Tasavallan presidentin asetus Pohjoismaiden välillä tehdyn avioliittoa, lapseksiottamista ja holhousta koskevia kansainvälis-yksityisoikeudellisia määräyksiä sisältävän sopimuksen muuttamista tarkoittavan sopimuksen voimaansaattamisesta Suomen ja Norjan sekä Suomen ja Ruotsin välillä
- Allekirjoituspäivä
- Alkuperäinen julkaisu
- Vihko 19/2001 (Julkaistu 29.6.2001)
Tasavallan presidentin päätöksen mukaisesti, joka on tehty ulkoasiainministerin esittelystä, säädetään:
1 §
Suomen, Islannin, Norjan, Ruotsin ja Tanskan välillä Tukholmassa 6 päivänä helmikuuta 1931 tehdyn avioliittoa, lapseksiottamista ja holhousta koskevia kansainvälis-yksityisoikeudellisia määräyksiä sisältävän sopimuksen muuttamisesta Tukholmassa 6 päivänä helmikuuta 2001 tehty, eduskunnan 4 päivänä kesäkuuta 2001 hyväksymä ja tasavallan presidentin 8 päivänä kesäkuuta 2001 ratifioima sopimus, jota koskeva ratifioimiskirja on talletettu Ruotsin ulkoasiainministeriön huostaan 17 päivänä kesäkuuta 2001, tulee Suomen ja Norjan sekä Suomen ja Ruotsin välillä kansainvälisesti voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2001 niin kuin siitä on sovittu ja Suomi on sopimuksen IV artiklan mukaisesti ilmoittanut.
2 §
Pohjoismaiden välillä tehdyn avioliittoa, lapseksiottamista ja holhousta koskevia kansainvälis-yksityisoikeudellisia määräyksiä sisältävän sopimuksen muuttamista tarkoittavan sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta 8 päivänä kesäkuuta 2001 annettu laki (466/2001) tulee voimaan Suomen ja Norjan sekä Suomen ja Ruotsin välillä 1 päivänä heinäkuuta 2001.
3 §
Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2001.
Tanskan, Suomen, Islannin, Norjan ja Ruotsin välinen SOPIMUS Suomen, Islannin, Norjan, Ruotsin ja Tanskan kesken Tukholmassa 6 päivänä helmikuuta 1931 tehdyn avioliittoa, lapseksiottamista ja holhousta koskevia kansainvälis-yksityisoikeudellisia määräyksiä sisältävän sopimuksen muuttamisesta
Tanskan, Suomen, Islannin, Norjan ja Ruotsin hallitukset ovat sopineet seuraavasta:
Artikla I
Suomen, Islannin, Norjan, Ruotsin ja Tanskan kesken Tukholmassa 6 päivänä helmikuuta 1931 tehtyyn avioliittoa, lapseksiottamista ja holhousta koskevaan kansainvälis-yksityisoikeudellisia määräyksiä sisältävään sopimukseen, sellaisena kuin se on muutettuna Oslossa 25 päivänä helmikuuta 2000 tehdyllä sopimuksella, joka ei ole vielä tullut voimaan, tehdään seuraavat muutokset:
Sopimuksen 7 artikla muutetaan kuulumaan:
Vaatimus asumus- tai avioeron myöntämisestä sopimusvaltion kansalaisille, joilla on asuinpaikka jossakin sopimusvaltiossa, otetaan tutkittavaksi siinä valtiossa,
1. jossa puolisoilla on asuinpaikka;
2. jossa puolisoilla viimeksi oli samaan aikaan asuinpaikka ja jossa toinen heistä edelleen asuu;
3. jonka kansalaisia puolisot ovat;
4. jossa vastaajalla on asuinpaikka;
5. jossa jommallakummalla puolisoista on asuinpaikka, jos puolisot jättävät yhteisen hakemuksen;
6. jossa kantajalla on asuinpaikka, jos hän on asunut siellä vähintään vuoden ajan välittömästi ennen hakemuksen tekemistä; taikka
7. jossa kantajalla on asuinpaikka, jos hän on asunut siellä vähintään kuuden kuukauden ajan ennen hakemuksen tekemistä ja hän on kyseisen valtion kansalainen.
Vaatimus avioeron myöntämisestä asumuseron perusteella voidaan ottaa tutkittavaksi myös siinä valtiossa, jossa asumuseropäätös on tehty.
Sopimuksen 8 artikla muutetaan kuulumaan:
Asumus- tai avioerovaatimuksen yhteydessä voi sama tai muu viranomainen tutkia myös yhteiselämän väliaikaista lopettamista ja ositusta koskevia kysymyksiä. Myös lapsen huoltoa, asumista ja tapaamisoikeutta koskeva kysymys voidaan tutkia, jos
1. lapsi on puolisoiden yhteinen; ja
2. lapsella on asuinpaikka siinä valtiossa, jossa asumus- tai avioeroa koskeva asia otetaan tutkittavaksi.
Jos lapsen asuinpaikka ei ole siinä valtiossa, jossa asumus- tai avioeroa koskeva vaatimus otetaan tutkittavaksi, lapsen huoltoa, asumista ja tapaamisoikeutta koskeva kysymys voidaan kuitenkin tutkia, jos
1. lapsella on asuinpaikka jossakin sopimusvaltiossa;
2. lapsi on puolisoiden yhteinen ja ainakin toinen puolisoista on lapsen huoltaja;
3. puolisot ovat hyväksyneet, että asia tutkitaan siinä valtiossa, jossa asumus- tai avioeroa koskeva vaatimus otetaan tutkittavaksi; ja
4. asian tutkiminen tuossa valtiossa on lapsen edun mukaista.
Kysymyksissä, jotka koskevat lapsen huoltoa, asumista ja tapaamisoikeutta, on 1 ja 2 kappaleessa tarkoitettua toimivaltaa käytettävä kansainvälisestä lapsikaappauksesta Haagissa 25 päivänä lokakuuta 1980 tehdyn yksityisoikeuden alaa koskevan yleissopimuksen mukaisesti. Erityisesti on otettava huomioon yleissopimuksen 3 ja 16 artiklat.
Sopimukseen lisätään uusi 8 a artikla seuraavasti:
Jos eri sopimusvaltioiden toimivaltaisissa viranomaisissa saatetaan samojen asianosaisten välillä vireille 7 tai 8 artiklan mukainen asia, tulee sen viranomaisen, jossa asia on saatettu vireille myöhemmin, omasta aloitteestaan jättää asia tutkimatta.
Asumuseroa koskevaa asiaa ja avioeroa koskevaa asiaa pidetään tätä artiklaa sovellettaessa samana asiana.
Sopimuksen 9 artikla muutetaan kuulumaan:
Tutkittaessa 7 ja 8 artiklassa mainittuja kysymyksiä sovelletaan jokaisessa valtiossa siellä voimassa olevaa lakia. Ositusta koskevat asiat on kuitenkin aina ratkaistava sen lain mukaan, jota 3 artiklan mukaan on sovellettava puolisoiden varallisuussuhteisiin.
Asumusero, joka on saatu jossakin sopimusvaltiossa, tuottaa toisessa sopimusvaltiossa saman oikeuden avioeroon kuin siinä valtiossa myönnetty asumusero.
Puolisoilla, jotka ovat saaneet asumuseron toisessa sopimusvaltiossa ja jotka eivät ole palanneet yhteiselämään, on oikeus saada avioero sopimusvaltiossa, jonka laissa ei ole säännöksiä asumuserosta vaan avioeroa eräissä tapauksissa edeltävästä harkinta-ajasta, jos puolisot ovat asumuseron myöntämisen jälkeen asuneet erillään harkinta-ajan pituisen ajan.
Sopimuksen 22 artikla muutetaan kuulumaan:
Lainvoimainen tuomio tai hallinnollisen viranomaisen päätös, joka on jossakin sopimusvaltiossa annettu 5, 7, 8, 11, 13, 14, 15, 19 tai 21 artiklan mukaisesti, on voimassa muissa sopimusvaltioissa ilman eri vahvistusta ja ilman, että ratkaisun oikeellisuutta tai viranomaisen toimivaltaa tutkitaan. Sama on voimassa myös, jos jossakin sopimusvaltiossa annettu lainvoimainen tuomio koskee sopimusvaltion kansalaisten kesken solmitun avioliiton mitättömyyttä tai peruutumista.
Artikla II
Sovellettaessa sopimusta Färsaarilla ja Grönlannissa voi Tanskan oikeusministeriö neuvoteltuaan muiden sopimusvaltioiden oikeusministeriöiden kanssa vahvistaa tehtäväksi sellaisia poikkeuksia, joita Färsaarten tai Grönlannin erityiset olot voivat edellyttää.
Artikla III
Sopimusvaltiot voivat yhtyä tähän sopimukseen
a) allekirjoittamalla sen tekemättä ratifiointia koskevaa ehtoa, tai
b) allekirjoittamalla sen ratifiointia koskevin ehdoin ja sen jälkeen ratifioimalla sen.
Ratifiointiasiakirjat on talletettava Ruotsin ulkoasiainministeriöön.
Sopimus tulee voimaan sen kuukauden ensimmäisenä päivänä, joka alkaa kahden kuukauden kuluttua siitä, kun kaikki sopimusvaltiot ovat yhtyneet sopimukseen. Ruotsin ulkoasiainministeriö ilmoittaa sopimusvaltioille ratifiointiasiakirjojen tallettamisesta ja sopimuksen voimaantulon ajankohdasta.
Artikla IV
Ennen tämän sopimuksen voimaantuloa kukin sopimusvaltio voi joko yhtyessään sopimukseen tai myöhemmin ilmoittaa, että sen osalta sopimusta sovelletaan sen suhteissa muihin saman ilmoituksen tehneisiin sopimusvaltioihin. Ilmoitus tulee voimaan 14 päivän kuluttua sen jälkeen, kun se on talletettu Ruotsin ulkoasiainministeriöön.
Artikla V
Tämän sopimuksen alkuperäiskappale talletetaan Ruotsin ulkoasiainministeriöön, joka toimittaa kullekin sopimusvaltiolle siitä oikeaksi todistetun jäljennöksen.
Tämän vakuudeksi ovat valtuutetut allekirjoittaneet tämän sopimuksen.
Laadittu Tukholmassa 6 päivänä helmikuuta 2001 yhtenä tanskan-, suomen-, islannin-, norjan- ja ruotsinkielisenä kappaleena, jossa on ruotsiksi kaksi tekstiä, toinen Suomea ja toinen Ruotsia varten.