Asetus Pohjoismaiden välillä pohjoismaisista työmarkkinoista henkilöille, jotka ovat saaneet ammattipätevyyden antavan, vähintään kolmevuotisen korkeamman koulutuksen, tehdyn sopimuksen voimaan saattamisesta ja sen eräiden määräysten hyväksymisestä sekä sopimuksen soveltamisesta annetun lain voimaantulosta
- Allekirjoituspäivä
Ulkoasiainministerin esittelystä säädetään:
1 §
Kööpenhaminassa 24 päivänä lokakuuta 1990 Tanskan, Suomen, Islannin, Norjan ja Ruotsin välillä pohjoismaisista työmarkkinoista henkilöille, jotka ovat saaneet ammattipätevyyden antavan, vähintään kolmevuotisen korkeamman koulutuksen, tehty sopimus, jonka eräät määräykset on hyväksytty 27 päivänä maaliskuuta 1998 annetulla lailla (651/1998) ja jonka tasavallan presidentti on hyväksynyt niin ikään 27 päivänä maaliskuuta 1998, on voimassa 9 päivästä toukokuuta 1998 niin kuin siitä on sovittu.
2 §
Pohjoismaiden välillä pohjoismaisista työmarkkinoista henkilöille, jotka ovat saaneet vähintään kolmevuotisen korkeamman koulutuksen, tehdyn sopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä sekä sopimuksen soveltamisesta 27 päivänä maaliskuuta 1998 annettu laki (651/1998) ja tämä asetus tulevat voimaan 2 päivänä syyskuuta 1998.
SOPIMUS Tanskan, Suomen, Islannin, Norjan ja Ruotsin välillä pohjoismaisista työmarkkinoista henkilöille, jotka ovat saaneet ammattipätevyyden antavan, vähintään kolmevuotisen korkeamman koulutuksen
Tanskan, Suomen, Islannin, Norjan ja Ruotsin hallitukset,
jotka ovat tehneet sopimuksen Pohjoismaiden yhteisistä työmarkkinoista 8 päivänä maaliskuuta 1982,
joiden tulee Suomen, Islannin, Norjan, Ruotsin ja Tanskan välillä 23 päivänä maaliskuuta 1982 tehdyn yhteistyösopimuksen 14 artiklan mukaisesti pyrkiä ylläpitämään yhteispohjoismaisia työmarkkinoita ja kehittämään niitä edelleen,
jotka katsovat, että Pohjoismaiden välillä tapahtuvan vapaan liikkuvuuden mahdollisuus sellaisten henkilöiden kohdalla, jotka ovat saaneet ammattipätevyyden antavan, vähintään kolmevuotisen täyspäiväisen korkeamman koulutuksen, hyödyttää näiden maiden taloudellista ja yhteiskunnallista kehitystä,
jotka katsovat, että näille henkilöille järjestetty, sopimuspuolten virallisesti sääntelemä koulutus on suurin piirtein samanarvoinen,
jotka pyrkivät näiden henkilöiden riittävään koulutusmäärään jokaisessa sopimusvaltiossa sekä niin yhdenmukaiseen koulutukseen ja lainsäädäntöön kuin mahdollista, ja
jotka katsovat, että vapaan liikkuvuuden toteuttaminen Pohjoismaiden välillä edellyttää kaiken ammattipätevyyden antavan koulutuksen vastavuoroista hyväksymistä,
ovat sopineet seuraavasta:
Soveltamisala
1 artikla
Tätä sopimusta sovelletaan henkilöihin, jotka ovat jonkun sopimusvaltion kansalaisia ja jotka ovat saaneet ammattinsa harjoittamiseen tai tehtäväänsä pätevöittävän, vähintään kolmevuotisen täyspäiväisen korkeamman koulutuksen. Sopimus koskee myös henkilöitä, jotka ovat osa-aikaisena saaneet sopimuksen piiriin kuuluvan vastaavankestoisen koulutuksen.
Korkeammalla koulutuksella tarkoitetaan tässä sopimuksessa koulutusta, johon normaalina pääsyvaatimuksena on yleinen tai ammatillinen lukiotason koulutus.
Koulutuksen kestolla tarkoitetaan tässä sopimuksessa kestoa, joka on vahvistettu kyseistä koulutusta koskevissa määräyksissä.
Sopimus ei koske henkilöitä, joita jo koskevat
- 25 päivänä elokuuta 1981 tehty sopimus eräiden ammattiryhmien hyväksymisestä toimimaan terveydenhuollon, sairaanhoidon ja eläinlääkintähuollon alalla
- 3 päivänä maaliskuuta 1982 tehty sopimus peruskoulun luokanopettajien yhteispohjoismaisista työmarkkinoista
- 29 päivänä syyskuuta 1988 tehty sopimus peruskoulun aineenopettajien, käytännöllis-esteettisten aineiden opettajien ja erityisopettajien yhteispohjoismaisista työmarkkinoista tai
- 29 päivänä syyskuuta 1988 tehty sopimus keskiasteen oppilaitoksen (lukion ja ammatillisten oppilaitosten) aineenopettajien ja käytännöllis-esteettisten aineiden opettajien yhteispohjoismaisista työmarkkinoista.
2 artikla
Sillä, joka on jossakin sopimusvaltiossa saanut laillistuksen, auktorisoinnin tai muun vastaavan oikeudellisen hyväksymisen am matinharjoittajaksi jonkin sopimuksen piiriin kuuluvan koulutuksen perusteella, on oikeus tässä sopimuksessa määrätyin ehdoin saada hyväksyminen kaikilta muilta sopimusvaltioilta, joilla on sellaista hyväksymistä koskevia määräyksiä.
Hyväksymiseen kuuluu oikeus käyttää ammatin harjoittamiseen liittyvää arvonimeä.
Tässä sopimuksessa hyväksymisen myöntävällä viranomaisella tarkoitetaan myös ammatillisia yhteisöjä, joilla kansallisen lainsäädännön mukaan on oikeus hyväksyä jäseniä siten, että jäsen toisaalta saa oikeuden harjoittaa ammattia ja käyttää yhteisön jäsenille varattua arvonimeä ja toisaalta kuuluu sen kurinpitovallan piiriin.
Ammatinharjoittajalla, joka on koulutettu sellaisessa sopimusvaltiossa, jolla ei ole määräyksiä kyseisen ammatin harjoittajien hyväksymisestä, on oikeus saada hyväksyminen 5 artiklassa mainituin ehdoin niissä sopimusvaltioissa, joissa sellainen hyväksyminen vaaditaan.
Jos jokin sopimusvaltio on lainsäädännössä tai muutoin määrännyt, että palvelukseenotto joidenkin virkojen osalta edellyttää tämän sopimuksen piiriin kuuluvaa kansallista koulutusta, voi tällaisia virkoja hakea myös henkilö, joka on saanut koulutuksen, joka pääpiirteittäin vastaa vaadittua koulutusta ja joka pääasiallisesti on järjestetty toisessa sopimusvaltiossa. Tällainen hakija on arvioitava tasa-arvoisesti asianomaisessa sopimusvaltiossa koulutuksen saaneen hakijan kanssa, edellyttäen, että hänellä on 4 artiklassa tarkoitettu kielitaito.
Yleiset edellytykset
3 artikla
Sopimusvaltio voi hyväksymisen edellytyksenä vaatia, että hakijalla on tyydyttävät tiedot lainsäädännöstä ja hallinnollisista määräyksistä, jotka ovat erityisen merkittäviä asianomaisen ammatinharjoittamisen kannalta tässä sopimusvaltiossa. Tällaisten vaatimusten tulee olla kyseisen ammatin harjoittamisen kannalta tarpeellisuuden ja kohtuullisuuden rajoissa.
4 artikla
Tanska, Norja ja Ruotsi voivat hyväksymisen edellytyksenä vaatia, että hakijalla on tyydyttävät tiedot joko tanskan, norjan tai ruotsin kielessä.
Suomi ja Islanti voivat hyväksymisen edellytyksenä vaatia, että hakijalla on tyydyttävät tiedot vastaavasti suomen tai islannin kielessä.
Suomi voi suomen kielen tietojen sijasta vaatia, että hakijalla on tyydyttävät tiedot ruotsin kielessä, jos tätä vaaditaan Suomen lainsäädännön mukaan. Samoin edellytyksin Suomi voi vaatia, että hakijalla on tyydyttävät tiedot sekä suomen että ruotsin kielessä.
Erityiset edellytykset
5 artikla
Sopimusvaltio voi siinä tapauksessa, että sopimusvaltio, jossa hakija on saanut koulutuksensa, ei vaadi erityistä hyväksymistä ammatin harjoittamiseksi, asettaa hyväksymisen ehdoksi, että hakija on harjoittanut ammattia viimeksi mainitussa sopimusvaltiossa kolmen vuoden ajan viimeksi kuluneiden kymmenen vuoden aikana.
Mikäli 1 kappaleessa mainittua ammatinharjoitusta ei ole ollut, voidaan vaatia, että hakija on harjoittanut ammattia asianomaisen sopimusvaltion hyväksymän ammatinharjoittajan vastuulla kolmen vuoden ajan ennen kuin hyväksyminen voidaan antaa.
Jos hakija on saanut hyväksymisen kolmannessa sopimusvaltiossa, hakemus käsitellään ikään kuin hakija olisi saanut hyväksymisen siinä sopimusvaltiossa, jossa koulutus on saatu.
6 artikla
Milloin ammatinharjoittamisen hyväksymisen ehtona on, että ammattipätevyyden antavaa koulutusta täydennetään käytännön ammatinharjoittamisen jaksolla hyväksytyn ammatinharjoittajan vastuulla, sopimusvaltio voi vaatia, että sellainen vastaavanpituinen harjoittelujakso on suoritettu toisessa sopimusvaltiossa.
Jos hakija ei ole suorittanut 1 kappaleessa mainittua harjoittelujaksoa tai jos hakijan suorittama harjoittelujakso on lyhyempi kuin se jakso, joka vaaditaan siinä sopimusvaltiossa, jossa hyväksymistä haetaan, tämä sopimusvaltio voi vaatia, että puuttuva harjoitteluaika suoritetaan kyseisen sopimusvaltion hyväksymän ammatinharjoittajan vastuulla.
Sopimusvaltio voi kuitenkin vaatia aina, kun hakemus koskee hyväksymistä asianajajan tai tilintarkastajan ammatin harjoittamiseen, että hakija on sitä ennen harjoittanut ammattiaan vähintään kolme vuotta kyseisen sopimusvaltion hyväksymän asianajajan tai tilintarkastajan vastuulla tai on suorittanut sopimusvaltion järjestämän soveltuvuuskokeen. Tanska voi lisäksi asettaa vastaavan vaatimuksen maanmittaajaksi hakevalle. Asianomainen sopimusvaltio päättää valinnasta harjoitteluajan ja soveltuvuuskokeen välillä.
7 artikla
Sopimusvaltio voi, jos hakijan ammattipätevyyden antava koulutus on enemmän kuin vuoden lyhyempi kuin kyseisessä sopimusvaltiossa vaadittava, asettaa hyväksymisen ehdoksi,
että hakija on mahdollisen 8 artiklassa mainitun harjoittelujakson lisäksi joko harjoittanut ammattia toisessa sopimusvaltiossa ajanjakson, joka voi olla enintään kaksi kertaa niin pitkä kuin se ero, joka vallitsee siinä sopimusvaltiossa järjestetyn koulutuksen keston, jossa hyväksymistä haetaan, ja hakijan saaman koulutuksen keston välillä, tai harjoittaa ammattia vastaavan ajanjakson asianomaisen sopimusvaltion hyväksymän ammatinharjoittajan vastuulla,
tai
että hakija saa sopimusvaltion järjestämän lisäkoulutuksen, joka mahdollisesti voi päättyä tutkintoon.
Hyväksymishakemus ja päätöksenteon menettelytavat
8 artikla
Sen, joka hakee hyväksymistä tämän sopimuksen nojalla, tulee todistaa hyväksymisen myöntyvälle viranomaiselle, että hän täyttää sopimuksen ehdot.
Hyväksyminen on myönnettävä hakijalle, joka täyttää edellä mainitut ehdot, mikäli ei ole olemassa seikkoja, jotka voivat aiheuttaa hyväksymisen peruuttamisen 9 artiklan mukaan.
Hyväksymisen myöntävän viranomaisen tulee tehdä perusteltu ratkaisu viimeistään neljän kuukauden kuluttua siitä, jolloin hakemuksen käsittelyä varten tarpeelliset asiakirjat ja tiedot on sille toimitettu. Hylkäämisestä hakija voi valittaa ylemmälle viranomaiselle sopimusvaltion valitusmenettelyä koskevien yleisten säännösten mukaisesti.
Sopimusvaltioiden hyväksymisen myöntävien viranomaisten on vastavuoroisesti välitettävä toisilleen ne tiedot, jotka ovat tarpeellisia hakemusten hyväksymiseksi. Niiden tulee lisäksi vastavuoroisesti ilmoittaa toisilleen niistä ratkaisuista, jotka tämän sopimuksen nojalla tehdään.
Hyväksymisen peruuttaminen ym.
9 artikla
Jos hyväksymisen alunperin antanut sopimusvaltio peruuttaa sen, voidaan myös toisen sopimusvaltion myöhemmin antama hyväksyminen peruuttaa. Muuten myöhempi hyväksyminen voidaan peruuttaa vain sen sopimusvaltion voimassa olevien määräysten mukaan, joka on sen antanut, kuitenkin ottaen huomioon, onko toisessa sopimusvaltiossa rikottu lakia tai osoitettu karkeaa epäpätevyyttä tai ilmeistä soveltumattomuutta toiminnan harjoittamiseen.
Jos sellaista ammatinharjoittajaa vastaan, joka on saanut hyväksymisen useammassa sopimusvaltiossa, ryhdytään jossakin näistä oikeudellisiin tai kurinpidollisiin toimiin siellä tapahtuneen ammatinharjoittamisen takia, tai jos ammatinharjoittajalle myönnetty hyväksyminen peruutetaan, on toisen tai toisten sopimusvaltioiden hyväksymisen myöntäville viranomaisille ilmoitettava toimenpiteestä tai peruuttamisesta sekä sen perusteesta. Tällainen ilmoitus on tehtävä myös silloin, jos ammatinharjoittajan oikeutta harjoittaa toimintaansa rajoitetaan.
Kansalaisuus ja työskentely palkansaajana ym.
10 artikla
Tämän sopimuksen nojalla tapahtuvan itsenäiseksi ammatinharjoittajaksi hyväksymisen ehdoksi ei voida asettaa sitä, että hakija on sen valtion kansalainen tai saa sen valtion kansalaisuuden, jossa hyväksymistä haetaan.
Palvelukseenotolle sellaiseen virkaan, joka edellyttää jotakin tämän sopimuksen piiriin kuuluvaa koulutusta, ei pääsääntöisesti voida asettaa ehtoa, jonka mukaan hakija on sen valtion kansalainen tai saa sen valtion kansalaisuuden, jossa virkaa haetaan.
Sopimusvaltiot voivat kuitenkin varata julkishallinnon ylemmät virat, oikeuslaitoksen, syyttäjälaitoksen, ulosottotoimen, poliisin ja puolustusvoimien virat sekä muut virat, joilla on merkitystä kansallisen turvallisuuden kannalta, oman maan kansalaisille.
11 artikla
Tämän sopimuksen säätelemällä alalla tapahtunut aikaisempi palveluksessaolo on toisessa sopimusvaltiossa virkaa täytettäessä katsottava samanarvoiseksi tässä valtiossa tapahtuneen vastaavan palveluksessaolon kanssa.
12 artikla
Sen, joka on otettu palvelukseen toisessa sopimusvaltiossa kuin missä hän on saanut koulutuksensa, tulee olla samanarvoinen valtion omien kansalaisten kanssa mitä tulee palkka- ja eläkeoikeuteen sekä muihin virkaan liittyviin oikeuksiin.
13 artikla
Jokaisen sopimusvaltion tulee mahdollisimman laajasti tehdä muutoksia lainsäädännössään 2 artiklan 5 kappaleessa ja 10-12 artiklassa mainittujen periaatteiden mukaisesti valtion virkojen osalta ja myötävaikuttaa siihen, että näitä periaatteita sovelletaan vastaavasti myös ei-valtiollisiin virkoihin.
Sopimusvaltio voi kuitenkin antaa tai edelleen pitää voimassa lakeja ja muita määräyksiä, joiden mukaan tuomarin tai yleisen syyttäjän tai näihin verrattaviin oikeuslaitoksen, syyttäjälaitoksen ja ulosottotoimen virkoihin nimittämisen ehtona on tyydyttävä sopeutumisaika, joka ei kuitenkaan saa ylittää kolmea vuotta, tai soveltuvuuskokeen suorittaminen. Suomi voi asettaa vastaavan vaatimuksen yleisen oikeusavustajan virkaan nimittämiselle. Sopimusvaltio päättää valinnasta sopeutumisajan ja soveltuvuuskokeen välillä.
Muut määräykset
14 artikla
Kun on kysymys tämän sopimuksen piiriin kuuluvan henkilöstön palvelukseenotosta, on noudatettava Pohjoismaiden yhteisistä työmarkkinoista 8 päivänä maaliskuuta 1982 tehdyn sopimuksen ja pöytäkirjan määräyksiä sekä niitä pohjoismaisen työnvälityksen suuntaviivoja, jotka vahvistettiin näiden toteuttamisen yhteydessä.
Hyväksymisen myöntävien viranomaisten on jatkuvasti annettava toisilleen ja Pohjoismaiselle työmarkkinalautakunnalle ilmoituksia ja tietoja, joilla on merkitystä sopimuspuolten työmarkkinoiden kehityksen arvioimiselle.
15 artikla
Sopimuspuolten tulee yhteistoiminnassa seurata sopimuksen toteutumista ja tehdä ne muutokset ja lisäykset, joihin kehitys saattaa antaa aihetta. Tämän vuoksi Pohjoismaiden ministerineuvosto asettaa neuvoa-antavan komitean, joka voi esittää muutoksia ja lisäyksiä tähän sopimukseen. Sopimuspuolten hyväksymisen myöntävät viranomaiset voivat neuvotella komitean kanssa sopimuksen tulkinnasta.
Sopimus otetaan tarkistettavaksi viimeistään viiden vuoden kuluttua sen voimaantulosta.
Voimaantulo
16 artikla
Sopimus tulee voimaan kolmenkymmenen päivän kuluttua siitä, kun kaikki sopimuspuolet ovat ilmoittaneet Tanskan ulkoasiainministeriölle sopimuksen hyväksymisestä.
Färsaarten, Grönlannin ja Ahvenanmaan osalta sopimus tulee kuitenkin voimaan vasta kolmenkymmenen päivän kuluttua siitä, kun Tanskan ja vastaavasti Suomen hallitus on ilmoittanut Tanskan ulkoasiainministeriölle, että Färsaarten landstyre, Grönlannin hjemmestyre ja vastaavasti Ahvenanmaan maakuntahallitus ovat ilmoittaneet, että sopimus tulee voimaan Färsaarten, Grönlannin ja vastaavasti Ahvenanmaan osalta.
Färsaaret ja Grönlanti voivat hyväksymisen edellytyksenä vaatia, että hakijalla on tyydyttävä Färsaarten ja vastaavasti grönlannin kielen taito.
Tanskan ulkoasiainministeriö ilmoittaa muille sopimuspuolille näiden ilmoitusten vastaanottamisesta ja sopimuksen voimaantuloajankohdan.
17 artikla
Sopimuspuoli voi irtisanoa sopimuksen ilmoittamalla siitä kirjallisesti Tanskan ulkoasiainministeriölle, joka ilmoittaa muille sopimuspuolille sellaisen ilmoituksen vastaanottamisesta ja sen sisällön.
Irtisanominen koskee ainoastaan irtisanomisen suorittanutta sopimuspuolta, ja se tulee voimaan kuuden kuukauden kuluttua siitä, kun Tanskan ulkoasiainministeriö on vastaanottanut irtisanomisilmoituksen.
18 artikla
Tämän sopimuksen alkuperäiskappale talletetaan Tanskan ulkoasiainministeriön huostaan, joka toimittaa siitä muille sopimuspuolille oikeaksi todistetut jäljennökset.
Tämän vakuudeksi ovat asianmukaisesti valtuutetut edustajat allekirjoittaneet tämän sopimuksen.
Tehty Kööpenhaminassa 24 päivänä lokakuuta 1990 yhtenä tanskan-, suomen-, islannin-, norjan- ja ruotsinkielisenä kappaleena, jotka kaikki tekstit ovat yhtä todistusvoimaiset.
PÖYTÄKIRJA
Samanaikaisesti kun sopimus pohjoismaisista työmarkkinoista henkilöille, jotka ovat saaneet ammattipätevyyden antavan, vähintään kolmevuotisen korkeamman koulutuksen, allekirjoitetaan, olemme me allekirjoittaneet valtuutetut edustajat sopineet seuraavasta pöytäkirjasta, joka katsotaan sopimuksen osaksi:
1. Sopimuspuolet painottavat yhteispohjoismaisten työmarkkinoiden edelleen laajentamista siten, että saavutetaan tilanne, jossa kukaan Pohjoismaiden kansalainen ei ole estynyt saamasta toisessa Pohjoismaassa työpaikkaa koulutustaan vastaavalla alalla.
Sopimuspuolet pyrkivät tämän vuoksi saamaan tänä päivänä allekirjoitetun sopimuksen hyväksytyksi ja sen edellyttämät muutokset lainsäädännössään toteutetuksi viimeistään 1 päivänä heinäkuuta 1991.
2. Sopimuksella ei oteta kantaa kysymykseen vastavuoroisesta korkeamman koulutuksen akateemisesta tunnustamisesta, jolla tarkoitetaan Pohjoismaiden kansalaisten oikeutta saada aikaisempi korkeampi koulutuksensa hyväksytyksi osana peruskoulutusta tai pohjana jatko-opinnoille toisen Pohjoismaan korkeammassa koulutuslaitoksessa tai tutkimuslaitoksessa.
3. Sopimuspuolet toteavat, että sopimuksen 1 artiklan 2 kappaleessa oleva korkeamman koulutuksen määritelmä tulkitaan Tanskassa EY:n säännöt vastaavalla alalla huomioon ottaen.
4. Sopimuspuolet ovat yksimielisiä siitä, että 2 artiklan 1 kappaleen määräykset koskevat myös henkilöä, joka muun kuin pohjoismaisen koulutuksen perusteella on jossakin sopimusvaltiossa saanut laillistuksen, auktorisoinnin tai muun vastaavan hyväksymisen toimia ammatinharjoittajana.
5. Tanskan tarkoituksena on vastavuoroisuuden pohjalta soveltaa 3 artiklan määräyksiä mahdollisimman laajasti.
6. Tanskan, Suomen, Norjan ja Ruotsin välillä valtioiden eläkejärjestelmien mukaisen eläkeoikeuden sopeuttamisesta 18 päivänä joulukuuta 1973 tehdyn sopimuksen sekä siihen 28 päivänä kesäkuuta 1990 tehdyn lisäpöytäkirjan määräyksiä sovelletaan eläkeoikeuksia määrättäessä 12 artiklan mukaisesti jonkin edellä mainitun neljän maan kansalaiselle, joka on valtion palveluksessa jossakin toisessa mainituista maista.
7. Sopimuspuolet ovat yksimielisiä siitä, että 15 artiklassa mainitulle neuvoa-antavalle komitealle annetaan tehtäväksi seurata sopimuksen soveltamisen ja tulkinnan kehitystä kansallisella tasolla sekä harkita, tulisiko jokaisen sopimuspuolen nimetä keskusviranomainen seuraamaan tätä kehitystä.
Tämän pöytäkirjan alkuperäisteksti talletetaan Tanskan ulkoasiainministeriön huostaan, joka toimittaa siitä muille sopimuspuolille oikeaksi todistetut jäljennökset.
Tämän vakuudeksi ovat asianmukaisesti valtuutetut edustajat allekirjoittaneet tämän pöytäkirjan.
Tehty Kööpenhaminassa 24 päivänä lokakuuta 1990 yhtenä tanskan-, suomen-, islannin-, norjan- ja ruotsinkielisenä kappaleena, jonka kaikki tekstit ovat yhtä todistusvoimaiset.