23/2001

Benelux-talousliiton valtioiden, Saksan liittotasavallan ja Ranskan tasavallan hallitusten välinen SOPIMUS tarkastusten asteittaisesta lakkauttamisesta yhteisillä rajoilla

BELGIAN KUNINGASKUNNAN, SAKSAN LIITTOTASAVALLAN, RANSKAN TASAVALLAN, LUXEMBURGIN SUURHERTTUAKUNNAN ja ALANKOMAIDEN KUNINGASKUNNAN hallitukset,

jäljempänä "sopimuspuolet",

OVAT TIETOISIA siitä, että Euroopan yhteisöjen jäsenvaltioiden kansojen yhä läheisemmän liiton on ilmettävä jäsenvaltioiden kaikkien kansalaisten vapautena ylittää sisäiset rajat sekä tavaroiden ja palveluiden vapaana liikkuvuutena,

PYRKIVÄT lujittamaan kansojensa välistä yhteisvastuullisuutta poistamalla vapaata liikkuvuutta rajoittavat esteet Benelux-talousliiton valtioiden, Saksan liittotasavallan ja Ranskan tasavallan välisiltä yhteisiltä rajoilta,

OTTAVAT HUOMIOON Euroopan yhteisöissä jo tapahtuneen edistyksen henkilöiden, tavaroiden ja palvelujen vapaan liikkuvuuden varmistamiseksi,

HALUAVAT onnistua Euroopan yhteisöjen jäsenvaltioiden kansalaisten liikkuvuuteen liittyvien tarkastusten poistamisessa yhteisillä rajoilla sekä helpottaa tavaroiden ja palvelujen liikkuvuutta,

OVAT TIETOISIA siitä, että tämän sopimuksen soveltaminen voi edellyttää lainsäädäntötoimia, jotka on alistettava kansallisille parlamenteille allekirjoittajavaltioiden perustuslakien mukaisesti,

OTTAVAT HUOMIOON Fontainebleaussa 25―26 päivänä kesäkuuta 1984 henkilöiden ja tavaroiden liikkuvuuteen liittyvien poliisi- ja tullimuodollisuuksien poistamisesta sisäisillä rajoilla annetun Eurooppa-neuvoston julistuksen,

OTTAVAT HUOMIOON Saarbrückenissä 13 päivänä heinäkuuta 1984 Saksan liittotasavallan ja Ranskan tasavallan välillä tehdyn sopimuksen,

OTTAVAT HUOMIOON Neustadt/Aischissa pidetyn Benelux-valtioiden ja Saksan liittotasavallan liikenneministerien kokouksen päätteeksi 31 päivänä toukokuuta 1984 hyväksytyt päätelmät,

OTTAVAT HUOMIOON 12 päivänä joulukuuta 1984 tehdyn Benelux-talousliiton hallitusten muistion, joka on annettu Saksan liittotasavallan ja Ranskan tasavallan hallituksille, ja

OVAT SOPINEET SEURAAVASTA:

I OSASTO

LYHYELLÄ AIKAVÄLILLÄ SOVELLETTAVAT TOIMENPITEET

1 artikla

Kun tämä sopimus tullut voimaan ja kunnes kaikki tarkastukset on poistettu kokonaan, hoidetaan muodollisuudet Benelux-talousliiton valtioiden, Saksan liittotasavallan ja Ranskan tasavallan välisillä yhteisillä rajoilla Euroopan yhteisöjen jäsenvaltioiden kansalaisten osalta jäljempänä vahvistetuin edellytyksin.

2 artikla

Henkilöiden liikkuvuuden alalla poliisi- ja tulliviranomaiset harjoittavat pääsääntöisesti 15 päivästä kesäkuuta 1985 yhteisen rajan hiljennetyllä vauhdilla ylittävien henkilöajoneuvojen yksinkertaista silmämääräistä valvontaa pysäyttämättä niitä.

Ne voivat kuitenkin tehdä pistokokein perusteellisempia tarkastuksia. Ne on mahdollisuuksien mukaan toteutettava ajoradan ulkopuolella häiritsemättä muiden rajaa ylittävien ajoneuvojen liikkumista.

3 artikla

Silmämääräisen valvonnan helpottamiseksi Euroopan yhteisöjen jäsenvaltioiden kansalaiset, jotka saapuvat yhteiselle rajalle moottoriajoneuvossa, voivat kiinnittää kyseisen ajoneuvon tuulilasiin vihreän kiekon, jonka halkaisija on vähintään 8 senttimetriä. Tämä kiekko osoittaa, että ne noudattavat rajapoliisien määräyksiä, että ne kuljettavat ainoastaan tavaroita, joita saadaan tuoda maahan tullitta ja että ne noudattavat valuuttalainsäädäntöä.

4 artikla

Sopimuspuolet pyrkivät minimoimaan teitse tapahtuvien ammattimaisten henkilökuljetusten tarkastamisesta aiheutuvan pysähdysajan yhteisillä rajoilla.

Sopimuspuolet hakevat ratkaisuja, joiden avulla voidaan jo 1 päivään tammikuuta 1986 mennessä luopua maanteitse tapahtuviin ammattimaisiin henkilökuljetuksiin liittyvien rahtikirjojen ja kuljetuslupien järjestelmällisestä tarkastuksesta yhteisillä rajoilla.

5 artikla

Viimeistään 1 päivään tammikuuta 1986 mennessä järjestetään vierekkäisiin kansallisiin tarkastustoimistoihin yhteinen tarkastuspaikka, jollei näin ole jo käytännössä toimittu ja jos tilat sen sallivat. Sen jälkeen tutkitaan, onko muilla raja-asemilla paikalliset olosuhteet huomioon ottaen mahdollista ottaa käyttöön yhteisiä tarkastuspaikkoja.

6 artikla

Sopimuspuolet toteuttavat yhteisten rajojen läheisyydessä sijaitsevissa kunnissa asuvien Euroopan yhteisöjen jäsenvaltioiden kansalaisten liikkuvuuden helpottamiseen tarvittavat toimenpiteet, jotta kyseiset kansalaiset voivat ylittää nämä rajat sallittujen ylityspaikkojen ulkopuolella ja valvonta-asemien aukioloajoista poikkeavina aikoina, sanotun kuitenkaan rajoittamatta sopimuspuolten välisten pidemmälle menevien järjestelyjen soveltamista.

Asianomaisiin henkilöihin sovelletaan edellä mainittuja helpotuksia ainoastaan heidän kuljettaessaan tavaroita, joita saadaan tuoda maahan tullitta, ja noudattaessaan valuuttalainsäädäntöä.

7 artikla

Sopimuspuolet pyrkivät lähentämään mahdollisimman pian viisumipolitiikkansa, jotta vältetään ne haitalliset seuraukset, joita tarkastusten keventäminen yhteisillä rajoilla voi aiheuttaa maahantulon ja sisäisen turvallisuuden alueilla. Ne yhtyvät mahdollisuuksiensa mukaan 1 päivään tammikuuta 1986 mennessä viisumien myöntämistä ja maahantuloa koskevia säännöksiään soveltaessaan tarvittaviin toimenpiteisiin turvatakseen kaikkien viiden sopimuspuolen alueen suojaamisen laittomalta maahantulolta ja toimilta, jotka voivat vaarantaa sisäistä turvallisuutta.

8 artikla

Yhteisillä rajoilla tehtävien tarkastusten keventämiseksi ja Benelux-talousliiton valtioiden, Saksan liittotasavallan ja Ranskan tasavallan lainsäädännön välillä esiintyvien huomattavien erojen vuoksi sopimuspuolet sitoutuvat taistelemaan päättäväisesti alueellaan laitonta huumausaineiden kauppaa vastaan ja sovittamaan tehokkaasti yhteen toimiaan tällä alalla.

9 artikla

Sopimuspuolet vahvistavat tulli- ja poliisiviranomaistensa välistä yhteistyötä erityisesti taistelussa rikollisuutta, varsinkin huumausaineiden ja aseiden laitonta kauppaa, henkilöiden laitonta maahantuloa ja oleskelua sekä vero- ja tullipetoksia ja salakuljetusta vastaan. Tässä tarkoituksessa sopimuspuolet pyrkivät sisäisen lainsäädäntönsä mukaisesti tehostamaan sellaisten tietojen vaihtoa, joilla voi olla merkitystä muille sopimuspuolille erityisesti taistelussa rikollisuutta vastaan.

Sopimuspuolet lisäävät kansallisen lainsäädäntönsä sallimissa rajoissa molemminpuolista avunantoa pääomien laittoman liikkumisen estämiseksi.

10 artikla

Edellä 6, 7, 8 ja 9 artiklassa määrätyn yhteistyön varmistamiseksi pidetään sopimuspuolten toimivaltaisten viranomaisten välisiä kokouksia säännöllisin väliajoin.

11 artikla

Rajojen yli teitse tapahtuvien tavarakuljetusten alalla sopimuspuolet luopuvat 1 päivästä heinäkuuta 1985 seuraavien tarkastusten järjestelmällisestä toteuttamisesta yhteisillä rajoilla:

ññ– ajo- ja lepoaikatarkastukset (neuvoston asetus (ETY) N:o 543/69, annettu 25 päivänä maaliskuuta 1969, tieliikenteen sosiaalilainsäädännön yhdenmukaistamisesta),

ñ– hyötyajoneuvojen paino- ja kokotarkastus; tämä määräys ei estä automaattisten punnitsemisjärjestelmien käyttöönottoa painon tarkastamiseksi pistokokein,

ññ– ajoneuvojen tekniseen tilaan liityvät tarkastukset.

Ne ryhtyvät toimenpiteisiin kaksinkertaisten tarkastusten välttämiseksi sopimuspuolten alueilla.

12 artikla

Yhteisön määräysten tai kahdenvälisten määräysten mukaisesti lupavelvollisuudesta vapautettujen tai kiintiöiden ulkopuolella tapahtuvien kuljetusten toteuttamiseen oikeuttavien asiakirjojen tarkastus yhteisillä rajoilla korvataan 1 päivästä heinäkuuta 1985 alkaen pistokokeilla. Näihin järjestelyihin liittyviä kuljetuksia toteuttavat ajoneuvot on eroteltava muista asettamalla niihin rajanylitysvaiheessa näkyvä merkki sitä varten.

Sopimuspuolten toimivaltaiset viranomaiset sopivat keskenään tämän näkyvän merkin teknisistä ominaisuuksista.

13 artikla

Sopimuspuolet pyrkivät 1 päivään tammikuuta 1986 mennessä yhdenmukaistamaan voimassa olevat ammattimaisten tiekuljetusten lupajärjestelyt rajat ylittävän liikenteen osalta tavoitteenaan yksinkertaistaminen, keventäminen ja mahdollisuus korvata matkakohtaiset luvat määräaikaisilla luvilla, joille tehdään silmämääräinen tarkastus yhteisillä rajoilla.

Yksityiskohtaiset säännöt matkakohtaisten lupien muuttamisesta määräaikaisiksi luviksi sovitaan kahdenvälisesti ottaen huomioon tieliikenteen tarpeet kussakin maassa.

14 artikla

Sopimuspuolet etsivät ratkaisuja, joilla voidaan vähentää rajamuodollisuuksien suorittamisesta aiheutuvia rautatiekuljetusten odotusaikoja yhteisillä rajoilla.

15 artikla

Sopimuspuolet suosittelevat rautatieyhtiöilleen,

― että ne mukauttavat tekniset menettelyt pysähdysajan minimoimiseksi yhteisillä rajoilla ja

― että ne tekevät kaikkensa soveltaakseen tiettyihin rautatieyhtiöiden määrittelemiin tavarakuljetuksiin rautateitse erityistä kuljetusjärjestelmää, joka mahdollistaa yhteisten rajojen nopean ylityksen ilman merkittäviä pysähdyksiä (tavarajunat, joiden pysähdysaikoja rajoilla on lyhennetty).

16 artikla

Sopimuspuolet yhdenmukaistavat yhteisillä rajoilla sijaitsevien, vesiliikenteeseen liittyvien tullitoimipaikkojen aukioloajat ja -päivät.

II OSASTO

PITKÄLLÄ AIKAVÄLILLÄ SOVELLETTAVAT TOIMENPITEET

17 artikla

Sopimuspuolet pyrkivät poistamaan henkilöiden tarkastukset yhteisiltä rajoilta ja siirtämään ne ulkorajoilleen. Tässä tarkoituksessa ne pyrkivät tarpeen mukaan yhdenmukaistamaan ennakolta säännökset ja määräykset, jotka koskevat näiden tarkastusten perustana olevia kieltoja ja rajoituksia, ja toteuttamaan täydentäviä toimia sisäisen turvallisuuden varmistamiseksi ja Euroopan yhteisöjen ulkopuolisten valtioiden kansalaisten laittoman maahantulon estämiseksi.

18 artikla

Sopimuspuolet aloittavat keskustelut erityisesti seuraavista kysymyksistä ottaen kuitenkin huomioon lyhyellä aikavälillä toteutettujen toimenpiteiden tulokset:

a) rikollisuuden ehkäisemistä ja tutkintaa koskevasta poliisiyhteistyöstä sopiminen;

b) kansainvälistä oikeusapua ja rikoksentekijäin luovuttamista koskevien sopimusten soveltamisessa ilmenevien vaikeuksien tutkiminen sellaisten ratkaisujen löytämiseksi, jotka soveltuvat parhaiten sopimuspuolten välisen yhteistyön parantamiseen näillä aloilla;

c) sellaisten keinojen etsiminen, joilla voidaan taistella yhdessä rikollisuutta vastaan, muun muassa tutkimalla mahdollista poliisin takaa-ajo-oikeuden järjestämistä ottaen huomioon olemassa olevat viestintäkeinot ja kansainvälisen oikeusavun.

19 artikla

Sopimuspuolet pyrkivät yhdenmukaistamaan säännökset ja määräykset, jotka koskevat erityisesti

― huumausaineita,

― aseita ja räjähdysaineita, sekä

― matkustajien sisäänkirjoittautumista hotelleissa.

20 artikla

Sopimuspuolet pyrkivät yhdenmukaistamaan viisumipolitiikkansa ja maahantuoloedellytyksensä. Tarpeen mukaan ne myös valmistelevat ulkomaalaislainsäädäntönsä yhdenmukaistamista Euroopan yhteisöjen ulkopuolisten valtioiden kansalaisia koskevien säännösten osalta.

21 artikla

Sopimuspuolet tekevät yhteisiä aloitteita Euroopan yhteisöissä

a) lisätäkseen matkustajille sallittuja tullittomia määriä;

b) poistaakseen yhteisön tullivapautuksista rajoitukset, jotka jäisivät voimaan jäsenvaltioihin tultaessa niiden tavaroiden osalta, joiden hallussapito ei ole niiden kansalaisilta kiellettyä.

Sopimuspuolet tekevät aloitteita Euroopan yhteisöissä, jotta Euroopan yhteisöjen sisäpuolisista matkailukuljetuspalveluista perittäisiin arvonlisävero yhdenmukaisesti lähtömaassa.

22 artikla

Sopimuspuolet pyrkivät sekä keskenään yhteisten rajojensa olsalta että Euroopan yhteisöissä

― lisäämään moottoripolttoaineen tullitonta määrää, jotta se vastaisi linja-autojen tavanomaista säiliökokoa (600 l),

― yhdenmukaistamaan dieselpoltttoaineen verotusta ja lisäämään kuorma-autojen säiliöiden tavanomaista kokoa koskevia tullivapautuksia.

23 artikla

Sopimuspuolet pyrkivät vähentämään myös tavaroiden kuljetuksen alalla odotusaikaa ja pysähtymispaikkojen lukumäärää vierekkäisissä kansallisissa tarkastustoimistoissa.

24 artikla

Tavaroiden liikkuvuuden alalla sopimuspuolet etsivät keinoja tällä hetkellä yhteisillä rajoilla suoritettavien tarkastusten siirtämiseksi ulkorajoille tai niiden alueen sisäpuolelle.

Tätä varten ne tekevät tarpeen mukaan yhteisiä aloitteita keskenään ja Euroopan yhteisöissä yhdenmukaistaakseen määräykset, joihin tavaroiden tarkastukset yhteisillä rajoilla perustuvat. Ne ottavat huomioon, että nämä toimenpiteet eivät vaikuta ihmisten, eläinten ja kasvien terveyden tarvittavaan suojeluun.

25 artikla

Sopimuspuolet kehittävät yhteistyötään helpottaakseen yhteisen rajan ylittävien tavaroiden tulliselvitystä yhtenäisasiakirjan avulla kerättävien tarpeellisten tietojen järjestelmällisellä ja automaattisella vaihdolla.

26 artikla

Sopimuspuolet tutkivat, miten välilliset verot (arvonlisävero ja valmistevero) voidaan yhdenmukaistaa Euroopan yhteisöjen sisällä. Tätä varten ne tukevat Euroopan yhteisöjen tekemiä aloitteita.

27 artikla

Sopimuspuolet tutkivat, voidaanko vastavuoroisuuden perusteella poistaa raja-asukkaille yhteisillä rajoilla myönnettyjen tullivapautusten rajoitukset, sellaisina kuin yhteisön oikeus ne sallii.

28 artikla

Sopimuspuolten kesken on neuvoteltava, ennen kuin tehdään kahdenvälisiä tai monenvälisiä tämän sopimuksen kaltaisia järjestelyjä sellaisten valtioiden kanssa, jotka eivät ole tämän sopimuksen osapuolia.

29 artikla

Tätä sopimusta sovelletaan myös Berliinin osavaltioon, ellei Saksan liittotasavallan hallitus tee päinvastaista ilmoitusta Benelux-talousliiton valtioiden hallituksille ja Ranskan tasavallan hallitukselle kolmen kuukauden kuluessa tämän sopimuksen voimaantulosta.

30 artikla

Tessä sopimuksessa tarkoitetut toimenpiteet, joita ei voida soveltaa heti sen voimaantulon jälkeen, toteutetaan ennen 1 päivää tammikuuta 1986 I osastossa määrättyjen toimenpiteiden osalta ja, jos mahdollista, ennen 1 päivää tammikuuta 1990 II osastossa määrättyjen toimenpiteiden osalta, ellei tässä sopimuksessa ole vahvistettu muita määräaikoja.

31 artikla

Tätä sopimusta sovelletaan, jollei Saarbrückenissä 13 päivänä heinäkuuta 1984 Saksan liittotasavallan ja Ranskan tasavallan välillä tehdyn sopimuksen 5 ja 6 artiklassa tai 8―16 artiklassa toisin määrätä.

32 artikla

Tämä sopimus allekirjoitetaan ratifioimis- tai hyväksymisvaraumitta tai ratifioimis- tai hyväksymisvaraumin, jolloin se on sen jälkeen ratifioitava tai hyväksyttävä.

Tätä sopimusta sovelletaan väliaikaisesti sen allekirjoittamispäivää seuraavasta päivästä alkaen.

Tämä sopimus tulee voimaan kolmekymmentä päivää sen jälkeen, kun viimeinen ratifioimis- tai hyväksymiskirja on talletettu.

33 artikla

Luxemburgin suurherttuakunnan hallitus on tämän sopimuksen tallettaja. Se toimittaa oikeaksi todistetun jäljennöksen jokaisen allekirjoittajavaltion hallitukselle.

Tarkastusten asteittaisesta lakkauttamisesta yhteisillä rajoilla 14 päivänä kesäkuuta 1985 Benelux-talousliiton valtioiden, Saksan liittotasavallan ja Ranskan tasavallan hallitusten välillä tehdyn

SCHENGENIN SOPIMUKSEN SOVELTAMISESTA TEHTY YLEISSOPIMUS

BELGIAN KUNINGASKUNTA, SAKSAN LIITTOTASAVALTA, RANSKAN TASAVALTA, LUXEMBURGIN SUURHERTTUAKUNTA ja ALANKOMAIDEN KUNINGASKUNTA, jäljempänä "sopimuspuolet",

TUKEUTUVAT tarkastusten asteittaisesta lakkauttamisesta yhteisillä rajoilla Schengenissä 14 päivänä kesäkuuta 1985 tehtyyn Schengenin sopimukseen,

OVAT PÄÄTTÄNEET toteuttaa edellä mainitussa sopimuksessa ilmaistun tavoitteen lakkauttaa henkilöliikenteen tarkastukset sekä helpottaa tavaroiden kuljetusta ja liikkuvuutta,

OTTAVAT HUOMIOON, että Euroopan yhteisöjen perustamissopimuksessa, sellaisena kuin se on täydennettynä Euroopan yhtenäisasiakirjalla, säädetään, että sisämarkkinat käsittävät alueen, jolla ei ole sisärajoja,

OTTAVAT HUOMIOON, että sopimuspuolten ajama tavoite on yhteneväinen edellä mainitun tavoitteen kanssa, rajoittamatta kuitenkaan kyseisen perustamissopimuksen määräysten mukaisesti toteutettavien toimenpiteiden soveltamista,

OTTAVAT HUOMIOON, että kyseisen pyrkimyksen toteuttaminen edellyttää asianmukaisia toimenpiteitä ja tiivistä yhteistyötä sopimuspuolten välillä, ja

OVAT SOPINEET SEURAAVASTA:

I OSASTO

MÄÄRITELMÄT

1 artikla

Tässä yleissopimuksessa tarkoitetaan alla luetelluilla käsitteillä seuraavaa:

sisärajat: sopimuspuolten yhteiset maarajat sekä niiden välisten lentojen lentokentät ja satamat säännöllistä, yksinomaan muihin sopimuspuolten alueella sijaitseviin satamiin suuntautuvaa matkustajaliikennettä varten, mikäli lautta ei pysähdy alueen ulkopuolisissa satamissa;

ulkorajat: maa- ja merirajat sekä sopimuspuolten lentokentät ja satamat, jolleivät ne ole sisärajoja;

sisäinen lento: yksinomaan sopimuspuolten alueelta lähtenyt ja sinne matkalla oleva lento, johon ei sisälly välilaskuja kolmansien maiden alueelle;

kolmannet valtiot: muut valtiot kuin sopimuspuolet;

ulkomaalainen: muu henkilö kuin Euroopan yhteisöjen jäsenvaltioiden kansalainen;

ulkomaalainen, joka on määrätty maahantulokieltoon: ulkomaalainen, jolle on määrätty maahantulokielto Schengenin tietojärjestelmässä 96 artiklan määräysten mukaisesti;

rajanylityspaikka: toimivaltaisten viranomaisten ulkorajojen ylitykseen hyväksymä ylityspaikka;

rajatarkastus: rajoilla tapahtuva tarkastus, joka muista syistä riippumatta suoritetaan ainoastaan rajanylitysaikeiden perusteella;

liikenteenharjoittaja: luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, joka harjoittaa ammattimaisesti henkilöiden kuljetusta ilma-, meri- ja maanteitse;

oleskelulupa: mikä tahansa sopimuspuolen myöntämä lupa, joka oikeuttaa oleskeluun sen alueella; tämän määritelmän piiriin ei kuulu väliaikainen lupa oleskella yhden sopimuspuolen alueella turvapaikkahakemuksen tai oleskelulupahakemuksen käsittelyn aikana;

turvapaikkahakemus: jokaisen ulkomaalaisen kirjallisesti, suullisesti tai muulla tavoin sopimuspuolen ulkorajalla tai alueella esittämä hakemus, jolla hän pyytää saada pakolaisaseman ja oleskeluluvan Genevessä 28 päivänä heinäkuuta 1951 tehdyn pakolaisten oikeusasemaa koskevan yleissopimuksen mukaisesti, sellaisena kuin se on muutettuna New Yorkissa 31 päivänä tammikuuta 1967 tehdyllä pöytäkirjalla;

turvapaikanhakija: ulkomaalainen, joka on esittänyt tämän sopimuksen mukaisesti turvapaikkahakemuksen, johon ei ole vielä tehty lopullista päätöstä;

turvapaikkahakemuksen käsittely: menettely, joka kuuluu turvapaikkahakemuksen tutkintaan, päätöksentekoon ja lopullisen päätöksen täytäntöönpanoon, lukuun ottamatta turvapaikkahakemuksesta tämän yleissopimuksen nojalla vastaavan sopimuspuolen määrittämistä.

II OSASTO

TARKASTUSTEN POISTAMINEN SISÄRAJOILTA JA HENKILÖIDEN LIIKKUVUUS

1 LUKU

SISÄRAJOJEN YLITTÄMINEN

2 artikla

1. Sisärajat voidaan ylittää kaikkialla ilman henkilöiden tarkastamista.

2. Jos kuitenkin yleinen järjestys tai kansallinen turvallisuus sitä edellyttää, sopimuspuoli voi neuvoteltuaan muiden sopimuspuolten kanssa päättää, että sisärajoilla suoritetaan rajoitetun ajan tilanteen edellyttämiä kansallisia rajatarkastuksia. Jos yleinen järjestys tai kansallinen turvallisuus edellyttää välittömiä toimia, kyseinen sopimuspuoli toteuttaa tarvittavat toimet ja ilmoittaa niistä mahdollisimman pian muille sopimuspuolille.

3. Henkilötarkastusten poistaminen sisärajoilla ei rajoita 22 artiklan määräysten soveltamista eikä kunkin sopimuspuolen lainsäädännön mukaista poliisitoimivallan käyttöä koko alueellaan toimivaltaisten viranomaisten toimesta eikä velvollisuutta omistaa, pitää mukanaan ja esittää sen lainsäädännössä määrättyjä lupia ja asiakirjoja.

2 LUKU

ULKORAJOJEN YLITTÄMINEN

3 artikla

1. Ulkorajat voidaan ylittää ainoastaan rajanylityspaikoista niiden vahvistettuina aukioloaikoina. Toimeenpaneva komitea vahvistaa tarkemmat määräykset sekä paikallista rajaliikennettä koskevat poikkeukset ja menettelytavat sekä meriliikenteen erityisluokkiin, kuten huviveneilyyn ja rannikkokalastukseen, sovellettavat säännöt.

2. Sopimuspuolet sitoutuvat ottamaan käyttöön seuraamuksia ulkorajojen luvattomasta ylittämisestä rajanylityspaikkojen ulkopuolella ja muina kuin niiden vahvistettuina aukioloaikoina.

5 artikla

1. Ulkomaalaisen maahantulo sopimuspuolten alueelle enintään kolmen kuukauden oleskelua varten voidaan sallia, jos hän täyttää seuraavat edellytykset:

a) hänellä on voimassaoleva, rajanylitykseen oikeuttava toimeenpanevan komitean hyväksymä rajanylitykseen oikeuttava asiakirja;

b) hänellä on voimassa oleva viisumi, mikäli se vaaditaan;

c) hän esittää tarvittaessa asiakirjat, joilla osoitetaan suunnitellun oleskelun tarkoitus ja edellytykset, ja hänellä on toimeentuloon tarvittavat varat ottaen huomioon sekä suunnitellun oleskelun keston että lähtömaahan paluun tai kauttakulkumatkan sellaiseen kolmanteen maahan, jonne hänen pääsynsä on taattu, tai hän kykenee hankkimaan laillisesti nämä varat;

d) häntä ei ole määrätty maahantulokieltoon; ja

e) hänen ei katsota voivan vaarantaa jonkin sopimuspuolen yleistä järjestystä, kansallista turvallisuutta tai kansainvälisiä suhteita.

2. Pääsy sopimuspuolten alueelle on evättävä ulkomaalaiselta, joka ei täytä kaikkia näitä edellytyksiä, paitsi jos jokin sopimuspuoli katsoo tarpeelliseksi poiketa tästä periaatteesta humanitaarisista syistä, kansallisen edun vuoksi tai kansainvälisten velvoitteiden takia. Tässä tapauksessa pääsy rajoittuu kyseisen sopimuspuolen alueelle, ja tämän on ilmoitettava siitä etukäteen muille sopimuspuolille.

Nämä säännöt eivät estä turvapaikkaoikeuteen liittyvien erityismääräysten tai 18 artiklan määräysten soveltamista.

3. Kauttakulkuoikeus myönnetään ulkomaalaiselle, jolla on jonkin sopimuspuolen myöntämä oleskelulupa tai paluuviisumi tai tarvittaessa molemmat asiakirjat, paitsi jos hän on sen sopimuspuolen kansallisessa maahantulokieltoluettelossa, jonka ulkorajalle hän saapuu.

6 artikla

1. Toimivaltaiset viranomaiset valvovat rajanylitysliikennettä ulkorajoilla. Valvonta toteutetaan yhdenmukaisten periaatteiden mukaisesti kansallisen toimivallan ja lainsäädännön puitteissa ottaen huomioon kaikkien sopimuspuolten edut kaikkialla sopimuspuolten alueella.

2. Edellä 1 kappaleessa tarkoitetut yhdenmukaiset periaatteet ovat:

a) Henkilön tarkastukseen kuuluu matkustusasiakirjojen ja muiden maahanpääsyn, oleskelun, työskentelyn ja maastalähdön edellytysten tarkistamisen lisäksi sopimuspuolten kansallista turvallisuutta ja yleistä järjestystä vaarantavien uhkien tutkiminen ja ehkäiseminen. Tämä tarkastus koskee myös ajoneuvoja ja tavaroita, jotka ovat rajan ylittävien henkilöiden hallussa. Kukin sopimuspuoli suorittaa tarkastuksen, erityisesti henkilöön kohdistuvan etsinnän, lainsäädäntönsä mukaisesti.

b) Kaikki henkilöt on tarkastetava ainakin kerran heidän henkilöllisyytensä toteamiseksi saatujen tai esitettyjen matkustusasiakirjojen perusteella.

c) Ulkomaalaiselle on hänen maahan saapuessaan tehtävä a kohdan määräysten mukainen perusteellinen tarkastus.

d) Maastapoistumisen yhteydessä tehdään ulkomaalaislainsäädännön mukainen tarkastus, jossa kaikkien sopimuspuolten edut otetaan huomioon ja joka suoritetaan sopimuspuolten kansallista turvallisuutta ja yleistä järjestystä uhkaavien vaarojen tutkimusta ja ehkäisemistä varten. Ulkomaalainen tarkastetaan kaikissa tapauksissa.

e) Jos tällaisia tarkastuksia ei voida tehdä erityisolosuhteiden vuoksi, on vahvistettava tarkastuksille tärkeysjärjestys. Tällöin maahantuloliikenteen tarkastus on ensisijainen maasta lähtevän liikenteen tarkastukseen nähden.

3. Toimivaltaiset viranomaiset valvovat rajanylityspaikkojen välisiä ulkorajoja liikkuvien yksiköiden avulla. Samoin valvotaan rajanylityspaikkoja niiden tavanomaisten aukioloaikojen ulkopuolella. Valvonta suoritetaan siten, että se ei rohkaise henkilöitä välttämään tarkastusta rajanylityspaikoissa. Toimeenpaneva komitea vahvistaa tarvittaessa valvonnassa noudatettavat menettelytavat.

4. Sopimuspuolet sitoutuvat sijoittamaan riittävästi henkilökuntaa tarkastusten ja ulkorajojen valvonnan suorittamiseen.

5. Ulkorajojen valvonnan tason on oltava yhdenmukainen.

7 artikla

Sopimuspuolet avustavat toisiaan ja ovat kiinteässä ja jatkuvassa yhteistyössä tarkastusten ja valvonnan tehokasta suorittamista varten. Ne vaihtavat erityisesti kaikki asiaankuuluvat ja tärkeät tiedot, lukuun ottamatta henkilötietoja, jollei tässä yleissopimuksessa toisin määrätä. Lisäksi ne yhdenmukaistavat mahdollisuuksien mukaan tarkastuksista vastaaville yksiköille annettuja ohjeita ja edistävät tarkastushenkilöstön yhdenmukaista koulutusta ja jatkokoulutusta. Tähän yhteistyöhön voi sisältyä yhteysvirkamiesten vaihto.

8 artikla

Toimeenpaneva komitea tekee tarvittavat päätökset tarkastusten ja rajavalvonnan soveltamista koskevista käytännön menettelytavoista.

3 LUKU

VIISUMIT

1 jakso

Viisumit lyhytaikaista oleskelua varten

9 artikla

1. Sopimuspuolet sitoutuvat noudattamaan yhteistä politiikkaa henkilöiden liikkuvuuden ja erityisesti viisumimääräysten osalta. Tätä varten ne tukevat toisiaan. Sopimuspuolet sitoutuvat sopimaan yhdessä viisumipolitiikan yhdenmukaistamisesta.

2. Kun on kyse kolmansista maista, joiden kansalaisten osalta kaikki sopimuspuolet noudattavat yhteisiä viisumimääräyksiä tämän yleissopimuksen allekirjoitushetkellä tai ovat myöhemmin sopineet tällaisesta järjestelystä, kyseisiä viisumimääräyksiä voidaan muuttaa ainoastaan kaikkien sopimuspuolten yhteisellä sopimuksella. Sopimuspuoli voi erityistapauksessa poiketa yhteisistä viisumimääräyksistä kolmannen maan osalta kansalliseen politiikkaan liittyvistä pakottavista syistä, jotka edellyttävät pikaista päätöstä. Sen on ennakolta neuvoteltava muiden sopimuspuolten kanssa ja otettava päätöksessään huomioon niiden edut sekä päätöksen seuraukset.

10 artikla

1. Otetaan käyttöön yhdenmukainen viisumi, joka on voimassa kaikkien sopimuspuolten alueella. Tämä viisumi, jonka voimassaoloaika määritetään 11 artiklassa, voidaan myöntää enintään kolmen kuukauden oleskelua varten.

3. Poiketen siitä, mitä 1 ja 2 kappaleessa määrätään, kukin sopimuspuoli varaa itselleen oikeuden rajoittaa viisumin alueellista voimassaoloa tämän luvun määräysten mukaisesti määriteltyjä yhteisiä menettelytapoja noudattaen.

11 artikla

1. Edellä 10 artiklassa tarkoitettu viisumi voi olla

a) Viisumi, joka kelpaa yhteen tai useampaan maahantuloon. Yhden keskeytymättömän oleskelun kesto tai peräkkäisten oleskelujen kokonaiskesto ensimmäisen maahantulon päivämäärästä lukien ei saa kuitenkaan olla yli kolmea kuukautta puolen vuoden pituista jaksoa kohti.

b) Kauttakulkuviisumi, jonka haltija voi kulkea kerran, kaksi kertaa tai poikkeuksellisesti useampia kertoja sopimuspuolten alueen kautta päästäkseen kolmannen maan alueelle. Yksi kauttakulkumatka ei saa kestää yli viittä päivää.

2. Edeltävän 1 kappaleen määräykset eivät estä sopimuspuolta myöntämästä tarvittaessa kyseisen puolivuotisjakson kuluessa uutta viisumia, jonka voimassaolo rajoittuu sen alueelle.

12 artikla

1. Edellä 10 artiklan 1 kappaleessa tarkoitetun yhdenmukaisen viisumin myöntävät sopimuspuolten diplomaatti- ja konsuliedustustot ja tarvittaessa 17 artiklan mukaisesti nimetyt sopimuspuolten viranomaiset.

2. Toimivalta tämän viisumin myöntämiseen on ensisijaisesti päämatkakohteena olevalla sopimuspuolella. Jos päämatkakohdetta ei voida määrittää, viisumin myöntäminen kuuluu sen sopimuspuolen diplomaatti- tai konsuliedustustolle, jonka alueelle ulkomaalainen ensiksi saapuu.

3. Toimeenpaneva komitea antaa tarkemmat määräykset soveltamisesta ja erityisesti päämatkakohteen määrittämisperusteista.

13 artikla

1. Matkustusasiakirjaan, jonka voimassaoloaika on päättynyt, ei myönnetä viisumia.

2. Matkustusasiakirjan voimassaoloajan on oltava viisumin voimassaoloaikaa pidempi, ottaen huomioon myös viisumin kelpoisuusaika. Ulkomaalaisen on voitava palata alkuperämaahansa tai päästä kolmanteen maahan matkustusasiakirjan voimassaoloajan puitteissa.

14 artikla

1. Matkustusasiakirjaan, jota mikään sopimuspuoli ei hyväksy, ei saa myöntää viisumia. Jos ainoastaan yksi tai useampi sopimuspuoli hyväksyy matkustusasiakirjan, siihen myönnetty viisumi on rajoitettava koskemaan tätä sopimuspuolta tai näitä sopimuspuolia.

2. Jos yksi tai useampi sopimuspuoli ei hyväksy matkustusasiakirjaa, viisumi voidaan myöntää viisumin korvaavana lupana.

15 artikla

Edellä 10 artiklassa mainittu viisumi voidaan myöntää ainoastaan, jos ulkomaalainen täyttää 5 artiklan 1 kappaleen a, c, d ja e kohdassa tarkoitetut maahantuloedellytykset.

16 artikla

Jos sopimuspuoli katsoo jostakin 5 artiklan 2 kappaleessa luetellusta syystä tarpeelliseksi poiketa 15 artiklassa määritellystä perusteesta myöntäessään viisumin ulkomaalaiselle, joka ei täytä kaikkia 5 artiklan 1 kappaleessa tarkoitettuja maahantuloedellytyksiä, viisumin voimassaolo rajoittuu kyseisen sopimuspuolen alueelle. Sen on ilmoitettava tästä etukäteen muille sopimuspuolille.

17 artikla

1. Toimeenpaneva komitea vahvistaa viisumihakemuksen tutkimista koskevat yhteiset säännöt ja valvoo, että niitä sovelletaan oikein sekä mukauttaa ne uusiin tilanteisiin ja olosuhteisiin.

2. Toimeenpaneva komitea määrittelee lisäksi tapaukset, joissa ennen viisumin myöntämistä on neuvoteltava kyseisen sopimuspuolen keskusviranomaisen kanssa sekä tarvittaessa muiden sopimuspuolten keskusviranomaisten kanssa.

3. Toimeenpaneva komitea tekee lisäksi tarvittavat päätökset seuraavista seikoista:

a) matkustusasiakirjat, joihin viisumi voidaan myöntää;

b) viisumin myöntämisestä vastaavat toimielimet;

c) edellytykset viisumin myöntämiseksi rajalla;

d) viisumin muoto, sisältö ja voimassaoloaika sekä sen myöntämisestä perittävät maksut;

e) edellä c ja d kohdassa mainitun viisumin pidentämisen ja hylkäämisen edellytykset kaikkien sopimuspuolten edut huomioon ottaen;

f) menettely viisumin alueellisen voimassaolon rajoittamiseksi;

g) periaatteet yhteisen luettelon laatimiseksi ulkomaalaisista, jotka on määrätty maahantulokieltoon, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 96 artiklan soveltamista.

2 jakso

Viisumit pitkäaikaista oleskelua varten

18 artikla

Viisumi pidempää kuin kolmen kuukauden oleskelua varten on kansallinen viisumi, jonka kukin sopimuspuoli myöntää oman lainsäädäntönsä mukaisesti. Tällaisen viisumin haltijalla on lupa kulkea muiden sopimuspuolten alueen kautta päästäkseen viisumin myöntäneen sopimuspuolen alueelle, paitsi jos hän ei täytä 5 artiklan 1 kappaleen a, d ja e kohdassa tarkoitettuja maahantuloedellytyksiä tai jos hänet on merkitty sen sopimuspuolen kansalliseen maahantulokieltoluetteloon, jonka alueen kautta hän haluaa kulkea.

4 LUKU

ULKOMAALAISTEN LIIKKUMISTA KOSKEVAT EDELLYTYKSET

19 artikla

1. Ulkomaalainen, jolla on yhdenmukainen viisumi ja joka on saapunut laillisesti jonkin sopimuspuolen alueelle, voi liikkua vapaasti kaikkien sopimuspuolten alueella viisumin voimassaoloaikana, jos hän täyttää 5 artiklan 1 kappaleen a, c, d ja e kohdassa tarkoitetut maahantuloedellytykset.

3. Edeltäviä 1 ja 2 kappaletta ei sovelleta viisumiin, jonka voimassaoloa on alueellisesti rajoitettu tämän osaston 3 luvun määräysten mukaisesti.

4. Tämän artiklan määräysten soveltaminen ei rajoita 22 artiklan määräysten soveltamista.

20 artikla

1. Ulkomaalainen, jolta ei vaadita viisumia, voi liikkua vapaasti sopimuspuolten alueella korkeintaan kolmen kuukauden ajan kuuden kuukauden sisällä ensimmäisestä alueelletulopäivästä lukien, mikäli hän täyttää 5 artiklan 1 kappaleen a, c, d ja e kohdassa tarkoitetut maahantuloedellytykset.

2. Edeltävän 1 kappaleen määräykset eivät rajoita kunkin sopimuspuolen oikeutta myöntää ulkomaalaiselle lupa oleskella alueellaan yli kolme kuukautta poikkeustapauksissa tai ennen tämän yleissopimuksen voimaantuloa tehdyn kahdenvälisen sopimuksen määräysten mukaisesti.

3. Tämän artiklan määräysten soveltaminen ei rajoita 22 artiklan määräysten soveltamista.

21 artikla

1. Ulkomaalainen voi sen perusteella, että hänellä on sopimuspuolen myöntämä oleskelulupa ja voimassaoleva matkustusasiakirja, liikkua vapaasti enintään kolmen kuukauden ajan muiden sopimuspuolten alueella, jos hän täyttää 5 artiklan 1 kappaleen a, c ja e kohdassa tarkoitetut maahantuloedellytykset eikä ole kyseisen sopimuspuolen kansallisessa maahantulokieltoluettelossa.

2. Edeltävää 1 kappaletta sovelletaan myös ulkomaalaiseen, jolla on jonkin sopimuspuolen myöntämä väliaikainen oleskelulupa ja saman sopimuspuolen myöntämä matkustusasiakirja.

3. Sopimuspuolet toimittavat toimeenpanevalle komitealle luettelon niistä asiakirjoista, joita ne myöntävät ja jotka vastaavat tässä artiklassa tarkoitettua oleskelulupaa tai väliaikaista oleskelulupaa ja matkustusasiakirjaa.

4. Tämän artiklan määräysten soveltaminen ei rajoita 22 artiklan määräysten soveltamista.

22 artikla

1. Laillisesti jonkin sopimuspuolen alueelle saapuneen ulkomaalaisen on ilmoittauduttava kunkin sopimuspuolen antamien määräysten mukaisesti sen sopimuspuolen toimivaltaisille viranomaisille, jonka alueelle hän tulee. Ilmoittautuminen tapahtuu sopimuspuolen valinnan mukaan joko sen alueelle tultaessa tai kolmen arkipäivän kuluessa alueelle tulosta kyseisen sopimuspuolen alueella.

2. Sopimuspuolen alueella vakinaisesti oleskelevalla ulkomaalaisella, joka matkustaa toisen sopimuspuolen alueelle, on 1 kappaleessa tarkoitettu ilmoittautumisvelvollisuus.

3. Kukin sopimuspuoli vahvistaa poikkeukset 1 ja 2 kappaleen määräyksistä ja toimittaa niistä tiedon toimeenpanevalle komitealle.

23 artikla

1. Ulkomaalaisen, joka ei täytä tai ei enää täytä jonkin sopimuspuolen alueella voimassa olevia lyhytaikaisen oleskelun edellytyksiä, on poistuttava viipymättä sopimuspuolten alueelta.

2. Ulkomaalaisen, jolla on toisen sopimuspuolen myöntämä voimassa oleva oleskelulupa tai väliaikainen oleskelulupa, on siirryttävä viipymättä kyseisen sopimuspuolen alueelle.

3. Jos tällainen ulkomaalainen ei lähde vapaaehtoisesti tai jos voidaan olettaa, että hän ei lähde, tai jos ulkomaalaisen välitön poistuminen on välttämätöntä kansalliseen turvallisuuteen tai yleiseen järjestykseen liittyvistä syistä, ulkomaalainen on karkotettava sen sopimuspuolen alueelta, jolla hänet on otettu kiinni, kyseisen sopimuspuolen kansallisen lain määräysten mukaisesti. Jos tämän laki ei salli karkottamista, kyseinen sopimuspuoli voi hyväksyä asianomaisen oleskelun alueellaan.

4. Karkotus voidaan suorittaa tämän valtion alueelta kyseisen henkilön alkuperämaahan tai mihin tahansa muuhun maahan, jonne hänen pääsynsä on mahdollista erityisesti sopimuspuolten tekemien takaisinottosopimusten määräysten mukaisesti.

5. Edeltävän 4 kappaleen määräykset eivät estä kansallisten turvapaikkaoikeutta koskevien määräysten soveltamista eivätkä Genevessä 28 päivänä heinäkuuta 1951 tehdyn pakolaisten oikeusasemaa koskevan yleissopimuksen soveltamista, sellaisena kuin se on muutettuna New Yorkissa 31 päivänä tammikuuta 1967 tehdyllä pöytäkirjalla, eikä tämän artiklan 2 kappaleen eikä tämän yleissopimuksen 33 artiklan 1 kappaleen määräysten soveltamista.

24 artikla

Jollei toimeenpanevan komitean määrittelemistä perusteista ja menettelyistä muuta johdu, sopimuspuolet korvaavat toisilleen rahoituksellisen epätasapainon, joka voi aiheutua 23 artiklassa määrätystä karkotusvelvoitteesta silloin, kun tätä karkotusta ei voida toteuttaa ulkomaalaisen omalla kustannuksella.

5 LUKU

OLESKELULUVAT JA MAAHANTULOKIELTOON MÄÄRÄÄMINEN

25 artikla

1. Kun sopimuspuoli aikoo myöntää oleskeluluvan ulkomaalaiselle, joka on määrätty maahantulokieltoon, sen on neuvoteltava ennakolta määräyksen antaneen sopimuspuolen kanssa ja otettava huomioon sen edut. Oleskelulupa voidaan myöntää ainoastaan painavista syistä, erityisesti humanitaarisista syistä tai kansainvälisten velvoitteiden takia.

Jos oleskelulupa myönnetään, maahantulokiellon määränneen sopimuspuolen on peruutettava kielto. Sen sijaan se voi merkitä kyseisen ulkomaalaisen kansalliseen maahantulokieltoluetteloon.

2. Jos ulkomaalainen, jolla on jonkin sopimuspuolen myöntämä voimassa oleva oleskelulupa, määrätään maahantulokieltoon, sopimuspuoli neuvottelee oleskeluluvan myöntäneen sopimuspuolen kanssa selvittääkseen, onko oleskeluluvan peruuttamiselle riittäviä perusteita.

Jos oleskelulupaa ei peruuteta, kiellon antanut sopimuspuoli peruuttaa kiellon. Se voi kuitenkin merkitä kyseisen ulkomaalaisen kansalliseen maahantulokieltoluetteloon.

6 LUKU

LIITÄNNÄISTOIMENPITEET

26 artikla

1. Jollei muuta johdu velvoitteista, jotka aiheutuvat Genevessä 28 päivänä heinäkuuta 1951 tehdystä pakolaisten oikeusasemaa koskevasta yleissopimuksesta, sellaisena kuin se on muutettuna New Yorkissa 31 päivänä tammikuuta 1967 tehdyllä pöytäkirjalla, sopimuspuolet sitoutuvat ottamaan kansalliseen lainsäädäntöönsä seuraavat määräykset:

a) Jos ulkomaalaisen pääsy jonkin sopimuspuolen alueelle evätään, liikenteenharjoittaja, joka on kuljettanut ulkomaalaisen ulkorajalle maitse, meritse tai ilmateitse, on velvollinen ottamaan hänet viipymättä uudelleen vastuulleen. Rajavalvontaviranomaisten vaatimuksesta sen on kuljetettava ulkomaalainen siihen kolmanteen maahan, josta hänet on kuljetettu, tai kolmanteen maahan, joka on myöntänyt matkustusasiakirjan, jolla hän on matkustanut, tai mihin tahansa kolmanteen maahan, jonne hänen pääsynsä on taattu.

b) Liikenteenharjoittajan on tehtävä kaikki tarvittavat toimet varmistuakseen siitä, että ilma- tai meriteitse kuljetetulla ulkomaalaisella on sopimuspuolten alueelle pääsemiseksi vaadittavat matkustusasiakirjat.

2. Sopimuspuolet sitoutuvat, jollei muuta johdu velvoitteista, jotka aiheutuvat Genevessä 28 päivänä heinäkuuta 1951 tehdystä pakolaisten oikeusasemaa koskevasta yleissopimuksesta, sellaisena kuin se on muutettuna New Yorkissa 31 päivänä tammikuuta 1967 tehdyllä pöytäkirjalla, ja perustuslakiansa noudattaen ottamaan käyttöön seuraamuksia sellaisia liikenteenharjoittajia kohtaan, jotka kuljettavat kolmannesta maasta ilma- tai meriteitse niiden alueelle ulkomaalaisia, joilla ei ole vaadittavia matkustusasiakirjoja.

3. Edeltävän 1 kappaleen b kohdan ja 2 kappaleen määräyksiä sovelletaan kansainvälistä maantieliikennettä harjoittavaan liikenteenharjoittajaan, joka kuljettaa ryhmiä linja-autolla, lukuun ottamatta rajaliikennettä.

27 artikla

1. Sopimuspuolet sitoutuvat ottamaan käyttöön soveltuvia seuraamuksia kaikkia niitä kohtaan, jotka hyötyä tavoitellakseen auttavat tai yrittävät auttaa ulkomaalaista pääsemään jonkin sopimuspuolen alueelle tai oleskelemaan siellä kyseisen sopimuspuolen ulkomaalaisten maahantuloa ja oleskelua koskevan lainsäädännön vastaisesti.

2. Jos sopimuspuolen tietoon tulee 1 kappaleessa mainittuja seikkoja, jotka ovat jonkin toisen sopimuspuolen lainsäädännön vastaisia, se ilmoittaa siitä viimeksi mainitulle.

3. Sopimuspuolen, joka pyytää toista sopimuspuolta nostamaan oman lainsäädäntönsä rikkomisen johdosta syytteen 1 kappaleessa mainituista teoista, on osoitettava virallisella ilmoituksella tai toimivaltaisten viranomaisten todistuksella ne lainsäädäntönsä määräykset, joita on rikottu.

III OSASTO

POLIISI JA TURVALLISUUS

1 LUKU

YHTEISTYÖ POLIISIASIOISSA

39 artikla

1. Sopimuspuolet sitoutuvat siihen, että niiden poliisiviranomaiset tarjoavat kansallista lainsäädäntöä noudattaen ja toimivaltansa rajoissa toisilleen apuaan rangaistavien tekojen ehkäisemiseksi ja tutkimiseksi edellyttäen, että sen pyytämistä ei ole kansallisessa lainsäädännössä varattu oikeusviranomaisille ja että tällainen pyyntö tai sen täytäntöönpano ei edellytä pakkokeinojen käyttöä pyynnön vastaanottavalta sopimuspuolelta. Jos pyynnön vastaanottava poliisiviranomainen ei ole toimivaltainen toteuttamaan pyyntöä, se välittää pyynnön toimivaltaisille viranomaisille.

2. Pyynnön esittänyt sopimuspuoli saa käyttää pyynnön vastaanottaneen sopimuspuolen 1 kappaleen määräysten nojalla toimittamia kirjallisia tietoja rikostapausten todisteena ainoastaan pyynnön vastaanottaneen sopimuspuolen toimivaltaisten oikeusviranomaisten suostumuksella.

3. Edellä 1 kappaleessa tarkoitettuja oikeusapupyyntöjä ja vastauksia näihin pyyntöihin voidaan vaihtaa kunkin sopimuspuolen nimittämien kansainvälisestä poliisiyhteistyöstä vastuussa olevien keskusviranomaisten välillä. Jos pyyntöä ei voida esittää ajoissa edellä mainitulla tavalla, pyynnön esittävän sopimuspuolen poliisiviranomaiset voivat esittää pyynnön suoraan pyynnön vastaanottavan sopimuspuolen toimivaltaisille viranomaisille, ja nämä voivat vastata siihen suoraan. Tällöin pyynnön esittävä poliisiviranomainen ilmoittaa suorasta pyynnöstä välittömästi pyynnön vastaanottavan sopimuspuolen kansainvälisestä poliisiyhteistyöstä vastuussa oleville keskusviranomaisille.

4. Raja-alueilla yhteistyötä voidaan säännellä sopimuspuolten toimivaltaisten ministerien välisillä järjestelyillä.

5. Tämän artiklan määräykset eivät rajoita nykyisten tai tulevien pitemmälle menevien kahdenvälisten sopimusten soveltamista sellaisten sopimuspuolten välillä, joilla on yhteinen raja. Sopimuspuolet ilmoittavat toisilleen tällaisista sopimuksista.

40 artikla

1. Sopimuspuolen virkamiehet, jotka oman maansa alueella rikoksen selvittämiseksi tarkkailevat rangaistavaan ja mahdollisesti rikoksentekijäin luovuttamiseen johtavaan tekoon osalliseksi epäiltyä henkilöä, ovat oikeutettuja jatkamaan tätä tarkkailua toisen sopimuspuolen alueella, kun tämä on antanut luvan rajojen kummallakin puolella tapahtuvaan tarkkailuun ennalta esitetyn oikeusapupyynnön pohjalta. Lupaan voidaan liittää ehtoja.

Pyynnöstä tarkkailu uskotaan sen sopimuspuolen viranomaisille, jonka alueella se tapahtuu.

Edellä 1 kappaleessa mainittu oikeusapupyyntö on esitettävä kunkin sopimuspuolen nimeämälle ja pyydetyn luvan myöntämiseen tai välittämiseen toimivaltaiselle viranomaiselle.

2. Jos lupaa ei voida pyytää ennakolta toiselta sopimuspuolelta asian erityisen kiireellisyyden vuoksi, tarkkailua suorittavilla virkamiehillä on oikeus jatkaa 7 kappaleessa lueteltuun rangaistavaan tekoon syylliseksi epäillyn henkilön tarkkailua rajan toisella puolella seuraavin edellytyksin:

a) Rajan ylityksestä on välittömästi tarkkailun aikana tiedotettava sen sopimuspuolen 5 kappaleessa nimetylle viranomaiselle, jonka alueella tarkkailua jatketaan.

b) Edellä olevan 1 kappaleen mukainen oikeusapupyyntö, josta käyvät ilmi ilman ennalta annettua lupaa tapahtuneen rajanylityksen syyt, on toimitettava viipymättä.

Tarkkailu on lopetettava heti, jos se sopimuspuoli, jonka alueella tarkkailu tapahtuu, vaatii sitä a alakohdassa tarkoitetun tiedonannon tai b alakohdassa tarkoitetun pyynnön jälkeen tai jos lupaa ei ole saatu viiden tunnin kuluessa rajan ylittämisestä.

3. Edellä 1 ja 2 kappaleessa tarkoitettua tarkkailua voidaan harjoittaa vain seuraavin yleisin edellytyksin:

a) Tarkkailua suorittavien virkamiesten on noudatettava tämän artiklan määräyksiä ja sen sopimuspuolen lainsäädäntöä, jonka alueella he toimivat, sekä paikallisesti toimivaltaisten viranomaisten määräyksiä.

b) Ellei 2 kappaleessa määrätyistä tapauksista muuta johdu, virkamiesten on tarkkailun aikana pidettävä mukanaan asiakirja, josta käy ilmi, että lupa on myönnetty.

c) Tarkkailua suorittavien virkamiesten on voitava aina todistaa viranomaisasemansa.

d) Tarkkailua suorittavat virkamiehet voivat kantaa tarkkailun aikana virka-asettaan, ellei pyynnön vastaanottanut sopimuspuoli nimenomaisesti toisin määrää; aseen käyttö on kiellettyä muutoin kuin hätävarjelutarkoituksessa.

e) Pääsy asuntoihin tai paikkoihin, joihin yleisöllä ei ole pääsyä, ei ole sallittua.

f) Tarkkailua suorittavat virkamiehet eivät voi kuulustella eivätkä pidättää tarkkailtavaa henkilöä.

g) Kaikista toimista on annettava kertomus sen sopimuspuolen viranomaisille, jonka alueella toiminta tapahtuu; tässä yhteydessä voidaan edellyttää tarkkailun suorittaneiden virkamiesten henkilökohtaista läsnäoloa.

h) Sen sopimuspuolen viranomaisten pyynnöstä, jonka alueella tarkkailu on tapahtunut, on sen sopimuspuolen viranomaisten, jonka alueelta tarkkailun suorittaneet virkamiehet tulevat, osallistuttava heidän suorittamiaan toimia seuraaviin tutkimuksiin mukaan lukien oikeusprosessiin.

4. Edellä 1 ja 2 kappaleessa tarkoitetut virkamiehet ovat:

― Belgian kuningaskunnassa: Syyttäjänviraston yhteydessä toimivan rikospoliisiin, santarmilaitokseen ja kunnalliseen poliisiin kuuluvat virkamiehet sekä tullimiehet 6 kappaleessa tarkoitetuissa kahdenvälisissä sopimuksissa määrätyin edellytyksin ja toimivaltansa puitteissa, kun on kysymys huumausaineiden ja psykotrooppisten aineiden laittomasta kaupasta, aseiden ja räjähteiden kaupasta sekä myrkyllisten ja vaarallisten jätteiden laittomista kuljetuksista;

― Saksan liittotasavallassa: Polizeien des Bundes und der Länder -laitoksen viranomaiset sekä ainoastaan huumausaineiden ja psykotrooppisten aineiden laittoman kaupan samoin kuin asekaupan osalta Zollfahndungsdienst-laitoksen (tullitutkimuslaitoksen) viranomaiset syyttäjäviranomaisten avustajien ominaisuudessa;

― Ranskan tasavallassa: police nationalen ja gendarmerie nationalen rikospoliisiosaston virkamiehet ja avustajat sekä tullimiehet sekä 6 kappaleessa tarkoitetuissa kahdenvälisissä sopimuksissa määrätyin edellytyksin ja toimivaltansa puitteissa, kun on kysymys huumausaineiden ja psykotrooppisten aineiden laittomasta kaupasta, aseiden ja räjähteiden kaupasta sekä myrkyllisten ja vaarallisten jätteiden laittomista kuljetuksista;

― Luxemburgin suurherttuakunnassa: santarmilaitoksen ja poliisin viranomaiset sekä 6 kappaleessa tarkoitetuissa kahdenvälisissä sopimuksissa määrätyin edellytyksin ja toimivaltansa puitteissa, kun on kysymys huumausaineiden ja psykotrooppisten aineiden laittomasta kaupasta, aseiden ja räjähteiden kaupasta sekä myrkyllisten ja vaarallisten jätteiden laittomista kuljetuksista;

― Alankomaiden kuningaskunnassa: Rijkspolitie- ja Gemeentepolitie-laitoksen viranomaiset sekä tuontitulleja ja valmisteveroja koskevissa asioissa toimivaltaiset verotutkintaviranomaiset 6 kappaleessa tarkoitetuilla kahdenvälisillä sopimuksilla määrätyin edellytyksin ja toimivaltansa puitteissa, kun on kysymys huumausaineiden ja psykotrooppisten aineiden laittomasta kaupasta, aseiden ja räjähteiden kaupasta sekä myrkyllisten ja vaarallisten jätteiden laittomista kuljetuksista.

5. Edellä 1 ja 2 kappaleessa tarkoitettu viranomainen on:

― Belgian kuningaskunnassa: Le Commissariat général de la Police judiciaire,

― Saksan liittotasavallassa: Das Bundeskriminalamt,

― Ranskan tasavallassa: La Direction centrale de la Police judiciaire,

― Luxemburgin suurherttuakunnassa: le Procureur général d"État,

― Alankomaiden kuningaskunnassa: De Landelijk Officier van Justitie, joka on toimivaltainen rajan ylitse tapahtuvasssa tarkkailussa

6. Sopimuspuolet voivat kahdenvälisellä sopimuksella laajentaa tämän artiklan soveltamisalaa ja antaa lisämääräyksiä sen täytäntöönpanemisesta.

7. Edellä 2 kappaleessa tarkoitettu tarkkailu on sallittua vain jonkin seuraavassa mainitun rangaistavan teon perusteella:

― murha,

― tappo,

― raiskaus,

― tahallinen murhapoltto,

― rahanväärennys,

― törkeä varkaus, varastetun tavaran kätkeminen ja ryöstö, kiristys,

― kiristys,

― ihmisryöstö tai panttivankien ottaminen,

― ihmiskauppa,

― huumausaineiden tai psykotrooppisten aineiden laiton kauppa,

― aseita ja räjähteitä koskevien lain säännösten rikkominen,

― räjähteillä tuhoaminen,

― myrkyllisten ja vaarallisten jätteiden laiton kuljettaminen.

41 artikla

1. Sopimuspuolen virkamiehet, jotka omassa maassaan seuraavat henkilöä, joka on tavattu itse teossa suorittamassa jotakin 4 kappaleessa tarkoitetuista rikoksista tai osallisena sellaiseen rikokseen, saavat jatkaa takaa-ajoa ilman ennalta myönnettyä lupaa toisen sopimuspuolen alueella, kun toisen sopimuspuolen toimivaltaisille viranomaisille ei ole voitu ennakolta ilmoittaa sen alueelle tulemisesta asian erityisen kiireellisyyden vuoksi jollakin 44 artiklassa määrätyistä tiedotustavoista tai kun nämä viranomaiset eivät ole voineet olla ajoissa paikalla takaa-ajon jatkamiseksi.

Sama koskee takaa-ajettua henkilöä, joka on paennut tutkinta- tai vankeusvankeuden aikana.

Viimeistään rajaa ylittäessään takaa-ajoa suorittavien virkamiesten on otettava yhteyttä sen sopimuspuolen toimivaltaisiin viranomaisiin, jonka alueella takaa-ajo tapahtuu. Takaa-ajo on keskeytettävä heti, jos sopimuspuoli, jonka alueella takaa-ajo tulisi tapahtumaan, sitä vaatii. Paikallisesti toimivaltaiset viranomaiset ottavat takaa-ajossa olevien virkamiesten pyynnöstä kiinni takaa-ajetun henkilön hänen henkilöllisyytensä toteamiseksi tai hänen pidättämisekseen.

2. Takaa-ajo tapahtuu noudattaen jompaakumpaa seuraavista periaatteista, jotka määritellään jäljempänä 9 kappaleessa tarkoitetulla selityksellä:

a) Takaa-ajoa suorittavilla virkamiehillä ei ole kiinniotto-oikeutta.

b) Jos pyyntöä takaa-ajon keskeyttämisestä ei esitetä ja jos paikallisesti toimivaltaiset viranomaiset eivät voi jatkaa toimintaa riittävän nopeasti, takaa-ajoa suorittavat virkamiehet voivat ottaa takaa-ajetun henkilön kiinni siksi, kunnes sen sopimuspuolen virkamiehet, jonka alueella takaa-ajo tapahtuu ja jonka viranomaisille asiasta on välittömästi ilmoitettava, voivat todeta tämän henkilöllisyyden tai ryhtyä toimiin tämän pidättämiseksi.

3. Edellä 1 ja 2 kappaleessa tarkoitettu takaa-ajo tapahtuu noudattaen yhtä seuraavista menettelyistä, jotka määritellään jäljempänä 9 kappaleessa tarkoitetulla selityksellä:

a) ilmoituksessa määriteltävän alueen tai rajanylityksestä laskettavan ajan sisällä;

b) ilman aluetta tai aikaa koskevia rajoituksia.

4. Jäljempänä 9 kappaleessa tarkoitetussa selityksessä sopimuspuolet määrittelevät yhdessä 1 kappaleessa tarkoitetut rikokset noudattaen jompaakumpaa seuraavista periaatteista:

a) Seuraavat rikokset:

― murha,

― tappo,

― raiskaus,

― murhapoltto,

― rahanväärennys,

― törkeä varkaus, varastetun tavaran kätkeminen, ryöstö,

― kiristys,

― ihmisryöstö tai panttivankien ottaminen,

― ihmiskauppa,

― huumausaineiden tai psykotrooppisten aineiden laiton kauppa,

― aseita ja räjähteitä koskevien lain säännösten rikkominen,

― räjähteillä tuhoaminen,

― myrkyllisten ja vaarallisten jätteiden laiton kuljettaminen,

― onnettomuuspaikalta pakeneminen vakavia loukkaantumisia tai kuolonuhreja vaatineen onnettomuuden jälkeen.

b) Rikokset, joiden johdosta rikoksentekijä voidaan luovuttaa.

5. Takaa-ajoon voidaan ryhtyä vain seuraavin yleisin edellytyksin:

a) Takaa-ajoa suorittavien virkamiesten on noudatettava tämän artiklan määräyksiä ja sen sopimuspuolen lainsäädäntöä, jonka alueella he toimivat sekä paikallisesti toimivaltaisten viranomaisten määräyksiä.

b) Takaa-ajo saa tapahtua vain maarajojen ylitse.

c) Pääsy asuntoihin tai paikkoihin, joihin yleisöllä ei ole pääsyä, ei ole sallittua.

d) Takaa-ajoa suorittavien virkamiesten on oltava helposti tunnistettavissa virkapuvusta, käsivarsinauhasta tai kulkuneuvossa käytettävistä tunnuksista; siviiliasun käyttö ei ole sallittua käytettäessä ilman edellä mainittuja tunnuksia olevaa ajoneuvoa; takaa-ajoa suorittavien virkamiesten on koko ajan kyettävä todistamaan toimivansa viranomaisen asemassa.

e) Takaa-ajoa suorittavat virkamiehet voivat kantaa virka-asettaan takaa-ajon aikana; aseen käyttö on kiellettyä muutoin kuin hätävarjelutarkoituksessa.

f) Kun takaa-ajettu henkilö on otettu kiinni 2 kappaleen b kohdan mukaisesti, hänelle voidaan suorittaa paikallisesti toimivaltaisen viranomaisen huostaan saattamiseksi ainoastaan henkilöön käyvä turvatarkastus; hänelle voidaan kuljetuksen ajaksi laittaa käsiraudat; takaa-ajetun henkilön hallussa olevat esineet voidaan takavarikoida.

g) Takaa-ajon suorittaneiden virkamiesten on ilmoittauduttava kunkin 1, 2 ja 3 kappaleessa mainitun tehtävän jälkeen sen sopimuspuolen paikallisesti toimivaltaisten viranomaisten luona, joiden alueella he ovat toimineet ja esitettävä selvitys toiminnastaan; kyseisten viranomaisten pyynnöstä he ovat velvolliset olemaan käytettävissä, kunnes heidän toimiinsa liittyvät seikat on selvitetty; tätä sovelletaan myös silloin, jos takaa-ajettua henkilöä ei ole saatu kiinni.

h) Sen sopimuspuolen viranomaisten pyynnöstä, jonka alueella takaa-ajo on tapahtunut, sen sopimuspuolen viranomaisten, jonka alueelta takaa-ajavat tulevat, on osallistuttava heidän suorittamiaan toimia seuraaviin tutkimuksiin mukaan lukien oikeusprosessiin.

6. Henkilö, jonka paikallisesti toimivaltaiset viranomaiset ovat ottaneet kiinni 2 kappaleessa tarkoitetun toiminnan seurauksena, voidaan kansallisuudestaan riippumatta pidättää kuulusteluja varten. Kansallisen lainsäädännön asiaa koskevia määräyksiä sovelletaan soveltuvin osin.

Jos tämä henkilö ei ole sen sopimuspuolen kansalainen, jonka alueella hänet on pidätetty, hänet on vapautettava viimeistään kuuden tunnin kuluttua pidättämisestä, laskematta tähän aikaan keskiyön ja aamun kello yhdeksän välisiä tunteja, mikäli paikallisesti toimivaltaiset viranomaiset eivät ole ennen tämän määräajan päättymistä saaneet jossain muodossa pyyntöä, joka koskee väliaikaista pidättämistä luovuttamista varten.

7. Edellisessä kappaleessa tarkoitetut virkamiehet ovat seuraavat:

― Belgian kuningaskunnassa: Syyttäjänviraston yhteydessä toimivan rikospoliisiin, santarmilaitokseen ja kunnalliseen poliisiin kuuluvat virkamiehet sekä tullimiehet 10 kappaleessa tarkoitetuissa kahdenvälisissä sopimuksissa määrätyin edellytyksin ja toimivaltansa puitteissa, kun on kysymys huumausaineiden ja psykotrooppisten aineiden laittomasta kaupasta, aseiden ja räjähteiden kaupasta sekä myrkyllisten ja vaarallisten jätteiden laittomista kuljetuksista;

― Saksan liittotasavallassa: Polizeien des Bundes und der Länder -laitoksen virkamiehet sekä ainoastaan huumausaineiden ja psykotrooppisten aineiden laittoman kaupan sekä asekaupan osalta Zollfahndungsdienst-laitoksen (tullitutkimuslaitoksen) virkamiehet syyttäjäviranomaisten avustajien ominaisuudessa;

― Ranskan tasavallassa: police nationalen ja gendarmerie nationalen rikospoliisiosaston virkamiehet ja avustajat sekä 10 kappaleessa tarkoitetuissa kahdenvälisissä sopimuksissa määrätyin edellytyksin ja toimivaltansa puitteissa, kun on kysymys huumausaineiden ja psykotrooppisten aineiden laittomasta kaupasta, aseiden ja räjähteiden kaupasta sekä myrkyllisten ja vaarallisten jätteiden laittomista kuljetuksista;

― Luxemburgin suurherttuakunnassa: santarmilaitoksen ja poliisin virkamiehet sekä 10 kappaleessa tarkoitetuissa kahdenvälisissä sopimuksissa määrätyin edellytyksin ja toimivaltansa puitteissa, kun on kysymys huumausaineiden ja psykotrooppisten aineiden laittomasta kaupasta, aseiden ja räjähteiden kaupasta sekä myrkyllisten ja vaarallisten jätteiden laittomista kuljetuksista;

― Alankomaiden kuningaskunnassa: Rijkspolitie ja Gemeentepolitielaitoksen virkamiehet sekä verotutkintaviranomaiset 10 kappaleessa tarkoitetuilla kahdenvälisillä sopimuksilla määrätyin edellytyksin ja toimivaltansa puitteissa, kun on kysymys huumausaineiden ja psykotrooppisten aineiden laittomasta kaupasta, aseiden ja räjähteiden kaupasta sekä myrkyllisten ja vaarallisten jätteiden laittomista kuljetuksista.

8. Tämä artikla ei rajoita asianomaisten sopimuspuolten osalta 27 päivänä kesäkuuta 1962 rikoksentekijäin luovuttamisesta ja keskinäisestä oikeusavusta rikosasioissa tehdyn Benelux-sopimuksen, sellaisena kuin se on muutettuna 11 päivänä toukokuuta 1974 annetulla pöytäkirjalla, 27 artiklan soveltamista.

9. Tätä yleissopimusta allekirjoittaessaan kukin sopimuspuoli antaa selityksen, jossa se määrittelee 2, 3 ja 4 kappaleen määräysten pohjalta toimintamenetelmät takaa-ajoon alueellaan kunkin sellaisen sopimuspuolen osalta, jonka kanssa sillä on yhteinen raja.

Sopimuspuoli voi milloin tahansa korvata selityksensä toisella selityksellä, mikäli tämä ei rajoita aikaisemman selityksen soveltamisalaa.

Selitys annetaan kunkin kyseessä olevan sopimuspuolen kanssa yhteisymmärryksessä, jotta sisärajojen kummallakin puolella sovellettaisiin toisiaan vastaavia säännöksiä.

10. Sopimuspuolet voivat kahdenvälisin sopimuksin laajentaa 1 kappaleen soveltamisalaa ja antaa täydentäviä säännöksiä tämän artiklan täytäntöönpanosta.

42 artikla

Edellä 40 ja 41 artiklassa tarkoitettujen tehtävien aikana toisen sopimuspuolen alueella toimivien virkamiesten katsotaan vastaavan tämän sopimuspuolen virkamiehiä sellaisten rikosten osalta, joiden kohteeksi he joutuvat tai joita he tekevät.

43 artikla

1. Kun sopimuspuolen virkamiehet tämän yleissopimuksen 40 ja 41 artiklan mukaisesti toimivat toisen sopimuspuolen alueella, ensiksi mainittu sopimuspuoli on vastuussa tehtävän aikana aiheutuneista vahingoista sen sopimuspuolen lainsäädännön mukaisesti, jonka alueella he toimivat.

2. Sopimuspuoli, jonka alueella aiheutuu 1 kappaleessa tarkoitettu vahinko, on vastuussa vahingon korvaamisesta kuten se olisi vastuussa omien virkamiestensä aiheuttamasta vahingosta.

3. Sopimuspuoli, jonka virkamiehet ovat aiheuttaneet vahinkoa toisen sopimuspuolen alueella, korvaa tälle toiselle sopimuspuolelle vahingon uhrille tai tämän oikeudenomistajille maksamat korvaukset kokonaisuudessaan.

4. Kunkin sopimuspuolen on 1 kappaleessa tarkoitetussa tapauksessa luovuttava vahingonkorvausvaatimuksista toista sopimuspuolta kohtaan, sanotun kuitenkaan estämättä ensiksi mainitun sopimuspuolen oikeuksien käyttämistä kolmansia osapuolia kohtaan sekä lukuun ottamatta 3 kappaleen määräyksiä.

44 artikla

1. Asiaa koskevien kansainvälisten yleissopimusten mukaisesti sekä paikalliset olot ja tekniset mahdollisuudet huomioon ottaen sopimuspuolet luovat erityisesti raja-alueilla suoria puhelin-, radio-, teleksi- ja muita yhteydenpitolinjoja poliisi- ja tulliyhteistyön helpottamiseksi, erityisesti tietojen välittämiseksi ajoissa rajan kummallakin puolella tapahtuvan tarkkailun ja takaa-ajon yhteydessä.

2. Lyhyellä aikavälillä toteutettavien toimenpiteiden lisäksi ne tutkivat erityisesti seuraavia mahdollisuuksia:

a) aineiston vaihto tai asianmukaisin radiolaittein varustettujen yhteysvirkamiesten lähettäminen;

b) raja-alueilla käytettävien äänitaajuuksien laajentaminen;

c) samoilla alueilla toimivien poliisi- ja tulliyksiköiden yhteyden käyttöön ottaminen;

d) tiedonvälityslaitteiston osto-ohjelmien yhteensovittaminen standardoitujen ja yhteensopivien tiedonvälitysjärjestelmien aikaansaamiseksi.

45 artikla

1. Sopimuspuolet sitoutuvat toteuttamaan tarpeelliset toimenpiteet taatakseen, että

a) majoitusliikkeen johtaja tai hänen alaisensa valvovat, että heidän liikkeeseensä majoittuneet ulkomaalaiset sekä muiden sopimuspuolten ja muiden Euroopan yhteisöjen jäsenvaltioiden kansalaiset lukuun ottamatta mukana matkustavia puolisoita tai alaikäisiä lapsia taikka ryhmämatkalle osallistuvia täyttävät ja allekirjoittavat omakätisesti ilmoituslomakkeet ja todistavat majoitusliikkeen johtajalle tai tämän alaiselle henkilöllisyytensä voimassa olevalla henkilöllisyystodistuksella;

b) a kohdan mukaisesti täytetyt ilmoituslomakkeet säilytetään tai toimitetaan toimivaltaisille viranomaisille, jos nämä katsovat sen tarpeelliseksi uhan torjumiseksi, rangaistuksen täytäntöönpanemiseksi tai kadonneiden henkilöiden tai onnettomuuksien uhrien kohtalon selvittämiseksi, ellei kansallisesta lainsäädännöstä muuta johdu.

2. Edellä olevan 1 kappaleen määräyksiä sovelletaan soveltuvin osin henkilöihin, jotka asuvat ammattimaisesti vuokralle tarjotussa majoituksessa, erityisesti teltoissa, asuntovaunuissa tai veneissä.

46 artikla

1. Kukin sopimuspuoli voi erityistapauksessa oman lainsäädäntönsä mukaisesti ja ilman pyyntöä lähettää toiselle sopimuspuolelle tietoa, joka voi olla vastaanottajalle tärkeätä tulevien tai muiden rikosten ehkäisemiseksi tai yleistä järjestystä ja turvallisuutta koskevan uhan torjumiseksi.

2. Tietoja vaihdetaan sitä varten nimitettävän keskusviranomaisen välityksellä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 39 artiklan 4 kappaleessa tarkoitetun, yhteistyötä raja-alueilla koskevan järjestelyn soveltamista. Erityisen kiireellisissä tapauksissa tässä artiklassa tarkoitettu tietojen vaihtaminen voi tapahtua suoraan kyseisten poliisiviranomaisten välillä, ellei kansallisissa säännöksissä toisin säädetä. Keskusviranomaiselle ilmoitetaan tästä niin pian kuin mahdollista.

47 artikla

1. Sopimuspuolet voivat tehdä kahdenvälisiä sopimuksia, jotka tekevät mahdolliseksi lähettää sopimuspuolen yhteyshenkilö määrätyksi tai määräämättömäksi ajaksi toisen sopimuspuolen poliisiviranomaisten palvelukseen.

2. Yhteysvirkamiehen lähettäminen määrätyksi tai määräämättömäksi ajaksi tapahtuu sopimuspuolten välisen yhteistyön helpottamiseksi ja nopeuttamiseksi erityisesti

a) tukemalla tietojen vaihtamista rikollisuutta vastaan sekä ennaltaehkäisevästi että jälkikäteisesti;

b) tukemalla poliisi- ja oikeusapua rikosasioissa koskevien pyyntöjen täyttämistä;

c) tukemalla rajojen valvonnasta vastaavien viranomaisten tehtävien suorittamista ulkorajoilla.

3. Yhteyshenkilöiden tehtävänä on antaa neuvoja ja toimia tukihenkilöinä. Heillä ei ole itsenäistä toimivaltaa poliisitoimien suorittamiseen. He toimittavat tietoja ja suorittavat tehtävänsä niiden ohjeiden puitteissa, jotka he saavat lähettävältä sopimuspuolelta ja siltä sopimuspuolelta, jonka palvelukseen heidät on siirretty. He antavat säännöllisesti kertomuksen sen poliisilaitoksen päällikölle, jonka palvelukseen heidät on siirretty.

4. Sopimuspuolet voivat kahdenvälisesti tai monenvälisesti sopia, että kolmannen maan palvelukseen siirretyt sopimuspuolen yhteyshenkilöt edustavat tehtävissään myös yhden tai useamman muun sopimuspuolen etuja. Tällaisten sopimusten nojalla kolmannen valtion palvelukseen siirretyt yhteyshenkilöt toimittavat muille sopimuspuolille tietoja näiden pyynnöstä tai omasta aloitteestaan ja suorittavat tehtäviä näiden osapuolten lukuun toimivaltansa rajoissa. Sopimuspuolet ilmoittavat toisilleen aikeistaan lähettää yhteyshenkilöitä kolmansiin maihin.

2 LUKU

OIKEUSAPU RIKOSASIOISSA

48 artikla

1. Tämän luvun tarkoituksena on täydentää 20 päivänä huhtikuuta 1959 tehtyä keskinäistä oikeusapua rikosasioissa koskevaa eurooppalaista yleissopimusta sekä Benelux-talousliiton jäsenenä olevien sopimuspuolten välisissä suhteissa 27 päivänä kesäkuuta 1962 rikoksentekijäin luovuttamisesta ja keskinäisestä oikeusavusta rikosasioissa tehtyä Benelux-sopimusta, sellaisena kuin se on muutettuna 11 päivänä toukokuuta 1974 tehdyllä pöytäkirjalla, ja helpottaa mainittujen sopimusten soveltamista.

2. Edellä oleva 1 kappale ei vaikuta sopimuspuolten välillä voimassa olevien kahdenvälisten sopimusten pitemmälle menevien määräysten soveltamiseen.

49 artikla

Oikeusapua annetaan myös

a) menettelyssä, jossa käsitellään toisen tai kummankin sopimuspuolen kansallisen lainsäädännön mukaan rangaistavia ja hallinnollisen viranomaisen toimivaltaan kuuluvia järjestysrikkomuksia, jos asiassa annettava päätös voidaan saattaa rikosasiassa toimivaltaisen tuomioistuimen tutkittavaksi;

b) menettelyssä, joka koskee korvausvaatimusta aiheettoman syytteen tai väärän tuomion johdosta;

c) armahtamisasiain käsittelyssä;

d) rikosasian yhteydessä käsiteltävässä riita-asiassa, kunnes rikosasiassa on annettu lopullinen ratkaisu;

e) rangaistuksen tai turvaamistoimen täytäntöönpanoa, sakon perintää tai oikeudenkäyntikulujen maksamista koskevien asiakirjojen tiedoksiannossa;

f) menettelyssä, joka koskee tuomion tai turvaamistoimen tai sen täytäntöönpanon lykkäämistä, ehdonalaiseen vapauteen päästämistä, rangaistuksen tai turvaamistoimen täytäntöönpanoajankohdan siirtämistä tai täytäntöönpanon keskeyttämistä.

50 artikla

1. Sopimuspuolet sitoutuvat tarjoamaan 48 artiklassa tarkoitetun yleissopimuksen ja siinä tarkoitetun sopimuksen mukaisesti oikeusapua valmisteveroa, arvonlisäveroa ja tulleja koskevien säännösten rikkomisen osalta. Tullia koskevilla säännöksillä tarkoitetaan 7 päivänä syyskuuta 1967 Alankomaiden, Belgian, Italian, Luxemburgin, Ranskan ja Saksan liittotasavallan välillä keskinäisestä hallinnollisesta avunannosta tulliasioista tehdyn yleissopimuksen 2 artiklassa sekä 19 päivänä toukokuuta 1981 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1468/81 2 artiklassa mainittuja määräyksiä.

2. Valmisteveroa koskevaan petokseen perustuvia pyyntöjä ei saa evätä sillä perusteella, että pyynnön vastaanottanut maa ei kanna pyynnössä tarkoitetuista tavaroista valmisteveroa.

3. Pyynnön esittänyt sopimuspuoli saa toimittaa eteenpäin tai käyttää pyynnön vastaanottaneelta sopimuspuolelta saamiaan tietoja tai todisteita muihin kuin pyynnössä mainittuihin kuulusteluihin, tutkintaan tai käsittelyihin vain pyynnön vastaanottaneen sopimuspuolen etukäteen antamalla suostumuksella.

4. Tässä artiklassa määrätyn oikeusavun antamisesta voidaan kieltäytyä, jos maksamatta oleva tai kokonaan maksamatta jätetty arvioitu määrä ei ylitä 25000 ecua tai jos ilman lupaa vietyjen tai tuotujen tavaroiden arvioitu arvo ei ylitä 100000 ecua, ellei pyynnön esittänyt sopimuspuoli pidä tapausta olosuhteiden tai syytetyn henkilöllisyyden takia erittäin vakavana.

5. Tämän artiklan määräyksiä sovelletaan myös, kun esitetty oikeusapupyyntö koskee järjestysrikkomusta, josta voidaan tuomita vain sakkoon ja oikeusapupyynnön esittää oikeusviranomainen.

51 artikla

Sopimuspuolet voivat asettaa etsintää ja takavarikkoa koskevalle oikeusapupyynnölle ainoastaan seuraavat ehdot:

a) Oikeusapupyynnön perusteena on teko, josta kummankin sopimuspuolen lain mukaan ankarin seuraamus on vähintään kuuden kuukauden vapausrangaistus tai vapauden menettämistä tarkoittava seuraamus, taikka teko, joka jommankumman sopimuspuolen lain mukaan on rangaistava sanotulla seuraamuksella ja toisen sopimuspuolen lain mukaan hallinnollisen viranomaisen toimivaltaan kuuluvana järjestelyrikkomuksena, jos asiassa annettava päätös voidaan saattaa rikosasiassa toimivaltaisen tuomioistuimen käsiteltäväksi.

b) Oikeusapupyynnön täyttäminen on muutoin pyynnön vastaanottaneen sopimuspuolen lain mukaista.

52 artikla

1. Kukin sopimuspuoli voi toimittaa oikeuskäsittelyä koskevat asiakirjat suoraan postitse toisen sopimuspuolen alueella oleville henkilöille. Sopimuspuolet toimittavat toimeenpanevalle komitealle luettelon asiakirjoista, jotka voidaan toimittaa tällä tavalla.

2. Kun on aihetta epäillä, ettei vastaanottaja ymmärrä asiakirjan laatimiskieltä, asiakirja - tai ainakin sen olennaiset osat - on käännettävä yhdelle tai useammalle sen sopimuspuolen kielelle, jonka alueella vastaanottaja oleskelee. Jos asiakirjan lähettävä viranomainen tietää, että vastaanottaja osaa vain jotakin muuta kieltä, asiakirja - tai ainakin sen olennaiset osat - on käännettävä tälle muulle kielelle.

3. Todistajaa ja asiantuntijaa, joka on jättänyt noudattamatta postin välityksellä tiedoksiannetun kutsun, ei saa tästä rangaista eikä häntä kohtaan käyttää pakkokeinoja, vaikka kutsu olisikin sisältänyt ilmoituksen poissaolon seuraamuksista, ellei hän sittemmin ole vapaaehtoisesti saapunut pyynnön esittäneen sopimuspuolen alueelle ja siellä jälleen saanut asianmukaista kutsua tiedoksi. Kutsun tiedoksiannosta vastaavan viranomaisen tulee huolehtia siitä, että postitse lähetettävä kutsu ei sisällä ilmoitusta pakkokeinoista poissaolon varalta. Tämä määräys ei rajoita 27 päivänä kesäkuuta 1962 rikoksentekijäin luovuttamisesta ja keskinäisestä oikeusavusta rikosasioissa tehdyn Benelux-sopimuksen soveltamista, sellaisena kuin se on muutettuna 11 päivänä toukokuuta 1974 tehdyllä pöytäkirjalla.

4. Jos oikeusapupyynnön perusteena on teko, joka sekä pyynnön esittäneen että pyynnön vastaanottaneen sopimuspuolen lain mukaan on hallinnollisen viranomaisen toimivaltaan kuuluva järjestysrikkomus ja asiassa annettava päätös voidaan saattaa rikosasiassa toimivaltaisen tuomioistuimen tutkittavaksi, on asiakirjojen lähettämisessä noudatettava 1 kappaleen määräyksiä.

5. Rajoittamatta 1 kappaleen määräysten soveltamista asian käsittelyyn liittyvät asiakirjat voidaan lähettää pyynnön vastaanottavan sopimuspuolen oikeusviranomaisten välityksellä, jos vastaanottajan osoite on tuntematon tai jos pyynnön esittänyt sopimuspuoli edellyttää muodollista tiedoksiantoa.

53 artikla

1. Oikeusapupyynnöt voidaan toimittaa suoraan oikeusviranomaisten kesken samoin kuin vastaukset niihin.

2. Edellä olevan 1 kappaleen soveltaminen ei rajoita pyyntöjen ja vastausten lähettämistä oikeusministeriöiden välillä tai Kansainvälisen rikospoliisijärjestön Interpolin kansallisten keskustoimistojen välityksellä.

3. Sellaisten henkilöiden siirtämistä tai kuljetusta koskevien pyyntöjen esittämisen, jotka ovat tutkinta- tai vankeusvankeudessa tai joihin on kohdistettu vapauden menettämisen aiheuttava toimenpide, ja rikosrekisteriä koskevien tietojen säännöllisen tai satunnaisen vaihtamisen on tapahduttava oikeusministeriöiden välityksellä.

4. Oikeusministeriöllä tarkoitetaan 20 päivänä huhtikuuta 1959 tehdyn keskinäistä oikeusapua rikosasioissa koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen mukaisesti Saksan liittotasavallan osalta liittovaltion oikeusministeriötä ja osavaltioiden oikeusministereitä tai -senaattoreita.

5. Pyynnön esittävän sopimuspuolen oikeusviranomaiset voivat esittää ilmoitukset ajo- ja lepoajasta annetun lainsäädännön säännösten rikkomista koskevasta tutkinnasta 20 päivänä huhtikuuta 1959 tehdyn keskinäistä oikeusapua rikosasioissa koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen 21 artiklan ja 27 päivänä kesäkuuta 1962 rikoksentekijäin luovuttamisesta ja keskinäisestä oikeusavusta rikosasioissa tehdyn Benelux-sopimuksen, sellaisena kuin se on muutettuna 11 päivänä toukokuuta 1974 tehdyllä pöytäkirjalla, 27 artiklan mukaisesti suoraan pyynnön vastaanottavan sopimuspuolen oikeusviranomaiselle.

3 LUKU

NE BIS IN IDEM -PERIAATTEEN SOVELTAMISESTA

54 artikla

Henkilöä, jota koskevassa asiassa sopimuspuoli on antanut lainvoimaisen tuomion, ei voida syyttää samasta teosta toisen sopimuspuolen toimesta edellyttäen, että tämä henkilö on tuomion saatuaan suorittanut rangaistuksensa tai parhaillaan suorittaa sitä taikka että sitä ei voida tuomion antaneen sopimuspuolen lain mukaan enää suorittaa.

55 artikla

1. Sopimuspuoli voi tämän yleissopimuksen ratifioidessaan tai hyväksyessään selittää, että 54 artikla ei sido sitä yhdessä tai useammassa seuraavista tapauksista:

a) kun toisen maan antaman tuomion pohjana oleva teko on tapahtunut kokonaan tai osittain sen alueella; viimeksi mainitussa tapauksessa tätä poikkeusta ei kuitenkaan sovelleta, jos teko on tapahtunut kokonaan tai osittain sen sopimuspuolen alueella, jossa tuomio on annettu;

b) kun toisen maan tuomion pohjana oleva teko muodostaa uhan valtion turvallisuudelle tai muille kyseisen sopimuspuolen yhtä olennaisille eduille;

c) kun tuomion pohjana olevan teon on tehnyt kyseisen sopimuspuolen palveluksessa oleva henkilö virkavelvollisuuksiaan rikkoen.

2. Sopimuspuolen, joka on antanut 1 kappaleen b kohdassa mainittua poikkeusta koskevan selityksen, on nimettävä ne rikosryhmät, joihin tätä poikkeusta voidaan soveltaa.

3. Sopimuspuoli voi milloin tahansa perua tällaisen yhtä tai useampaa 1 kappaleessa mainittua poikkeusta koskevan selityksen.

4. Poikkeuksia, joista on tehty 1 kappaleen mukainen selitys, ei sovelleta, kun kyseinen sopimuspuoli on samojen tekojen kyseessä ollessa pyytänyt toista sopimuspuolta suorittamaan tutkinnan tai suostunut kyseisen henkilön luovutukseen.

56 artikla

Jos sopimuspuoli aloittaa sellaista henkilöä koskevan uuden tutkinnan, josta joku toinen sopimuspuoli on hänet jo lainvoimaisesti tuominnut, vähennetään mahdollisesti määrättävästä rangaistuksesta viimeksi mainitun sopimuspuolen alueella tästä teosta kärsitty vapaudenmenetysaika. Samoin otetaan kansallisen lainsäädännön sallimissa rajoissa huomioon muu jo suoritettu rangaistus kuin vapaudenmenetys.

57 artikla

1. Jos sopimuspuoli syyttää henkilöä rikoksesta ja jos tämän sopimuspuolen toimivaltaisilla viranomaisilla on syytä epäillä, että syyte koskee samaa tekoa, josta toinen sopimuspuoli on hänet jo kerran lainvoimaisesti tuominnut, näiden viranomaisten on tarpeelliseksi katsoessaan pyydettävä asianomaiset tiedot sen sopimuspuolen toimivaltaisilta viranomaisilta, jonka alueella tuomio on annettu.

2. Pyydetyt tiedot on annettava mahdollisimman pikaisesti, ja ne on otettava huomioon päätettäessä meneillään olevan käsittelyn jatkamisesta.

3. Kukin sopimuspuoli nimittää tämän yleissopimuksen ratifioidessaan tai hyväksyessään ne viranomaiset, joilla on valtuudet pyytää ja vastaanottaa tässä artiklassa tarkoitettuja tietoja.

58 artikla

Edellä olevat määräykset eivät rajoita sellaisten pitemmälle menevien kansallisten määräysten soveltamista, jotka koskevat ulkomailla tehtyihin oikeudellisiin päätöksiin sovellettavaa ne bis in idem -periaatetta.

4 LUKU

RIKOKSENTEKIJÖIDEN LUOVUTTAMINEN

59 artikla

1. Tämän luvun määräysten tarkoituksena on täydentää 13 päivänä syyskuuta 1957 tehtyä rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista koskevaa eurooppalaista yleissopimusta ja 27 päivänä kesäkuuta 1962 rikoksentekijäin luovuttamisesta ja keskinäisestä oikeusavusta rikosasioissa tehtyä Benelux-sopimusta, sellaisena kuin se on muutettuna 11 päivänä toukokuuta 1974 annetulla pöytäkirjalla, ja helpottaa mainittujen sopimusten soveltamista.

2. Edellä oleva 1 kappale ei vaikuta sopimuspuolten välillä voimassa olevien kahdenvälisten sopimusten pitemmälle menevien määräysten soveltamiseen.

61 artikla

Ranskan tasavalta sitoutuu luovuttamaan toisen sopimuspuolen pyynnöstä henkilöt, joita vastaan on ryhdytty oikeudellisiin toimiin tekojen johdosta, joista voidaan Ranskan lainsäädännön mukaisesti rangaista vähintään kahden vuoden vapaudenmenetyksellä tai vapautta rajoittavalla toimenpiteellä ja pyynnön esittäneen sopimuspuolen lainsäädännön mukaisesti vähintään yhden vuoden vastaavalla seuraamuksella.

62 artikla

1. Vanhenemisen keskeyttämisen osalta sovelletaan ainoastaan pyynnön esittävän sopimuspuolen lainsäädäntöä.

2. Pyynnön vastaanottaneen sopimuspuolen myöntämä armahdus ei estä rikoksentekijän luovuttamista, ellei rikos kuuluu pyynnön vastaanottaneen sopimuspuolen tuomiovaltaan.

3. Sellaisen tutkinnan mahdollistavan syytteen tai virallisen ilmoituksen puuttuminen, jotka ovat tarpeen ainoastaan pyynnön vastaanottaneen sopimuspuolen lainsäädännön nojalla, ei vaikuta velvollisuuteen luovuttaa rikoksentekijä.

63 artikla

Sopimuspuolet sitoutuvat 59 artiklassa mainitun yleissopimuksen ja sopimuksen mukaisesti luovuttamaan rikoksentekijät, joita koskevaa tutkintaa pyynnön esittäneen sopimuspuolen oikeusviranomaiset suorittavat jonkin 50 artiklan 1 kappaleessa tarkoitetun rikoksen johdosta tai joita ne etsivät tällaisesta rikoksesta annetun tuomion tai turvaamistoimenpiteen johdosta.

64 artikla

Jäljempänä olevan 95 artiklan mukaisesti Schengenin tietojärjestelmään tehdyllä ilmoituksella on sama vaikutus kuin väliaikaista säilöön ottamista koskevalla pyynnöllä, joka on tehty 13 päivänä syyskuuta 1957 tehdyn rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen 16 artiklan mukaisesti tai 27 päivänä kesäkuuta 1962 rikoksentekijäin luovuttamisesta ja keskinäisestä oikeusavusta rikosasioissa tehdyn Benelux-sopimuksen, sellaisena kuin se on muutettuna 11 päivänä toukokuuta 1974 annetulla pöytäkirjalla, 15 artiklan mukaisesti.

65 artikla

1. Pyynnön esittävän sopimuspuolen toimivaltainen ministeriö esittää pyynnön vastaanottavan sopimuspuolen toimivaltaiselle ministeriölle rikoksentekijäin luovuttamista ja siirtoa koskevat pyynnöt sanotun rajoittamatta diplomaattitien käyttämistä.

2. Toimivaltaiset ministeriöt ovat

― Belgian kuningaskunnassa: oikeusministeriö,

― Saksan liittotasavallassa: liittovaltion oikeusministeriö ja osavaltioiden oikeusministeri tai senaattori,

― Ranskan tasavallassa: ulkoasiainministeriö,

― Luxemburgin suurherttuakunnassa: oikeusministeriö,

― Alankomaiden kuningaskunnassa: oikeusministeriö.

66 artikla

1. Jos luovutettavaksi pyydetyn henkilön luovuttaminen ei pyynnön vastaanottaneen sopimuspuolen lain mukaan ole ilmeisesti kiellettyä, voi tämä sopimuspuoli suostua luovuttamispyyntöön noudattamatta mahdollista luovutusmenettelyä, mikäli luovutettavaksi pyydetty henkilö, jolle on ilmoitettu hänen oikeudestaan vaatia luovuttamismenettelyn noudattamista, tuomarin tai toimivaltaisen viranomaisen edessä antaa tähän suostumuksensa, joka merkitään pöytäkirjaan. Luovutettavaksi pyydetyllä henkilöllä on tällöin oikeus käyttää asianajajan apua.

2. Luovutettavaksi pyydetty henkilö, joka 1 kappaleen nojalla tapahtuvan luovuttamisen yhteydessä on ilmoittanut luopuvansa erityissäännön takaamasta suojasta, ei voi peruuttaa tätä ilmoitustaan.

5 LUKU

RIKOSTUOMIOIDEN TÄYTÄNTÖÖNPANON SIIRTO

67 artikla

Jäljempänä olevien määräysten tarkoituksena on täydentää Euroopan neuvoston 21 päivänä maaliskuuta 1983 tekemää yleissopimusta tuomittujen henkilöiden siirtämisestä niiden sopimuspuolten välillä, jotka ovat mainitun yleissopimuksen osapuolia.

68 artikla

1. Sopimuspuoli, jonka alueella on julistettu toisen sopimuspuolen kansalaiseen kohdistuva vapaudenmenetystä koskeva tuomio tai turvaamistoimenpide, joka on saanut lainvoiman, voi, kun kyseinen henkilö on paennut omaan maahansa välttääkseen tuomion tai turvaamistoimenpiteen ja kun paennut henkilö on oman maansa alueella, pyytää tätä toista sopimuspuolta hoitamaan puolestaan tuomion tai turvaamistoimenpiteen täytäntöönpanon.

2. Pyynnön vastaanottanut sopimuspuoli voi pyynnön esittäneen sopimuspuolen pyynnöstä, ennen tuomion tai turvaamistoimenpiteen tai tuomion osan täytäntöönpanon hoitamista koskevaa pyyntöä tukevien asiakirjojen saapumista ja pyyntöä koskevan päätöksen tekemistä, ottaa tuomitun henkilön säilöön tai toteuttaa muita toimenpiteitä varmistaakseen kyseisen henkilön pysymisen pyynnön vastaanottaneen sopimuspuolen alueella.

69 artikla

Tuomion täytäntöönpanon siirto 68 artiklan nojalla ei edellytä tuomion tai toimenpiteen kohteena olevan henkilön suostumusta. Soveltuvin osin sovelletaan Euroopan neuvoston 21 päivänä maaliskuuta 1983 tekemän yleissopimuksen tuomittujen siirtämistä koskevia muita määräyksiä.

6 LUKU

HUUMAUSAINEET

71 artikla

1. Sopimuspuolet sitoutuvat toteuttamaan kaikenlaisten huumausaineiden ja psykotrooppisten aineiden mukaan lukien kannabiksen epäsuoran ja suoran myynnin sekä näiden tuotteiden ja aineiden myyntiä tai maastavientiä varten tapahtuvan hallussapidon osalta kaikki Yhdistyneiden Kansakuntien olemassa olevien yleissopimusten(1) mukaiset toimenpiteet, jotka ovat tarpeen huumausaineiden ja psykotrooppisten aineiden laittoman kaupan estämiseksi ja rankaisemiseksi.

2. Sopimuspuolet sitoutuvat hallinnollisin ja rikosoikeudellisin keinoin estämään kaikenlaisten huumausaineiden ja psykotrooppisten aineiden mukaan lukien kannabiksen laittoman viennin sekä tällaisten tuotteiden ja aineiden myynnin, hankkimisen ja välittämisen sekä rankaisemaan siitä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 74, 75 ja 76 artiklan asiaa koskevien määräysten soveltamista.

3. Taistellakseen huumausaineiden ja kaikenlaisten psykotrooppisten aineiden mukaan lukien kannabiksen laitonta kauppaa vastaan sopimuspuolet tehostavat henkilöitä ja tavaroita sekä liikkumista ja kulkuvälineitä koskevia tarkastuksia ulkorajoillaan. Yksityiskohdista päättää 70 artiklassa mainittu työryhmä. Se kiinnittää erityistä huomiota ulkorajoilta vapautuvan poliisi- ja tullihenkilökunnan osan uudelleen sijoittamiseen sekä nykyaikaisten huumeidenetsintäkeinojen ja huumekoirien käyttöönottoon.

4. Tämän artiklan määräysten noudattamiseksi sopimuspuolet valvovat erityisesti paikkoja, joita tunnetusti käytetään huumekauppaan.

5. Sopimuspuolet tekevät toimivaltansa rajoissa kaikkensa kaikenlaisten huumausaineiden ja psykotrooppisten aineiden mukaan lukien kannabiksen laittomaan kysyntään liittyvien kielteisten vaikutusten estämiseksi ja niitä vastaan taistelemiseksi. Tässä tarkoituksessa toteutetut toimenpiteet kuuluvat kunkin sopimuspuolen vastuualueeseen.

72 artikla

Sopimuspuolet sitoutuvat perustuslakinsa ja kansallisen oikeusjärjestyksensä mukaisesti antamaan lainsäädäntöä, jolla tehdään mahdolliseksi ottaa haltuun ja takavarikoida huumausaineiden ja psykotrooppisten aineiden laittomasta kaupasta peräisin olevat tuotot.

73 artikla

1. Sopimuspuolet sitoutuvat perustuslakinsa ja kansallisen oikeusjärjestyksensä mukaisesti ryhtymään toimenpiteisiin, joilla tehdään mahdolliseksi huumausaineiden ja psykotrooppisten aineiden laittoman kaupan valvotut läpilaskut.

2. Päätös valvotusta läpilaskusta tehdään jokaisessa yksittäistapauksessa kunkin kyseisen sopimuspuolen ennalta antaman suostumuksen perusteella.

3. Kukin sopimuspuoli on vastuussa omalla alueellaan tapahtuvista toimista ja valvoo niitä, ja sillä on valtuudet puuttua niihin.

75 artikla

1. Sopimuspuolten alueelle saapuvat ja niiden alueella liikkuvat matkustajat voivat kuljettaa mukanaan huumausaineita ja psykotrooppisia aineita, jotka ovat tarpeellisia sairaanhoidossa, jos he esittävät tarkastuksessa todistuksen, jonka oleskelujäsenvaltion toimivaltainen viranomainen on myöntänyt tai oikeaksi todistanut.

2. Toimeenpaneva komitea päättää 1 kappaleessa tarkoitetun sopimuspuolen myöntämän todistuksen muodosta ja sisällöstä sekä erityisesti tuotteiden ja aineiden laatuun ja määrään ja matkan kestoon liittyvistä tiedoista.

3. Sopimuspuolet ilmoittavat toisilleen 2 kappaleessa tarkoitetun todistuksen myöntämiseen tai oikeaksi todistamiseen toimivaltaisista viranomaisista.

76 artikla

1. Sopimuspuolet päättävät tarvittavista toimenpiteistä ja lääketieteellisten, eettisten ja toiminnallisten käytäntöjensä mukaisesti niiden huumausaineiden ja psykotrooppisten aineiden tarkastamisesta, jotka ovat yhden tai useamman sopimuspuolen alueella perusteellisemman tarkastuksen alaisia kuin niiden alueella, jotta näiden perusteellisempien tarkastusten tehokkuuteen ei vaikuteta.

2. Edellä olevaa 1 kappaletta sovelletaan myös aineisiin, joita käytetään yleisesti huumausaineiden ja psykotrooppisten aineiden valmistukseen.

3. Sopimuspuolet ilmoittavat toisilleen toimenpiteistä, jotka ne toteuttavat 1 ja 2 kappaleessa tarkoitettujen aineiden laillisen kaupan valvonnan täytäntöönpanemiseksi.

4. Tässä yhteydessä esiintyviä ongelmia käsitellään säännöllisesti toimeenpanevassa komiteassa.

7 LUKU

AMPUMA-ASEET JA AMPUMATARVIKKEET

82 artikla

Luetteloon 79, 80 ja 81 artiklassa tarkoitetuista aseista eivät sisälly

a) ampuma-aseet, joiden malli tai valmistusvuosi - paitsi poikkeustapauksessa - on aiemmalta ajalta kuin 1 päivältä tammikuuta 1870, edellyttäen että niillä ei voida ampua kiellettyihin tai luvanvaraisiin aseisiin tarkoitettuja ampumatarvikkeita;

b) edellä a kohdassa mainittujen aseiden kopiot, jos niissä ei voida käyttää metallikuorisia patruunoita;

c) ampuma-aseet, joista on teknisellä menetelmällä tehty ampumiseen soveltumattomia ja joissa on viranomaisen tarkastusmerkintä tai jotka kyseinen viranomainen on hyväksynyt.

91 artikla

1. Sopimuspuolet sopivat luovansa 28 päivänä kesäkuuta 1978 yksityishenkilöiden tuliaseiden hankkimista ja hallussapitoa koskevasta valvonnasta tehdyn eurooppalaisen yleissopimuksen pohjalta kansallisten lainsäädäntöjensä puitteissa tietojenvaihtojärjestelmän, joka koskee toisen sopimuspuolen alueella pysyvästi asuvien tai sinne sijoittautuneiden henkilöiden - sekä yksityisten henkilöiden että aseiden vähittäismyyjien - ampuma-aseiden hankintaa. Aseiden vähittäismyyjänä pidetään jokaista henkilöä, jonka ammatinharjoittaminen koostuu kokonaan tai osittain ampuma-aseiden vähittäiskaupasta.

2. Tietojenvaihto koskee:

a) kahden edellä 1 kappaleessa mainitun yleissopimuksen ratifioineen sopimuspuolen välillä ampuma-aseita, jotka mainitaan yleissopimuksen liitteen 1 A osan 1 numeron a-h alakohdassa;

b) sellaisten sopimuspuolten välillä, joista ainakaan toinen ei ole ratifioinut 1 kappaleessa mainittua yleissopimusta, ampuma-aseita, joita kummankin sopimuspuolen alueella koskee lupa- tai ilmoitusjärjestelmä.

3. Ampuma-aseiden hankkimista koskevat tiedot on toimitettava viipymättä ja niiden on sisällettävä seuraavat tiedot:

a) hankkimispäivä ja hankkijan henkilöllisyyden osalta

― jos kyse on luonnollisesta henkilöstä: sukunimi, etunimet, syntymäaika ja -paikka, osoite ja passin tai henkilöllisyystodistuksen numero sekä myöntämispäivä ja myöntänyt viranomainen, riippumatta siitä, onko kysymyksessä asekauppias,

― jos kyse on oikeushenkilöstä: nimi tai toiminimi ja kotipaikka sekä oikeushenkilöä edustamaan valtuutetun henkilön sukunimi, etunimet, syntymäaika ja paikka, osoite ja passin tai henkilöllisyystodistuksen numero;

b) kyseessä olevan ampuma-aseen malli, mallinumero, kaliiperi ja muut tunnistetiedot ja sarjanumero.

4. Kukin sopimuspuoli nimeää kansallisen viranomaisen, joka lähettää ja vastaanottaa 2 ja 3 kappaleessa tarkoitettuja tietoja, ja ilmoittaa välittömästi muille sopimuspuolille kyseisen viranomaisen nimeämiseen liittyvistä muutoksista.

5. Kunkin sopimuspuolen nimeämä viranomainen voi välittää sille toimitetut tiedot paikallisesti toimivaltaisille poliisiviranomaisille ja rajavalvontaviranomaisille, jotta nämä voisivat estää ja tutkia rangaistavia tekoja ja määräysten rikkomisia.

IV OSASTO

SCHENGENIN TIETOJÄRJESTELMÄ

l1 LUKU

SCHENGENIN TIETOJÄRJESTELMÄN PERUSTAMINEN

92 artikla

1. Sopimuspuolet perustavat yhteisen tietojärjestelmän, jäljempänä "Schengenin tietojärjestelmä", ja ylläpitävät sitä. Se koostuu kansallisesta osasta kunkin sopimuspuolen alueella ja teknisen tuen yksiköstä. Schengenin tietojärjestelmän kautta sopimuspuolten nimeämät viranomaiset pääsevät automaattisen hakumenettelyn avulla käsiksi henkilöistä ja tavaroista tehtyihin ilmoituksiin rajatarkastusten ja -valvonnan yhteydessä ja muiden kyseisessä maassa kansallisen lainsäädännön mukaisesti tehtävien poliisi- ja tullitarkastusten yhteydessä sekä 96 artiklassa tarkoitetun ainoan ilmoitusluokan osalta viisumien ja oleskelulupien myöntämistä ja ulkomaalaishallintoa varten sovellettaessa tämän yleissopimuksen määräyksiä henkilöiden liikkuvuudesta.

2. Kukin sopimuspuoli perustaa oman kansallisen osansa Schengenin tietojärjestelmään ja ylläpitää sitä omalla kustannuksellaan ja omalla vastuullaan. Sen tiedosto saatetaan aineellisesti identtiseksi kaikkien muiden sopimuspuolten kansallisten osien tiedostojen kanssa teknisen tuen yksikön avulla. Jäljempänä 3 kappaleessa tarkoitetun tietojen nopean ja tehokkaan siirtämisen mahdollistamiseksi kukin sopimuspuoli noudattaa kansallista osaansa perustaessaan sopimuspuolten yhdessä teknisen tuen yksikköä varten vahvistamia pöytäkirjoja ja menettelyjä. Kunkin kansallisen osan tiedostoa voidaan käyttää automaattiseen hakuun kunkin sopimuspuolen alueella. Muiden sopimuspuolten kansallisten osien tiedostoihin ei ole mahdollista tehdä hakuja.

3. Sopimuspuolet perustavat Schengenin tietojärjestelmän teknisen tuen yksikön, jota ne ylläpitävät yhteisellä vastuulla ja kustannukset jakaen. Ranskan tasavalta ottaa huolehtiakseen teknisen tuen yksiköstä, joka sijoitetaan Strasbourgiin. Teknisen tuen yksikkö sisältää tiedoston, jolla varmistetaan kansallisten osien tiedostojen identtisyys on-line-tiedonsiirron kautta. Teknisen tuen yksikön tiedostossa on kaikkia sopimuspuolia koskevat ilmoitukset henkilöistä ja esineistä. Teknisen tuen yksikön tiedosto sisältää ainoastaan tässä kappaleessa ja 113 artiklan 2 kappaleessa mainittuja tietoja.

2 LUKU

SCHENGENIN TIETOJÄRJESTELMÄN TOIMINTA JA KÄYTTÖ

93 artikla

Schengenin tietojärjestelmän tavoitteena on tämän yleissopimuksen määräysten mukaisesti säilyttää yleinen järjestys ja turvallisuus, valtion turvallisuus mukaan lukien, ja soveltaa sopimuspuolten alueella tämän yleissopimuksen määräyksiä henkilöiden liikkuvuudesta järjestelmän kautta toimitettujen tietojen avulla.

94 artikla

1. Schengenin tietojärjestelmä sisältää ainoastaan ne tietoluokat, jotka kukin sopimuspuoli toimittaa ja jotka ovat tarpeen 95―100 artiklassa määrättyihin tarkoituksiin. Ilmoituksen tehnyt sopimuspuoli tutkii, onko tapaus niin tärkeä, että se oikeuttaa tallentamaan sen Schengenin tietojärjestelmään.

2. Tietoluokat ovat seuraavat:

a) henkilöt, joista on tehty ilmoitus;

b) jäljempänä 100 artiklassa tarkoitetut esineet ja 99 artiklassa tarkoitetut ajoneuvot.

3. Ainoastaan seuraavat henkilötiedot voidaan tallentaa

a) suku- ja etunimi - mahdolliset peitenimet on rekisteröitävä erikseen;

b) erityiset, muuttumattomat fyysiset erityistuntomerkit;

c) toisen etunimen ensimmäinen kirjain;

d) syntymäaika ja -paikka;

e) sukupuoli;

f) kansalaisuus;

g) onko kyseinen henkilö aseistettu;

h) onko kyseinen henkilö väkivaltainen;

i) ilmoituksen syy;

j) toteutettava toimenpide.

Muita tietoja, erityisesti 28 päivänä tammikuuta 1981 yksilöiden suojelusta henkilötietojen automaattisessa tietojenkäsittelyssä tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen 6 artiklan ensimmäisessä virkkeessä lueteltuja tietoja, ei sallita.

4. Jos sopimuspuoli arvioi, että 95, 97 tai 99 artiklan mukainen ilmoitus ei ole sen kansallisen lainsäädännön, sen kansainvälisten velvoitteiden tai sen oleellisten kansallisten etujen mukainen, se voi lisätä jälkeenpäin Schengenin tietojärjestelmän kansallisen osan tiedostoon tämän ilmoituksen kohdalle maininnan siitä, että sen alueella ei tämän ilmoituksen johdosta ryhdytä kyseiseen toimenpiteeseen. Asiasta on neuvoteltava muiden sopimuspuolten kanssa. Jos ilmoituksen tehnyt sopimuspuoli ei peruuta ilmoitusta, muut sopimuspuolet soveltavat ilmoitusta edelleen täydellisenä.

95 artikla

1. Henkilöitä, joita etsitään heidän pidättämisekseen luovutustarkoituksessa, koskevat tiedot tallennetaan pyytävän sopimuspuolen oikeusviranomaisen pyynnöstä.

2. Ennen ilmoituksen tekemistä sopimuspuoli tarkistaa, sallivatko pyynnön vastaanottavien sopimuspuolten kansalliset lait pidätyksen. Jos sopimuspuolella, joka tekee ilmoituksen, on tästä epäilyksiä, hänen on neuvoteltava muiden sopimuspuolten kanssa, joita asia koskee.

Ilmoittava sopimuspuoli lähettää pyynnön vastaanottaville sopimuspuolille samaan aikaan ilmoituksen kanssa nopeinta mahdollista tietä seuraavat olennaiset tiedot tapauksesta:

a) pidätyspyynnön tehnyt viranomainen;

b) onko olemassa pidätysmääräystä tai vaikutukseltaan vastaavaa asiakirjaa tai lainvoimaista tuomiota;

c) rikoksen laatu ja oikeudellinen arviointi;

d) kuvaus rikoksen teon olosuhteista, mukaan lukien henkilön, josta ilmoitus on tehty, rikokseen osallistumisen aika, paikka ja osallisuuden laatu;

e) mahdollisuuksien mukaan rikoksen seuraamukset.

3. Pyynnön vastaanottanut sopimuspuoli voi lisätä Schengenin tietojärjestelmän kansallisen osan tiedostossa olevaan ilmoitukseen maininnan siitä, että se kieltää pidättämisen ilmoituksessa olevasta syystä, kunnes kyseinen maininta on poistettu. Maininta on poistettava viimeistään kaksikymmentäneljä tuntia ilmoituksen lisäyksien jälkeen, ellei sopimuspuoli kieltäydy pyydetystä pidätyksestä juridisin perustein tai erityisin tarkoituksenmukaisuuteen liittyvin perustein. Edellä mainittua määräaikaa voidaan pidentää viikon mittaiseksi, mikäli asian monimutkaisuus sitä erityisissä poikkeustapauksissa edellyttää. Muut sopimuspuolet voivat tehdä ilmoituksessa pyydetyn pidätyksen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kieltäytymismaininnan tai -päätöksen soveltamista.

4. Jos sopimuspuoli erityisen kiireellisistä syistä pyytää välitöntä tutkintaa, pyynnön vastaanottanut sopimuspuoli tutkii, voiko se peruuttaa maininnan. Pyynnön vastaanottanut sopimuspuoli toteuttaa tarvittavat toimenpiteet, jotta pyydettyyn toimenpiteeseen voidaan ryhtyä viipymättä, jos ilmoitus vahvistetaan.

5. Jos pidätystä ei voida suorittaa, koska tutkinta on vielä kesken tai koska pyynnön saanut sopimuspuoli on tehnyt kielteisen päätöksen, viimeksi mainitun on pidettävä ilmoitusta ilmoituksena oleskelupaikan selvittämistä varten.

6. Pyynnön saaneet sopimuspuolet suorittavat ilmoituksessa pyydetyn toteutettavan toimenpiteen voimassa olevien rikoksentekijäin luovuttamisesta tehtyjen yleissopimusten ja kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Niiden ei tarvitse suorittaa pyydettyä toimenpidettä, jos se koskee niiden kansalaista, sanotun kuitenkaan rajoittamatta mahdollisuutta tehdä pidätys kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

96 artikla

1. Maahantulokieltoon määrättyä ulkomaalaista koskevat tiedot tallennetaan järjestelmään kansallisen ilmoituksen perusteella, joka perustuu toimivaltaisten hallintoviranomaisten ja tuomioistuinten päätöksiin, kansallisessa lainsäädännössä määrättyjä menettelytapasääntöjä noudattaen.

2. Päätökset voivat perustua yleisen turvallisuuden ja järjestyksen tai kansallisen turvallisuuden uhalle, jonka ulkomaalaisen läsnäolo kansallisella alueella aiheuttaa.

Näin voi olla erityisesti, jos on kyse:

a) ulkomaalaisesta, joka on tuomittu rikoksesta, josta seuraa vähintään vuoden vapausrangaistus;

b) ulkomaalaisesta, josta perustellusti voidaan olettaa, että hän on syyllistynyt vakaviin rikoksiin, 71 artiklassa tarkoitetut rikokset mukaan lukien, tai josta perustellusti voidaan olettaa, että hän aikoo tehdä kyseisiä rikoksia jonkin sopimuspuolen alueella.

3. Päätökset voivat myös perustua siihen, että ulkomaalainen on ollut sellaisen käännytys- tai karkotustoimenpiteen kohteena, jota ei ole kumottu tai keskeytetty ja johon sisältyy tai liittyy maahantulokielto tai tapauksen mukaan oleskelukielto ja joka perustuu ulkomaalaisten maahantuloon tai oleskeluun liittyvien kansallisten säädösten rikkomiseen.

97 artikla

Tiedot kadonneesta henkilöstä tai henkilöä, jonka omien etujen mukaista on, että poliisi hänen suojelemisekseen tai uhkien estämiseksi sijoittaa hänet väliaikaisesti poliisin toimitiloihin tai ottaa hänet kiinni ilmoituksen tehneen sopimuspuolen toimivaltaisen viranomaisen tai oikeusviranomaisen pyynnöstä, koskevat tiedot tallennetaan järjestelmään, jotta poliisi voi antaa ilmoituksen tehneelle sopimuspuolelle tiedon kyseisen henkilön oleskelupaikasta tai pitää häntä kiinniotettuna estääkseen häntä jatkamasta matkaansa, mikäli kansallinen lainsäädäntö sen sallii. Tätä sovelletaan erityisesti alaikäisiin ja henkilöihin, jotka on toimitettava hoitoon toimivaltaisen viranomaisen päätöksellä. Jos kadonnut henkilö on täysi-ikäinen, häneltä on saatava suostumus tiedoksiantoon.

98 artikla

1. Todistajiin, henkilöihin, jotka on haastettu rikosprosessissa oikeusviranomaisten eteen vastaamaan teoista, joista heidät on asetettu syytteeseen, tai henkilöihin, joille on ilmoitettava rangaistustuomiosta tai vaatimuksesta saapua suorittamaan vapauden menettämistä koskevaa rangaistusta, liittyvät tiedot on tallennettava järjestelmään toimivaltaisten oikeusviranomaisten pyynnöstä oleskelupaikan tai asuinpaikan tiedoksiantamista varten.

2. Pyydetyt tiedot toimitetaan pyynnön esittäneelle sopimuspuolelle kansallisen lainsäädännön mukaisesti ja keskinäistä oikeusapua rikosasioissa koskevien voimassa olevien yleissopimusten mukaisesti.

99 artikla

1. Henkilöitä tai ajoneuvoja koskevat tiedot tallennetaan järjestelmään ilmoituksen tehneen sopimuspuolen kansallista lainsäädäntöä noudattaen tarkkailua tai yksittäistä tarkastusta varten 5 kappaleen mukaisesti.

2. Tällainen ilmoitus voidaan tehdä rikosten selvittämiseksi ja yleisen turvallisuuden uhkien ehkäisemiseksi, mikäli

a) on todisteita, joiden perusteella voidaan olettaa, että tämä henkilö suunnittelee tekevänsä tai tekee lukuisia ja erittäin törkeitä rikoksia; tai

b) yleinen arvio tästä henkilöstä erityisesti hänen aiemmin tekemiensä rikosten perusteella antaa aihetta olettaa, että hän tekisi myös tulevaisuudessa erittäin törkeitä rikoksia.

3. Ilmoitus voidaan lisäksi tehdä kansallisen lainsäädännön mukaisesti valtion turvallisuudesta vastaavien toimivaltaisten viranomaisten pyynnöstä, kun konkreettiset todisteet antavat aihetta olettaa, että 4 kappaleessa tarkoitettuja tietoja tarvitaan asianomaisen henkilön valtion sisäiselle ja ulkoiselle turvallisuudelle aiheuttaman vakavan vaaran tai muiden vakavien vaarojen ehkäisemiseen. Ilmoituksen tekevän sopimuspuolen on neuvoteltava etukäteen muiden sopimuspuolten kanssa.

4. Tarkkailun osalta jäljempänä mainittuja tietoja voidaan kokonaan tai osittain kerätä ja toimittaa ilmoituksen tehneelle viranomaiselle kyseisen maan rajatarkastusten tai muiden, sen sisällä tehtävien poliisi- ja tullitarkastusten yhteydessä:

a) henkilö tai ajoneuvo, josta on tehty ilmoitus, on löydetty;

b) tarkastuksen paikka, aika tai syy;

c) matkareitti tai matkan päämäärä;

d) asianomaisen mukana olevat henkilöt tai auton matkustajat;

e) käytetty ajoneuvo;

f) kuljetetut tavarat;

g) olosuhteet, joissa henkilö tai ajoneuvo on löydetty.

Näitä tietoja kerättäessä on huolehdittava siitä, että tarkkailun salaisuutta ei vaaranneta.

5. Edellä 1 kappaleessa mainitun yksittäisen tarkastuksen yhteydessä henkilöt, ajoneuvot ja kuljetetut tavarat voidaan tarkastaa kansallisen lainsäädännön mukaisesti 2 ja 3 kappaleessa tarkoitetun tavoitteen toteuttamiseksi. Jos jonkin sopimuspuolen laki ei salli yksittäistä tarkastusta, se muunnetaan automaattisesti tämän sopimuspuolen osalta tarkkailuksi.

6. Pyynnön vastaanottanut sopimuspuoli voi lisätä Schengenin tietojärjestelmän kansallisen osan tiedostossa olevaan ilmoitukseen maininnan siitä, että se kieltää toteutettavaan toimeen ryhtymisen tarkkailua tai yksittäistä tarkastusta varten tehdyn ilmoituksen mukaisesti, kunnes kyseinen maininta on poistettu. Maininta on poistettava viimeistään kaksikymmentäneljä tuntia ilmoituksen sisällyttämisen jälkeen, ellei sopimuspuoli kieltäydy pyydetystä toimenpiteestä oikeudellisin perustein tai erityisin tarkoituksenmukaisuuteen liittyvin perustein. Muut sopimuspuolet voivat toteuttaa ilmoituksessa pyydetyn toimenpiteen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kieltäytymismaininnan tai -päätöksen soveltamista.

100 artikla

1. Turvaamistoimenpiteen tai rikosprosessin todisteina takavarikoimisen vuoksi etsittäviin esineisiin liittyvät tiedot tallennetaan Schengenin tietojärjestelmään.

2. Jos tiedustelu osoittaa, että löydetystä esineestä on tehty ilmoitus, tämän todennut viranomainen ottaa yhteyttä ilmoituksen tehneeseen viranomaiseen sopiakseen tarvittavista toimista. Tässä tarkoituksessa voidaan toimittaa myös henkilötietoja tämän yleissopimuksen mukaisesti. Esineen löytänyt sopimuspuoli toteuttaa toimenpiteet kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

3. Seuraavat esineluokat ilmoitetaan:

a) varastetut, kavalletut tai muutoin kadonneet moottoriajoneuvot, joiden sylinteri on yli 50 cc;

b) varastetut, kavalletut tai muutoin kadonneet perävaunut ja asuntovaunut, joiden lastiton paino on yli 750 kg;

c) varastetut, kavalletut tai muutoin kadonneet tuliaseet;

d) varastetut, kavalletut tai muutoin kadonneet blanko-asiakirjat;

e) annetut henkilöllisyystodistukset (passit, henkilöllisyystodistukset, ajokortit), jotka on varastettu, kavallettu tai jotka ovat muutoin kadonneet;

f) setelit (rekisteröidyt setelit).

101 artikla

1. Pääsy Schengenin tietojärjestelmään tallennettuihin tietoihin sekä oikeus tehdä hakuja niihin suoraan on varattu ainoastaan viranomaisille, joilla on toimivalta

a) rajatarkastuksiin;

b) muihin poliisi- tai tullitarkastuksiin, joita tehdään kyseisen maan sisäpuolella, sekä niiden yhteensovittamiseen.

2. Lisäksi 96 artiklan mukaisesti tallennettuihin tietoihin voivat päästä sekä oikeutta tehdä niihin suoraan hakuja voivat käyttää viranomaiset, joiden tehtävänä on viisumien myöntäminen, keskusviranomaiset, joiden tehtävänä on viisumihakemusten tutkiminen, sekä toimivaltaiset viranomaiset, joiden tehtävänä on oleskelulupien myöntäminen ja tämän yleissopimuksen ulkomaalaislainsäädäntöön liittyvien, henkilöiden liikkumista koskevien määräysten soveltaminen. Pääsy tietoihin määräytyy kunkin sopimuspuolen kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

3. Käyttäjät voivat tehdä hakuja ainoastaan tiedoista, jotka ovat tarpeen niiden tehtävien suorittamiseksi.

4. Kukin sopimuspuoli toimittaa toimeenpanevalle komitealle luettelon toimivaltaisista viranomaisista, joilla on lupa hakea Schengenin tietojärjestelmään tallennettuja tietoja. Kunkin viranomaisen osalta ilmoitetaan niitä tietoja ja mihin tarkoitukseen ne voivat hakea.

3 LUKU

HENKILÖTIETOJEN SUOJAAMINEN JA TIETOSUOJA SCHENGENIN TIETOJÄRJESTELMÄSSÄ

102 artikla

1. Sopimuspuolet voivat käyttää 95―100 artiklassa määrättyjä tietoja ainoastaan tarkoituksiin, jotka on määrätty kullekin kyseisissä artikloissa tarkoitetulle ilmoitustyypille.

2. Tietoja voidaan kopioida ainoastaan teknisiin tarkoituksiin, jos tämä kopiointi on tarpeen 101 artiklassa tarkoitettujen viranomaisten suoraa hakua varten. Schengenin tietojärjestelmän kansallisesta osasta ei voida kopioida muiden sopimuspuolten ilmoituksia muihin kansallisiin tiedostoihin.

3. Tämän yleissopimuksen 95―100 artiklassa tarkoitettujen ilmoitusten osalta voidaan 1 kappaleesta poiketen muuttaa ilmoitustyyppi toiseksi ainoastaan, mikäli se on välttämätöntä yleistä järjestystä ja turvallisuutta uhkaavan vakavan vaaran torjumiseksi, valtion turvallisuuteen liittyvien vakavien syiden vuoksi tai rangaistavan teon ehkäisemiseksi. Tätä varten on saatava ennakolta lupa ilmoituksen tehneeltä sopimuspuolelta.

4. Tietoja ei voida käyttää hallinnollisiin tarkoituksiin. Tästä poiketen 96 artiklan mukaisesti tallennettuja tietoja voidaan käyttää kunkin sopimuspuolen kansallisen lainsäädännön mukaisesti ainoastaan 101 artiklan 2 kappaleesta johtuviin tarkoituksiin.

5. Edellä olevan 1―4 kappaleen vastaista tietojenkäyttöä pidetään väärinkäyttönä kunkin sopimuspuolen kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

103 artikla

Kukin sopimuspuoli varmistaa, että tiedostoa hallinnoiva viranomainen rekisteröi keskimäärin joka kymmenennen henkilötietojen toimituksen Schengenin tietojärjestelmän kansalliseen osaan haun hyväksyttävyyden valvomiseksi. Rekisteröintiä voidaan käyttää ainoastaan tähän tarkoitukseen ja se hävitetään kuuden kuukauden kuluttua.

104 artikla

1. Ilmoitukseen sovelletaan ilmoituksen tehneen sopimuspuolen kansallista lainsäädäntöä, ellei tässä yleissopimuksessa ole määrätty ankarampia edellytyksiä.

2. Jollei tästä yleissopimuksesta muuta johtu, Schengenin tietojärjestelmän kansalliseen osaan otettuihin tietoihin sovelletaan kunkin sopimuspuolen lainsäädäntöä.

3. Jollei tästä yleissopimuksesta muuta johdu, noudatetaan ilmoituksessa pyydettyä toimenpidettä toteutettaessa pyydetyn toimenpiteen suorittavan sopimuspuolen kansallista lainsäädäntöä. Jos tässä yleissopimuksessa on erityisiä määräyksiä ilmoituksessa pyydetyn toimenpiteen suorittamisesta, määräytyy toimivalta sen toteuttamiseen pyynnön saaneen sopimuspuolen lainsäädännön mukaisesti. Jos pyydettyä toimenpidettä ei voida suorittaa, pyynnön saaneen sopimuspuolen on ilmoitettava siitä viipymättä ilmoituksen tehneelle sopimuspuolelle.

105 artikla

Ilmoituksen tehnyt sopimuspuoli on vastuussa Schengenin tietojärjestelmään liitettyjen tietojen paikkansapitävyydestä, ajantasaisuudesta ja laillisuudesta.

106 artikla

1. Ainoastaan ilmoituksen tehneellä sopimuspuolella on lupa muuttaa, täydentää, korjata tai poistaa tallettamiaan tietoja.

2. Jos yhdellä sopimuspuolista, joka ei ole tehnyt ilmoitusta, on todisteita, jotka antavat aihetta olettaa, että jossain tiedossa on asiavirhe tai että se on oikeudettomasti tallennettu, se ilmoittaa asiasta mahdollisimman pian ilmoituksen tehneelle sopimuspuolelle, jonka on tarkistettava tieto ja tarvittaessa korjattava tai poistettava se viipymättä.

3. Jos sopimuspuolet eivät pääse yksimielisyyteen, se sopimuspuoli, jolta ilmoitus ei ole peräisin, alistaa tapauksen 115 artiklan 1 kappaleessa tarkoitetun yhteisen valvontaviranomaisen harkittavaksi.

107 artikla

Kun henkilöstä on jo tehty ilmoitus Schengenin tietojärjestelmään, sopimuspuoli, joka tekee uuden ilmoituksen, sopii ilmoitusten tallettamisesta sen sopimuspuolen kanssa, joka on tehnyt ensimmäisen ilmoituksen. Tätä varten sopimuspuolet voivat myös antaa yleisiä määräyksiä.

108 artikla

1. Kukin sopimuspuolista nimeää keskusviranomaisen, joka vastaa Schengenin tietojärjestelmän kansallisesta osasta.

2. Kukin sopimuspuolista toimittaa ilmoituksensa tämän viranomaisen välityksellä.

3. Mainittu viranomainen on vastuussa Schengenin tietojärjestelmän kansallisen osan moitteettomasta toiminnasta ja ryhtyy tarvittaviin toimenpiteisiin, joilla varmistetaan tämän yleissopimuksen määräysten noudattaminen.

4. Sopimuspuolet ilmoittavat tallettajan kautta toisilleen 1 kappaleessa tarkoitetun viranomaisen.

109 artikla

1. Henkilön oikeus saada tieto Schengenin tietojärjestelmään tallennetuista itseään koskevista tiedoista määräytyy sen sopimuspuolen lainsäädännön mukaan, jossa kyseinen henkilö käyttää oikeuttaan. Jos kansallinen lainsäädäntö niin määrää, 114 artiklan 1 kappaleessa määrätty kansallinen valvontaviranomainen päättää, luovutetaanko tiedot ja minkälaisin menettelyin. Sopimuspuoli, joka ei ole tehnyt ilmoitusta, voi luovuttaa tietoja ainoastaan, jos se on antanut ilmoituksen tehneelle sopimuspuolelle ennakolta tilaisuuden esittää kantansa.

2. Tietojen luovuttamisesta asianomaiselle kieltäydytään, mikäli se on välttämätöntä ilmoituksessa mainitun oikeudellisen toimenpiteen suorittamiseksi tai muiden henkilöiden oikeuksien tai vapauksien suojelemiseksi. Tietojen toimittaminen on salaisen tarkkailun tapauksessa kiellettyä kaikissa tapauksissa ilmoitusjakson aikana.

110 artikla

Jokainen henkilö voi saattaa asiavirheitä sisältävät itseään koskevat tiedot oikaistaviksi tai oikeudettomasti tallennetut itseään koskevat tiedot poistettaviksi.

111 artikla

1. Jokainen henkilö voi kunkin sopimuspuolen alueella saattaa kansallisen lainsäädännön mukaan toimivaltaisen tuomioistuimen tai viranomaisen ratkaistavaksi vaatimuksen itseään koskevan tiedon oikaisemiseksi, poistamiseksi, tiedoksisaamiseksi tai vahingonkorvauksen vaatimiseksi.

2. Sopimuspuolet sitoutuvat keskenään panemaan täytäntöön 1 kappaleessa tarkoitettujen tuomioistuimien tai viranomaisten tekemiä lopullisia päätöksiä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 116 artiklan määräysten soveltamista.

112 artikla

1. Schengenin tietojärjestelmään henkilöiden tutkintaa varten tallennetut henkilötiedot säilytetään ainoastaan sen ajan, joka on tarpeen siihen tarkoitukseen, jota varten ne on toimitettu. Ilmoituksen tehneen sopimuspuolen on tutkittava niiden säilyttämistarve viimeistään kolmen vuoden kuluttua niiden liittämisestä. Tämä määräaika on 99 artiklassa tarkoitettujen ilmoitusten osalta yksi vuosi.

2. Tarvittaessa kukin sopimuspuolista vahvistaa tutkimiselle lyhyemmät määräajat kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti.

3. Schengenin tietojärjestelmän teknisen tuen yksikkö ilmoittaa automaattisesti ilmoituksen tehneelle sopimuspuolelle tietueen poistamisesta antaen kuukauden varoitusajan.

4. Ilmoituksen tehnyt sopimuspuoli voi tutkimiselle asetetun määräajan kuluessa päättää säilyttävänsä ilmoituksen, jos säilyttäminen on välttämätöntä ilmoituksen taustalla oleviin tarkoituksiin. Ilmoituksen pidentämisestä on ilmoitettava teknisen tuen yksikölle. Pidennettyyn ilmoitukseen sovelletaan 1 kappaleen määräyksiä.

113 artikla

1. Muita kuin 112 artiklassa tarkoitettuja tietoja säilytetään enintään kymmenen vuotta. Myönnettyihin henkilötodistuksiin ja rekisteröityihin seteleihin liittyviä tietoja säilytetään enintään viisi vuotta ja moottoriajoneuvoihin, perävaunuihin ja asuntovaunuihin liittyviä tietoja enintään kolme vuotta.

2. Poistettuja tietoja säilytetään vielä vuoden ajan teknisen tuen yksikössä. Tämän jakson aikana niitä voidaan käyttää ainoastaan tarkastettaessa jälkikäteen niiden paikkansapitävyyttä ja niiden liittämisen oikeudellisuutta. Sen jälkeen ne on tuhottava.

114 artikla

1. Kukin sopimuspuoli nimeää valvontaviranomaisen, joka vastaa kansallista lakia noudattaen Schengenin tietojärjestelmän kansallisen osan tiedoston itsenäisestä valvonnasta ja sen tarkistamisesta, että Schengenin tietojärjestelmään tallennettuja tietoja ei käsitellä eikä käytetä asianomaisen henkilön oikeuksien vastaisesti. Tätä varten valvontaviranomainen pääsee Schengenin tietojärjestelmän kansallisen osan tiedostoon.

2. Jokaisella henkilöllä on oikeus pyytää valvontaviranomaisia tarkistamaan itseään koskevat tiedot, jotka on liitetty Schengenin tietojärjestelmään, sekä tarkistamaan, mihin näitä tietoja on käytetty. Tämä oikeus määräytyy sen sopimuspuolen kansallisen lainsäädännön mukaisesti, jolle pyyntö on esitetty. Jos toinen sopimuspuoli on liittänyt tiedot järjestelmään, tarkistus tehdään kiinteässä yhteistyössä tämän sopimuspuolen valvontaviranomaisen kanssa.

115 artikla

1. Schengenin tietojärjestelmän teknisen tuen yksikön valvontaa varten perustetaan yhteinen valvontaviranomainen, jossa on kaksi edustajaa kustakin kansallisesta valvontaviranomaisesta. Kullakin sopimuspuolella on yksi ääni. Valvonta suoritetaan tämän yleissopimuksen määräysten mukaisesti, 28 päivänä tammikuuta 1981 yksilöiden suojelusta henkilötietojen automaattisessa tietojenkäsittelyssä tehdyn Euroopan neuvoston sopimuksen määräysten mukaisesti, ottaen huomioon 17 päivänä syyskuuta 1987 Euroopan neuvoston ministerikomitean antaman suosituksen R (87) 15 henkilötietojen käytön sääntelemiseksi poliisialalla, ja teknisen tuen yksiköstä vastaavan sopimuspuolen kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

2. Yhteisen valvontaviranomaisen tehtävänä on valvoa, että Schengenin tietojärjestelmän teknisen tuen yksikkö soveltaa tämän yleissopimuksen määräyksiä oikein. Tätä varten se pääsee teknisen tuen yksikön tiedostoon.

3. Yhteisellä valvontaviranomaisella on lisäksi toimivalta tutkia Schengenin tietojärjestelmän toimintaan liittyviä käyttö- ja tulkintakysymyksiä, sopimuspuolten kansallisten valvontaviranomaisten toteuttamaan itsenäiseen valvontaan tai järjestelmään pääsyä koskevan itsenäisen oikeuden käyttämiseen liittyviä kysymyksiä sekä valmistella yhteisiä ehdotuksia todettujen ongelmien ratkaisemiseksi.

4. Yhteisen valvontaviranomaisen laatimat raportit toimitetaan elimille, joille kansalliset valvontaviranomaiset toimittavat omat raporttinsa.

116 artikla

1. Kukin sopimuspuoli on vastuussa kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti kaikista vahingoista, joita on aiheutunut henkilölle Schengenin tietojärjestelmän kansallisen tiedoston käytöstä. Näin on myös silloin, kun vahingot on aiheuttanut ilmoituksen tehnyt sopimuspuoli, joka on tallentanut järjestelmään asiavirheitä sisältäviä tietoja tai joka on tallentanut järjestelmään tietoja oikeudettomasti.

2. Jos sopimuspuoli, joka on joutunut tällaiseen vastuuseen, ei ole ilmoituksen tehnyt sopimuspuoli, viimeksi mainitun on korvattava pyynnöstä suoritettu korvaus, ellei pyynnön vastaanottanut sopimuspuoli ole käyttänyt tietoja tämän yleissopimuksen vastaisesti.

117 artikla

1. Tämän osaston mukaisesti toimitettavien henkilötietojen automaattisen tietojenkäsittelyn osalta kukin sopimuspuoli toteuttaa viimeistään tämän sopimuksen tullessa voimaan kansalliset toimenpiteet, jotka ovat tarpeen sellaisen henkilötietojen suojelutason toteuttamiseksi, joka on vähintään samanlainen kuin 28 päivänä tammikuuta 1981 yksilöiden suojelusta henkilötietojen automaattisessa tietojenkäsittelyssä tehdyn Euroopan neuvoston sopimuksen periaatteista johtuva suojelutaso, noudattaen 17 päivänä syyskuuta 1987 Euroopan neuvoston ministerikomitean antamaa suositusta R (87) 15 henkilötietojen käytön rajoittamiseksi poliisialalla.

2. Henkilötietoja voidaan toimittaa tämän osaston mukaisesti vasta sen jälkeen, kun 1 kappaleessa määrätyt henkilötietojen suojelua koskevat määräykset ovat tulleet voimaan niiden sopimuspuolten alueella, joita tietojen toimittaminen koskee.

118 artikla

1. Kukin sopimuspuoli sitoutuu toteuttamaan Schengenin tietojärjestelmän kansallisen osan suhteen toimenpiteet, joilla pystytään

a) estämään kaikkia henkilöitä, joilla ei ole siihen lupaa, pääsemään laitoksiin, joita käytetään henkilötietojen käsittelyyn (sisäänpääsyn valvonta);

b) estämään se, että tietovälineitä voidaan lukea, kopioida, muuttaa tai viedä pois henkilön toimesta, jolla ei ole siihen lupaa (tietovälineiden valvonta);

c) estämään henkilötietojen lisääminen järjestelmään ilman lupaa sekä järjestelmään liitettyjen henkilötietojen tiedoksisaaminen, muuttaminen ja poistaminen ilman lupaa (tietueiden järjestelmään liittämisen valvonta);

d) estämään se, että henkilöt, joilla ei ole siihen lupaa, pääsisivät käyttämään automaattisen tietojenkäsittelyn järjestelmiä tiedonsiirtolaitteiden avulla (käytön valvonta);

e) varmistamaan, että käytettäessä automaattisen tietojenkäsittelyn järjestelmää henkilöt, joilla on lupa käyttää sitä, pääsevät ainoastaan niiden toimivaltaan kuuluviin tietoihin (pääsyn valvonta);

f) varmistamaan, että on mahdollista tarkistaa ja todeta, mille elimille tiedonsiirtolaitokset voivat toimittaa henkilötietoja (tiedonsiirron valvonta);

g) varmistamaan, että on mahdollista tarkistaa ja todeta jälkikäteen, mitä henkilötietoja on lisätty automaattisen tietojenkäsittelyn järjestelmiin ja millä hetkellä ja kenen toimesta niitä on lisätty (lisäämisen valvonta);

h) estämään se, että tietoja voidaan lukea, kopioida, muuttaa tai poistaa ilman lupaa henkilötietojen siirron ja tietovälineiden kuljetuksen yhteydessä (kuljetuksen valvonta).

2. Kunkin sopimuspuolen on toteutettava erityisiä toimenpiteitä varmistaakseen tietojen suojan siirrettäessä tietoja sopimuspuolten alueen ulkopuolisiin laitoksiin. Näistä toimenpiteistä on ilmoitettava yhteiselle valvontaviranomaiselle.

3. Kukin sopimuspuoli voi nimetä Schengenin tietojärjestelmän kansallisen osan tietojen käsittelyyn ainoastaan henkilöitä, jotka on siihen koulutettu ja jotka ovat turvavalvonnan alaisia.

4. Schengenin tietojärjestelmän teknisen tuen yksiköstä vastaava sopimuspuoli toteuttaa sen osalta 1―3 kappaleessa määrätyt toimenpiteet.

4 LUKU

SCHENGENIN TIETOJÄRJESTELMÄN KUSTANNUSTEN JAKAMINEN

119 artikla

1. Sopimuspuolet vastaavat yhdessä edellä 92 artiklan 3 kappaleessa tarkoitetun teknisen tuen yksikön perustamis- ja käyttökustannuksista, mukaan lukien kaapelointikustannukset Schengenin tietojärjestelmän kansallisten osien yhdistämiseksi teknisen tuen yksikköön. Kunkin sopimuspuolen osuus määritetään sen kutakin sopimuspuolta koskevan arvon perusteella, jota sovelletaan arvonlisäveron yhdenmukaisessa taksoituksessa, yhteisöjen omien varojen järjestelmästä 24 päivänä kesäkuuta 1988 tehdyn Euroopan yhteisöjen neuvoston päätöksen 2 artiklan 1 kohdan c alakohdan merkityksessä.

2. Kukin sopimuspuoli vastaa itse Schengenin tietojärjestelmän kansallisen osan perustamis- ja käyttökustannuksista.

VI OSASTO

HENKILÖTIETOJEN SUOJA

126 artikla

1. Tämän yleissopimuksen mukaisesti toimitettavien henkilötietojen automaattisen tietojenkäsittelyn osalta kukin sopimuspuoli toteuttaa viimeistään tämän sopimuksen tullessa voimaan kansalliset toimenpiteet, jotka ovat tarpeen sellaisen henkilötietojen suojelutason toteuttamiseksi, joka on vähintään yhtä korkea kuin 28 päivänä tammikuuta 1981 yksilöiden suojelusta henkilötietojen automaattisessa tietojenkäsittelyssä tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen periaatteista johtuva suojelutaso.

2. Henkilötietoja voidaan toimittaa tämän yleissopimuksen mukaisesti vasta sen jälkeen, kun 1 kappaleessa määrätyt henkilötietojen suojelua koskevat määräykset ovat tulleet voimaan niiden sopimuspuolten alueella, joita tietojen toimittaminen koskee.

3. Lisäksi tämän yleissopimuksen mukaisesti toimitettavien henkilötietojen automaattisen tietojenkäsittelyn osalta sovelletaan seuraavia määräyksiä:

a) vastaanottava sopimuspuoli voi käyttää tietoja ainoastaan sellaisiin tarkoituksiin, joihin tällaisia tietoja tässä yleissopimuksessa on määrätty toimitettavaksi; tietojen käyttö muihin tarkoituksiin on mahdollista ainoastaan tiedot toimittaneen sopimuspuolen ennalta antaman luvan perusteella ja vastaanottavan sopimuspuolen lainsäädäntöä noudattaen; lupa voidaan antaa ainoastaan, jos tiedot toimittaneen sopimuspuolen kansallinen lainsäädäntö tämän sallii;

b) tietoja voivat käyttää ainoastaan viranomaiset ja tuomioistuimet, jotka suorittavat a kohdassa mainittuihin tarkoituksiin liittyviä tehtäviä;

c) tiedot toimittaneen sopimuspuolen on valvottava niiden oikeellisuutta; jos se toteaa omasta aloitteestaan tai asianomaisen henkilön pyynnön perusteella, että tiedot ovat virheellisiä tai ettei niitä olisi pitänyt toimittaa tai hankkia, on sen ilmoitettava tästä vastaanottaville sopimuspuolille välittömästi; viimeksi mainitun tai mainittujen on korjattava tai tuhottava tiedot tai todettava, etteivät tiedot ole oikeellisia tai ettei niitä olisi tullut toimittaa;

d) sopimuspuoli ei voi vedota välttääkseen kansallisen lainsäädäntönsä mukaisen vastuunsa suhteessa asianomistajaan siihen, että toinen sopimuspuoli on toimittanut virheellisiä tietoja; jos vastaanottavalta sopimuspuolelta vaaditaan korvauksia toimitettujen virheellisten tietojen käytöstä, korvaa tiedot toimittanut sopimuspuoli vastaanottavan sopimuspuolen suorittamat korvaukset kokonaisuudessaan;

e) henkilötietojen toimittaminen ja vastaanottaminen on merkittävä tiedostoon, josta ne ovat peräisin, ja tiedostoon, johon ne on sisällytetty;

f) 115 artiklassa tarkoitettu yhteinen valvontaviranomainen voi sopimuspuolen pyynnöstä antaa lausuntonsa tämän artiklan soveltamiseen ja tulkintaan liittyvistä kysymyksistä.

4. Tätä artiklaa ei sovelleta II osaston 7 luvussa ja IV osastossa määrättyjen tietojen toimittamiseen. Edellä olevaa 3 kappaletta ei sovelleta III osaston 2, 3, 4 ja 5 luvussa määrättyjen tietojen toimittamiseen.

127 artikla

1. Kun sopimuspuoli toimittaa henkilötietoja tämän yleissopimuksen määräysten perusteella, sovelletaan 126 artiklan määräyksiä automatisoimattomasta tiedosta peräisin olevien tietojen toimittamiseen ja niiden sisällyttämiseen automatisoimattomaan tiedostoon.

2. Kun toinen sopimuspuoli toimittaa muissa kuin 126 artiklan 1 kappaleessa tai tämän artiklan 1 kappaleessa tarkoitetuissa tapauksissa henkilötietoja tämän yleissopimuksen mukaisesti, sovelletaan 126 artiklan 3 kappaletta e alakohtaa lukuun ottamatta. Lisäksi sovelletaan seuraavia määräyksiä:

a) henkilötietojen toimittaminen ja vastaanottaminen merkitään kirjallisesti; tätä velvoitetta ei sovelleta, kun tietojen merkitsemiseen ei ole tarvetta niiden käyttämiseksi, erityisesti, kun tietoja ei käytetä tai niitä käytetään erittäin vähäisessä määrin;

b) vastaanottava sopimuspuoli takaa toimitettujen tietojen käytölle ainakin vastaavan suojan kuin sen kansallisessa lainsäädännössä vastaaville tiedoille määrätty suoja;

c) päätös henkilöä koskevien tietojen luovuttamisesta asianomaiselle ja sen ehdoista tehdään sen sopimuspuolen lainsäädännön mukaisesti, jolle pyyntö esitetään.

3. Tätä artiklaa ei sovelleta II osaston 7 luvussa, III osaston 2, 3, 4 ja 5 luvussa ja IV luvussa määrättyjen tietojen toimittamiseen.

128 artikla

1. Tässä yleissopimuksessa määrätty henkilötietojen toimittaminen voi tapahtua ainoastaan, jos toimituksen koskemat sopimuspuolet ovat nimenneet kansallisen valvontaviranomaisen valvomaan itsenäisesti 126 ja 127 artiklan määräysten ja niiden mukaisesti annettujen määräysten noudattamista tiedostojen henkilötietojen osalta.

2. Mikäli sopimuspuoli on nimennyt kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti valvontaviranomaisen valvomaan itsenäisesti yhdellä tai useammalla alalla tiedostoon tallentamattomien tietojen suojaa koskevien tietosuojamääräysten noudattamista, kyseinen sopimuspuoli nimeää tämän saman viranomaisen valvomaan tämän osaston määräysten noudattamista kyseisillä aloilla.

3. Tätä artiklaa ei sovelleta II osaston 7 luvussa ja III osaston 2, 3, 4 ja 5 luvussa määrättyjen tietojen toimittamiseen.

129 artikla

Edellä olevan III osaston 1 luvun mukaisesti toimitettavien henkilötietojen osalta sopimuspuolet sitoutuvat toteuttamaan, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 126 ja 127 artiklan soveltamista, sellaisen henkilötietojen suojelutason, joka noudattaa Euroopan neuvoston ministerikomitean 17 päivänä syyskuuta 1987 antamaa suositusta R (87) 15 henkilötietojen käytön rajoittamiseksi poliisialalla. Lisäksi 46 artiklan mukaisten toimitusten osalta sovelletaan seuraavia määräyksiä:

a) vastaanottava sopimuspuoli voi käyttää tietoja ainoastaan sellaisiin tarkoituksiin, jotka ne toimittanut sopimuspuoli on osoittanut, ja tämän sopimuspuolen asettamia ehtoja noudattaen;

b) tietoja voidaan toimittaa ainoastaan poliisilaitoksille ja -viranomaisille; tietoja voidaan toimittaa muille laitoksille ainoastaan ne toimittaneen sopimuspuolen ennalta myöntämällä luvalla;

c) vastaanottava sopimuspuoli tiedottaa pyynnöstä tiedot toimittaneelle sopimuspuolelle näiden käytöstä ja toimitettujen tietojen pohjalta saaduista tuloksista.

130 artikla

Jos henkilötiedot välitetään 47 artiklassa tai 125 artiklassa tarkoitetun yhteyshenkilön välityksellä, tämän osaston määräyksiä sovelletaan vasta silloin, kun tämä yhteyshenkilö toimittaa nämä tiedot sille sopimuspuolelle, joka on lähettänyt hänet toisen sopimuspuolen alueelle.

VIII OSASTO

LOPPUMÄÄRÄYKSET

136 artikla

1. Sopimuspuolen, joka aikoo neuvotella kolmannen valtion kanssa rajatarkastuksista, on ilmoitettava siitä riittävän ajoissa muille sopimuspuolille.

2. Mikään sopimuspuoli ei saa tehdä yhden tai useamman kolmannen valtion kanssa sopimuksia rajatarkastusten yksinkertaistamisesta tai poistamisesta ilman muilta sopimuspuolilta sitä ennen saatua suostumusta. Edellä sanottu ei vaikuta Euroopan yhteisöjen jäsenvaltioiden oikeuteen tehdä yhdessä tällaisia sopimuksia.

3. Edeltävän 2 kappaleen määräyksiä ei sovelleta paikallista rajaliikennettä koskeviin sopimuksiin, mikäli nämä sopimukset noudattavat 3 artiklan 1 kappaleen nojalla vahvistettuja poikkeuksia ja menettelyjä.

138 artikla

Tämän yleissopimuksen määräyksiä sovelletaan Ranskan tasavallan osalta ainoastaan Ranskan tasavallan Euroopan puoleiseen alueeseen.

Tämän yleissopimuksen määräyksiä sovelletaan Alankomaiden kuningaskunnan osalta ainoastaan Alankomaiden kuningaskunnan Euroopassa sijaitsevaan alueeseen.

Tämän vakuudeksi alla mainitut ovat asianmukaisesti siihen valtuutettuina allekirjoittaneet tämän yleissopimuksen.

Tehty Schengenissä 19 päivänä kesäkuuta 1990 yhtenä saksan-, ranskan- ja hollanninkielisenä kappaleena, jonka kaikki kolme tekstiä ovat yhtä todistusvoimaiset ja joka talletetaan Luxemburgin suurherttuakunnan hallituksen arkistoon. Se toimittaa oikeaksi todistetun jäljennöksen kullekin sopimuspuolelle.

(1) Vuoden 1961 huumausaineyleissopimus, sellaisena kuin se on muutettuna vuoden 1961 huumausaineyleissopimusta muuttavalla vuoden 1972 pöytäkirjalla; vuoden 1972 psykotrooppisia aineita koskeva yleissopimus; 20 päivänä joulukuuta 1988 huumausaineiden ja psykotrooppisten aineiden laitonta kauppaa vastaan tehty Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimus.

PÄÄTÖSASIAKIRJA

Tarkastusten asteittaisesta poistamisesta yhteisillä rajoilla 14 päivänä kesäkuuta 1985 Benelux-talousliiton valtioiden, Saksan liittotasavallan ja Ranskan tasavallan hallitusten välillä tehdyn Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen allekirjoitushetkellä sopimuspuolet ovat hyväksyneet seuraavat julistukset:

1. Yhteinen julistus 139 artiklasta

Allekirjoittaneet valtiot ilmoittavat toisilleen jo ennen yleissopimuksen voimaantuloa kaikista olosuhteista, joilla on merkitystä yleissopimuksessa tarkoitetuille asioille ja sen voimaansaattamiselle.

Yleissopimus saatetaan voimaan vasta kun yleissopimuksen soveltamisen edellytykset on täytetty allekirjoittajavaltioissa ja kun tarkastukset ulkorajoilla on toteutettu.

3. Yhteinen julistus 71 artiklan 2 kappaleesta

Jos sopimuspuoli poikkeaa kansallisessa huumausaineiden ja psykotrooppisten aineiden riippuvuuden ehkäisemistä ja hoitamista koskevassa politiikassaan 71 artiklan 2 kappaleessa tarkoitetusta periaatteesta, kaikki sopimuspuolet toteuttavat tarvittavat rikosoikeudelliset ja hallinnolliset toimenpiteet erityisesti muiden sopimuspuolten alueelle suuntautuvan mainittujen tuotteiden ja aineiden laittoman tuonnin ja viennin estämiseksi ja tukahduttamiseksi.

Tehty Schengenissä 19 päivänä kesäkuuta 1990 yhtenä saksan-, ranskan- ja hollanninkielisenä kappaleena, jonka kaikki kolme tekstiä ovat yhtä todistusvoimaiset ja joka talletetaan Luxemburgin suurherttuakunnan hallituksen arkistoon. Se toimittaa oikeaksi todistetun jäljennöksen kullekin sopimuspuolelle.

SOPIMUS SUOMEN TASAVALLAN LIITTYMISESTÄ tarkastusten asteittaisesta lakkauttamisesta yhteisillä rajoilla 14 päivänä kesäkuuta 1985 tehdyn Schengenin sopimuksen soveltamisesta Schengenissä 19 päivänä kesäkuuta 1990 tehtyyn yleissopimukseen

BELGIAN KUNINGASKUNTA, SAKSAN LIITTOTASAVALTA, RANSKAN TASAVALTA, LUXEMBURGIN SUURHERTTUAKUNTA ja ALANKOMAIDEN KUNINGASKUNTA, jotka ovat Benelux-talousliiton, Saksan liittotasavallan ja Ranskan tasavallan hallitusten välillä tarkastusten asteittaisesta lakkauttamisesta yhteisillä rajoilla Schengenissä 14 päivänä kesäkuuta 1985 tehdyn sopimuksen soveltamisesta Schengenissä 19 päivänä kesäkuuta 1990 tehdyn yleissopimuksen, jäljempänä "vuoden 1990 yleissopimus", osapuolia, samoin kuin Italian tasavalta, Espanjan kuningaskunta ja Portugalin tasavalta, Helleenien tasavalta ja Itävallan tasavalta, jotka ovat liittyneet vuoden 1990 yleissopimukseen 27 päivänä marraskuuta 1990, 25 päivänä kesäkuuta 1991, 6 päivänä marraskuuta 1992 ja 28 päivänä huhtikuuta 1995 tehdyillä sopimuksilla,

sekä SUOMEN TASAVALTA,

jotka

ottavat huomioon Luxemburgissa 19 päivänä joulukuuta tuhatyhdeksänsataayhdeksänkymmentäkuusi allekirjoitetun pöytäkirjan Suomen tasavallan hallituksen liittymisestä Benelux-talousliiton, Saksan liittotasavallan ja Ranskan tasavallan hallitusten välillä tarkastusten asteittaisesta lakkauttamisesta yhteisillä rajoilla 14 päivänä kesäkuuta 1985 tehtyyn Schengenin sopimukseen sellaisena kuin se on muutettuna Italian tasavallan, Espanjan kuningaskunnan ja Portugalin tasavallan, Helleenien tasavallan ja Itävallan tasavallan hallituksen liittymisestä 27 päivänä marraskuuta 1990, 25 päivänä kesäkuuta 1991, 6 päivänä marraskuuta 1992 ja 28 päivänä huhtikuuta 1995 tehdyillä pöytäkirjoilla,

vuoden 1990 yleissopimuksen 140 artiklan nojalla

OVAT SOPINEET SEURAAVAA:

2 artikla

1. Tämän sopimuksen allekirjoituspäivästä vuoden 1990 yleissopimuksen 40 artiklan 4 kohdassa tarkoitetut virkamiehet ovat Suomen tasavallan osalta

a) poliisin virkamiehistä poliisimiehet (av polisens tjänstemän polismän);

b) rajavartiolaitoksen virkamiehistä rajavartiomiehet (av gränsbevakningsväsendets tjänstemän gränsbevakningsmän), kun on kysymys vuoden 1990 yleissopimuksen 40 artiklan 7 kohdassa tarkoitetusta ihmiskaupasta;

c) tullimiehet (tulltjänstemän) vuoden 1990 yleissopimuksen 40 artiklan 6 kohdassa tarkoitetuissa kahdenvälisissä sopimuksissa määrätyin edellytyksin ja toimivaltansa puitteissa, kun on kysymys huumausaineiden ja psykotrooppisten aineiden laittomasta kaupasta, aseiden ja räjähteiden kaupasta sekä myrkyllisten ja vaarallisten jätteiden laittomista kuljetuksista.

2. Tämän sopimuksen allekirjoituspäivästä vuoden 1990 yleissopimuksen 40 artiklan 5 kohdassa tarkoitettu viranomainen on Suomen tasavallan osalta keskusrikospoliisi (Centralkriminalpolisen).

3 artikla

Tämän sopimuksen allekirjoituspäivästä vuoden 1990 yleissopimuksen 41 artiklan 7 kohdassa tarkoitetut virkamiehet ovat Suomen tasavallan osalta

1) poliisin virkamiehistä poliisimiehet (av polisens tjänstemän polismän);

2) rajavartiolaitoksen virkamiehistä rajavartiomiehet (av gränsbevakningsväsendets tjänstemän gränsbevakningsmän);

3) tullimiehet (tulltjänstemän) vuoden 1990 yleissopimuksen 41 artiklan 10 kohdassa tarkoitetuissa kahdenvälisissä sopimuksissa määrätyin edellytyksin ja toimivaltansa puitteissa, kun on kysymys huumausaineiden ja psykotrooppisten aineiden laittomasta kaupasta, aseiden ja räjähteiden kaupasta sekä myrkyllisten ja vaarallisten jätteiden laittomasta kuljetuksesta.

4 artikla

Tämän sopimuksen allekirjoituspäivästä vuoden 1990 yleissopimuksen 65 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu ministeriö on Suomen tasavallan osalta oikeusministeriö (Justitieministeriet).

5 artikla

Tämän sopimuksen määräykset eivät rajoita Pohjoismaisen passiunionin puitteissa tapahtuvaa yhteistyötä, sikäli kuin sellainen yhteistyö ei ole ristiriidassa tämän sopimuksen kanssa tai estä tämän sopimuksen soveltamista.

Tämän vakuudeksi alla mainitut ovat siihen asianmukaisesti valtuutettuina allekirjoittaneet tämän sopimuksen.

Tehty Luxemburgissa 19 päivänä joulukuuta vuonna tuhatyhdeksänsataayhdeksänkymmentäkuusi, yhtenä kappaleena hollannin, suomen, ranskan, saksan, kreikan, italian, portugalin ja espanjan kielellä, jotka kaikki kahdeksan tekstiä ovat yhtä todistusvoimaiset. Sopimus talletetaan Luxemburgin suurherttuakunnan hallituksen arkistoon, joka toimittaa siitä oikeaksi todistetun jäljennöksen kaikille sopimuspuolille.

PÄÄTÖSASIAKIRJA

II Allekirjoittaessaan sopimuksen Suomen tasavallan liittymisestä Benelux-talousliiton, Saksan liittotasavallan ja Ranskan tasavallan hallitusten välillä 14 päivänä kesäkuuta 1985 tehdyn Schengenin sopimuksen soveltamisesta Schengenissä 19 päivänä kesäkuuta 1990 tehdyn sopimuksen, johon Italian tasavalta, Espanjan kuningaskunta ja Portugalin tasavalta, Helleenien tasavalta ja Itävallan tasavalta ovat liittyneet 27 päivänä marraskuuta 1990, 25 päivänä kesäkuuta 1991, 6 päivänä marraskuuta 1992 ja 28 päivänä huhtikuuta 1995 tehdyillä sopimuksilla, sopimuspuolet ovat hyväksyneet seuraavat julistukset:

1. Liittymissopimuksen 6 artiklaa koskeva yhteinen julistus

Sopimuspuolet ilmoittavat toisilleen ennen liittymissopimuksen voimaantuloa kaikki seikat, jotka saattavat vaikuttaa vuoden 1990 yleissopimuksen soveltamisalaan ja liittymissopimuksen voimaansaattamiseen.

Liittymissopimusta sovelletaan vuoden 1990 yleissopimuksen jo voimaan saattaneiden valtioiden ja Suomen tasavallan välillä, kun vuoden 1990 yleissopimuksen soveltamisen edellytykset on täytetty kaikissa näissä valtioissa ja kun tarkastukset ulkorajoilla on toteutettu.

Suhteessa kaikkiin muihin valtioihin liittymissopimusta sovelletaan, kun kaikki vuoden 1990 yleissopimuksen soveltamisen edellytykset on täytetty kyseisessä valtiossa ja kun tarkastukset ulkorajoilla on toteutettu.

3. Euroopan unionista tehdyn sopimuksen K.3 artiklan perusteella rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta tehtyä yleissopimusta koskeva yhteinen julistus

Schengenin yleissopimuksen osapuolena olevat valtiot vahvistavat, että Schengenin yleissopimuksen mukaisesti tapahtuvassa yhteistyössä sovelletaan Euroopan unionista tehdyn sopimuksen K.3 artiklan perusteella rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta Dublinissa 27 päivänä syyskuuta 1996 tehdyn yleissopimuksen 5 artiklan 4 kohtaa sekä Schengenin yleissopimuksen osapuolina olevien valtioiden tekemiä, yleissopimukseen liitettyjä julistuksia.

Tehty Luxemburgissa 19 päivänä joulukuuta vuonna tuhatyhdeksänsataayhdeksänkymmentäkuusi yhtenä kappaleena hollannin, suomen, ranskan, saksan, kreikan, italian, portugalin ja espanjan kielellä, jotka kaikki kahdeksan tekstiä ovat yhtä todistusvoimaiset. Päätösasiakirja talletetaan Luxemburgin suurherttuakunnan hallituksen arkistoon, joka toimittaa oikeaksi todistetun jäljennöksen kaikille sopimuspuolille.

NEUVOSTON PÄÄTÖS, tehty 17 päivänä toukokuuta 1999, sopimuksen tekemisestä Islannin tasavallan ja Norjan kuningaskunnan kanssa niiden osallistumisesta Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen (1999/439/EY)

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Amsterdamin sopimuksella Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyn, Schengenin säännöstön sisällyttämisestä osaksi Euroopan unionia tehdyn pöytäkirjan 6 artiklan ensimmäisen kohdan,

ON PÄÄTTÄNYT SEURAAVAA:

Ainoa artikla

Hyväksytään Islannin tasavallan ja Norjan kuningaskunnan kanssa tehty sopimus niiden osallistumisesta Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen sekä sopimuksen liitteet, päätösasiakirja, julistukset ja siihen lisätty kirjeenvaihto.

Ensimmäisessä kohdassa mainittujen asiakirjojen tekstit ovat tämän päätöksen liitteenä.

Tehty Brysselissä 17 päivänä toukokuuta 1999.

SOPIMUS Euroopan unionin neuvoston sekä Islannin tasavallan ja Norjan kuningaskunnan välinen sopimus viimeksi mainittujen osallistumisesta Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO

sekä

ISLANNIN TASAVALTA JA

NORJAN KUNINGASKUNTA, jotka

KATSOVAT, että siitä lähtien, kun Schengenin sopimukset allekirjoittaneiden Euroopan unionin kolmentoista jäsenvaltion sekä Islannin tasavallan ja Norjan kuningaskunnan välinen Luxemburgin sopimus allekirjoitettiin 19 päivänä joulukuuta 1996, viimeksi mainitut valtiot ovat osallistuneet Schengenin sopimusten ja niihin liittyvien määräysten soveltamista, täytäntöönpanoa ja kehittämistä koskeviin keskusteluihin,

KATSOVAT, että sen jälkeen kun Euroopan unionista tehtyä sopimusta, Euroopan yhteisöjen perustamissopimuksia ja niihin liittyviä tiettyjä asiakirjoja muuttavalla Amsterdamin sopimuksella liitettiin Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan yhteisön perustamissopimukseen pöytäkirja Schengenin säännöstön sisällyttämisestä osaksi Euroopan unionia (jäljempänä "Schengen-pöytäkirja"), Schengenin sopimukset allekirjoittaneet Euroopan unionin jäsenvaltiot tekevät keskenään yhteistyötä kyseisten sopimusten ja niihin liittyvien säännösten soveltamisalalla Euroopan unionin toimielinten ja oikeuden puitteissa sekä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja Euroopan yhteisön perustamissopimuksen asiaa koskevien määräysten mukaisesti,

PALAUTTAVAT MIELIIN, että Luxemburgin sopimuksen päämääränä ja tarkoituksena on säilyttää viiden Pohjoismaan välinen nykyinen järjestelmä, joka perustuu passintarkastusten poistamisesta Pohjoismaiden välisillä rajoilla Kööpenhaminassa 12 päivänä heinäkuuta 1957 allekirjoitettuun sopimukseen, jolla luotiin Pohjoismaiden passiunioni, kun Euroopan unioniin kuuluvat Pohjoismaat osallistuvat Schengenin sopimusten mukaiseen järjestelmään henkilötarkastusten lakkauttamisesta sisärajoilla,

PITÄVÄT MIELESSÄÄN Luxemburgin sopimuksen määräykset,

TOTEAVAT kuitenkin Schengenin säännöstön sisällyttämisen osaksi Euroopan unionia merkitsevän, että Schengenin säännöstön muodostavien määräysten edelleen kehittämistä koskevien päätösten tekemisestä on tullut Euroopan unionia ja myös Euroopan yhteisöä koskeva asia,

TOTEAVAT, että Schengen-pöytäkirjan 6 artiklan ensimmäisen kohdan mukaisesti Euroopan unioni ja myös Euroopan yhteisö haluavat noudattaa ja edistää Luxemburgin sopimuksen päämäärää ja tarkoitusta sopimuksella, jonka nojalla Islannin tasavalta ja Norjan kuningaskunta Amsterdamin sopimuksen tultua voimaan osallistuvat Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon ja edelleen kehittämiseen Luxemburgin sopimuksen perusteella, jolloin toteutuu yhteinen tavoite kyseisten kahden valtion jatkuvasta osallistumisesta mainittuun toimintaan,

VAKUUTTUNEINA siitä, että Schengenin säännösten muodostavien määräysten käytännön soveltamista, täytäntöönpanoa ja edelleen kehittämisen valmistelemista koskeviin keskusteluihin on sopivalla tavalla saatava kaikilla tasoilla mukaan kaikki osapuolet, jotka soveltavat Schengenin säännöstön muodostavia määräyksiä ja joita kyseiset määräykset ja niiden tuleva kehittäminen lopulta todennäköisesti koskevat, Islannin tasavalta ja Norjan kuningaskunta mukaan luettuina,

KATSOVAT, että tämän vuoksi on luotava Euroopan unionin toimielinjärjestelmään kuulumaton organisaatiorakenne, jonka avulla Islannin tasavalta ja Norjan kuningaskunta voivat olla mukana päätösten valmistelussa kyseisillä aloilla ja osallistua tähän toimintaan sekakomiteassa,

OVAT PÄÄTTÄNEET SEURAAVAA:

1 artikla

Islannin tasavalta ja Norjan kuningaskunta, jäljempänä "Islanti" ja "Norja", osallistuvat Euroopan yhteisön ja Euroopan unionin toimintaan ja sen edelleen kehittämiseen tämän sopimuksen liitteissä A ja B tarkoitettujen määräysten piiriin kuuluvilla aloilla.

Sopimuksessa luodaan molemminpuoliset oikeudet ja velvollisuudet siinä määrättyjen menettelyjen mukaisesti.

2 artikla

1. Islanti ja Norja panevat täytäntöön tämän sopimuksen liitteessä A esitetyn Schengenin säännöstön määräykset ja soveltavat niitä sellaisina kuin ne koskevat Schengen-pöytäkirjassa vahvistettuun tiiviimpän yhteistyöhön osallistuvia Euroopan unionin jäsenvaltioita.

2. Sikäli kuin tämän sopimuksen liitteessä B esitettyjen Euroopan yhteisön säädösten säännöksillä on korvattu tarkastusten asteittaisesta lakkauttamisesta yhteisillä rajoilla tehdyn sopimuksen soveltamisesta Schengenissä 19 päivänä kesäkuuta 1990 tehdyn yleissopimuksen vastaavia määräyksiä tai ne on hyväksytty kyseisen yleissopimuksen nojalla, Islanti ja Norja panevat kyseiset säännökset täytäntöön ja soveltavat niitä.

3. Myös Islanti ja Norja hyväksyvät, soveltavat ja panevat täytäntöön Euroopan unionin hyväksymät säädökset ja toimenpiteet, jotka muuttavat A ja B liitteessä mainittuja säännöksiä tai perustuvat niihin ja joihin on sovellettu tässä sopimuksessa määrättyjä menettelyjä, tämän kuitenkaan vaikuttamatta 8 artiklan soveltamiseen.

3 artikla

1. Perustetaan sekakomitea, jonka jäseninä ovat Islannin ja Norjan hallitusten, Euroopan unionin neuvoston, jäljempänä "neuvosto", jäsenten ja Euroopan yhteisöjen komission, jäljempänä "komissio", edustajat.

2. Sekakomitea hyväksyy oman työjärjestyksensä yksimielisesti.

3. Sekakomitea kokoontuu puheenjohtajansa aloitteesta tai jonkin jäsenensä pyynnöstä.

4. Ottaen huomioon 4 artiklan 2 kohdan määräykset, sekakomitea kokoontuu tilanteen mukaan ministerien, korkeiden virkamiesten tai asiantuntijoiden tasolla.

5. Sekakomitean puheenjohtajana toimii

― asiantuntijatasolla: Euroopan unionin edustaja

― korkeiden virkamiesten tasolla ja ministeritasolla: Euroopan unionin edustaja ja Islannin tai Norjan hallituksen edustaja vuorotellen kuuden kuukauden ajan.

4 artikla

1. Sekakomitea käsittelee tämän sopimuksen mukaisesti kaikkia 2 artiklan piiriin kuuluvia asioita ja varmistaa, että kaikkia Islannin ja Norjan tärkeinä pitämiä asioita tarkastellaan asianmukaisesti.

2. Islannin ja Norjan edustajilla on ministeritason sekakomiteassa mahdollisuus:

― selvittää jonkin tietyn säädöksen tai toimenpiteen suhteen kohtaamiaan ongelmia ja vastata muiden valtuuskuntien kohtaamiin ongelmiin,

― kertoa käsityksensä niiden kannalta tärkeiden määräysten kehittämistä ja täytäntöönpanoa koskevista kysymyksistä.

3. Ministeritason sekakomitean kokoukset valmistellaan sekakomiteassa korkeiden virkamiesten tasolla.

4. Islannin ja Norjan hallitusten edustajat voivat tehdä sekakomitealle esityksiä 1 artiklassa mainituista asioista. Keskustelun jälkeen komissio tai jokin jäsenvaltioista voi tarkastella kyseisiä esityksiä tehdäkseen Euroopan unionin sääntöjen mukaisesti ehdotuksen tai aloitteen Euroopan yhteisön tai Euroopan unionin säädöksen tai toimenpiteen hyväksymiseksi.

5 artikla

Sekakomitealle ilmoitetaan kaikista neuvostossa valmisteilla olevista, tämän sopimuksen kannalta mahdollisesti tärkeistä säädöksistä ja toimenpiteistä, edellä sanotun kuitenkaan rajoittamatta 4 artiklan määräysten soveltamista.

6 artikla

Laatiessaan uutta lainsäädäntöä jollain tämän sopimukseen piiriin kuuluvalla alalla komissio kuulee epävirallisesti Islannin ja Norjan asiantuntijoita samoin kuin se kuulee jäsenvaltioiden asiantuntijoita laatiessaan ehdotuksiaan.

7 artikla

Sopimuspuolet ovat samaa mieltä siitä, että olisi saatava aikaan sopiva järjestely perusteista ja menettelyistä, joilla ratkaistaan jäsenvaltioon tai Islantiin tai Norjaan jätetyn turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastuussa oleva valtio. Järjestelyn olisi oltava käytettävissä silloin, kun liitteissä A ja B tarkoitetut määräykset sekä 2 artiklan 3 kohdan nojalla jo hyväksytyt määräykset saatetaan voimaan Islannin ja Norjan suhteen 15 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

8 artikla

1. Ainoastaan Euroopan unionin toimivaltaiset toimielimet saavat hyväksyä 2 artiklassa tarkoitettuihin asioihin liittyviä uusia säädöksiä ja toimenpiteitä. Jollei 2 kohdasta muuta johdu, kyseiset säädökset ja toimenpiteet tulevat voimaan samanaikaisesti Euroopan unionin ja sen asianomaisten jäsenvaltioiden sekä Islannin ja Norjan suhteen, jollei niissä nimenomaisesti toisin mainita. Tässä yhteydessä otetaan huomioon aika, jonka Islanti tai Norja sekakomiteassa on ilmoittanut tarvitsevansa voidakseen täyttää valtiosääntönsä asettamat vaatimukset.

2. a) Neuvosto ilmoittaa välittömästi Islannille ja Norjalle sellaisten 1 kohdassa tarkoitettujen säädösten tai toimenpiteiden hyväksymisestä, joihin on sovellettu tämän sopimuksen mukaisia menettelyjä. Islanti ja Norja päättävät kumpikin tahollaan, hyväksyvätkö ne kyseisten säädösten tai toimenpiteiden sisällön ja sisällyttävätkö ne sen omaan oikeusjärjestykseensä. Ne ilmoittavat päätöksistään neuvostolle ja komissiolle 30 päivän kuluessa kyseisten säädösten tai toimenpiteiden hyväksymisestä.

b) Jos tällainen säädös tai toimenpide voi sisällöltään sitoa Islantia vasta valtiosäännön asettamien vaatimusten tultua täytetyiksi, Islanti toimittaa asiasta tiedon neuvostolle ja komissiolle antaessaan ilmoituksensa. Islanti ilmoittaa viipymättä kaikkien valtiosääntönsä asettamien vaatimusten täyttymisestä neuvostolle ja komissiolle kirjallisesti ja toimittaa tästä tiedon viimeistään neljä viikkoa ennen ajankohtaa, jona kyseisen säädöksen tai toimenpiteen on määrä tulla voimaan Islannin suhteen, kuten 1 kohdan mukaisesti on päätetty.

c) Jos tällainen säädös tai toimenpide voi sisällöltään sitoa Norjaa vasta valtiosäännön asettamien vaatimusten tultua täytetyiksi, Norja toimittaa asiasta tiedon neuvostolle ja komissiolle antaessaan ilmoituksensa. Norja ilmoittaa viipymättä kaikkien valtiosääntönsä asettamien vaatimusten täyttymisestä neuvostolle ja komissiolle kirjallisesti, viimeistään kuuden kuukauden kuluttua neuvoston ilmoituksesta. Siitä ajankohdasta, jona kyseisen säädöksen tai toimenpiteiden oli määrä tulla voimaan Norjan osalta, aina siihen asti, kunnes se on ilmoittanut valtiosääntönsä asettamien vaatimusten täyttymisestä, Norja soveltaa väliaikaisesti kyseisen säädöksen tai toimenpiteen sisältöä, silloin kun se on mahdollista.

3. Se, että Islanti ja Norja hyväksyvät 2 kohdassa tarkoitettuja säädöksiä tai toimenpiteitä sisällöllisesti, luo oikeuksia ja velvollisuuksia toisaalta Islannin ja Norjan välille ja toisaalta Islannin ja Norjan sekä Euroopan yhteisön ja Euroopan yhteisön ja Euroopan yhteisön niiden jäsenvaltioiden välille, joita kyseiset säädökset ja toimenpiteet sitovat.

4. Siinä tapauksessa, että:

a) joko Islanti tai Norja ilmoittaa päätöksestään olla hyväksymättä 2 kohdassa tarkoitettuja säädöksiä ja toimenpiteitä, joihin on sovellettu tämän sopimuksen mukaisia menettelyjä, tai

b) joko Islanti tai Norja ei anna ilmoitusta 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetussa 30 päivänä määräajassa, tai

c) Islanti ei anna ilmoitusta ennen 2 kohdan b alakohdan mukaisen neljän viikon määräajan päättymistä ennen ajankohtaa, jona kyseisen säädöksen tai toimenpiteen oli määrä tulla voimaan sen suhteen, tai

d) Norja ei anna ilmoitusta ennen 2 kohdan c alakohdan mukaisen kuuden kuukauden määräajan päättymistä tai ei ole huolehtinut kyseisen alakohdan mukaisesta väliaikaisesta soveltamisesta alkaen ajankohdasta, jona kyseisen säädöksen tai toimenpiteen oli määrä tulla voimaan sen suhteen,

tämän sopimuksen katsotaan päättyvän joko Islannin tai Norjan suhteen, ellei sekakomitea tarkasteltuaan perusteellisesti sopimuksen jatkamismahdollisuuksia päätä toisin 90 päivän kuluessa. Sopimuksen päättyminen tulee voimaan kolmen kuukauden kuluttua 90 päivänä määräajan päättymisestä.

9 artikla

1. Sen tavoitteen saavuttamiseksi, että sopimuspuolet soveltavat ja tulkitsevat mahdollisimman yhtenäisesti 2 artiklassa tarkoitettuja määräyksiä, sekakomitea tarkastelee jatkuvasti Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen, jäljempänä "yhteisön tuomioistuin", oikeuskäytännön kehitystä sekä Islannin ja Norjan toimivaltaisten tuomioistuimien kyseisiä määräyksiä koskevan oikeuskäytännön kehitystä. Tätä varten luodaan järjestelmä, jonka avulla tällaista oikeuskäytäntöä koskevia tietoja vaihdetaan säännöllisesti.

2. Edellyttäen, että tarpeelliset muutokset yhteisön tuomioistuimen perussääntöön hyväksytään, Islanti ja Norja saavat toimittaa yhteisön tuomioistuimen käsiteltäväksi vastineita tai kirjallisia huomautuksia tapauksissa, joissa jäsenvaltion tuomioistuin on pyytänyt siltä ennakkoratkaisua jonkin 2 artiklassa tarkoitetun määräyksen tulkinnasta.

10 artikla

1. Islanti ja Norja toimittavat sekakomitealle vuosittain kertomuksia siitä, miten niiden hallintoviranomaiset ja tuomioistuimet ovat soveltaneet ja tulkinneet 2 artiklassa tarkoitettuja määräyksiä yhteisön tuomioistuimen mahdollisesti tulkitsemina.

2. Jos sekakomitea ei ole kyennyt takaamaan yhtenäisen soveltamisen ja tulkinnan jatkuvuutta kahden kuukauden kuluessa siitä, kun sen tietoon on tullut olennainen ero yhteisön tuomioistuimen oikeuskäytännön ja Islannin tai Norjan tuomioistuimien oikeuskäytännön välillä tai olennainen ero siinä, miten asianomaisten jäsenvaltioiden viranomaiset ja Islannin tai Norjan viranomaiset soveltavat 2 artiklassa tarkoitettuja määräyksiä, aloitetaan 11 artiklan mukainen menettely.

11 artikla

1. Jos tämän sopimuksen soveltamisesta syntyy erimielisyyksiä tai jos syntyy 10 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu tilanne, asia otetaan virallisesti riita-asiana ministeritason sekakomitean esityslistalle.

2. Sekakomitean on ratkastava riita 90 päivän kuluessa sen esityslistan hyväksymisestä, jolle riita on otettu.

3. Jos sekakomitea ei kykene ratkaisemaan riitaa 2 kohdassa tarkoitetun 90 päivän kuluessa, määräaikaa jatketaan 30 päivällä lopulliseen raktaisuun pääsemiseksi.

Jos lopullista ratkaisua ei saada aikaan, tämä sopimus katsotaan päättyneeksi Islannin tai Norjan suhteen riippuen siitä, kumpaa valtiota riita koskee. Päättyminen tulee voimaan kuusi kuukautta mainitun 30 päivän ajanjakson päättymisestä.

12 artikla

1. Tämän sopimuksen soveltamisesta aiheutuvien hallintokustannusten kattamiseksi Islanti ja Norja maksavat Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon vuosittain rahoitusosuuden seuraavasti:

― Islanti: 0,1 prosenttia

― Norja: 4,995 prosenttia

300000000 Belgian frangista (tai vastaavasta määrästä euroja), jota voidaan vuosittain tarkistaa Euroopan unionin inflaatiokehityksen huomioon ottamiseksi.

Islannin ja Norjan osuus sellaisista tämän sopimuksen soveltamisesta aiheutuvista toimintakuluista, joita ei suoriteta Euroopan yhteisöjen yleisestä talousarviosta, vaan jotka lankeavat suoraan osallistuvien jäsenvaltioiden maksettaviksi, määräytyy sen perusteella, mikä on niiden bruttokansantuotteen osuus kaikkien osallistuvien valtioiden yhteenlasketusta bruttokansantuotteesta.

Islanti ja Norja osallistuvat Euroopan yhteisöjen yleisestä talousarviosta suoritettavien toimintakulujen kattamiseen maksamalla vuosittain mainittuun talousarvioon rahoitusosuuden, joka määräytyy sen perusteella, mikä on niiden bruttokansantuotteen osuus kaikkien osallistuvien valtioiden yhteenlasketusta bruttokansantuotteesta.

2. Islannilla ja Norjalla on oikeus saada tähän sopimukseen liittyviä, komission tai neuvoston yksiköiden laatimia asiakirjoja ja pyytää sekakomitean kokouksissa tulkkaus haluamalleen Euroopan yhteisöjen toimielinten viralliselle kielelle. Kustannukset, jotka aiheutuvat kääntämisestä tai tulkkauksesta islannin tai norjan kielelle tai näistä kielistä, maksaa kuitenkin Islanti ja Norja.

13 artikla

1. Tämä sopimus ei millään tavoin vaikuta Euroopan talousalueesta tehtyyn sopimukseen tai muuhun Euroopan yhteisön ja Islannin ja/tai Norjan välillä tehtyyn sopimukseen.

2. Tämä sopimus ei millään tavoin vaikuta Islannin ja/tai Norjan ja Euroopan yhteisön välillä tulevaisuudessa mahdollisesti tehtäviin sopimuksiin tai Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 24 ja 38 artiklan perusteella tehtäviin sopimuksiin.

3. Tämä sopimus ei vaikuta Pohjoismaiden passiunionin puitteissa tehtävään yhteistyöhön sikäli kuin tällainen yhteistyö ei ole ristiriidassa tämän sopimuksen tai tähän sopimukseen perustuvien säädösten tai toimenpiteiden kanssa tai estä niiden soveltamista.

14 artikla

Tätä sopimusta ei sovelleta Huippuvuoriin.

15 artikla

1. Tämä sopimus tulee voimaan kuukauden kuluttua siitä päivästä, jona sen tallettajana toimiva neuvoston pääsihteeri on todennut, että kaikki tämän sopimuksen osapuolten itsensä esittämälle tai niiden puolesta esitetylle, sopimuksen noudattamista koskevalle suostumukselle asetetut muodolliset vaatimukset ovat täyttyneet.

2. Sopimuksen 1, 3, 4, 5 artiklaa ja 8 artiklan 2 kohdan a alakohtaa sovelletaan väliaikaisesti sopimuksen allekirjoittamispäivästä.

3. Sellaisten säädösten tai toimenpiteiden osalta, jotka on hyväksytty tämän sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen, mutta ennen sen voimaantuloa, 8 artiklan 2 kohdan a alakohdan viimeisessä virkkeessä tarkoitettu 30 päivän ajanjakso alkaa tämän sopimuksen voimaantulopäivänä.

4. Liitteissä A ja B tarkoitetut määräykset sekä 2 artiklan 3 kohdan nojalla jo hyväksytyt määräykset saatetaan voimaan Islannin ja Norjan suhteen päivänä, jonka Schengen-pöytäkirjassa vahvistettuun tiiviimpään yhteistyöhön osallistuvia jäsenvaltioita edustavat neuvoston jäsenet vahvistavat yksimielisesti kuultuaan sekakomiteaa tämän sopimuksen 4 artiklan mukaisesti ja vakuututtuaan siitä, että Islanti ja Norja täyttävät asianomaisten määräysten täytäntööpanon edellytykset ja että niiden ulkorajoja valvotaan tehokkaasti.

5. Saattamalla voimaan 4 kohdassa tarkoitetut määräykset luodaan oikeuksia ja velvollisuuksia toisaalta Islannin ja Norjan välille sekä toisaalta Islannin ja Norjan ja Euroopan yhteisön ja Euroopan yhteisön niiden jäsenvaltioiden välille, joiden suhteen nämä määräykset on myös saatettu voimaan.

16 artikla

Islanti tai Norja voivat irtisanoa tämän sopimuksen, tai se voidaan irtisanoa neuvoston päätöksellä, jonka tekevät Schengen-pöytäkirjassa vahvistettuun tiiviimpään yhteistyöhön osallistuvia jäsenvaltioita edustavat neuvoston jäsenet yksimielisesti. Irtisanomisesta ilmoitetaan tallettajalle. Se tulee voimaan kuusi kuukautta tästä ilmoituksesta.

17 artikla

Sen seurauksista, että Islanti tai Norja irtisanoo tämän sopimuksen tai se päättyy Islannin tai Norjan suhteen, sovitaan jäljellejäävien osapuolten ja sopimuksen irtisanoneen osapuolen tai sen osapuolen, jonka osalta se päättyy, välillä. Yhteisymmärryksen puuttuessa neuvosto päättää tarvittavista toimista kuultuaan jäljellejäävää osallistuvaa sopimuspuolta. Nämä toimet sitovat tätä osapuolta kuitenkin vain, jos se hyväksyy ne.

18 artikla

Tämä sopimus korvaa Belgian kuningaskunnan, Ranskan tasavallan, Saksan liittotasavallan, Luxemburgin suurherttuakunnan, Alankomaiden kuningaskunnan, Italian tasavallan, Espanjan kuningaskunnan, Portugalin tasavallan, Helleenien tasavallan, Itävallan tasavallan, Tanskan kuningaskunnan, Suomen tasavallan ja Ruotsin kuningaskunnan, jotka ovat Schengenin sopimuksen ja Schengenin yleissopimuksen osapuolia, sekä Islannin tasavallan ja Norjan kuningaskunnan välillä henkilöiden tarkastusten lakkauttamiseksi yhteisillä rajoilla 19 päivänä joulukuuta 1996 Luxemburgissa allekirjoitetun yhteistyösopimuksen.

Tehty Brysselissä kahdeksantenatoista päivänä toukokuuta vuonna tuhatyhdeksänsataayhdeksänkymmentäyhdeksän englannin-, espanjan-, hollannin-, iirin-, islannin-, italian-, kreikan-, norjan-, portugalin-, ranskan-, ruotsin-, saksan-, suomen-, tanskan-, islannin- ja norjankielisenä yhtenä ainoana kappaleena, jonka jokainen teksti on yhtä todistusvoimainen; kyseinen kappale talletetaan Euroopan unionin neuvoston pääsihteeristön arkistoon.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.