla Matkatavaran kirjaaminen

17 artikla Matkatavaratodistus

18 artikla Kirjaaminen ja kuljetus

19 artikla Matkatavararahdin maksaminen

20 artikla Matkatavaran merkitseminen

21 artikla Matkustajan määräämisoikeus matkatavaraan nähden

22 artikla Matkatavaran luovutus

IV luku Ajoneuvot

23 artikla Kuljetusehdot

24 artikla Kuljetusasiakirja

25 artikla Sovellettava oikeus

IV osa Kuljettajan vastuu

I luku Vastuu matkustajien kuolemasta ja loukkaantumisesta

26 artikla Vastuuperiaatteet

27 artikla Vahingonkorvaus kuolemantapauksessa

28 artikla Vahingonkorvaus loukkaantumistapauksissa

29 artikla Muiden henkilövahinkojen korvaaminen

30 artikla Vahingonkorvauksen muoto ja yläraja kuoleman- ja loukkaantumistapauksissa

31 artikla Muut kuljetusvälineet

II luku Vastuu aikataulun noudattamatta jättämisestä

32 artikla Vastuu junan peruuntumisesta tai myöhästymisestä tai jatkoyhteyden menettämisestä

III luku Vastuu käsimatkatavarasta, eläimistä, matkatavarasta ja ajoneuvoista

1 osasto Käsimatkatavara ja eläimet

33 artikla Vastuu

34 artikla Vahingonkorvauksen yläraja esineiden kadotessa tai vahingoittuessa

35 artikla Vastuusta vapauttaminen

2 osasto Matkatavara

36 artikla Vastuuperiaatteet

37 artikla Todistustaakka

38 artikla Perättäiset kuljettajat

39 artikla Suorittava kuljettaja

40 artikla Katoamisolettamus

41 artikla Korvaus katoamistapauksessa

42 artikla Korvaus vahingoittumistapauksessa

43 artikla Korvaus luovutuksen myöhästyessä

3 osasto Ajoneuvot

44 artikla Korvaus myöhästymisestä

45 artikla Korvaus ajoneuvon katoamisesta

46 artikla Vastuu muista esineistä

47 artikla Sovellettava oikeus

IV luku Yhteiset määräykset

48 artikla Vastuurajoitusoikeuden menettäminen

49 artikla Korvausmäärän muuntaminen ja korko

50 artikla Vastuu ydintapahtuman yhteydessä

51 artikla Henkilöt, joista kuljettaja on vastuussa

52 artikla Muut kanteet

V osa Matkustajan vastuu

53 artikla Erityiset vastuuperiaatteet

VI osa Vaateiden toteuttaminen

54 artikla Osittaisen katoamisen tai vahingoittumisen toteaminen

55 artikla Vaateiden esittäminen

56 artikla Kuljettajat, joita vastaan kannetta voidaan ajaa

57 artikla Laillinen tuomioistuin

58 artikla Kuoleman- ja loukkaantumistapauksista johtuvan vaateen raukeaminen

59 artikla Matkatavaran kuljetuksesta johtuvan vaateen raukeaminen

60 artikla Vaateen vanhentuminen

VII osa Kuljettajien väliset suhteet

61 artikla Kuljetusmaksun jako

62 artikla Takautumisoikeus

63 artikla Menettely takautumisjutuissa

64 artikla Takautumista koskevat sopimukset

I osa

Yleiset määräykset

1 artikla

Soveltamisala

1 §. Näitä yhtenäisiä oikeussäännöksiä sovelletaan kuljetussopimuksen osapuolten asuin- tai kotipaikasta ja kansalaisuudesta riippumatta kaikkiin matkustajien maksullista tai maksutonta rautatiekuljetusta koskeviin sopimuksiin, kun lähtö- ja määräpaikka sijaitsevat kahdessa eri jäsenvaltiossa.

2 §. Jos kansainvälinen kuljetus suoritetaan yhden ainoan kuljetussopimuksen nojalla rajat ylittävän rautatiekuljetuksen lisäksi maanteitse tai sisävesireittiä jäsenvaltion sisäisessä liikenteessä, siihen sovelletaan näitä yhtenäisiä oikeussäännöksiä.

3 §. Jos kansainvälinen kuljetus suoritetaan yhden ainoan kuljetussopimuksen nojalla rautatiekuljetuksen lisäksi meritse tai rajat ylittävänä kuljetuksena sisävesireittiä, siihen sovelletaan näitä yhtenäisiä oikeussäännöksiä, mikäli meri- tai sisävesikuljetus tapahtuu linjoilla, jotka on merkitty yleissopimuksen 24 artiklan 1 §:ssä edellytettyyn linjaluetteloon.

4 §. Näitä yhtenäisiä oikeussäännöksiä sovelletaan matkustajien kuolemaa tai loukkaantumista koskevan kuljettajan vastuun osalta myös yhtenäisten oikeussäännösten CIM nojalla suoritettavien kuljetusten saattajiin.

5 §. Näitä yhtenäisiä oikeussäännöksiä ei sovelleta kuljetuksiin naapurivaltioiden alueella sijaitsevien asemien välillä, jos näiden asemien infrastruktuuria hallinnoi yksi tai useampi infrastruktuurihallinto, joka kuuluu yhdelle näistä valtioista.

6 §. Jokainen valtio, joka kuuluu johonkin muuhun, näitä yhtenäisiä oikeussäännöksiä vastaavaan yleissopimukseen matkustajien suorasta kansainvälisestä rautatiekuljetuksesta, voi esittäessään hakemuksen liittymisestä COTIF-yleissopimukseen varata itselleen oikeuden soveltaa näitä yhtenäisiä oikeussäännöksiä kuljetuksiin vain osalla sen alueella sijaitsevasta rautatie-infrastruktuurista. Tämä rautatieinfrastruktuurin osa on määriteltävä tarkasti, ja sen on liityttävä jonkin jäsenvaltion rautatieinfrastruktuuriin. Jos valtio on tehnyt tällaisen varauman, näitä yhtenäisiä oikeussäännöksiä sovelletaan vain, jos

a) kuljetussopimuksessa edellytetty lähtö- tai määräpaikka sekä edellytetty kuljetusreitti sijaitsevat kyseisellä rautatieinfrastruktuurin osalla tai

b) kyseinen rautatieinfrastruktuurin osa yhdistää kahden jäsenvaltion rautatieinfrastruktuuria ja on kuljetussopimuksessa sovittu kauttakulkukuljetuksen kuljetusreitiksi.

7 §. Valtio, joka on tehnyt 6 §:n mukaisen varauman, voi milloin tahansa luopua siitä ilmoittamalla tallettajalle. Luopumisilmoitus tulee voimaan kuukauden kuluttua siitä päivästä, jolloin tallettaja on ilmoittanut asiasta jäsenvaltioille. Varauma lakkaa olemasta voimassa, kun 6 §:n ensimmäisessä lauseessa mainitun muun yleissopimuksen voimassaolo päättyy kyseisen valtion osalta.

2 artikla

Vastuuta matkustajan kuolemasta ja loukkaantumisesta koskeva ilmoitus

1 §. Jokainen valtio voi milloin tahansa ilmoittaa, ettei se sovella näiden yhtenäisten oikeussäännösten kaikkia kuljettajan vastuuta matkustajan kuolemasta tai loukkaantumista koskevia määräyksiä alueellaan sattuvien onnettomuuksien uhriksi joutuviin matkustajiin, jos nämä ovat sen kansalaisia tai henkilöitä, joiden vakinainen asuinpaikka on tässä valtiossa.

2 §. Valtio, joka on tehnyt 1 §:n mukaisen ilmoituksen, voi milloin tahansa luopua siitä ilmoittamalla tallettajalle. Luopumisilmoitus tulee voimaan kuukauden kuluttua siitä päivästä, jolloin tallettaja on saattanut asian jäsenvaltioiden tietoon.

3 artikla

Käsitteiden määrittely

Näissä yhtenäisissä oikeussäännöksissä tarkoitetaan

a) "kuljettajalla" sopimuksenmukaista kuljettajaa, jonka kanssa matkustaja on solminut kuljetussopimuksen näiden yhtenäisten oikeussäännösten mukaisesti, tai yhtä perättäisistä kuljettajista, joka on vastuussa kuljetussopimuksen nojalla;

b) "suorittavalla kuljettajalla" kuljettajaa, joka ei ole solminut kuljetussopimusta matkustajan kanssa, mutta jolle a kohdan mukainen kuljettaja on siirtänyt rautatiekuljetuksen suorittamisen kokonaisuudessaan tai osittain;

c) "yleisillä kuljetusehdoilla" yleisten kauppaehtojen tai tariffien muodossa kussa- kin jäsenvaltiossa voimassa olevia kuljettajan ehtoja, joista kuljetussopimuksen solmimisen myötä on tullut tämän osa;

d) "ajoneuvolla" henkilökuljetuksen yhteydessä kuljetettavaa moottoriajoneuvoa tai perävaunua.

4 artikla

Poikkeamat

1 §. Jäsenvaltiot voivat solmia sopimuksia poikkeamista näistä yhtenäisistä oikeus-säännöksistä kuljetuksille, jotka tapahtuvat yksinomaan rajan molemmin puolin sijaitsevan kahden aseman välillä, jos näiden ja rajan välissä ei ole muuta asemaa.

2 §. Kuljetuksille kahden jäsenvaltion välillä kauttakulkuna sellaisen valtion kautta, joka ei ole jäsenvaltio, asianomaiset valtiot voivat solmia sopimuksia, jotka poikkeavat näistä yhtenäisistä oikeussäännöksistä.

3 §. Ellei muissa kansainvälisen julkisoikeuden säännöksissä toisin määrätä, kaksi tai useampi jäsenvaltio voivat sopia keskenään ehdoista, joilla kuljettajat ovat velvolliset kuljettamaan matkustajia, matkatavaroita, eläimiä ja ajoneuvoja näiden valtioiden välisessä liikenteessä.

4 §. Tämän artiklan 1―3 §:n mukaisista sopimuksista sekä niiden voimaantulosta ilmoitetaan valtioidenvälisen kansainvälisten rautatiekuljetusten järjestölle. Järjestön pääsihteeri saattaa ne muiden jäsenvaltioiden ja asianomaisten yritysten tietoon.

5 artikla

Pakottava oikeus

Ellei näissä yhtenäisissä oikeussäännöksissä nimenomaan toisin määrätä, on jokainen sopimus, joka suoraan tai epäsuorasti poikkeaa näistä yhtenäisistä oikeussäännöksistä, mitätön ja ilman oikeusvaikutusta. Tällaisten sopimusten mitättömyys ei tee kuljetussopimuksen muita määräyksiä mitättömiksi. Kuljettaja voi kuitenkin ottaa itselleen enemmän vastuuta ja velvollisuuksia kuin mitä näissä yhtenäisissä oikeussäännöksissä edellytetään.

II osa

Kuljetussopimuksen solmiminen ja toimeenpano

6 artikla

Kuljetussopimus

1 §. Kuljetussopimuksella kuljettaja sitoutuu kuljettamaan matkustajan sekä tarvittaessa matkatavaran ja ajoneuvot määräpaikkaan sekä luovuttamaan matkatavaran ja ajoneuvot määräpaikassa.

2 §. Kuljetussopimuksen todisteena on yksi tai useampi matkalippu, jotka on luovutettava matkustajalle. Matkalipun puuttuminen, puutteellisuus tai katoaminen ei vaikuta kuljetussopimuksen olemassaoloon eikä voimassaoloon, vaan kuljetussopimus pysyy näiden yhtenäisten oikeussäännösten alaisena, ottaen kuitenkin huomioon 9 artiklan mukaiset seuraukset.

3 §. Matkalippu on, kunnes toisin osoitetaan, todiste kuljetussopimuksen solmimisesta ja sen sisällöstä.

7 artikla

Matkalippu

1 §. Matkalippujen muoto ja sisältö sekä se, millä kielellä ja millaisin kirjaimin ne on painettava ja täytettävä, määrätään yleisissä kuljetusehdoissa.

2 §. Matkalipussa on oltava ainakin seuraavat merkinnät:

a) kuljettaja tai kuljettajat;

b) ilmoitus siitä, että kuljetus on myös päinvastaisesta määräyksestä huolimatta näiden yhtenäisten oikeussäännösten alainen; tämä voidaan ilmoittaa lyhenteellä CIV;

c) kaikki muut merkinnät, jotka tarvitaan todistamaan kuljetussopimuksen solminen sekä sen sisältö ja joiden nojalla matkustaja voi saattaa voimaan tästä sopimuksesta johtuvat oikeutensa.

3 §. Matkustajan on lipun vastaanottaessaan varmistauduttava siitä, että se on hänen pyyntönsä mukainen.

4 §. Matkalippu voidaan luovuttaa toiselle ainoastaan, ellei siinä ole mainittu matkustajan nimeä eikä matkaa ole aloitettu.

5 §. Matkalippu voi olla myös luettaviksi kirjoitusmerkeiksi muunnettavien elektronisten tietotallenteiden muodossa. Tietojen tallennukseen ja käsittelyyn käytettävien menettelyjen on taattava tällaisen matkalipun samanarvoisuus muussa muodossa olevan matkalipun kanssa, erityisesti sen todistusvoiman suhteen.

8 artikla

Kuljetusmaksun maksaminen ja palauttaminen

1 §. Ellei matkustajan ja kuljettajan kesken ole toisin sovittu, on kuljetusmaksu maksettava etukäteen.

2 §. Ehdot, joilla kuljetusmaksu palautetaan, määrätään yleisissä kuljetusehdoissa.

9 artikla

Matkustusoikeus. Junasta poistaminen

1 §. Matkustajalla on matkan alusta lähtien oltava voimassa oleva matkalippu, jonka hänen on esitettävä lippuja tarkastettaessa. Yleisissä kuljetusehdoissa voidaan määrätä,

a) että matkustajan, joka ei esitä voimassa olevaa matkalippua, on maksettava kuljetusmaksu ja sen lisäksi lisämaksu;

b) että matkustaja, joka kieltäytyy heti maksamasta kuljetusmaksua tai lisämaksua, voidaan poistaa junasta;

c) palautetaanko lisämaksu ja millä ehdoin.

2 §. Yleisissä kuljetusehdoissa voidaan määrätä, ettei matkustajia, jotka

a) vaarantavat liikenteen turvallisuuden ja sujuvuuden tai muiden matkustajien turvallisuuden,

b) häiritsevät kohtuuttomasti muita matkustajia, oteta kuljetettavaksi tai että heidät voidaan poistaa junasta kesken matkaa ja ettei tällaisilla henkilöillä ole oikeutta vaatia kuljetusmaksun ja matkatavararahdin palauttamista.

10 artikla

Hallinnollisten muodollisuuksien täyttäminen

Matkustajan on noudatettava tulli- tai muiden hallintoviranomaisten antamia määräyksiä.

11 artikla

Junan peruuntuminen tai myöhästyminen. Jatkoyhteyden menettäminen

Kuljettajan on tarvittaessa merkittävä matkalippuun, että juna on peruutettu tai jatkoyhteys menetetty.

III osa

Käsimatkatavaran, eläinten, matkatavaran ja ajoneuvojen kuljetus

I luku

Yhteiset määräykset

12 artikla

Sallitut esineet ja eläimet

1 §. Matkustaja saa kuljettaa mukanaan helposti kannettavia esineitä (käsimatkatavara) ja eläviä eläimiä yleisten kuljetusehtojen mukaisesti. Lisäksi hän saa kuljettaa mukanaan suurikokoisia esineitä yleisten kuljetusehtojen erityismääräysten mukaisesti. Esineitä ja eläimiä, jotka voivat häiritä muita matkustajia tai aiheuttaa vahinkoja, ei saa kuljettaa käsimatkatavarana.

2 §. Matkustaja voi jättää esineitä ja eläimiä kuljetettavaksi matkatavarana yleisten kuljetusehtojen mukaisesti.

3 §. Kuljettaja voi henkilökuljetuksen yhteydessä ottaa kuljetettavaksi ajoneuvoja yleisten kuljetusehtojen erityismääräysten mukaisesti.

4 §. Vaarallisia aineita voidaan kuljettaa käsimatkatavarana, matkatavarana tai ajoneuvoissa, jotka kuljetetaan rautateitse tämän osan määräysten mukaisesti, vain jos vaarallisten aineiden kansainvälistä rautatiekuljetusta koskevat oikeussäännökset (RID) sen sallivat.

13 artikla

Tarkastus

1 §. Kuljettajalla on oikeus tarkastaa, että kuljetettavat esineet ja eläimet (käsimatkatavara, matkatavara, ajoneuvot kuormineen) ovat kuljetusmääräysten mukaisia, milloin on perusteltua syytä epäillä kuljetusmääräysten rikkomista ja edellyttäen, etteivät sen valtion lait ja määräykset, jonka alueella tarkastus suoritetaan, sitä kiellä. Matkustaja on kutsuttava olemaan läsnä tarkastuksessa. Ellei hän siihen saavu tai ellei hän ole tavattavissa, kuljettajan on toimitettava tarkastus kahden riippumattoman todistajan läsnä ollessa.

2 §. Jos todetaan, ettei kuljetusmääräyksiä ole noudatettu, kuljettaja voi vaatia matkustajaa suorittamaan tarkastuksesta aiheutuneet kulut.

14 artikla

Hallinnollisten muodollisuuksien täyttäminen

Matkustajan on kuljetettavien esineiden ja eläinten (käsimatkatavara, matkatavara, ajo-

neuvot kuormineen) osalta noudatettava tulli- tai muiden hallintoviranomaisten antamia määräyksiä. Hänen tulee olla läsnä näiden esineiden tarkastuksessa, elleivät kunkin valtion lait ja määräykset myönnä poikkeusta.

II luku

Käsimatkatavara ja eläimet

15 artikla

Valvonta

Matkustajan on valvottava käsimatkatavaraa ja mukanaan kuljettamiaan eläimiä.

III luku

Matkatavara

16 artikla

Matkatavaran kirjaaminen

1 §. Matkatavaran kuljetusta koskevat sopimusvelvoitteet määritellään matkatavaratodistuksessa, joka on luovutettava matkustajalle.

2 §. Matkatavaratodistuksen puuttuminen, puutteellisuus tai katoaminen eivät vaikuta matkatavaran kuljetusta koskevien sopimusten olemassaoloon eivätkä voimassa-oloon, vaan ne pysyvät näiden yhtenäisten oikeussäännösten alaisina, ottaen kuitenkin huomioon 22 artiklan mukaiset seuraukset.

3 §. Matkatavaratodistus on, kunnes toisin osoitetaan, todiste matkatavaran kirjaamisesta ja sen kuljetusehdoista.

4 §. Kunnes toisin osoitetaan, oletetaan, että matkatavara oli kuljettajan ottaessa sen kuljetukseen ulkonaisesti hyvässä kunnossa, ja että kollien lukumäärä ja paino täsmäsivät matkatavaratodistuksen merkintöjen kanssa.

17 artikla

Matkatavaratodistus

1 §. Matkatavaratodistuksen muoto ja sisältö sekä se, millä kielellä ja millaisin kirjaimin se on painettava ja täytettävä, määrätään yleisissä kuljetusehdoissa. 7 artiklan 5 §:ää sovelletaan vastaavasti.

2 §. Matkatavaratodistukseen tulee olla merkitty ainakin seuraavat tiedot:

a) kuljettaja tai kuljettajat;

b) ilmoitus siitä, että kuljetus on myös päinvastaisesta määräyksestä huolimatta näiden yhtenäisten oikeussäännösten alainen; tämä voidaan ilmoittaa lyhenteellä CIV;

c) kaikki muut ilmoitukset, jotka tarvitaan osoittamaan sopimusvelvoitteet matkatavaran kuljetuksessa ja joiden nojalla matkustaja voi saattaa voimaan kuljetussopimuksesta johtuvat oikeutensa.

3 §. Ottaessaan vastaan matkatavaratodistuksen matkustajan on tarkistettava, että todistus on laadittu hänen ilmoitustensa mukaisesti.

18 artikla

Kirjaaminen ja kuljetus

1 §. Ellei yleisissä kuljetusehdoissa ole määrätty poikkeuksia, kirjattua matkatavaraa otetaan kuljetettavaksi ainoastaan esitettäessä vähintään matkatavaran määräpaikalle saakka kelpaava matkalippu. Muussa suhteessa matkatavaran kirjaaminen tapahtuu niiden määräysten mukaan, jotka ovat voimassa paikkakunnalla, jolla matkatavara jätetään kuljetettavaksi.

2 §. Jos yleisten kuljetusehtojen mukaan matkatavara voidaan ottaa kuljetettavaksi esittämättä matkalippua, on näiden yhtenäisten oikeussäännösten määräyksiä matkustajan oikeuksista ja velvollisuuksista matkatavaroidensa suhteen sovellettava vastaavasti myös matkatavaran lähettäjään.

3 §. Kuljettaja voi kuljettaa matkatavaran toisella junalla, toista reittiä tai toisilla liikennevälineillä kuin mitä matkustaja käyttää.

19 artikla

Matkatavararahdin maksaminen

Ellei matkustajan ja kuljettajan välillä ole toisin sovittu, on matkatavararahti maksettava jätettäessä matkatavara kuljetettavaksi.

20 artikla

Matkatavaran merkitseminen

Matkustajan on merkittävä jokaiseen kolliin hyvin näkyvään paikkaan kestävästi ja selvästi:

a) nimensä ja osoitteensa,

b) määräpaikka.

21 artikla

Matkustajan määräämisoikeus matka-tavaraan nähden

1 §. Jos olosuhteet sallivat eivätkä tulli- tai muiden hallintoviranomaisten määräykset ole esteenä, matkustaja voi vaatia matkatavaran luovuttamista lähetyspaikalla matkatavaratodistuksen palauttamista sekä yleisten kuljetusehtojen niin määrätessä matkalipun esittämistä vastaan.

2 §. Yleiset kuljetusehdot voivat sisältää lisäksi muita määräyksiä määräämisoikeudesta matkatavaraan nähden, erityisesti määräyksiä määräpaikan muutoksesta ja tämän mahdollisista kustannusseurauksista matkustajalle.

22 artikla

Matkatavaran luovutus

1 §. Matkatavara luovutetaan matkatavaratodistusta ja tapauksen mukaan lähetystä rasittavien kulujen suoritusta vastaan. Kuljettaja on oikeutettu, ei kuitenkaan velvollinen, toteamaan, onko matkatavaratodistuksen haltija oikeutettu saamaan matkatavaran haltuunsa.

2 §. Matkatavara katsotaan luovutetuksi matkatavaratodistuksen haltijalle myös, kun määräpaikalla voimassa olevien määräysten mukaisesti

a) se on jätetty tulli- tai veroviranomaisille heidän toimipaikkoihinsa tai varastoihinsa silloin, kun nämä eivät ole kuljettajan valvonnassa;

b) elävät eläimet on annettu kolmannen henkilön huostaan.

3 §. Matkatavaratodistuksen haltija voi vaatia määräpaikalla, että matkatavara annetaan hänelle niin pian kuin on sovittu sekä tarpeen vaatiessa tulli- tai muiden hallintoviranomaisten määräysten täyttämiseen tarpeellinen aika on kulunut.

4 §. Ellei matkatavaratodistusta esitetä, on kuljettaja velvollinen luovuttamaan matkatavaran vain sille, joka todistaa oikeutensa siihen; jos tätä oikeutta ei katsota riittävän selvästi toteennäytetyksi, voi kuljettaja vaatia vakuuden.

5 §. Matkatavara luovutetaan kirjauksessa määräpaikaksi merkityllä paikalla.

6 §. Matkatavaratodistuksen haltijalla, joka ei ole saanut matkatavaraansa 3 §:ssä mainitulla tavalla, on oikeus vaatia, että matkatavaratodistukseen merkitään päivä ja kellonaika, jolloin hän on käynyt matkatavaraa vaatimassa.

7 §. Oikeudenomistaja voi kieltäytyä vastaanottamasta matkatavaraa, jos kuljettaja ei noudata hänen pyyntöään olla läsnä tarkistettaessa matkatavaran kunto väitetyn vahingon toteamiseksi.

8 §. Muussa suhteessa matkatavaran luovutus tapahtuu luovutuspaikalla voimassa olevien määräysten mukaisesti.

IV luku

Ajoneuvot

23 artikla

Kuljetusehdot

Yleisten kuljetusehtojen ajoneuvojen kuljetusta koskevissa erityismääräyksissä määrätään erityisesti kuljetukseen otto-, kirjaamis-, kuormaus-, kuljetus-, purkaus- ja luovutusehdot sekä matkustajan velvollisuudet.

24 artikla

Kuljetusasiakirja

1 §. Ajoneuvojen kuljetusta koskevat sopimusvelvoitteet määrätään kuljetusasiakirjassa, joka luovutetaan matkustajalle. Kuljetusasiakirja voi olla matkalipun osa.

2 §. Kuljetusasiakirjan muoto ja sisältö sekä se, millaisin kirjaimin se on painettava ja täytettävä, määrätään yleisten kuljetusehtojen ajoneuvojen kuljetusta koskevissa erityismääräyksissä. 7 artiklan 5 §:ää sovelletaan vastaavasti.

3 §. Kuljetusasiakirjassa on oltava ainakin seuraavat merkinnät:

a) kuljettaja tai kuljettajat;

b) ilmoitus siitä, että kuljetus on myös päinvastaisesta määräyksestä huolimatta näiden yhtenäisten oikeussäännösten alainen; tämä voidaan ilmoittaa lyhenteellä CIV;

c) kaikki muut ilmoitukset, jotka tarvitaan osoittamaan sopimusvelvoitteet ajoneuvojen kuljetuksessa ja joiden nojalla matkustaja voi saattaa voimaan kuljetussopimuksesta johtuvat oikeutensa.

4 §. Ottaessaan vastaan kuljetusasiakirjan matkustajan on tarkistettava, että se on laadittu hänen ilmoitustensa mukaisesti.

25 artikla

Sovellettava oikeus

Ellei tässä luvussa toisin määrätä, sovelletaan ajoneuvojen kuljetukseen III luvun mukaisia matkatavaran kuljetusmääräyksiä.

IV osa

Kuljettajan vastuu

I luku

Vastuu matkustajien kuolemasta ja loukkaantumisesta

26 artikla

Vastuuperiaatteet

1 §. Kuljettaja on vastuussa vahingosta, joka on aiheutunut matkustajan kuolemasta, ruumiinvammasta tai muusta fyysisen tai henkisen koskemattomuuden haitasta rautatien käyttöön liittyvän onnettomuuden seurauksena matkustajan oleskellessa junassa, noustessa siihen tai siitä poistuessa, käytettävästä rautatieinfrastruktuurista riippumatta.

2 §. Kuljettaja on tästä vastuusta vapaa:

a) jos onnettomuus on aiheutunut rautatien käyttöön kuulumattomasta seikasta, jota kuljettaja ei tapauksen laadun edellyttämästä huolellisuudesta huolimatta ole voinut välttää eikä estää sen seurauksia;

b) onnettomuus on aiheutunut matkustajan syystä;

c) onnettomuus johtuu kolmannen henkilön käyttäytymisestä, jota kuljettaja tapauksen laadun edellyttämästä huolellisuudesta huolimatta ei ole voinut välttää eikä estää sen seurauksia. Toista kuljetusyritystä, joka käyttää samaa rautatieinfrastruktuuria, ei katsota kolmanneksi henkilöksi; takautumisoikeus säilyy muuttumattomana.

3 §. Jos onnettomuus johtuu kolmannen henkilön käyttäytymisestä eikä kuljettaja tästä huolimatta ole kokonaan vapaa vastuustaan 2 §:n c kohdan mukaisesti, hän vastaa kaikesta vahingosta näiden yhtenäisten oikeussäännösten rajoituksin, ottaen kuitenkin huomioon kolmanteen henkilöön kohdistuvat mahdolliset takautumisoikeudet.

4 §. Nämä yhtenäiset oikeussäännökset eivät vaikuta siihen vastuuseen, joka saattaa tulla kuljettajan kannettavaksi muissa kuin 1 §:ssä edellytetyissä tapauksissa.

5 §. Jos yhden ainoan kuljetussopimuksen nojalla tapahtuvan kuljetuksen suorittajina on perättäisiä kuljettajia, matkustajien kuolemasta ja loukkaantumisesta vastaa se kuljettaja, jonka kuljetussopimuksen mukaan tuli suorittaa kuljetusta onnettomuuden sattuessa. Jos kuljetuksen suorittajana oli tällöin kuljettajan asemesta suorittava kuljettaja, molemmat vastaavat yhteisvastuullisesti näiden yhtenäisten oikeussäännösten mukaisesti.

27 artikla

Vahingonkorvaus kuolemantapauksessa

1 §. Jos matkustaja on saanut surmansa, vahingonkorvaus käsittää:

a) matkustajan kuolemasta aiheutuvat välttämättömät kustannukset, erityisesti kustannukset ruumiin kuljetuksesta ja hautauksesta;

b) ellei kuolema ole seurannut välittömästi, 28 artiklassa määrätyt korvaukset.

2 §. Jos matkustajan kuoleman johdosta henkilöt, joita hän lain nojalla oli tai olisi ollut tulevaisuudessa velvollinen elättämään, menettävät toimeentulonsa, on myös tämän menetys korvattava. Sellaisten henkilöiden vahingonkorvausvaateet, joiden elatuksesta matkustaja on huolehtinut lain häntä siihen velvoittamatta, ratkaistaan kansallisen oikeuden mukaan.

28 artikla

Vahingonkorvaus loukkaantumis-tapauksissa

Jos matkustaja on saanut ruumiinvamman tai hänen fyysistä tai henkistä koskematto-muuttaan on muuten loukattu, vahingonkorvaus käsittää:

a) korvauksen välttämättömistä kuluista, erityisesti hoidosta ja kuljetuksesta;

b) korvauksen joko täydellisestä tai osittaisesta työkyvyttömyydestä tai tarpeiden lisääntymisestä aiheutuneesta haitasta.

29 artikla

Muiden henkilövahinkojen korvaaminen

Kansallisen oikeuden mukaan ratkaistaan, onko ja missä määrin kuljettajan suoritettava korvausta muusta kuin 27 ja 28 artiklassa tarkoitetusta haitasta.

30 artikla

Vahingonkorvauksen muoto ja yläraja kuoleman- ja loukkaantumistapauksissa

1 §. Edellä 27 artiklan 2 §:ssä ja 28 artiklan b kohdassa tarkoitettu vahingonkorvaus on suoritettava kertakaikkisen pääoman muodossa. Jos kuitenkin kansallisen oikeuden mukaan elinkoron maksaminen on sallittua, korvaus suoritetaan tässä muodossa, jos loukkaantunut matkustaja tai 27 artiklan 2 §:ssä tarkoitetut oikeudenomistajat sitä pyytävät.

2 §. Tämän artiklan 1 §:n nojalla maksettavan vahingonkorvauksen suuruus määrätään kansallisen oikeuden mukaan. Kuitenkin näiden yhtenäisten oikeussäännösten soveltamista varten määrätään 175 000 laskentayksikön yläraja pääomana tai tätä pääomaa vastaavana elinkorkona kutakin matkustajaa kohti siinä tapauksessa, että tämä raja kansallisen oikeuden mukaan on alhaisempi.

31 artikla

Muut kuljetusvälineet

1 §. Muissa kuin 2 §:n tapauksissa vastuuta matkustajien kuolemasta ja loukkaantumisesta koskevia määräyksiä ei sovelleta vahinkoihin, jotka syntyvät kuljetuksessa, joka kuljetussopimuksen mukaisesti ei tapahdu rautateitse.

2 §. Jos rautatievaunut kuljetetaan junalautalla, vastuuta matkustajien kuolemasta ja loukkaantumisesta koskevia määräyksiä sovelletaan 26 artiklan 1 §:ssä ja 33 artiklan 1 §:ssä tarkoitettuihin vahinkoihin, jotka aiheutuvat matkustajalle rautatien käyttöön liittyvän onnettomuuden seurauksena matkustajan oleskellessa näissä vaunuissa, noustessa niihin tai niistä poistuessa.

3 §. Jos rautatieliikenne poikkeuksellisista syistä keskeytyy tilapäisesti ja matkustajat kuljetetaan muulla kulkuneuvolla, kuljettaja on vastuussa näiden yhtenäisten oikeussäännösten mukaisesti.

II luku

Vastuu aikataulun noudattamatta jättämisestä

32 artikla

Vastuu junan peruuntumisesta tai myöhästymisestä tai jatkoyhteyden menettämisestä

1 §. Kuljettaja vastaa matkustajalle vahingosta, joka aiheutuu siitä, ettei junan peruuntumisen tai myöhästymisen tai jatkoyhteyden menettämisen johdosta matkaa voida jatkaa samana päivänä tai kyseisissä olosuhteissa matkan jatkamista samana päivänä ei voida kohtuudella vaatia. Vahingonkorvaus käsittää matkustajalle yöpymisestä sekä häntä odottaville henkilöille ilmoittamisesta aiheutuvat kohtuulliset kustannukset.

2 §. Kuljettaja on tästä vastuusta vapaa, jos peruutus, myöhästyminen tai jatkoyhteyden menetys johtuu jostakin seuraavasta syystä:

a) rautatien käytöstä riippumattomat seikat, joita kuljettaja ei tapauksen laadun edellyttämästä huolellisuudesta huolimatta ole voinut välttää eikä estää niiden seurauksia,

b) matkustajan virhe tai

c) kolmannen henkilön käyttäytyminen, jota kuljettaja ei tapauksen laadun edellyttämästä huolellisuudesta huolimatta ole voinut välttää eikä estää sen seurauksia. Toista kuljetusyritystä, joka käyttää samaa infrastruktuuria, ei katsota kolmanneksi henkilöksi; takautumisoikeudet säilyvät muuttumattomina.

3 §. Se, onko kuljettajan suoritettava korvausta muista kuin 1 §:ssä tarkoitetuista vahingoista ja missä määrin, määräytyy kansallisen oikeuden mukaan. Tätä määräystä ei sovelleta 44 artiklan tapauksessa.

III luku

Vastuu käsimatkatavarasta, eläimistä, matkatavarasta ja ajoneuvoista

1 osasto

Käsimatkatavara ja eläimet

33 artikla

Vastuu

1 §. Matkustajan kuollessa tai loukkaantuessa vastaa kuljettaja myös vahingosta, joka aiheutuu matkustajan yllä olevien tai hänen käsimatkatavarana mukanaan kuljettamiensa esineiden täydellisestä tai osittaisesta katoamisesta tai vahingoittumisesta. 26 artiklaa sovelletaan vastaavasti.

2 §. Muussa suhteessa kuljettaja on vastuussa vahingoista, jotka aiheutuvat esineiden, käsimatkatavaran tai eläinten, joiden valvonta 15 artiklan mukaan kuuluu matkustajalle, täydellisestä tai osittaisesta katoamisesta tai vahingoittumisesta vain silloin, kun vahinko on luettava kuljettajan syyksi. IV osan muita artikloita, 51 artiklaa lukuun ottamatta, eikä VI osaa sovelleta tässä tapauksessa.

34 artikla

Vahingonkorvauksen yläraja esineiden kadotessa tai vahingoittuessa

Kuljettajan ollessa vastuussa 33 artiklan 1 §:n mukaisesti on hänen suoritettava vahingonkorvausta enintään 1 400 laskentayksikön määrään saakka kutakin matkustajaa kohti.

35 artikla

Vastuusta vapauttaminen

Kuljettaja ei vastaa matkustajalle vahingosta, joka johtuu siitä, ettei matkustaja ole noudattanut tulli- tai muiden hallintoviranomaisten antamia määräyksiä.

2 osasto

Matkatavara

36 artikla

Vastuuperiaatteet

1 §. Kuljettaja on vastuussa vahingosta, joka aiheutuu matkatavaran täydellisestä tai osittaisesta katoamisesta tai vahingoittumisesta sen kuljetettavaksi ottamisesta luovuttamiseen saakka, samoin kuin matkatavaran luovutuksen myöhästymisestä.

2 §. Kuljettaja on tästä vastuusta vapaa, jos katoamiseen, vahingoittumiseen tai myöhästyneeseen luovuttamiseen on syynä matkustajan virhe, hänen määräyksensä, joka ei johdu kuljettajan virheestä, matkatavarassa itsessään oleva vika tai seikat, joita rautatie ei ole voinut välttää ja joiden seurauksia se ei ole voinut estää.

3 §. Kuljettaja on tästä vastuusta vapaa, jos katoaminen tai vahingoittuminen on aiheutunut erityisistä vahingonvaaroista, jotka liittyvät yhteen tai useampaan seuraavista seikoista:

a) päällyksen puuttuminen tai puutteellisuus;

b) matkatavaran erikoinen laatu;

c) esineiden, joita ei oteta kuljetettavaksi, lähettäminen matkatavarana.

37 artikla

Todistustaakka

1 §. Kuljettaja on velvollinen näyttämään toteen, että katoamiseen, vahingoittumiseen tai myöhästyneeseen luovuttamiseen on ollut syynä jokin 36 artiklan 2 §:n tarkoittamista seikoista.

2 §. Jos kuljettaja osoittaa, että katoaminen tai vahingoittuminen on, asianhaarat huomioon ottaen, voinut johtua yhdestä tai useammasta 36 artiklan 3 §:ssä mainitusta erityisestä vahingonvaarasta, oletetaan sen johtuneen siitä tai niistä. Oikeudenomistajalla on kuitenkin oikeus osoittaa, ettei vahinko kokonaan tai osaksikaan ole aiheutunut jostakin näistä vahingonvaaroista.

38 artikla

Perättäiset kuljettajat

Jos yhden kuljetussopimuksen nojalla tapahtuvan kuljetuksen suorittajina on useampia perättäisiä kuljettajia, jokainen näistä ottaessaan kuljetettavaksi matkatavaran matkatavaratodistuksineen tai ajoneuvon kuljetusasiakirjoineen, liittyy matkatavaran tai ajoneuvon kuljetuksen osalta kuljetussopimukseen matkatavaratodistuksen tai kuljetusasiakirjan ehtojen mukaisesti ja sitoutuu tästä johtuviin velvoitteisiin. Jokainen kuljettaja on tällöin vastuussa kuljetuksen suorituksesta koko kuljetusmatkalla luovutukseen saakka.

39 artikla

Suorittava kuljettaja

1 §. Vaikka kuljettaja, olipa hän siihen kuljetussopimuksen nojalla oikeutettu tai ei, on siirtänyt kuljetuksen tosiasiallisen suorittamisen kokonaan tai osaksi suorittavalle kuljettajalle, vastaa kuljettaja kuitenkin koko kuljetuksesta.

2 §. Kaikkia näiden yhtenäisten oikeussäännösten kuljettajan vastuuta säänteleviä määräyksiä sovelletaan myös suorittavan kuljettajan vastuuseen suorittamastaan kuljetuksesta. 48 ja 52 artiklaa sovelletaan niissä tapauksissa, jolloin suorittavan kuljettajan henkilökuntaa ja muita hänen kuljetuksen suorittamiseen käyttämiään henkilöitä vastaan nostetaan kanne.

3 §. Erityissopimus, jolla kuljettaja ottaa itselleen velvoitteita, jotka näiden yhtenäisten oikeussäännösten mukaan eivät kuulu hänelle, tai luopuu oikeuksista, jotka näiden yhtenäisten oikeussäännösten mukaan kuuluvat hänelle, koskee suorittavaa kuljettajaa vain, jos hän on nimenomaan suostunut tähän kirjallisesti. Riippumatta siitä, onko suorittava kuljettaja antanut tällaisen suostumuksen, erityissopimuksesta johtuvat velvoitteet ja luopumisilmoitukset sitovat kuljettajaa.

4 §. Jos sekä kuljettaja että suorittava kuljettaja ovat vastuussa, he vastaavat yhteisvastuullisesti.

5 §. Korvaus, joka voidaan vaatia kuljettajalta, suorittavalta kuljettajalta sekä heidän henkilökunnaltaan ja muilta henkilöiltä, joita he käyttävät kuljetuksen suorittamiseen, ei saa kokonaismäärältään ylittää näissä yhtenäisissä oikeussäännöksissä edellytettyjä vastuun enimmäismääriä.

6 §. Tämä artikla ei vaikuta kuljettajan ja korvaavan kuljettajan keskinäisiin takautumisoikeuksiin.

40 artikla

Katoamisolettamus

1 §. Oikeudenomistaja voi muita todisteita esittämättä katsoa kollin kadonneeksi, ellei sitä luovuteta hänelle tai aseteta haettavaksi 14 päivän kuluessa siitä, kun luovutusta 22 artiklan 3 §:n mukaisesti on pyydetty.

2 §. Jos kadonneeksi katsottu kolli löytyy vuoden kuluessa siitä, kun pyyntö sen luovuttamisesta on esitetty, on kuljettajan ilmoitettava siitä oikeudenomistajalle, jos tämän osoite tiedetään tai voidaan saada selville.

3 §. Oikeudenomistaja voi 30 päivän kuluessa 2 §:n mukaisen ilmoituksen saamisesta vaatia, että matkatavara luovutetaan hänelle. Hänen on tällöin suoritettava matkatavaran kuljetuskustannukset lähetyspaikalta paikalle, jolla luovuttaminen tapahtuu, ja palautettava saamansa korvausmäärä vähentämällä siitä tähän korvaukseen ehkä sisältyneet kustannukset. Hänellä on kuitenkin edelleen oikeus vaatia vahingonkorvausta luovutuksen myöhästymisestä 43 artiklan mukaisesti.

4 §. Ellei löytynyttä matkatavaraa vaadita takaisin 3 §:ssä mainitun määräajan kuluessa tai jos matkatavara löytyy yli vuoden kuluttua luovutuspyynnön esittämisestä, on matkatavara kuljettajan käytettävissä sen paikkakunnan lakien ja määräysten mukaan, jolla matkatavara on.

41 artikla

Korvaus katoamistapauksessa

1 §. Matkatavaran kadotessa täydellisesti tai osittain kuljettajan on suoritettava, olematta enemmälti korvausvelvollinen:

a) jos vahingon määrä on todistettu, tätä määrää vastaava korvaus, enintään kuitenkin 80 laskentayksikköä puuttuvan bruttopainon kilogrammalta tai 1 200 laskentayksikköä kollia kohti;

b) ellei vahingon määrää ole todistettu, kertakaikkinen korvaus, jonka suuruus on 20 laskentayksikköä puuttuvan bruttopainon kilogrammalta tai 300 laskentayksikköä kollia kohti.

Korvaustapa puuttuvaa kilogrammaa tai kollia kohti määrätään yleisissä kuljetusehdoissa.

2 §. Lisäksi kuljettajan on korvattava suoritetut kuljetusmaksut ja muut kadonneen matkatavaran kuljetuksesta aiheutuneet kustannukset sekä jo suoritetut tullit ja valmisteverot.

42 artikla

Korvaus vahingoittumistapauksesta

1 §. Jos matkatavara on vahingoittunut, kuljettajan on suoritettava matkatavaran arvonvähennyksen määrä. Muita korvausvaateita ei oteta huomioon.

2 §. Korvaus ei saa ylittää:

a) jos koko lähetyksen arvo on vahingoittumisen johdosta alentunut: määrää, johon se olisi noussut lähetyksen kokonaan kadottua;

b) jos vain osa lähetyksestä on vahingoittumisen johdosta arvoltaan laskenut: määrää, johon se olisi noussut arvoltaan alentuneen osan kokonaan kadotessa.

43 artikla

Korvaus luovutuksen myöhästyessä

1 §. Matkatavaran luovutuksen viivästyessä kuljettajan on suoritettava kultakin alkavalta 24 tunnin ajalta matkatavaran luovutusvaatimuksen tekemisestä luettuna, enintään kuitenkin 14 päivältä:

a) jos oikeudenomistaja todistaa siitä aiheutuneen vahingon, tavaran vaurioituminen mukaan luettuna: korvausta, jonka määrä vastaa aiheutunutta vahinkoa, enintään 0,80 laskentayksikköä myöhästyneen matkatavaran bruttopainon kilogrammaa kohti tai 14 laskentayksikköä myöhästynyttä kollia kohti;

b) ellei oikeudenomistaja osoita siitä aiheutuneen vahinkoa: kertakaikkista korvausta, jonka määrä on 0,14 laskentayksikköä myöhästyneen matkatavaran bruttopainon kilogrammaa kohti tai 2,80 laskentayksikköä myöhästynyttä kollia kohti.

Korvaustapa kilogrammaa tai kollia kohti määrätään yleisissä kuljetusehdoissa.

2 §. Jos matkatavara on kokonaan kadonnut, 1 §:ssä mainittua korvausta ei suoriteta 41 artiklassa mainitun korvauksen lisäksi.

3 §. Jos osa matkatavarasta on kadonnut, 1 §:ssä mainittu korvaus on suoritettava siitä osasta, joka ei ole kadonnut.

4 §. Jos matkatavara on vahingoittunut eikä vahingoittuminen johdu luovutuksen myöhästymisestä, suoritetaan 1 §:ssä mainittu korvaus tarvittaessa 42 artiklassa mainitun korvauksen lisäksi.

5 §. Missään tapauksessa 1 §:ssä sekä 41 ja 42 artiklassa edellytettyjen korvausten kokonaismäärä ei saa ylittää määrää, joka maksettaisiin matkatavaran kokonaan kadotessa.

3 osasto

Ajoneuvot

44 artikla

Korvaus myöhästymisestä

1 §. Jos ajoneuvon kuormaus tai luovutus viivästyy kuljettajan syystä, kuljettajan on, mikäli oikeudenomistaja osoittaa viivästyksestä aiheutuneen vahinkoa, suoritettava korvaus, jonka määrä ei saa ylittää ajoneuvon kuljetusmaksua.

2 §. Jos kuormauksen viivästyessä kuljettajan syystä oikeudenomistaja luopuu kuljetussopimuksesta, kuljetusmaksu maksetaan hänelle takaisin. Mikäli oikeudenomistaja osoittaa tästä viivytyksestä aiheutuneen vahinkoa, hän voi lisäksi vaatia korvausta, jonka määrä ei saa ylittää ajoneuvon kuljetusmaksua.

45 artikla

Korvaus ajoneuvon katoamisesta

Jos koko ajoneuvo tai osa siitä katoaa, oikeudenomistajalle todistetusta vahingosta suoritettava korvaus lasketaan ajoneuvon käyvän arvon mukaan eikä se saa ylittää 8 000 laskentayksikköä. Kuormattu tai tyhjä perävaunu katsotaan ajoneuvoksi.

46 artikla

Vastuu muista esineistä

1 §. Ajoneuvoon jätettyjen tai ajoneuvoon kiinnitetyissä säiliöissä (esim. matkatavarasäiliöt tai suksilaatikot) kuljetettavien esineiden osalta kuljettaja vastaa ainoastaan vahingosta, joka on aiheutunut kuljettajan syystä. Kokonaiskorvaus ei saa ylittää 1 400 laskentayksikköä.

2 §. Ajoneuvon ulkopuolelle kiinnitetyistä esineistä, 1 §:ssä mainitut säiliöt mukaan luettuna, kuljettaja vastaa vain, jos osoitetaan, että vahinko johtuu kuljettajan toimenpiteestä tai laiminlyönnistä, joka on tehty joko tarkoituksella aiheuttaa tällainen vahinko tai huolimattomuudesta ja tietäen, että tällainen vahinko todennäköisesti aiheutuu.

47 artikla

Sovellettava oikeus

Ellei tämän osaston säännöksissä toisin määrätä, sovelletaan ajoneuvoihin 2 osaston vastuuta matkatavarasta koskevia säännöksiä.

IV luku

Yhteiset määräykset

48 artikla

Vastuurajoitusoikeuden menettäminen

Näiden yhtenäisten oikeussäännösten vastuurajoituksia sekä kansallisen oikeuden määräyksiä, jotka rajoittavat korvaukset tiettyyn määrään, ei sovelleta, jos osoitetaan, että vahinko johtuu kuljettajan toimenpiteestä tai laiminlyönnistä, joka on tehty joko tarkoituksella aiheuttaa tällainen vahinko tai huolimattomuudesta ja tietäen, että tällainen vahinko todennäköisesti aiheutuu.

49 artikla

Korvausmäärän muuntaminen ja korko

1 §. Jos korvausmäärää laskettaessa on muunnettava ulkomaisissa rahayksiköissä ilmoitettuja summia, muuntaminen tapahtuu korvauksen maksupäivänä maksupaikalla voimassa olevan kurssin mukaan.

2 §. Oikeudenomistaja voi vaatia korvausmäärälle korkoa, joka lasketaan viiden prosentin vuotuiskoron mukaan alkaen 55 artiklassa mainitun maksuvaatimuksen esittämispäivästä tai, ellei tällaista maksuvaatimusta ole tehty, kanteen vireillepanopäivästä.

3 §. Kuitenkin 27 ja 28 artiklan nojalla maksettavasta korvauksesta korkoa lasketaan vasta siitä päivästä, jolloin ne olosuhteet, joihin korvaussumman määrääminen on perustunut, ovat syntyneet, jos tämä päivä on myöhäisempi kuin maksuvaatimuksen esittäminen tai kanteen vireillepanopäivä.

4 §. Matkatavaran osalta korkoa suoritetaan vain, jos korvaus ylittää 16 laskentayksikköä matkatavaratodistusta kohden.

5 §. Ellei oikeudenomistaja hänelle määrätyn kohtuullisen ajan kuluessa toimita matkatavaran osalta kuljettajalle vaateen lopullista käsittelyä varten tarpeellisia asiakirjoja, ei korkoja lasketa tämän määräajan umpeen kulumisen ja asiakirjojen sisäänjättöpäivän väliseltä ajalta.

50 artikla

Vastuu ydinonnettomuuden yhteydessä

Kuljettaja on vapaa hänelle näiden yhtenäisten oikeussäännösten nojalla tulevasta vastuusta, kun ydinonnettomuus on aiheuttanut vahingon ja kun jossakin sopimusvaltiossa voimassa olevien lakien ja määräysten nojalla, jotka koskevat vastuuta ydinenergian alalla, tästä vahingosta on vastuussa asianomaisen laitoksen haltija tai joku muu henkilö hänen asemastaan.

51 artikla

Henkilöt, joista kuljettaja on vastuussa

Kuljettaja on vastuussa henkilökunnastaan ja muista kuljetuksen suorittamiseen käyttämistään henkilöistä heidän suorittaessa tehtäviään. Rautatieinfrastruktuurin, jolla kuljetus tapahtuu, hallintona pidetään niitä henkilöitä, joita kuljettaja käyttää kuljetuksen suorittamiseen.

52 artikla

Muut kanteet

1 §. Kaikissa tapauksissa, joihin näitä yhtenäisiä oikeussäännöksiä sovelletaan, voidaan kuljettajaa vastaan ajaa vahingonkorvauskannetta, tapahtuipa se millä perusteella tahansa, vain näissä oikeussäännöksissä edellytetyin ehdoin ja rajoituksin.

2 §. Sama koskee kanteita henkilökuntaa ja muita henkilöitä vastaan, joista kuljettaja on vastuussa 51 artiklan nojalla.

V osa

Matkustajan vastuu

53 artikla

Erityiset vastuuperiaatteet

Matkustaja on vastuussa kuljettajalle kaikista vahingoista,

a) jotka aiheutuvat siitä, ettei hän ole noudattanut

1. 10, 14 ja 20 artiklan mukaisia velvollisuuksiaan,

2. yleisten kuljetusehtojen ajoneuvojen kuljetusta koskevista erityismääräyksistä johtuvia velvollisuuksiaan,

3. vaarallisten aineiden kansainvälistä rautatiekuljetusta koskevista oikeussäännöksistä (RID) johtuvia velvollisuuksiaan tai

b) jotka ovat matkustajan mukanaan kuljettamien esineiden tai eläinten aiheuttamia, mikäli hän ei voi todistaa vahingon aiheutuneen olosuhteiden johdosta, joita matkustaja tunnolliselta matkustajalta vaadittavasta huolellisuudesta huolimatta ei ole voinut välttää eikä estää niiden seurauksia. Tämä määräys ei koske kuljettajalle 26 artiklan ja 33 artiklan 1 §:n nojalla kuuluvaa vastuuta.

VI osa

Vaateiden toteuttaminen

54 artikla

Osittaisen katoamisen tai vahingoittumisen toteaminen

1 §. Jos kuljettaja huomaa tai otaksuu tai oikeudenomistaja väittää, että osa kuljettajan vastuulla kuljetetusta esineestä (matkatavara, ajoneuvo) on kadonnut tai että esine on vahingoittunut, kuljettajan on viipymättä ja mikäli mahdollista oikeudenomistajan läsnä ollessa laadittava vahingon laadun mukainen tarkastuspöytäkirja esineen kunnosta ja mikäli mahdollista vahingon suuruudesta ja syystä sekä vahingon tapahtumahetkestä.

2 §. Jäljennös tästä tarkastuspöytäkirjasta on lunastuksetta toimitettava oikeudenomistajalle.

3 §. Ellei oikeudenomistaja hyväksy pöytäkirjassa esitettyjä seikkoja, hän voi vaatia, että matkatavaran tai ajoneuvon kunto sekä vahingon syy ja määrä todetaan kuljetussopimuksen osapuolten nimeämän asiantuntijan toimesta tai oikeudenkäyntiteitse. Menettelyssä noudatetaan sen valtion lakeja ja määräyksiä, jossa toteaminen tapahtuu.

55 artikla

Vaateiden esittäminen

1 §. Kuljettajan vastuuta matkustajien kuoleman- ja loukkaantumistapauksessa koskevat vaateet on esitettävä kirjallisesti sille kuljettajalle, jota vastaan kannetta voidaan ajaa. Jos kyseessä on kuljetus, jonka suorittavat perättäiset kuljettajat yhden ainoan kuljetussopimuksen nojalla, vaateet voidaan esittää myös ensimmäiselle tai viimeiselle kuljettajalle samoin kuin kuljettajalle, jolla on siinä maassa, jossa matkustajan kotipaikka tai vakinainen asuinpaikka sijaitsee, pääkonttorinsa tai sivukonttori taikka toimipaikka, jonka välityksellä kuljetussopimus on solmittu.

2 §. Muut kuljetussopimukseen perustuvat vaateet on esitettävä kirjallisesti 56 artiklan 2 ja 3 §:ssä mainitulle kuljettajalle.

3 §. Asiakirjat, joiden liittämistä vaatimuksiin oikeudenomistaja pitää tarpeellisena, on esitettävä joko alkuperäisinä tai jäljennöksinä, jotka on vahvistettava asian-mukaisesti, jos kuljettaja niin vaatii. Selvittäessään vaatimukset lopullisesti voi kuljettaja vaatia takaisin matkalipun, matkatavaratodistuksen ja kuljetusasiakirjan.

56 artikla

Kuljettajat, joita vastaan kannetta voidaan ajaa

1 §. Vahingonkorvauskannetta, joka perustuu kuljettajan vastuuseen matkustajien kuoleman- tai loukkaantumistapauksessa, voidaan ajaa ainoastaan 26 artiklan 5 §:ssä tarkoitettua vastuussa olevaa kuljettajaa vastaan.

2 §. Tämän artiklan 4 §:n tapausta lukuun ottamatta muita matkustajan kuljetus-sopimukseen perustuvia kanteita voidaan ajaa ainoastaan ensimmäistä, viimeistä tai sitä kuljettajaa vastaan, jonka kuljetusosuudella kanteen aiheuttanut seikka tapahtui.

3 §. Jos kuljetuksen suorittajina on perättäisiä kuljettajia ja kuljettaja, joka on velvollinen luovuttamaan matkatavaran tai ajoneuvon, on suostumuksellaan merkitty matkatavaratodistukseen tai ajoneuvon kuljetusasiakirjaan, voidaan 2 §:n mukaisia kanteita ajaa häntä vastaan siinäkin tapauksessa, ettei hän ole vastaanottanut matkatavaraa tai ajoneuvoa.

4 §. Kuljetussopimuksen perusteella suoritetun maksun palauttamista koskevaa kannetta voidaan ajaa joko sitä kuljettajaa vastaan, joka on tämän maksun kantanut, tai sitä vastaan, jonka hyväksi maksu on kannettu.

5 §. Kannetta voidaan ajaa muitakin kuin 2 ja 4 §:ssä mainittuja kuljettajia vastaan, milloin se esitetään vastahaasteena tai väitteenä samaan kuljetussopimukseen perustuvaa päävaatimusta koskevassa oikeudenkäynnissä.

6 §. Mikäli näitä yhtenäisiä oikeussäännöksiä sovelletaan suorittavaan kuljettajaan, voidaan kannetta ajaa myös häntä vastaan.

7 §. Jos kantajalla on oikeus valita jokin useammasta kuljettajasta, hänen valinta-oikeutensa lakkaa niin pian kuin kanne on voitu panna vireille niistä jotakuta vastaan; tämä on voimassa myös silloin, kun kantajalla on oikeus valita yhden tai useamman kuljettajan ja suorittavan kuljettajan välillä.

57 artikla

Laillinen tuomioistuin

1 §. Näihin yhtenäisiin oikeussäännöksiin perustuvat kanteet voidaan panna vireille osapuolten sopimuksella määräämissä jäsenvaltioiden tuomioistuimissa tai sen jäsenvaltion tuomioistuimissa, jossa vastaajalla on kotipaikkansa tai vakinainen asuinpaikkansa tai pääkonttorinsa tai sivukonttori taikka toimisto, jonka välityksellä kuljetussopimus on solmittu. Kanteita ei voida panna vireille muissa tuomioistuimissa.

2 §. Kun näihin yhtenäisiin oikeussäännöksiin perustuva kanne on käsiteltävänä 1 §:n mukaisessa laillisessa tuomioistuimessa tai kun tällainen tuomioistuin on antanut päätöksen tällaisessa riitajutussa, uutta kannetta ei voida panna vireille samasta syystä samojen osapuolten kesken, paitsi siinä tapauksessa, ettei tuomioistuimen, jossa ensimmäinen kanne pantiin vireille, päätöstä voida panna toimeen siinä maassa, jossa uusi kanne pannaan vireille.

58 artikla

Kuoleman- ja loukkaantumistapauksista johtuvan vaateen raukeaminen

1 §. Oikeudenomistajan kuljettajan vastuuseen matkustajien kuoleman- tai loukkaantumistapauksissa perustuva vaade raukeaa, ellei hän ilmoita matkustajaa kohdanneesta onnettomuudesta 12 kuukauden kuluessa vahingosta tiedon saatuaan jollekin niistä kuljettajista, joille korvausvaatimus 55 artiklan 1 §:n mukaan voidaan esittää. Jos oikeudenomistaja ilmoittaa onnettomuudesta suullisesti, on kuljettajan annettava hänelle tästä ilmoituksesta kirjallinen todistus.

2 §. Vaade ei kuitenkaan raukea

a) jos oikeudenomistaja on 1 §:ssä mainittuna aikana esittänyt korvausvaatimuksen jollekin 55 artiklan 1 §:ssä mainituista kuljettajista;

b) vastuussa oleva kuljettaja on 1 §:ssä mainitun ajan kuluessa saanut tiedon matkustajaa kohdanneesta onnettomuudesta muuta tietä;

c) jos onnettomuudesta ei ole lainkaan ilmoitettu tai siitä on ilmoitettu liian myöhään ja laiminlyönti on johtunut oikeudenomistajasta riippumattomista olosuhteista;

d) jos oikeudenomistaja osoittaa, että onnettomuus on aiheutunut kuljettajan tuottamuksesta.

59 artikla

Matkatavaran kuljetuksesta johtuvan vaateen raukeaminen

1 §. Oikeudenomistajan ottaessa matkatavaran vastaan raukeavat kaikki ne kul-jetussopimukseen perustuvat vaateet kuljettajaa vastaan, jotka johtuvat matkatavaran osittaisesta katoamisesta tai vahingoittumisesta tai luovutuksen myöhästymisestä.

2 §. Korvausvaateet eivät kuitenkaan raukea:

a) kysymyksen ollessa osittaisesta katoamisesta tai vahingoittumisesta:

1. jos katoaminen tai vahingoittuminen on todettu 54 artiklan mukaisesti, ennen kuin oikeudenomistaja on ottanut matkatavaran haltuunsa;

2. jos toteaminen, joka 54 artiklan mukaisesti olisi pitänyt suorittaa, on laiminlyöty yksinomaan kuljettajan omasta syystä;

b) kysymyksen ollessa sellaisesta ulkonaisesti näkymättömästä vahingosta, joka todetaan vasta oikeudenomistajan otettua matkatavaran haltuunsa, mikäli oikeudenomistaja:

1. pyytää 54 artiklan mukaista toteamista heti, kun vahinko on havaittu ja viimeistään kolmantena päivänä matkatavaran haltuunotosta sekä

2. lisäksi todistaa vahingon syntyneen kuljetettavaksi ottamisen ja luovuttamisen välisenä aikana;

c) kysymyksen ollessa luovutuksen myöhästymisestä, jos oikeudenomistaja esittää 21 päivän kuluessa vaatimuksensa jollekin 56 artiklan 3 §:ssä mainituista kuljettajista;

d) jos oikeudenomistaja osoittaa, että vahinko on aiheutunut kuljettajan tuottamuksesta.

60 artikla

Vaateen vanhentuminen

1 §. Vahingonkorvausvaateet, jotka perustuvat kuljettajan vastuuseen matkustajien kuolemasta tai loukkaantumisesta, vanhentuvat seuraavasti:

a) matkustajan osalta kolmessa vuodessa onnettomuutta seuraavasta päivästä lukien;

b) muiden oikeudenomistajien osalta kolmessa vuodessa matkustajan kuolemaa seuraavasta päivästä lukien, kuitenkin niin, ettei tämä aika saa ylittää viittä vuotta onnettomuutta seuraavasta päivästä lukien.

2 §. Muiden kuljetussopimukseen perustuvien vaateiden vanhentumisaika on yksi vuosi. Vanhentumisaika on kuitenkin kaksi vuotta, jos kyseessä on kanne sellaisen vahingon johdosta, joka johtuu teosta tai laiminlyönnistä, joka on tehty joko tarkoituksella aiheuttaa tällainen vahinko tai huolimattomuudesta ja tietäen, että tällainen vahinko todennäköisesti aiheutuu.

3 §. Edellä 2 §:ssä mainittu vanhentumisaika alkaa:

a) kun kyseessä on korvausvaade täydellisestä katoamisesta: neljännestätoista päivästä 22 artiklan 3 §:ssä tarkoitetun määräajan kuluttua umpeen;

b) kun kyseessä on korvausvaade osittaisen katoamisen tai vahingoittumisen tai luovutuksen myöhästymisen johdosta: päivästä, jolloin matkatavara on luovutettu matkustajalle;

c) kaikissa muissa matkustajakuljetusta koskevissa tapauksissa: päivästä, jolloin matkalipun kelpoisuusaika päättyy.

Vanhentumisajan alkukohdaksi ilmoitettua päivää ei lueta tähän aikaan.

4 §. Kuljettajalle 55 artiklan mukaisesti tarvittavin asiakirjoin osoitetun vaateen van hentumisaika keskeytyy siihen päivään saakka, jolloin kuljettaja kirjallisesti hylkää vaateen ja palauttaa asiakirjat. Jos vaateeseen on osittain suostuttu, jatkuu vanhentumisaika siltä vaateen osalta, joka vielä on riidanalainen. Velvollisuus todistaa, että vaade on esitetty tai vastaus toimitettu ja asiakirjat palautettu, kuuluu sille, joka vetoaa tällaiseen seikkaan. Myöhemmät samaa asiaa koskevat vaatimukset eivät keskeytä vanhentumisaikaa.

5 §. Vanhentunutta vaadetta ei voida enää esittää edes vastahaasteen tai väitteen muodossa.

6 §. Muussa suhteessa vanhentumisen lakkaamisesta tai keskeyttämisestä on voimassa kansallinen oikeus.

VII luku

Kuljettajan väliset suhteet

61 artikla

Kuljetusmaksun jako

1 §. Kunkin kuljettajan on maksettava muille kuljetukseen osallistuneille kuljettajille näille tuleva osa kuljetusmaksusta, jonka se on kantanut tai jonka sen olisi pitänyt kantaa. Maksutapa määrätään kuljettajien välisillä sopimuksilla.

2 §. 6 artiklan 3 §:ää, 16 artiklan 3 §:ää ja 25 artiklaa sovelletaan myös perättäisten kuljettajien välisiin suhteisiin.

62 artikla

Takautumisoikeus

1 §. Kuljettajalla, joka on suorittanut näiden yhtenäisten oikeussäännösten perusteella korvausta, on kuljetukseen osallistuneisiin kuljettajiin kohdistuva takautumisoikeus seuraavien määräysten mukaan:

a) kuljettaja, joka on aiheuttanut vahingon, on yksin siitä vastuussa;

b) jos useat kuljettajat ovat aiheuttaneet vahingon, vastaa kukin kuljettaja siitä vahingosta, jonka se on aiheuttanut; jos tällaista erittelyä ei voida suorittaa, korvausmäärä on jaettava niiden kesken c kohdan mukaisesti;

c) ellei voida näyttää toteen, kuka kuljettajista on aiheuttanut vahingon, korvausmäärä on jaettava kaikkien kuljetukseen osallistuneiden kuljettajien kesken, lukuun ottamatta niitä, jotka osoittavat, etteivät ne ole aiheuttaneet vahinkoa; jako toimitetaan kuljettajille tulevan kuljetusmaksun osuuden mukaisessa suhteessa.

2 §. Jos jokin kuljettajista on maksukyvytön, sen osalle tuleva maksamaton osuus on jaettava kaikkien muiden kuljetukseen osallistuneiden kuljettajien kesken kuljettajille tulevan kuljetusmaksuosuuden mukaisessa suhteessa.

63 artikla

Menettely takautumisjutuissa

1 §. Kuljettajalla, jota vastaan 62 artiklassa mainittua takautumiskannetta ajetaan, ei ole oikeutta kiistää sen maksun oikeellisuutta, jonka takautumiskanteen esittänyt kuljettaja on suorittanut, jos korvausmäärän on vahvistanut tuomioistuin, sen jälkeen kun ensiksi mainitulle kuljettajalle on asianmukaisesti annettu tieto haasteesta ja sillä on ollut tilaisuus esiintyä väliintulijana jutussa. Pääkannetta käsittelevä tuomioistuin määrää haasteen tiedoksi antamista ja väliintulijana esiintymistä varten määräajat.

2 §. Kuljettajan, joka esittää takautumiskanteen, on esitettävä vaatimuksensa samassa kanteessa kaikkia kuljetukseen osallistuneita kuljettajia vastaan, joiden kanssa ei ole päästy sovintoratkaisuun sillä uhalla, että takautumisoikeus niitä vastaan, joita ei ole haastettu, raukeaa.

3 §. Tuomioistuimen tulee yhdistää kaikki sen käsiteltävänä olevat takautumiskanteet.

4 §. Kuljettaja, joka haluaa toteuttaa takautumisoikeutensa, voi nostaa oikeusjutun sen maan tuomioistuimissa, jossa jollakin kuljetukseen osallistuneista kuljettajista on pääkonttorinsa tai sivukonttori taikka toimisto, jonka välityksellä kuljetussopimus on solmittu.

5 §. Jos kanne on nostettava useita kuljettajia vastaan, kanteen nostavalla kuljettajalla on oikeus valita jokin 4 §:n mukaan laillisista tuomioistuimista, jossa hän panee kanteen vireillä.

6 §. Takautumiskannetta ei saa yhdistää oikeudenomistajan kuljetussopimuksen perusteella vireille panemaan korvauskanteeseen.

64 artikla

Takautumista koskevat sopimukset

Kuljettajat voivat tehdä keskenään 61 ja 62 artiklasta poikkeavia sopimuksia.

Yhtenäiset oikeussäännökset sopimuksesta tavaran kansainvälisestä rautatiekuljetuksesta

(CIM - Yleissopimuksen liite B)

I osa Yleiset määräykset

1 artikla Soveltamisala

2 artikla Julkisoikeudelliset määräykset

3 artikla Käsitteiden määrittely

4 artikla Poikkeamat

5 artikla Pakottava oikeus

II osa Kuljetussopimuksen solmiminen ja toimeenpano

6 artikla Kuljetussopimus

7 artikla Rahtikirjan sisältö

8 artikla Vastuu rahtikirjan ilmoituksista

9 artikla Vaaralliset aineet

10 artikla Kustannusten maksaminen

11 artikla Tarkastus

12 artikla Rahtikirjan todistusvoima

13 artikla Tavaran kuormaaminen ja purkaminen

14 artikla Päällys

15 artikla Hallinnollisten määräysten täyttäminen

16 artikla Kuljetusmääräajat

17 artikla Tavaran luovuttaminen

18 artikla Määräämisoikeus tavaraan nähden

19 artikla Määräämisoikeuden käyttö

20 artikla Kuljetusesteet

21 artikla Tavaran luovuttamista kohtaavat esteet

22 artikla Kuljetus- ja luovutusesteiden seuraukset

III osa Vastuu

23 artikla Vastuuperiaatteet

24 artikla Vastuu kuljetettaessa rautatiekulkuneuvoja tavarana

25 artikla Todistustaakka

26 artikla Perättäiset kuljettajat

27 artikla Suorittava kuljettaja

28 artikla Vahinko-olettamus uudelleen kuljetettavaksi jätettäessä

29 artikla Tavaran katoamisolettamus

30 artikla Tavaran katoamisesta suoritettava korvaus

31 artikla Vastuu painon vähetessä kuljetuksen aikana

32 artikla Tavaran vahingoittumisesta suoritettava korvaus

33 artikla Korvaus kuljetusmääräajan ylittämisestä

34 artikla Korvauksen suuruus, kun tavaran arvo on ilmoitettu

35 artikla Korvauksen suuruus, kun hankintaetu on ilmoitettu

36 artikla Vastuurajoitusoikeuden menetys

37 artikla Korvausmäärän muuntaminen ja korko

38 artikla Vastuu rautatie-meriliikenteessä

39 artikla Vastuu ydinonnettomuustapauksissa

40 artikla Henkilöt, joista kuljettaja on vastuussa

41 artikla Muut kanteet

IV osa Vaateiden toteuttaminen

42 artikla Tarkastuspöytäkirja

43 artikla Vaateiden esittäminen

44 artikla Henkilöt, joilla on oikeus ajaa kannetta kuljettajaa vastaan

45 artikla Kuljettajat, joita vastaan kannetta voidaan ajaa

46 artikla Laillinen tuomioistuin

47 artikla Vaateen raukeaminen

48 artikla Vaateen vanhentuminen

V osa Kuljettajien väliset suhteet

49 artikla Tilitys

50 artikla Takautumisoikeus

51 artikla Menettely takautumisjutuissa

52 artikla Takautumista koskevat sopimukset

I osa

Yleiset määräykset

1 artikla

Soveltamisala

1 §. Näitä yhtenäisiä oikeussäännöksiä sovelletaan kuljetussopimuksen osapuolten kotipaikasta ja kansalaisuudesta riippumatta kaikkiin tavaran maksullista rauta-tiekuljetusta koskeviin sopimuksiin, kun paikka, jossa tavara otetaan kuljetettavaksi, ja edellytetty luovutuspaikka sijaitsevat kahdessa eri jäsenvaltiossa.

2 §. Näitä yhtenäisiä oikeussäännöksiä sovelletaan tavaran maksullista rautatie-kuljetusta koskeviin sopimuksiin myös silloin, kun paikka, jossa tavara otetaan kuljetettavaksi, ja edellytetty luovutuspaikka sijaitsevat kahdessa eri valtiossa, joista vain toinen on jäsenvaltio, jos kuljetussopimuksen osapuolet ovat sopineet, että kuljetussopimus on näiden yhtenäisten oikeussäännösten alainen.

3 §. Jos kansainvälinen kuljetus suoritetaan yhden ainoan kuljetussopimuksen nojalla rajat ylittävän rautatiekuljetuksen lisäksi maanteitse tai sisävesireittiä jäsenvaltion sisäisessä liikenteessä, siihen sovelletaan näitä yhtenäisiä oikeussäännöksiä.

4 §. Jos kansainvälinen kuljetus suoritetaan yhden ainoan kuljetussopimuksen nojalla rautatiekuljetuksen lisäksi meritse tai rajat ylittävänä kuljetuksena sisävesireittiä, siihen sovelletaan näitä yhtenäisiä oikeussäännöksiä, mikäli meri- tai sisävesikuljetus tapahtuu linjoilla, jotka on merkitty yleissopimuksen 24 artiklan 1 §:ssä mainittuun linjaluetteloon.

5 §. Näitä yhtenäisiä oikeussäännöksiä ei sovelleta kuljetuksiin naapurivaltioiden alueella sijaitsevien asemien välillä, jos näiden asemien infrastruktuuria hallinnoi yksi tai useampi infrastruktuurihallinto, joka kuuluu yhdelle näistä valtioista.

6 §. Jokainen valtio, joka kuuluu johonkin muuhun, näitä yhtenäisiä oikeussäännöksiä vastaavaan yleissopimukseen tavaran suorasta kansainvälisestä rautatiekuljetuksesta, voi esittäessään hakemuksen liittymisestä COTIF-sopimukseen varata itselleen oikeuden soveltaa näitä yhtenäisiä oikeussäännöksiä kuljetuksiin vain osalla sen alueella sijaitsevasta rautatieinfrastruktuurista. Tämä rautatieinfrastruktuurin osa on määriteltävä tarkasti, ja sen on liityttävä jonkin jäsenvaltion rautatieinfrastruktuuriin. Jos valtio on tehnyt tällaisen varauman, näitä yhtenäisiä oikeussäännöksiä sovelletaan vain, jos

a) kuljetussopimuksessa edellytetty tavaran kuljetukseenotto- tai luovutuspaikka sekä edellytetty kuljetusreitti sijaitsevat kyseisellä rautatieinfrastruktuurin osalla tai

b) kyseinen rautatieinfrastruktuurin osa yhdistää kahden jäsenvaltion rautatieinfrastruktuuria ja on kuljetussopimuksessa sovittu kauttakulkukuljetuksen kuljetusreitiksi.

7 §. Valtio, joka on tehnyt 6 §:n mukaisen varauman, voi milloin tahansa luopua siitä ilmoittamalla tallettajalle. Luopumisilmoitus tulee voimaan kuukauden kuluttua siitä päivästä, jolloin tallettaja on ilmoittanut asiasta jäsenvaltioille. Varauma lakkaa olemasta voimassa, kun 6 §:n ensimmäisessä lauseessa mainitun muun yleissopimuksen voimassaolo päättyy kyseisen valtion osalta.

2 artikla

Julkisoikeudelliset määräykset

Kuljetukset, joihin näitä yhtenäisiä oikeussäännöksiä sovelletaan, ovat muilta osin julkisoikeudellisten määräysten, erityisesti vaarallisten aineiden kuljetusta koskevien määräysten sekä tullioikeuden ja eläinsuojelulakien säännösten alaisia.

3 artikla

Käsitteiden määrittely

Näissä yhtenäisissä oikeussäännöksissä tarkoitetaan

a) "kuljettajalla" sopimuksenmukaista kuljettajaa, jonka kanssa lähettäjä on sol-minut kuljetussopimuksen näiden yhtenäisten oikeussäännösten mukaisesti, tai yhtä perättäisistä kuljettajista, joka on vastuussa kuljetussopimuksen nojalla;

b) "suorittavalla kuljettajalla" kuljettajaa, joka ei ole solminut kuljetussopimusta lähettäjän kanssa, mutta jolle a kohdan mukainen kuljettaja on siirtänyt rauta-tiekuljetuksen tosiasiallisen suorittamisen kokonaisuudessaan tai osaksi;

c) "yleisillä kuljetusehdoilla" yleisten kauppaehtojen tai tariffien muodossa kussa-kin jäsenvaltiossa voimassa olevia kuljettajan ehtoja, joista kuljetussopimuksen solmimisen myötä on tullut tämän osa;

d) "yhdistettyjen kuljetusten kuljetusyksiköllä" konttia, vaihtokoria, puoliperävaunua tai muita näihin verrattavia kuormayksiköitä, joita käytetään yhdistetyissä kuljetuksissa.

4 artikla

Poikkeamat

1 §. Jäsenvaltiot voivat solmia sopimuksia poikkeamista näistä yhtenäisistä oikeus-säännöksistä kuljetuksille, jotka tapahtuvat yksinomaan rajan molemmin puolin sijaitsevan kahden aseman välillä, jos niiden ja rajan välissä ei ole muuta asemaa.

2 §. Kuljetuksille kahden jäsenvaltion välillä kauttakulkuna sellaisen valtion kautta, joka ei ole jäsenvaltio, asianomaiset valtiot voivat solmia sopimuksia, jotka poikkeavat näistä yhtenäisistä oikeussäännöksistä.

3 §. Tämän artiklan 1 ja 2 §:n mukaisista sopimuksista sekä niiden voimaantulosta ilmoitetaan valtioidenvälisen kansainvälisten rautatiekuljetusten järjestölle. Järjestön pääsihteeri saattaa ne jäsenvaltioiden ja asianomaisten kuljetusyritysten tietoon.

5 artikla

Pakottava oikeus

Ellei näissä yhtenäisissä oikeussäännöksissä nimenomaan toisin määrätä, on jokainen sopimus, joka suoraan tai epäsuorasti poikkeaa niistä, mitätön ja ilman oikeusvaikutusta. Tällaisen sopimuksen mitättömyys ei tee kuljetussopimuksen muita määräyksiä mitättömiksi. Kuljettaja voi kuitenkin ottaa itselleen enemmän vastuuta ja velvollisuuksia kuin mitä näissä yhtenäisissä oikeussäännöksissä edellytetään.

II osa

Kuljetussopimuksen solmiminen ja toimeenpano

6 artikla

Kuljetussopimus

1 §. Kuljetussopimuksella kuljettaja sitoutuu kuljettamaan tavaran maksua vastaan määräpaikkaan ja luovuttamaan sen siellä vastaanottajalle.

2 §. Kuljetussopimuksen todisteena on yhtenäisen mallin mukainen rahtikirja. Rahtikirjan puuttuminen, puutteellisuus tai katoaminen ei vaikuta kuljetussopimuksen olemassaoloon eikä voimassaoloon, vaan kuljetussopimus pysyy näiden yhtenäisten oikeussäännösten alaisena.

3 §. Lähettäjän ja kuljettajan on allekirjoitettava rahtikirja. Allekirjoituksen voi korvata leimalla, kirjanpitokoneen merkinnällä tai muulla sopivalla tavalla.

4 §. Lähettäjän on todistettava tavaran vastaanotto kuljetukseen sopivalla tavalla rahtikirjan kaksoiskappaleessa ja luovutettava tämä kaksoiskappale lähettäjälle.

5 §. Rahtikirja ei käy konossementista.

6 §. Rahtikirja on laadittava jokaisesta lähetyksestä. Jos lähettäjän ja kuljettajan kesken ei ole muusta sovittu, saa yksi rahtikirja koskea vain yhden vaunun kuormaa.

7 §. Kuljetuksessa, joka kulkee Euroopan yhteisön tullialueen tai yhteistä passitus-menettelyä soveltavan alueen kautta, on jokaista lähetystä seurattava 7 artiklan vaatimukset täyttävä rahtikirja.

8 §. Kansainväliset kuljettajajärjestöt vahvistavat yhtenäiset rahtikirjamallit yhteis-työssä kansainvälisten asiakasjärjestöjen ja jäsenvaltioiden tulliviranomaisten sekä jokaisen sellaisen valtioidenvälisen järjestön kanssa, joka on oman tullilainsäädännön omaava alueellinen talousyhteisö.

9 §. Rahtikirja kaksoiskappaleineen voi olla myös luettaviksi kirjoitusmerkeiksi muunnettavien elektronisten tietotallenteiden muodossa. Tietojen tallennukseen ja käsittelyyn käytettävien menettelyjen on taattava elektronisen rahtikirjan samanarvoisuus paperisen rahtikirjan kanssa, erityisesti sen todistusvoiman suhteen.

7 artikla

Rahtikirjan sisältö

1 §. Rahtikirjaan on merkittävä seuraavat tiedot:

a) laatimispäivä ja –paikka;

b) lähettäjän nimi ja osoite;

c) kuljetussopimuksen solmineen kuljettajan nimi ja osoite;

d) sen, jolle tavara tosiasiallisesti luovutetaan kuljetettavaksi, nimi ja osoite, ellei tämä ole c kohdan mukainen kuljettaja.

e) tavarakuljetuksen vastaanottopaikka ja -aika;

f) luovutuspaikka;

g) vastaanottajan nimi ja osoite;

h) tavara- ja päällyslajin nimitys, vaarallisten aineiden osalta myös vaarallisten aineiden kansainvälistä rautatiekuljetusta koskevissa oikeussäännöksissä (RID) edellytetty nimitys;

i) kollien lukumäärä sekä kappaletavaralähetysten tunnistamiseen tarvittavat erityiset merkit ja numerot;

j) vaunun numero vaunukuormakuljetuksissa;

k) omilla pyörillään kulkevan ja tavarana kuljetettavaksi jätettävän rautatiekulkuneuvon numero;

l) yhdistettyjen kuljetusten kuljetusyksiköiden osalta lisäksi niiden laji, numero tai muut niiden tunnistamiseen tarvittavat tunnusmerkit;

m) tavaran bruttopaino tai määrän ilmoitus muussa muodossa;

n) tarkka luettelo niistä tulli- tai muiden hallintoviranomaisten vaatimista asiakirjoista, jotka ovat rahtikirjan liitteenä tai kuljettajan käytettävissä jossakin lähemmin nimetyssä virastossa tai muussa sopimuksella sovitussa paikassa;

o) kuljetukseen liittyvät kustannukset (rahti, lisämaksut, tullit ja muut kuljetussopimuksen solmimisen ja perilletoimituksen välisenä aikana aiheutuvat kustannukset), mikäli ne peritään vastaanottajalta, tai muu ilmoitus, että rahti peritään vastaanottajalta;

p) ilmoitus siitä, että kuljetus on mistään päinvastaisesta sopimuksesta huolimatta näiden yhtenäisten oikeussäännösten alainen.

2 §. Tarvittaessa rahtikirjaan on lisäksi merkittävä seuraavat tiedot:

a) jos kuljetuksen suorittajina on perättäisiä kuljettajia, kuljettaja, joka on velvollinen toimittamaan tavaran perille, mikäli tämä on antanut suostumuksensa nimensä merkitsemiseen rahtikirjaan;

b) lähettäjän vastuulla olevat kustannukset;

c) tavaran luovutuksen yhteydessä perittävä jälkivaatimusmäärä;

d) ilmoitus tavaran arvosta ja hankintaedun määrästä;

e) sovittu toimitusaika;

f) sovittu kuljetusreitti;

g) luettelo kuljettajalle luovutetuista asiakirjoista, joita ei ole mainittu 1 §:n n kohdassa;

h) lähettäjän ilmoitus vaunuun kiinnitettyjen lyijykkeiden lukumäärästä ja nimityksestä.

3 §. Osapuolet voivat merkitä rahtikirjaan muitakin tarpeelliseksi katsomiaan tietoja.

8 artikla

Vastuu rahtikirjan ilmoituksista

1 §. Lähettäjä vastaa kaikista kustannuksista ja vahingoista, jotka aiheutuvat kuljettajalle siitä,

a) että lähettäjän rahtikirjassa ilmoittamat tiedot ovat vääriä, epätarkkoja tai epätäydellisiä tai ettei niitä ole merkitty niitä varten varattuun kohtaan tai

b) ettei lähettäjä ole ilmoittanut RIDissä määrättyjä tietoja.

2 §. Jos kuljettaja merkitsee lähettäjän pyynnöstä ilmoituksia rahtikirjaan, katsotaan, ellei toisin osoiteta, että hän toimii lähettäjän nimissä.

3 §. Jos rahtikirjaan ei ole tehty 7 artiklan 1 §:n p kohdassa mainittua ilmoitusta, kuljettaja vastaa kaikista kustannuksista ja vahingoista, jotka tämän laiminlyönnin johdosta tavaran oikeudenomistajalle aiheutuvat.

9 artikla

Vaaralliset aineet

Ellei lähettäjä ole ilmoittanut RIDissä määrättyjä tietoja, kuljettaja voi milloin tahansa olosuhteiden niin vaatiessa purkaa tai hävittää tavarat tai tehdä ne vaarattomiksi tarvitsematta suorittaa korvausta, jos kuljettaja ei tavarat kuljetettavaksi ottaessaan ollut tietoinen niiden vaarallisuudesta.

10 artikla

Kustannusten maksaminen

1 §. Ellei lähettäjän ja kuljettajan välillä ole toisin sovittu, on lähettäjän maksettava kustannukset (rahti, lisämaksut, tullit ja muut sopimuksen solmimisen ja perilletoimituksen välisenä aikana aiheutuvat kustannukset).

2 §. Jos kustannukset on lähettäjän ja kuljettajan välisellä sopimuksella siirretty vastaanottajan maksettavaksi, mutta vastaanottaja ei ole lunastanut rahtikirjaa, saattanut voimaan 17 artiklan 3 §:n mukaisesti kuljetussopimuksesta johtuvia oikeuksiaan eikä muuttanut 18 artiklan mukaisesti kuljetussopimusta, lähettäjä on velvollinen maksamaan kustannukset.

11 artikla

Tarkastus

1 §. Kuljettajalla on oikeus milloin tahansa tarkastaa, noudatetaanko kuljetusehtoja ja onko lähetys yhtäpitävä lähettäjän rahtikirjaan tekemien merkintöjen kanssa. Jos tarkastus koskee lähetyksen sisältöä, se tapahtuu mahdollisuuksien mukaan oikeudenomistajan läsnä ollessa; jos tämä ei ole mahdollista, kuljettaja kutsuu kaksi riippumatonta todistajaa, elleivät valtion, jossa tarkastus tapahtuu, lait ja määräykset toisin määrää.

2 §. Jos lähetys ei ole rahtikirjan merkintöjen mukainen tai määrätyin ehdoin kuljetettavaksi otettavien tavaroiden kuljetusmääräyksiä ei ole noudatettu, on tarkastuksen tulos merkittävä tavaran mukana seuraavan rahtikirjan lehteen sekä myös rahtikirjan kaksoiskappaleeseen, mikäli se on vielä kuljettajan hallussa. Tässä tapauksessa tarkastuksesta aiheutuneet kustannukset merkitään tavaran rasitteeksi, ellei niitä ole heti suoritettu.

3 §. Lähettäjä voi kuormausta suorittaessaan vaatia kuljettajaa tarkistamaan tavaran ja sen päällyksen kunnon sekä rahtikirjan kollien määrää, merkkejä ja numeroita samoin kuin tavaran bruttopainoa tai muulla tavoin ilmoitettua määrää koskevien merkintöjen oikeellisuuden. Kuljettaja on velvollinen suorittamaan tarkastuksen vain, jos hänellä on käytettävissä tähän kohtuullisia keinoja. Kuljettajalla on oikeus vaatia tarkistuskustannusten korvaamista. Tarkistuksen tulos on merkittävä rahtikirjaan.

12 artikla

Rahtikirjan todistusvoima

1 §. Ellei toisin osoiteta, rahtikirja on todiste kuljetussopimuksen solmimisesta ja sen sisällöstä sekä siitä, että kuljettaja on ottanut tavaran kuljetettavaksi.

2 §. Jos kuljettaja on kuormannut tavaran, on rahtikirja, ellei toisin osoiteta, todiste tavaran ja sen päällyksen kunnon vastaavuudesta rahtikirjan merkintöjen kanssa tai, ellei merkintöjä ole, tavaran ulkonaisesti hyvästä kunnosta kuljettajan ottaessa sen kuljetettavaksi samoin kuin rahtikirjan kollien määrää, merkkejä ja numeroita sekä bruttopainoa tai muulla tavoin ilmoitettua määrää koskevien ilmoitusten oikeellisuudesta.

3 §. Jos lähettäjä on kuormannut tavaran, on rahtikirja, ellei toisin osoiteta, todiste tavaran ja sen päällyksen kunnon vastaavuudesta rahtikirjan merkintöjen kanssa tai, el-lei merkintöjä ole, tavaran ulkonaisesti hyvästä kunnosta sekä 2 §:n mukaisten merkintöjen oikeellisuudesta vain, jos kuljettaja on tarkastanut ne ja merkinnyt tarkastuksensa yhtäpitävän tuloksen rahtikirjaan.

4 §. Rahtikirja ei kuitenkaan kelpaa todisteeksi, jos siinä on perusteltu varauma. Varauma voidaan perustella erityisesti sillä, ettei kuljettajalla ollut käytettävissä kohtuullisia keinoja rahtikirjan merkintöjen tarkistamiseksi.

13 artikla

Tavaran kuormaaminen ja purkaminen

1 §. Lähettäjä ja kuljettaja sopivat siitä, kenen tehtävänä on tavaran kuormaaminen ja purkaminen. Ellei tästä ole sovittu, kuormaus- ja purkamisvelvollisuus on kappaletavaran osalta kuljettajalla sekä vaunukuormien osalta kuormaaminen lähettäjällä ja purkaminen tavaran toimittamisen jälkeen vastaanottajalla.

2 §. Jos lähettäjä kuormaa tavaran, hän vastaa puutteellisen kuormauksen seurauksista ja korvaa kuljettajalle erityisesti tälle aiheutuneet vahingot. Kuljettajan on osoitettava kuormauksen puutteellisuus.

14 artikla

Päällys

Lähettäjä on vastuussa kuljettajalle kaikista tavaran päällyksen puuttumisesta tai puutteellisuudesta aiheutuvista vahingoista ja kustannuksista paitsi, jos puutteellisuus on ilmeinen tai ollut kuljettajan tiedossa tavaraa kuljetukseen vastaanotettaessa eikä kuljettaja ole esittänyt tämän suhteen mitään varaumia.

15 artikla

Hallinnollisten määräysten täyttäminen

1 §. Lähettäjän on liitettävä rahtikirjaan asiakirjat, jotka tarvitaan ennen tavaran toimittamista suoritettavia tulli- tai muita hallinnollisia muodollisuuksia varten, taikka asetettava nämä asiakirjat kuljettajan käyttöön ja annettava tälle kaikki tarpeelliset tiedot.

2 §. Kuljettaja ei ole velvollinen tarkastamaan näiden asiakirjojen ja tietojen oikeellisuutta ja riittävyyttä. Lähettäjä vastaa kuljettajalle kaikista asiakirjojen ja tietojen puuttumisesta, epätäydellisyydestä tai virheellisyydestä aiheutuvista vahingoista paitsi, jos syy on kuljettajan.

3 §. Kuljettaja vastaa seurauksista, jotka aiheutuvat rahtikirjaan merkittyjen ja sen mukana seuraavien tai kuljettajalle luovutettujen asiakirjojen katoamisesta tai väärästä käytöstä, ellei asiakirjojen katoamisesta tai niiden väärästä käytöstä aiheutunut vahinko johdu seikoista, joita kuljettaja ei voinut välttää eikä estää niiden seurauksia. Vahingonkorvaus ei kuitenkaan saa ylittää sitä, joka tulisi maksettavaksi tavaran kadotessa.

4 §. Lähettäjä voi rahtikirjaan tehtävällä merkinnällä ja vastaanottaja 18 artiklan 3 §:n nojalla annettavalla määräyksellä vaatia,

a) että hänen on itsensä tai valtuuttamansa asiamiehen edustamana saatava olla läsnä tulli- tai muita hallinnollisia muodollisuuksia suoritettaessa antaakseen kaikkia kysymykseen tulevia tietoja ja esittääkseen tarpeellisia selityksiä;

b) että hän, mikäli hän on siihen oikeutettu sen maan lakien ja määräysten mukaan, jossa tulli- tai muiden hallintoviranomaisten vaatimat muodollisuudet suoritetaan, suorittaa itse nämä muodollisuudet tai antaa valtuutettunsa ne suorittaa;

c) että silloin kun hän itse tai hänen valtuuttamansa asiamies on läsnä tulli- tai muita hallinnollisia muodollisuuksia suoritettaessa tai ne suorittaa, hän myös maksaa tullimaksut ja muut kulut, mikäli hän on siihen oikeutettu sen maan lakien ja määräysten mukaan, jossa nämä toimitukset tapahtuvat.

Näissä tapauksissa ei lähettäjällä, vastaanottajalla, jolla on määräysvalta, eikä heidän valtuuttamallaan asiamiehellä ole oikeutta ottaa tavaraa haltuunsa.

5 §. Jos lähettäjä on määrännyt tulli- tai muut hallinnolliset muodollisuudet suoritettaviksi paikassa, jossa voimassa olevat säännökset eivät salli näiden muodollisuuksien suorittamista, tai muuten toimitettaviksi tavalla, jota ei voida noudattaa, on kuljettajan käytettävä menettelyä, jonka hän katsoo oikeudenomistajalle edullisimmaksi, ja ilmoitettava lähettäjälle toimenpiteistä, joihin on ryhdytty.

6 §. Jos lähettäjä on maksanut tullit, kuljettaja voi toimittaa tullimuodollisuudet har-kintansa mukaan joko matkan varrella tai määräpaikassa.

7 §. Ellei vastaanottaja ole lunastanut rahtikirjaa määräpaikassa voimassa olevien määräysten mukaisen ajan kuluessa, kuljettaja voi menetellä 5 §:n mukaisesti.

8 §. Lähettäjän on huolehdittava tulli- tai muiden hallinnollisten määräysten mukaisesta tavaroiden päällystämisestä ja peittämisestä. Ellei lähettäjä ole päällystänyt tai peittänyt tavaroita määräysten mukaisesti, kuljettaja voi huolehtia tästä; syntyneillä kustannuksilla rasitetaan tavaraa.

16 artikla

Kuljetusmääräajat

1 §. Lähettäjä ja kuljettaja sopivat kuljetusmääräajasta. Mikäli sopimusta ei ole tehty, kuljetusaika ei kuitenkaan saa olla 2 - 4 §:ssä mainittuja pitempi.

2 §. Ellei 3 - 4 §:ssä toisin määrätä, enimmäiskuljetusaika on:

vaunukuormalähetyksille:

- toimitusaika 12 tuntia

- kuljetusaika, kutakin alkavaa 400 km kohti 24 tuntia;

b) kappaletavaralähetyksille:

- toimitusaika 24 tuntia

- kuljetusaika, kutakin alkavaa 200 km kohti 24 tuntia.

Etäisyys tarkoittaa sovittua tai, ellei tällaista ole, lyhintä mahdollista kuljetusreittiä.

3 §. Kuljettaja voi määrätä tietyn pituisia lisämääräaikoja seuraavissa tapauksissa:

kuljetuksille, joihin käytetään:

- linjoja, joilla on erilainen raideväli,

- meritietä tai sisävesireittejä,

- maantietä rautatieyhteyden puuttuessa;

b) tavallisuudesta poikkeavia olosuhteita varten, joita aiheuttavat joko liikenteen poikkeuksellinen lisääntyminen tai poikkeukselliset liikennöimisvaikeudet.

Lisämääräaikojen pituus on ilmoitettava yleisissä kuljetusehdoissa.

4 §. Kuljetusmääräaika alkaa sen jälkeen, kun tavara on otettu kuljetettavaksi; sitä pidennetään viivytystä vastaavasti, mikäli syy ei ole kuljettajan. Kuljetusmääräaika keskeytyy sunnuntaisin ja virallisina juhlapäivinä.

17 artikla

Tavaran luovuttaminen

1 §. Kuljettajan on luovutettava rahtikirja ja tavara vastaanottajalle sovitulla toimituspaikalla kuittausta ja kuljetussopimuksesta johtuvien kuljettajan saatavien suoritusta vastaan.

2 §. Tavara katsotaan luovutetuksi vastaanottajalle, kun se toimituspaikalla voi-massa olevien määräysten mukaisesti on

a) jätetty tulli- tai veroviranomaisille heidän toimipaikkoihinsa tai varastoihinsa, silloin kun nämä eivät ole kuljettajan valvonnassa;

b) varastoitu kuljettajan tiloihin tai huolitsijan huostaan tai yleiseen varastoon.

3 §. Tavaran saavuttua luovutuspaikalle vastaanottaja voi vaatia kuljettajaa luovuttamaan hänelle rahtikirjan ja tavaran. Jos tavaran katoaminen on todettu tai tavara ei ole saapunut 29 artiklan 1 §:ssä mainitussa määräajassa, vastaanottaja voi tämän määräajan päätyttyä omissa nimissään saattaa voimaan kuljettajaa vastaan kuljetussopimukseen perustuvat oikeutensa.

4 §. Oikeudenomistaja voi kieltäytyä vastaanottamasta tavaraa vielä senkin jälkeen, kun hän on vastaanottanut rahtikirjan ja maksanut kuljetussopimuksesta johtuvat kulut, niin kauan kuin hänen vaatimiinsa toimenpiteisiin väitetyn vahingon toteamiseksi ei ole ryhdytty.

5 §. Muilta osin tavaran luovutus tapahtuu toimituspaikalla voimassa olevien määräysten mukaan.

6 §. Jos tavara on luovutettu vastaanottajalle perimättä sitä ennen tavaraa rasittavaa jälkivaatimusta, on kuljettajan maksettava lähettäjälle vahingonkorvausta jälkivaatimusmäärään asti; tällöin kuljettajalla on takautuva vaade vastaanottajaa kohtaan.

18 artikla

Määräämisoikeus tavaraan nähden

1 §. Lähettäjällä on määräämisoikeus tavaraan nähden ja oikeus muuttaa jälkikäteen kuljetussopimusta. Hän voi erityisesti vaatia, että kuljettaja

a) pysäyttää kuljetuksen;

b) lykkää tavaran luovuttamista;

c) luovuttaa tavaran muulle henkilölle kuin rahtikirjaan merkitylle vastaanottajalle;

d) luovuttaa tavaran muulla luovutuspaikalla kuin rahtikirjaan merkityllä.

2 §. Vaikka lähettäjällä onkin rahtikirjan kaksoiskappale, lakkaa lähettäjän oikeus kuljetussopimuksen muuttamiseen, kun

a) vastaanottaja on lunastanut rahtikirjan;

b) vastaanottaja on ottanut tavaran vastaan;

c) vastaanottaja on saattanut voimaan oikeutensa 17 artiklan 3:n mukaisesti;

d) vastaanottaja on oikeutettu 3 §:n mukaisesti antamaan muutosmääräyksiä; tästä hetkestä lähtien kuljettajan on noudatettava vastaanottajan määräyksiä ja ohjeita.

3 §. Vastaanottajalla on oikeus muuttaa kuljetussopimusta rahtikirjan laatimisesta lähtien, ellei lähettäjä ole määrännyt toisin rahtikirjassa.

4 §. Vastaanottajan oikeus kuljetussopimuksen muuttamiseen lakkaa, kun vastaanottaja on

a) lunastanut rahtikirjan;

b) ottanut vastaan tavaran;

c) saattanut voimaan oikeutensa 17 artiklan 3 §:n mukaisesti;

d) määrännyt 5 §:n mukaisesti, että tavara on luovutettava muulle henkilölle ja että tämä on saattanut voimaan 17 artiklan 3 §:n mukaiset oikeutensa.

5 §. Jos vastaanottaja on määrännyt, että tavara on luovutettava muulle henkilölle, ei tällä ole oikeutta muuttaa kuljetussopimusta.

19 artikla

Määräämisoikeuden käyttö

1 §. Jos lähettäjä tai 18 artiklan 3 §:n tapauksessa vastaanottaja haluaa jälkikäteen muuttaa kuljetussopimusta, hänen on esitettävä kuljettajalle rahtikirjan kaksois-kappale, johon muutokset on merkittävä.

2 §. Lähettäjän tai 18 artiklan 3 §:n tapauksessa vastaanottajan on korvattava kuljettajalle kaikki kustannukset ja vahingot, jotka muutosmääräyksestä aiheutuvat.

3 §. Muutosmääräyksen toimeenpanon on oltava mahdollinen, sallittu ja kohtuudella vaadittava ajankohtana, jolloin ohjeet sen toimeenpanijalle saapuvat, eikä se saa haitata kuljettajan tavanomaista liikennettä tai aiheuttaa vahinkoa muiden lähetysten lähettäjille tai vastaanottajille.

4 §. Muutosmääräys ei saa aiheuttaa lähetyksen jakamista.

5 § Ellei kuljettaja 3 §:n määräysten johdosta voi toimeenpanna muutosmääräystä, kuljettajan on viipymättä ilmoitettava tästä muutosta pyytäneille.

6 §. Kuljettaja vastaa seurauksista, jotka aiheutuvat kuljettajan syyksi luettavasta muutosmääräyksen noudattamatta jättämisestä tai sen epätarkasta noudattamisesta. Vahingonkorvauksen ei tule kuitenkaan olla suurempi kuin tavaran katoamistapauksessa.

7 §. Jos kuljettaja toimeenpanee lähettäjän muutosmääräyksen vaatimatta rahtikirjan kaksoiskappaleen esittämistä, kuljettaja vastaa vastaanottajalle aiheutuneesta vahingosta, jos lähettäjä on luovuttanut rahtikirjan kaksoiskappaleen vastaanottajalle. Vahingonkorvauksen ei tule kuitenkaan olla suurempi kuin tavaran katoamistapauksessa.

20 artikla

Kuljetusesteet

1 §. Jos kuljetukselle ilmaantuu este, kuljettaja ratkaisee, onko parempi kuljettaa tavara välittömästi eteenpäin muuttamalla kuljetusreittiä vai onko määräämisoikeuden omistajan edun mukaista pyytää tältä ohjeita antamalla tälle kaikki kuljettajan tiedossa olevat hyödylliset tiedot.

2 §. Jos kuljetusta on mahdotonta jatkaa, on kuljettajan pyydettävä ohjeita määräämisoikeuden omistajalta. Ellei kuljettaja kohtuullisen ajan kuluessa saa ohjeita, kuljettajan on ryhdyttävä toimenpiteisiin, jotka hän katsoo määräämisoikeuden tavaraan nähden omaavan henkilön kannalta parhaimmiksi.

21 artikla

Tavaran luovuttamista kohtaavat esteet

1 §. Jos tavaran luovuttamiselle ilmaantuu este, kuljettajan on ilmoitettava siitä viipymättä lähettäjälle ja pyydettävä tämän ohjeita, ellei lähettäjä ole rahtikirjaan tekemällään merkinnällä vaatinut, että tavara on luovutusesteen sattuessa palautettava suoraan hänelle.

2 §. Jos este tavaran luovuttamiselle lakkaa ennen lähettäjän ohjeiden saapumista kuljettajalle, on tavara luovutettava vastaanottajalle. Lähettäjälle on ilmoitettava tästä viipymättä.

3 §. Jos vastaanottaja kieltäytyy ottamasta tavaraa vastaan, on lähettäjällä oikeus antaa ohjeita tavaraan nähden, vaikka hän ei voisikaan esittää rahtikirjan kaksoiskappaletta.

4 §. Jos tavaran luovuttamista kohtaa este sen jälkeen, kun vastaanottaja on muuttanut kuljetussopimusta 18 artiklan 3 – 5 §:n nojalla, kuljettajan on ilmoitettava tästä vastaanottajalle.

22 artikla

Kuljetus- ja luovutusesteiden seuraukset

1 §. Kuljettajalla on oikeus saada korvausta kustannuksista, jotka aiheutuvat siitä, että kuljettaja

a) pyytää ohjeita,

b) toimeenpanee ohjeet,

c) ei saa, tai ei saa ajoissa, pyytämiään ohjeita,

d) pyytämättä ohjeita tekee 20 artiklan 1 §:n mukaisen ratkaisun, ellei kuljettaja itse ole aiheuttanut näitä kustannuksia. Kuljettaja voi nimenomaan periä rahdin tosiasiallisesta kuljetusreitistä ja vaatia vastaavaa kuljetusmääräaikaa.

2 §. Edellä 20 artiklan 2 §:ssä ja 21 artiklan 1 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa kuljettaja voi purkaa tavaran heti määräämisoikeuden omistajan kustannuksella. Purkamisen jälkeen kuljetus katsotaan päättyneeksi. Kuljettajan on tämän jälkeen säilytettävä tavara määräämisoikeuden omistajaa varten. Kuljettaja voi kuitenkin uskoa tavaran kolmannelle henkilölle vastaten tällöin vain tämän kolmannen henkilön huolellisesta valinnasta. Tavaraa rasittavat edelleen kaikki rahtikirjasta johtuvat saatavat sekä kaikki muut kustannukset.

3 §. Jos kyseessä on helposti pilaantuva tavara tai tavaran kunto oikeuttaa tällaisen toimenpiteen tai säilytyskustannukset eivät ole suhteessa tavaran arvoon, kuljettaja voi määräämisoikeuden omistajan ohjeita odottamatta myydä tavaran. Kuljettaja voi myös muissa tapauksissa myydä tavaran, ellei hän saa kohtuullisen ajan kuluessa määräämisoikeuden omistajalta päinvastaisia ohjeita, joiden toimeenpanoa häneltä voidaan kohtuudella vaatia.

4 §. Jos tavara on myyty, on tuotto, vähennettynä tavaraa rasittavilla kustannuksilla, pidettävä määräämisoikeuden omistajan käytettävissä. Jos myyntituotto on näitä kustannuksia pienempi, lähettäjän on maksettava erotus.

5 §. Myyntitapa määräytyy sen paikkakunnan lakien ja määräysten tai tapojen mukaan, jolla tavara on.

6 §. Ellei lähettäjä kuljetus- tai toimitusesteiden sattuessa anna kohtuullisen ajan kuluessa ohjeita eikä 2 ja 3 §:n mukaista kuljetus- tai toimitusestettä voida poistaa, voi kuljettaja palauttaa tavaran lähettäjälle tämän kustannuksella tai, mikäli on perusteltua, hävittää sen.

III osa

Vastuu

23 artikla

Vastuuperiaatteet

1 §. Kuljettaja on vastuussa vahingosta, joka aiheutuu tavaran täydellisestä tai osittaisesta katoamisesta tai vahingoittumisesta kuljetettavaksi ottamisen ja vastaanottajalle luovuttamisen välisenä aikana, samoin kuin kuljetusmääräajan ylittämisestä aiheutuvasta vahingosta riippumatta siitä, mitä rautatieinfrastruktuuria käytetään.

2 §. Kuljettaja on tästä vastuusta vapaa, jos tavaran katoaminen tai vahingoittuminen tai kuljetusmääräajan ylitys on aiheutunut oikeudenomistajan tekemästä virheestä, tämän antamasta määräyksestä, johon ei ole syynä kuljettajan tekemä virhe, tavaran omasta viallisuudesta (itsestään pilaantumisesta, hupenemisesta jne.) tai olosuhteista, joita kuljettaja ei ole voinut välttää eikä estää niiden seurauksia.

3 §. Kuljettaja on tästä vastuusta vapaa, jos katoaminen tai vahingoittuminen on aiheutunut yhteen tai useampaan seuraavista seikoista liittyvästä erityisestä vaarasta:

a) kuljetus avovaunussa yleisten kuljetusehtojen mukaisesti tai milloin tästä on nimenomaan sovittu ja mainittu rahtikirjassa; ilmaston vaikutusten aiheuttamia vahinkoja lukuun ottamatta ei yhdistettyjen kuljetusten kuljetusyksikköihin tai suljettuihin maantieajoneuvoihin kuormattujen ja rautatievaunuissa kuljetettavien tavaroiden kuljetusta katsota avovaunukuljetukseksi; jos lähettäjä käyttää vaunupeitteitä tavaroiden kuljetukseen avovaunussa, kuljettajalla on vain se vastuu, joka hänellä on avovaunuissa ilman vaunupeitteitä tapahtuvista kuljetuksista siinäkin tapauksessa, että kyseessä ovat tavarat, joita yleisten kuljetusehtojen mukaan ei kuljeteta avovaunuissa;

b) päällyksen puuttuminen tai puutteellisuus, kun kyseessä ovat tavarat, jotka laatunsa puolesta ovat alttiita hupenemiselle tai vahingoittumiselle, jos päällys joko puuttuu tai on puutteellinen;

c) lähettäjän kuormaustoimenpiteet tai vastaanottajan purkamistoimenpiteet;

d) tiettyjen tavaroiden luonnollinen ominaisuus, jonka johdosta ne ovat alttiita joko täydelliselle tai osittaiselle katoamiselle tai vahingoittumiselle, erityisesti särkymisen, ruosteen, itsestään tapahtuvan pilaantumisen, kuivumisen tai vähenemisen vuoksi;

e) kollien väärä, epätarkka tai epätäydellinen nimitys tai numerointi;

f) elävien eläinten kuljetus;

g) kuljetus, jonka mukana voimassa olevien määräysten tai lähettäjän ja kuljettajan kesken tehdyn ja rahtikirjassa mainitun sopimuksen mukaan on oltava saattaja, jos katoaminen tai vahingoittuminen on aiheutunut vahingonvaarasta, jolta saattamisen piti suojella.

24 artikla

Vastuu kuljetettaessa rautatiekulkuneuvoja tavarana

1 §. Kuljetettaessa omilla pyörillään kulkevia rautatiekulkuneuvoja, jotka on jätetty kuljetettavaksi tavarana, kuljettaja vastaa vahingosta, joka aiheutuu rautatie-kulkuneuvon tai sen osien katoamisesta tai vahingoittumisesta kuljetukseen vastaanoton ja perilletoimituksen välisenä aikana sekä kuljetusmääräajan ylityksestä, ellei kuljettaja osoita, ettei vahinko ole tapahtunut hänen syystään.

2 §. Kuljettaja ei vastaa sellaisten irto-osien katoamisesta, joita ei ole merkitty kulkuneuvon pitkittäissivuille tai kulkuneuvon mukana seuraavaan luetteloon.

25 artikla

Todistustaakka

1 §. Kuljettaja on velvollinen näyttämään toteen, että tavaran katoamiseen tai vahingoittumiseen tai kuljetusmääräajan ylittämiseen on ollut syynä jokin 23 artiklan 2 §:n tarkoittamista seikoista.

2 §. Kun kuljettaja osoittaa, että katoaminen tai vahingoittuminen on asianhaarat huomioon ottaen voinut aiheutua yhdestä tai useammasta 23 artiklan 3 §:ssä mainitusta erityisestä vahingonvaarasta, oletetaan sen johtuneen siitä tai niistä. Oikeudenomistajalla on kuitenkin oikeus osoittaa, ettei vahinko kokonaan tai osaksikaan ole aiheutunut näistä vaaroista.

3 §. Tämä olettamus ei tule kyseeseen 23 artiklan 3 §:n a kohdassa mainitussa tapauksessa, jos tavaran hupeneminen on ollut tavallista suurempi tai jos kokonaisia esineitä on kadonnut.

26 artikla

Perättäiset kuljettajat

Jos yhden ainoan kuljetussopimuksen nojalla tapahtuvan kuljetuksen suorittajina on useita perättäisiä kuljettajia, jokainen näistä, ottamalla kuljetettavaksi tavaran rahtikirjoineen, liittyy kuljetussopimukseen tämän rahtikirjan ehtojen mukaisesti ja sitoutuu tästä johtuviin velvoitteisiin. Jokainen kuljettaja on tällöin vastuussa kuljetuksen suorituksesta koko kuljetusmatkalla tavaran luovutukseen saakka.

27 artikla

Suorittava kuljettaja

1 §. Vaikka kuljettaja, olipa hän siihen kuljetussopimuksen nojalla oikeutettu tai ei, on siirtänyt kuljetuksen tosiasiallisen suorittamisen kokonaan tai osaksi suorittavalle kuljettajalle, vastaa kuljettaja kuitenkin edelleen koko kuljetuksesta.

2 §. Kaikkia näiden yhtenäisten oikeussäännösten kuljettajan vastuuta säänteleviä määräyksiä sovelletaan myös suorittavan kuljettajan vastuuseen hänen suorittamastaan kuljetuksesta. 36 ja 41 artiklaa sovelletaan niissä tapauksissa, jolloin suorittavan kuljettajan henkilökuntaa tai muita hänen kuljetuksen suorittamiseen käyttämiään henkilöitä vastaan nostetaan kanne.

3 §. Erityissopimus, jolla kuljettaja ottaa itselleen velvoitteita, jotka näiden yhtenäisten oikeussäännösten mukaan eivät kuulu hänelle, tai luopuu oikeuksista, jotka näiden yhtenäisten oikeussäännösten mukaan kuuluvat hänelle, koskee suorittavaa kuljettajaa vain, jos hän on nimenomaan suostunut tähän kirjallisesti. Riippumatta siitä, onko suorittava kuljettaja antanut tällaisen suostumuksen, tällaisesta erityissopimuksesta johtuvat velvoitteet tai luopumisilmoitukset sitovat kuljettajaa.

4 §. Jos sekä kuljettaja että suorittava kuljettaja ovat vastuussa, he vastaavat yhteisvastuullisesti.

5 §. Korvaus, joka kuljettajalta, suorittavalta kuljettajalta sekä heidän henkilö-kunnaltaan ja muilta henkilöiltä, joita he käyttävät kuljetuksen suorittamiseen, voidaan vaatia, ei saa kokonaismäärältään ylittää näissä yhtenäisissä oikeussäännöksissä edellytettyjä vastuun enimmäismääriä.

6 §. Tämä artikla ei vaikuta kuljettajan ja suorittavan kuljettajan keskinäisiin takautumisoikeuksiin.

28 artikla

Vahinko-olettamus uudelleen kuljetettavaksi jätettäessä

1 §. Kun näiden yhtenäisten oikeussäännösten mukaisesti kuljetettavaksi jätetty lähetys on jätetty uudelleen kuljetettavaksi samojen oikeussäännösten mukaisesti ja kun lähetyksen todetaan osittain kadonneen tai vahingoittuneen sen jälkeen, kun se on jätetty uudelleen kuljetettavaksi, oletetaan katoamisen tai vahingoittumisen tapahtuneen viimeisen kuljetussopimuksen aikana, jos lähetys on ollut kuljettajan hallinnassa ja jos se on jätetty uudelleen kuljetettavaksi sellaisena kuin se on saapunut paikkaan, jossa se jätetään uudelleen kuljetettavaksi.

2 §. Samoin on oletettava myös silloin, kun uudelleen kuljetettavaksi jättämistä edeltänyt kuljetussopimus ei ole ollut näiden yhtenäisten oikeussäännösten alainen, mikäli näitä oikeussäännöksiä olisi ollut sovellettava jätettäessä tavara kuljetettavaksi suoraan alkuperäiseltä lähetyspaikalta lopulliselle luovutuspaikalle.

3 §. Samoin on oletettava lisäksi silloin, kun uudelleen kuljetettavaksi jättämistä edeltänyt kuljetussopimus on ollut jonkun muun, näitä yhtenäisiä oikeussäännöksiä vastaavan, suoraa kansainvälistä rautatiekuljetusta koskevan yleissopimuksen alainen ja tämä sopimus sisältää saman oikeusolettamuksen näiden yhtenäisten oikeussäännösten mukaisesti kuljetettavaksi jätettyjen lähetysten hyväksi.

29 artikla

Tavaran katoamisolettamus

1 §. Oikeudenomistaja voi muita todisteita esittämättä katsoa tavaran kadonneeksi, ellei sitä ole annettu vastaanottajalle tai asetettu hänen käytettäväkseen 30 päivän kuluessa kuljetusmääräajan päättymisestä.

2 §. Saadessaan korvauksen kadonneesta tavarasta oikeudenomistaja voi kirjallisesti vaatia, että hänelle on viipymättä ilmoitettava, mikäli tavara löytyy vuoden kuluessa vahingonkorvauksen suorittamisesta. Kuljettajan on annettava kirjallinen todistus tästä vaatimuksesta.

3 §. Saatuaan 2 §:n mukaisen ilmoituksen oikeudenomistaja voi 30 päivän kuluessa vaatia, että tavara luovutetaan hänelle, kun hän on maksanut kuljetussopimuksesta johtuvat saatavat ja palauttanut saamansa korvauksen, josta on mahdollisesti vähennetty tähän korvausmäärään lasketut kulut. Hän säilyttää kuitenkin oikeutensa vahingonkorvaukseen 33 ja 35 artiklassa tarkoitetusta kuljetusmääräajan ylittämisestä.

4 §. Ellei edellä 2 §:ssä mainittua vaatimusta ole esitetty tai ohjeita annettu 3 §:ssä mainitun määräajan kuluessa tai jos tavara löytyy yli vuoden kuluttua vahingonkorvauksen maksamisesta, on tavara kuljettajan käytettävissä sen paikkakunnan lakien ja määräysten mukaan, jolla tavara on.

30 artikla

Tavaran katoamisesta suoritettava korvaus

1 §. Tavaran kadotessa kokonaan tai osittain kuljettajan on suoritettava korvaus, joka on laskettava pörssihinnan mukaan tai tämän puuttuessa käyvän kauppahinnan mukaan tai molempien puuttuessa sen yleisen arvon mukaan, joka samoilla ja samanlaatuisilla tavaroilla on ollut lähetyspaikalla tavaraa kuljetettavaksi otettaessa. Muita vahingonkorvauksia kuljettajan ei tarvitse suorittaa.

2 §. Korvaus ei saa ylittää 17 laskentayksikköä puuttuvan bruttopainon kilogrammalta.

3 §. Omilla pyörillään kulkevan ja tavarana kuljetettavaksi jätetyn rautatiekulkuneuvon, yhdistettyjen kuljetusten kuljetusyksikön tai niiden osien kadotessa rajoittuu vahingonkorvaus siihen yleiseen arvoon, joka kulkuneuvolla, yhdistettyjen kuljetusten kuljetusyksiköllä tai niiden osilla oli katoamispäivänä katoamispaikalla, ilman mitään muita korvauksia. Ellei katoamispäivää tai katoamispaikkaa voida todeta, korvaus rajoittuu yleiseen arvoon, joka tavaroilla oli kuljetukseen vastaanottopäivänä vastaanottopaikalla.

4 §. Kuljettajan on lisäksi palautettava kuljetusmaksu, suoritetut tullit sekä muut kadonneen tavaran kuljetuksesta suoritetut maksut, lukuun ottamatta valmisteveroja, jos tavarat kuljetetaan sellaisen menettelyn mukaan, jossa näitä veroja ei ole maksettu.

31 artikla

Vastuu painon vähetessä kuljetuksen aikana

1 §. Sellaisten tavaroiden osalta, jotka luontaisen laatunsa vuoksi yleensä menettävät kuljetettaessa osan painostaan, vastaa kuljettaja painon vähenemisestä kuljetusmatkasta riippumatta ainoastaan siltä osin kuin se ylittää seuraavat prosenttimäärät:

a) kaksi prosenttia nestemäisten tai kosteassa tilassa kuljetettavaksi jätettyjen tavaroiden painosta;

b) yhden prosentin painosta kuivien tavaroiden osalta.

2 §. Kuljettaja ei voi vedota 1 §:ssä mainittuun vastuun rajoitukseen, jos vallinneiden olosuhteiden perusteella osoitetaan, ettei vajaus johdu syistä, jotka oikeuttavat yllä mainittuihin prosenttimääriin.

3 §. Kun useita esineitä kuljetetaan samalla rahtikirjalla, lasketaan painon väheneminen kustakin kollista erikseen, jos tämän lähetyspaino on erikseen ilmoitettu rahtikirjassa tai se voidaan todeta muulla tavalla.

4 §. Kun tavara on täydelleen kadonnut tai yksittäisiä kolleja on kadonnut, ei vähennystä matkan varrella tapahtuneesta painonmenetyksestä (hupeneminen) ole tehtävä vahingonkorvausta laskettaessa.

5 §. Tämän artiklan määräykset eivät rajoita 23 ja 25 artiklan määräyksiä.

32 artikla

Tavaran vahingoittumisesta suoritettava korvaus

1 §. Jos tavara on vahingoittunut, on kuljettajan suoritettava tavaran arvonvähennyksen määrää vastaava korvaus, mutta ei muuta vahingonkorvausta. Korvauksen määrä on yhtä monta prosenttia 30 artiklan mukaan määrätystä tavaran arvosta määräpaikkakunnalla kuin vahingoittumisen prosenttimäärä.

2 §. Korvaus ei saa ylittää:

a) jos koko lähetys on vahingoittumisen johdosta alentunut arvossaan, sitä määrää, johon korvaus olisi noussut lähetyksen kokonaan kadotessa;

b) jos ainoastaan osa lähetystä on vahingoittumisen johdosta alentunut arvossaan, sitä määrää, johon korvaus olisi noussut tämän osan kadotessa.

3 §. Omilla pyörillään kulkevan ja tavarana kuljetettavaksi jätetyn rautatiekulkuneuvon, yhdistettyjen kuljetusten kuljetusyksikön tai niiden osien vahingoittuessa vahingonkorvaus rajoittuu korjauskustannuksiin, ilman mitään muuta korvausta. Vahingonkorvaus ei saa ylittää määrää, joka olisi maksettava tavaran kadotessa.

4 §. Kuljettajan on lisäksi korvattava 1 §:ssä määritellyssä suhteessa 30 artiklan 4 §:ssä mainitut kustannukset.

33 artikla

Korvaus kuljetusmääräajan ylittämisestä

1 §. Jos vahinko, tavaran vaurioituminen mukaan luettuna, johtuu kuljetusmääräajan ylittämisestä, kuljettajan on suoritettava korvaus, jonka suuruus saa olla enintään rahdin määrä nelinkertaisena.

2 §. Jos tavara on kokonaan kadonnut, 1 §:ssä mainittua korvausta ei voida suorittaa 30 artiklassa mainitun korvauksen lisäksi.

3 §. Jos osa tavarasta on kadonnut, 1 §:ssä määrätty korvaus saa olla suuruudeltaan enintään lähetyksen säilyneen osan rahdin määrä nelinkertaisena.

4 §. Ellei tavaran vahingoittuminen ole aiheutunut kuljetusmääräajan ylittämisestä, 1 §:ssä mainitun korvauksen lisäksi voidaan tarvittaessa suorittaa 32 artiklassa mainittu korvaus.

5 §. Edellä 1 §:ssä sekä 30 ja 32 artiklassa edellytetyt korvaukset yhteensä eivät missään tapauksessa saa ylittää sitä määrää, joka olisi maksettava tavaran kokonaan kadotessa.

6 §. Jos toimitusaika on 16 artiklan 1 §:n mukaisesti määrätty sopimuksella, voi korvaustapa poiketa 1 §:ssä määrätystä. Jos tällöin 16 artiklan 2 - 4 §:ssä määrätyt kuljetusmääräajat ylitetään, oikeudenomistaja voi vaatia joko edellä mainitun sopimuksen mukaista korvausta tai 1 - 5 §:ssä määrättyä korvausta.

34 artikla

Korvauksen suuruus, kun tavaran arvo on ilmoitettu

Lähettäjä ja kuljettaja voivat sopia, että lähettäjä ilmoittaa rahtikirjassa tavaran arvon, joka ylittää 30 artiklan 2 §:ssä mainitun enimmäismäärän. Tällöin ilmoitettu määrä korvaa enimmäismäärän.

35 artikla

Korvauksen suuruus, kun hankintaetu on ilmoitettu

Lähettäjä ja kuljettaja voivat sopia, että lähettäjä ilmoittaa erityisen hankintaedun katoamisen, vahingoittumisen tai toimitusajan ylittämisen varalta merkitsemällä määrän numeroin rahtikirjaan. Jos hankintaetu on ilmoitettu, voidaan 30, 32 ja 33 artiklassa mainittujen korvausten lisäksi vaatia korvausta todistetusta lisävahingosta ilmoitetun hankintaedun määrään saakka.

36 artikla

Vastuurajoitusoikeuden menetys

Edellä 15 artiklan 3 §:ssä, 19 artiklan 6 ja 7 §:ssä sekä 30 ja 32 - 35 artiklassa tarkoitettuja vastuurajoituksia ei sovelleta, jos osoitetaan, että vahinko johtuu kuljettajan teosta tai laiminlyönnistä, joka on tehty joko tarkoituksella aiheuttaa tällainen vahinko tai huolimattomuudesta ja tietäen, että tällainen vahinko todennäköisesti aiheutuu.

37 artikla

Korvausmäärän muuntaminen ja korko

1 §. Jos korvausmäärää laskettaessa on muunnettava ulkomaisissa rahayksiköissä ilmoitettuja summia, muuntaminen tapahtuu korvauksen maksupäivänä maksupaikalla voimassa olevan kurssin mukaan.

2 §. Oikeudenomistaja voi vaatia korvausmäärälle korkoa, joka lasketaan viiden prosentin vuotuiskoron mukaan alkaen 43 artiklassa mainitun maksuvaatimuksen esittämispäivästä tai, ellei maksuvaatimusta ole esitetty, kanteen vireillepanopäivästä.

3 §. Ellei oikeudenomistaja hänelle määrätyn kohtuullisen ajan kuluessa toimita kuljettajalle vaateen lopullista käsittelyä varten tarpeellisia asiakirjoja, ei korkoja lasketa tämän määräajan päättymisen ja asiakirjojen sisäänjättöpäivän väliseltä ajalta.

38 artikla

Vastuu rautatie-meriliikenteessä

1 §. Yhdistetyissä rautatie-merikuljetuk-sissa yleissopimuksen 24 artiklan 1 §:ssä mainituilla merilinjoilla voi kukin jäsenvaltio saattaa kokonaisuudessaan voimaan jäljempänä luetellut vapautusperusteet 23 artiklassa mainittujen lisäksi siten, että se pyytää tätä koskevan merkinnän tehtäväksi näiden yhtenäisten oikeussäännösten alaisten linjojen luetteloon:

a) tulipalo, jos kuljettaja osoittaa, ettei se ole aiheutunut kuljettajan, laivan päällikön, laivan miehistön, luotsin tai kuljettajan palveluksessa olevien henkilöiden laiminlyönnistä;

b) ihmishengen tai omaisuuden pelastaminen tai pelastamisyritys merellä;

c) tavaran lastaaminen laivan kannelle lähettäjän rahtikirjassa antaman suostumuksen perusteella ja jos tavara ei ole rautatievaunussa;

d) vaarat tai onnettomuudet merellä tai muilla purjehduskelpoisilla vesillä.

2 §. Kuljettaja voi vedota näihin 1 §:ssä mainittuihin vastuuvapautusperusteisiin vain siinä tapauksessa, että hän osoittaa katoamisen, vahingoittumisen tai kuljetusmääräajan ylittämisen tapahtuneen merimatkalla tavaran laivaan lastaamisen ja sen laivasta purkamiseen välisenä aikana.

3 §. Kuljettaja on kuitenkin vastuussa myös vedotessaan 1 §:ssä mainittuihin vastuuvapautusperusteisiin, jos oikeudenomistaja osoittaa katoamisen, vahingoittumisen tai kuljetusmääräajan ylittämisen johtuneen kuljettajan, laivan päällikön, laivan miehistön, luotsin tai kuljettajan palveluksessa olevien henkilöiden virheestä.

4 §. Jos samalla merireitillä liikennettä hoitaa useita kuljetusyrityksiä, jotka on merkitty yleissopimuksen 24 artiklan 1 §:ssä tarkoitettuun linjaluetteloon, on samoja vastuumääräyksiä noudatettava kaikkien näiden kuljetusyritysten suhteen. Jos kuljetusyritykset on merkitty luetteloon usean jäsenvaltion pyynnöstä, on näiden vastuumääräysten soveltamisesta sovittava ennakolta kyseisten valtioiden kesken.

5 §. Tämän artiklan 1 ja 4 §:n nojalla suoritetut toimenpiteet on ilmoitettava pääsihteerille. Ne tulevat voimaan aikaisintaan 30 päivän kuluttua siitä päivästä, jolloin pääsihteeri ilmoittaa muille valtioille näistä toimenpiteistä. Mainitut toimenpiteet eivät koske käynnissä olevia kuljetuksia.

39 artikla

Vastuu ydinonnettomuustapauksissa

Kuljettaja on vapaa hänelle näiden yhtenäisten oikeussäännösten nojalla tulevasta vastuusta, kun ydinonnettomuus on aiheuttanut vahingon ja kun jossakin sopimusvaltiossa voimassa olevien lakien ja määräysten nojalla, jotka sääntelevät vastuuta ydinenergian alalla, tästä vahingosta on vastuussa asianomaisen laitoksen haltija tai joku muu häneen verrattava henkilö.

40 artikla

Henkilöt, joista kuljettaja on vastuussa

Kuljettaja on vastuussa henkilökunnastaan ja muista kuljetuksen suorittamiseen käyttämistään henkilöistä heidän suorittaessaan tehtäviään. Rautatieinfrastruktuurin, jolla kuljetus tapahtuu, hallintona pidetään niitä henkilöitä, joita kuljettaja käyttää kuljetuksen suorittamiseen.

41 artikla

Muut kanteet

1 §. Kaikissa tapauksissa, joihin näitä yhtenäisiä oikeussäännöksiä sovelletaan, voidaan kuljettajaa vastaan ajaa vahingonkorvauskannetta, tapahtuipa se millä perusteella tahansa, vain näissä säännöksissä edellytetyin ehdoin ja rajoituksin.

2 §. Sama koskee kanteita henkilökuntaa ja muita henkilöitä vastaan, joista kuljettaja on vastuussa 40 artiklan nojalla.

IV osa

Vaateiden toteuttaminen

42 artikla

Tarkastuspöytäkirja

1 §. Jos kuljettaja huomaa tai otaksuu tai oikeudenomistaja väittää, että osa tavarasta on kadonnut tai että tavara on vahingoittunut, kuljettajan on viipymättä ja mikäli mahdollista oikeudenomistajan läsnäollessa laadittava vahingon laadun mukainen tarkastuspöytäkirja tavaran kunnosta, sen painosta ja mikäli mahdollista vahingon suuruudesta ja syystä sekä vahingon tapahtumahetkestä.

2 §. Jäljennös tästä tarkastuspöytäkirjasta on lunastuksetta toimitettava oikeuden-omistajalle.

3 §. Ellei oikeudenomistaja hyväksy pöytäkirjassa esitettyjä seikkoja, hän voi vaatia, että tavaran kunto ja paino sekä vahingon syy ja määrä todetaan kuljetussopimuksen osapuolten nimeämän asiantuntijan toimesta tai oikeudenkäyntiteitse. Menettelyssä noudatetaan sen valtion lakeja ja määräyksiä, jossa toteaminen tapahtuu.

43 artikla

Vaateiden esittäminen

1 §. Kuljetussopimukseen perustuvat vaateet on esitettävä kirjallisesti sille kuljettajalle, jota vastaan kannetta voidaan ajaa.

2 §. Oikeus vaateen esittämiseen on niillä henkilöillä, joilla on oikeus ajaa kannetta kuljettajaa vastaan.

3 §. Kun vaateen esittää lähettäjä, on hänen esitettävä rahtikirjan kaksoiskappale. Sen puuttuessa hänen on esitettävä vastaanottajan valtuutus tai todistettava, että vastaanottaja on kieltäytynyt vastaanottamasta lähetystä.

4 §. Kun vaatimuksen esittää vastaanottaja, on hänen esitettävä rahtikirja, jos se on hänelle annettu.

5 §. Rahtikirja, sen kaksoiskappale ja muut asiakirjat, joiden liittämistä vaatimukseen oikeudenomistaja pitää tarpeellisena, on esitettävä joko alkuperäisinä tai jäljennöksinä. Jälkimmäiset on vahvistettava asianmukaisesti, jos kuljettaja niin vaatii.

6 §. Vaatimusta lopullisesti selvittäessään kuljettaja voi vaatia rahtikirjan, sen kaksoiskappaleen tai jälkivaatimustodistuksen esitettäväksi alkuperäisenä tehdäkseen niihin merkinnän lopullisesta selvityksestä.

44 artikla

Henkilöt, joilla on oikeus ajaa kannetta kuljettajaa vastaan

1 §. Ellei 3 ja 4 §:ssä toisin määrätä, oikeus ajaa kanteita kuljetussopimuksen nojalla on:

a) lähettäjällä siihen asti, kunnes vastaanottaja on:

1. lunastanut rahtikirjan,

2. ottanut tavaran vastaan tai

3. toteuttanut hänelle 17 artiklan 3 §:n tai 18 artiklan 3 §:n nojalla kuuluvat oikeudet;

b) vastaanottajalla siitä hetkestä, kun hän on:

1. lunastanut rahtikirjan,

2. ottanut tavaran vastaan,

3. toteuttanut hänelle 17 artiklan 3 §:n tai 18 artiklan 3 §:n nojalla kuuluvat oikeudet.

2 §. Vastaanottajan oikeus ajaa kannetta lakkaa, kun vastaanottajan 18 artiklan 5 §:n mukaisesti määräämä henkilö on lunastanut rahtikirjan, ottanut tavaran vastaan tai toteuttanut hänelle 17 artiklan 3 §:n nojalla kuuluvat oikeudet.

3 §. Oikeus ajaa kannetta kuljetussopimuksen perusteella suoritetun maksun palauttamiseksi on ainoastaan sillä, joka on suorittanut maksun.

4 §. Oikeus ajaa jälkivaatimuksia koskevaa kannetta on ainoastaan lähettäjällä.

5 §. Lähettäjän on kanteita ajaakseen esitettävä rahtikirjan kaksoiskappale. Sen puuttuessa hänen on esitettävä vastaanottajan valtuutus tai todistettava, että vastaanottaja on kieltäytynyt vastaanottamasta tavaraa. Tarvittaessa lähettäjän on todistettava rahtikirjan puuttuminen tai katoaminen.

6 §. Vastaanottajan on kanteita ajaakseen esitettävä rahtikirja, jos se on hänelle annettu.

45 artikla

Kuljettajat, joita vastaan kannetta voidaan ajaa

1 §. Ellei 3 ja 4 §:ssä toisin määrätä, kuljetussopimukseen perustuvia kannetta voidaan ajaa ainoastaan ensimmäistä, viimeistä tai sitä kuljettajaa vastaan, jonka kuljetusosuudella kanteen aiheuttanut seikka tapahtui.

2 §. Jos kuljetuksen suorittajina on perättäisiä kuljettajia ja kuljettaja, joka on velvollinen toimittamaan tavaran perille, on omalla suostumuksellaan merkitty rahtikirjaan, voidaan 1 §:n mukaista kannetta ajaa häntä vastaan siinäkin tapauksessa, ettei hän ole saanut tavaraa eikä rahtikirjaa.

3 §. Kuljetussopimuksen perusteella suoritetun maksun palauttamista koskevaa kannetta voidaan ajaa joko sitä kuljettajaa vastaan, joka on perinyt maksun, tai sitä kuljettajaa vastaan, jonka hyväksi maksu on peritty.

4 §. Jälkivaatimusta koskevaa kannetta voidaan ajaa ainoastaan sitä kuljettajaa vastaan, joka on ottanut tavaran kuljetettavaksi lähetyspaikalla.

5 §. Kannetta voidaan ajaa muitakin kuin 1 - 4 §:ssä mainittuja kuljettajia vastaan, milloin se esitetään vastahaasteena tai väitteenä päävaatimusta koskevassa oikeudenkäynnissä, joka perustuu samaan kuljetussopimukseen.

6 §. Mikäli näitä yhtenäisiä oikeussäännöksiä sovelletaan suorittavaan kuljettajaan, voidaan kannetta ajaa myös häntä vastaan.

7 §. Jos kantajalla on oikeus valita jokin useammasta kuljettajasta, hänen valinta-oikeutensa lakkaa niin pian kuin kanne on pantu vireille jotakin niistä vastaan; tämä on voimassa myös silloin, kun kantajalla on oikeus valita yhden tai usean kuljettajan ja suorittavan kuljettajan välillä.

46 artikla

Laillinen tuomioistuin

1 §. Näihin yhtenäisiin oikeussäännöksiin perustuvat kanteet voidaan panna vireille osapuolten sopimuksella määräämissä jäsenvaltioiden tuomioistuimissa tai sen jäsenvaltion tuomioistuimissa, jossa:

a) vastaajalla on kotipaikkansa tai vakinainen asuinpaikkansa, pääkonttorinsa tai sivukonttori taikka toimisto, jonka välityksellä kuljetussopimus on solmittu,

b) tavaran kuljetukseen vastaanottopaikka tai edellytetty toimituspaikka sijaitsee.

Kanteita ei voida panna vireille muissa tuomioistuimissa.

2 §. Kun näihin yhtenäisiin oikeussäännöksiin perustuva kanne on käsiteltävänä 1 §:n mukaisessa laillisessa tuomioistuimessa tai kun tällainen tuomioistuin on antanut päätöksen tällaisessa riitajutussa, uutta kannetta ei voida panna vireille samasta syystä samojen osapuolten kesken, paitsi siinä tapauksessa, ettei tuomioistuimen, jossa ensimmäinen kanne pantiin vireille, päätöstä voida panna toimeen siinä maassa, jossa uusi kanne pannaan vireille.

47 artikla

Vaateen raukeaminen

1 §. Oikeudenomistajan ottaessa tavaran vastaan raukeavat kaikki ne kuljetus-sopimukseen perustuvat vaateet kuljettajaa vastaan, jotka johtuvat tavaran osittaisesta katoamisesta, vahingoittumisesta tai kuljetusmääräajan ylityksestä.

2 §. Vaade ei kuitenkaan raukea:

a) kysymyksen ollessa joko osittaisesta katoamisesta tai vahingoittumisesta,

1. jos katoaminen tai vahingoittuminen on todettu 42 artiklan mukaisesti, ennen kuin oikeudenomistaja on ottanut tavaran vastaan;

2. jos toteaminen, joka 42 artiklan mukaisesti olisi pitänyt suorittaa, on laiminlyöty yksinomaan kuljettajan omasta syystä;

b) kysymyksen ollessa sellaisesta ulkonaisesti näkymättömästä vahingosta, jonka olemassaolo on todettu oikeudenomistajan otettua tavaran vastaan, jos oikeudenomistaja

1. heti vahingon havaitsemisen jälkeen ja viimeistään seitsemäntenä päivänä tavaran vastanottamisesta pyytää vahingon toteamista 42 artiklan mukaisesti ja

2. lisäksi osoittaa vahingon syntyneen kuljetettavaksi ottamisen ja luovutuksen välisenä aikana;

c) kysymyksen ollessa kuljetusmääräajan ylittämisestä, jos oikeudenomistaja on 60 päivän kuluessa esittänyt vaatimuksensa jollekin 45 artiklan 1 §:ssä mainitulle kuljettajalle;

d) jos oikeudenomistaja osoittaa, että vahinko johtuu teosta tai laiminlyönnistä, joka on suoritettu joko tarkoituksella aiheuttaa tällainen vahinko tai huolimattomuudesta ja tietäen, että tällainen vahinko todennäköisesti aiheutuisi.

3 §. Jos tavara on jätetty uudelleen kuljetettavaksi 28 artiklan mukaisesti, raukeavat johonkin aikaisempaan kuljetussopimukseen perustuvat, osittaisesta katoamisesta tai vahingoittumisesta aiheutuneet vaateet, ikään kuin kysymys olisi yhdestä ainoasta kuljetussopimuksesta.

48 artikla

Vaateen vanhentuminen

1 §. Kuljetussopimukseen perustuvan vaateen vanhentumisaika on yksi vuosi. Vanhentumisaika on kuitenkin kaksi vuotta, jos kyseessä on:

a) vaade kuljettajan vastaanottajalta perimän jälkivaatimuksen maksamisesta;

b) vaade kuljettajalle tavaran myynnistä kertyneen rahamäärän maksamisesta;

c) vaade vahingon johdosta, joka on aiheutunut teosta tai laiminlyönnistä, joka on suoritettu joko tarkoituksella aiheuttaa tällainen vahinko tai huolimattomuudesta ja tietäen, että tällainen vahinko todennäköisesti aiheutuisi;

d) vaade, joka perustuu johonkin tavaran uudelleen kuljetettavaksi jättämistä edeltäneistä kuljetussopimuksista 28 artiklassa mainitussa tapauksessa.

2 §. Vanhentumisaika alkaa:

a) kun kyseessä on korvausvaade täydellisestä katoamisesta; kolmannestakymmenennestä päivästä kuljetusmääräajan päättymisestä lukien;

b) kun kyseessä on korvausvaade osittaisesta katoamisesta, vahingoittumisesta tai kuljetusmääräajan ylittämisestä: siitä päivästä, jolloin tavara on luovutettu vastaanottajalle;

c) kaikissa muissa tapauksissa: siitä päivästä, jolloin vaade voidaan esittää.

Vanhentumisajan alkamispäivää ei lueta vanhentumisaikaan.

3 §. 43 artiklan mukaisesti tehdyn kirjallisen vaatimuksen vanhentumisaika keskeytyy siihen päivään saakka, jolloin kuljettaja kirjallisesti hylkää vaatimuksen ja palauttaa mukaan liitetyt asiakirjat. Jos vaatimukseen on osittain suostuttu, jatkuu vanhentumisaika siltä vaatimuksen osalta, joka vielä on riidanalainen. Velvollisuus todistaa, että vaatimus on esitetty tai vastaus toimitettu ja asiakirjat palautettu, kuuluu sille, joka vetoaa tällaiseen seikkaan. Myöhemmät samaa asiaa koskevat vaatimukset eivät keskeytä vanhentumisaikaa.

4 §. Vanhentunutta vaadetta ei voida enää esittää edes vastahaasteen tai väitteen muodossa.

5 §. Muilta osin on vanhentumisen lakkaamisen tai keskeyttämisen suhteen voi-massa kotimainen oikeus.

V osa

Kuljettajien väliset suhteet

49 artikla

Tilitys

1 §. Kunkin kuljettajan, joka tavaraa kuljetettavaksi jätettäessä tai vastaanottajalle luovutettaessa on perinyt maksuja tai muita kuljetussopimuksesta johtuvia saatavia, tai jonka olisi pitänyt periä näitä maksuja tai muita saatavia, on suoritettava kuljetukseen osallistuneille kuljettajille niille tuleva osuus. Maksujen suorittamisessa noudatettavasta menettelystä päätetään kuljettajien välisin sopimuksin.

2 §. 12 artiklan määräyksiä sovelletaan myös perättäisten kuljettajien välisiin suhteisiin.

50 artikla

Takautumisoikeus

1 §. Kuljettajalla, joka on suorittanut näiden yhtenäisten oikeussäännösten mukaan korvausta, on kuljetukseen osallistuneihin kuljettajiin kohdistuva takautumisoikeus seuraavien määräysten mukaan:

a) kuljettaja, joka on aiheuttanut vahingon, on yksin siitä vastuussa;

b) jos usea kuljettaja on aiheuttanut vahingon, vastaa kukin kuljettaja siitä vahingosta, jonka se on aiheuttanut; jos tällaista erittelyä ei voida suorittaa, on korvausmäärä jaettava niiden kesken c kohdan mukaisesti;

c) ellei voida näyttää toteen, mikä kuljettaja on aiheuttanut vahingon, korvausmäärä on jaettava kaikkien kuljetukseen osallistuneiden kuljettajien kesken, lukuun ottamatta niitä, jotka osoittavat, etteivät ne ole aiheuttaneet vahinkoa; jako toimitetaan kuljettajille tulevan kuljetusmaksuosuuden mukaisessa suhteessa.

2 § Jos jokin kuljettaja on maksukyvytön, sen osalle tuleva maksamaton osuus on jaettava kaikkien muiden kuljetukseen osallistuneiden kuljettajien kesken niille tulevan kuljetusmaksuosuuden mukaisessa suhteessa.

51 artikla

Menettely takautumisjutuissa

1 §. Kuljettaja, jota vastaan 50 artiklassa mainittua takautumisvaatimusta ajetaan, ei voi kiistää sen maksun oikeellisuutta, jonka takautumiskanteen nostanut kuljettaja on suorittanut, jos korvausmäärän on vahvistanut tuomioistuin sen jälkeen, kun ensiksi mainitulle kuljettajalle on asianmukaisesti annettu tieto haasteesta tieto ja sillä on ollut tilaisuus esiintyä väliintulijana jutussa. Pääkannetta käsittelevä tuomioistuin määrää määräajat haasteen tiedoksi antamista ja väliintulijana esiintymistä varten.

2 §. Kuljettajan, joka esittää takautumiskanteen, on esitettävä vaatimuksensa samassa kanteessa kaikkia kuljetukseen osallistuneita kuljettajia vastaan, joiden kanssa ei ole päästy sovintoratkaisuun, sillä uhalla, että takautumisoikeus niitä kuljettajia vastaan, joita ei ole haastettu, raukeaa.

3 §. Tuomioistuimen tulee yhdistää kaikki sen käsiteltävänä olevat takautumiskanteet.

4 §. Kuljettaja, joka haluaa toteuttaa takautumisoikeutensa, voi nostaa oikeusjutun sen valtion laillisissa tuomioistuimissa, jossa jollakin kuljetukseen osallistuneista kuljettajista on pääkonttorinsa tai sivukonttori taikka toimisto, jonka välityksellä kuljetussopimus on solmittu.

5 §. Jos kanne on nostettava useita kuljettajia vastaan, kanteen nostaneella kuljettajalla on oikeus valita jokin 4 §:n mukaan laillisista tuomioistuimista, jossa se panee kanteen vireille.

6 §. Takautumiskannetta ei saa yhdistää oikeudenomistajan kuljetussopimuksen perusteella vireille panemaan korvauskanteeseen.

52 artikla

Takautumista koskevat sopimukset

Kuljettajat voivat keskinäisillä sopimuksilla poiketa 49 ja 50 artiklan säännöistä.

Vaarallisten aineiden kansainvälistä rautatiekuljetusta koskevat oikeussäännökset

(RID – Yleissopimuksen liite C)

1 artikla Soveltamisala

2 artikla Poikkeukset

3 artikla Rajoitukset

4 artikla Muut määräykset

5 artikla Sallittu junalaji. Kuljetus käsimatkatavarana, matkatavarana tai moottoriajo-neuvoissa

6 artikla Liite

1 artikla

Soveltamisala

1 §. Näitä oikeussäännöksiä sovelletaan

a) vaarallisten aineiden kansainväliseen rautatiekuljetukseen jäsenvaltioiden alueella,

b) rautatiekuljetusta täydentäviin kuljetuksiin, joihin sovelletaan yhtenäisiä oikeussäännöksiä CIM, ellei muulla kuljetusvälineellä tapahtuvien kuljetusten osalta ole voimassa muita kansainvälisiä määräyksiä, sekä näiden oikeussäännösten liitteessä mainittuihin toimintoihin.

2 §. Vaarallisia aineita, joiden kuljetus ei liitteen mukaan ole sallittu, ei saa kuljettaa kansainvälisessä liikenteessä.

2 artikla

Poikkeukset

Näitä oikeussäännöksiä ei sovelleta kokonaisuudessaan eikä osaksi sellaisiin vaarallisten aineiden kuljetuksiin, joille liitteessä myönnetään poikkeus. Poikkeukset sallitaan vain, jos kuljetusten, joille poikkeus myönnetään, määrä tai laatu tai tavaran päällys takaavat kuljetuksen turvallisuuden.

3 artikla

Rajoitukset

Kullakin jäsenvaltiolla on oikeus säännellä vaarallisten aineiden kansainvälistä kuljetusta alueellaan muista kuin turvallisuussyistä tai kieltää se.

4 artikla

Muut määräykset

Kuljetukset, joihin näitä oikeussäännöksiä sovelletaan, ovat muilta osin tavaroiden rautatie-kuljetusta koskevien, yleisten kansallisten tai kansainvälisten määräysten alaisia.

5 artikla

Sallittu junalaji. Kuljetus käsimatkatavarana, matkatavarana tai moottoriajo-neuvoissa

1 §. Vaarallisia aineita saadaan kuljettaa ainoastaan tavarajunissa, paitsi

a) vaarallisia aineita, joita liitteen mukaan saadaan kuljettaa tietyin enimmäismäärin ja erityisehdoin muissakin kuin tavarajunissa,

b) vaarallisia aineita, joita yhtenäisten oikeussäännösten CIV 12 artiklan mukaan kuljetetaan liitteen erityisehtoja noudattaen käsimatkatavarana, matkatavarana tai moottoriajoneuvoissa.

2 §. Matkustaja ei saa kuljettaa vaarallisia aineita mukanaan käsimatkatavarana eikä jättää niitä kuljetettavaksi matkatavarana tai moottoriajoneuvoissa, elleivät ne täytä liitteen erityisehtoja.

6 artikla

Liite

Liite on näiden oikeussäännösten erottamaton osa.

* * *

Liite sisältää säännökset, joista vaarallisten aineiden asiantuntijakomissio on 9 toukokuuta 1980 päivätyn kansainvälisiä rautatiekuljetuksia koskevan yleissopimuksen (COTIF) 19 artiklan 4 §:n mukaisesti päättänyt siihen ajankohtaan mennessä, jolloin 3 kesäkuuta 1999 päivätty kansainvälisiä rautatiekuljetuksia koskeva yleissopimus (COTIF) tulee voimaan.

Luku 1.3

Vaarallisten aineiden kuljetuksiin osallistuvien henkilöiden koulutus

1.3.1 Soveltamisala

Henkilöiden, jotka työskentelevät kohdassa 1.4 mainituille osapuolille, ja joiden vastuuseen kuuluu vaarallisten aineiden kuljetukset, tulee saada kuljetuksen vaatimukset kattavaa henkilöstön vastuuseen ja tehtäviin soveltuvaa koulutusta.

1.3.2 Koulutuksen luonne

Koulutuksen tulee muodostua seuraavista huomioiden henkilön vastuu ja velvollisuudet.

1.3.2.1 Yleinen tiedostava koulutus

Henkilöstön on tiedettävä yleiset vaarallisten aineiden kuljetusta koskevista määräyksistä.

1.3.2.2 Tehtäväkohtainen koulutus

Henkilöstön on saatava yksityiskohtaista henkilöstön tehtäviin ja vastuuseen suhteutettua koulutusta vaarallisten aineiden kuljetusta koskevista määräyksistä.

Jos osa kuljetuksesta suoritetaan muuna kuin rautatiekuljetuksena, henkilöstön on oltava tietoinen myös tätä muuta kuljetusmuotoa koskevista määräyksistä.

1.3.2.3 Turvallisuuskoulutus

Henkilöstön tulee saada koulutusta vaarallisten aineiden vaaroista suhteutettuna mahdolliseen vaarallisten aineiden kuljetus-, kuormaus- ja purkamisonnettomuuden aiheuttamaan tapaturmavaaraan ja altistukseen.

Koulutuksella tulee pyrkiä siihen, että henkilöstö tuntee aineen turvallisen käsittelyn ja hätätilanteen toimintatavat.

1.3.2.4 Luokkaan 7 liittyvä koulutus

Luokan 7 aineiden kuljetukseen osallistuvan henkilöstön tulee saada soveltuvaa koulutusta radioaktiivisten aineiden kuljetukseen liittyvistä säteilyriskeistä ja huomioon otettavista varotoimenpiteistä säteilyltä suojautumista ja muiden henkilöiden suojaamista varten.

1.3.3 Asiakirjat

Työnantajalla ja työntekijällä tulee olla yksityiskohtaiset tiedot suoritetusta koulutuksesta ja ne tulee varmistaa aloitettaessa uutta työsuhdetta. Täydennyskoulutusta on annettava määräajoin ja siinä on huomioitava määräyksissä tapahtuneet muutokset.

Luku 1.4 Osapuolten turvallisuusvelvollisuudet

1.4.1 Yleiset turvallisuustoimenpiteet

1.4.1.1 Vaarallisten aineiden kuljetukseen osallistuvien osapuolten on tehtävä asianmukaiset toimenpiteet ottaen huomioon odotettavissa olevien vaarojen luonne ja laajuus vahingon sekä loukkaantumisen estämiseksi ja tarvittaessa vahingollisten seurausten vähentämiseksi. Toimenpiteiden on kaikissa tapaukissa täytettävä soveltuvin osin RID-määräysten vaatimukset.

1.4.1.2 Silloin kun on välitön vaara yleisen turvallisuuden vaarantumisesta, osapuolten on välittömästi otettava yhteyttä pelastustoimeen ja annettava heille pelastustoimenpiteissä tarvittava tieto.

1.4.1.3 RID voi määrätä tiettyjä velvollisuuksia eri osapuolille.

Jos jäsenvaltio katsoo, että heikentämättä turvallisuutta, se voi kansallisessa lainsäädännössään siirtää tiettyyn osapuoleen tai useampiin osapuoliin kohdistuvia velvoitteita edellyttäen, että kohdissa 1.4.2 ja 1.4.3 mainitut velvollisuudet täyttyvät. Jäsenvaltion on ilmoitettava nämä poikkeukset keskustoimistolle, joka toimittaa näistä tiedon jäsenvaltioille.

Kohtien 1.2.1, 1.4.2 ja 1.4.3 eri osapuolten määritelmiä ja velvollisuuksia koskevat määräykset eivät vaikuta kansallista lainsäädännöstä johtuviin juridisiin seuraamuksiin (rikosoikeudelliset, korvausvastuuseen liittyvät yms.), jotka johtuvat siitä, että kyseessä oleva osapuoli on esim. oikeudellinen yhteisö, itsenäinen yrittäjä, työnantaja tai työntekijä.

1.4.2 Pääosapuolten velvollisuudet

1.4.2.1 Lähettäjä

1.4.2.1.1 Vaarallisten aineiden lähettäjä saa jättää kuljetettavaksi vain RID-määräysten mukaisia lähetyksiä. Kohdan 1.4.1 puitteissa hänen on erityisesti:

a) varmistettava, että vaaralliset aineet on luokiteltu RID-määräysten mukaisesti ja että niitä saa kuljettaa rautatiellä;

b) annettava kuljetuksen suorittajalle kuljetuksen suorittamista varten tarvittavat tiedot ja vaadittu rahtikirja tai muu lähetyskirja sekä muut asiakirjat, kuten luvat, hyväksynnät, ilmoitukset ja todistukset;

c) käytettävä vain pakkauksia, suurpäällyksiä, IBC-pakkauksia ja säiliöitä (säiliövaunut, irrotettavat säiliöt, monisäiliövaunut, MEG-kontit, UN-säiliöt ja säiliökontit), jotka on hyväksytty ja ovat soveltuvia kyseiseen vaarallisen aineen kuljetukseen ja jotka on merkitty RID-määräysten mukaisesti;

d) täytettävä lähetystapaa ja lähetysrajoituksia koskevat vaatimukset;

e) varmistettava, että tyhjät, puhdistamattomat säiliöt (säiliövaunut, irrotettavat säiliöt, monisäiliövaunut, MEG-kontit, UN-säiliöt ja säiliökontit), joita ei ole tyhjennetty kaasuista, tai tyhjät puhdistamattomat vaunut sekä irtotavarakuljetuksiin käytetyt vaunut, suur- ja pienkontit on merkitty oikein ja että niissä on oikeat lipukkeet ja että tyhjät, puhdistamattomat säiliöt on suljettu ja että ne ovat yhtä tiiviitä kuin täytettyinä.

1.4.2.1.2 Jos lähettäjä käyttää muiden osapuolten (kuten pakkaajan, kuormaajan tai säiliön täyttäjän) palveluja, hänen on tehtävä riittävät toimenpiteet varmistuakseen, että lähetys täyttää RID:n vaatimukset. Lähettäjä voi kuitenkin kohdassa 1.4.2.1.1 a), b), c) ja e) tarkoitetuissa tapauksissa luottaa toisten osapuolten hänelle antamiin tietoihin.

1.4.2.1.3 Jos lähettäjä toimii kolmannen osapuolen puolesta, kolmannen osapuolen on ilmoitettava lähettäjälle kirjallisesti lähetyksen sisältämistä vaarallisista aineista ja annettava hänelle kaikki tiedot ja asiakirjat, joita hän tarvitsee täyttääkseen velvollisuutensa.

1.4.2.2 Kuljetuksen suorittaja

1.4.2.2.1 Soveltuvin osin kohdan 1.4.1 puitteissa kuljetuksen suorittajan on erityisesti:

a) varmistettava, että kuljetettavaksi annettuja saa kuljettaa RID:n mukaisesti;

b) varmistettava, että rahtikirjaan on liitetty vaaditut liitteet ja että ne toimitetaan edelleen;

c) varmistettava silmämääräisesti, että vaunussa ja kuormassa ei ole ilmeisiä vikoja, vuotoja tai murtumia ja että niistä ei puutu varusteita;

d) varmistettava, että säiliövaunujen, monisäiliövaunujen, irrotettavien säiliöiden, UN-säiliöiden, säiliökonttien ja MEG-konttien seuraava tarkastuspäivämäärä ei ole umpeutunut;

e) varmistettava, että vaunuja ei ole ylikuormattu;

f) varmistettava, että vaunulle määrätyt suurlipukkeet ja merkinnät on kiinnitetty.

Edellä tarkoitetut velvollisuudet on soveltuvin osin tehtävä rahtikirjojen ja muiden asiakirjojen perusteella tarkastamalla silmämääräisesti vaunu ja kontit sekä tarvittaessa kuorma.

Velvollisuudet katsotaan täytetyiksi, jos tarkastukset suoritetaan kansainvälisen rautatiejärjestön UIC:n määrelehden 471-3 kohdan 5 mukaisesti.

1.4.2.2.2 Kuljetuksen suorittaja voi kuitenkin kohdassa 1.4.2.2.1 a), b), e) ja f) tarkoitetuissa tapauksissa luottaa muiden osapuolten hänelle antamiin tietoihin.

1.4.2.2.3 Jos kuljetuksen suorittaja havaitsee kohdassa 1.4.2.2.1 tarkoitetuissa asioissa laiminlyöntejä tai muita RID-määräysten vastaisia menettelyjä, kuljetuksen suorittaja ei saa toimittaa lähetystä eteenpäin ennen kuin määräysten vastaisuudet on korjattu.

1.4.2.2.4 Jos kuljetuksen aikana havaitaan laiminlyönti, joka voi vaarantaa kuljetuksen turvallisuuden, lähetys on pysäytettävä mahdollisimman nopeasti ottaen huomioon liikenneturvallisuuden, lähetyksen turvallisen sijoittamisen ja yleisön turvallisuuden vaatimukset.

Kuljetusta saa jatkaa vasta, kun lähetys täyttää asiaankuuluvat määräykset. Jäljellä olevan matkan osalta kysymykseen tuleva (-t) toimivaltainen (-set) viranomainen (-aiset) voi (-vat) myöntää luvan jatkaa kuljetusta.

Jos määräyksiä ei voida täyttää eikä kuljetuksen jäljellä olevalle matkalle ei ole myönnetty lupaa, toimivaltaisen (-sten) viranomaisen (-sten) on annettava kuljetuksen suorittajalle tarvittava hallinnollinen apu. Tätä on myös sovellettava tapauksiin, joissa kuljetuksen suorittaja ilmoittaa tälle (näille) toimivaltaiselle (-ille) viranomaiselle (-ille), että lähettäjä ei ollut ilmoittanut hänelle kuljetettavan aineen vaarallisia ominaisuuksia ja, että hän kuljetussopimuksen ehtojen perusteella toivoo, että vaarallinen kuorma puretaan, hävitetään tai tehdään vaarattomaksi.

1.4.2.3 Vastaanottaja

1.4.2.3.1 Vastaanottaja ei saa kieltäytyä ottamasta lähetystä vastaan muutoin kuin pakottavista syistä. Vastaanottajan on varmistettava kuorman purkamisen jälkeen, että RID-määräysten häntä koskevat vaatimukset on täytetty.

Kohdan 1.4.1 puitteissa hänen on erityisesti:

a) huolehdittava RID-määräyksissä edellytetyissä tapauksissa vaunun ja konttien puhdistuksesta sekä kuljetetun aineen vaaratekijöiden poistamisesta;

b) varmistettava, että täysin tyhjennetyissä, puhdistetuissa ja kaasuista tyhjennetyissä vaunuissa ja konteissa sekä vaunuissa ja konteissa, joista kuljetetun aineen vaaratekijät on poistettu, ei ole enää näkyvillä suurlipukkeita eikä oranssikilpiä.

Vaunun tai kontin saa palauttaa tai ottaa uudelleen käyttöön vasta sen jälkeen, kun yllä mainitut toimenpiteet on suoritettu.

1.4.2.3.2 Jos vastaanottaja käyttää muiden osapuolten, kuten kuorman purkajan, puhdistajan tai muun vaaratekijöiden poistajan, palveluja, hänen on tehtävä riittävät toimenpiteet varmistuakseen, että kohdan 1.4.2.3.1 vaatimukset on täytetty.

1.4.3 Muiden osapuolten velvollisuudet

Jäljempänä on lueteltu muu osapuolet ja näiden velvollisuudet. Lista ei ole kattava. Muiden osapuolten velvollisuudet ovat seurausta edellä kohdasta 1.4.1 siinä määrin, kun osapuolet ovat tietoisia tai heidän tulisi tietää, että heidän suorittamansa toimenpiteet ovat osa RID-määräysten alaista kuljetusta.

1.4.3.1 Kuormaaja

1.4.3.1.1 Kohdan 1.4.1 puitteissa kuormaajaa koskevat erityisesti seuraavat velvollisuudet:

a) hän saa luovuttaa vaaralliset aineet kuljetuksen suorittajalle vain, jos aineita saa RID-määräysten mukaan kuljettaa;

b) luovuttaessaan kuljetettavaksi pakattuja vaarallisia aineita tai tyhjiä, puhdistamattomia pakkauksia hänen on tarkastettava, että pakkaukset eivät ole vahingoittuneita. Hän ei saa luovuttaa kollia, jonka pakkaus on vahingoittunut ja erityisesti, jos pakkaus ei ole enää niin tiivis, että vaarallista ainetta vuotaa tai on mahdollista vuotaa pakkauksesta ulos, ennen kuin vahingoittunut pakkaus on korjattu; tämä koskee myös tyhjiä, puhdistamattomia pakkauksia;

c) kuormatessaan vaarallisia aineita vaunuun taikka suurkonttiin hänen on täytettävä kuormausta ja käsittelyä koskevien erityismääräysten vaatimukset;

d) luovuttaessaan vaarallisia aineita kuljetuksen suorittajalle välittömästi kuljetettavaksi hänen on täytettävä suurlipukkeiden ja oranssikilpien vaunuihin tai suurkontteihin kiinnittämistä koskevissa määräyksissä olevat vaatimukset;

e) kuormatessaan kolleja hänen on noudatettava yhteenkuormauskieltoja ottaen huomioon myös vaaralliset aineet, jotka ovat jo vaunussa tai suurkontissa, sekä ravinto- ja nautintoaineita ja eläinrehuja koskevat erottelumääräykset.

1.4.3.1.2 Kuormaaja voi kuitenkin 1.4.3.1.1 a), d), ja e) kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa luottaa toisten osapuolten hänelle antamiin tietoihin.

1.4.3.2 Pakkaaja

Kohdan 1.4.1 puitteissa pakkaajaa koskevat erityisesti seuraavat velvollisuudet:

a) hänen on noudatettava pakkaamista tai yhteenpakkaamista koskevia määräyksiä;

b) valmistellessaan kollia kuljetusta varten hänen on noudatettava kollin merkintää ja lipukkeita koskevia määräyksiä.

1.4.3.3 Täyttäjä

Kohdan 1.4.1 puitteissa täyttäjää koskevat erityisesti seuraavat velvollisuudet:

a) ennen säiliön täyttämistä hänen on varmistettava, että säiliö ja sen varusteet ovat teknisesti moitteettomassa kunnossa;

b) hänen on varmistettava, että säiliövaunut, monisäiliövaunut, irrotettavat säiliöt, UN-säiliöt, säiliökontit ja MEG-kontit on tarkastettu ajallaan;

c) hän saa täyttää säiliötä vain sellaisilla vaarallisilla aineilla, joiden kuljetukseen säiliö on hyväksytty;

d) hänen on säiliötä täyttäessään otettava huomioon viereisiä säiliöosastoja koskevat määräykset;

e) säiliötä täyttäessään hänen on otettava huomioon täytettävän aineen suurin sallittu täyttöaste tai suurin sallittu massa tilavuuden litraa kohti;

f) säiliön täyttämisen jälkeen hänen on tarkastettava suljinlaitteiden tiiviys;

g) hänen on varmistettava, ettei täytettävästä aineesta ole jäänyt vaarallisia jäänteitä hänen täyttämänsä säiliön ulkopinnalle;

h) valmistellessaan vaarallisia aineita kuljetusta varten hänen on varmistettava, että määräysten edellyttämät suurlipukkeet ja oranssikilvet tai varoituslipukkeet on kiinnitetty säiliöön, irtotavaralla kuormattuun vaunuun sekä suur- ja pienkonttiin;

i) hänen on ennen ja jälkeen säiliövaunujen täyttöä nesteytetyllä kaasulla otettava huomioon täyttöä koskevat erityistarkastusvaatimukset.

1.4.3.4 Säiliökontin/UN-säiliön haltija

Kohdan 1.4.1 puitteissa säiliökontin/UN-säiliön haltijaa koskevat erityisesti seuraavat velvollisuudet:

a) hänen on varmistettava, että rakennetta, varusteita, tarkastuksia ja merkintöjä koskevia määräyksiä on noudatettu;

b) hänen on varmistettava, että säiliökontin/UN-säiliön sekä niiden varusteiden huoltotoimenpiteet on suoritettu siten, että säiliökontti/UN-säiliö täyttävät tavanomaisissa käyttöolosuhteissa RID-määräysten vaatimukset seuraavaan määräaikaistarkastukseen saakka;

c) hänen on teetettävä ylimääräinen tarkastus säiliölle, jos se tai sen varusteiden kunto ovat korjauksen, muutoksen tai onnettomuuden vuoksi voineet heiketä.

1.4.3.5 Säiliövaunun haltija

Kohdan 1.4.1 puitteissa säiliövaunun haltijaa koskevat erityisesti seuraavat velvollisuudet:

a) hänen on huolehdittava, että säiliövaunun rakennetta, varusteita, tarkastuksia ja merkintöjä koskevia vaatimuksia on noudatettu;

b) hänen on huolehdittava, että säiliövaunun säiliöiden ja niiden varusteiden huoltotoimenpiteet on suoritettu siten, että säiliövaunu tavanomaisissa käyttöolosuhteissa täyttää RID-määräysten vaatimukset seuraavaan määräaikaistarkastukseen saakka;

c) hänen on teetettävä ylimääräinen tarkastus, jos säiliövaunun säiliön tai sen varusteiden kunto on korjauksen, muutoksen tai onnettomuuden vuoksi voinut heiketä.

Luku 1.8

Tarkastukset ja muut toimenpiteet, jolla varmistetaan, että turvallisuusmääräyksiä on noudatettu

1.8.1 Vaarallisten aineiden hallinnollinen valvonta

1.8.1.1 Jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen voi kansallisella alueellaan, milloin tahansa, suorittaa pistokoeluonteisesti tarkastuksia, joissa tarkastetaan, täyttävätkö vaarallisten aineiden kuljetukset niille asetetut määräykset.

Nämä tarkastukset on tehtävä kuitenkin siten, ettei henkilöt, omaisuus tai ympäristö vaarannu eikä rautatieliikenne huomattavasti häiriinny.

1.8.1.2 Eri osapuolten, jotka ovat tekemisessä vaarallisten aineiden kuljetusten kanssa (luku 1.4), on viipymättä, huomioiden heidän vastuunsa, toimitettava toimivaltaiselle viranomaiselle ja heidän asiamiehelleen tarvittava tieto valvontaa varten.

1.8.1.3 Toimivaltaisen viranomainen voi myös suorittaa valvontaa yrityksiin, jotka ovat tekemisissä vaarallisten aineiden kuljetusten kanssa (luku 1.4), tiedustella tarvittavia asiakirjoja ja ottaa näytteitä tutkintaa varten vaarallisista aineista tai pakkauksista edellyttäen, että turvallisuus ei vaarannu. Vaarallisten aineiden kuljetusten eri osapuolten (luku 1.4) on annettava mahdollisuus valvontaa varten päästä vaunuihin tai vaunujen osiin ja varusteisiin ja asennuksiin, jos se on mahdollista ja kohtuullista. He voivat, jos he katsovat tarpeelliseksi, määrätä yrityksestä henkilön, joka seuraa toimivaltaisen viranomaisen edustajaa.

1.8.1.4 Jos toimivaltaiset viranomaiset havaitsevat, että RID-määräyksiä ei ole noudatettu, he voivat kieltää lähetyksen tai keskeyttää kuljetuksen, kunnes todetut viat on korjattu, tai he voivat määrätä muita tarvittavia toimenpiteitä. Kuljetuksen keskeytys voidaan tehdä paikan päällä tai muussa viranomaisen määräämässä turvallisessa paikassa. Nämä toimenpiteet eivät saa aiheuttaa huomattavaa häiriötä rautatieliikenteelle.

1.8.2 Keskinäinen hallinnollinen tuki

1.8.2.1 Jäsenvaltioiden on sovittava keskinäisestä hallinnollisesta tuesta RID:n noudattamiseksi.

1.8.2.2 Jos jäsenvaltio havaitsee, että sen alueella vaarallisten aineiden kuljetusten turvallisuutta on rikottu erittäin vakavasti tai toistuvasti yrityksen toimesta, jonka pääkonttori on toisessa jäsenvaltiossa, on sen ilmoitettava kyseisen jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle. Jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen, jossa turvallisuuden erittäin vakava tai toistuva rikkominen on havaittu, voi vaatia, että sen jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset, jonka alueella olevan kyseisen yrityksen pääkonttori sijaitsee, on ryhdyttävä toimenpiteeseen(-teisiin) rikkojaa (-jia) vastaan. Henkilöiden tietojen siirto ei ole sallittu, ellei sitä tarvita erittäin vakavien tai toistuvien rikkomusten syyttämistä varten.

1.8.2.3 Ilmoituksen saaneen viranomaisen on oltava yhteydessä toimivaltaisten viranomaisten kanssa siinä jäsenvaltiossa, jossa rikkomukset on havaittu, ja jossa yritystä koskevat toimenpiteet tarvittaessa on tehty.

1.8.3 Turvallisuusneuvonantaja

1.8.3.1 Jokaisen vaarallisten aineiden rautatiekuljetuksia tai näihin kuljetuksiin liittyviä kuormaus-, purkamis-, täyttö- tai pakkaamistoimia suorittavan yhtiön on nimettävä yksi tai useampi vaarallisten aineiden kuljetusten turvallisuusneuvonantaja, jonka tehtävänä on avustaa tästä toiminnasta ihmisille, omaisuudelle tai ympäristölle aiheutuvien vaarojen torjunnassa.

1.8.3.2 Jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat säätää, että näitä määräyksiä ei sovelleta yrityksiin,

a) jos vaarallisten aineiden kuljetukset suoritetaan puolustusvoimien kalustolla tai puolustusvoimien valvonnassa tai

b) joiden kyseiset toimet kunkin vaunun osalta koskevat pienempiä määriä kuin kohtien 1.1.3.6, 2.2.7.1.2 ja lukujen 3.3 ja 3.4 mukaisesti on määritelty, tai

c) jotka eivät harjoita pääasiallista tai sivutoimista vaarallisten aineiden kuljetustoimintaa tai tällaisiin kuljetuksiin liittyviä kuormaus- tai purkamistoimia, vaan harjoittavat satunnaisesti kansallisia vaarallisten aineiden kuljetuksia tai tällaisiin kuljetuksiin liittyvää kuormaus- tai purkamistoimintaa, jotka voisivat aiheuttaa vaaratilanteita tai saastuttaa vain vähäisessä määrin.

1.8.3.3 Neuvonantaja toimii yhtiön johdon vastuulla tärkeimpänä tehtävänään tutkia keinoja ja edistää toimintaa yhtiön kyseisen toiminnan rajoissa, tarkoituksena mahdollistaa tämän toiminnan harjoittaminen asetuksia ja parhaita mahdollisia turvallisuusolosuhteita noudattaen.

Yrityksen toiminnasta riippuen neuvonantajan tehtäviä ovat erityisesti seuraavat:

- tutkia vaarallisten aineiden kuljetuksia koskevien sääntöjen noudattamista,

- antaa yritykselle vaarallisten aineiden kuljetustoimintaa koskevia neuvoja,

- huolehtia kertomuksen antamisesta vuosittain yrityksen johdolle ja tarvittaessa paikallisille julkishallinnon viranomaisille tämän yrityksen vaarallisten aineiden kuljetuksiin liittyvästä toiminnasta. Kertomukset säilytetään viiden vuoden ajan ja ne annetaan pyydettäessä kansallisten viranomaisten käyttöön.

Neuvonantajan tehtäviin kuuluu muun muassa seuraavien kyseiseen toimintaan liittyvien käytäntöjen ja menettelyjen tutkiminen:

- menettelyt kuljetettavien vaarallisten aineiden tunnistamiseen liittyvien sääntöjen noudattamiseksi,

- yhtiön käytäntö erityisten kuljetettaviin vaarallisiin aineisiin liittyvien tarpeiden huomioon ottamiseksi vaarallisten aineiden kuljetuksiin tarvittavien välineiden ostojen yhteydessä,

- vaarallisten aineiden kuljetuksessa tai kuormaus- tai purkamistoimien yhteydessä käytetyn kaluston tarkastamisen mahdollistavat menettelyt,

- että yrityksen asianomainen henkilökunta on saanut tarvittavan koulutuksen ja että tästä koulutuksesta on merkintä asianomaista koskevassa asiakirjavihkossa,

- vaarallisten aineiden kuljetusten tai kuormaus- tai purkamistoimien aikana sattuneista, turvallisuudelle mahdollisista onnettomuuksista tai tapaturmista johtuvien kiireellisten menettelyjen toteuttaminen,

- analyysien suorittaminen ja tarvittaessa kertomusten laatiminen onnettomuuksista tai vaarallisten aineiden kuljetusten tai kuormaus- tai purkamistoimien yhteydessä havaituista vakavista rikkomuksista,

- aiheellisten toimenpiteiden toteuttaminen onnettomuuksien, tapaturmien ja vakavien rikkomusten toistumisen välttämiseksi,

- alihankkijoiden ja muiden osapuolten käyttöä ja valintaa vaarallisten aineiden kuljetuksissa koskevien sääntöjen ja erityistarpeiden huomioon ottaminen,

- sen varmistaminen, että vaarallisten aineiden kuljetuksiin tai kuormaus- tai purkamistoimiin osallistuvalla henkilökunnalla on käytössään toimintasäännöt ja yksityiskohtaiset ohjeet,

- vaarallisten aineiden kuljetuksiin tai kuormaus- tai purkamistoimiin liittyvien riskien tarkempaan seurantaan kuuluvien toimien toteuttaminen,

- vaadittujen asiakirjojen ja turvallisuusvarusteiden kuljetusvälineissä mukanaolon ja näiden asiakirjojen ja varusteiden asetusten mukaisuuden tarkastamiseksi tarvittavan menettelyn toteuttaminen,

- kuormaus- ja purkamistoimintaa säätelevien määräysten noudattamisen varmistamiseksi tarvittavan menettelyn toteuttaminen.

1.8.3.4 Neuvonantajan tehtäviä voi hoitaa myös yrityksen johtaja, muita tehtäviä yrityksessä hoitava henkilö tai yrityksen ulkopuolinen henkilö edellyttäen, että hänellä käytännössä on edellytykset neuvonantajan tehtävän hoitamiseen.

1.8.3.5 Yrityksen, jota asia koskee, on pyydettäessä ilmoitettava neuvonantajansa henkilötiedot toimivaltaiselle viranomaiselle tai jäsenvaltion tätä varten nimeämälle laitokselle.

1.8.3.6 Kun asianomaisen yrityksen kuljetustoiminnassa tai sen kuormaus- tai purkamistoimien yhteydessä on tapahtunut ihmisille, omaisuudelle tai ympäristölle vaaraa aiheuttanut onnettomuus, neuvonantajan on huolehdittava yrityksen johdolle tai tarvittaessa paikalliselle julkishallinnon viranomaiselle annettavan onnettomuusselostuksen laatimisesta saatuaan kaikki tätä varten tarpeelliset tiedot. Nämä selostukset eivät korvaa jäsenvaltioissa muun kansainvälisen, yhteisö- tai kansallisen lainsäädännön nojalla yrityksen johdolta vaadittavia selostuksia.

1.8.3.7 Neuvonantajalla on oltava todistus rautatiekuljetusta koskevasta ammatillisesta koulutuksesta. Todistuksen antaa jäsenvaltion tätä varten nimeämä viranomainen tai laitos.

1.8.3.8 Todistuksen saamista varten asianomaisen on suoritettava koulutus ja läpäistävä tutkinto, jonka jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen on hyväksynyt.

1.8.3.9 Koulutuksen keskeisenä tarkoituksena on antaa asianomaiselle riittävä vaarallisten aineiden kuljetuksiin liittyvien vaarojen tuntemus, riittävät tiedot kyseisiä kuljetuksia koskevista laeista, asetuksista ja hallinnollisista määräyksistä sekä kohdassa 1.8.3.3 määriteltyjen tehtävien riittävä tuntemus.

1.8.3.10 Toimivaltaisen viranomaisen tai tämän valtuuttaman tutkinnon järjestäjän on järjestettävä tutkinto. Tutkinnon järjestäjän nimeäminen tapahtuu kirjallisesti. Hyväksyntä voidaan antaa määräajaksi ja sen on täytettävä seuraaviin perusteisiin:

- tutkinnon järjestäjän pätevyys;

- tutkinnon järjestäjän ehdottamien, tutkintoa koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen erittely;

- tutkinnon puolueettomuuden takaamiseksi tarkoitetut toimenpiteet;

- tutkinnon järjestäjän riippumattomuus neuvonantajia palkkaavista luonnollisista henkilöistä tai oikeushenkilöistä.

1.8.3.11 Tutkinnon tarkoituksena on varmistaa, että kokelailla on kohdassa 1.8.3.3 mainitut turvallisuusneuvonantajan tehtävien hoitamiseksi tarvittavat tiedot saadakseen kohdassa 1.8.3.7 mainitun todistuksen. Tutkintoon on kuuluttava ainakin seuraavat aiheet:

a) vaarallisten aineiden aiheuttaman onnettomuuden seurausten tunteminen ja pääasiallisten onnettomuustekijöiden tuntemus;

b) kansallisen lainsäädännön säädökset, kansainväliset yleissopimukset ja sopimukset, jotka koskevat erityisesti

- vaarallisten aineiden luokitusta (liuosten ja sekoitusten luokitusmenetelmää, aineluettelon rakennetta, vaarallisten aineiden luokitusta ja niiden luokitusperiaatteita, kuljetettavien aineiden ja esineiden laatua, fysikaalisia, kemiallisia ja myrkyllisiä ominaisuuksia);

- yleiset pakkausmääräykset, säiliöitä ja säiliökontteja koskevat määräykset (tyypit, koodit, merkinnät, rakenne, ennen käyttöönottoa tehtävät testit ja määräaikaistestit sekä testaukset);

- merkinnät ja varoituslipukkeet, suurlipukkeet ja oranssikilvet (kollien merkinnät ja varoituslipukkeet, suurlipukkeiden ja oranssikilpien kiinnittäminen ja niiden poistaminen);

- yksityiskohdat rahtikirjoissa (rahtikirjassa edellytetyt tiedot);

- lähetystapa, toimitusehdot (koko kuorma, irtotavarakuljetukset, irtotavarakuljetukset suurkonteissa, konttikuljetukset, kuljetukset kiinteissä ja irrotettavissa säiliöissä);

- matkustajien kuljetus;

- yhteenkuormauskiellot ja varotoimenpiteet;

- aineiden erottelu;

- kuljetettavien ainemäärien rajoittaminen ja vapautetut määrät;

- käsittely ja ahtaus (kuormaus ja purkaminen –täyttöaste-, ahtaus ja erottelu);

- puhdistus ja/tai kaasujen poisto ennen kuormausta ja purkamisen jälkeen;

- miehistö, ammatillinen koulutus;

- mukana seuraavat asiakirjat (rahtikirja, jäljennös poikkeusluvista, muut asiakirjat);

- saastuttavien aineiden jätteet toiminnan tai onnettomuuden yhteydessä;

- kuljetusta koskevat varustemääräykset.

1.8.3.12 Tutkinnossa on oltava kirjallinen koe, jota voi täydentää suullisella tutkinnolla.

Kirjallinen tutkinto koostuu kahdesta osasta:

a) Kokelaalle annetaan kysymyslomake. Se käsittää vähintään 20 vapaamuotoista kysymystä, jotka kattavat ainakin kohdassa 1.8.3.11 mainitut aiheet. Monivalintakysymysten käyttö on kuitenkin mahdollista. Siinä tapauksessa kaksi monivalintakysymystä vastaa yhtä vapaamuotoista kysymystä. Mainituista aiheista on kiinnitettävä erityistä huomiota seuraaviin:

- yleiset ennalta ehkäisevät ja turvatoimenpiteet;

- vaarallisten aineiden luokitus;

- yleiset pakkausmääräykset, mukaan lukien säiliöt, säiliökontit ja vaunut jne;

- vaaraa osittavat merkinnät ja varoituslipukkeet;

- rahtikirjassa olevat merkinnät;

- käsittely ja ahtaus;

- miehistö, ammatillinen koulutus;

- mukana pidettävät asiakirjat ja rahtikirjat;

- kuljetusta koskevat varustemääräykset.

b) Kokelaille annetaan ratkaistavaksi kohdassa 1.8.3.3 mainittu turvallisuusneuvonantajan tehtäviin liittyvä tehtävä, jonka nojalla he voivat osoittaa välttämättömät pätevyysehdot suorittamaan neuvonantajan tehtäviä.

1.8.3.13 Jäsenvaltiot voivat päättää, että tiettyjen vaarallisten ainetyyppien kuljetuksiin erikoistuneen yrityksen palvelukseen aikoville kokelaille esitetään kysymyksiä vain heidän toimintaansa liittyvistä aiheista. Kyseisiä vaarallisia ainetyyppejä ovat:

- luokka 1;

- luokka 2;

- luokka 7;

- luokat 3, 4.1, 4.2, 4.3, 5.1, 5.2, 6.1, 6.2, 8. ja 9;

- YK-numerot 1202, 1203 ja 1223.

Kohdan 1.8.3.7 todistuksessa on ilmoitettava selvästi, että todistus on pätevä ainoastaan niiden tässä alakohdassa tarkoitettujen vaarallisten ainetyyppien osalta, joista neuvonantajalle on esitetty kysymyksiä kohdan 1.8.3.12 mukaisesti.

1.8.3.14 Toimivaltainen viranomainen tai tutkinnon järjestäjä pitää luetteloa kokeessa esitetyistä kysymyksistä.

1.8.3.15 Kohdassa 1.8.3.7 mainittu todistus laaditaan kohdassa 1.8.3.18 olevan mallin mukaisesti ja kaikkien jäsenvaltioiden on tunnustettava se.

1.8.3.16 Todistus on voimassa viisi vuotta. Todistuksen voimassaoloa pidennetään ilman eri toimenpiteitä viidellä vuodella, jos sen haltija on todistuksen viimeisen voimassaolovuoden aikana ottanut osaa lisäkoulutukseen tai läpäissyt kokeen, jotka molemmat toimivaltainen viranomainen on hyväksynyt.

1.8.3.17 Kohdissa 1.8.3.1 –1.8.3.16 mainittujen määräysten katsotaan täyttävän, kun sovelletaan neuvoston direktiiviä 96/35/EY, annettu 3 päivänä kesäkuuta 1996, vaarallisten aineiden tie-, rautatie- ja sisävesikuljetusten turvallisuusneuvonantajan nimeämisestä ja ammatillisesta pätevyydestä ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2000/18/EY, annettu 17 päivänä huhtikuuta 2000, vaarallisten aineiden maan-tie-, rautatie- ja sisävesikuljetusten turvallisuusneuvonantajan tutkintoa koskevista vähimmäisvaatimuksista.

1.8.3.18 Todistuksen malli

Todistus vaarallisten aineiden kuljetusten turvallisuusneuvonantajan koulutuksesta

Todistus No:

Todistuksen antaneen jäsenvaltion tunnusmerkki:

Nimi:

Etunimi/etunimet:

Syntymäaika- ja paikka:

Kansallisuus:

Haltijan allekirjoitus

Todistus on voimassa asti (päivämäärä), vaarallisten aineiden kuljetuksia

teitse rautateitse sisävesitse hoitavien yritysten sekä tähän kuljetukseen liittyviä kuormaus- tai purkamistoimia suorittavien yritysten osalta.

Todistuksen antanut:

Päiväys: Allekirjoitus

Uusittu: Antanut:

Päiväys: Allekirjoitus:

1.8.4 Lista toimivaltaisista viranomaisista ja niiden määräämät tahot

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava keskustoimistolle kansallisen RID:n voimaansaattamislainsäädäntönsä mukaiset toimivaltaisten viranomaisten ja määräämiensä tahojen osoitteet viitaten jokaisessa tapauksessa asiaankuuluviin RID-määräyksiin ja annettuihin osoitteisiin, joihin asiaankuuluvat hakemukset on toimitettava.

Keskustoimisto laatii listan saatujen tietojen perusteella ja pitää sen ajan tasalla. Se tiedottaa jäsenvaltioita tästä listasta ja siinä tapahtuvista muutoksista.

1.8.5 Vaarallisista aineista tehtävät ilmoitukset

1.8.5.1 Jos jäsenvaltion alueella tapahtuu vaarallisten aineiden kuljetuksissa vakava onnettomuus tai vahinko, on kuljetuksensuorittajan tehtävä raportti kyseisen jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle.

1.8.5.2 Tiedottaakseen muita jäsenvaltioita jäsenvaltion on puolestaan tarvittaessa tehtävä raportti keskustoimistolle.

Yhtenäiset oikeussäännökset vaunujen käyttöä kansainvälisessä rautatie-liikenteessä koskevista sopimuksista

(CUV – Yleissopimuksen liite D)

1 artikla Soveltamisala

2 artikla Käsitteiden määrittely

3 artikla Vaunujen merkit ja merkinnät

4 artikla Vastuu vaunun kadotessa tai vahingoittuessa

5 artikla Vastuurajoitusoikeuden menetys

6 artikla Olettamus vaunun katoamisesta

7 artikla Vastuu vaunun aiheuttamista vahingoista

8 artikla Sijaantulo

9 artikla Vastuu henkilökunnasta ja muista henkilöistä

10 artikla Muut kanteet

11 artikla Laillinen tuomioistuin

12 artikla Vaateen vanhentuminen

1 artikla

Soveltamisala

Näitä yhtenäisiä oikeussäännöksiä sovelletaan kahden- tai monenkeskisiin sopimuksiin rautatievaunujen käytöstä kuljetusvälineenä yhtenäisten oikeussäännösten CIV ja yhtenäisten oikeussäännösten CIM mukaisten kuljetusten suorittamiseen.

2 artikla

Käsitteiden määrittely

Näissä yhtenäisissä oikeussäännöksissä tarkoitetaan

a) "rautatieliikenneyrityksellä" jokaista yksityistä tai julkisoikeudellista yritystä, jolla on oikeus kuljettaa henkilöitä tai tavaraa ja jolla on käytettävissään vetokalusto;

b) "vaunulla" jokaista ilman omaa käyttövoimaa omilla pyörillään raiteilla liikkuvaa kulkuneuvoa;

c) "haltijalla" sitä, joka omistajana tai muuten määräysoikeuden omaavana käyttää vaunua kuljetusvälineenä pysyvästi taloudellisesti hyväkseen;

d) "kotiasemalla" vaunuun merkittyä paikkakuntaa, jonne vaunu käyttösopimuksen ehtojen mukaisesti voidaan tai tulee lähettää.

3 artikla

Vaunujen merkit ja merkinnät

1 §. Loukkaamatta säännöksiä vaunujen teknisestä hyväksymisestä kansainväliseen liikenteeseen on sen, joka luovuttaa vaunun käyttöön 1 artiklan mukaisen sopimuksen nojalla, huolehdittava siitä, että vaunussa on seuraavat merkinnät:

a) haltijan tunnus,

b) tarvittaessa sen rautatieliikenneyrityksen tunnus, jonka vaunustoon vaunu kuuluu,

c) tarvittaessa kotiaseman nimi,

d) muut sopimuksessa vaunun käytöstä sovitut merkit ja merkinnät.

2 §. Tämän artiklan 1 §:n mukaisten merkkien ja merkintöjen lisäksi voidaan käyttää myös elektronisia tunnistusmerkkejä.

4 artikla

Vastuu vaunun kadotessa tai vahingoittuessa

1 §. Rautatieliikenneyritys, jonka käyttöön vaunu on luovutettu kuljetusvälineeksi, vastaa vahingosta, joka on aiheutunut vaunun tai sen osien katoamisesta tai vahingoittumisesta, ellei se osoita, ettei vahinko ole aiheutunut sen syystä.

2 §. Rautatieliikenneyritys ei vastaa sellaisten irto-osien katoamisesta, joita ei ole merkitty vaunun pitkittäissivuille tai vaunussa olevaan luetteloon.

3 §. Vaunun tai sen osien kadotessa vahingonkorvaus rajoittuu siihen yleiseen arvoon, joka vaunulla tai sen osilla oli katoamispaikalla katoamisajankohtana, mutta muuta korvausta ei makseta. Ellei katoamispäivää tai katoamispaikkaa voida todeta, vahingonkorvaus rajoittuu siihen yleiseen arvoon, joka vaunulla oli käyttöönluovutuspäivänä käyttöönluovutuspaikalla.

4 §. Vaunun tai sen osien vahingoittuessa vahingonkorvaus rajoittuu korjauskustannuksiin, mutta muuta korvausta ei makseta. Korvaus ei saa ylittää sitä määrää, joka olisi maksettava vaunun kadotessa.

5 §. Sopimuspuolet voivat tehdä 1―4 §:stä poikkeavia sopimuksia.

5 artikla

Vastuurajoitusoikeuden menetys

Edellä 4 artiklan 3 ja 4 §:ssä tarkoitettuja vastuurajoituksia ei sovelleta, jos osoitetaan, että vahinko johtuu rautatieliikenneyrityksen teosta tai laiminlyönnistä, joka on tehty joko tarkoituksella aiheuttaa tällainen vahinko tai huolimattomuudesta ja tietäen, että tällainen vahinko todennäköisesti aiheutuu.

6 artikla

Olettamus vaunun katoamisesta

1 §. Oikeudenomistaja voi muita todisteita esittämättä katsoa vaunun kadonneeksi, jos hän on pyytänyt rautatieliikenneyritystä, jonka käyttöön hän on luovuttanut vaunun kuljetusvälineeksi, etsimään vaunua eikä vaunua kolmen kuukauden kuluessa hänen pyyntönsä saapumisesta ole luovutettu hänelle tai ellei hän ole saanut mitään tietoa vaunun olinpaikasta. Tätä määräaikaa jatketaan vaunun seisonta-ajalla, jos se johtuu rautatieliikenneyrityksestä riippumattomasta syystä tai vaunun vahingoittumisesta.

2 §. Jos kadonneeksi katsottu vaunu löytyy sen jälkeen, kun vahingonkorvaus on maksettu, voi oikeudenomistaja kuuden kuukauden kuluessa löytymisilmoituksen saamisesta vaatia rautatieliikenneyritykseltä, jolle hän on luovuttanut vaunun kuljetusvälineeksi, että vaunu luovutetaan hänelle maksutta kotiasemalla tai muulla sovitulla paikalla korvauksen takaisinsuoritusta vastaan.

3 §. Ellei 2 §:ssä mainittua vaatimusta ole esitetty tai vaunu löytyy yli vuoden kuluttua vahingonkorvauksen maksamisesta, vaunu on sen rautatieliikenneyrityksen, jonka käyttöön oikeudenomistaja on luovuttanut vaunun kuljetusvälineeksi, käytettävissä vaunun olinpaikan lakien ja määräysten mukaisesti.

4 §. Sopimuspuolet voivat tehdä 1―3 §:stä poikkeavia sopimuksia.

7 artikla

Vastuu vaunun aiheuttamista vahingoista

1 §. Se, joka on luovuttanut vaunun 1 artiklan mukaisen sopimuksen nojalla käyttöön kuljetusvälineeksi, vastaa vaunun aiheuttamista vahingoista, mikäli ne johtuvat hänen syystään.

2 §. Sopimuspuolet voivat tehdä 1 §:stä poikkeavia sopimuksia.

8 artikla

Sijaantulo

Jos sopimuksessa vaunujen käytöstä määrätään, että rautatieliikenneyritys saa luovuttaa vaunun muiden rautatieliikenneyritysten käyttöön kuljetusvälineeksi, voi rautatieliikenneyritys vaunun haltijan suostumuksella sopia muiden rautatieliikenneyritysten kanssa, että

a) se vastaa, varaten itselleen takautumisoikeuden, näiden puolesta haltijalle vaunun tai sen osien katoamisesta,

b) että vain haltija vastaa muille rautatieyrityksille vaunun aiheuttamista vahingoista mutta että vain sillä rautatieliikenneyrityksellä, joka on haltijan sopimuskumppani, on oikeus saattaa voimaan muiden rautatieyritysten vaateet.

9 artikla

Vastuu henkilökunnasta ja muista henkilöistä

1 §. Sopimuspuolet vastaavat henkilökunnastaan ja muista sopimuksen toimeenpanoon käyttämistään henkilöistä näiden suorittaessa tehtäviään.

2 §. Elleivät sopimuspuolet ole toisin sopineet, katsotaan ne infrastruktuurihallinnot, joiden infrastruktuurilla rautatieliikenneyritys käyttää vaunua kuljetusvälineenä, rautatieliikenneyrityksen käyttämiksi henkilöiksi.

3 §. Tämän artiklan 1 ja 2 §:ää sovelletaan myös 8 artiklan mukaisessa sijaantulossa.

10 artikla

Muut kanteet

1 §. Kaikissa tapauksissa, joihin näitä yhtenäisiä oikeussäännöksiä sovelletaan, voidaan rautatieliikenneyritystä, jonka käyttöön vaunu on luovutettu kuljetusvälineeksi, vastaan ajaa kannetta vaunun tai sen osien katoamisen tai vahingoittumisen johdosta, tapahtuipa se millä perusteella tahansa, vain näissä säännöksissä edellytetyin ehdoin ja rajoituksin.

2 §. Tämän artiklan 1 § koskee myös 8 artiklan mukaista sijaantuloa.

3 §. Sama koskee kanteita henkilökuntaa ja muita henkilöitä vastaan, joista rautatieliikenneyritys, jonka käyttöön vaunu on luovutettu kuljetusvälineeksi, on vastuussa.

11 artikla

Laillinen tuomioistuin

1 §. Näiden yhtenäisten oikeussäännösten nojalla solmittuun sopimukseen perustuvat kanteet voidaan panna vireille sopimuspuolten sopimuksella määrätyissä tuomioistuimissa.

2 §. Elleivät osapuolet ole toisin sopineet, laillisia tuomioistuimia ovat sen jäsenmaan tuomioistuimet, jossa vastaajalla on kotipaikkansa. Ellei vastaajalla ole kotipaikkaa missään jäsenmaassa, laillisia tuomioistuimia ovat sen jäsenmaan tuomioistuimet, missä vahinko on tapahtunut.

12 artikla

Vaateen vanhentuminen

1 §. 4 ja 7 artiklan mukaiset vaateet vanhentuvat kolmessa vuodessa.

2 §. Vanhentumisaika alkaa

a) 4 artiklan mukaisten vaateiden osalta päivästä, jolloin vaunun katoaminen tai vahingoittuminen todettiin tai jolloin oikeudenomistaja 6 artiklan 1 tai 4 §:n mukaan voi katsoa vaunun kadonneeksi;

b) 7 artiklan mukaisten vaateiden osalta päivästä, jolloin katoaminen tai vahinko tapahtui.

Yhtenäiset oikeussäännökset sopi-muksesta infrastruktuurin käytöstä

kansainvälisessä rautatieliikenteessä

(CUI – Yleissopimuksen liite E)

I osa Yleiset määräykset

1 artikla Soveltamisala

2 artikla Ilmoitus vastuusta henkilövahingoista

3 artikla Käsitteiden määrittely

4 artikla Pakottava oikeus

II osa Käyttösopimus

5 artikla Sisältö ja muoto

6 artikla Kuljettajan ja infrastruktuurihallinnon erityisvelvollisuudet

7 artikla Sopimuksen voimassaoloaika

III osa Vastuu

8 artikla Infrastruktuurihallinnon vastuu

9 artikla Kuljettajan vastuu

10 artikla Syiden yhteisvaikutus

11 artikla Vahingonkorvaus kuolemantapauksessa

12 artikla Vahingonkorvaus loukkaantumistapauksessa

13 artikla Muiden henkilövahinkojen korvaaminen

14 artikla Vahingonkorvauksen muoto ja yläraja kuoleman- ja loukkaantumistapauksessa

15 artikla Vastuurajoitusoikeuden menetys

16 artikla Korvausmäärän muuntaminen ja korko

17 artikla Vastuu ydinonnettomuustapauksessa

18 artikla Vastuu avustajista

19 artikla Muut kanteet

20 artikla Prosessisopimukset

IV osa Avustajien kanteet

21 artikla Kanteet infrastruktuurihallintoa tai kuljettajaa vastaan

V osa Kanteiden toteuttaminen

22 artikla Sovittelumenettely

23 artikla Takautumisoikeus

24 artikla Laillinen tuomioistuin

25 artikla Vaateen vanhentuminen

I osa

Yleiset määräykset

1 artikla

Soveltamisala

1 §. Näitä yhtenäisiä oikeussäännöksiä sovelletaan sopimuspuolten kotipaikasta ja kansalaisuudesta riippumatta kaikkiin sopimuksiin, jotka koskevat rautatieinfrastruktuurin käyttöä yhtenäisten oikeussäännösten CIV ja yhtenäisten oikeussäännösten CIM mukaisten kansainvälisten rautatiekuljetusten suorittamiseen. Näitä yhtenäisiä oikeussäännöksiä sovelletaan myös silloin, kun rautatieinfrastruktuuria hallinnoivat tai käyttävät valtiot taikka valtion laitokset tai organisaatiot.

2 §. Ellei 21 artiklassa toisin määrätä, näitä yhtenäisiä oikeussäännöksiä ei sovelleta muihin oikeussuhteisiin, kuten erityisesti

a) kuljettajan tai infrastruktuurihallinnon vastuuseen henkilökuntaansa tai muihin tehtävien suorittamiseen käyttämiensä henkilöihin nähden;

b) kuljettajan tai infrastruktuurihallinnon ja kolmannen henkilön väliseen vastuuseen.

2 artikla

Ilmoitus vastuusta henkilövahingoista

1 §. Jokainen valtio voi milloin tahansa ilmoittaa, ettei se sovella kaikkia vastuuta henkilövahingoista koskevia määräyksiä, kun vahinko tapahtuu sen alueella ja uhri on tämän valtion kansalainen tai hänellä on vakinainen asuinpaikka tässä valtiossa.

2 §. Valtio, joka on toimittanut 1 §:n mukaisen ilmoituksen, voi milloin tahansa luopua siitä ilmoittamalla tallettajalle. Luopumisilmoitus tulee voimaan kuukauden kuluttua siitä päivästä, jolloin tallettaja on antanut asian tiedoksi jäsenvaltioille.

3 artikla

Käsitteiden määrittely

Näissä yhtenäisissä oikeussäännöksissä tarkoitetaan

a) "rautatieinfrastruktuurilla" kaikkia ratoja ja kiinteitä laitteita, mikäli ne ovat tarpeen rautatiekaluston liikennöintiä ja liikenneturvallisuutta varten;

b) "infrastruktuurihallinnolla" rautatieinfrastruktuurin käyttöönasettajaa;

c) "kuljettajalla" sitä, joka kuljettaa henkilöitä tai tavaraa yhtenäisten oikeussäännösten CIV tai yhtenäisten oikeussäännösten CIM mukaisessa kansainvälisessä rautatieliikenteessä;

d) "avustajalla" infrastruktuurihallinnon tai kuljettajan sopimuksen toimeenpanoon käyttämää henkilökuntaa tai muita henkilöitä heidän suorittaessaan tehtäviään;

e) "kolmannella henkilöllä" kaikkia muita paitsi infrastruktuurihallintoa, kuljettajaa ja näiden avustajia;

f) "toimiluvalla" valtion, jossa kuljettajalla on päätoimipaikkansa, lakien ja määräysten mukaan annettua lupaa harjoittaa rautatieliikennettä;

g) "turvallisuustodistuksella" valtion, jossa käytettävä infrastruktuuri sijaitsee, lakien ja määräysten edellyttämää vahvistusta siitä, että kuljettajan

- yrityksen sisäinen organisaatio sekä - henkilökunta ja kalusto, joita kyseisellä infrastruktuurilla on määrä käyttää,

- täyttävät turvallisuusvaatimukset liikenteen harjoittamiseksi kyseisellä infrastruktuurilla vaaraa aiheuttamatta.

4 artikla

Pakottava oikeus

Ellei näissä yhtenäisissä oikeussäännöksissä nimenomaan toisin määrätä, on jokainen sopimus, joka suoraan tai epäsuorasti poikkeaa näistä yhtenäisistä oikeussäännöksistä, mitätön ja ilman oikeusvaikutusta. Tällaisten sopimusten mitättömyys ei tee käyttösopimuksen muita määräyksiä mitättömiksi. Sopimuspuolet voivat kuitenkin ottaa itselleen enemmän vastuuta ja velvollisuuksia kuin mitä näissä yhtenäisissä oikeussäännöksissä edellytetään, tai määrätä enimmäiskorvausmäärän esinevahingoista.

II osa

Käyttösopimus

5 artikla

Sisältö ja muoto

1 §. Infrastruktuurihallinnon ja kuljettajan suhteet määrätään käyttösopimuksessa.

2 §. Käyttösopimuksessa määrätään erityisesti hallinnolliset, tekniset ja taloudelliset käyttöehdot. Käyttösopimus sisältää ainakin seuraavat ilmoitukset:

a) käytettävä infrastruktuuri,

b) käytön laajuus,

c) infrastruktuurihallinnon suoritukset,

d) kuljettajan suoritukset,

e) käytettävä henkilökunta,

f) käytettävät kulkuneuvot,

g) taloudelliset ehdot.

3 §. Käyttösopimus on tehtävä kirjallisesti tai vastaavassa muodossa. Vaikka sopimusta ei olisikaan tehty tässä muodossa tai muoto olisi puutteellinen taikka 2 §:ssä

määrättyjä ilmoituksia puuttuisi, tämä ei vaikuta sopimuksen olemassaoloon eikä voimassaoloon, vaan sopimus pysyy näiden yhtenäisten oikeussäännösten alaisena.

6 artikla

Kuljettajan ja infrastruktuurihallinnon erityisvelvollisuudet

1 §. Kuljettajalla on oltava oikeus harjoittaa rautatieliikennettä. Käytettävän henkilökunnan ja kulkuneuvojen on täytettävä turvallisuusvaatimukset. Infrastruktuurihallinto voi vaatia, että kuljettaja osoittaa näiden edellytysten täyttämisen esittämällä voimassa olevan toimiluvan ja turvallisuustodistuksen tai näiden virallisesti oikeaksi todistetut jäljennökset taikka millä muulla tavoin tahansa.

2 §. Kuljettajan on ilmoitettava infrastruktuurihallinnolle jokainen tapahtuma, joka voisi vaikuttaa hänen toimilupansa, turvallisuustodistustensa tai muiden todisteiden voimassaoloon.

3 §. Infrastruktuurihallinto voi vaatia kuljettajaa osoittamaan, että tämä on ottanut riittävän vastuuvakuutuksen tai ryhtynyt vastaaviin toimenpiteisiin kaikkien niiden vaateiden kattamiseksi, jotka voivat syntyä perusteesta riippumatta 9 – 21 artiklan nojalla. Kuljettajan on osoitettava vastuuvakuutuksen tai vastaavien toimenpiteiden jatkuminen vuosittain asianmukaisesti laaditulla vahvistuksella; muutokset on ennen niiden voimaantuloa ilmoitettava infrastruktuurihallinnolle.

4 §. Sopimuspuolten on ilmoitettava toisilleen tapahtumat, jotka voisivat estää niiden välillä solmitun sopimuksen toimeenpanon.

7 artikla

Sopimuksen voimassaoloaika

1 §. Käyttösopimus voidaan solmia määräajaksi tai määräämättömäksi ajaksi.

2 §. Infrastruktuurihallinto voi irtisanoa sopimuksen välittömästi, jos

a) kuljettajalla ei ole enää oikeutta harjoittaa rautatieliikennettä,

b) käytettävä henkilökunta ja kulkuneuvot eivät enää täytä turvallisuusvaatimuksia,

c) kuljettaja ei ole suorittanut maksuja

1. kahtena perättäisenä eräpäivänä ja maksamaton summa ylittää yhden kuukauden käyttömaksun tai

2. kahta perättäistä eräpäivää pitemmältä ajalta ja maksamaton summa ylittää kahden kuukauden käyttömaksun;

d) kuljettaja on vakavasti laiminlyönyt jotakin 6 artiklan 2 ja 3 §:n mukaista erityis- velvollisuuttaan.

3 §. Kuljettaja voi irtisanoa käyttösopimuksen välittömästi, jos infrastruktuurihallinto menettää oikeutensa hallinnoida infrastruktuuria.

4 §. Kumpikin sopimuspuoli voi irtisanoa sopimuksen välittömästi toisen osapuolen laiminlyödessä vakavasti jotakin sille kuuluvaa oleellista velvollisuutta, mikäli tämä velvollisuus koskee henkilöiden ja tavaroiden turvallisuutta; osapuolet voivat sopia tämän oikeuden käyttötavoista.

5 §. Sopimuspuoli, jonka syytä käyttösopimuksen irtisanominen on, vastaa toiselle sopimuspuolelle tästä aiheutuvasta vahingosta paitsi, jos se osoittaa, ettei vahinko ole aiheutunut sen syystä.

6 §. Sopimuspuolet voivat tehdä 2 §:n c ja d kohdasta sekä 5 §:stä poikkeavia sopimuksia.

III osa

Vastuu

8 artikla

Infrastruktuurihallinnon vastuu

1 §. Infrastruktuurihallinto vastaa seuraavista vahingoista, jotka aiheutuvat kuljettajalle tai hänen avustajilleen infrastruktuurin käytön aikana infrastruktuurista johtuvasta syystä:

a) henkilövahingot (kuolema, loukkaantuminen tai muu fyysisen tai henkisen koskemattomuuden loukkaaminen),

b) esinevahingot (irtainten ja kiinteiden esineiden tuhoutuminen tai vahingoittuminen),

c) omaisuusvahingot, jotka johtuvat siitä, että kuljettajan on suoritettava yhtenäisten oikeussäännösten CIV tai yhtenäisten oikeussäännösten CIM mukaisia vahingonkorvauksia.

2 §. Infrastruktuurihallinto on tästä vastuusta vapaa

a) henkilövahinkojen osalta sekä sellaisten omaisuusvahinkojen osalta, jotka johtuvat siitä, että kuljettajan on suoritettava yhtenäisten oikeussäännösten CIV mukaisia vahingonkorvauksia,

1. jos vahingon aiheuttanut tapahtuma johtuu radanpidosta riippumattomista seikoista, joita infrastruktuurihallinto ei tapauksen laadun edellyttämästä huolellisuudesta huolimatta ole voinut välttää eikä estää niiden seurauksia,

2. jos vahingon aiheuttanut tapahtuma on vahingon kohteeksi joutuneen henkilön syytä,

3. jos vahingon aiheuttanut tapahtuma johtuu kolmannen henkilön käyttämisestä, jota infrastruktuurihallinto ei tapauksen laadun edellyttämästä huolellisuudesta huolimatta ole voinut välttää eikä estää sen seurauksia;

b) esinevahinkojen osalta sekä sellaisten omaisuusvahinkojen osalta, jotka johtuvat siitä, että kuljettajan on suoritettava yhtenäisten oikeussäännösten CIM mukaisia vahingonkorvauksia, jos vahinko on aiheutunut kuljettajan syystä tai kuljettajan ohjeesta, johon infrastruktuurihallinto ei ole syypää, tai seikoista, joita infrastruktuurihallinto ei ole voinut välttää eikä estää niiden seurauksia.

3 §. Jos vahingon aiheuttanut tapahtuma johtuu kolmannen henkilön käyttäytymisestä eikä infrastruktuurihallinto tästä huolimatta ole kokonaan vapaa 2 §:n a kohdan mukaisesta vastuustaan, se vastaa näissä yhtenäisissä oikeussäännöksissä määrätyin rajoituksin kaikesta, ottaen huomioon mahdolliset takautumisoikeutensa kolmanteen henkilöön nähden.

4 §. Sopimuspuolet voivat sopia siitä, vastaako infrastruktuurihallinto ja missä määrin vahingoista, jotka aiheutuvat kuljettajalle myöhästymisestä tai liikennehäiriöistä.

9 artikla

Kuljettajan vastuu

1 §. Kuljettaja vastaa

a) henkilövahingoista (kuolema, loukkaantuminen tai muu fyysisen tai henkisen koskemattomuuden loukkaaminen),

b) esinevahingoista (kiinteiden ja irtainten esineiden tuhoutuminen tai vahingoittuminen),

jotka kuljettajan käyttämät kuljetusvälineet tai kuljettamat henkilöt tai tavarat ovat infrastruktuurin käytön yhteydessä aiheuttaneet infrastruktuurihallinnolle tai sen avustajille.

2 §. Kuljettaja on tästä vastuusta vapaa

a) henkilövahinkojen osalta

1. jos vahingon aiheuttanut tapahtuma johtuu liikenteestä riippumattomista syistä, joita kuljettaja tapauksen laadun edellyttämästä huolellisuudesta huolimatta ei ole voinut välttää eikä estää niiden seurauksia,

2. jos vahingon aiheuttanut tapahtuma on vahingon kohteeksi joutuneen henkilön syytä,

3. jos vahingon aiheuttanut tapahtuma johtuu kolmannen henkilön käyttäytymisestä, jota kuljettaja tapauksen laadun edellyttämästä huolellisuudesta huolimatta ei ole voinut välttää eikä estää sen seurauksia;

b) esinevahinkojen osalta, jos vahinko on aiheutunut infrastruktuurihallinnon syystä tai infrastruktuurihallinnon ohjeesta, johon kuljettaja ei ole syypää, tai seikoista, joita kuljettaja ei ole voinut välttää eikä estää niiden seurauksia.

3 §. Jos vahingon aiheuttanut tapahtuma johtuu kolmannen henkilön syystä eikä kuljettaja tästä huolimatta ole kokonaan vapaa 2 §:n a kohdan mukaisesta vastuustaan, kuljettaja vastaa näissä yhtenäisissä oikeussäännöksissä määrätyin rajoituksin kaikesta, ottaen huomioon mahdolliset takautumisoikeutensa kolmanteen nähden.

4 §. Sopimuspuolet voivat sopia siitä, vastaako kuljettaja ja missä määrin vahingoista, jotka aiheutuvat infrastruktuurihallinnolle liikennehäiriöistä.

10 artikla

Syiden yhteisvaikutus

1 §. Jos infrastruktuurihallinnon vastuulla olevat syyt ja kuljettajan vastuulla olevat syyt ovat vaikuttaneet yhdessä, kumpikin sopimuspuoli vastaa vain siinä määrin kuin 8 tai 9 artiklan mukaisesti heidän vastuullaan oleva seikka on vaikuttanut vahingon syntymiseen. Ellei voida todeta, missä määrin kulloinenkin syy on vaikuttanut vahingon syntymiseen, kumpikin sopimuspuoli kantaa kärsimänsä vahingon itse.

2 §. Tämän artiklan 1 § on voimassa vastaavasti, jos infrastruktuurihallinnon vastuulla olevat syyt sekä usean, samaa infrastruktuuria käyttävän kuljettajan vastuulla olevat syyt ovat vaikuttaneet yhdessä.

3 §. 9 artiklan mukaisissa vahingoissa 1 §:n ensimmäinen lause on voimassa vastaavasti, jos usean, samaa infrastruktuuria käyttävän kuljettajan vastuulla olevat syyt ovat vaikuttaneet yhdessä. Ellei voida todeta, missä määrin kulloinenkin syy on vaikuttanut vahingon syntymiseen, kuljettajat vastaavat infrastruktuurihallinnolle yhtä surin osuuksin.

11 artikla

Vahingonkorvaus kuolemantapauksessa

1 §. Kuolemantapauksessa vahingonkorvaus käsittää:

a) kuolemasta aiheutuvat välttämättömät kustannukset, erityisesti ruumiin kuljetuksesta ja hautauksesta johtuvat;

b) ellei kuolema ole seurannut välittömästi, 12 artiklassa määrätyn korvauksen.

2 §. Jos kuoleman johdosta henkilöt, joita surmansa saanut lain nojalla oli tai olisi ollut tulevaisuudessa velvollinen elättämään, menettävät toimeentulonsa, on myös tämän menetys korvattava. Sellaisten henkilöiden vahingonkorvausvaateet, joita surmansa saanut on elättänyt lain häntä siihen velvoittamatta, ratkaistaan kotimaan oikeuden mukaan.

12 artikla

Vahingonkorvaus loukkaantumis-tapauksessa

Jos henkilö on saanut ruumiinvamman tai hänen fyysistä tai henkistä koskemattomuuttaan on muuten loukattu, vahingonkorvaus käsittää:

a) korvauksen välttämättömistä kuluista, erityisesti hoidosta ja kuljetuksesta;

b) korvauksen joko täydellisestä tai osittaisesta työkyvyttömyydestä tai tarpeiden lisääntymisestä aiheutuneesta haitasta.

13 artikla

Muiden henkilövahinkojen korvaaminen

Kotimaan oikeuden mukaan ratkaistaan, onko ja missä määrin infrastruktuurihallinnon tai kuljettajan suoritettava korvausta muusta kuin 11 ja 12 artiklassa tarkoitetuista vahingoista.

14 artikla

Vahingonkorvauksen muoto ja yläraja kuoleman- ja loukkaantumistapauksessa

1 §. Edellä 11 artiklan 2 §:ssä ja 12 artiklan b kohdassa tarkoitettu vahingonkorvaus on suoritettava kertakaikkisen pääoman muodossa. Jos kuitenkin kotimaan oikeuden mukaan elinkoron maksaminen on sallittu, korvaus suoritetaan tässä muodossa, jos loukkaantunut tai 11 artiklan 2 §:ssä tarkoitetut oikeudenomistajat sitä pyytävät.

2 §. Tämän artiklan 1 §:n nojalla maksettavan vahingonkorvauksen suuruus määrätään kotimaan oikeuden mukaan. Näitä yhtenäisiä oikeussäännöksiä sovellettaessa ylärajana on kuitenkin 175 000 laskentayksikköä pääomana tai tätä pääomaa vastaavana elinkorkona jokaista henkilöä kohti siinä tapauksessa, että tämä raja kotimaan oikeuden mukaan on alhaisempi.

15 artikla

Vastuurajoitusoikeuden menetys

Näissä yhtenäisissä oikeussäännöksissä tarkoitettuja vastuurajoituksia sekä kotimaan oikeuden säännöksiä, jotka rajoittavat vahingonkorvauksen tiettyyn määrään, ei sovelleta, jos osoitetaan, että vahinko johtuu sen aiheuttajan teosta tai laiminlyönnistä, joka on tehty joko tarkoituksella aiheuttaa tällainen vahinko tai huolimattomuudesta ja tietäen, että tällainen vahinko todennäköisesti aiheutuu.

16 artikla

Korvausmäärän muuntaminen ja korko

1 §. Jos korvausmäärää laskettaessa on muunnettava ulkomaan valuutassa ilmoitettuja määriä, muuntaminen suoritetaan korvauksen maksupäivänä maksupaikalla voimassa olevan kurssin mukaan.

2 §. Oikeudenomistaja voi vaatia korvausmäärälle korkoa, joka lasketaan viiden prosentin mukaan vuodessa siitä päivästä, jolloin aloitetaan sovittelumenettely, vedotaan yleissopimuksen V osassa tarkoitettuun välimiesoikeuteen tai pannaan vireille kanne.

17 artikla

Vastuu ydinonnettomuustapauksessa

Infrastruktuurihallinto ja kuljettaja ovat vapaat näiden yhtenäisten oikeussäännösten nojalla tulevasta vastuustaan, kun ydinonnettomuus on aiheuttanut vahingon ja kun jossakin sopimusvaltiossa voimassa olevien lakien ja määräysten nojalla, jotka koskevat vastuuta ydinenergian alalla, tästä vahingosta on vastuussa asianomainen haltija tai joku muu häneen verrattava henkilö.

18 artikla

Vastuu avustajista

Infrastruktuurihallinto ja kuljettaja vastaavat avustajistaan.

19 artikla

Muut kanteet

1 §. Kaikissa tapauksissa, joihin näitä yhtenäisiä oikeussäännöksiä sovelletaan, voidaan infrastruktuurihallintoa tai kuljettajaa vastaan ajaa vahingonkorvauskannetta perusteesta riippumatta vain näissä säännöksissä edellytetyin ehdoin ja rajoituksin.

2 §. Sama koskee kanteita avustajia vastaan, joista infrastruktuurihallinto tai kuljettaja vastaa 18 artiklan mukaisesti.

20 artikla

Prosessisopimukset

Sopimuspuolet voivat sopia ehdoista, joilla ne saattavat voimaan vahingonkorvaus-vaateensa toista sopimuspuolta vastaan tai luopuvat saattamasta niitä voimaan.

IV osa

Avustajien kanteet

21 artikla

Kanteet infrastruktuurihallintoa tai kuljettajaa vastaan

1 §. Kuljettajan avustajat voivat ajaa perusteesta riippumatta vahingonkorvauskanteita infrastruktuurihallintoa vastaan tämän aiheuttamista vahingoista vain näissä yhte- näisissä oikeussäännöksissä edellytetyin ehdoin ja rajoituksin.

2 §. Infrastruktuurihallinnon avustajat voivat ajaa perusteesta riippumatta vahingon- korvauskanteita kuljettajaa vastaan tämän aiheuttamista vahingoista vain näissä yhtenäisissä oikeusäännöksissä edellytetyin ehdoin ja rajoituksin.

V osa

Kanteiden toteuttaminen

22 artikla

Sovittelumenettely

Sopimuspuolet voivat sopia riita-asioissa sovittelumenettelystä tai kääntyä yleissopimuksen V osassa mainitun välimiesoikeuden puoleen.

23 artikla

Takautumisoikeus

Kuljettajan yhtenäisten oikeussäännösten CIM tai yhtenäisten oikeussäännösten CIV nojalla suorittaman maksun laillisuutta ei voida kiistää, jos vahingonkorvauksen on vahvistanut tuomioistuin sen jälkeen, kun infrastruktuurihallinnolle on asianmukaisesti annettu haasteessa tieto ja sillä on ollut mahdollisuus esiintyä väliintulijana jutussa.

24 artikla

Laillinen tuomioistuin

1 §. Näiden yhtenäisten oikeussäännösten mukaiset kanteet voidaan panna vireille jonkin jäsenvaltion tuomioistuimessa, jonka osapuolet määräävät sopimuksella.

2 §. Elleivät osapuolet ole toisin sopineet, laillisia tuomioistuimia ovat sen jäsenvaltion tuomioistuimet, jossa infrastruktuurihallinnolla on kotipaikkansa.

25 artikla

Vaateen vanhentuminen

1 §. Näiden yhtenäisten oikeussäännösten mukaiset vaateet vanhentuvat kolmessa vuodessa.

2 §. Vanhentumisaika alkaa siitä päivästä, jolloin vahinko on tapahtunut.

3 §. Kuolemantapauksissa vahingonkorvausvaateet vanhentuvat kolmessa vuodessa ensimmäisestä kuolemaa seuraavasta päivästä lukien, kuitenkin viimeistään viidessä vuodessa ensimmäisestä vahingon aiheuttanutta tapahtumaa seuraavasta päivästä lukien.

4 §. Vastuussa olevaksi katsottu henkilö voi nostaa takautumiskanteen myös 1 §:n mukaisen vanhentumisajan jälkeen, mikäli kanne nostetaan sen määräajan kuluessa, joka on voimassa sen valtion lain mukaan, jossa menettely aloitetaan. Kanne saadaan kuitenkin nostaa vähintään 90 päivän kuluttua siitä päivästä, jolloin takautumiskanteen nostanut on tyydyttänyt vaateen tai jolloin hänelle on toimitettu haaste menettelyssä häntä itseään vastaan.

5 §. Vanhentuminen keskeytyy, kun osapuolet sopivat sovittelumenettelystä tai jättävät asian yleissopimuksen V osassa tarkoitetun välimiesoikeuden ratkaistavaksi.

6 §. Muilta osin vanhentumisen pysähtymiseen ja keskeytymiseen sovelletaan kotimaan oikeutta.

Yhtenäiset oikeussäännökset kansain-välisessä liikenteessä käytettäväksi

tarkoitetun rautatiekaluston teknisten normien vahvistamisesta ja yhtenäisten teknisten määräysten hyväksymisestä

(APTU – Yleissopimuksen liite F)

1 artikla Soveltamisala

2 artikla Käsitteiden määrittely

3 artikla Tarkoitus

4 artikla Teknisten normien ja määräysten laadinta

5 artikla Teknisten normien vahvistaminen

6 artikla Yhtenäisten teknisten määräysten hyväksyminen

7 artikla Hakemusten muoto

8 artikla Tekniset liitteet

9 artikla Ilmoitukset

10 artikla "Teknisen yhtenäisyyden" voimassaolon lakkaaminen

11 artikla Liitteiden etusija

1 artikla

Soveltamisala

Näissä yhtenäisissä oikeussäännöksissä määrätään menettely kansainvälisessä liikenteessä käytettäväksi tarkoitetun rautatiekaluston teknisten normien vahvis-tamiseksi ja yhtenäisten teknisten määräysten hyväksymiseksi.

2 artikla

Käsitteiden määrittely

Näissä yhtenäisissä oikeussäännöksissä ja niiden liitteissä tarkoitetaan

a) "sopimusvaltiolla" jokaista järjestön jäsenvaltiota, joka ei ole tehnyt näistä yhtenäisistä oikeussäännöksistä yleissopimuksen 42 artiklan 1 §:n ensimmäisen lauseen mukaista ilmoitusta;

b) "kansainvälisellä liikenteellä" rautatiekulkuneuvojen liikennöintiä radoilla vähintään kahden sopimusvaltion alueella;

c) "rautatieliikenneyrityksellä" jokaista yksityistä tai julkisoikeudellista yritystä, jolla on oikeus kuljettaa henkilöitä tai tavaraa ja jolla on käytettävissään vetokalusto;

d) "infrastruktuurihallinnolla" jokaista yritystä tai viranomaista, joka hallinnoi rautatieinfrastruktuuria;

e) "rautatiekalustolla" kaikkea rautatiekalustoa, joka on tarkoitettu käytettäväksi kansainvälisessä liikenteessä, erityisesti rautatiekulkuneuvoja ja rautatieinfrastruktuuria;

f) "rautatiekulkuneuvolla" jokaista omalla käyttövoimallaan tai ilman omaa käyttö-voimaa omilla pyörillään raiteilla liikkuvaa kulkuneuvoa;

g) "vetokalustolla" omalla käyttövoimallaan liikkuvia rautatiekulkuneuvoja;

h) "tavaravaunulla" tavaroiden kuljetukseen tarkoitettua rautatiekulkuneuvoa, jolla ei ole omaa käyttövoimaa;

i) "matkustajavaunulla" matkustajien kuljetukseen tarkoitettua rautatiekulkuneuvoa, jolla ei ole omaa käyttövoimaa;

j) "rautatieinfrastruktuurilla" kaikkia ratoja ja kiinteitä laitteita, mikäli niitä tarvitaan rautatiekulkuneuvojen liikennöintiä ja liikenneturvallisuutta varten;

k) "teknisellä normilla" jokaista teknistä määrittelyä, jonka hyväksytty kansallinen tai kansainvälinen standardisoimislaitos on hyväksynyt soveltamiensa menettelyjen mukaisesti; Euroopan yhteisön laatimat tekniset määrittelyt rinnastetaan tekniseen normiin;

l) "teknisellä määräyksellä" jokaista rautatiekaluston rakennetta, käyttöä tai kunnossapitoa taikka rautatiekalustoon liittyviä menettelyjä koskevaa sääntöä, joka ei ole tekninen normi;

m) "teknisten kysymysten asiantuntijakomissiolla" yleissopimuksen 13 artiklan 1 §:n f kohdan mukaista komissiota.

3 artikla

Tarkoitus

1 §. Rautatiekaluston teknisten normien vahvistamisella ja yhtenäisten teknisten määräysten hyväksymisellä pyritään

a) helpottamaan rautatiekulkuneuvojen vapaata liikkumista ja muiden rautatielaitteiden esteetöntä käyttöä kansainvälisessä liikenteessä;

b) parantamaan turvallisuutta, luotettavuutta ja käytettävyyttä kansainvälisessä liikenteessä;

c) ottamaan huomioon ympäristön ja yleisen terveyden vaatimukset.

2 §. Teknisiä normeja vahvistettaessa tai yhtenäisiä teknisiä määräyksiä hyväksyt- täessä otetaan huomioon vain sellaiset normit ja määräykset, jotka on laadittu kansainvälisellä tasolla.

3 §. Mahdollisuuksien mukaan

a) kansainvälisessä liikenteessä tarvittavien teknisten järjestelmien ja komponenttien keskinäinen yhteensopivuus on varmistettava;

b) teknisten standardien ja yhtenäisten teknisten määräysten on koskettava kaluston suoritusta; tarvittaessa niiden on sisällettävä vaihtoehtoja.

4 artikla

Teknisten normien ja määräysten laadinta

1 §. Rautatiekalustoa koskevien teknisten normien ja yhtenäisten teknisten määräysten laadinnasta vastaavat tehtävään toimivaltaiseksi hyväksytyt elimet.

2 §. Teollisten tuotteiden ja menetelmien standardisoinnista vastaavat hyväksytyt kansalliset ja kansainväliset standardisoimislaitokset.

5 artikla

Teknisten normien vahvistaminen

1 §. Teknisen normin vahvistamista voi hakea:

a) jokainen sopimusvaltio;

b) jokainen alueellinen talousyhteisö, jolla on oikeus säätää jäseniään velvoittavia lakeja rautatiekaluston teknisten normien alalla;

c) jokainen kansallinen tai kansainvälinen standardisoimislaitos, jonka tehtävänä on rautatiealan standardisointi;

d) jokainen edustava kansainvälinen liitto, jonka jäsenille voimassa olevat rautatiekaluston tekniset normit ovat niiden toiminnan turvallisuuden ja taloudellisuuden vuoksi välttämättömät.

2 §. Teknisten kysymysten asiantuntijakomissio päättää teknisen normin vahvistamisesta yleissopimuksen 16 ja 20 artiklassa sekä 33 artiklan 6 §:ssä määrätyn menettelyn mukaisesti. Päätökset tulevat voimaan yleissopimuksen 35 artiklan 3 ja 4 §:n mukaisesti.

6 artikla

Yhtenäisten teknisten määräysten hyväksyminen

1 §. Yhtenäisen teknisen määräyksen hyväksymistä voi hakea:

a) jokainen sopimusvaltio;

b) jokainen alueellinen talousyhteisö, jolla on oikeus säätää jäseniään velvoittavia lakeja rautatiekalustoa koskevien teknisten määräysten alalla,

c) jokainen edustava kansainvälinen liitto, jonka jäsenille voimassa olevat yhtenäiset tekniset määräykset ovat niiden toiminnan turvallisuuden ja taloudellisuuden vuoksi välttämättömät.

2 §. Teknisten kysymysten asiantuntijakomissio päättää yhtenäisen teknisen määräyksen hyväksymisestä yleissopimuksen 16 ja 20 artiklassa sekä 33 artiklan 6 §:ssä määrätyn menettelyn mukaisesti. Päätökset tulevat voimaan 35 artiklan 3 ja 4 §:n mukaisesti.

7 artikla

Hakemusten muoto

Edellä 5 ja 6 artiklassa mainittujen hakemusten on oltava täydelliset, sellaisinaan ymmärrettävät sekä perustellut. Anomukset on laadittava jollakin järjestön työkielellä ja toimitettava pääsihteerille.

8 artikla

Tekniset liitteet

1 §. Vahvistetut tekniset normit ja hyväksytyt yhtenäiset tekniset määräykset sisältyvät seuraaviin näiden yhtenäisten oikeussäännösten liitteisiin:

a) Kaikkia rautatiekulkuneuvoja koskevat tekniset normit ja yhtenäiset tekniset määräykset (liite 1);

b) Vetokaluston tekniset normit ja yhtenäiset tekniset määräykset (liite 2);

c) Tavaravaunujen tekniset normit ja yhtenäiset tekniset määräykset (liite 3);

d) Matkustajavaunujen tekniset normit ja yhtenäiset tekniset määräykset (liite 4);

e) Muiden kuin f kohdan ratalaitteiden tekniset normit ja yhtenäiset tekniset määräykset (liite 5);

f) Turvallisuus- ja liikenteenohjausjärjestelmien tekniset normit ja yhtenäiset tekniset määräykset (liite 6);

g) Tietojärjestelmien tekniset normit ja yhtenäiset tekniset määräykset (liite 7);

h) Muuta rautatiekalustoa koskevat tekniset normit ja yhtenäiset tekniset määräykset (liite 8).

2 §. Liitteet ovat näiden yhtenäisten oikeussäännösten erottamaton osa. Ne jäsennellään sopimusvaltioiden raideleveyden, aukean tilan ulottuman, sähköistysjärjestelmien sekä turvallisuus- ja liikenteenohjausjärjestelmien ominaispiirteiden mukaan.

3 §. Liitteet julkaistaan siinä muodossa, jossa teknisten kysymysten asiantuntija-komissio ne hyväksyy sen jälkeen, kun 3 päivänä kesäkuuta 1999 päivätyn yleissopimuksen muutospöytäkirja on tullut voimaan, saman menettelyn mukaisesti kuin mitä yleissopimuksen 16 ja 20 artiklassa sekä 33 artiklan 6 §:ssä yleissopimuksen liitteiden osalta on määrätty.

9 artikla

Ilmoitukset

1 §. Kukin jäsenvaltio voi neljän kuukauden kuluessa siitä päivästä lukien, jolloin pääsihteeri ilmoittaa teknisten kysymysten asiantuntijakomitean päätöksestä, toimittaa pääsihteerille perustellun ilmoituksen siitä, ettei se sovella vahvistettua teknistä normia tai hyväksyttyä yhtenäistä määräystä alueellaan sijaitsevalla rautatieinfrastruktuurilla eikä tällä infrastruktuurilla tapahtuvaan liikenteeseen tai soveltaa sitä vain osittain.

2 §. Sopimusvaltioita, jotka ovat toimittaneet 1 §:n mukaisen ilmoituksen, ei oteta huomioon laskettaessa niiden valtioiden lukumäärää, joiden on esitettävä yleis-sopimuksen 35 artiklan 4 §:n mukainen muistutus, jotta teknisten kysymysten asiantuntijakomission päätös ei tulisi voimaan.

3 §. Valtio, joka on tehnyt 1 §:n mukaisen ilmoituksen, voi milloin tahansa luopua siitä ilmoittamalla pääsihteerille. Luopumisilmoitus tulee voimaan ilmoitusta seuraavan toisen kuukauden ensimmäisenä päivänä.

10 artikla

"Teknisen yhtenäisyyden" voimassaolon lakkaaminen

Bernissä 21 päivänä lokakuuta 1882 allekirjoitettu, rautateiden teknistä yhtenäisyyttä koskeva kansainvälinen yleissopimus lakkaa olemasta voimassa, kun teknisten kysymysten asiantuntijakomission 8 artiklan 3 §:n mukaisesti hyväksymät liitteet ovat tulleet voimaan kaikissa mainitun yleissopimuksen vuoden 1938 laitoksen sopimusvaltioissa.

11 artikla

Liitteiden etusija

1 §. Teknisten kysymysten asiantuntijakomission 8 artiklan 3 §:n mukaisesti hyväksymien liitteiden tultua voimaan niiden sisältämillä teknisillä normeilla ja yhtenäisillä teknisillä määräyksillä on sopimusvaltioiden välisissä suhteissa etusija Bernissä 21 päivänä lokakuuta 1882 allekirjoitetun, rautateiden teknistä ytenäisyyttä koskevan kansainvälisen yleissopimuksen vuoden 1938 laitoksen määräyksiin nähden.

2 §. Teknisten kysymysten asiantuntijakomission 8 artiklan 3 §:n mukaisesti hyväksymien liitteiden tultua voimaan näillä yhtenäisillä oikeussäännöksillä sekä niiden liitteiden sisältämillä tekniset normeilla ja yhtenäisillä teknisillä määräyksillä on sopimusvaltioissa etusija

a) sopimuksen matkustaja- ja matkatavaravaunujen keskinäisestä käytöstä kansainvälisessä liikenteessä (RIC) sekä

b) sopimuksen tavaravaunujen keskinäisestä käytöstä kansainvälisessä liikenteessä (RIV) teknisiin määräyksiin nähden.

Liite 1

Kaikkia rautatiekulkuneuvoja koskevat tekniset normit ja yhtenäiset tekniset määräykset

Raideleveys

1. Normaaliraiteiset rautatiet (raideleveys 1435 mm)

2. Leveäraiteiset rautatiet (venäläinen raideleveys, 1520 mm)

3. Leveäraiteiset rautatiet (suomalainen raideleveys, 1524 mm)

4. Leveäraiteiset rautatiet (irlantilainen raideleveys, 1600 mm)

5. Leveäraiteiset rautatiet (Iberian niemimaan raideleveys, 1688 mm)

6. Muut rautatiet

B. Aukean tilan ulottuma

1. Manner-Euroopan normaaliraiteiset rautatiet

2. Ison-Britannian normaaliraiteiset rautatiet

3. .

C. .

Liite 2

Vetokaluston tekniset normit ja yhtenäiset tekniset määräykset

A. Sähköistysjärjestelmät

1. Tasavirta 3000 V

2. Tasavirta 1500 V tai vähemmän

3. Vaihtovirta 25 kV / 50 Hz

4. Vaihtovirta 15 kV / 16 b Hz

B. Turvallisuus- ja liikenteenohjausjärjestelmät

Liite 3

Tavaravaunujen tekniset normit ja yhtenäiset tekniset määräykset

Liite 4

Matkustajavaunujen tekniset normit ja yhtenäiset tekniset määräykset

Liite 5

Ratalaitteiden tekniset normit ja yhtenäiset tekniset määräykset

Liite 6

Turvallisuus- ja liikenteenohjausjärjestelmien tekniset normit ja yhtenäiset tekniset määräykset

Liite 7

Tietojärjestelmien tekniset normit ja yhtenäiset tekniset määräykset

Liite 8

Muun rautatiekaluston tekniset normit ja yhtenäiset tekniset määräykset

* * *

Ensi vaiheessa edellä mainitut liitteet tulevat sisältämään voimassa olevat, kansainvälisesti hyväksytyt normit ja yhtenäiset tekniset määräykset, sellaisina kuin ne tällä hetkellä ovat "teknisessä yhtenäisyydessä", RIV- ja RIC-sopimuksissa sekä UIC:n teknisissä määrelehdissä.

Yhtenäiset oikeussäännökset kansainvälisessä liikenteessä käytettäväksi tarkoitetun rautatiekaluston teknisestä hyväksymisestä

(ATMF – Yleissopimuksen liite G)

1 artikla Soveltamisala

2 artikla Käsitteiden määrittely

3 artikla Hyväksyminen kansainväliseen liikenteeseen

4 artikla Menettely

5 artikla Toimivaltainen viranomainen

6 artikla Teknisen hyväksymisen tunnustaminen

7 artikla Kulkuneuvojen rakennemääräykset

8 artikla Muun kaluston rakennemääräykset

9 artikla Käyttömääräykset

10 artikla Tekninen hyväksyminen

11 artikla Todistukset

12 artikla Yhtenäiset mallit

13 artikla Tietopankki

14 artikla Merkit ja merkinnät

15 artikla Kunnossapito

16 artikla Onnettomuudet ja vakavat

vauriot

17 artikla Kulkuneuvojen pysäyttäminen ja palauttaminen

18 artikla Määräysten noudattamatta jättäminen

19 artikla Erimielisyydet

1 artikla

Soveltamisala

Näissä yhtenäisissä oikeussäännöksissä määrätään menettely, jolla rautatiekulku-neuvot ja muu rautatiekalusto hyväksytään käyttöön kansainvälisessä liikenteessä.

2 artikla

Käsitteiden määrittely

Näissä yhtenäisissä oikeussäännöksissä tarkoitetaan

a) "sopimusvaltiolla" jokaista järjestön jäsenvaltiota, joka ei ole tehnyt näistä yhtenäisistä oikeussäännöksistä yleissopimuksen 42 artiklan 1 §:n ensimmäisen lauseen mukaista ilmoitusta;

b) "kansainvälisellä liikenteellä" rautatiekulkuneuvojen liikennöintiä radoilla vähintään kahden sopimusvaltion alueella;

c) "rautatieliikenneyrityksellä" jokaista yksityistä tai julkisoikeudellista yritystä, jolla on oikeus kuljettaa henkilöitä tai tavaraa ja jolla on käytettävissään vetokalusto;

d) "infrastruktuurihallinnolla" jokaista yritystä tai viranomaista, joka hallinnoi rautatieinfrastruktuuria;

e) "haltijalla" sitä, joka omistajana tai muuten määräysoikeuden omaavana käyttää rautatiekulkuneuvoa kuljetusvälineenä pysyvästi taloudellisesti hyväkseen;

f) "teknisellä hyväksymisellä" toimivaltaisen viranomaisen suorittamaa menettelyä rautatiekulkuneuvon tai muun rautatiekaluston hyväksymiseksi käyttöön kansainvälisessä liikenteessä;

g) "rakennetyyppihyväksynnällä" toimivaltaisen viranomaisen suorittamaa, jotakin rautatiekulkuneuvon rakennetyyppiä koskevaa menettelyä, jolla myönnetään oikeus käyttöluvan myöntämiseen kyseisen rakennetyypin mukaisille rautatiekulkuneuvoille yksinkertaistelulla menettelyllä;

h) "käyttöluvalla" toimivaltaisen viranomaisen jokaiselle yksittäiselle rautatie-kulkuneuvolle myöntämää oikeutta liikennöidä kansainvälisessä liikenteessä;

i) "rautatiekulkuneuvolla" jokaista omalla käyttövoimallaan tai ilman omaa käyttövoimaa omilla pyörillään raiteilla liikkuvaa kulkuneuvoa;

j) "muulla rautatiekalustolla" kaikkea muuta kansainvälisessä liikenteessä käytettäväksi tarkoitettua rautatiekalustoa kuin rautatiekulkuneuvoja;

k) "teknisten kysymysten asiantuntijakomissiolla" yleissopimuksen 13 artiklan 1 §:n f kohdassa mainittua komissiota.

3 artikla

Hyväksyminen kansainväliseen liikenteeseen

1 §. Jokaisen rautatiekulkuneuvon on oltava hyväksytty näiden yhtenäisten oikeus-säännösten mukaisesti, jotta sitä voitaisiin käyttää kansainvälisessä liikenteessä.

2 §. Teknisen hyväksymisen tarkoituksena on todeta, täyttävätkö rautatiekulkuneuvot seuraavat määräykset:

a) yhtenäisten oikeussäännösten APTU liitteiden rakennemääräykset;

b) RIDin liitteen rakenne- ja varustemääräykset;

c) 7 artiklan 2 tai 3 §:n mukaisen hyväksymisen erityisehdot.

3 §. Muun rautatiekaluston sekä rautatiekulkuneuvojen ja muun rautatiekaluston yksittäisten rakenneosien teknisen hyväksymisen osalta 1 ja 2 §:ää sekä seuraavia artikloita sovelletaan vastaavasti.

4 artikla

Menettely

1 §. Tekninen hyväksyminen tapahtuu

a) joko yhdessä vaiheessa myöntämällä käyttölupa tietylle yksittäiselle rautatiekulkuneuvolle

b) tai kahdessa vaiheessa myöntämällä

1. rakennetyyppihyväksyntä tietylle rautatiekulkuneuvotyypille

2. ja käyttölupa tämän rakennetyypin mukaisille yksittäisille kulkuneuvoille yksinkertaistetulla menettelyllä, jolla vahvistetaan niiden yhdenmukaisuus kyseisen rakennetyypin kanssa.

2 §. Tämä säännös ei vaikuta 10 artiklan soveltamiseen.

5 artikla

Toimivaltainen viranomainen

1 §. Rautatiekulkuneuvojen ja muun rautatiekaluston hyväksymisestä käyttöön kansainvälisessä liikenteessä vastaavat ne kansalliset tai kansainväliset viranomaiset, jotka kunkin sopimusvaltion lakien ja määräysten mukaan ovat toimivaltaisia tässä asiassa.

2 §. Edellä 1 §:ssä mainitut viranomaiset voivat siirtää teknisen hyväksymisen sopiviksi tunnustettujen laitosten tehtäväksi edellyttäen, että ne valvovat näitä laitoksia. Teknistä hyväksymistä ei saa siirtää muut rautatieliikenneyritykset poissulkien vain yhden rautatieliikenneyrityksen tehtäväksi. Sitä ei myöskään saa siirtää sellaiselle infrastruktuurihallinnolle, joka suoraan tai epäsuorasti osallistuu rautatiekaluston valmistukseen.

6 artikla

Teknisen hyväksymisen tunnustaminen

Kun jonkin sopimusvaltion toimivaltainen viranomainen myöntää rakennetyyppi-hyväksynnän tai käyttöluvan näiden yhteisten oikeussäännösten mukaisesti, muiden sopimusvaltioiden viranomaiset, rautatieliikenneyritykset ja infrastruktuurihallinnot hyväksyvät ne sekä niistä laaditut todistukset ilman uutta tarkastusta ja teknistä hyväksymistä liikennettä ja käyttöä varten valtionsa alueella.

7 artikla

Kulkuneuvojen rakennemääräykset

1 §. Voidakseen tulla hyväksytyksi käyttöön kansainvälisessä liikenteessä rautatiekulkuneuvojen on täytettävä seuraavat määräykset:

a) yhtenäisten oikeussäännösten APTU liitteiden rakennemääräykset,

b) RIDin liitteen rakenne- ja varustemääräykset.

2 §. Ellei yhtenäisten oikeussäännösten APTU liitteissä toisin määrätä, tekninen hyväksyminen perustuu yleisesti hyväksyttyihin tekniikan sääntöihin. Vaikka teknisiä normeja ei olisikaan vahvistettu yhtenäisissä oikeussäännöksissä APTU määrätyn menettelyn mukaisesti, ne katsotaan todisteeksi siitä, että normiin sisältyvä ammattitietous edustaa yleisesti hyväksyttyä tekniikan sääntöä.

3 §. Teknisen kehityksen mahdollistamiseksi voidaan yleisesti hyväksytyistä tekniikan säännöistä ja yhtenäisten oikeussäännösten APTU liitteiden rakennemääräyksistä poiketa, jos osoitetaan, että voidaan edelleen taata

a) vähintään sama turvallisuustaso kuin kyseisiä sääntöjä ja määräyksiä noudatettaessa sekä

c) keskinäinen yhteensopivuus.

4 §. Jos jokin sopimusvaltio aikoo hyväksyä rautatiekulkuneuvon 2 tai 3 §:n mukaisesti, sen on viipymättä ilmoitettava tästä järjestön pääsihteerille. Pääsihteeri ilmoittaa asiasta muille sopimusvaltioille. Kuukauden kuluessa pääsihteerin ilmoituksen saamisesta mikä tahansa sopimusvaltio voi vaatia teknisten kysymysten asiantuntijakomission koolle kutsumista tarkistamaan, ovatko edellytykset 2 tai 3 §:n soveltamiselle olemassa. Komissio tekee päätöksensä kolmen kuukauden kuluessa siitä päivästä, jolloin pääsihteeri on vastaanottanut vaatimuksen komission koolle kutsumisesta.

8 artikla

Muun kaluston rakennemääräykset

1 § Voidakseen tulla hyväksytyksi käyttöön kansainvälisessä liikenteessä muun rautatiekaluston on täytettävä yhtenäisten oikeussäännösten APTU liitteiden rakennemääräykset.

2 §. 7 artiklan 2―4 § on voimassa vastaavasti.

3 §. Sopimusvaltioiden velvollisuudet, jotka johtuvat 31 päivänä toukokuuta 1985 tehdystä Eurooppalaisesta sopimuksesta tärkeistä kansainvälisistä rautatieliikenneyhteyksistä (AGC) sekä 1 päivänä helmikuuta 1991 tehdystä Eurooppalaisesta sopimuksesta tärkeistä kansainvälisten yhdistettyjen kuljetusten reiteistä ja laitteistoista (AGTC), jos sopimusvaltiot ovat myös näiden sopimusten osapuolia, pysyvät muuttumattomina.

9 artikla

Käyttömääräykset

1 §. Rautatieliikenneyritykset, jotka käyttävät kansainväliseen liikenteeseen hyväksyttyjä rautatiekulkuneuvoja, ovat velvolliset noudattamaan yhtenäisten oikeussäännösten APTU liitteiden määräyksiä kulkuneuvon käytöstä kansainvälisessä liikenteessä.

2 §. Sopimusvaltioiden yritykset tai hallinnot, jotka hallinnoivat kansainväliseen liikenteeseen tarkoitettua ja siihen soveltuvaa infrastruktuuria, mukaan lukien turva- ja liikenteenohjausjärjestelmiä, ovat velvolliset noudattamaan yhtenäisten oikeussäännösten APTU liitteiden teknisiä määräyksiä sekä jatkuvasti täyttämään ne rakentaessaan ja hallinnoidessaan tällaista infrastruktuuria.

10 artikla

Tekninen hyväksyminen

1 §. Tekninen hyväksyminen (rakennetyyppihyväksyntä, käyttölupa) myönnetään rautatiekulkuneuvon rakennetyypille tai yksittäiselle rautatiekulkuneuvolle.

2 §. Teknistä hyväksymistä voivat hakea:

a) valmistaja,

b) rautatieliikenneyritys,

c) kulkuneuvon haltija,

d) kulkuneuvon omistaja.

Hakemus voidaan esittää jollekin 5 artiklassa mainituista toimivaltaisista viranomaisista jossakin sopimusvaltiossa.

3 §. Haettaessa käyttölupaa yksittäisille rautatiekulkuneuvoille yksinkertaistetulla teknisen hyväksymisen menettelyllä (4 artiklan 1 §:n b kohta) hakemukseen on liitettävä 11 artiklan 2 §:n mukaisesti laadittu todistus rakennetyyppihyväksynnästä sekä sopivalla tavalla todistettava, että kulkuneuvot, joille käyttölupaa haetaan, ovat hyväksytyn rakennetyypin mukaiset.

4 §. Tekninen hyväksyminen on myönnettävä hakijan henkilöön katsomatta.

5 §. Tekninen hyväksyminen myönnetään periaatteessa määräämättömäksi ajaksi; se voi olla yleinen tai rajoitettu.

6 §. Rakennetyyppihyväksyntä voidaan peruuttaa, jos rautatiekulkuneuvot, jotka on rakennettu tai on määrä rakentaa kyseisen rakennetyypin mukaan, eivät liikenteessä enää täytä turvallisuutta, yleistä terveyttä tai ympäristöä koskevia vaatimuksia.

7 §. Käyttölupa voidaan peruuttaa, jos

a) rautatiekulkuneuvo ei enää täytä yhtenäisten oikeussäännösten APTU liitteiden rakennemääräyksiä, 7 artiklan 2 tai 3 §:n mukaisen hyväksymisen erityisehtoja tai RIDin liitteen rakenne- ja varustemääräyksiä eikä kulkuneuvon haltija määräajan kuluessa noudata toimivaltaisen viranomaisen kehotusta korjata puutteet;

b) 5 §:n mukaisesta rajoitetusta hyväksymisestä johtuvia määräyksiä ja ehtoja ei ole noudatettu.

8 §. Rakennetyyppihyväksynnän ja käyttöluvan voi peruuttaa vain sen myöntänyt viranomainen.

9 §. Käyttöluvan voimassaolo keskeytyy,

a) jos yhtenäisten oikeussäännösten APTU liitteissä, 7 artiklan 2 tai 3 §:n mukaisen hyväksymisen erityisehdoissa tai RIDin liitteen rakenne- ja varustemääräyksissä määrättyjä rautatiekulkuneuvon tarkastuksia ja kunnossapitotöitä ei ole suoritettu;

b) jos rautatiekulkuneuvo on vakavasti vaurioitunut eikä toimivaltaisen viran-omaisen kehotusta esittää kulkuneuvo tarkastettavaksi ole noudatettu;

c) jos näitä yhtenäisiä oikeussäännöksiä ja yhtenäisten oikeussäännösten APTU liitteiden määräyksiä ei ole noudatettu,

d) jos toimivaltainen viranomainen niin määrää.

10 §. Käyttöluvan voimassaolo päättyy, kun rautatiekulkuneuvo poistetaan käytöstä. Käytöstä poistaminen on ilmoitettava käyttöluvan myöntäneelle viranomaiselle.

11 §. Muilta osin teknisessä hyväksymisessä käytettävä menettely määräytyy sen sopimusvaltion kotimaan oikeuden mukaan, jossa teknistä hyväksymistä on haettu.

11 artikla

Todistukset

1 §. Rakennetyyppihyväksynnästä ja käyttöluvasta annetaan eri asiakirjat:

"Rakennetyyppihyväksyntätodistus" ja "Käyttölupatodistus".

2 §. Rakennetyyppihyväksyntätodistus sisältää seuraavat ilmoitukset:

a) kulkuneuvotyypin valmistaja;

b) kaikki kulkuneuvotyypin tunnistamiseen tarvittavat tekniset tuntomerkit;

c) tarvittaessa erityiset liikennöintiehdot, joiden nojalla kulkuneuvotyyppi ja sen mukaiset rautatiekulkuneuvot saavat liikennöidä.

3 §. Todistus käyttöluvasta sisältää seuraavat ilmoitukset:

a) rautatiekulkuneuvon haltija;

b) kaikki rautatiekulkuneuvon tunnistamiseen tarvittavat tekniset tuntomerkit; tähän riittää myös viittaus rakennetyyppihyväksyntätodistukseen;

c) tarvittaessa erityiset liikennöintiehdot, joiden nojalla rautatiekulkuneuvo saa liikennöidä;

d) tarvittaessa käyttöluvan voimassaoloaika;

e) yhtenäisten oikeussäännösten APTU liitteissä, 7 artiklan 2 tai 3 §:n mukaisen hyväksymisen erityisehtoissa tai RIDin liitteen rakenne- ja varustemääräyksissä määrätyt rautatiekulkuneuvon tarkastukset sekä muut sen yksittäisille rakenneosille ja tietyille teknisille laitteille määrätyt tarkastukset.

4 §. Todistukset on painettava vähintään kahdella kielellä, joista ainakin toisen on oltava jokin järjestön työkielistä.

12 artikla

Yhtenäiset mallit

1 §. Järjestö määrää yhtenäiset mallit "rakennetyyppihyväksyntätodistukselle" ja "käyttölupatodistukselle". Mallit laatii ja hyväksyy teknisten kysymysten asian-tuntijakomissio.

2 §. Yleissopimuksen 35 artiklan 1 sekä 3―5 §:ää sovelletaan vastaavasti.

13 artikla

Tietopankki

1 §. Kansainväliseen liikenteeseen hyväksytyistä rautatiekulkuneuvoista perustetaan tietopankki, jonka ylläpidosta vastaa järjestö.

2 §. Toimivaltaiset viranomaiset tai tarvittaessa laitokset, joille ne ovat siirtäneet käyttölupien myöntämisen, toimittavat järjestölle viipymättä näissä yhtenäisissä oikeussäännöksissä mainittua tarkoitusta varten tarpeelliset tiedot kansainväliseen liikenteeseen hyväksytyistä rautatiekulkuneuvoista. Teknisten kysymysten asiantuntijakomissio määrää, mitkä tiedot ovat tarpeellisia. Vain nämä tiedot tallennetaan tietopankkiin. Käytöstä poistamiset, viranomaisten määräämät pysäyttämiset, käyttölupien peruuttamiset ja kulkuneuvolle suoritetut muutokset, jotka poikkeavat hyväksytystä rakennetyypistä, on kaikissa tapauksissa ilmoitettava järjestölle.

3 §. Tietopankkiin tallennetut tiedot ovat vain ensinäkemätodiste rautatiekulku-neuvon teknisestä hyväksymisestä.

4 §. Tallennettuja tietoja saavat käyttää seuraavat:

a) sopimusvaltiot,

b) kansainvälistä liikennettä harjoittavat rautatieliikenneyritykset, joiden kotipaikka on jossakin sopimusvaltiossa,

c) infrastruktuurihallinnot, joiden kotipaikka on jossakin sopimusvaltiossa, jonka infrastruktuurilla harjoitetaan kansainvälistä liikennettä.

d) rautatiekulkuneuvojen valmistajat kulkuneuvojensa osalta,

e) rautatiekulkuneuvojen haltijat kulkuneuvojensa osalta.

5 §. Se, mitkä tiedot 4 §:ssä mainitut saavat käyttöönsä ja millä ehdoin, määrätään näiden yhtenäisten oikeussäännösten liitteessä. Tämä liite on näiden yhtenäisten oikeussäännösten erottamaton osa. Se sisältää säännökset, joista tarkistuskomissio päättää yleissopimuksen 16 ja 17 artiklassa sekä 33 artiklan 4 §:ssä liitteiden muutoksista määrätyn menettelyn mukaisesti.

14 artikla

Merkit ja merkinnät

1 §. Kansainväliseen liikenteeseen hyväksytyissä rautatiekulkuneuvoissa on oltava seuraavat merkit ja merkinnät:

a) merkki, joka osoittaa, että kulkuneuvo on hyväksytty kansainväliseen liikenteeseen näiden yhtenäisten oikeussäännösten mukaisesti, sekä

b) muut merkit ja merkinnät, jotka on määrätty yhtenäisten oikeussäännösten APTU liitteissä.

2 §. Teknisten kysymysten asiantuntijakomissio määrää 1 §:n a kohdassa mainitun merkin sekä siirtymäajat, joiden kuluessa kansainväliseen liikenteeseen hyväksytyissä kulkuneuvoissa saa vielä olla poikkeavat merkit ja merkinnät.

3 §. Yleissopimuksen 35 artiklan 1 sekä 3―5 §:ää sovelletaan vastaavasti.

15 artikla

Kunnossapito

Rautatiekulkuneuvot ja muu rautatiekalusto on pidettävä sellaisessa kunnossa, etteivät ne millään tavoin vaaranna liikenneturvallisuutta eivätkä vahingoita ympäristöä eivätkä yleistä terveyttä käytettäessä niitä kansainvälisessä liikenteessä. Tätä varten rautatiekulkuneuvoille on suoritettava yhtenäisten oikeussäännösten APTU liitteissä, 7 artiklan 2 tai 3 §:n mukaisen hyväksymisen erityisehdoissa tai RIDin liitteen rakenne- ja varustemääräyksissä määrätyt tarkastukset ja kunnossapitotyöt.

16 artikla

Onnettomuudet ja vakavat vauriot

1 §. Jos rautatiekulkuneuvolle sattuu onnettomuus tai vakava vaurio, ovat infrastruktuurihallinnot, tarvittaessa yhdessä kulkuneuvon haltijan sekä asianomaisten rautatieliikenneyritysten kanssa, velvolliset

a) viipymättä ryhtymään kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin rautatieliikenteen turvallisuuden varmistamiseksi sekä ympäristölle ja yleiselle terveydelle aiheutuvien haittojen estämiseksi sekä

b) selvittämään onnettomuuden tai vakavan vaurion syyt.

2 §. Kulkuneuvo katsotaan vakavasti vaurioituneeksi, ellei sitä voida yksinkertaisin toimenpitein korjata siten, että se pystyy kulkemaan junaan liitettynä omilla pyörillään vaarantamatta liikennettä.

3 §. Onnettomuudet ja vakavat vauriot on viipymättä ilmoitettava viranomaiselle, joka on myöntänyt vaurioituneelle kulkuneuvolle käyttöluvan. Tämä viranomainen voi vaatia vaurioituneen, mahdollisesti jo korjatun kulkuneuvon esittämistä tarkastettavaksi myönnetyn käyttöluvan voimassaolon tarkistamiseksi. Tarvittaessa käyttöluvan myöntämismenettely on suoritettava uudelleen.

4 §. Sopimusvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset ilmoittavat järjestölle kansain-välisessä liikenteessä sattuneiden onnettomuuksien ja vakavien vaurioiden syyt. Teknisten kysymysten asiantuntijakomissio voi jonkin sopimusvaltion pyynnöstä tutkia kansainvälisessä liikenteessä sattuneiden vakavien onnettomuuksien syitä yhtenäisten oikeussäännösten APTU liitteisiin sisältyvien rautatiekulkuneuvojen ja muun rautatiekaluston rakenne- ja käyttömääräysten mahdollista edelleen kehittämistä silmällä pitäen.

17 artikla

Kulkuneuvojen pysäyttäminen ja palauttaminen

Edellä 5 artiklassa mainittu toimivaltainen viranomainen, toinen rautatieliikenneyritys tai infrastruktuurihallinto ei saa palauttaa eikä pysäyttää rautatiekulkuneuvoja, jos näitä yhtenäisiä oikeussäännöksiä, yhtenäisten oikeussäännösten APTU liitteiden määräyksiä, 7 artiklan 2 tai 3 §:n mukaisen hyväksymisen erityisehtoja sekä RIDin liitteen rakenne- ja varustemääräyksiä on noudatettu.

18 artikla

Määräysten noudattamatta jättäminen

1 §. Tämän artiklan 2 §:n sekä 10 artiklan 9 §:n c kohdan tapauksia lukuun ottamatta näiden oikeussäännösten sekä yhtenäisten oikeussäännösten APTU liitteiden määräysten noudattamatta jättämisestä aiheutuvat seuraamukset ratkaistaan sen sopimusvaltion kansallisen oikeuden mukaan, jonka toimivaltainen viranomainen on käyttöluvan myöntänyt, konfliktisäännökset mukaan luettuna.

2 §. Näiden yhtenäisten oikeussäännösten sekä yhtenäisten oikeussäännösten APTU liitteiden määräysten noudattamatta jättämisestä aiheutuvat siviili- ja rikosoikeudelliset seuraamukset ratkaistaan infrastruktuurin osalta sen sopimusvaltion kansallisen oikeuden mukaan, jossa infrastruktuurihallinnolla on kotipaikkansa, konfliktisäännökset mukaan luettuna.

19 artikla

Erimielisyydet

Kaksi tai useampi jäsenvaltio voi esittää kansainväliseen liikenteeseen tarkoitettujen rautatiekulkuneuvojen ja muun rautatiekaluston teknistä hyväksymistä koskevat erimielisyydet teknisten kysymysten asiantuntijakomission ratkaistaviksi, ellei niitä ole voitu ratkaista neuvotteluteitse. Tällaiset erimielisyydet voidaan yleissopimuksen V osassa määrätyn menettelyn mukaisesti alistaa myös välimiesoikeuden ratkaistaviksi.