92/1999

Annettu: 14.9.1999

Asetus kulttuuriomaisuuden luvattoman tuonnin, viennin ja omistusoikeuden siirron kieltämiseksi ja ehkäisemiseksi tehdyn yleissopimuksen voimaansaattamisesta sekä yleissopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä annetun lain voimaantulosta

Ulkoasiainministerin esittelystä säädetään:

1 §

Pariisissa 14 päivänä marraskuuta 1970 kulttuuriomaisuuden luvattoman tuonnin, viennin ja omistusoikeuden siirron kieltämiseksi ja ehkäisemiseksi tehty yleissopimus, jonka eräät määräykset on hyväksytty 28 päivänä toukokuuta 1999 annetulla, myös Ahvenanmaan maakuntapäivien osaltaan hyväksymällä lailla (875/1999) ja jonka tasavallan presidentti on ratifioinut niin ikään 28 päivänä toukokuuta 1999 ja jota koskeva ratifioimiskirja on talletettu UNESCOn pääjohtajan huostaan 14 päivänä kesäkuuta 1999, tulee voimaan 14 päivänä syyskuuta 1999 niin kuin siitä on sovittu.

2 §

Sopimuksen ratifioimiskirjan tallettamisen yhteydessä Suomi on antanut seuraavan selityksen:

Suomen hallitus ilmoittaa, että se toteuttaa tämän sopimuksen 7 artiklan b kohdan ii alakohdan määräykset Roomassa 24 päivänä kesäkuuta 1995 tehdyn Unidroit'n yleissopimuksen varastetuista tai laittomasti maastaviedyistä kulttuuriesineistä velvoitteiden mukaisesti.

3 §

Kulttuuriomaisuuden luvattoman tuonnin, viennin ja omistusoikeuden siirron kieltämiseksi ja ehkäisemiseksi tehdyn yleissopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä 28 päivänä toukokuuta 1999 annettu laki (875/1999) ja tämä asetus tulevat voimaan 14 päivänä syyskuuta 1999.

Helsingissä 3 päivänä syyskuuta 1999

YLEISSOPIMUS KULTTUURIOMAISUUDEN LUVATTOMAN TUONNIN, VIENNIN JA OMISTUSOIKEUDEN SIIRRON KIELTÄMISEKSI JA EHKÄISEMISEKSI

Yhdistyneiden Kansakuntien kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestön yleiskokous, joka kokoontui Pariisissa 12 päivästä lokakuuta 14 päivään marraskuuta kuudenteentoista istuntoonsa

palauttaen mieleen niiden säännösten tärkeyden, jotka sisältyvät yleiskokouksen neljännessätoista istunnossa hyväksyttyyn kansainvälisen kulttuuriyhteistyön julistukseen,

ottaen huomioon, että kansojen välinen kulttuuriomaisuuden vaihto tieteen, kulttuurin ja kasvatuksen tarkoituksiin lisää ihmiskunnan sivistyksen tuntemusta, rikastuttaa kaikkien kansojen kulttuurielämää ja herättää keskinäistä kunnioitusta ja arvonantoa kansakuntien välillä,

ottaen huomioon, että kulttuuriomaisuus on yksi sivistyksen ja kansallisen kulttuurin perustekijä, ja että sen todellinen arvo on ymmärrettävissä vain sellaisessa yhteydessä, jossa sen alkuperästä, historiasta ja perinteellisestä ympäristöstä tiedetään mahdollisimman paljon,

ottaen huomioon, että jokaisen valtion velvollisuus on suojella alueellaan olevaa kulttuuriomaisuutta varkauksilta, luvattomilta kaivauksilta ja luvattomalta vienniltä,

ottaen huomioon, että näiden vaarojen torjumiseksi jokaisen valtion on välttämätöntä lisääntyvässä määrin tiedostaa moraaliset velvoitteensa kunnioittaakseen sekä omaa että kaikkien kansakuntien kulttuuriperintöä,

ottaen huomioon, että kulttuurilaitoksena museoiden, kirjastojen ja arkistojen pitäisi varmistaa, että niiden kokoelmia kootaan yleismaailmallisesti tunnustettujen moraalisten periaatteiden mukaisesti,

ottaen huomioon, että kulttuuriomaisuuden luvaton tuonti, vienti ja omistusoikeuden siirto estävät sitä kansakuntien välistä yhteisymmärrystä, jonka edistäminen kuuluu Unescon tehtäviin suosittelemalla asianomaisille valtioille tätä tarkoitusta varten kansainvälisiä sopimuksia,

ottaen huomioon, että kulttuuriperinnön suojelu voi olla tehokasta vain jos se järjestetään sekä kansallisesti että kansainvälisesti ja läheisessä yhteistyössä valtioiden kesken,

ottaen huomioon, että Unescon yleiskokous vuonna 1964 hyväksyi suosituksen tätä varten,

perehdyttyään istunnon esityslistan asiakohtana 19 olevaan kysymykseen uusista ehdotuksista kulttuuriomaisuuden luvattoman tuonnin, viennin ja omistusoikeuden siirron kieltämis- ja ehkäisemiskeinoiksi,

päätettyään viidennessätoista istunnossaan, että tästä kysymyksestä olisi aiheellista tehdä kansainvälinen yleissopimus,

hyväksyy tämän yleissopimuksen marraskuun neljäntenätoista päivänä vuonna 1970.

1 artikla

Tässä yleissopimuksessa sanalla "kulttuuriomaisuus" tarkoitetaan omaisuutta, jonka kukin valtio on uskonnollisista tai ei-uskonnollisista syistä erityisesti määritellyt tärkeäksi arkeologian, esihistorian, historian, kirjallisuuden, taiteen tai tieteen kannalta, ja joka kuuluu seuraaviin ryhmiin:

a. harvinaiset eläin-, kasvi-, mineraali- ja anatomiset kokoelmat ja näytteet sekä paleontologisesti mielenkiintoiset esineet,

b. historiaan liittyvä omaisuus, mukaan luettuna tieteen ja tekniikan historia sekä sota- ja sosiaalihistoria, kansallisten johtajien, ajattelijoiden, tiedemiesten ja taiteiljoiden elämään sekä kansallisesti tärkeisiin tapahtumiin liittyvä omaisuus,

c. arkeologisten kaivausten (luvallisten ja luvattomien) ja arkeologisten löytöjen tulokset,

d. taiteellisten tai historiallisten muistomerkkien tai kiinteiden muinaisjäännösten osat,

e. yli sata vuotta vanha muinaisesineet, kuten piirtokirjoitukset, rahat ja sinettileimasimet,

f. kansatieteellisesti mielenkiintoiset esineet,

g. taide-esineistö kuten

i) kokonaan käsin tehdyt kuvat, maalaukset ja piirustukset pohjasta ja materiaalista riippumatta (teollisesti muotoiltuja ja valmistettuja mutta käsin koristeltuja esineitä lukuunottamatta),

ii) alkuperäiset kuvapatsaat ja veistokset materiaalista riippumatta,

iii) alkuperäiset gravyyrit, painokuvat ja kivipiirrokset,

iv) alkuperäiset assemblaasit ja montaasit materiaalista riippumatta;

h. yksittäiset tai kokoelmiin kuuluvat harvinaiset käsikirjoitukset ja inkunaabelit, vanhat kirjat, asiakirjat ja erityisen mielenkiintoiset julkaisut (historialliselta, taiteelliselta, tieteelliseltä, kirjalliselta jne. kannalta),

i. yksittäiset tai kokoelmiin kuuluvat posti-, leima- ja muut sen kaltaiset merkit,

j. arkistot, mukaan luettuina äänite-, valokuva- ja elokuva-arkistot,

k. yli sata vuotta vanhat huonekalut ja vanhat soittimet.

2 artikla

1. Sopimusvaltiot tunnustavat, että kulttuuriomaisuuden luvaton tuonti, vienti ja omistusoikeuden siirto ovat tärkeimpiä syitä kulttuuriperinnön köyhtymiseen tämän omaisuuden alkuperämaissa, ja että kansainvälinen yhteistyö on tehokkaimpia keinoja suojella kunkin maan kulttuuriomaisuutta niistä aiheutuvia vaaroja vastaan.

2. Tässä tarkoituksessa sopimusvaltiot ryhtyvät vastustamaan näitä toimia käytettävissään olevin keinoin, ja erityisesti poistamaan niiden syyt, lopettamalla nykyiset menettelytavat ja auttamalla tekemään tarpeelliset korjaukset.

3 artikla

Kulttuuriomaisuuden tuonti, vienti tai omistusoikeuden siirto vastoin sopimusvaltioiden tämän yleissopimuksen perusteella hyväksymiä määräyksiä on luvatonta.

4 artikla

Sopimusvaltiot tunnustavat, että seuraavin ryhmiin kuuluva omaisuus muodostaa yleissopimuksen tarkoittamassa mielessä osan kunkin valtion kulttuuriperinnöstä:

a. kyseisen valtion kansalaisten yksilöllisesti tai kollektiivisesti luoma kulttuuriomaisuus sekä kyseiselle valtiolle tärkeä, sen alueella asuvien ulkomaalaisten tai kansalaisuutta vailla olevien henkilöiden sen alueella luoma kulttuuriomaisuus,

b. kunkin valtion alueelta löydetty kulttuuriomaisuus,

c. arkeologisilla, kansatieteellisillä tai luonnontieteellisillä tutkimusmatkoilla tämän omaisuuden alkuperämaan toimivaltaisten viranomaisten suostumuksella hankittu kulttuuriomaisuus,

d. vapaaehtoisesti vaihdettu kulttuuriomaisuus,

e. lahjoituksena saatu tai kulttuuriomaisuuden alkuperämaan toimivaltaisten viranomaisten suostumuksella laillisesti ostettu kulttuuriomaisuus.

5 artikla

Varmistaakseen kulttuuriomaisuuden suojelemisen luvatonta tuontia, vientiä ja omistusoikeuden siirtoa vastaan sopimusvaltiot ottavat kullekin maalle sopivalla tavalla tehtäväkseen perustaa, ellei niitä jo ole, omalle alueelleen kulttuuriperinnön suojelemiseksi yhden tai useampia kansallisia laitoksia, joissa on riittävä määrä henkilökuntaa hoitamaan tehokkaasti seuraavia tehtäviä:

a. edesauttamaan laki- ja säännösehdotusten laatimista kulttuuriperinnön suojelun turvaamiseksi sekä erityisesti tärkeän kulttuuriomaisuuden luvattoman tuonnin, viennin ja omistusoikeuden siirron ehkäisemiseksi,

b. laatimaan ja ylläpitämään ajan tasalla suojeltavan omaisuuden kansallisen inventoinnin perusteella luetteloa sellaisesta julkisesta ja yksityisestä kulttuuriomaisuudesta, jonka vienti köyhdyttäisi huomattavasti kansallista kulttuuriperintöä,

c. edistämään tai perustamaan sellaisia tieteellisiä ja teknillisiä laitoksia (museoita, kirjastoja, arkistoja, laboratorioita, työpajoja jne.), joita tarvitaan kulttuuriomaisuuden säilyttämisen ja tunnetuksi tekemisen turvaamiseksi,

d. järjestämään arkeologisten kaivausten valvontaa, varmistamaan tietyn kulttuuriomaisuuden säilyminen "in situ" ja suojelemaan tiettyjä alueita, jotka on varattu tulevaisuudessa tapahtuvaa arkeologista tutkimusta varten,

e. laatimaan tässä yleissopimuksessa esille tuotujen eettisten periaatteiden mukaisia säännöksiä asianosaisten henkilöiden (kokoelmien hoitajien, kerääjien, antiikkikauppiaiden jne.) käyttöön ja ryhtymään valvomaan näiden sääntöjen noudattamista,

f. ryhtymään kasvatuksellisiin toimiin kunnioituksen herättämiseksi ja edistämiseksi kaikkien valtioiden kulttuuriperintöä kohtaan, ja tekemään tämän yleissopimuksen määräyksiä tunnetuiksi,

g. valvomaan, että kaikki kulttuuriomaisuuden katoamistapaukset julkistetaan sopivalla tavalla.

6 artikla

Sopimusvaltiot ryhtyvät

a. käyttämään tarkoituksenmukaista todistusta, jolla vientimaa määrittelee, että kyseisen kulttuuriomaisuuden vienti on luvanvaraista. Todistuksen on oltava kaikkien säännösten mukaan maasta vietävien kulttuuriesineiden mukana,

b. kieltämään kulttuuriomaisuuden viennin alueeltaan ellei mukana ole yllä mainittua vientitodistusta,

c. julkistamaan mainitun kiellon tarkoituksenmukaisella tavalla, erityisesti kulttuuriesineitä todennäköisesti vievien tai tuovien henkilöiden keskuudessa.

7 artikla

Sopimusvaltiot ryhtyvät

a. tarpeellisiin toimenpiteisiin kunkin valtion lainsäädännön mukaisesti estääkseen alueellaan sijaitsevia museoita ja niihin verrattavia laitoksia hankkimasta jonkin toisen sopimusvaltion alueelta peräisin olevaa kulttuuriomaisuutta, joka on viety laittomasti maasta tämän yleissopimuksen tultua voimaan asianomaisissa maissa. Silloin kun se on mahdollista, ne ilmoittavat yleissopimukseen liittyneelle alkuperämaalle, että tämän yleissopimuksen voimaantulon jälkeen sen alueelta laittomasti vietyä kulttuuriomaisuutta on tarjottu kaupaksi,

b. i) kieltämään toisen sopimusvaltion museosta tai uskonnollisesta tai ei-uskonnollisesta julkisesta muistomerkistä tai vastaavasta laitoksesta varastetun kulttuuriomaisuuden maahantuonnin tämän sopimuksen tultua voimaan asianomaisissa valtioissa edellyttäen, että tällainen omaisuus todistettavasti kuuluu tuolle laitokselle,

ii) sopimukseen liittyneen kulttuuriomaisuuden alkuperämaan pyynnöstä tarkoituksenmukaisiin toimenpiteisiin kaiken sellaisen kulttuuriomaisuuden löytämiseksi ja palauttamiseksi, joka on tuotu maahan tämän yleissopimuksen tultua voimaan molemmissa sopimusvaltioissa, kuitenkin sillä varauksella, että pyynnön esittänyt valtio maksaa kohtuullisen korvauksen hyvässä uskossa toimineelle ostajalle tai henkilölle, jolla on omistusoikeus tähän omaisuuteen. Etsimis- ja palautuspyynnöt on tehtävä diplomaattiteitse. Pyynnön esittäneen valtion tulee omalla kustannuksellaan hankkia sen esittämän etsimis- ja palauttamispyynnön perustelemiseksi tarvittavat asiapaperit ja muut todisteet. Sopimusvaltioiden ei tule periä tulli- eikä muita kustannuksia tämän artiklan mukaisesti palautettavasta kulttuuriomaisuudesta. Pyytäjänä esiintyneen valtion on vastattava kaikista kulttuuriomaisuuden palauttamisesta ja luovuttamisesta aiheutuvista kustannuksista.

8 artikla

Sopimusvaltiot sitoutuvat määräämään rangaistuksia tai hallinnollisia seuraamuksia jokaiselle, joka on vastuussa 6 artiklan b kohdassa ja 7 artiklan b kohdassa mainittujen kieltojen rikkomisesta.

9 artikla

Jokainen sopimusvaltio, jonka kulttuuriperintö on joutunut vaaranalaiseksi arkeologisen tai kansatieteellisen aineiston ryöstön vuoksi, voi vedota muihin valtioihin, joita asia koskee. Näissä olosuhteissa sopimusvaltiot ryhtyvät yhteiseen kansainväliseen toimintaan päättääkseen ja toteuttaakseen konkreettiset toimenpiteet, mukaan lukien määrätyn aineiston viennin, tuonnin ja kansainvälisen kaupan valvonnan. Ennen tällaisen sopimuksen tekemistä jokaisen asianomaisen valtion on ryhdyttävä mahdollisimman laajoihin väliaikaisiin toimenpiteisiin estääkseen korvaamattomat vahingot pyynnön esittäneen valtion kulttuuriperinnölle.

10 artikla

Sopimusvaltiot ryhtyvät

a. rajoittamaan kasvatuksen, tiedotuksen ja valvonnan avulla mistä tahansa sopimusvaltiosta laittomasti viedyn kulttuuriomaisuuden liikkumista sekä velvoittamaan kullekin maalle sopivalla tavalla rangaistusten tai hallinnollisten seuraamusten uhalla antiikkikauppiaita pitämään luetteloa, josta käy ilmi jokaisen kulttuuriesineen alkuperä, välittäjän nimet ja osoitteet, jokaisen myydyn esineen kuvaus ja hinta, ja ilmoittamaan kulttuuriesineen ostajalle esinettä mahdollisesti koskevasta vientikiellosta,

b. kasvatuksellisin keinoin luomaan ja muokkaamaan yleistä mielipidettä niin, että kulttuuriomaisuuden arvo ja varkauksista, luvattomista kaivauksista sekä luvattomasta viennistä kulttuuuriperinnölle aiheutuva uhka ymmärrettäisiin.

11 artikla

Vieraan vallan miehityksestä suoraan tai välillisesti aiheutuvan pakkotilanteen aikana tapahtuva kulttuuriomaisuuden vienti ja omistusoikeuden siirto katsotaan luvattomaksi.

12 artikla

Sopimusvaltioiden on kunnioitettava kulttuuriperintöä niillä alueilla, joiden kansainvälisistä suhteista ne ovat vastuussa, ja niiden on ryhdyttävä kaikkiin sopiviksi katsomiinsa toimenpiteisiin kulttuuriomaisuuden laittoman tuonnin, viennin ja omistusoikeuden siirron kieltämiseksi ja estämiseksi tällaisilla alueilla.

13 artikla

Sopimusvaltiot ryhtyvät lisäksi lainsäädäntönsä puitteissa

a. estämään kaikin sopivin keinoin kulttuuriomaisuuden omistusoikeuden siirrot, jotka saattavat edistää tällaisen omaisuuden luvatonta tuontia tai vientiä,

b. varmistamaan, että niiden asianomaiset laitokset yhteistyössä edistävät luvattomasti maastaviedyn kulttuuriomaisuuden palauttamista mahdollisimman pian oikealle omistajalleen,

c. sallimaan toimenpiteet, joihin oikeat omistajat tai heidän edustajansa ryhtyvät kadonneen tai varastetun kulttuuriomaisuuden löytämiseksi,

d. tunnustamaan jokaisen sopimusvaltion kiistattomaksi oikeudeksi luokitella ja julistaa tietty kulttuuriomaisuus luovuttamattomaksi, jota siksi ipso facto ei saisi viedä maasta, ja auttamaan asianosaista valtiota sellaisen omaisuuden takaisin saamisessa silloin kun omaisuus on viety maasta.

14 artikla

Estääkseen luvattoman viennin ja täyttääkseen tämän yleissopimuksen täytäntöönpanon mukanaan tuomat velvoitteet jokaisen sopimusvaltion tulisi mahdollisuuksiensa mukaan varata riittävät varat valtion kulttuuriperinnön suojelemisesta vastuussa oleville kansallisille laitoksille ja tarvittaessa perustaa rahasto tätä tarkoitusta varten.

15 artikla

Mikään tässä yleissopimuksessa ei estä sopimusvaltioita tekemästä keskinäisiä erityissopimuksia tai jatkamasta aikaisemmin tehtyjen sopimusten soveltamista kun kyseessä on ennen tämän yleissopimuksen voimaantuloa asianomaisissa maissa alkuperämaastaan mistä syystä tahansa viedyn kulttuuriomaisuuden palauttaminen.

16 artikla

Sopimusvaltioiden tulee määräaikaisissa raporteissaan, jotka jätetään Yhdistyneiden Kansakuntien kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestön yleiskokoukselle sen määrääminä aikoina ja sen määräämällä tavalla, tiedottaa hyväksymistään lainsäädännöllisistä, hallinnollisista ja muista toimenpiteistä, joihin ne ovat ryhtyneet tämän yleissopimuksen soveltamiseksi sekä antaa selostus tältä alalta saamastaan kokemuksesta.

17 artikla

1. Sopimusvaltiot voivat pyytää Yhdistyneiden Kansakuntien kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestöltä sellaista teknistä apua, joka koskee erityisesti

a. tiedonvälitystä ja kasvatusta,

b. neuvontaa ja asiantuntija-apua,

c. yhteensovittamista ja välitysapua.

2. Yhdistyneiden Kansakuntien kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö voi omasta aloitteestaan tehdä ja julkaista tutkimuksia asioista, jotka koskevat kulttuuriomaisuuden luvatonta liikkumista.

3. Tässä tarkoituksessa Yhdistyneiden Kansakuntien kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö voi myös pyytää mitä tahansa asiaankuuluvaa hallituksista riippumatonta järjestöä yhteistyöhön.

4. Yhdistyneiden Kansakuntien kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö voi omasta aloitteestaan tehdä sopimusvaltioille ehdotuksia tämän sopimuksen toteuttamiseksi.

5. Vähintään kahden tämän sopimuksen toteuttamisesta eri mieltä olevan sopimusvaltion pyynnöstä Unesco voi antaa välitysapuaan sovinnon aikaansaamiseksi niiden välille.

18 artikla

Tämä yleissopimus on laadittu englannin, ranskan, venäjän ja espanjan kielellä, kaikkien neljän tekstin ollessa yhtä todistusvoimaiset.

19 artikla

1. Yhdistyneiden Kansakuntien kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestön jäsenvaltioiden on ratifioitava tai hyväksyttävä tämä yleissopimus valtiosääntönsä mukaisesti.

2. Ratifiointi- tai hyväksymiskirjat talletetaan Yhdistyneiden Kansakuntien kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestön pääjohtajan haltuun.

20 artikla

1. Tähän yleissopimukseen voivat liittyä kaikki valtiot, jotka eivät ole Yhdistyneiden Kansakuntien kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestön jäseniä, ja joita järjestön hallintoneuvosto pyytää siihen liittymään.

2. Liittyminen tapahtuu tallettamalla liittymiskirja Yhdistyneiden Kansakuntien kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestön pääjohtajan haltuun.

21 artikla

Tämä yleissopimus tulee voimaan kolme kuukautta sen päivän jälkeen, jona kolmas ratifiointi-, hyväksymis- tai liittymisasiakirja on talletettu, mutta vain niiden valtioiden osalta, jotka ovat tallettaneet asianomaiset asiakirjansa tuona päivänä tai ennen sitä. Jokaisen muun valtion osalta yleissopimus tulee voimaan kolme kuukautta sen jälkeen, kun valtio on tallettanut ratifiointi-, hyväksymis- tai liittymiskirjansa.

22 artikla

Sopimusvaltiot tunnustavat, että yleissopimusta voidaan soveltaa ei yksinomaan niiden emämaissa vaan myös kaikilla sellaisilla alueilla, joiden kansainvälisistä suhteista ne ovat vastuussa. Ne ryhtyvät tarvittaessa neuvottelemaan näiden alueiden hallitusten tai muiden viranomaisten kanssa ratifioinnin, hyväksymisen tai liittymisen tapahtumahetkellä tai sitä ennen, pyrkimyksenä varmistaa soveltaminen näitä alueita koskevaksi, ja ilmoittamaan Yhdistyneiden Kansakuntien kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestön pääjohtajalle yleissopimuksen soveltamisalueet. Ilmoitus tulee voimaan kolme kuukautta sen vastaanottamisen jälkeen.

23 artikla

1. Kukin sopimusvaltio voi irtisanoa yleissopimuksen joko omalta osaltaan tai kaikkien sellaisten alueiden osalta, joiden kansainvälisistä suhteista se on vastuussa.

2. Irtisanomisesta on ilmoitettava kirjallisesti ja ilmoitus jätetään Yhdistyneiden Kansakuntien kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestön pääjohtajalle.

3. Irtisanoutuminen tulee voimaan kahdentoista kuukauden kuluttua siitä kun irtisanomiskirja on otettu vastaan.

24 artikla

Yhdistyneiden Kansakuntien kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestön pääjohtajan on ilmoitettava järjestön jäsenvaltioille ja niille 20 artiklassa mainituille valtioille, jotka eivät ole jäsenvaltioita sekä Yhdistyneille Kansakunnille kaikkien 19 ja 20 artiklassa tarkoitettujen ratifiointi-, hyväksymis- ja liittymiskirjojen tallettamisesta, ja 22 ja 23 artikloissa tarkoitetuista ilmoituksista ja irtisanomisista.

25 artikla

1. Yhdistyneiden Kansakuntien kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestön yleiskokous voi muuttaa tätä yleissopimusta. Kukin muutos sitoo kuitenkin vain niitä valtioita, jotka tulevat muuttamista koskevan sopimuksen sopimuspuoliksi.

2. Jos yleiskokous hyväksyisi uuden yleissopimuksen, joka kokonaan tai osittain muuttaa tämän yleissopimuksen sisältöä, tätä yleissopimusta ei voi ratifioida, hyväksyä eikä siihen liittyä siitä päivästä lukien, jolloin uusi muutettu yleissopimus tulee voimaan, ellei uudessa yleissopimuksessa toisin määrätä.

26 artikla

Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan 102 artiklan mukaisesti tämä yleissopimus kirjataan Yhdistyneiden Kansakuntien sihteeristöön Yhdistyneiden Kansakuntien kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestön pääjohtajan pyynnöstä.

Tehty Pariisissa tänä marraskuun seitsemäntenätoista päivänä 1970 kahtena alkuperäiskappaleena, jotka ovat allekirjoittaneet yleiskokouksen kuudennentoista istunnon puheenjohtaja ja Yhdistyneiden Kansakuntien kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestön puheenjohtaja, ja jotka talletetaan Yhdistyneiden Kansakuntien kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestön arkistoon ja joiden oikeaksi todistetut jäljennökset luovutetaan kaikille 19 ja 20 artiklassa mainituille valtioille sekä Yhdistyneille Kansakunnille.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.