9/1998

Annettu: 9.6.1998

Asetus Asetus terveyttä ja turvallisuutta kaivoksissa koskevan yleissopimuksen voimaansaattamisesta

Työministerin esittelystä säädetään:

1 §

Kansainvälisessä työkonferenssissa 22 päivänä kesäkuuta 1995 hyväksytty terveyttä ja turvallisuutta kaivoksissa koskeva yleissopimus, jonka eduskunta on hyväksynyt 6 päivänä maaliskuuta 1997 ja jonka tasavallan presidentti on ratifioinut 23 päivänä toukokuuta 1997 sekä jonka ratifioinnin Kansainvälisen työtoimiston pääjohtaja on rekisteröinyt 9 päivänä kesäkuuta 1997, tulee Suomen osalta voimaan 9 päivänä kesäkuuta 1998 niin kuin siitä on sovittu.

2 §

Tämä asetus tulee voimaan 9 päivänä kesäkuuta 1998.

Helsingissä 23 päivänä tammikuuta 1998

YLEISSOPIMUS (nro 176), joka koskee terveyttä ja turvallisuutta kaivoksissa

Kansainvälisen työjärjestön yleiskonferenssi,

aloitettuaan 82. istuntokautensa Kansainvälisen työtoimiston hallintoneuvoston koollekutsumana Genevessä 6. päivänä kesäkuuta 1995,

otettuaan huomioon muut vastaavat kansainväliset työtä koskevat yleissopimukset ja suositukset sekä erityisesti yleissopimuksen, joka koskee pakkotyön poistamista, 1957; yleissopimuksen ja suosituksen, jotka koskevat työntekijäin suojaamista ionisoivalta säteilyltä, 1960; yleissopimuksen ja suosituksen, jotka koskevat koneiden varustamista suojalaitteilla, 1963; yleissopimuksen ja suosituksen, jotka koskevat työvammatapauksissa myönnettäviä etuja, 1964; yleissopimuksen ja suosituksen, jotka koskevat maanpinnanalaisiin töihin kaivoksiin pääsemiseksi vaadittua vähimmäisikää,1965; yleissopimuksen, joka koskee lääkärintarkastusta, jolla todetaan nuorten henkilöiden soveltuvuus maanpinnanalaisiin töihin kaivoksissa,1965; yleissopimuksen ja suosituksen, jotka koskevat työntekijöiden suojaamista työympäristössä esiintyvien ilman epäpuhtauksien, melun ja tärinän aiheuttamilta vaaroilta, 1977; yleissopimuksen ja suosituksen, jotka koskevat työturvallisuutta ja -terveyttä sekä työympäristöä, 1981; yleissopimuksen ja suosituksen, jotka koskevat työterveyshuoltoa, 1985; yleissopimuksen ja suosituksen, jotka koskevat turvallisuutta asbestin käytössä, 1986; yleissopimuksen ja suosituksen, jotka koskevat turvallisuutta ja terveyttä rakentamisessa, 1988; yleissopimuksen ja suosituksen, jotka koskevat työturvallisuutta kemikaaleja käytettäessä, 1990; sekä yleissopimuksen ja suosituksen, jotka koskevat suuronnettomuuksien torjuntaa teollisuudessa, 1993,

otettuaan huomioon, että työntekijöillä on tarve ja oikeus saada kaivosteollisuudessa kohtaamiaan vaaroja koskevaa tietoa ja koulutusta sekä tarve ja oikeus tehokkaaseen kuulemiseen ja osallistumiseen turvallisuutta ja terveyttä edistävien toimenpiteiden valmisteluun ja täytäntöönpanoon näiden vaarojen varalta,

myönnettyään, että on toivottavaa estää kaikki kaivostoiminnasta johtuvat työntekijöiden tai muun väestön tapaturmaiset kuolemantapaukset, loukkaantumiset ja terveyshaitat sekä ympäristöön kohdistuvat vahingot,

otettuaan huomioon, että yhteistyötä tarvitaan Kansainvälisen työjärjestön, Maailman terveysjärjestön, Kansainvälisen atomienergiajärjestön ja muiden vastaavien järjestöjen kesken ja kiinnitettyään huomiota näiden järjestöjen asiaa koskeviin asiakirjoihin, ohjekokoelmiin, toimintaohjeisiin ja -periaatteisiin,

päätettyään tiettyjen, turvallisuutta ja terveyttä kaivoksissa koskevien ehdotusten hyväksymisestä, mikä on tämän istunnon esityslistalla neljäntenä asiakohtana, sekä

päätettyään, että nämä ehdotukset tulee laatia kansainvälisen yleissopimuksen muotoon;

hyväksyy tänä 22. päivänä kesäkuuta vuonna 1995 seuraavan yleissopimuksen, josta voidaan käyttää nimitystä turvallisuutta ja terveyttä kaivoksissa koskeva yleissopimus, 1995:

1 OSA.

MÄÄRITELMÄT

1 artikla

1. Tätä yleissopimusta tulkittaessa käsitteellä "kaivos" tarkoitetaan:

(a) maan pinnalla tai maan alla olevia alueita, joissa tapahtuu erityisesti seuraavaa toimintaa:

(i) mineraalien etsintää öljyä ja kaasua lukuunottamatta, johon liittyy maaperän mekaanista liikuttelua;

(ii) mineraalien louhintaa öljyä ja kaasua lukuunottamatta;

(iii) louhitun materiaalin käsittelyä, mukaan lukien murskaus, jauhaminen, rikastaminen ja peseminen; ja

(b) kaikkia koneita, laitteita, välineitä, tehdaslaitoksia, rakennuksia ja maa- ja vesirakentamisen rakenteita, joita käytetään edellä kohdassa (a) mainitun toiminnan yhteydessä.

2. Tätä yleissopimusta tulkittaessa käsitteellä "työnantaja" tarkoitetaan ketä tahansa fyysistä tai juridista henkilöä, joka työllistää yhden tai useampia työntekijöitä kaivoksessa sekä, asiayhteydestä riippuen, kaivostoiminnan harjoittajaa, pääurakoitsijaa, urakoitsijaa tai aliurakoitsijaa.

II OSA.

SOVELTAMISALA JA -KEINOT

2 artikla

1. Tämä yleissopimus koskee kaikkia kaivoksia.

2. Neuvoteltuaan edustavimpien työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen kanssa yleissopimuksen ratifioivan jäsenvaltion asianomainen viranomainen:

(a) voi jättää yleissopimuksen tai sen tiettyjen määräysten soveltamisalan ulkopuolelle joitakin kaivostyyppejä, jos kansallisen lainsäädännön ja käytännön mukainen yleissuojelu näissä kaivoksissa ei ole huonompaa kuin se suojelu, jonka kaikkien yleissopimuksen määräysten soveltaminen antaisi tulokseksi;

(b) jos jotkin kaivostyypit jätetään soveltamisalan ulkopuolelle edellä olevan (a) kohdan nojalla, asianomaisen viranomaisen on suunniteltava soveltamisen laajentamista koskemaan asteittain kaikkia kaivoksia.

3. Yleissopimuksen ratifioivan jäsenvaltion, joka käyttää hyväkseen edellä 2(a) kohdassa tarjottua mahdollisuutta, on Kansainvälisen työjärjestön perussäännön 22 artiklan mukaisesti annettavissa yleissopimuksen soveltamista koskevissa raporteissaan mainittava ne kaivostyypit, jotka on jätetty soveltamisalan ulkopuolelle, ja ilmoitettava syyt tällaiseen menettelyyn.

3 artikla

Ottaen huomioon kansalliset olosuhteet ja käytännön ja neuvoteltuaan edustavimpien työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen kanssa jäsenvaltion on määriteltävä ja toteutettava yhtenäinen turvallisuutta ja terveyttä kaivoksissa koskeva ohjelma ja tarkistettava sitä määräajoin. Tällöin on erityisesti otettava huomioon toimenpiteet yleissopimuksen määräysten täytäntöönpanemiseksi.

4 artikla

1. Toimenpiteet yleissopimuksen soveltamisen varmistamiseksi on säädettävä kansallisessa lainsäädännössä.

2. Tätä kansallista lainsäädäntöä on tarvittaessa täydennettävä:

(a) teknisillä standardeilla, toimintaperiaatteilla tai ohjekokoelmilla; tai

(b) muilla soveltamiskeinoilla, jotka asianomainen viranomainen on tunnistanut kansallista käytäntöä vastaaviksi.

5 artikla

1. Edellä olevan 4 artiklan 1 kohdan mukaisessa kansallisessa lainsäädännössä on ilmoitettava, minkä asianomaisen viranomaisen tehtävänä on valvoa ja säädellä turvallisuutta ja terveyttä kaivoksissa.

2. Sellaisen kansallisen lainsäädännön on edellytettävä, että:

(a) turvallisuutta ja terveyttä valvotaan kaivoksissa;

(b) kaivoksia tarkastavat asianomaisen viranomaisen siihen tehtävään nimittämät tarkastajat;

(c) kuolemaan johtaneiden ja vakavien tapaturmien, vaaratilanteiden ja kaivosonnettomuuksien raportointia ja tutkintaa varten on olemassa kansallisen lainsäädännön määräysten mukaiset menettelytavat;

(d) tapaturmista, ammattitaudeista ja vaaratilanteista kerätään ja julkaistaan tilastoja kansallisen lainsäädännön määräysten mukaisesti;

(e) asianomaisella viranomaisella on valtuudet keskeyttää tai rajoittaa kaivostoimintaa turvallisuus- ja terveyssyistä, kunnes keskeytykseen tai rajoitukseen johtanut seikka on korjattu; sekä

(f) luodaan tehokkaat menettelytavat sen varmistamiseksi, että pannaan täytäntöön työntekijöiden ja heidän edustajiensa oikeus tulla kuulluksi työpaikan turvallisuutta ja terveyttä koskevissa asioissa sekä oikeus osallistua niihin liittyviin toimenpiteisiin.

3. Sellaisessa kansallisessa lainsäädännössä on edellytettävä, että räjähteiden ja sytytyslaitteiden valmistuksen, varastoinnin, kuljetuksen ja käytön kaivoksella suorittavat pätevät henkilöt, joilla on niihin valtuudet, tai että ne suoritetaan sellaisten henkilöiden välittömässä valvonnassa.

4. Sellaisessa kansallisessa lainsäädännössä on erityisesti mainittava:

(a) kaivoksesta pelastamista, ensiapua ja asianmukaista lääkintähuoltoa koskevat vaatimukset;

(b) velvollisuus antaa maanalaisten hiilikaivosten ja tarvittaessa muidenkin maanalaisten kaivosten työntekijöiden käyttöön riittävät hengityslaitteet pelastautumista varten ja velvollisuus pitää ne kunnossa;

(c) suojelutoimet hylättyjen kaivosten suojaamiseksi, jotta turvallisuutta ja terveyttä uhkaavat vaarat saadaan poistetuksi tai minimoiduksi;

(d) vaatimukset kaivostoiminnassa käytettyjen vaarallisten aineiden ja kaivoksella syntyneiden jätteiden turvallisesta varastoinnista, kuljetuksesta ja hävityksestä; sekä

(e) tarvittaessa velvollisuus järjestää riittävät saniteettitilat, sekä tilat peseytymiseen, vaatteiden vaihtoon ja ruokailuun ja pitää ne hygieenisinä.

5. Sellaisessa kansallisessa lainsäädännössä on edellytettävä, että kaivoksesta vastaavan työnantajan on varmistettava, että ennen toiminnan aloittamista tehdään asianmukaiset kaivosta koskevat suunnitelmat ja että sellaiset suunnitelmat tarkistetaan aika ajoin merkityksellisten muutosten varalta ja ne pidetään kaivostyömaalla saatavilla.

OSA III.

ENNALTAEHKÄISEVÄT TOIMENPITEET JA SUOJELUTOIMET KAIVOKSELLA A. Työnantajien vastuu

6 artikla

Kun työnantaja ryhtyy tässä yleissopimuksen osassa mainittuihin ennalta ehkäiseviin toimenpiteisiin ja suojelutoimiin, hänen on arvioitava vaara ja käsiteltävä sitä seuraavassa järjestyksessä:

(a) vaara eliminoidaan;

(b) vaaraa valvotaan sen syntypaikalla;

(c) vaara minimoidaan keinoin, joihin kuuluu turvallisten työjärjestelmien suunnittelu; ja

(d) jos vaara on edelleen olemassa, käytettäväksi annetaan henkilönsuojaimia,

ottaen huomioon kohtuullisuuden, käytännöllisyyden, toteutettavuuden sekä hyvän käytännön ja riittävän huolellisuuden.

7 artikla

Työnantajien on ryhdyttävä kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin eliminoidakseen tai minimoidakseen heidän valvonnassaan olevissa kaivoksissa turvallisuutta ja terveyttä uhkaavat vaarat ja erityisesti:

(a) varmistettava, että kaivos on siten suunniteltu, rakennettu ja varustettu sähkölaittein, mekaanisin ja muin laittein, viestintäjärjestelmä mukaan lukien, että olosuhteet kaivoksessa antavat mahdollisuuden turvalliseen toimintaan ja terveelliseen työympäristöön;

(b) varmistettava, että kaivostoiminta aloitetaan, kaivosta käytetään ja huolletaan ja toiminta lopetetaan siten, että työntekijät voivat suorittaa heille osoitetut työt vaarantamatta omaa turvallisuuttaan ja terveyttään tai muiden henkilöiden turvallisuutta ja terveyttä;

(c) ryhdyttävä toimiin maaperän lujuuden säilyttämiseksi sellaisilla alueilla, joille henkilöt pääsevät työnsä yhteydessä;

(d) jos mahdollista, järjestettävä jokaisesta maanalaisesta työpisteestä kaksi uloskäyntiä, joista kummallakin on yhteys omaan erilliseen poistumisreittiin maanpinnalle;

(e) varmistettava työympäristön valvonta, arviointi ja säännölliset tarkastukset niiden eri vaarojen tunnistamiseksi, joille työntekijät voivat joutua alttiiksi sekä arvioidaan heidän altistumistasonsa;

(f) varmistettava riittävä ilmanvaihto kaikissa maanalaisissa kaivoksissa, joihin pääsy on sallittu;

(g) laadittava ja pantava täytäntöön toimintasuunnitelma ja menettelytavat turvallisen työjärjestelmän varmistamiseksi ja työntekijöiden suojelemiseksi niillä vyöhykkeillä, joilla voi olla erityisiä vaaroja;

(h) ryhtyä kaivostoiminnan luonteeseen sopiviin toimenpiteisiin ja varotoimiin tulipalojen ja räjähdysten alkamisen ja leviämisen ehkäisemiseksi, havaitsemiseksi ja torjumiseksi;

(i) varmistuttava siitä, että kun työntekijöiden turvallisuutta ja terveyttä uhkaa vakava vaara, toiminta keskeytetään ja työntekijät evakuoidaan turvalliseen paikkaan.

8 artikla

Työnantajan on valmisteltava pelastussuunnitelma erikseen jokaisen kaivoksen tarpeisiin kohtuullisen hyvin ennustettavissa olevien teollisuus- ja luonnonkatastrofien varalta.

9 artikla

Jos työntekijät ovat alttiina fyysisille, kemiallisille tai biologisille vaaroille työnantajan on:

(a) tiedotettava työntekijöille ymmärrettävällä tavalla heidän työhönsä liittyvistä vaaroista ja terveysriskeistä sekä ehkäisy- ja suojelutoimenpiteistä niiden varalta;

(b) ryhdyttävä asianmukaisiin toimiin noille vaaroille altistumisesta johtuvien riskien eliminoimiseksi tai minimoimiseksi;

(c) annettava ilmaiseksi työntekijän käyttöön ja huolehdittava niiden huollosta kansallisessa lainsäädännössä määritellyt sopivat suojaimet, tarvittava vaatetus ja muut välineet, jollei riittävää suojelua tapaturmavaaran tai terveyden vaarantumisen varalta, altistuminen haitallisille olosuhteille mukaan lukien, voida varmistaa muulla tavalla; sekä

(d) järjestettävä ensiapu, asianmukainen kuljetus työpaikalta ja pääsy asianmukaiseen sairaanhoitoon niille työntekijöille, jotka ovat loukkaantuneet tai sairastuneet työpaikalla.

10 artikla

Työnantajan on varmistettava, että:

(a) työntekijöille annetaan ilmaiseksi riittävä koulutus, täydennyskoulutus ja ymmärrettävät ohjeet turvallisuutta ja terveyttä koskevista asioista, kuten myös siitä työstä, joka heille on osoitettu;

(b) kansallisen lainsäädännön mukaisesti jokaista työvuoroa ohjataan ja valvotaan riittävästi kaivoksen turvallisen toiminnan varmistamiseksi;

(c) luodaan järjestelmä, jonka avulla kaikkien maan pinnan alapuolella olevien henkilöiden nimet sekä heidän todennäköinen sijaintinsa voidaan milloin tahansa tietää tarkasti;

(d) kaikki kansallisessa lainsäädännössä määritellyt tapaturmat ja vaaratilanteet tutkitaan ja ryhdytään asianmukaisiin korjaustoimenpiteisiin; sekä

(e) onnettomuuksista ja vaaratilanteista tehdään kansallisen lainsäädännön mukaisesti raportti asianomaiselle viranomaiselle.

11 artikla

Työnantajan on yleisten työterveyttä koskevien periaatteiden ja kansallisen lainsäädännön mukaisesti varmistettava, että niille työntekijöille, jotka joutuvat alttiiksi kaivostyölle ominaisille terveysvaaroille, järjestetään säännöllinen terveyden seuranta.

12 artikla

Jos samalla kaivoksella toimii useita työnantajia, kaivoksesta vastaavan työnantajan on koordinoitava kaikkien työntekijöiden turvallisuutta ja terveyttä koskevien toimenpiteiden täytäntöönpano, ja tätä työnantajaa on pidettävä ensisijaisesti vastuussa toiminnan turvallisuudesta. Tämä ei vapauta yksittäisia työnantajia vastuusta panna täytäntöön kaikki ne toimenpiteet, jotka koskevat heidän työntekijöidensä turvallisuutta ja terveyttä.

OSA III.

ENNALTAEHKÄISEVÄT TOIMENPITEET JA SUOJELUTOIMET KAIVOKSELLA B. Työntekijöiden ja heidän edustajiensa oikeudet ja velvollisuudet

13 artikla

1. Kansallisen lainsäädännön nojalla, johon on viitattu 4 artiklassa, työntekijöillä tulee olla seuraavat oikeudet:

(a) oikeus ilmoittaa onnettomuuksista, vaaratilanteista ja vaaroista työnantajalle ja asianomaiselle viranomaiselle;

(b) jos turvallisuus- ja terveyssyistä on syytä huoleen, oikeus pyytää ja saada työnantaja ja asianomainen viranomainen suorittamaan tarkastuksia ja tutkimuksia;

(c) oikeus tietää ja saada tietoja työpaikan vaaroista, jotka voivat vaikuttaa heidän turvallisuuteensa tai terveyteensä;

(d) oikeus saada ne työnantajan tai asianomaisen viranomaisen hallussa olevat tiedot, joilla on merkitystä heidän turvallisuudelleen tai terveydelleen;

(e) oikeus poistua mistä tahansa kaivoksen osasta sellaisten olosuhteiden syntyessä, joiden voidaan kohtuullisen oikeutetusti katsoa aiheuttavan vakavan vaaran heidän turvallisuudelleen tai terveydelleen; sekä

(f) oikeus yhteisesti valita edustajansa turvallisuutta ja terveyttä koskevia asioita varten.

2. Edellä 1(f) kohdassa mainituilla edustajilla turvallisuutta ja terveyttä koskevissa asioissa on oltava seuraavat oikeudet kansallisen lainsäädännön mukaisesti:

(a) oikeus edustaa työntekijöitä kaikissa työturvallisuuteen ja -terveyteen liittyvissä asioissa, edellä 1 kohdassa annettujen oikeuksien harjoittaminen soveltuvin osin mukaan lukien;

(b) oikeus:

(i) osallistua työnantajan ja asianomaisen viranomaisen työpaikalla suorittamiin tarkastuksiin ja tutkimuksiin; ja

(ii) valvoa ja tutkia turvallisuus- ja terveysasioita;

(c) oikeus turvautua neuvonantajiin ja riippumattomiin asiantuntijoihin;

(d) oikeus ajankohdan edellyttämällä tavalla neuvotella työnantajan kanssa turvallisuus- ja terveysasioista toimintaperiaatteet ja menettelytavat mukaan lukien;

(e) oikeus neuvotella asianomaisen viranomaisen kanssa; sekä

(f) oikeus vastaanottaa ilmoituksia tapaturmista ja vaaratilanteista niillä alueilla, joita varten heidät on valittu.

3. Edellä 1 ja 2 kohdassa mainittujen oikeuksien harjoittamisen menettelytavoista on erityisesti mainittava:

(a) kansallisessa lainsäädännössä; sekä

(b) neuvotteluissa työnantajien ja työntekijöiden sekä näiden edustajien välillä.

4. Kansallisella lainsäädännöllä on varmistettava, että edellä 1 ja 2 kohdassa mainittuja oikeuksia voidaan käyttää ilman syrjintää tai kostoa.

14 artikla

Kansallisen lainsäädännön nojalla työntekijöillä on oltava koulutuksensa mukaisesti velvollisuus:

(a) noudattaa määräysten mukaisia turvallisuuteen ja terveyteen liittyviä toimenpiteitä;

(b) huolehtia kohtuullisesti omasta turvallisuudestaan ja terveydestään sekä niiden muiden henkilöiden turvallisuudesta ja terveydestä, joihin heidän toimenpiteensä tai toimimatta jättämisensä työssä voivat vaikuttaa, mukaan lukien heidän käyttöönsä tähän tarkoitukseen annettujen suojavaatteiden, välineiden ja laitteiden huolellinen huolto ja käyttö;

(c) ilmoittaa heti lähimmälle esimiehelleen jokaisesta tilanteesta, jonka he arvelevat voivan olla vaaraksi heidän tai muiden henkilöiden turvallisuudelle ja terveydelle, ja jota he eivät itse voi kunnolla hoitaa; sekä

(d) toimia yhteistyössä työnantajan kanssa antaakseen mahdollisuuden niiden tehtävien ja velvollisuuksien noudattamiseen, jotka yleissopimuksen mukaisesti on asetettu työnantajalle.

OSA III.

ENNALTAEHKÄISEVÄT TOIMENPITEET JA SUOJELUTOIMET KAIVOKSELLA C. Yhteistyö

15 artikla

On ryhdyttävä kansallisen lainsäädännön mukaisiin toimenpiteisiin, joilla kannustetaan työnantajia ja työntekijöitä ja heidän edustajiaan yhteistyöhön turvallisuuden ja terveyden edistämiseksi kaivoksissa.

OSA IV.

TÄYTÄNTÖÖNPANO

16 artikla

Jäsenvaltion on:

(a) ryhdyttävä kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin, asianmukaisten rangaistusten ja korjaustoimenpiteiden säätäminen mukaan lukien, yleissopimuksen määräysten tehokkaan täytäntöönpanon varmistamiseksi; sekä

(b) järjestettävä asianmukaiset tarkastajapalvelut niiden toimenpiteiden soveltamisen valvomiseksi, joihin yleissopimuksen mukaisesti on ryhdyttävä, ja annettava näille tarkastajille heidän tehtäviensä suorittamisessa tarvittavat voimavarat.

OSA V.

LOPPUSÄÄNNÖKSET

17 artikla

Tämän yleissopimuksen virallisista ratifioinneista on rekisteröintiä varten lähetettävä ilmoitus Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajalle.

18 artikla

1. Tämä yleissopimus sitoo vain niitä Kansainvälisen työjärjestön jäsenvaltioita, joiden ratifioinnit Kansainvälisen työtoimiston pääjohtaja on rekisteröinyt.

2. Yleissopimus tulee voimaan kahdentoista kuukauden kuluttua siitä päivästä, kun Kansainvälisen työtoimiston pääjohtaja on rekisteröinyt kahden jäsenvaltion ratifioinnit.

3. Sen jälkeen tämä yleissopimus tulee voimaan kunkin jäsenvaltion osalta kahdentoista kuukauden kuluttua siitä päivästä, kun sen fiointi on rekisteröity.

19 artikla

1. Tämän yleissopimuksen ratifioinut jäsenvaltio voi irtisanoa sen kymmenen vuoden kuluttua siitä päivästä, kun yleissopimus on alunperin tullut voimaan, lähettämällä ilmoituksen irtisanomisesta Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajalle rekisteröintiä varten. Kyseinen irtisanominen tulee voimaan vasta vuoden kuluttua rekisteröimispäivämäärästä.

2. Kukin tämän yleissopimuksen ratifioinut jäsenvaltio, joka ei vuoden kuluessa edellisessä kohdassa mainitun kymmenen vuoden määräajan päättymisestä käytä tämän artiklan mukaista irtisanomisoikeuttaan, on sidottu noudattamaan yleissopimusta seuraavan kymmenvuotiskauden ajan ja saa sen jälkeen irtisanoa tämän yleissopimuksen kunkin kymmenvuotiskauden päätyttyä tässä artiklassa määrätyin ehdoin.

20 artikla

1. Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajan on annettava Kansainvälisen työjärjestön kaikille jäsenvaltioille tieto kaikista jäsenvaltioiden hänelle ilmoittamista ja rekisteröidyistä ratifioinneista ja irtisanomisista.

2. Ilmoittaessaan järjestön jäsenvaltioille toisen hänelle ilmoitetun ratifioinnin rekisteröinnistä pääjohtajan on kiinnitettävä järjestön jäsenvaltioiden huomio yleissopimuksen voimaantulopäivämäärään.

21 artikla

Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajan on annettava Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille täydelliset tiedot kaikista edellisten artiklojen mukaisesti rekisteröimistään ratifioinneista ja irtisanomisista Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan 102 artiklan mukaista rekisteröintiä varten.

22 artikla

Kansainvälisen työtoimiston hallintoneuvoston on, milloin se katsoo tarpeelliseksi, esiteltävä yleiskonferenssille tämän yleissopimuksen soveltamista koskeva selostus sekä tutkittava, onko tarpeen ottaa konferenssin työjärjestykseen kysymys yleissopimuksen uusimisesta osittain tai kokonaan.

23 artikla

1. Mikäli konferenssi hyväksyy uuden yleissopimuksen, joka kokonaan tai osittain korvaa tämän yleissopimuksen, eikä uusi yleissopimus toisin määrää, niin

a) jäsenvaltion ratifioidessa uuden korvaavan yleissopimuksen aiheutuu tästä välittömästi ipso jure tämän yleissopimuksen irtisanoutuminen 19 artiklan ehdoista huolimatta, jos ja kun uusi korvaava yleissopimus on tullut voimaan;

b) uuden korvaavan yleissopimuksen tultua voimaan eivät jäsenvaltiot enää voi ratifioida tätä yleissopimusta.

2. Tämä yleissopimus jää kuitenkin voimaan nykyisen muotoisena ja sisältöisenä niiden jäsenvaltioiden osalta, jotka ovat ratifioineet sen mutta eivät korvaavaa yleissopimusta.

24 artikla

Tämän yleissopimuksen englannin- ja ranskankieliset tekstit ovat yhtä todistusvoimaiset.

SUOSITUS (nro 183), joka koskee terveyttä ja turvallisuutta kaivoksissa

Kansainvälisen työjärjestön yleiskonferenssi,

aloitettuaan 82. istuntokautensa Kansainvälisen työtoimiston hallintoneuvoston koollekutsumana Genevessä 6. päivänä kesäkuuta 1995,

otettuaan huomioon muut vastaavat kansainväliset työtä koskevat yleissopimukset ja suositukset sekä erityisesti yleissopimuksen, joka koskee pakkotyön poistamista, 1957; yleissopimuksen ja suosituksen, jotka koskevat työntekijäin suojaamista ionisoivalta säteilyltä, 1960; yleissopimuksen ja suosituksen, jotka koskevat koneiden varustamista suojalaitteilla, 1963; yleissopimuksen ja suosituksen, jotka koskevat työvammatapauksissa myönnettäviä etuja, 1964; yleissopimuksen ja suosituksen, jotka koskevat maanpinnanalaisiin töihin kaivoksiin pääsemiseksi vaadittua vähimmäisikää, 1965; yleissopimuksen, joka koskee lääkärintarkastusta, jolla todetaan nuorten henkilöiden soveltuvuus maanpinnanalaisiin töihin kaivoksissa, 1965; yleissopimuksen ja suosituksen, jotka koskevat työntekijöiden suojaamista työympäristössä esiintyvien ilman epäpuhtauksien, melun ja tärinän aiheuttamilta vaaroilta, 1977; yleissopimuksen ja suosituksen, jotka koskevat työturvallisuutta ja -terveyttä sekä työympäristöä, 1981; yleissopimuksen ja suosituksen, jotka koskevat työterveyshuoltoa, 1985; yleissopimuksen ja suosituksen, jotka koskevat turvallisuutta asbestin käytössä, 1986; yleissopimuksen ja suosituksen, jotka koskevat turvallisuutta ja terveyttä rakentamisessa, 1988; yleissopimuksen ja suosituksen, jotka koskevat työturvallisuutta kemikaaleja käytettäessä, 1990; sekä yleissopimuksen ja suosituksen, jotka koskevat suuronnettomuuksien torjuntaa teollisuudessa, 1993,

otettuaan huomioon, että työntekijöillä on tarve ja oikeus saada kaivosteollisuudessa kohtaamiaan vaaroja koskevaa tietoa ja koulutusta sekä tarve ja oikeus tehokkaaseen kuulemiseen ja osallistumiseen turvallisuutta ja terveyttä edistävien toimenpiteiden valmisteluun ja täytäntöönpanoon näiden vaarojen varalta,

myönnettyään, että on toivottavaa estää kaikki kaivostoiminnasta johtuvat työntekijöiden tai muun väestön tapaturmaiset kuolemantapaukset, loukkaantumiset ja terveyshaitat sekä ympäristöön kohdistuvat vahingot,

otettuaan huomioon, että yhteistyötä tarvitaan Kansainvälisen työjärjestön, Maailman terveysjärjestön, Kansainvälisen atomienergiajärjestön ja muiden vastaavien järjestöjen kesken ja kiinnitettyään huomiota näiden järjestöjen asiaa koskeviin asiakirjoihin, ohjekokoelmiin, toimintaohjeisiin ja -periaatteisiin,

päätettyään tiettyjen, turvallisuutta ja terveyttä kaivoksissa koskevien ehdotusten hyväksymisestä, mikä on tämän istunnon esityslistalla neljäntenä asiakohtana sekä

päätettyään, että nämä ehdotukset tulee laatia suosituksen muotoon täydentämään yleissopimusta turvallisuudesta ja terveydestä kaivoksissa;

hyväksyy tänä 22. päivänä kesäkuuta vuonna 1995 seuraavan suosituksen, josta voidaan käyttää nimitystä turvallisuutta ja terveyttä kaivoksissa koskeva suositus, 1995:

1. Tämän suosituksen määräykset täydentävät turvallisuutta ja terveyttä kaivoksessa koskevan yleissopimuksen, 1995, (josta tuonnempana käytetään nimitystä ''yleissopimus'') määräyksiä, ja niitä tulee soveltaa yhdessä yleissopimuksen määräysten kanssa.

2. Suositusta sovelletaan kaikkiin kaivoksiin.

3. (1) Jäsenvaltion tulisi kansallisten olosuhteiden ja käytännön perusteella ja neuvoteltuaan edustavimpien työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen kanssa luoda, toteuttaa ja määräajoin tarkistaa yhtenäinen toimintaperiaate, joka koskee turvallisuutta ja terveyttä kaivoksissa.

(2) Niihin neuvotteluihin, joista on määrätty yleissopimuksen 3 artiklassa, tulisi kuulua neuvottelut edustavimpien työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen kanssa siitä, mikä vaikutus työajoilla, yötyöllä ja vuorotyöllä on työntekijöiden turvallisuuteen ja terveyteen. Näiden neuvottelujen jälkeen jäsenvaltion tulisi ryhtyä tarvittaviin toimiin, jotka koskevat työaikaa ja erityisesti päivittäisiä työaikoja ja päivittäisiä vähimmäislepoaikoja.

4. Asianomaisella viranomaisella tulisi olla pätevä ja hyvin koulutettu henkilökunta, jolla on asianmukaiset taidot ja riittävä tekninen ja ammatillinen tuki niiden asioiden tarkastamiseksi, tutkimiseksi, arvioimiseksi ja neuvomiseksi, joita yleissopimuksessa käsitellään, sekä kansallisen lainsäädännön noudattamisen varmistamiseksi.

5. Toimenpiteisiin tulisi ryhtyä seuraavien seikkojen kannustamiseksi ja edistämiseksi:

(a) turvallisuutta ja terveyttä kaivoksissa koskevien tietojen tutkiminen ja vaihto kansallisella ja kansainvälisellä tasolla;

(b) asianomaisen viranomaisen pienille kaivoksille antama erityisapu seuraavissa asioissa:

(i) avustaminen teknisen asiantuntemuksen siirtämisessä

(ii) ennaltaehkäisevien turvallisuus- ja terveysohjelmien luominen; ja

(iii) kannustaminen yhteistyöhön ja neuvotteluihin työnantajien ja työntekijöiden ja heidän edustajiensa välillä; sekä

(c) ohjelmat tai järjestelmät sellaisten työntekijöiden työhön kuntouttamiseksi ja uudelleen sijoittamiseksi, joilla on työstä aiheutunut vamma tai ammattitauti.

6. Yleissopimuksen 5 artiklan 2 kohdan mukaisten vaatimusten turvallisuuden ja terveyden valvonnasta kaivoksissa tulisi tarvittaessa sisältää seuraavia asioita koskevat vaatimukset:

(a) sertifiointi ja koulutus;

(b) kaivoksen sekä kaivoksen laitteiston ja asennusten tarkastus;

(c) kaivosprosessissa käytettyjen tai tuotettujen räjähteiden ja vaarallisten aineiden käsittelyn, kuljetuksen, varastoinnin ja käytön valvonta;

(d) sähkölaitteita tai -asennuksia koskevan työn suoritus; ja

(e) työntekijöiden valvonta.

7. Yleissopimuksen 5 artiklan 4 kohdan mukaisissa vaatimuksissa voidaan määrätä, että laitteita, välineitä, vaarallisia tuotteita ja aineita kaivokselle toimittavien tulisi varmistaa, että ne ovat kansallisten turvallisuutta ja terveyttä koskevien standardien mukaisia, merkitä tuotteet selvästi ja antaa ymmärrettävät tiedot ja ohjeet.

8. Yleissopimuksen 5 artiklan 4(a) kohdan mukaiset kaivoksesta pelastamista ja ensiapua koskevat vaatimukset sekä vaatimukset asianmukaisesta lääkintähuollosta hätätilanteissa voisivat kattaa:

(a) organisatoriset järjestelyt;

(b) laitteet, jotka on annettava käyttöön;

(c) koulutusstandardit;

(d) työntekijöiden koulutuksen ja osallistumisen harjoituksiin;

(e) tavoitettavissa olevien koulutettujen henkilöiden asianmukaisen lukumäärän;

(f) asianmukaisen viestintäjärjestelmän;

(g) tehokkaan järjestelmän vaarasta varoittamiseen;

(h) pako- ja pelastuskeinojen järjestämisen ja kunnossapidon;

(i) pelastusryhmän tai -ryhmien perustamisen kaivoksesta pelastamista varten;

(j) kaivospelastusryhmään tai -ryhmiin kuuluvien henkilöiden soveltuvuuden lääkinnällisen arvioinnin määräajoin sekä heidän säännöllisen kouluttamisensa;

(k) sairaanhoidon ja kuljetuksen sairaanhoitoon, molemmat ilmaiseksi työntekijöille, jotka ovat loukkaantuneet tai sairastuneet työpaikalla;

(l) koordinaation paikallisten viranomaisten kanssa;

(m) toimenpiteet kansainvälisen yhteistyön edistämiseksi tällä alueella.

9. Yleissopimuksen 5 artiklan 4(b) kohdan mukaiset vaatimukset voisivat kattaa käyttöön annettavien pelastautumisvälinetyyppien erittelyt ja standardit sekä yksittäiskäyttöisten hengityslaitteiden käyttöön antamisen erityisesti kaasupurkauksille alttiissa kaivoksissa sekä muissakin kaivoksissa, joissa ne ovat asianmukaisia.

10. Kansallisessa lainsäädännössä tulisi kuvata toimenpiteet kauko-ohjauslaitteiden turvallista käyttöä ja huoltoa varten.

11. Kansallisessa lainsäädännössä tulisi erityisesti mainita, että työnantajan tulisi ryhtyä asianmukaisiin toimenpiteisiin sellaisten työntekijöiden suojelemiseksi, jotka työskentelevät yksin tai eristyksissä.

II. ENNALTAEHKÄISEVÄT TOIMENPITEET JA SUOJELUTOIMET KAIVOKSELLA

12. Työnantajien tulisi suorittaa vaaran arviointia ja tehdä riskianalyysejä ja sitten tarvittaessa kehittää ja panna täytäntöön riskinhallintajärjestelmiä.

13. Maaperän lujuuden säilyttämiseksi yleissopimuksen 7(c) artiklan mukaisesti työnantajan tulisi ryhtyä kaikkiin aiheellisiin toimiin:

(a) kerrostumien liikkeen valvomiseksi ja ohjaamiseksi;

(b) kaivostyömaan katon, sivujen ja lattian tehokkaan tukemisen järjestämiseksi tarvittaessa lukuun ottamatta sellaisia alueita, missä valitut kaivausmenetelmät mahdollistavat maaperän ohjatun sortumisen;

(c) avolouhosten sivujen valvomiseksi ja hallitsemiseksi, jottei kaivantoon putoaisi tai liukuisi materiaalia ja vaarantaisi työntekijöitä; sekä

(d) sen varmistamiseksi, että padot, vesivarastot, jätesäiliöt ja muut vastaavat säiliöt ovat riittävän hyvin suunniteltuja, rakennettuja ja valvottuja, jottei materiaalin valumisen vaaraa tai romahtamisen vaaraa synny.

14. Yleissopimuksen 7(d) artiklan mukaisesti erillisten uloskäyntien tulisi olla toisistaan niin riippumattomia kuin mahdollista; työntekijöiden evakuoimiseksi turvallisesti vaaratilanteessa tulisi tehdä järjestelyt ja hankkia välineet.

15. Yleissopimuksen 7(f) artiklan mukaisesti kaikki maanalaiset kaivostyömaat, joihin työntekijöillä on pääsy, sekä tarpeen mukaan myös muut alueet on ilmastoitava asianmukaisella tavalla, jotta niissä säilyy sellainen ilma:

(a) jossa räjähdysvaara on eliminoitu tai minimoitu;

(b) jossa työolot ovat riittävän hyvät ottaen huomioon käytettävät työmenetelmät ja työntekijöille asetettavat fyysiset vaatimukset; sekä

(c) joka on pölyjä, kaasuja, säteilyä ja ilmasto-olosuhteita koskevien kansallisten standardien mukainen; jollei kansallisia standardeja ole, työnantajan tulisi ottaa huomioon kansainväliset standardit.

16. Yleissopimuksen 7(g) artiklassa mainittuihin erityisiin vaaroihin, jotka edellyttävät toimintasuunnitelmaa ja menettelytapoja, voisivat kuulua:

(a) kaivospalot ja -räjähdykset;

(b) kaasupurkaukset;

(c) kivivyöryt;

(d) veden tai puolikiinteiden aineiden tulviminen sisään;

(e) kivien putoilu;

(f) alueiden alttius seismisille liikkeille;

(g) vaarat, jotka liittyvät vaarallisten aukkojen lähellä suoritettuun työhön tai erityisen vaikeissa geologisissa olosuhteissa suoritettuun työhön;

(h) ilmanvaihdon puuttuminen.

17. Niihin toimenpiteisiin, joihin työnantajat voisivat yleissopimuksen 7(h) artiklan mukaan ryhtyä, tulisi tarvittaessa kuulua, että henkilöitä estetään viemästä maan alle mitään tavaroita, esineitä tai aineita, jotka voisivat sytyttää tulipalon tai räjähdyksen tai aiheuttaa vaaratilanteen.

18. Yleissopimuksen 7(i) artiklan mukaisesti kaivostiloihin tulisi tarvittaessa sisältyä riittävät palonkestävät ja erilliset suojatilat, joihin työntekijät voivat paeta hätätilanteessa. Erillisten suojatilojen tulisi olla helposti tunnistettavissa ja niihin tulisi olla helppo päästä, erityisesti kun näkyvyys on huono.

19. Yleissopimuksen 8 artiklassa mainittuun toimintasuunnitelmaan hätätilanteen varalta voisivat kuulua:

(a) tehokkaat suunnitelmat kaivostyömaan hätätilanteen varalta;

(b) määräys työn lopettamisesta ja työntekijöiden evakuoimisesta hätätilanteessa;

(c) riittävä hätätilanteen menettelytapoja ja laitteiden käyttöä koskeva koulutus;

(d) yleisön ja ympäristön riittävä suojelu;

(e) määräys tiedottamisesta asiaankuuluville elimille ja järjestöille ja neuvotteluista niiden kanssa.

20. Yleissopimuksen 9 artiklassa mainittuihin vaaroihin voisivat kuulua:

(a) ilmaperäiset pölyt;

(b) syttyvät, myrkylliset, haitalliset ja muut kaivoskaasut;

(c) savut ja vaaralliset aineet;

(d) dieselmoottoreiden pakokaasut;

(e) happivajaus;

(f) kivikerrostumista, laitteista tai muista lähteistä tuleva säteily;

(g) melu ja tärinä;

(h) äärimmäiset lämpötilat;

(i) korkeat kosteustasot;

(j) riittämätön valaistus tai ilmastointi;

(k) vaarat, jotka liittyvät hyvin korkeissa paikoissa, äärimmäisen syvällä tai ahtaassa tilassa suoritettuun työhön;

(l) manuaaliseen käsittelyyn liittyvät vaarat;

(m) mekaanisiin laitteisiin ja sähköasennuksiin liittyvät vaarat;

(n) vaarat, jotka aiheutuvat edellä mainittujen yhdistelmistä.

21. Yleissopimuksen 9 artiklan mukaisiin toimenpiteisiin voisivat kuulua:

(a) merkityksellisiin kaivostoimintoihin tai laitokseen, koneisiin, laitteisiin, välineisiin tai rakenteisiin sovelletut tekniset ja organisatoriset toimenpiteet;

(b) jollei edellä kohdassa (a) mainittuihin toimenpiteisiin voi turvautua, muut tehokkaat toimenpiteet mukaan lukien henkilönsuojainten ja suojavaatetuksen käyttö, joka on ilmaista työntekijälle;

(c) jos on tunnistettu geneettisiä terveysvaaroja ja riskejä, koulutus ja erityiset tekniset ja organisatoriset toimenpiteet, mukaan lukien oikeus vaihtoehtoiseen työhön tarvittaessa ilman palkanmenetyksiä varsinkin terveysriskejä sisältävinä ajanjaksoina, kuten raskaus- ja imetysaikana;

(d) säännöllinen valvonta ja tarkastukset alueilla, joilla on vaaroja tai joilla vaarat ovat todennäköisiä.

22. Yleissopimuksen 9(c) artiklassa mainittuihin suojalaitteisiin ja välineisiin voisivat kuulua:

(a) rakenteet, jotka suojaavat vieriviltä ja putoavilta esineiltä;

(b) laitteiden turvavyöt ja haarniskat;

(c) täysin umpinaiset paineistetut ohjaamot;

(d) erilliset pelastustilat;

(e) hätäsuihkut ja silmänpesuasemat.

23. Täytäntöönpannessaan yleissopimuksen 10(b) artiklaa, työnantajien tulisi:

(a) varmistaa kaivoksen jokaisen työpaikan asianmukainen tarkastus ja erityisesti ilman, maaperän olosuhteiden, koneiden, laitteiden ja välineiden tarkastus, tarvittaessa ennen työvuoroa tehdyt tarkastukset mukaan lukien; sekä

(b) tehdä kirjalliset pöytäkirjat tarkastuksista, puutteista ja korjaustoimenpiteistä sekä pitää sellaiset pöytäkirjat saatavilla kaivostyömaalla.

24. Yleissopimuksen 11 artiklassa mainitun terveyden seurannan tulisi, jos se on tarkoituksenmukaista, ilmaiseksi työntekijälle ja täysin ilman mitään syrjintää tai kostoa:

(a) tarjota mahdollisuus lääkärintarkastukseen, joka liittyy suoritettavien tehtävien asettamiin vaatimuksiin ja joka tehdään ennen työsuhteen aloittamista tai juuri sen alettua sekä sen jälkeen jatkotarkastuksina; sekä

(b) jos mahdollista, tarjota tehtävien vaihtoa tai kuntoutusta sellaisille työntekijöille, jotka eivät pysty hoitamaan normaaleja velvollisuuksiaan työtapaturman tai ammattitaudin vuoksi.

25. Yleissopimuksen 5 artiklan 4(e) kohdan mukaan työnantajien tulisi tarvittaessa järjestää työntekijöille ilmaiseksi:

(a) riittävät ja sopivat WC-tilat, suihkut, pesualtaat ja tilat vaatteiden vaihtoon, jotka ovat tarvittaessa erikseen eri sukupuolille;

(b) riittävät tilat vaatteiden säilytystä, puhdistusta ja kuivausta varten;

(c) riittävä juomakelpoisen juomaveden saanti sopivissa paikoissa; sekä

(d) riittävät ja hygieeniset tilat ateriointia varten.

III. TYÖNTEKIJÖIDEN JA HEIDÄN EDUSTAJIENSA OIKEUDET JA VELVOLLISUUDET

26. Yleissopimuksen 13 artiklan mukaan työntekijöiden sekä heidän edustajiensa turvallisuus- ja terveysasioissa tulisi tarvittaessa saada seuraavat tiedot tai heillä tulisi olla mahdollisuus siihen:

(a) jos mahdollista, ilmoitus kaikista turvallisuuteen ja terveyteen liittyvistä asianomaisen viranomaisen käynneistä kaivoksella;

(b) selostukset tarkastuksista, jotka asianomainen viranomainen tai työnantaja on suorittanut, mukaan lukien koneiden ja laitteiden tarkastukset;

(c) kopiot määräyksistä tai ohjeista, joita asianomainen viranomainen on antanut turvallisuutta ja terveyttä koskevista asioista;

(d) asianomaisen viranomaisen tai työnantajan laatimat selostukset tapaturmista, loukkaantumisista tai sairastumistapauksista sekä muista tapahtumista, jotka vaikuttavat turvallisuuteen ja terveyteen;

(e) tiedot ja ilmoitukset kaikista vaaroista työssä, mukaan lukien kaivoksella käytettävät vaaralliset, myrkylliset tai haitalliset materiaalit, tekijät ja aineet;

(f) kaikki muut turvallisuutta ja terveyttä koskevat dokumentit, jotka työnantajan on säilytettävä;

(g) välitön ilmoitus tapaturmista ja vaaratilanteista; sekä

(h) tiedot kaikista suoritetuista terveystutkimuksista, jotka liittyvät työpaikan vaaroihin.

27. Yleissopimuksen 13 artiklan 1(e) kohdan mukaisesti laadittaviin määräyksiin voisi sisältyä seuraavia seikkoja koskevia vaatimuksia:

(a) tuossa määräyksessä mainitusta vaarasta ilmoitetaan esimiehille ja turvallisuus- ja terveysasioita hoitaville työntekijöiden edustajille;

(b) työnantajan ylimmät edustajat ja työntekijöiden edustajat osallistuvat ratkaisun etsimiseen asiassa;

(c) asianomaisen viranomaisen edustaja avustaa tarvittaessa tämän asian ratkaisun etsimisessä;

(d) työntekijälle ei aiheudu palkanmenetystä ja tarvittaessa hänelle osoitetaan sopiva vaihtoehtoinen työ;

(e) jokaiselle työntekijälle, jota on pyydetty suorittamaan työtä kyseessä olevalla alueella, ilmoitetaan, että toinen työntekijä on kieltäytynyt työskentelemästä siellä sekä kerrotaan kieltäytymisen syyt.

28. Yleissopimuksen 13 artiklan 2 kohdan mukaisesti työntekijöiden edustajilla turvallisuutta ja terveyttä koskevissa asioissa tulisi tarvittaessa olla oikeus:

(a) asianmukaiseen koulutukseen, joka tapahtuu työaikana ilman palkanmenetyksiä ja joka koskee työntekijöiden edustajien oikeuksia ja tehtäviä sekä turvallisuutta ja terveyttä koskevia asioita;

(b) saada asianmukaiset välineet tehtäviensä suorittamiseksi;

(c) saada normaali palkkansa koko siltä ajalta, jolloin he ovat käyttäneet oikeuksiaan ja suorittaneet tehtäviään edustajina turvallisuutta ja terveyttä koskevissa asioissa; sekä

(d) avustaa ja neuvoa työntekijöitä, jotka ovat poistuneet työpaikalta, koska uskovat turvallisuutensa ja terveytensä joutuneen vaaraan.

29. Työntekijöiden edustajien tulisi turvallisuutta ja terveyttä koskevissa asioissa ilmoittaa työnantajalle riittävän ajoissa etukäteen aikomuksestaan valvoa tai tutkia turvallisuuteen ja terveyteen liittyviä asioita yleissopimuksen 13 artiklan 2(b)(ii) kohdan mukaisesti.

30. (1) Kaikilla henkilöillä tulisi olla velvollisuus:

(a) olla mielivaltaisesti irrottamatta, vaihtamatta ja poistamatta turvalaitteita, jotka on kiinnitetty koneisiin, laitteisiin, välineisiin, työkaluihin, tehdaslaitokseen tai rakennuksiin; sekä

(b) käyttää sellaisia turvalaitteita oikein.

(2) Työnantajilla tulisi olla velvollisuus järjestää työntekijöille tarkoituksenmukainen koulutus ja ohjeet, jotta nämä voisivat noudattaa edellä (1) alakohdassa kuvattuja velvollisuuksia.

IV.YHTEISTYÖ

31. Yleissopimuksen 15 artiklan mukaisiin toimenpiteisiin, joilla kannustetaan yhteistyöhön, tulisi kuulua seuraavaa:

(a) luodaan yhteistyöelimiä kuten työturvallisuutta ja -terveyttä käsitteleviä komiteoita, joissa työnantajat ja työntekijät ovat tasa-arvoisesti edustettuina ja joilla on erikseen määriteltävät valtuudet ja tehtävät, mukaan lukien valtuudet suorittaa yhteistarkastuksia;

(b) työnantaja nimittää sopivan päteviä ja kokeneita henkilöitä edistämään turvallisuutta ja terveyttä;

(c) koulutetaan työntekijöitä ja heidän edustajiaan turvallisuutta ja terveyttä koskevissa asioissa;

(d) työntekijöille järjestetään jatkuvia turvallisuus- ja terveystietoisuutta koskevia ohjelmia;

(e) tietoja ja kokemuksia turvallisuudesta ja terveydestä kaivoksissa vaihdetaan jatkuvasti;

(f) työnantaja neuvottelee työntekijöiden ja heidän edustajiensa kanssa, kun turvallisuutta ja terveyttä koskevia toimintalinjoja ja menettelytapoja luodaan; sekä

(g) työnantaja ottaa työntekijöiden edustajat mukaan tapaturmien ja vaaratilanteiden tutkintaan yleissopimuksen 10(d) artiklan mukaisesti.

V. MUITA MÄÄRÄYKSIÄ

32. Ketään työntekijää, joka käyttää kansallisessa lainsäädännössä säädettyjä tai työnantajien, työntekijöiden ja heidän edustajiensa kesken sovittuja oikeuksia, ei saisi mitenkään syrjiä eikä hänelle saisi kostaa.

33. Niihin vaikutuksiin, joita kaivostoiminnalla mahdollisesti on ympäristöön ja yleisön turvallisuuteen, tulisi kiinnittää aiheellista huomiota. Tähän tulisi erityisesti kuulua sortumien valvonta, tärinä, sinkoilevat kivet, haitalliset epäpuhtaudet vedessä, ilmassa tai maaperässä, jätesäiliöiden turvallinen ja tehokas käsittely ja kaivosalueiden kunnostus.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.