94/1999

Annettu: 1.12.1999

Asetus varastetuista tai laittomasti maasta viedyistä kulttuuriesineistä tehdyn Unidroit'n yleissopimuksen voimaansaattamisesta sekä yleissopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä ja yleissopimuksen soveltamisesta annetun lain voimaantulosta

Ulkoasiainministerin esittelystä säädetään:

1 §

Roomassa 24 päivänä kesäkuuta 1995 varastetuista tai laittomasti maasta viedyistä kulttuuriesineistä tehty Unidroit'n yleissopimus, jonka eräät määräykset on hyväksytty 28 päivänä toukokuuta 1999 annetulla, myös Ahvenanmaan maakuntapäivien osaltaan hyväksymällä lailla (877/1999) ja jonka tasavallan presidentti on ratifioinut niin ikään 28 päivänä toukokuuta 1999 ja jota koskeva ratifioimiskirja on talletettu Italian ulkoministeriön huostaan 14 päivänä kesäkuuta 1999, tulee voimaan 1 päivänä joulukuuta 1999 niin kuin siitä on sovittu.

2 §

Yleissopimuksen ratifioimiskirjan tallettamisen yhteydessä Suomi on antanut seuraavat selitykset:

Suomen hallitus, Euroopan unionin jäsenenä, ilmoittaa sopimuksen 13 artiklan 3 kappaleen nojalla, että se suhteissaan muihin sopimusvaltioihin, jotka ovat Euroopan unionin jäseniä, soveltaa Euroopan unionin sisäisiä säännöksiä eikä sen vuoksi sovella suhteissaan näihin valtioihin tämän sopimuksen määräyksiä, kun sopimuksen soveltamisala on yhtäpitävä kyseisten sääntöjen kanssa.

Lisäksi Suomen hallitus ilmoittaa sopimuksen 16 artiklan mukaisesti, että kulttuuriesineiden palautusvaatimukset tai palautuspyynnöt voidaan tehdä 16 artiklan 1 kappaleen a kohdassa mainitun menettelyn mukaisesti. Tämän sopimuksen III luvun mukaisia vaatimuksia tai pyyntöjä vastaanottava viranomainen on oikeusministeriö.

3 §

Varastetuista ja laittomasti maasta viedyistä kulttuuriesineistä tehdyn Unidroit'n yleissopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä ja yleissopimuksen soveltamisesta 17 päivänä helmikuuta 1999 annettu laki (877/1999) ja tämä asetus tulevat voimaan 1 päivänä joulukuuta 1999.

Helsingissä 3 päivänä syyskuuta 1999

UNIDROIT'N YLEISSOPIMUS VARASTETUISTA TAI LAITTOMASTI MAASTA VIEDYISTÄ KULTTUURIESINEISTÄ

Tämän yleissopimuksen sopimusvaltiot, jotka

kokoontuivat Roomaan Italian tasavallan hallituksen kutsusta 7 päivästä 24 päivään kesäkuuta 1995 diplomaattikonferenssiin hyväksymään Unidroit'n yleissopimusluonnoksen varastettujen tai laittomasti maasta vietyjen kulttuuriesineiden kansainvälisestä palauttamisesta,

ovat vakuuttuneita kulttuuriperinnön suojelemisen ja kansojen välistä ymmärtämystä edistävien kulttuurivaihtojen sekä ihmiskunnan hyvinvoinnin ja sivilisaation edistämisen vuoksi tapahtuvan kulttuurin tunnetuksitekemisen perustavaa laatua olevasta tärkeydestä,

ovat syvästi huolestuneita kulttuuriesineiden laittomasta kaupasta ja sen jatkuvasti aiheuttamista korvaamattomista vahingoista itse kulttuuriesineille ja kansojen, heimojen, alkuperäiskansojen ja muiden yhteisöjen kulttuuriperinnölle samoin kuin kaikkien kansojen perinnölle, jota tapahtuu erityisesti ryöstämällä arkeologisia paikkoja, mistä aiheutuu korvaamattoman arkeologisen, historiallisen ja tieteellisen tiedon menetyksiä,

ovat päättäneet osaltaan edistää tehokkaasti taistelua kulttuuriesineiden laitonta kauppaa vastaan ottamalla tärkeän askeleen asettamalla yleiset oikeudelliset vähimmäissäännöt kulttuuriesineiden palauttamisesta sopimusvaltioiden välillä, minkä tarkoituksena on kulttuuriperinnön varjeleminen ja suojeleminen kaikkien hyväksi,

korostavat, että tämän yleissopimuksen pyrkimyksenä on helpottaa kulttuuriesineiden palauttamista, ja että hyvitysten antaminen, kuten vahingonkorvaus, joka tarvitaan joissakin valtioissa palauttamisen toteuttamiseksi, ei tarkoita sitä, että vastaavat hyvitykset tulisi omaksua myös muissa valtioissa,

vahvistavat, että tämän yleissopimuksen määräysten hyväksyminen tulevaisuutta varten ei millään tavalla merkitse ennen yleissopimuksen voimaantuloa suoritettujen laittomien toimien hyväksymistä tai julistamista laillisiksi,

ovat tietoisia, että tämä yleissopimus ei itsessään ratkaise laittoman kaupan aiheuttamia ongelmia, mutta että se panee alulle prosessin, joka edistää kansainvälistä kulttuuriyhteistyötä ja tukee laillisen kaupan ja valtioidenvälisten kultuurivaihtosopimusten asianmukaista roolia,

myöntävät, että tämän yleissopimuksen täytäntöönpanemista tulisi täydentää muilla kulttuuriesineiden suojelemista koskevilla tehokkailla toimenpiteillä, kuten rekistereiden kehittämisellä ja käyttämisellä, arkelogisten paikkojen fyysisellä suojelemisella ja teknisellä yhteistyöllä,

tunnustavat useiden elinten kulttuuriesineiden suojelemista koskevan työn, erityisesti Unescon vuoden 1970 laitonta kauppaa koskevan yleissopimuksen ja yksityistä sektoria koskevien käyttäytymissääntöjen kehittämisen,

ovat sopineet seuraavasta:

I luku

Soveltamisala ja määritelmät

1 artikla

Tämä yleissopimus koskee kansainvälisluonteisia vaatimuksia

a. varastettujen kulttuuriesineiden palauttamista ja

b. sellaisten kulttuuriesineiden palauttamista, jotka on viety sopimusvaltion alueelta pois vastoin sen kulttuuriesineiden vientiä sääntelevää lainsäädäntöä, jonka tarkoituksena on suojella sen kulttuuriperintöä (jäljempänä "laittomasti maasta viedyt kulttuuriesineet").

2 artikla

Tässä yleissopimuksessa kulttuuriesineillä tarkoitetaan esineitä, jotka ovat uskonnollisista tai sekulaarisista syistä arkeologisesti, esihistoriallisesti, historiallisesti, kirjallisesti, taiteellisesti tai tieteellisesti tärkeitä ja kuuluvat johonkin tämän yleissopimuksen liitteessä lueteltuun luokkaan.

II luku

Varastettujen kulttuuriesineiden palauttaminen

3 artikla

1. Varastetun kulttuuriesineen haltijan tulee palauttaa esine.

2. Tässä yleissopimuksessa kulttuuriesine, joka on kaivettu esille laittomasti tai kaivettu esille laillisesti mutta pidetty laittomasti hallussa, katsotaan varastetuksi, mikäli se vastaa sen valtion lakia, jossa kaivaminen suoritettiin.

3. Palautusvaatimus on esitettävä kolmen vuoden kuluessa siitä, kun vaatimuksen esittäjä sai tiedon kulttuuriesineen sijainnista ja haltijan henkilöllisyydestä, ja joka tapauksessa viidenkymmenen vuoden kuluessa varkaudesta.

4. Palautusvaatimusta, joka koskee kulttuuriesinettä, joka muodostaa olennaisen osan identifioidusta monumentista tai arkelogisesta paikasta tai kuuluu julkiseen kokoelmaan, ei koske kuitenkaan muut määräajat kuin kolmen vuoden määräaika siitä, kun vaatimuksen esittäjä sai tiedon kulttuuriesineen sijainnista ja haltijan henkilöllisyydestä.

5. Edellisen kappaleen määräyksistä huolimatta sopimusvaltio voi ilmoittaa, että vaatimusta koskee sen laissa säädetty 75 vuoden tai sitä pitempi määräaika. Tällainen määräaika koskee myös toisessa sopimusvaltiossa tehtyä palautusvaatimusta, joka koskee monumentista, arkelogisesta paikasta tai julkisesta kokoelmasta tällaisen ilmoituksen antaneessa valtiossa otettua kulttuuriesinettä.

6. Edellisessä kappaleessa tarkoitettu ilmoitus on tehtävä allekirjoittamisen, ratifioinnin, hyväksymisen tai liittymisen yhteydessä.

7. Tässä yleissopimuksessa "julkinen kokoelma" muodostuu joukosta luetteloituja tai muutoin tunnistettavia esineitä, jotka omistaa:

a. sopimusvaltio,

b. sopimusvaltion alueellinen tai paikallinen viranomainen,

c. sopimusvaltion uskonnollinen laitos tai

d. laitos, joka on perustettu sopimusvaltiossa pääasiallisesti kulttuurillista, sivistyksellistä tai tieteellistä tarkoitusta varten ja jonka tunnustetaan tuossa valtiossa toimivan yleisen edun nimissä.

8. Tämän lisäksi palautusvaatimusta, joka koskee pyhää tai paikallisesti tärkeää kulttuuriesinettä, joka kuuluu sopimusvaltiossa olevalle heimo- tai alkuperäiskansayhteisölle tai jota nämä käyttävät osana yhteisön perinteistä tai rituaalista käyttöä, soveltuu sama määräaika kuin julkisia kokoelmia.

4 artikla

1. Varastetun kulttuuriesineen haltija, jolla on velvollisuus palauttaa esine, on oikeutettu saamaan palauttamishetkellä kohtuullisen korvauksen, mikäli haltija ei tiennyt eikä hänen olisi kohtuudella tullut tietää, että esine oli varastettu ja hän voi todistaa olleensa riittävän huolellinen hankkiessaan esineen.

2. Edellisessä kappaleessa tarkoitetun haltijan korvausoikeuden estämättä on ryhdyttävä kohtuullisiin toimenpiteisiin kulttuuriesineen haltijalle luovuttaneen henkilön saamiseksi maksamaan korvaus, milloin se on mahdollista sen valtion lainsäädännön mukaan, jossa vaatimus esitettiin.

3. Vaatimuksen esittäjän haltijalle maksama korvaus, silloin kuin sitä edellytetään, ei vaikuta vaatimuksen esittäjän oikeuteen saada summa takaisin joltakin muulta henkilöltä.

4. Päätettäessä, harjoittiko haltija riittävää huolellisuutta, on huomiota kiinnitettävä kaikkiin hankintaolosuhteisiin, mukaan luettuna osapuolten luonne, maksettu hinta, kääntyikö haltija minkään kohtuudella saatavilla olleen varastettuja kulttuuriesineitä koskevan rekisterin puoleen, ja kaikki muut tiedot ja asiakirja-aineisto, jonka hän olisi voinut kohtuudella hankkia ja kääntyikö hän saatavilla olleiden elinten puoleen tai ryhtyikö hän muihin toimenpiteisiin, joihin järkevä henkilö olisi niissä olosuhteissa ryhtynyt.

5. Haltija ei ole edullisemmassa asemassa kuin henkilö, jolta hän sai kulttuuriesineen perimällä tai muutoin vastikkeetta.

III luku

Laittomasti maasta vietyjen kulttuuriesineiden palauttaminen

5 artikla

1. Sopimusvaltio voi pyytää toisen sopimusvaltion tuomioistuinta tai muuta toimivaltaista viranomaista määräämään pyynnön esittäneen valtion alueelta laittomasti viedyn kulttuuriesineen palautettavaksi.

2. Laittomasti maasta viedyksi katsotaan kulttuuriesine, joka on viety pyynnön esittäneen valtion alueelta väliaikaisesti näyttelyä, tutkimusta, entistämistä tai muuta vastaavaa tarkoitusta varten luvalla, joka on myönnetty sen kulttuuriesineiden vientiä sääntelevän lainsäädännön, jonka tarkoituksena on suojella sen kulttuuriperintöä, nojalla, ja esinettä ei ole palautettu lupaehtojen mukaisesti.

3. Pyynnön kohteena olevan valtion tuomioistuimen tai muun toimivaltaisen viranomaisen tulee määrätä laittomasti maasta viety kulttuuriesine palautettavaksi, jos pyynnön esittänyt valtio osoittaa, että esineen siirtyminen pois sen alueelta vahingoittaa merkittävästi yhtä tai useampaa seuraavista eduista:

a. esineen tai sen yhteyden fyysinen suojelu;

b. osista muodostuneen esineen jakamattomuus;

c. luonteeltaan esimerkiksi tieteellisen tai historiallisen tiedon suojeleminen;

d. esineen perinteinen tai rituaalinen käyttö heimo- tai alkuperäiskansayhteisössä;

tai osoittaa, että esineellä on merkittävä kulttuuriarvo pyynnön esittäneelle valtiolle.

4. Tämän artiklan 1 kappaleen mukaisesti esitetyn pyynnön tulee sisältää tai siihen tulee liittää sellaiset tiedot tosiseikoista ja asian oikeudellista luonteesta, jotka voivat olla avuksi pyynnön kohteena olevan valtion tuomioistuimen muun toimivaltaisen viranomaisen päättäessä, täyttyvätkö kappaleen 1-3 vaatimukset.

5. Palautuspyyntö on tehtävä kolmen vuoden kuluessa siitä, kun pyynnön esittävä valtio sai tiedon kulttuuriesineen sijainnista ja haltijan henkilöllisyydestä, ja joka tapauksessa viidenkymmenen vuoden kuluessa maasta viennistä tai siitä, kun esine olisi tullut palauttaa tämän artiklan 2 kappaleessa tarkoitetun luvan mukaisesti.

6 artikla

1. Kulttuuriesineen haltija, joka sai esineen haltuunsa sen jälkeen, kun se oli viety maasta laittomasti, on oikeutettu saamaan palauttamishetkellä pyynnön esittäneeltä valtiolta kohtuullisen korvauksen, mikäli haltija ei tiennyt eikä hänen olisi kohtuudella tullut tietää, että esine oli viety laittomasti maasta.

2. Päätettäessä, tiesikö haltija tai olisiko hänen kohtuudella tullut tietää, että esine oli viety laittomasti maasta, on huomiota kiinnitettävä kaikkiin hankintaolosuhteisiin, mukaan luettuna pyynnön esittäneen valtion lainsäädännön mukaisen vientiluvan puuttuminen.

3. Korvauksen sijasta ja pyynnön esittäneen valtion kanssa sopien haltija, jolla on velvollisuus palauttaa kulttuuriesine tuolle valtiolle, voi päättää:

a. säilyttää omistusoikeuden esineeseen; tai

b. siirtää omistusoikeus maksua vastaan tai vastikkeetta haluamalleen pyynnön esittäneessä valtiossa asuvalle henkilölle, joka antaa tarvittavat takuut.

4. Kulttuuriesineen palauttamisesta tämän artiklan mukaisesti aiheutuvista kustannuksista vastaa pyynnön esittänyt valtio, mikä ei vaikuta valtion oikeuteen saada summa takaisin joltakin muulta henkilöltä.

5. Haltija ei ole edullisemmassa asemassa kuin henkilö, jolta hän sai kulttuuriesineen perimällä tai muutoin vastikkeetta.

7 artikla

1. Tämän osan määräykset eivät sovellu, jos

a. kulttuuriesineen vienti ei ole enää laiton palautuspyynnön esittämishetkellä; tai

b. esine on viety maasta esineen luoneen henkilön elinaikana tai viidenkymmenen vuoden kuluessa hänen kuolemastaan.

2. Edellisen kappaleen b kohdan määräysten estämättä tämän osan määräykset soveltuvat, jos kulttuuriesineen on luonut heimo- tai alkuperäiskansayhteisön jäsen tai jäsenet yhteisön perinteistä tai rituaalista käyttöä varten ja esine palautetaan tuolle yhteisölle.

IV luku

Yleiset määräykset

8 artikla

1. II luvun mukainen vaatimus ja III luvun mukainen pyyntö voidaan esittää tuomioistuimelle tai muulle toimivaltaiselle viranomaiselle sopimusvaltiossa, jossa esine sijaitsee ja lisäksi tuomioistuimille tai muille toimivaltaisille viranomaisille, joilla muutoin on tuomiovaltaa sopimusvaltioissa voimassa olevien sääntöjen mukaisesti.

2. Osapuolet voivat sopia riidan jättämisestä minkä tahansa tuomioistuimen tai muun toimivaltaisen viranomaisen päätettäväksi tai välitystuomiolla ratkaistavaksi.

3. Asiassa voidaan turvautua väliaikaisiin toimenpiteisiin, mukaan luettuna suojelutoimenpiteet, jotka ovat saatavilla sen sopimusvaltion lainsäädännön mukaisesti, jossa esine sijaitsee myös silloin, kun esinettä koskeva palautusvaatimus tai palautuspyyntö on esitetty toisen sopimusvaltion tuomioistuimelle tai muulle toimivaltaiselle viranomaiselle.

9 artikla

1. Mikään tässä yleissopimuksessa ei estä sopimusvaltiota soveltamasta tämän yleissopimuksen määräyksiä suosiollisempia sääntöjä varastettujen tai laittomasti maasta vietyjen esineiden palauttamiseen.

2. Tämän artiklan ei tule tulkita asettavan velvoitetta tunnustaa tai panna täytäntöön toisen sopimusvaltion tuomioistuimen tai muun toimivaltaisen viranomaisen päätöstä, joka poikkeaa tämän yleissopimuksen määräyksistä.

10 artikla

1. II luvun määräykset soveltuvat vain kulttuuriesineeseen, joka on varastettu sen jälkeen, kun tämä yleissopimus on tullut voimaan sen valtion osalta, jossa vaatimus esitetään, edellyttäen että

a. esine varastettiin sopimusvaltion alueelta sen jälkeen, kun tämä yleissopimus on tullut voimaan sen valtion osalta; tai

b. esine sijaitsee sopimusvaltiossa sen jälkeen, kun tämä yleissopimus on tullut voimaan sen valtion osalta.

2. III luvun määräykset soveltuvat vain kulttuuriesineeseen, joka on viety laittomasti maasta sen jälkeen, kun tämä yleissopimus on tullut voimaan sekä pyynnön esittäneen valtion osalta että sen valtion osalta, jossa pyyntö esitetään.

3. Tämä yleissopimus ei millään tavalla tee lailliseksi minkätahansa laatuista laitonta tointa, joka on tapahtunut ennen tämän yleissopimuksen voimaantuloa tai joka on suljettu pois tämän artiklan 1 tai 2 kappaleiden mukaisesti, tai rajoita valtion tai henkilön oikeutta esittää vaatimuksia ennen tämän yleissopimuksen voimaantuloa varastetun tai laittomasti maasta viedyn kulttuuriesineen palauttamiseksi niiden hyvityskeinojen nojalla jotka ovat käytettävissä tämän yleissopimuksen puitteiden ulkopuolella.

V luku

Loppumääräykset

11 artikla

1. Tämä yleissopimus on avoinna allekirjoittamista varten diplomaattikonferenssin päätöskokouksessa, jossa hyväksytään Unidroit'n yleissopimusluonnos varastettujen tai laittomasti maasta vietyjen kulttuuriesineiden kansainvälisestä palauttamisesta ja sen jälkeen kaikille valtioille Roomassa 30 päivään kesäkuuta 1996 saakka.

2. Tämä yleissopimus on allekirjoittajavaltion ratifioitava tai hyväksyttävä.

3. Tämä yleissopimus on avoinna liittymistä varten kaikille valtioille, jotka eivät ole allekirjoittajavaltioita, siitä päivästä lukien kuin se on avoinna allekirjoittamista varten.

4. Ratifioiminen, hyväksyminen tai liittyminen tapahtuu tallettamalla sitä tarkoittava virallinen asiakirja tallettajan huostaan.

12 artikla

1. Tämä yleissopimus tulee voimaan kuudennen kuukauden ensimmäisenä päivänä, joka seuraa viidennen ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjan tallettamispäivää.

2. Sellaisen valtion osalta, joka ratifioi tai hyväksyy tämän yleissopimuksen tai liittyy siihen viidennen ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjan tallettamisen jälkeen, tämä yleissopimus tulee voimaan kuudennen kuukauden ensimmäisenä päivänä, joka seuraa sen ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjan tallettamispäivää.

13 artikla

1. Tämä yleissopimus ei vaikuta muihin kansainvälisiin asiakirjoihin, jotka sitovat sopimusvaltiota oikeudellisesti ja jotka sisältävät tämän yleissopimuksen sääntelemiä seikkoja, elleivät valtiot, joita sellainen asiakirja sitoo, toisin ilmoita.

2. Sopimusvaltio voi tehdä toisen sopimusvaltion tai useiden sopimusvaltioiden kanssa sopimuksia, joiden tarkoituksena on parantaa tämän yleissopimuksen soveltamista niiden keskinäisissä suhteissa. Valtioiden, jotka ovat tehneet sellaisen sopimuksen, tulee toimittaa jäljennös siitä tallettajalle.

3. Keskinäisissä suhteissaan sopimusvaltiot, jotka ovat taloudellisen yhdentymisen järjestöjen tai alueellisten elinten jäseniä, voivat ilmoittaa soveltavansa näiden järjestöjen tai elinten sisäisiä sääntöjä, eivätkä sen vuoksi sovella näiden valtioiden kesken tämän yleissopimuksen määräyksiä, kun yleissopimuksen soveltamisala on yhtäpitävä kyseisten sääntöjen kanssa.

14 artikla

1. Jos sopimusvaltiolla on kaksi tai useampia alueellisia yksikköjä, joissa on sama tai erilainen oikeusjärjestelmä suhteessa tässä yleissopimuksessa käsiteltyihin asioihin nähden, se voi allekirjoittaessaan tai tallettaessaan ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjansa ilmoittaa, että tämä yleissopimus koskee sen kaikkia alueellisia yksikköjä tai vain yhtä tai useampaa niistä. Sopimusvaltio voi korvata ilmoituksen milloin tahansa uudella ilmoituksella.

2. Tällaiset ilmoitukset on annettava tiedoksi tallettajalle ja niissä on todettava nimenomaisesti alueelliset yksiköt, joita tämä yleissopimus koskee.

3. Jos tämä yleissopimus koskee tämän artiklan nojalla annetun ilmoituksen mukaan yhtä tai useampaa mutta ei kaikki sopimusvaltion alueellisista yksiköistä:

a. sopimusvaltion alueen 1 artiklassa katsotaan viittaavan tuon valtion alueellisen yksikön alueeseen;

b. sopimusvaltion tai pyynnön kohteena olevan valtion tuomioistuimen tai muun toimivaltaisen viranomaisen katsotaan viittaavaan tuon valtion alueellisen yksikön tuomioistuimeen tai muuhun toimivaltaiseen viranomaiseen;

c. sopimusvaltion, jonka alueella esine sijaitsee 8(1) artiklassa katsotaan viittaavan tuon valtion alueelliseen yksikköön, jonka alueella esine sijaitsee;

d. sen sopimusvaltion lainsäädännön, jonka alueella esine sijaitsee 8(3) artiklassa katsotaan viittaavan tuon sopimusvaltion alueellisen yksikön lainsäädäntöön, jonka alueella esine sijaitsee; ja

e. sopimusvaltion 9 artiklassa katsotaan viittaavan tuon valtion alueelliseen yksikköön.

4. Jos sopimusvaltio ei anna tämän artiklan 1 kappaleen mukaista ilmoitusta, tämä yleissopimus koskee tuon valtion kaikkia alueellisia yksiköitä.

15 artikla

1. Tämän yleissopimuksen mukaisesti allekirjoittamisen yhteydessä tehtävät ilmoitukset tulee vahvistaa ratifioimisen tai hyväksymisen yhteydessä.

2. Ilmoitukset ja niiden vahvistukset on tehtävä kirjallisesti ja annettava virallisesti tiedoksi tallettajalle.

3. Ilmoitus tulee voimaan samanaikaisesti, kun tämä yleissopimus tulee voimaan kyseisen valtion osalta. Sellainen ilmoitus, josta tallettaja saa virallisen tiedon voimaantulon jälkeen, tulee kuitenkin voimaan kuudennen kuukauden ensimmäisenä päivänä, joka seuraa sen tallettamista tallettajan haltuun.

4. Valtio, joka tekee tämän yleissopimuksen mukaisen ilmoituksen, voi peruuttaa sen milloin tahansa toimittamalla asiaa koskevan virallisen kirjallisen ilmoituksen tallettajalle. Peruutus tulee voimaan kuudennen kuukauden ensimmäisenä päivänä, joka seuraa sen tallettamista tallettajan haltuun.

16 artikla

1. Jokaisen sopimusvaltion tulee allekirjoittamisen, ratifioimisen, hyväksymisen tai liittymisen yhteydessä ilmoittaa, että valtioiden kulttuuriesineiden palautusvaatimukset tai palautuspyynnöt 8 artiklan nojalla voidaan tehdä sille noudattaen yhtä tai useampaa seuraavista menettelyistä:

a. suoraan ilmoittajavaltion tuomioistuimelle tai muille toimivaltaisille viranomaisille;

b. viranomaisen tai viranomaisten välityksellä, jonka tai jotka tuo valtio on määrännyt ottamaan vastaan vaatimuksia ja pyyntöjä ja toimittamaan ne kyseisen valtion tuomioistuimille tai muille toimivaltaisille viranomaisille;

c. diplomaatti- tai konsulitietä.

2. Jokainen sopimusvaltio voi myös määrätä tuomioistuimet tai muut toimivaltaiset viranomaiset, jotka päättävät kulttuuriesineen palauttamisesta II ja III luvun määräysten mukaisesti.

3. Tämän artiklan 1 ja 2 kappaleiden mukaisesti annettuja ilmoituksia voidaan muuttaa milloin tahansa uudella ilmoituksella.

4. Tämän artiklan 1-3 kappaleet eivät vaikuta sopimusvaltioiden välillä mahdollisesti oleviin kahden- tai monenvälisiin oikeusapusopimuksiin niiltä osin kuin ne koskevat siviili- ja kauppaoikeudellisia kysymyksiä.

17 artikla

Jokaisen sopimusvaltion tulee antaa tallettajalle kuuden kuukauden kuluessa sen ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjan tallettamisesta lukien kirjallinen tieto jollakin tämän yleissopimuksen virallisista kielistä sen lainsäädännöstä, joka sääntelee sen kulttuuriesineiden maastavientiä. Tieto on tarpeen mukaan saatettava ajantasalle.

18 artikla

Muut kuin tässä yleissopimuksessa nimenomaisesti hyväksytyt varaumat eivät ole sallittuja.

19 artikla

1. Sopimusvaltio voi irtisanoa tämän yleissopimuksen tallettamalla sitä tarkoittavan ilmoituksen tallettajan huostaan milloin tahansa sen jälkeen, kun yleissopimus on tullut sen osalta voimaan.

2. Irtisanominen tulee voimaan kuudennen kuukauden ensimmäisenä päivänä, joka seuraa irtisanomisilmoituksen tallettamista tallettajan huostaan. Jos irtisanomisilmoituksessa määritellään pidempi määräaika irtisanomisen voimaantulemiselle, irtisanominen tulee voimaan sen jälkeen kun sellainen määräaika on kulunut irtisanomisilmoituksen tallettamisesta tallettajan huostaan.

3. Irtisanomisilmoituksen estämättä tämä yleissopimus soveltuu kuitenkin kulttuuriesineen palautusvaatimukseen tai palautuspyyntöön, joka on tehty ennen kuin irtisanominen tulee voimaan.

20 artikla

Yksityisoikeuden yhdenmukaistamiseksi toimivan kansainvälisen instituutin (Unidroit) presidentti voi säännöllisin väliajoin, tai milloin tahansa viiden sopimusvaltion sitä pyytäessä, kutsua koolle erityiskomitean tämän yleissopimuksen käytännön toiminnan tarkistamiseksi.

21 artikla

1. Tämä yleissopimus talletetaan Italian tasavallan hallituksen huostaan.

2. Italian tasavallan hallitus:

a. ilmoittaa kaikille valtioille, jotka ovat allekirjoittaneen tämän yleissopimuksen tai liittyneet siihen, ja Yksityisoikeuden yhdenmukaistamiseksi toimivan kansainvälisen instituutin (Unidroit) presidentille:

i) jokaisesti uudesta allekirjoituksesta tai ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjasta, sekä niiden päivämäärästä;

ii) jokaisesta tämän yleissopimuksen nojalla tehdystä ilmoituksesta;

iii) ilmoituksen peruuttamisesta;

iv) tämän yleissopimuksen voimaantulosta;

v) 13 artiklassa tarkoitetuista sopimuksista;

vi) tämän yleissopimuksen irtisanomisilmoituksista sekä tallettamispäivämäärästä ja päivämäärästä, jona se tulee voimaan;

b. toimittaa tämän yleissopimuksen virallisen kappaleen kaikille allekirjoittajavaltioille, sopimukseen liittyville valtioille ja Yksityisoikeuden yhdenmukaistamiseksi toimivan kansainvälisen instituutin (Unidroit) presidentille;

c. hoitaa muut tavanomaiset tallettajan tehtävät.

Tämän vakuudeksi allekirjoittaneet täysivaltaiset lähettiläät, siihen asianmukaisesti valtuutettuina, ovat allekirjoittaneet tämän yleissopimuksen.

Tehty Roomassa 24 päivänä kesäkuuta 1995 yhtenä englannin- ja ranskankielisenä kappaleena, jonka molemmat tekstit ovat yhtä todistusvoimaiset.

LIITE

a. Harvinaiset eläin-, kasvi-, mineraali-, ja anatomiset kokelmat ja näytteet sekä paleontologisesti mielenkiintoiset esineet;

b. historiaan liittyvä omaisuus, mukaan luettuna tieteen tai tekniikan historia sekä sota- ja sosiaalihistoria, kansallisten johtajien, ajattelijoiden, tiedemiesten ja taiteilijoiden elämään sekä kansallisesti tärkeisiin tapahtumiin liittyvä omaisuus;

c. arkeologisten kaivausten (luvallisten ja luvattomien) ja arkeologisten löytöjen tulokset;

d. taiteellisten tai historiallisten muistomerkkien tai kiinteiden muinaisjäännösten osat;

e. yli sata vuotta vanhat muinaisesineet, kuten piirtokirjoitukset, rahat ja sinettileimasimet;

f. kansantieteellisesti mielenkiintoiset esineet;

g. taide-esineistö kuten

i) kokonaan käsin tehdyt kuvat, maalaukset ja piirustukset pohjasta ja materiaalista riippumatta (teollisesti muotoiltuja ja valmistettuja mutta käsin koristeltuja esineitä lukuunottamatta);

ii) alkuperäiset kuvapatsaat ja veistokset materiaalista riippumatta;

iii) alkuperäiset gravyyrit, painokuvat ja kivipiirrokset;

iv) alkuperäiset assemblaasit ja montaasit materiaalista riippumatta;

h. yksittäiset tai kokoelmiin kuuluvat harvinaiset käsikirjoitukset ja inkunaabelit, vanhat kirjat, asiakirjat ja erityisen mielenkiintoiset julkaisut (historialliselta, taiteelliselta, tieteelliseltä, kirjalliselta jne. kannalta);

i. yksittäiset tai kokoelmiin kuuluvat posti-, leima- ja muut sen kaltaiset merkit;

j. arkistot, mukaan luettuina äänite-, valokuva- ja elokuva-arkistot;

k. yli sata vuotta vanhat huonekalut ja vanhat soittimet.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.