Asetus Puolan kanssa tehdyn sijoitusten edistämistä ja suojaamista koskevan sopimuksen voimaansaattamisesta ja sen eräiden määräysten hyväksymisestä annetun lain voimaantulosta
- Allekirjoituspäivä
Ulkoasiainministerin esittelystä säädetään:
1 §
Helsingissä 25 päivänä marraskuuta 1996 tehty Suomen tasavallan hallituksen ja Puolan tasavallan hallituksen välinen sijoitusten edistämistä ja suojaamista koskeva sopimus, jonka eräät määräykset on hyväksytty 19 päivänä joulukuuta 1997 annetulla lailla (158/ 1998) ja jonka tasavallan presidentti on hyväksynyt niin ikään 19 päivänä joulukuuta 1997 ja jonka hyväksymistä koskevat nootit on vaihdettu 9 päivänä helmikuuta 1998, tulee voimaan 11 päivänä maaliskuuta 1998niin kuin siitä on sovittu.
2 §
Puolan kanssa tehdyn sijoitusten edistämistä ja suojaamista koskevan sopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä 19 päivänä joulukuuta 1997 annettu laki (158/1998) ja tämä asetus tulevat voimaan 11 päivänä maaliskuuta 1998.
SOPIMUS SUOMEN TASAVALLAN HALLITUKSEN JA PUOLAN TASAVALLAN HALLITUKSEN VÄLILLÄ SIJOITUSTEN EDISTÄMISESTÄ JA SUOJAAMISESTA
Suomen tasavallan hallitus ja Puolan tasavallan hallitus, joita jäljempänä kutsutaan "sopimuspuoliksi",
haluavat tehostaa taloudellista yhteistyötä molempien maiden yhteiseksi hyödyksi sekä ylläpitää oikeudenmukaiset ja tasapuoliset olosuhteet toisen sopimuspuolen sijoittajien sijoituksille toisen sopimuspuolen alueella,
tiedostavat, että sijoitusten edistäminen ja suojaaminen edistää sopimuspuolten välisten taloudellisten suhteiden laajenemista ja kannustaa liiketoimien käynnistymistä,
haluavat edelleen kehittää sopimuspuolten välillä Helsingissä 5 päivänä huhtikuuta 1990 tehtyä sopimusta sijoitusten edistämisestä ja molemminpuolisesta suojaamisesta,
ovat sopineet seuraavaa:
1 artiklaMääritelmät
Tässä sopimuksessa
1. Käsite "sijoitus" tarkoittaa kaikenlaista varallisuutta, jota sopimuspuolen sijoittaja on perustanut tai hankkinut toisen sopimuspuolen (isäntäosapuoli) alueella isäntäosapuolen lakien ja määräysten mukaisesti, ja se sisältää erityisesti, joskaan ei pelkästään:
a) kiinteätä ja irtainta omaisuutta kuten myös jälleensijoitettuja tuottoja sekä omistusoikeuksia kuten kiinnityksiä, pantti- ja pidätysoikeuksia tai vuokrattua omaisuutta,
b) osakkeita ja muuta osallistumista yhtiöihin,
c) saatavia, vaateita rahaan tai oikeuksia suorituksiin, joilla on taloudellista arvoa,
d) oikeuksia henkiseen tai teolliseen omaisuuteen, kuten patentit, tekijänoikeudet, teolliset mallioikeudet, liikenimet, osaaminen ja goodwill,
e) lupia tai oikeuksia, jotka on myönnetty lain tai sopimuksen nojalla, mukaan lukien toimiluvat etsiä, viljellä, louhia tai hyödyntää luonnonvaroja.
2. Muutos siinä muodossa, jossa varallisuudet on sijoitettu, ei muuta niiden luonnetta sijoituksena.
3. Käsite "tuotto" tarkoittaa sijoituksen tuottamia rahamääriä mukaanlukien voitot, korot, pääomatuotot, osingot, rojaltit tai muut juoksevat tulot.
4. Käsite "sijoittaja" tarkoittaa
a) luonnollista henkilöä, joka on sopimuspuolen kansalainen tämän sopimuspuolen lakien ja määräysten nojalla, tai
b) oikeushenkilöä kuten yritystä tai muuta organisaatiota, joka on muodostettu sopimuspuolen lakien mukaisesti ja jonka toimipaikka on saman sopimuspuolen alueella.
5. Käsite "alue" tarkoittaa kaikkia maa-alueita, mannerjalustaa ja aluemerta, mukaan lukien merenpohja ja maapohja, joihin nähden sopimuspuolella kansainvälisen oikeuden mukaan on täysivaltaiset oikeudet tai tuomiovalta.
2 artiklaSijoitusten edistäminen ja suojaaminen
1. Sopimuspuolet edistävät alueellaan toisen sopimuspuolen sijoittajien sijoituksia ja sallivat sellaiset sijoitukset lakiensa ja määräystensä puitteissa.
2. Sopimuspuolen sijoittajien sijoitukset nauttivat aina täyttä suojaa ja turvallisuutta isäntäosapuolen alueella. Isäntäosapuoli ei saa kohtuuttomilla tai syrjivillä toimenpiteillä häiritä toisen sopimuspuolen sijoittajien sijoitusten johtamista, ylläpitoa, käyttöä, hyödyntämistä tai luovutusta.
3 artiklaSijoitusten kohtelu
1. Sopimuspuolen tulee aluellaan myöntää toisen sopimuspuolen sijoittajien sijoituksille kohtelu, joka on vähintään yhtä suosiollinen kuin se kohtelu, jonka se myöntää omien sijoittajiensa sijoituksille tai minkä tahansa kolmannen valtion sijoittajan sijoituksille.
2. Sopimuspuolen tulee alueellaan myöntää toisen sopimuspuolen sijoittajille näiden sijoitusten johtamisen, ylläpidon, käytön, hyödyntämisen tai luovutuksen suhteen oikeudenmukainen ja tasapuolinen kohtelu, joka on vähintään yhtä suosiollinen kuin se kohtelu, jonka se myöntää omille sijoittajilleen tai minkä tahansa kolmannen valtion sijoittajille.
3. Tämän artiklan määräyksiä ei sovelleta etuoikeuksiin, jotka sopimuspuoli myöntää kolmannen valtion sijoittajille sillä perusteella, että se on osallisena vapaakauppa-alueeseen, talous- tai tulliliittoon, yhteismarkkinoihin, sijoituksia koskevaan monenväliseen yleissopimukseen tai johonkin alueelliseen taloudelliseen järjestöön tai kansainväliseen verotusta koskevaan järjestelyyn.
4 artiklaPakkolunastus
1. Sopimuspuolen sijoittajien sijoituksia isäntäosapuolen alueella ei saa kansallistaa tai pakkolunastaa eikä niihin saa kohdistaa toimenpiteitä, joilla on sama vaikutus, ellei toimenpiteisiin ryhdytä yleisen edun vuoksi, asianmukaisia laillisia menettelyjä noudattaen sekä välitöntä, asianmukaista ja tehokasta korvausta vastaan.
2. Korvausten on vastattava pakkolunastetun sijoituksen oikeudenmukaista markkinaarvoa välittömästi ennen pakkolunastuspäivää tai ennen kuin uhkaamassa olevat pakkolunastustoimet tulivat yleiseen tietoisuuteen, siitä riippuen kumpi oli ennen.
3. Oikeudenmukainen markkina-arvo määritetään vapaasti vaihdettavassa valuutassa tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla hetkellä vallinneeseen markkinakurssiin. Korvaukseen tulee myös sisältyä Lontoon pankkienvälisen tarjouskoron (Libor) mukainen korko pakkolunastuspäivästä maksupäivään.
5 artiklaMenetysten korvaaminen
Sopimuspuolen sijoittaja, jonka sijoituksille isäntäosapuolen alueella aiheutuu menetyksiä sodasta, aseellisesta selkkauksesta, kansallisesta hätätilasta tai vastaavista tapahtumista, on oikeutettu saamaan isäntäosapuolelta sellaisen ennalleen palauttamisen, vahingonkorvauksen, hyvityksen tai muun järjestelyn osalta sellaisen kohtelun, joka on vähintään yhtä suosiollinen kuin se, jonka isäntäosapuoli myöntää minkä tahansa kolmannen valtion sijoittajille.
6 artiklaMaksujen siirto
1. Isäntäosapuoli sallii tämän sopimuksen mukaisten sijoitusten osalta toisen sopimuspuolen sijoittajien kaikkien sijoituksiin liittyvien maksujen rajoittamattoman siirron alueelleen ja alueeltaan. Siirtojen vapaus käsittää muun ohella:
a) sijoitusten alkupääoman ja lisäpääoman sijoituksen ylläpitämiseksi tai laajentamiseksi,
b) saatavat, jotka syntyvät sijoituksen lopettamisesta osittain tai kokonaan,
c) voitot, korot, osingot tai muut juoksevat tulot,
d) velkasopimuksen takaisinmaksuun tarkoitetut varat,
e) rojaltit ja muut maksut,
f) ulkomailta sijoitukseen liittyvään työhön palkatun henkilökunnan tulot,
g) sijoitusriidan ratkaisemisesta johtuvat maksut,
h) tämän sopimuksen 4 ja 5 artikloissa tarkoitetut korvaukset.
2. Tämän artiklan 1 kohdan mukaiset siirrot suoritetaan viipymättä ja vapaasti vaihdettavassa valuutassa siirtopäivänä vallitsevaan markkinakurssiin.
7 artiklaSijaantulo
Jos sopimuspuoli tai sen valtuuttama laitos (takaaja) suorittaa maksun takauksen perusteella, jonka se on myöntänyt isäntäosapuolen alueella olevan sijoituksen osalta ei-kaupallisten riskien varalta, isäntäosapuoli hyväksyy kaikkien sellaisesta sijoituksesta johtuvien oikeuksien ja vaatimusten siirtymisen takaajalle ja hyväksyy, että takaaja on oikeutettu harjoittamaan näitä oikeuksia ja toteuttamaan näitä vaatimuksia samassa laajuudessa kuin alkuperäinen sijoittaja.
8 artiklaSijoittajan ja isäntäosapuolen väliset riidat
1. Isäntäosapuolen ja toisen sopimuspuolen sijoittajan väliset riidat, jotka liittyvät tämän sopimuksen mukaiseen sijoitukseen, tulisi ratkaista sovinnollisesti.
2. Jos tällaista riitaa ei siten voida ratkaista kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun jompikumpi riidan osapuoli vaati sovinnollista ratkaisua, sijoittaja saa alistaa riidan lopullisesti ratkaistavaksi Washingtonissa 18 päivänä maaliskuuta 1965 allekirjoitettavaksi avatun, valtioiden ja toisten valtioiden kansalaisten välisten sijoituksia koskevien riitaisuuksien ratkaisemisesta tehdyn yleissopimuksen sääntöjen mukaisesti.
3. Jos tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitetut säännöt eivät sovellu, voidaan riita alistaa välimiesoikeudelle, joka asetetaan kutakin tapausta varten erikseen Yhdistyneiden Kansakuntien kansainvälisen kauppaoikeuden komitean (UNCITRAL) välimiesmenettelysääntöjen mukaisesti.
4. Tämän artiklan mukainen ratkaisu on riidan osapuolille lopullinen, ja se pannaan täytäntöön kansallisen lain mukaan.
9 artiklaSopimuspuolten väliset riidat
1. Sopimuspuolten väliset riidat, jotka koskevat tämän sopimuksen tulkintaa tai soveltamista, tulisi ratkaista sovinnollisesti.
2. Jos riitaa ei näin saada ratkaistua kuuden kuukauden kuluttua siitä päivästä, kun sovinnollista ratkaisua oli vaadittu, on se jommankumman sopimuspuolen vaatimuksesta alistettava välimiesoikeudelle.
3. Välimiesoikeus asetetaan kutakin tapausta varten erikseen. Kumpikin sopimuspuoli nimittää yhden jäsenen. Nämä kaksi jäsentä sopivat sitten kolmannen valtion kansalaisesta, jonka sopimuspuolet nimittävät näiden puheenjohtajaksi. Jäsenet nimitetään kahden kuukauden ja puheenjohtaja neljän kuukauden kuluessa tämän artiklan 2 kappaleen mukaisen vaatimuksen sisältävän kirjallisen ilmoituksen päivämäärästä.
4. Jos tämän artiklan 3 kappaleen mukaisia määräaikoja ei ole noudatettu, kumpikin sopimuspuoli voi pyytää Kansainvälisen tuomioistuimen presidenttiä tekemään tarvittavat nimitykset. Jos presidentti on jommankumman sopimuspuolen kansalainen tai hän on muuten estynyt suorittamasta tätä tehtävää, nimitykset tekee Kansainvälisen tuomioistuimen varapresidentti. Jos myös varapresidentti on jommankumman sopimuspuolen kansalainen tai hän myös on estynyt suorittamasta sanottua tehtävää, pyydetään Kansainvälisen tuomioistuimen virkaiältään vanhinta jäsentä, joka ei ole kummankaan sopimuspuolen kansalainen, tekemään tarvittavat nimitykset.
5. Välimiesoikeus päättää omista menettelytavoistaan ja tekee päätöksensä äänten enemmistöllä. Sopimuspuolet vastaavat oman jäsenensä ja oman edustautumisensa kustannuksista välimiesmenettelyssä; puheenjohtajan kustannuksista ja muista kustannuksista sopimuspuolet vastaavat yhtä suurin osuuksin, ellei välimiesoikeus toisin päätä. Välimiesoikeuden päätös ja tuomio on lopullinen ja molempia osapuolia sitova.
10 artiklaSopimuksen soveltaminen
1. Tämä sopimus korvaa Suomen tasavallan hallituksen ja Puolan tasavallan hallituksen välillä Helsingissä 5 päivänä huhtikuuta 1990 tehdyn sopimuksen sijoitusten edistämisestä ja niiden vastavuoroisesta suojelusta.
2. Tämä sopimus ei mitenkään rajoita niitä oikeuksia ja etuja, joita toisen sopimuspuolen sijoittaja tämän sopimuksen lisäksi kansallisen tai kansainvälisen oikeuden perusteella nauttii isäntäosapuolen alueella.
3. Tätä sopimusta sovelletaan kaikkiin sekä ennen tämän sopimuksen voimaantuloa että sen jälkeen tehtyihin sijoituksiin.
11 artiklaLoppumääräykset
1. Tämä sopimus tulee voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä siitä päivästä, jolloin sopimuspuolet ovat ilmoittaneet toisilleen, että niiden perustuslailliset edellytykset tämän sopimuksen voimaantulolle on täytetty.
2. Tämä sopimus on voimassa kaksikymmentä vuotta. Sen jälkeen se on voimassa kaksitoista kuukautta siitä päivästä, kun sopimuspuoli on kirjallisesti ilmoittanut toiselle sopimuspuolelle päätöksestään irtisanoa tämä sopimus.
3. Niiden sijoitusten osalta, jotka on tehty ennen sitä päivää, jolloin tämän sopimuksen irtisanomisilmoitus tuli voimaan, 1-10 artiklan määräykset ovat voimassa vielä kaksikymmentä vuotta tuosta päivämäärästä lukien.
Tehty Helsingissä 25 päivänä marraskuuta 1996 kahtena alkuperäiskappaleena, kumpikin suomen, puolan ja englannin kielellä. Tulkintaeroavuuksissa on englanninkielinen teksti ratkaiseva.