49/1986

YLEISSOPIMUS linjakonferenssien käyttäytymissäännöistä

TAVOITTEET JA PERIAATTEET

Tämän yleissopimuksen sopimuspuolet,

jotka haluavat parantaa linjakonferenssijärjestelmää,

jotka tunnustavat linjakonferenssien yleisesti hyväksyttävien käyttäytymissääntöjen tarpeen,

jotka ottavat huomioon kehitysmaiden erityiset tarpeet ja ongelmat niiden ulkomaankauppaa palvelevien linjakonferenssien toiminnan suhteen ja

jotka sopivat sääntöjen heijastavan seuraavia päätavoitteita ja perusperiaatteita:

a) tavoitetta helpottaa meren yli tapahtuvan maailmankaupan järjestelmällistä laajentamista;

b) tavoitetta kannustaa kyseisen kaupan vaatimukset täyttävän säännöllisen ja tehokkaan linjaliikenteen kehittämistä;

c) tavoitetta varmistaa etujen tasapaino niiden välillä, jotka tarjoavat ja käyttävät linjakuljetuspalveluita;

d) periaatetta, että konferenssikäytäntöön ei saa liittyä minkään maan laivanvarustajiin, rahdinantajiin tai ulkomaankauppaan kohdistuvaa syrjintää;

e) periaatetta, että konferenssit käyvät rahdinantajien järjestöjen, rahdinantajien edustajien ja rahdinantajien kanssa yhteisiä etuja koskevista asioista tarkoituksenmukaisia neuvotteluja, joihin toimivaltaiset viranomaiset voivat pyynnöstä osallistua;

f) periaatetta, että konferenssien tulee antaa asianosaisille tarkoituksenmukaisia tietoja toiminnastaan, joka koskettaa kyseisiä osapuolia, sekä julkaista asianmukaisia tietoja toimistaan,

ovat sopineet seuraavasta:

I OSA

I luku

Määritelmät

Linjakonferenssi tai konferenssi tarkoittaa kahden tai useamman varustamon muodostamaa ryhmää, joka harjoittaa kansainvälistä linjaliikennettä tavaran kuljettamiseksi määrätyllä maantieteellisesti rajatulla reitillä tai reiteillä ja jolla on minkäluontoinen sopimus tai järjestely hyvänsä, jonka rajoissa ne toimivat samoin tai yhtäläisin rahdein ja millä muilla linjaliikennepalveluista sovituilla ehdoilla tahansa.

Jonkin maan kansallinen linjavarustamo tarkoittaa varustamoa, jonka päätoimipaikka ja todellinen johto on siinä maassa ja jonka sen maan toimivaltainen viranomainen tai sen maan lainsäädäntö sellaiseksi tunnustaa.

Sellaiselle yhteistoimintayritykselle kuuluvia ja sen liikennöimiä linjavarustamoita, jossa on mukana kaksi tai useampia maita ja jonka osakkeista huomattava osa on näiden maiden kansallisilla julkisilla ja/tai yksityisillä eturyhmillä sekä jonka päätoimipaikka ja todellinen johto on jossakin näistä maista, voidaan näiden maiden toimivaltaisten viranomaisten toimesta tunnustaa kansalliseksi linjavarustamoksi.

Kolmannen maan linjavarustamo tarkoittaa varustamoa, joka liikennöi kahden maan välisessä liikenteessä olematta näiden kummankaan maan kansallinen linjavarustamo.

Rahdinantaja tarkoittaa henkilöä tai yksikköä, joka on tehnyt tai aikoo tehdä konferenssin tai linjavarustamon kanssa ansiotarkoituksessa sopimuksen tai muun järjestelyn tavaran laivaamisesta.

Rahdinantajien järjestö tarkoittaa yhteisöä tai vastaavaa yhteenliittymää, joka edistää, edustaa ja suojelee rahdinantajien etuja ja jonka sen maan toimivaltainen viranomainen tai viranomaiset, jonka rahdinantajia se edustaa, sellaiseksi niin halutessaan tunnustavat.

Konferenssin kuljettama lasti tarkoittaa konferenssisopimuksen perusteella konferenssiin kuuluvien linjavarustamoiden kuljettamaa lastia.

Toimivaltainen viranomainen tarkoittaa hallitusta tahi hallituksen tai kansallisen lainsäädännön näiden sääntöjen määräysten mukaisia tehtäviä suorittamaan nimeämää toimielintä.

Kannustava rahtimaksu tarkoittaa rahtia, jonka tarkoituksena on edistää kyseisen maan perinteisestä poikkeavan viennin kuljetusta.

Erityisrahtimaksu tarkoittaa muunlaista etuoikeutettua rahtia kuin kannustavaa rahtimaksua, josta asianomaiset osapuolet voivat sopia keskenään.

II luku

Jäsenvarustamoiden väliset suhteet

1 artikla
Jäsenyys

1) Jokaisella kansallisella linjavarustamolla on oikeus osallistua maansa ulkomaankauppaa palvelevaan konferenssiin täysvaltaisena jäsenenä 1 artiklan 2 kappaleessa mainituin perustein. Linjavarustamoilla, jotka eivät ole kansallisia linjavarustamoja jonkin konferenssin piiriin kuuluvassa liikenteessä, on oikeus liittyä sen konferenssin täysvaltaisiksi jäseniksi 1 artiklan 2 ja 3 kappaleessa asetetuin perustein ja 2 artiklassa esitettyjen, kuljetusosuutta kolmansien maiden linjavarustamoiden osalta koskevien määräysten mukaisesti.

2) Konferenssin jäsenyyttä hakevan linjavarustamon on annettava selvitys kyvystään ja aikomuksestaan, mikä voi sisältää rahdatun tonniston käytön edellyttäen, että tämän kappaleen ehdot on täytetty, harjoittaa pitkän ajan kuluessa konferenssisopimuksessa määriteltyä säännöllistä, riittävää ja tehokasta liikennettä konferenssin puitteissa, sitouduttava noudattamaan kaikkia konferenssisopimuksen ehtoja ja talletettava rahatakuu, mikäli konferenssisopimus sitä edellyttää, kattamaan kaikki erääntyneet rahalliset sitoumukset myöhemmän jäsenyydestä eroamisen, pidättämisen tai erottamisen yhteydessä.

3) Käsiteltäessä sellaisen linjavarustamon jäsenyyshakemusta, joka ei ole kansallinen linjavarustamo kyseisen konferenssin piiriin kuuluvassa liikenteessä, on 1 artiklan 2 kappaleen määräysten lisäksi otettava huomioon muun muassa seuraavat perusteet:

a) liikenteen kulloinenkin määrä konferenssin hoitamalla reitillä tai reiteillä ja sen kasvunäkymät;

b) laivaustilan riittävyys nykyiselle ja tulevalle liikennemäärälle konferenssin hoitamalla reitillä tai reiteillä;

c) linjavarustamon konferenssiin pääsyn todennäköinen vaikutus konferenssin palveluiden tehokkuuteen ja laatuun;

d) linjavarustamon nykyinen osallistuminen liikenteeseen samalla reitillä tai konferenssin ulkopuolisilla reiteillä; ja

e) linjavarustamon nykyinen osallistuminen samalla reitillä tai reiteillä jonkin muun konferenssin piirissä.

Yllä mainittuja perusteita ei saa soveltaa siten, että 2 artiklassa esitettyjen kuljetukseen osallistumista koskevien määräysten toimeenpano estyy.

4) Jäseneksi pääsyä tai uudelleen pääsyä koskeva hakemus tulee käsitellä pikaisesti ja konferenssin on ilmoitettava päätöksestä hakijalle viipymättä ja viimeistään kuuden kuukauden kuluessa hakemuksen päivämäärästä. Kun linjavarustamon pääsy tai uudelleen pääsy evätään, konferenssin on samalla kirjallisesti ilmoitettava hylkäämisen perusteet.

5) Käsitellessään pääsyhakemusta konferenssin tulee ottaa huomioon sellaisten maiden rahdinantajien ja rahdinantajien järjestöjen näkemykset, joiden liikennettä konferenssi hoitaa sekä toimivaltaisten viranomaisten näkemykset niiden sitä pyytäessä.

6) Edellä 1 artiklan 2 kappaleessa esitettyjen hyväksymisperusteiden lisäksi jäsenyyttä uudelleen hakevan linjavarustamon tulee myös esittää selvitys siitä, että se on täyttänyt velvoitteensa 4 artiklan 1 ja 2 kappaleen mukaisesti. Konferenssi voi panna toimeen erityistutkimuksen siitä, millaisissa olosuhteissa varustamo irtaantui konferenssista.

2 artikla
Osallistuminen kuljetukseen

1) Konferenssin jäseneksi päässeellä linjavarustamolla on kuljetus- ja lastausoikeus konferenssin piiriin kuuluvassa liikenteessä.

2) Kun konferenssilla on pooli, kaikilla sen tarkoittamaa liikennettä harjoittavilla konferenssiin kuuluvilla linjavarustamoilla on oikeus osallistua pooliin sen liikenteen osalta.

3) Määritettäessä sitä kuljetusosuutta, joka kullakin jäsenvarustamolla on oikeus saada, kunkin maan kansalliset linjavarustamot katsotaan niiden lukumäärästä riippumatta yhdeksi ainoaksi sen maan linjavarustamojen ryhmäksi.

4) Määrättäessä kuljetusosuutta jäsenvarustamojen ja/tai kansallisten linjavarustamojen ryhmien yhteisen poolin piirissä 2 artiklan 2 kappaleen nojalla on noudatettava seuraavia periaatteita, jotka koskevat niiden oikeutta osallistua konferenssin suorittamaan kuljetukseen, jollei keskinäisesti toisin sovita:

a) Kummassakin niistä maista, joiden välisestä ulkomaankaupasta konferenssi huolehtii, on asianomaisella kansallisten linjavarustamojen ryhmällä yhtäläinen oikeus osallistua maiden välisen ulkomaankaupan aiheuttamaan ja konferenssin hoitamaan rahtiin ja kuljetusmäärään;

b) mahdollisilla kolmannen maan linjavarustamoilla on oikeus saada huomattava osa, esimerkiksi 20 prosenttia, mainitun kaupan aiheuttamasta rahdista ja kuljetusmäärästä.

5) Jollei missään konferenssiliikenteen piiriin kuuluvassa maassa ole kansallisia siihen liikenteeseen osallistuvia linjavarustamoita, se osuus kuljetuksesta, johon asianomaisen maan kansalliset linjavarustamot olisivat 2 artiklan 4 kappaleen nojalla oikeutettuja, on jaettava liikenteeseen osallistuvien eri jäsenvarustamoiden kesken siinä suhteessa kuin niiden osuudet edellyttävät.

6) Jos jonkin maan kansalliset linjavarustamot päättävät, etteivät ne suorita omaa kuljetusosuuttaan kokonaisuudessaan, niiden kuljettamatta jättämä osuus on jaettava liikenteeseen osallistuvien eri jäsenvarustamoiden kesken siinä suhteessa kuin niiden osuudet edellyttävät.

7) Jos asianomaisten maiden kansalliset linjavarustamot eivät osallistu maiden väliseen konferenssiliikenteeseen, osuudet konferenssin näiden maiden välillä suorittamasta kuljetuksesta on jaettava kolmansien maiden tuohon liikenteeseen osallistuvien jäsenvarustamojen kesken varustamojen välisissä kaupallisissa neuvotteluissa.

8) Jonkun alueen kansalliset linjavarustamot, jotka ovat konferenssin jäseniä ja toimivat yhdessä päässä konferenssin piiriin kuuluvaa liikennettä, voivat yhteisestä sopimuksesta jakaa keskenään uudelleen itselleen määrätyt kuljetusosuudet 2 artiklan 4 7 kappaleen mukaisesti.

9) Jos 2 artiklan 4-8 kappaleen yksittäisten linjavarustamoiden tai linjavarustamoiden ryhmien kuljetusosuuksia koskevista määräyksistä ei muuta johdu, konferenssin on tarkistettava pooli- tai kuljetusosuussopimuksia säännöllisesti niissä määrätyin väliajoin ja konferenssisopimuksessa määriteltyjen perusteiden mukaisesti.

10) Tämän artiklan soveltaminen on aloitettava mahdollisimman pian tämän yleissopimuksen voimaantulon jälkeen, ja toteutettava enintään kahden vuoden pituisen siirtymäkauden kuluessa sekä otettava huomioon kussakin asianomaisessa liikenteessä kulloinkin vallitseva erityinen tilanne.

11) Konferenssin jäseninä olevilla linjavarustamoilla on oltava oikeus käyttää rahdattuja aluksia konferenssivelvoitteidensa täyttämiseksi.

12) Tämän artiklan 1-11 kappaleessa esitettyjä osuuksien jako- ja tarkistusperusteita sovelletaan, kun poolin puuttuessa on olemassa sopimus lastinjaosta satamapaikkojen, kuljetusmäärien ja/tai muulla perusteella.

13) Jos konferenssilla ei ole pooli-, satamapaikka-, kuljetus- eikä muitakaan kuljetukseen osallistumista koskevia sopimuksia, kumpi tahansa konferenssin jäseninä olevista kansallisten linjavarustamoiden ryhmistä voi vaatia poolijärjestelyjen käyttöön ottamista maittensa välisessä konferenssin suorittamassa liikenteessä 2 artiklan 4 kappaleen mukaisesti; tai vaihtoehtoisesti ne voivat vaatia kuljetusten järjestämistä sellaisiksi, että ne suovat kyseessä oleville varustamoille mahdollisuuden nauttia olennaisesti samoja oikeuksia osallistua konferenssin näiden kahden maan välillä suorittamaan kuljetukseen, kuin mistä ne olisivat nauttineet 2 artiklan 4 kappaleen nojalla. Konferenssin on käsiteltävä jokainen näin esitetty pyyntö ja annettava siitä päätös. Jos konferenssin jäsenet eivät pääse keskenään sopimukseen mainitunlaisen poolin perustamisesta tai kuljetusten järjestämisestä, liikenteen kummankin päätemaan kansallisten linjavarustamojen ryhmillä on oltava äänienemmistö päätettäessä poolin perustamisesta tai kuljetusten järjestämisestä. Asia on päätettävä viimeistään kuuden kuukauden kuluttua pyynnön vastaanottamisesta.

14) Mikäli konferenssiliikenteen päätemaiden kansalliset linjavarustamot ovat eri mieltä poolijärjestelmään siirtymisestä, ne voivat vaatia kuljetusten järjestämistä konferenssin sisällä siten, että ne suovat näille varustamoille mahdollisuuden nauttia olennaisesti samoja oikeuksia osallistua konferenssin päätemaiden välillä suorittamaan kuljetukseen, kuin mitä ne olisivat nauttineet 2 artiklan 4 kappaleen määräysten mukaan. Jos yhdessä konferenssiliikenteen piiriin kuuluvassa maassa ei ole lainkaan kansallisia linjavarustamoja, toisen maan kansallinen linjavarustamo tai varustamot voivat esittää vastaavan pyynnön. Konferenssin on tehtävä parhaansa täyttääkseen pyynnön. Jos pyyntöä ei kuitenkaan täytetä, liikenteen kummankin päätemaan toimivaltaiset viranomaiset voivat niin halutessaan ottaa asian esille ja esittää siitä asianomaisille osapuolille näkemyksensä harkittavaksi. Jos asiasta ei päästä yksimielisyyteen, riita on käsiteltävä näiden sääntöjen määräämiä menettelytapoja noudattaen.

15) Myös muut konferenssin jäseninä olevat linjavarustamot voivat pyytää pooli- tai kuljetussopimusten laatimista, ja konferenssin on käsiteltävä esitetty pyyntö näiden sääntöjen asianomaisten määräysten mukaisesti.

16) Konferenssin on huolehdittava, että jokaiseen poolisopimukseen sisällytetään asianmukaiset toimenpiteet kattamaan tapaukset, joissa jokin jäsenvarustamo torjuu lastin muusta syystä kuin siksi, että rahdinantaja tarjoaa sitä liian myöhään. Sopimuksen on määrättävä, että aluksen, jossa on varaamatonta käyttökelpoista lastitilaa, on sallittava ottaa lasti, vaikka kyseistä liikennettä hoitavan varustamon osuus poolissa tulisi ylitetyksi, mikäli lasti muussa tapauksessa jäisi ottamatta ja viivästyisi yli konferenssin asettaman määräajan.

17) Toisen artiklan 1-16 kappaleen määräykset koskevat kaikkea tavaraa alkuperästä, määräpaikasta ja käyttötarkoituksesta riippumatta, maanpuolustukseen käytettäviä sotilaallisia tarvikkeita lukuun ottamatta.

3 artikla
Päätöksentekomenettely

Konferenssisopimukseen sisältyvän päätöksentekomenettelyn tulee perustua kaikkien täysivaltaisten jäsenvarustamojen tasa-arvoisuuteen. Menettelyn on taattava, että äänestyssäännöt eivät estä konferenssin asianmukaista toimintaa eivätkä liikenteen harjoittamista, ja niissä on määriteltävä asiat, joista on päätettävä yksimielisesti. Päätöstä konferenssisopimuksessa määritellyistä kahden maan välistä liikennettä koskevista asioista ei kuitenkaan saa tehdä ilman näiden kahden maan kansallisten linjavarustamoiden suostumusta.

4 artikla
Pakotteet

1) Konferenssin jäsenenä olevalla linjavarustamolla on oikeus, jos poolijärjestelmään ja/tai lastinjakojärjestelyihin sisältyvistä eroamismääräyksistä ei muuta johdu, varmistaa vapautumisensa rangaistuksetta konferenssisopimuksen ehdoista kolmen kuukauden irtisanomisajalla, mikäli konferenssisopimus ei edellytä toisenlaista määräaikaa, mutta varustamon on täytettävä velvoitteensa konferenssin jäsenenä vapautumispäiväänsä saakka.

2) Konferenssi voi konferenssisopimuksessa määritellyn ilmoituksen annettuaan pidättää jäsenyydestä tai erottaa jäsenen, joka on oleellisesti jättänyt noudattamatta konferenssisopimuksen ehtoja.

3) Jäsenyydestä pidättäminen tai erottaminen tulee voimaan vasta, kun sen syistä on annettu kirjallinen selvitys ja kun mahdollinen riita on ratkaistu VI luvun mukaisesti.

4) Erotessaan tai tullessaan erotetuksi asianomaisen linjavarustamon on maksettava osuutensa konferenssin erääntyneistä rahallisista sitoumuksista eroamis- tai erottamispäivään saakka. Eroamisen, pidättämisen tai erottamisen yhteydessä varustamo ei vapaudu konferenssisopimuksen mukaisista omista rahallisista sitoumuksistaan eikä velvoitteistaan rahdinantajia kohtaan.

5 artikla
Sisäinen valvonta

1) Konferenssin tulee laatia ja pitää ajan tasalla mahdollisimman täydellinen esimerkkiluettelo toimista, jotka katsotaan vääräksi menettelyksi ja/tai konferenssisopimuksen rikkomiseksi, ja luoda niitä käsittelemään tehokas valvontakoneisto ja erityismääräykset, jotka edellyttävät, että:

a) väärästä menettelystä ja rikkomisesta määrätään rangaistukset tai rangaistusasteikko, joka vastaa niiden vakavuutta;

b) kaikista konferenssin jäseninä olevista linjavarustamoista tai niiden tytäryhtiöistä riippumaton henkilö tai toimielin tutkii tai tarkastaa puolueettomasti konferenssin tai muun asianosaisen pyynnöstä väärästä menettelystä tai rikkomisesta esitettyjen valitusten ja/tai valitusten johdosta tehtyjen päätösten käsittelyn;

c) väärästä menettelystä ja/tai rikkomuksesta esitettyihin valituksiin liittyvistä toimenpiteistä ilmoitetaan pyydettäessä osapuolten nimettömyyden pohjalta niiden maiden toimivaltaisille viranomaisille, joiden liikennettä konferenssi palvelee sekä niiden maiden viranomaisille, joiden linjavarustamot ovat konferenssin jäseniä.

2) Linjavarustamoilla ja konferensseilla on oikeus saada kaikkea apua rahdinantajilta ja heidän järjestöiltään yrityksessään vastustaa väärää menettelyä ja rikkomista.

6 artikla
Konferenssisopimukset

Kaikkien konferenssi- ja poolisopimusten sekä satamapaikka- ja kuljetusoikeutta koskevien sopimusten ja niiden muutosten taikka muiden tällaisiin sopimuksiin suoraan liittyvien tai niihin vaikuttavien asiakirjojen tulee olla pyydettäessä niiden maiden toimivaltaisten viranomaisten saatavissa, joiden liikennettä konferenssi palvelee, ja joiden linjavarustamot ovat konferenssin jäseninä.

III luku

Suhteet rahdinantajiin

7 artikla
Lojaalisuusjärjestelyt

1) Konferenssin jäseninä olevilla linjavarustamoilla on oikeus ottaa käyttöön ja ylläpitää rahdinantajien kanssa lojaalisuusjärjestelyjä, joiden muodoista ja ehdoista sovitaan konferenssin ja rahdinantajien järjestöjen tai rahdinantajien edustajien välisin neuvotteluin. Näihin lojaalisuusjärjestelyihin tulee kuulua takuut, joissa määritellään rahdinantajien ja konferenssin jäsenten oikeudet. Näiden järjestelyjen tulee perustua sopimusjärjestelmään tai muuhun lailliseen järjestelmään.

2) Riippumatta siitä millaisia lojaalisuusjärjestelyjä tehdään, lojaaleihin rahdinantajiin sovellettava rahtimaksu määrätään kiinteän prosenttimäärän rajoissa muihin rahdinantajiin sovellettavasta rahtimaksusta. Milloin alennuksen muutos nostaa rahdinantajilta veloitettavia rahteja, muutos voidaan panna toimeen vasta 150 päivän kuluttua siitä, kun rahdinantajille on ilmoitettu astasta, tai alueen käytännön ja/tai sopimuksen mukaisesti. Alennuksen muutoksen yhteydessä syntyvät riidat ratkaistaan lojaalisuussopimuksen määräysten mukaisesti.

3) Lojaalisuusjärjestelyjen ehtojen tulee sisältää takuut, joissa määritellään rahdinantajien ja konferenssiin kuuluvien linjavarustamojen oikeudet ja velvollisuudet muun muassa seuraavien määräysten mukaisesti:

a) Lasti, jonka laivausta rahdinantaja tai hänen tytär- tai sivuyhtiönsä tai huolitsijansa valvoo, sitoo rahdinantajaa kyseisten tavaroiden myyntisopimuksen mukaisesti sillä edellytyksellä, että rahdinantaja ei välttelyn, kiertelyn tai välittäjän avulla yritä suunnata lastia muualle lojaalisuussopimuksensa vastaisesti.

b) Silloin kun on olemassa lojaalisuussopimus, siinä määritellään todellisen tai vahvistetun vahingonkorvauksen ja/tai rangaistuksen laajuus. Konferenssin jäsenvarustamot voivat kuitenkin päättää vahvistaa alhaisemman vahingonkorvauksen tai luopua vaatimasta vahingonkorvausta. Sopimuksen mukaan rahdinantajan maksettavaksi lankeava vahingonkorvaus ei missään tapauksessa saa ylittää sopimuksessa määrätyn taksan mukaan laskettuja kyseisen laivauksen rahtimaksuja.

c) Rahdinantajalla on oikeus saada takaisin täysi lojaalisuusasemansa sillä edellytyksellä, että hän täyttää konferenssin määrittelemät ehdot, joiden tulee sisältyä lojaalisuusjärjestelyihin.

d) Lojaalisuusjärjestelyiden tulee sisältää:

i) luettelo lastista, johon saattaa sisältyä merkinnöittä ja määrittä laivattava irtolasti ja joka on nimenomaisesti jätetty lojaalisuusjärjestelyn ulkopuolelle;

ii) määritelmä olosuhteista, joissa muun kuin edellä i kohdan mukaisen lastin katsotaan jäävän lojaalisuusjärjestelyn ulkopuolelle;

iii) lojaalisuusjärjestelystä syntyvien riitojen ratkaisumenettely;

iv) määräyksen, jonka mukaan lojaalisuusjärjestely voidaan lopettaa joko rahdinantajan tai konferenssin pyynnöstä rangaistuksetta, kun asiasta on annettu kirjallinen ilmoitus ja ilmoituksen määräaika on kulunut umpeen; ja

v) erivapauden myöntämisen ehdot.

4) Jos konferenssin ja rahdinantajien järjestön, rahdinantajien edustajien ja/tai rahdinantajien välille syntyy riita ehdotetun lojaalisuussopimuksen muodosta tai ehdoista, jompikumpi osapuoli voi alistaa asian ratkaistavaksi näissä säännöissä määrättyä asiaankuuluvaa menettelyä noudattaen.

8 artikla
Erivapaus

1) Konferenssien tulee lojaalisuusjärjestelyjen ehdoissa määrätä, että rahdinantajien jättämät erivapaushakemukset on käsiteltävä ja ratkaistava nopeasti ja että pyydettäessä on annettava kirjallinen selvitys syistä, miksi erivapaus on evätty. Mikäli konferenssi ei lojaalisuussopimuksessa määrätyssä ajassa pysty osoittamaan riittäviä tiloja, joihin rahdinantajan lasti voidaan lojaalisuussopimuksessa määrätyssä ajassa sijoittaa, rahdinantajalla on oikeus rangaistuksetta sijoittaa kyseinen lasti mihin alukseen hyvänsä.

2) Satamissa, joissa konferenssipalvelut riippuvat määrätyn vähimmäislastin saamisesta (s.o. pyynnöstä), mutta linjavarustamo ei rahdinantajan asianmukaisesta ilmoituksesta huolimatta joko käy satamassa tai ei vastaa sovitussa ajassa rahdinantajan ilmoitukseen, rahdinantajalla on ilman muuta oikeus, lojaalisuusasemaansa vaarantamatta, käyttää lastinsa kuljettamiseen mitä hyvänsä käytettävissä olevaa alusta.

9 artikla
Tariffien ja niihin kuuluvien ehtojen ja/tai määräysten saatavuus

Tariffien, niihin kuuluvien ehtojen, määräysten ja kaikkien niihin tehtyjen muutosten tulee olla pyydettäessä rahdinantajien, rahdinantajien järjestöjen ja muiden asianosaisten saatavilla kohtuullisella kustannuksella, ja niiden tulee olla tarkastamista varten linjavarustamojen ja niiden edustajien toimistoissa. Niistä tulee ilmetä kaikki rahtimaksujen soveltamiseen ja niiden kattaman lastin kuljetukseen liittyvät ehdot.

10 artikla
Vuosiraportit

Konferenssien tulee toimittaa rahdinantajien järjestöille tai edustajille vuosittain toiminnastaan raportit, joiden tarkoituksena on tiedottaa niitä kiinnostavista yleisluontoisista asioista, mukaan lukien asiaankuuluvat tiedot rahdinantajien ja rahdinantajien järjestöjen kanssa käydyistä neuvotteluista, vaatimuksia koskevista toimista, jäsenistön muutoksista sekä huomattavista palvelujen, tariffien tai kuljetusehtojen muutoksista. Nämä raportit toimitetaan pyynnöstä niiden maiden toimivaltaisille viranomaisille, joiden kauppaa kyseinen konferenssi palvelee.

11 artikla
Neuvottelukoneisto

1) Konferenssin, rahdinantajien järjestöjen, rahdinantajien edustajien ja, milloin käytännössä mahdollista, rahdinantajien välillä, jotka toimivaltainen viranomainen on voinut halutessaan tarkoitukseen nimetä, pidetään neuvotteluja osapuolia kiinnostavista asioista. Neuvotteluja pidetään aina, kun jokin yllä mainituista osapuolista niitä pyytää. Toimivaltaisilla viranomaisilla on pyynnöstä oikeus osallistua neuvotteluihin täysivaltaisesti, mutta tämä ei tarkoita sitä, että ne osallistuvat päätöksentekoon.

2) Neuvotteluja voidaan käydä muun muassa seuraavista asioista:

a) yleisten tariffiehtojen ja niihin liittyvien määräysten muutoksista;

b) tariffimaksujen yleistason ja tärkeimpien kauppatavaroiden maksujen muutoksista;

c) kannustavista ja/tai erityistahtimaksuista;

d) lisämaksujen asettamisesta ja muutosten määräämisestä niihin;

e) lojaalisuusjärjestelyistä, niiden toimeenpanosta tai muodon ja yleisten ehtojen muutoksista;

f) satamien tariffiluokituksen muutoksista;

g) menettelystä, jonka avulla rahdinantajat antavat välttämättömiä tietoja tulevasta lastinsa määrästä ja luonteesta; ja

h) lastin luovuttamisesta laivattavaksi sekä määräykset, jotka koskevat saatavilla olevista lasteista annettavia ilmoituksia.

3) Neuvotteluissa voidaan käsitellä myös seuraavia asioita, sikäli kun ne liittyvät konferenssin toiminta-alaan:

a) lastintarkastuspalveluiden käyttämistä;

b) palvelumuotojen muutoksia;

c) lastin kuljetuksessa käyttöön otettavan uuden tekniikan ja etenkin yksikkökuljetukseen siirtymisen vaikutuksia ja tästä aiheutuvaa tavanomaisten palvelujen vähenemistä tai suotien palvelujen menettämistä; ja

d) laivauspalvelujen riittävyyttä ja laatua, mukaan luettuna pooli-, satamapaikka- ja kuljetusjärjestelyjen vaikutus laivauspalvelujen saatavuuteen ja rahtimaksuihin, joilla laivauspalveluita tarjotaan; muutoksia konferenssialusten palvelemissa alueissa ja niiden käyntien säännöllisyydessa.

4) Neuvottelut pidetään ennen lopullisten päätösten tekemistä, ellei näissä säännöissä toisin määrätä. Kun on tarkoitus päättää 11 artiklan 2 ja 3 kappaleessa mainituista asioista, on siitä ilmoitettava etukäteen. Silloin kun tämä on mahdotonta, kiireiset päätökset voidaan tehdä odotettaessa neuvottelujen alkamista.

5) Neuvottelujen tulee alkaa ilman kohtuutonta viivytystä ja joka tapauksessa konferenssisopimuksessa asetetussa määräajassa, tai jos sopimuksesta puuttuu tällainen määräys, viimeistään 30 päivän kuluttua neuvotteluehdotuksen vastaanottamisesta, ellei näissä säännöissä määrätä toisenlaisia määräaikoja.

6) Neuvotteluja käydessään osapuolet pyrkivät parhaansa mukaan antamaan asianmukaisia tietoja, pitämään keskustelut sopivana ajankohtana ja selvittämään asiat, jotta kulloisiinkin kysymyksiin löydetään ratkaisut. Osapuolet ottavat huomioon toistensa näkemykset ja ongelmat ja pyrkivät sopimukseen kannattavuutensa mukaisesti.

IV luku

Rahtimaksut

12 artikla
Rahtimaksujen määräämisperusteet

Päätettäessä tariffipolitiikkaan liittyvistä kysymyksistä on kaikissa näissä säännöissä mainituissa tapauksissa otettava huomioon seuraavat seikat, mikäli ei toisin määrätä:

a) Rahtimaksut on määrättävä niin alhaisiksi kuin kaupalliset näkökohdat sallivat, ja niiden tulee antaa laivanvarustajalle mahdollisuus saada kohtuullinen voitto;

b) Konferenssin toimintakustannukset tulee yleensä arvioida edestakaisen matkan perusteella, jolloin laivojen meno- ja paluumatka katsotaan yhdeksi kokonaisuudeksi. Milloin soveliasta, meno- ja paluumatka katsotaan erillisiksi. Rahtimaksuissa tulee ottaa muun muassa huomioon lastien luonne, painon ja lastin mittojen keskinäinen suhde sekä lastien arvo;

c) Määrättäessä erityistuotteiden kannustavia ja/tai erityisrahtimaksuja on otettava huomioon se, millaisissa oloissa ne maat, etenkin kehitysmaat ja meriyhteyttä vailla olevat maat, joita konferenssi palvelee, käyvät kauppaa näillä tuotteilla.

13 artikla
Konferenssin tariffit ja tariffimaksujen luokittelu

1) Konferenssin tariffit eivät saa epäoikeudenmukaisesti tehdä eroa samanlaisessa tilanteessa olevien rahdinantajien välillä. Konferenssin jäsenvarustamojen tulee tarkoin noudattaa maksu- ja, määräyksiä ja ehtoja, jotka ilmenevät tariffeista ja muista voimassaolevista julkaistuista konferenssiasiakirjoista, sekä näiden sääntöjen mukaisia erityisjärjestelyjä.

2) Konferenssin tariffien tulee olla yksinkertaisia ja selkeitä, sisältää mahdollisimman vähän luokkia/ryhmiä, ottaa huomioon liikenteen erityisvaatimukset, määritellä rahtimaksu kullekin tuotteelle ja, milloin soveliasta, kullekin luokalle/ryhmälle. Niistä tulee tilastoinnin ja sen erittelyn helpottamiseksi myös ilmetä, milloin käytännössä mahdollista, kauppatavaran kansainvälisen ulkomaankaupan tavaranimikkeistön (SITC), Tulliyhteistyöneuvoston nimikkeistön (ns. Brysselin nimikkeistön) tai muun kansainvälisesti hyväksytyn nimikkeistön mukainen koodinumero. Tuotteiden luokittelu tariffeihin on niin laajalti kuin mahdollista suoritettava yhteistyössä rahdinantajien järjestöjen ja muiden asianomaisten kansallisten ja kansainvälisten järjestöjen kanssa.

14 artikla
Rahtimaksujen yleiskorotukset

1) Konferenssin on ilmoitettava vähintään 150 päivää etukäteen tai paikallisen käytännön ja/tai sopimuksen mukaisesti rahdinantajien järjestöille tai rahdinantajien edustajille ja/tai rahdinantajille ja pyydettäessä sellaisten maiden toimivaltaisille viranomaisille, joiden kauppaa konferenssi palvelee, aikomuksestaan toteuttaa rahtimaksujen yleiskorotus, korotuksen laajuudesta, toteuttamispäivästä ja ehdotetun korotuksen perusteista.

2) Jonkun näissä säännöissä siihen oikeutetun osapuolen esitettyä pyynnön sovitun määräajan kuluessa ilmoituksen saamisesta aloitetaan neuvottelut näiden sääntöjen asianomaisten määräysten mukaisesti vahvistetun määräajan kuluessa, joka ei saa ylittää 30 päivää tai mitä asianomaiset osapuolet ovat aiemmin sopineet. Neuvottelussa käsitellään korotusehdotuksen perusteluja ja määriä sekä sen toteuttamispäivää.

3) Kiirehtiäkseen neuvotteluja konferenssi voi tai sen tulee näiden sääntöjen mukaisesti rahtimaksujen yleiskorotuksista käytäviin neuvotteluihin oikeutettujen osapuolten pyynnöstä antaa kohtuullisessa ajassa ennen neuvotteluja niihin osallistuville osapuolille, milloin mahdollista, hyvämaineisten riippumattomien tilintarkastajien esittämä selonteko, joka sisältää, milloin kokousta pyytäneet osapuolet hyväksyvät sen yhdeksi neuvottelujen lähtökohdaksi, kokonaiserittelyn asiaankuuluvia kustannuksia ja tuloja koskevista tosiasioista, jotka konferenssin mielestä edellyttävät rahtimaksujen korottamista.

4) Jos neuvottelujen tuloksena päästään sopimukseen, rahtimaksujen korotus tulee voimaan 14 artiklan 1 kappaleen mukaisesti annetun ilmoituksen osoittamana päivänä, mikäli kyseiset osapuolet eivät ole keskenään sopineet myöhemmästä päivämäärästä.

5) Jos sopimukseen ei päästä 30 päivän kuluessa siltä, kun 14 artiklan 1 kohdan mukainen ilmoitus on annettu eikä näissä säännöissä määrätystä menettelystä muuta johdu, asia alistetaan heti VI luvun mukaiseen kansainväliseen pakolliseen sovitteluun. Jos kyseiset osapuolet hyväksyvät sovittelijoiden suosituksen, siitä tulee osapuolia sitova ja se pannaan täytäntöön sovittelijoiden suosituksessa mainitusta päivästä lukien, ellei 14 artiklan 9 kappaleen määräyksistä muuta johdu.

6) Mikäli 14 artiklan 9 kappaleessa ei toisin määrätä, konferenssi voi panna rahtimaksujen yleiskorotuksen täytäntöön ennen kuin sovittelijat ovat esittäneet suosituksensa. Laatiessaan suositustaan sovittelijoiden tulee ottaa huomioon konferenssin tekemän, yllä mainitun korotuksen laajuus sekä se aika, jona se on ollut voimassa. Siinä tapauksessa, että konferenssi hylkää sovittelijoiden suosituksen, rahdinantajilla ja/tai rahdinantajien järjestöillä on oikeus katsoa tästä asianmukaisesti ilmoitettuaan, että niitä ei sido mikään sellainen kyseisen konferenssin kanssa sovittu järjestely tai sopimus, joka saattaa estää niitä käyttämästä konferenssin ulkopuolisia linjavarustamoja. Silloin kun on olemassa lojaalisuussopimus, rahdinantajien ja/tai rahdinantajien järjestöjen tulee ilmoittaa 30 päivän kuluessa, että he eivät enää katso järjestelyn sitovan itseään, jolloin ilmoitus on voimassa siinä mainitusta päivästä lähtien, ja lojaalisuusjärjestelyssä tulee varata tähän tarkoitukseen vähintään 30 ja enintään 90 päivää.

7) Konferenssi ei saa pidättää tai takavarikoida jälkikäteisalennusta, joka kuuluu rahdinantajalle ja jonka konferenssi on koonnut, seurauksena rahdinantajan 14 artiklan 6 kohdan mukaisesta toimesta.

8) Jos konferenssin jäseninä olevien linjavarustamojen tietyllä reitillä hoitama jonkin maan kauppa koostuu suureksi osaksi yhdestä tai muutamasta perushyödykkeestä, yhden tai useamman tällaisen hyödykkeen rahtimaksun korotus katsotaan rahtimaksujen yleiskorotukseksi, jolloin sovelletaan näiden sääntöjen asianomaisia määräyksiä.

9) Konferenssin tulee panna kaikki näiden sääntöjen mukaisesti voimassa olevat rahtimaksujen yleiskorotukset toimeen määrätyksi vähimmäisajaksi, jolloin on otettava aina huomioon lisämaksuja ja ulkomaan valuutan vaihtokurssien muutoksista aiheutuvia rahtimaksujen tarkistuksia koskevat säännökset. Määräaika, jolloin rahtimaksun yleiskorotusta sovelletaan, on asianmukaista käsitellä 14 artiklan 2 kohdan mukaan käytävissä neuvotteluissa, mutta, mikäli kyseiset osapuolet eivät neuvotteluissa toisin sovi, vähimmäisaika sen päivän, jolloin rahtimaksujen yleiskorotus tulee voimaan, ja sen päivän, jolloin seuraavasta rahtimaksujen yleiskorotuksesta 14 artiklan 1 kappaleen mukaisesti ilmoitetaan, välillä ei saa alittaa 10 kuukautta.

15 artikla
Kannustavat rahtimaksut

1) Konferenssin tulee määrätä kannustavat rahtimaksut perinteisistä poikkeaville vientituotteille.

2) Asianomaisten rahdinantajien, rahdinantajien järjestöjen tai rahdinantajien edustajien on annettava konferenssille kaikki tarpeelliset ja kohtuulliset kannustavia rahtimaksuja puoltavat tiedot.

3) Kannustavia rahtimaksuja koskevat hakemukset on käsiteltävä erityismenettelyssä, jotta päätös voidaan tehdä 30 päivän kuluessa tietojen vastaanottamisesta, ellei osapuolten kesken toisin sovita. Tämä menettely on selvästi erotettava yleismenettelystä, jossa käsitellään mahdollisuutta muiden hyödykkeiden rahtimaksujen alentamisesta tai niiden vapauttamisesta korotuksista.

4) Konferenssin on annettava tiedot kannustavia rahtimaksuja koskevien hakemusten käsittelyä koskevasta menettelystä rahdinantajien ja/tai rahdinantajien järjestöjen käyttöön sekä pyynnöstä sellaisten maiden hallitusten ja/tai muiden toimivaltaisten viranomaisten käyttöön, joiden kauppaa konferenssi palvelee.

5) Kannustava rahtimaksu määrätään tavallisesti 12 kuukaudeksi, ellei kyseisten osapuolten kesken toisin sovita. Ennen tämän määräajan päättymistä on kannustava rahtimaksu otettava uudelleen tarkastettavaksi asianomaisen rahdinantajan ja/tai rahdinantajien järjestön pyynnöstä, jolloin rahdinantajan ja/tai rahdinantajien järjestön on konferenssin pyynnöstä osoitettava, että maksun voimassaolon ulottaminen alkuperäisen ajan jälkeen on perusteltua.

6) Käsitellessään kannustavaa rahtimaksua koskevaa hakemusta konferenssi voi ottaa huomioon, että samalla kun maksun tulee edistää sellaisen perinteisestä poikkeavan tuotteen vientiä, jota varten sitä anotaan, se ei todennäköisesti luo huomattavia kilpailuhäiriöitä jostakin toisesta konferenssin palvelemasta maasta peräisin olevan samanlaisen tuotteen viennissä.

7) Kannustavat rahtimaksut eivät ole vapautetut 16 ja 17 artiklan mukaisesta lisämaksusta tai valuutantarkistuskertoimesta.

8) Jokaisen linjavarustamon, joka on konferenssin jäsen ja palvelee asianomaista konferenssiliikenteen satamaa, tulee ottaa vastaan kohtuullinen osuus lastista, jolle konferenssi on määrännyt kannustavan rahtimaksun, eikä se saa aiheettomasti kieltäytyä siitä.

Artikla 16
Lisämaksut

1) Konferenssin yllättäviä tai poikkeuksellisia lisäkustannuksia tai tulonmenetyksiä peittämään määräämät lisämaksut katsotaan väliaikaisiksi. Niitä on alennettava sen mukaan kuin tilanne tai olot paranevat, joita varten ne on määrätty, ja ne on peruutettava heti, kun niiden määräämiseen johtanut tilanne tai olot lakkaavat vallitsemasta, mikäli 16 artiklan 6 kappaleesta ei muuta johdu. Tämä on ilmoitettava lisämaksuja määrättäessä, yhdessä mahdollisimman yksityiskohtaisen kuvauksen kanssa tilanteen tai olosuhteiden muutoksesta, joka johtaa niiden nostamiseen, alentamiseen tai kumoamiseen.

2) Tiettyyn satamaan tai sieltä kuljetettavalle lastille määrätyt lisämaksut katsotaan samalla tavoin väliaikaisiksi ja niitä nostetaan, alennetaan tai ne kumotaan, kun tilanne satamassa muuttuu, mikäli 16 artiklan 6 kappaleesta ei muuta johdu.

3) Ennen minkään joko yleisen tai vain tiettyä satamaa koskevan lisämaksun määräämistä on asiasta ilmoitettava ja pyydettäessä neuvoteltava näiden sääntöjen menettelytapoja noudattaen asianomaisen konferenssin ja muiden osapuolten välillä, joita lisämaksu suoraan koskee ja joilla on näiden sääntöjen mukaan oikeus osallistua neuvotteluihin, paitsi sellaisissa poikkeuksellisissa tilanteissa, jotka oikeuttavat lisämaksun määräämisen heti. Tapauksissa, jolloin lisämaksu on määrätty ilman ennakkoneuvotteluja, neuvottelut on pyydettäessä pidettävä mahdollisimman pian jälkeenpäin. Ennen tällaisia neuvotteluja konferenssien on toimitettava tiedot, joiden perusteella ne pitävät lisämaksua aiheellisena.

4) Mikäli osapuolet eivät toisin sovi, näiden sääntöjen mukaiset riitojen sovittelua koskevat määräykset tulevat voimaan 15 päivän kuluessa 16 artiklan 3 kappaleen mukaisesti annetusta ilmoituksesta, jos tässä artiklassa tarkoitetut osapuolet eivät ole päässeet sopimukseen lisämaksua koskevasta kysymyksestä. Mikäli kyseiset osapuolet eivät toisin sovi, lisämaksu voidaan kuitenkin määrätä riidan sovittelua odoteltaessa, jos riita on vielä ratkaisematta 30 päivän kuluttua yllä mainitun ilmoituksen vastaanottamisesta.

5) Silloin, kun lisämaksu määrätään poikkeustilanteessa ilman 16 artiklan 3 kappaleen mukaisia ennakkoneuvotteluja, noudatetaan asianomaisia, näiden sääntöjen mukaisia riitojen sovittelua koskevia määräyksiä, mikäli sopimukseen ei päästä myöhemmin käytävissä neuvotteluissa.

6) Taloudellinen tappio, joka konferenssin jäseninä oleville linjavarustamoille on aiheutunut neuvottelujen viivästymisen ja/tai näiden sääntöjen mukaisesti tapahtuvan lisämaksujen määräämistä koskevien riitojen sovittelumenettelyn johdosta suhteessa päivään, josta alkaen lisämaksua oli määrä 16 artiklan 3 kappaleen mukaisesti annetun ilmoituksen perusteella kantaa, voidaan korvata jatkamalla lisämaksun voimassaoloa vastaavan pituisen ajan ennen sen kumoamista. Päinvastoin on voimassa lisämaksun suhteen, jonka konferenssi on määrännyt ja joka neuvotteluissa tai muussa näiden sääntöjen mukaisessa menettelyssä myöhemmin määritellään ja sovitaan olevan aiheeton tai liian suuri, että näin kerätyt määrät tai edellä mainitulla tavalla liian suureksi määritelty osa on, ellei toisin sovita, palautettava kyseisille osapuolille, jos ne sitä vaativat, 30 päivän kuluessa tällaisen vaatimuksen esittämisestä.

17 artikla
Valuuttakurssien muutokset

1) Valuuttakurssin muutokset mukaan lukien muodollinen devalvaatio ja revalvaatio, jotka johtavat konferenssin jäseninä olevien linjavarustamojen kokonaiskustannusten tai -tulojen muutoksiin, jotka vaikuttavat niiden toimintaan konferenssissa, ovat pätevä syy valuutantarkistuskertoimen käyttöön ottamiseksi tai rahtimaksujen muuttamiseksi. Tarkistuksen tai muutoksen on oltava sellainen, että kokonaisuudessa asianomaiset jäsenvarustamot eivät voita tai häviä, niin pitkälle kuin mahdollista, tarkistuksen tai muutoksen seurauksena. Tarkistus tai muutos voi ilmetä valuuttalisämaksuina tai alennuksina tahi rahtimaksujen korotuksina tai laskuina.

2) Tällaiset tarkistukset tai muutokset edellyttävät ilmoitusta, joka on annettava alueellisen käytännön mukaisesti, milloin sellainen käytäntö on olemassa, ja asiasta on neuvoteltava näiden sääntöjen määräysten mukaisesti konferenssin ja niiden osapuolten kesken, joita asia suoraan koskee ja joilla on näiden sääntöjen perusteella oikeus osallistua neuvotteluihin, paitsi sellaisissa poikkeustilanteissa, jotka edellyttävät, että valuutantarkistuskerroin tai rahtimaksun muutos määrätään heti. Jos näin on tehty ilman ennakkoneuvotteluja, on neuvottelut pidettävä mahdollisimman pian jälkeenpäin. Neuvotteluissa on käsiteltävä valuutantarkistuskertoimen tai rahtimaksun muutoksen soveltamista, määrää ja toimeenpanopäivämäärää, ja näiltä osin on noudatettava samaa menettelyä kuin 16 artiklan 4 ja 5 kappaleessa määrätään lisämaksujen suhteen. Neuvottelut on pidettävä ja päätettävä enintään 15 päivän kuluessa päivästä, jolloin aikomuksesta soveltaa valuuttalisämaksua tai suorittaa rahtimaksun muutos on ilmoitettu.

3) Mikäli neuvotteluteitse ei päästä 15 päivän kuluessa sopimukseen, noudatetaan näissä säännöissä riitojen ratkaisemisesta annettuja määräyksiä.

4) Edellä olevia 16 artiklan 6 kappaleen määräyksiä sovelletaan tarpeen vaatimin korjauksin tässä. artiklassa käsiteltyihin valuutantarkistuskertoimiin ja rahtimaksujen muutoksiin.

V luku

Muut asiat

18 artikla
Kilpailevat alukset

Konferenssin jäsenet eivät saa käyttää kilpailevia aluksia konferenssiliikenteessä kilpailun estämiseksi, ehkäisemiseksi tai vähentämiseksi karkottamalla konferenssiin kuulumattoman linjavarustamon tämän liikenteen piiristä.

19 artikla
Palvelujen riittävyys

1) Konferenssien tulee ryhtyä tarpeellisiin ja asianmukaisiin toimiin, joilla varmistetaan, että niiden jäsenvarustamot tarjoavat säännöllisen, riittävän ja tehokkaan liikenteen vaadittavalla vuorotiheydellä palvelemillaan reiteillä, sekä järjestää liikenteen siten, että vältetään mahdollisimman pitkälle kuljetusten kasaantuminen ja aukollisuus. Konferenssien tulee myös ottaa huomioon lastimäärien kausivaihtelujen edellyttämien palvelujen järjestämiseksi tarvittavat erityistoimet.

2) Konferenssien ja muiden näissä säännöissä neuvotteluihin osallistumaan oikeutettujen osapuolten, joihin kuuluvat niin halutessaan myös toimivaltaiset viranomaiset, tulee seurata laivaustilan tarvetta, palvelujen riittävyyttä ja sopivuutta ja erityisesti mahdollisuuksia rationalisoida liikennettä ja lisätä sen tehokkuutta sekä toimia tiiviissä yhteistyössä näissä asioissa. Palvelujen rationalisoimisesta saatavan hyödyn tulee heijastua tasapuolisesti rahtimaksujen tasoon.

3) Sellaisten satamien osalta, joihin konferenssi liikennöi vain sillä edellytyksellä, että saatavilla on tietty vähimmäisrahti, tämä vähimmäismäärä on ilmoitettava tariffissa. Rahdinantajien tulee antaa riittävä ilmoitus sellaisen lastin saatavuudesta.

20 artikla
Konferenssin päätoimipaikka

Konferenssin tulee yleensä perustaa päätoimipaikkansa maahan, jonka kauppaa konferenssi palvelee, mikäli konferenssin jäseninä olevat linjavarustamot eivät toisin sovi.

21 artikla
Edustus

Konferenssien tulee järjestää edustus kaikkiin maihin, joita ne palvelevat, paitsi kun käytännön syyt ovat sitä vastaan, edustus voidaan järjestää alueelliselta pohjalta. Edustajien nimien ja osoitteiden tulee olla helposti saatavilla ja edustajien tulee taata se, että rahdinantajat ja konferenssit saavat pikaisesti tietää toistensa näkemyksistä, jotta päätökset voidaan tehdä viivytyksettä. Kun konferenssi katsoo tarkoituksenmukaiseksi, sen on siirrettävä sopivassa määrin päätösvaltaa edustajilleen.

22 artikla
Konferenssisopimusten, kuljetukseen osallistumista koskevien sopimusten sekä lojaalisuusjärjestelyjen sisältö

Konferenssisopimusten, kuljetukseen osallistumista koskevien sopimusten ja lojaalisuusjärjestelyjen tulee noudattaa asianomaisia näiden sääntöjen vaatimuksia ja ne voivat sisältää muita sellaisia määräyksiä, joista on sovittu, mutta jotka eivät ole ristiriidassa näiden sääntöjen kanssa.

II OSA

VI luku

Määräykset ja menettelytapa riitojen ratkaisemiseksi A. Yleiset määräykset

23 artikla

1) Tämän luvun säännöksiä sovelletaan aina, kun näiden sääntöjen mukaisten määräysten soveltamisesta tai toimeenpanosta syntyy riita seuraavien osapuolien välille:

a) konferenssin ja linjavarustamon;

b) konferenssin jäseninä olevien linjavarustamojen;

c) konferenssin tai sen jäsenenä olevan linjavarustamon ja rahdinantajien järjestön tai rahdinantajien edustajien tai rahdinantajien; ja

d) kahden tai useamman konferenssin välille.

Tässä luvussa "osapuolella" tarkoitetaan riidan alkuperäisiä osapuolia sekä kolmansia osapuolia, jotka ovat tulleet mukaan asian käsittelyyn 34 artiklan a kohdan mukaisesti.

2) Saman lipun alla liikennöivien linjavarustamojen sekä samasta maasta kotoisin olevien järjestöjen väliset riidat ratkaistaan kansallisen tuomiovallan puitteissa, mikäli tämä ei vakavasti vaikeuta näiden sääntöjen mukaisten määräysten täyttämistä.

3) Osapuolten tulee ensin pyrkiä ratkaisemaan riita mielipiteiden vaihdolla tai suorilla neuvotteluilla tarkoituksena löytää kaikkia osapuolia tyydyttävä ratkaisu.

4) Edellä 23 artiklan 1 kappaleessa tarkoitetut riidat, jotka koskevat:

a) sitä, että kansalliselta linjavarustamolta evätään mahdollisuus liittyä sen kotimaan ulkomaankauppaa palvelevan konferenssin jäseneksi;

b) sitä, että kolmannen maan linjavarustamolta evätään mahdollisuus liittyä konferenssin jäseneksi;

c) konferenssista erottamista;

d) konferenssisopimuksen ja näiden sääntöjen välistä ristiriitaisuutta;

e) rahtimaksujen yleiskorotusta;

f) lisämaksuja;

g) rahtimaksujen muutoksia tai valuutantarkistuskertoimen määräämistä vaihtokurssien muutosten johdosta;

h) kuljetukseen osallistumista; ja

i) ehdotettujen lojaalisuussopimusten muotoa ja ehtoja,

ja joita ei ole ratkaistu mielipiteiden vaihdolla tai suorilla neuvotteluilla, tulee jonkun riidan osapuolen pyynnöstä alistaa tämän luvun määräysten mukaisesti tapahtuvaan kansainväliseen pakolliseen sovitteluun.

24 artikla

1) Sovittelumenettely aloitetaan jonkun riidan osapuolen pyynnöstä.

2) Pyyntö esitetään

a) konferenssien jäsenyyttä koskevissa riidoissa: viimeistään 60 päivän kuluttua päivästä, jolloin hakija on 1 artiklan 4 kappaleen ja 4 artiklan 3 kappaleen mukaisesti vastaanottanut konferenssin päätöksen perusteluineen;

b) rahtimaksujen yleiskorotuksia koskevissa riidoissa: viimeistään päivänä, jolloin 14 artiklan 1 kappaleen mukainen ilmoituksen määräaika päättyy;

c) lisämaksuja koskevissa riidoissa: viimeistään päivänä, jolloin 16 artiklan 6 kappaleen mukainen 30 päivän määräaika päättyy tai, milloin ilmoitusta ei ole annettu, viimeistään 15 päivän kuluttua päivästä, jolloin lisämaksu on otettu käyttöön; ja

d) rahtimaksujen muutoksia tai valuutantarkistuskertoimen määräämistä valuuttakurssien muutosten johdosta koskevissa riidoissa: viimeistään viiden päivän kuluttua 17 artiklan 3 kappaleen mukaisen määräajan päättymisestä.

3) Jäljempänä olevia 24 artiklan 2 kappaleen määräyksiä ei sovelleta riitaan, joka alistetaan 25 artiklan 3 kappaleen mukaisesti pakolliseen kansainväliseen sovitteluun.

4) Pyyntö muiden kuin 24 artiklan 2 kappaleessa mainittujen riitojen sovittelemiseksi voidaan esittää milloin hyvänsä.

5) Osapuolten keskinäisellä sopimuksella 24 artiklan 2 kappaleen mukaisia määräaikoja voidaan pidentää.

6) Sovittelupyyntö katsotaan asianmukaisesti esitetyksi, jos se on todistetusti lähetetty toiselle osapuolelle kirjattuna kirjeenä, sähkeitse tai kaukokirjoittimella tai on annettu sille tiedoksi 24 artiklan 2 ja 5 kappaleen mukaisessa määräajassa.

7) Silloin kun pyyntöä ei ole esitetty 24 artiklan 2 ja 5 kappaleen mukaisessa määräajassa, konferenssin päätöksestä tulee lopullinen eikä mikään riidan osapuoli voi kiistää päätöstä tämän luvun mukaisilla toimilla.

25 artikla

1) Silloin kun osapuolet ovat sopineet, että 23 artiklan 4 kappaleen a, b, c, d, h ja i kohdassa mainitut riidat ratkaistaan muilla kuin mainitun artiklan mukaisilla menettelytavoilla tai sopivat menettelytavoista, joilla ratkaistaan tietty niiden välillä syntynyt riita, ratkaistaan tällaiset riidat jonkin osapuolen pyynnöstä siten kuin niiden sopimuksessa määrätään.

2) Edellä olevia 25 artiklan 1 kappaleen määräyksiä sovelletaan myös 23 artiklan 4 kappaleen e, f ja g kohdassa mainittuihin riitoihin, mikäli kansallinen lainsäädäntö, säännöt tai määräykset eivät kiellä rahdinantajilta tätä valinnanvapautta.

3) Silloin kun sovittelumenettelyyn on ryhdytty, tällä menettelytavalla on etusija kansallisen lain mukaisiin oikeuskeinoihin nähden. Jos osapuoli käyttää kansallisen lainsäädännön mukaisia oikeuskeinoja sellaisen riidan ratkaisemiseksi, jota tämä luku koskee, turvautumatta tämän luvun edellyttämään menettelytapaan, vastaajana olevan pyynnöstä käsittely keskeytetään ja tuomioistuin tai muu viranomainen, jolta kansallisia oikeuskeinoja on pyydetty, siirtää riidan ratkaistavaksi tässä luvussa määrätyillä menettelytavoilla.

26 artikla

1) Sopimuspuolet myöntävät konferensseille ja rahdinantajien järjestöille sellaisen toimivallan kuin tämän luvun määräysten soveltaminen vaatii. Erityisesti on huomattava, että:

a) konferenssi tai rahdinantajien järjestö voi aloittaa menettelyn yhtenä osapuolena tai voidaan nimittää yhdeksi menettelyn osapuoleksi kollektiivisessa ominaisuudessaan;

b) konferenssille tai rahdinantajille kollektiivisessa ominaisuudessa annettu tiedoksianto on samalla kaikille konferenssin tai rahdinantajien järjestön jäsenille annettu tiedoksianto;

c) konferenssille tai rahdinantajien järjestölle annettava tiedoksianto lähetetään konferenssin tai rahdinantajien järjestön päätoimipaikan osoitteeseen. Kunkin konferenssin tai rahdinantajien järjestön tulee rekisteröidä päätoimipaikkansa osoite 46 artiklan 1 kappaleen mukaisesti nimitetylle rekisterinpitäjälle. Mikäli konferenssi tai rahdinantajien järjestö jättää osoitteen rekisteröimättä tai sillä ei ole päätoimipaikkaa, jollekin jäsenelle konferenssin tai rahdinantajien järjestön nimissä annettu tiedoksianto katsotaan konferenssille tai järjestölle annetuksi tiedoksiannoksi.

2) Kun konferenssi tai rahdinantajien järjestö hyväksyy tai hylkää sovittelijoiden suosituksen, katsotaan jokaisen niiden jäsenen hyväksyneen tai hyljänneen suosituksen.

27 artikla

Mikäli osapuolet eivät toisin sovi, sovittelijat voivat päättää laatia suosituksen kirjallisten lausuntojen pohjalta ilman suullista käsittelyä.

II OSA

VI luku

Määräykset ja menettelytapa riitojen ratkaisemiseksi B. Kansainvälinen pakollinen sovittelu

28 artikla

Sopimuspuolen toimivaltaiset viranomaiset saavat kansainvälisessä pakollisessa sovittelussa niin halutessaan osallistua sovittelumenettelyyn sopimuspuolen kansallisuutta olevan osapuolen tukena tai sellaisen osapuolen tukena, jolla on sen sopimuspuolen ulkomaankauppaan liittyvä riita. Vaihtoehtoisesti toimivaltainen viranomainen voi osallistua sellaiseen sovittelumenettelyyn huomioitsijana.

29 artikla

1) Kansainvälinen pakollinen sovittelu tapahtuu osapuolten yksimielisesti sopimassa paikassa, tai jos sopimukseen ei päästä, sovittelijoiden päättämässä paikassa.

2) Sovittelumenettelyn paikasta päättäessään osapuolten ja sovittelijoiden tulee ottaa muun muassa huomioon maat, jotka liittyvät läheisesti riitaan, pitäen mielessä asianomaisen linjavarustamon kotimaan, ja etenkin kun riita koskee lastia, tavaran alkuperämaan.

30 artikla

1) Tämän luvun tarkoitusperien täyttämiseksi perustetaan Kansainvälinen sovittelijoiden ryhmä, joka koostuu ansioituneista tai kokeneista oikeuden, merikuljetustalouden tai ulkomaankaupan ja rahoituksen asiantuntijoista, kuten heidät valitsevat sopimuspuolet ovat määränneet, jotka toimivat itsenäisesti.

2) Jokainen sopimuspuoli voi nimittää ryhmään milloin tahansa enintään 12 jäsentä, joiden nimet tulee ilmoittaa rekisterinpitäjälle. Nimitykset ovat voimassa kuusi vuotta, ja ne voidaan uudistaa. Siinä tapauksessa, että ryhmän jäsen kuolee, on kyvytön tai eroaa, hänet nimittänyt sopimuspuoli nimittää hänen toimikautensa loppuajaksi sijaisen. Nimitys on voimassa siitä päivästä, jolloin rekisterinpitäjä vastaanottaa sitä koskevan ilmoituksen.

3) Rekisterinpitäjän tulee pitää luetteloa ryhmän jäsenistä ja ilmoittaa ryhmän kokoonpanosta säännöllisesti sopimuspuolille.

31 artikla

1) Sovittelun tarkoituksena on, että riita ratkaistaan sovussa riippumattomien sovittelijoiden muotoilemien suositusten avulla.

2) Sovittelijat tarkentavat ja selvittävät riidanalaiset kysymykset, pyytävät tätä varten tietoja osapuolilta ja antavat niiden pohjalta suosituksensa riidan ratkaisemiseksi.

3) Osapuolet toimivat vilpittömästi yhteistyössä sovittelijoiden kanssa tehdäkseen mahdolliseksi näiden suorittaa tehtävänsä.

4) Mikäli 25 artiklan 2 kappaleesta ei toisin johdu, riidan osapuolet voivat milloin tahansa sovittelumenettelyn kuluessa sopia turvautuvansa toisenlaiseen menettelytapaan riitansa ratkaisemiseksi. Sellaisen riidan osapuolet, joka on viety ratkaistavaksi muilla kuin tässä luvussa määrätyillä menettelytavoilla, voivat keskinäisellä sopimuksella turvautua kansainväliseen pakolliseen sovitteluun.

32 artikla

1) Sovittelun suorittaa joko yksi sovittelija tai pariton määrä sovittelijoita, joista osapuolet ovat sopineet tai jotka ne ovat nimittäneet.

2) Silloin kun osapuolet eivät pääse 32 artiklan 1 kappaleen mukaisesti yksimielisyyteen sovittelijoiden lukumäärästä tai nimittämisestä, sovittelun suorittaa kolme sovittelijaa, joista kumpikin osapuoli nimittää kanne- ja vastaavasti vastauskirjeessä/kirjeissä yhden ja kaksi näin nimitettyä sovittelijaa nimittävät kolmannen, joka toimii puheenjohtajana.

3) Jos vastauskirjeessä ei nimetä sovittelijaa tapauksissa, joihin sovellettaisiin 32 artiklan 2 kappaletta, toisen sovittelijan valitsee arvalla 30 päivän kuluessa kannekirjelmän vastaanottamisesta sovittelija, joka on kannekirjelmässä nimitetty, sen sopimuspuolen/sopimuspuolten nimittämistä ryhmän jäsenistä, jonka kansalainen vastaaja on/kansalaisia vastaajat ovat.

4) Silloin kun 32 artiklan 2 ja 3 kappaleen mukaisesti nimitetyt sovittelijat eivät pääse sopimukseen kolmannen sovittelijan nimittämisestä 15 päivän kuluessa toisen sovittelijan nimittämisestä, jo nimitetyt sovittelijat valitsevat kolmannen seuraavan viiden päivän kuluessa arvalla. Ennen arvan vetämistä on huomattava, että:

a) kukaan sovittelijaryhmän jäsenistä, joka on saman maan kansalainen kuin jompikumpi jo nimitetyistä sovittelijoista, ei ole valintakelpoinen arpomisessa;

b) kumpikin jo nimitetty sovittelija voi poistaa sovittelijoiden ryhmää koskevasta luettelosta saman määrän sovittelijoita sillä edellytyksellä, että arvalla valittavaksi jäljelle jää ainakin 30 ryhmän jäsentä.

33 artikla

1) Silloin kun useat osapuolet pyytävät sovittelua saman vastaajan kanssa saman asian tai toisiinsa läheisesti liittyvien asioiden osalta, vastaaja voi anoa näiden tapausten yhdistämistä.

2) Siihen mennessä valittujen sovittelijoiden puheenjohtajat käsittelevät yhdistämisanomuksen ja päättävät siitä ääntenenemmistöllä. Jos anomus hyväksytään, puheenjohtajat nimittävät sovittelijat siihen mennessä valituista sovittelijoista käsittelemään yhdistettyjä juttuja sillä edellytyksellä, että valitaan pariton määrä sovittelijoita ja että kunkin osapuolen ensimmäiseksi nimittämä sovittelija kuuluu yhdistettyä juttua käsitteleviin sovittelijoihin.

34 artikla

Jokainen muu osapuoli 28 artiklassa mainittua toimivaltaista viranomaista lukuun ottamatta voi liittyä asian käsittelyyn sovittelun alettua:

joko

a) osapuolena, jos kysymyksessä on välitön taloudellinen etu

tai

b) yhden alkuperäisen osapuolen tukena, jos kysymyksessä on välillinen taloudellinen etu, ellei kumpikaan alkuperäisistä osapuolista vastusta liittymistä.

35 artikla

1) Sovittelijoiden tulee tehdä suosituksensa näiden sääntöjen määräysten mukaisesti.

2) Kun näissä säännöissä ei ole määräyksiä jostain kysymyksestä, sovittelijat soveltavat lakia, josta osapuolet sopivat sovittelutoimien alkaessa tai sen jälkeen, mutta viimeistään jätettäessä todistusaineisto sovittelijoille. Jos sopimukseen ei päästä, sovelletaan lakia, joka sovittelijoiden mielestä liittyy riitaan läheisen, min.

3) Sovittelijat eivät saa ratkaista riitaa oikeudella ja kohtuudella (ex aequo et bono), elleivät osapuolet riidan ilmettyä niin sovi.

4) Sovittelijat eivät saa lain epämääräisyyden perusteella jättää asiaa ratkaisematta (non liquet).

5) Sovittelijat voivat suosittaa riitaan sovellettavan lain mukaisia seuraamuksia ja korvauksia.

36 artikla

Sovittelijoiden suositusten tulee sisältää perustelut.

37 artikla

1) Jos osapuolet eivät ole sopineet ennen sovittelua, sen aikana tai jälkeen, että sovittelijoiden suositus on sitova, suosituksesta tulee sitova osapuolten hyväksymisellä. Joidenkin kiistan osapuolien hyväksymä suositus sitoo vain kyseisiä osapuolia.

2) Osapuolten on ilmoitettava sovittelijoille suosituksen hyväksymisestä näiden määräämään osoitteeseen viimeistään 30 päivän kuluttua suosituksen tiedoksisaamisesta; muussa tapauksessa katsotaan, että suositusta ei ole hyväksytty.

3) Osapuolen, joka ei hyväksy suositusta, tulee ilmoittaa yksityiskohtaisesti ja kirjallisesti sovittelijoille ja muille osapuolille 30 päivän kuluessa 37 artiklan 2 kappaleessa mainitusta ajankohdasta suosituksen hylkäämisen perusteluista.

4) Osapuolten hyväksyttyä suosituksen sovittelijoiden tulee heti laatia ja allekirjoittaa ratkaisupöytäkirja, mistä alkaen suositus sitoo osapuolia. Jos kaikki osapuolet eivät ole hyväksyneet suositusta, sovittelijat laativat suosituksen hylänneitä osapuolia koskevan pöytäkirjan ja merkitsevät siihen riidan sekä sen, että kyseiset osapuolet eivät ole onnistuneet ratkaisemaan riitaa.

5) Osapuolten on pantava täytäntöön suositus, josta on tullut niitä sitova, heti tai suosituksessa määrättynä myöhempänä ajankohtana.

6) Kukin osapuoli voi asettaa hyväksymisensä riippuvaiseksi riidan kaikkien osapuolten tai jonkin toisen osapuolen hyväksymisestä.

38 artikla

1) Suositus on sen hyväksyneiden osapuolten välisen riidan lopullinen päätös, paitsi sikäli kuin suositusta ei tunnusteta ja panna toimeen 39 artiklan määräysten mukaisesti.

2) "Suositus" sisältää sovittelijoiden ennen sen hyväksymistä laatiman tulkinnan, selvityksen tai muunnelman siitä.

39 artikla

1) Kunkin sopimuspuolen tulee tunnustaa, että suositus sitoo sen hyväksyneitä osapuolia ja, mikäli 39 artiklan 2 ja 3 kappaleessa ei toisin määrätä, panna tällaisen osapuolen pyynnöstä täytäntöön kaikki suosituksen edellyttämät velvoitteet ikään kuin suositus olisi kyseisen sopimuspuolen tuomioistuimen antama lopullinen päätös.

2) Suosituksen saa 1 kappaleessa mainitun osapuolen pyynnöstä jättää tunnustamatta ja panematta täytäntöön vain siinä tapauksessa, että sen maan tuomioistuin tai toimivaltainen viranomainen, jolta tunnustamista ja täytäntöönpanoa anotaan, on varma että:

a) jokin suosituksen hyväksynyt osapuoli ei ollut hyväksymisen ajankohtana täysin oikeustoimikelpoinen siihen sovellettavan lain mukaan;

b) suosituksen laatimisessa on käytetty petosta tai pakottamista;

c) suositus on täytäntöönpanomaan oikeusjärjestyksen perusteiden vastainen (ordre public); tai

d) sovittelijoiden kokoonpano tai sovittelumenettely ei ollut näiden sääntöjen määräysten mukainen.

3) Mitään suosituksen osaa ei saa panna täytäntöön tai tunnustaa, jos oikeus tai muu toimivaltainen viranomainen katsoo, että jokin 2 kappaleen kohta koskee tätä osaa ja että osa voidaan erottaa suosituksen muista osista. Jos osaa ei voida erottaa, koko suositus tulee jättää panematta täytäntöön ja tunnustamatta.

40 artikla

1) Silloin kun kaikki osapuolet ovat hyväksyneet suosituksen, suositus ja sen perustelut voidaan julkistaa kaikkien osapuolten suostumuksella.

2) Silloin kun yksi tai useampi osapuoli on hylännyt suosituksen, mutta yksi tai useampi osapuoli on sen hyväksynyt:

a) suosituksen hylänneen osapuolen tai hylänneiden osapuolten tulee julkistaa hylkäämisensä perustelut 37 artiklan 3 kappaleen mukaisesti ja ne voivat samalla julkistaa suosituksen perusteineen;

b) suosituksen hyväksynyt osapuoli voi julkistaa suosituksen perusteineen; se voi myös julkistaa jonkin muun osapuolen hylkäämisen perustelut, jos kyseinen osapuoli ei jo ole tehnyt hylkäämistään ja sen perusteluita tiettäväksi 40 artiklan 2 kappaleen a kohdan mukaisesti.

3) Silloin kun mikään osapuoli ei ole hyväksynyt suositusta, kukin osapuoli voi julkistaa suosituksen perusteineen sekä oman hylkäämisensä ja sen perustelut.

41 artikla

1) Osapuolen sovittelijoille toimittamat asiatietoja sisältävät asiakirjat ja lausunnot on julkistettava, jos tämä osapuoli tai sovittelijoiden enemmistö ei toisin sovi.

2) Osapuoli voi käyttää näitä asiakirjoja ja lausuntoja tukemaan juttuaan samojen osapuolten välisessä saman riidan myöhemmässä käsittelyssä.

42 artikla

Silloin kun suosituksesta ei ole tullut osapuolia sitovia, mitkään sovittelijoiden esittämät näkemykset tai perusteet tai osapuolten sovittelumenettelyn osana tekemät myönnytykset tai tarjoukset eivät vaikuta minkään osapuolen laillisiin oikeuksiin tai velvoitteisiin.

43 artikla

1) a) Sovittelijoista koituneet kulut ja kaikki sovittelun hallintokulut jaetaan tasan sovittelun osapuolten kesken, elleivät nämä toisin sovi.

b) Sovittelijoilla on sovittelumenettelyn alettua oikeus vaatia ennakkoa tai takuuta a kohdassa mainituista kuluista.

2) Kukin osapuoli vastaa kaikista sovittelun yhteydessä osakseen tulleista kuluista, mikäli osapuolet eivät toisin sovi.

3) Sovittelijat voivat 43 artiklan 1 ja 2 kappaleen määräysten estämättä määrätä osapuolen maksettavaksi osan tai kaikki muiden osapuolten sovittelukuluista, jos he ovat yksimielisesti tulleet sellaiseen päätökseen, että tuo osapuoli on nostanut kanteen ilkeyksissään tai aiheettomasti. Tämä päätös on lopullinen ja sitoo kaikkia osapuolia.

44 artikla

1) Sen, että osapuoli ei saavu paikalle tai ei aja asiaansa jossakin käsittelyn vaiheessa, ei katsota merkitsevän toisen osapuolen vaateiden myöntämistä. Tällaisessa tapauksessa toinen osapuoli voi halutessaan pyytää sovittelijoita päättämään asian käsittelyn tai käsittelemään heidän ratkaistavakseen alistetut kysymykset ja antamaan suosituksen näiden sääntöjen suosituksia koskevien määräysten mukaisesti.

2) Ennen käsittelyn päättämistä sovittelijoiden tulee myöntää enintään 10 päivää sille osapuolelle, joka ei saapunut paikalle tai ajanut asiaansa, mikäli he eivät ole vakuuttuneita siitä, että kyseinen osapuoli ei aio saapua asian käsittelyyn tai ajaa asiaansa.

3) Näiden sääntöjen mukaisten tai sovittelijoiden määräämien käsittelyä koskevien määräaikojen ja erityisesti lausuntojen tai tietojen jättämiseen liittyvien määräaikojen noudattamatta jättäminen katsotaan asian käsittelyyn saapumatta jäämiseksi.

4) Silloin kun käsittely on päätetty sen vuoksi, että toinen osapuoli ei ole saapunut paikalle tai ei ole ajanut asiaansa, sovittelijoiden on laadittava selostus, jossa todetaan kyseisen osapuolen laiminlyönti.

45 artikla

1) Sovittelijoiden tulee noudattaa näissä säännöissä määrättyjä menettelytapoja.

2) Tämän yleissopimuksen liitteenä olevia menettelytapasääntöjä on pidettävä sovittelijoiden ohjeeksi tarkoitettuina mallisääntöinä. Sovittelijat voivat keskinäisellä sopimuksella käyttää, täydentää tai muuttaa liitteen sääntöjä tai päättää omat menettelytapasääntönsä, sikäli kuin sellaiset säännöt eivät ole ristiriidassa näiden sääntöjen kanssa.

3) Jos osapuolet ovat yhtä mieltä siitä, että on heidän etunsa mukaista päästä sovittelumenettelyssä nopeaan ja huokeaan ratkaisuun, he voivat sopia keskenään menettelytapasäännöistä, jotka eivät ole ristiriidassa näiden sääntöjen määräysten kanssa.

4) Sovittelijoiden on annettava suosituksensa yksimielisesti tai, jos yksimielisyyteen ei päästä, enemmistöpäätöksellä.

5) Sovittelumenettelyn tulee päättyä ja sovittelijoiden antaa suositus viimeistään kuuden kuukauden kuluttua siitä päivästä, jolloin sovittelijat nimitetään, paitsi 23 artiklan 4 kappaleen e, f ja g kohdan tapauksissa, joihin pätevät 14 artiklan 1 kappaleen ja 16 artiklan 4 kappaleen määräajat. Kuuden kuukauden määräaikaa voidaan pidentää osapuolten välisellä sopimuksella.

II OSA

VI luku

Määräykset ja menettelytapa riitojen ratkaisemiseksi C. Toiminnalliset järjestelyt

46 artikla

1) Kuusi kuukautta ennen tämän sopimuksen voimaantuloa Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerin tulee edellyttäen, että Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokous hyväksyy, ja ottaen huomioon sopimuspuolten esittämät näkökohdat, nimittää rekisterinpitäjä, jota avustaa sellainen lisähenkilökunta, joka on tarpeellinen 46 artiklan 2 kappaleessa lueteltuja tehtäviä suorittamaan. Yhdistyneiden kansakuntien Geneven toimisto tarjoaa rekisterinpitäjälle ja hänen apulaisilleen hallinnolliset palvelut.

2) Rekisterinpitäjän tulee yhteistyössä sopimuspuolten kanssa suorittaa tarkoituksenmukaisella tavalla seuraavat tehtävät:

a) pitää luetteloa Kansainvälisestä sovittelijoiden ryhmästä ja tiedottaa sopimuspuolille säännöllisesti ryhmän kokoonpanosta;

b) toimittaa pyynnöstä asianomaisille osapuolille sovittelijoiden nimet ja osoitteet;

c) vastaanottaa ja säilyttää jäljennöksiä sovittelupyynnöistä, vastauksista, suosituksista, hyväksymisistä tai hylkäämisistä sekä niiden perusteluista;

d) antaa rahdinantajien järjestöille, konferensseille ja hallituksille näiden pyynnöstä ja kustannuksella jäljennöksiä suosituksista ja hylkäämisten perusteluista, mikäli 40 artiklan määräyksistä ei muuta johdu;

e) toimittaa muita kuin luottamuksellisia tietoja ratkaistuista sovittelutapauksista mainitsematta tapausten osapuolia 52 artiklassa mainitun tarkistuskonferenssin aineiston valmistelua varten; ja

f) muut 26 artiklan 1 kappaleen c kohdassa ja 30 artiklan 2 ja 3 kappaleessa määrätyt tehtävät.

VII luku

Loppumääräykset

47 artikla
Täytäntöönpano

1) Jokaisen sopimuspuolen tulee ryhtyä sellaisiin lainsäädännöllisiin tai muihin toimenpiteisiin, joita yleissopimuksen täytäntöönpaneminen edellyttää.

2) Jokaisen sopimuspuolen tulee ilmoittaa tallettajana toimivalle Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerille niiden lainsäädännöllisten tai muiden toimenpiteiden teksti, joihin se on tämän yleissopimuksen täytäntöönpanemiseksi ryhtynyt.

48 artikla
Allekirjoittaminen, ratifiointi, hyväksyminen ja liittyminen

1) Tämä yleissopimus on avoinna allekirjoittamista varten 1 päivän heinäkuuta 1974 ja 30 päivän kesäkuuta 1975 välisen ajan viimeksi mainittu päivä mukaan lukien Yhdistyneiden kansakuntien päämajassa ja on sen jälkeen avoinna liittymistä varten.

2) Kaikki valtiot voivat tulla tämän yleissopimuksen osapuoliksi:

a) allekirjoittamalla sen, mikä edellyttää sitä seuraavaa ratifiointia tai hyväksymistä; tai

b) allekirjoittamalla sen ilman ratifiointia tai hyväksymistä koskevaa varaumaa; tai

c) liittymällä siihen.

3) Ratifiointi, hyväksyminen tai liittyminen suoritetaan tallettamalla sitä koskeva asiakirja tallettajan huostaan.

49 artikla
Voimaantulo

1) Tämä yleissopimus tulee voimaan kuuden kuukauden kuluttua päivästä, jolloin vähintään 24 valtiota, joiden tonniston yhteispaino vastaa vähintään 25 prosenttia maailman koko tonnistosta, on tullut sen sopimuspuoliksi 48 artiklan mukaisesti. Tässä artiklassa tonnistolla tarkoitetaan Lloyd's Register of Shipping'in Statistical Tables 1973 taulukkoon 2 "World Fleets Analysis by Principal Types" sisältyvää tonnistoa kappaletavara-alusten (myös matkustaja/lastialusten) ja konttialusten (täydellä osastojaolla) osalta, lukuun ottamatta Yhdysvaltain varalaivastoa sekä Yhdysvaltain ja Kanadan Suurten järvien laivastoja. (49 artiklan 1 kappaleessa tarkoitetut tonnistomääräykset ilmenevät linjakonferenssien käyttäytymissääntöjä koskevan Yhdistyneiden kansakuntien diplomaattikonferenssista laaditun raportin (CTD/CODE/10), joka koskee sen istunnon toista osaa, 1 liitteestä.)

2) Jokaisen valtion osalta, joka ratifioi tai hyväksyy tämän yleissopimuksen tai liittyy siihen myöhemmin, sopimus tulee voimaan kuuden kuukauden kuluttua siitä, kun valtio on tallettanut kyseisen asiakirjan.

3) Jollei valtio, josta tulee tämän yleissopimuksen osapuoli sopimuksen muutoksen voimaantulon jälkeen, ilmaise muunlaista aikomusta, se katsotaan

a) muutetun yleissopimuksen osapuoleksi; ja

b) muuttamattoman yleissopimuksen osapuoleksi sellaisten tämän yleissopimuksen osapuolten suhteen, joita muutos ei sido.

50 artikla
Irtisanominen

1) Sopimuspuoli voi irtisanoa tämän yleissopimuksen milloin hyvänsä, kun sen voimaantulosta on kulunut kaksi vuotta.

2) Irtisanomisesta on ilmoitettava tallettajalle kirjallisesti ja se tulee voimaan vuoden tai irtisanomiskirjassa määritellyn pitemmän ajan kuluttua siitä, kun tallettaja on vastaanottanut asiakirJan.

51 artikla
Muutokset

1) Jokainen sopimuspuoli voi ehdottaa tähän yleissopimukseen yhtä tai useampaa muutosta ilmoittamalla muutoksista tallettajalle. Tallettajan tulee toimittaa muutokset sopimuspuolille näiden hyväksyttäviksi ja niiden valtioiden tiedoksi, jotka eivät ole sopimuspuolia, mutta jotka ovat oikeutettuja tulemaan tämän yleissopimuksen sopimuspuoliksi.

2) Jokainen 51 artiklan 1 kappaleen mukaisesti toimitettu muutosehdotus katsotaan hyväksytyksi, jos mikään sopimuspuoli ei esitä tallettajalle muutosta koskevaa vastaväitettään 12 kuukauden kuluessa siitä, kun tallettaja on toimittanut muutosehdotuksen. Jos sopimuspuoli ilmoittaa vastustavansa muutosta, sitä ei katsota hyväksytyksi eikä se tule voimaan.

3) Mikäli vastaväitettä ei ole esitetty muutos tulee voimaan kaikkien sopimuspuolien osalta kuuden kuukauden kuluttua 51 artiklan 2 kappaleessa mainitun 12 kuukauden määräajan päättymisestä.

52 artikla
Tarkistuskonferenssit

1) Tallettaja kutsuu tarkistuskonferenssin koolle viiden vuoden kuluttua tämän yleissopimuksen voimaantulopäivästä tarkastamaan sopimuksen toimivuutta ja etenkin sen toteutumista ja käsittelemään ja hyväksymään asianmukaisia muutoksia.

2) Tallettajan tulee neljän vuoden kuluttua tämän yleissopimuksen voimaantulopäivästä pyytää kaikilta tarkistuskonferenssiin osallistumaan oikeutetuilta valtioilta lausunnot ja valmistella ja toimittaa niiden pohjalta asialistan luonnos sekä konferenssin käsiteltäväksi ehdotetut muutokset.

3) Seuraavia tarkistuskonferensseja kutsutaan koolle niin ikään joka viides vuosi tai milloin hyvänsä ensimmäisen tarkistuskonferenssin jälkeen, kun kolmasosa tämän yleissopimuksen osapuolista sitä pyytää, ellei ensimmäinen tarkistuskonferenssi toisin päätä.

4) Jos tämä yleissopimus ei ole tullut voimaan viiden vuoden kuluttua linjakonferenssien käyttäytymissääntöjä koskevan Yhdistyneiden kansakuntien diplomaattikonferenssin päätösasiakirjan hyväksymisestä, Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerin tulee 52 artiklan 1 kappaleen määräyksistä riippumatta kutsua tarkistuskonferenssi edellyttäen, että yleiskokous sen hyväksyy, tarkastamaan yleissopimuksen ja sen liitteen määräyksiä ja käsittelemään ja hyväksymään asianmukaisia muutoksia, kun kolmasosa sopimuspuoliksi oikeutetuista valtioista sitä pyytää.

53 artikla
Tallettajan tehtävät

1) Tallettajan tulee tiedottaa allekirjoittajavaltioille ja sopimukseen liittyneille valtioille:

a) allekirjoituksista, ratifioinneista, hyväksymisistä ja liittymisistä 48 artiklan mukaisesti;

b) päivämäärästä, jolloin tämä yleissopimus tulee 49 artiklan mukaisesti voimaan;

c) tämän yleissopimuksen irtisanomisista 50 artiklan mukaisesti;

d) tähän yleissopimukseen tehdyistä varaumista ja niiden peruutuksista;

e) lainsäädännöllisten tai muiden sellaisten toimenpiteiden tekstistä, joihin kukin sopimuspuoli on tämän yleissopimuksen täytäntöönpanemiseksi 47 artiklan mukaisesti ryhtynyt;

f) muutosehdotuksista ja niitä koskevista vastaväitteistä 51 artiklan mukaisesti; sekä

g) muutosten voimaantuloista 51 artiklan 3 kappaleen mukaisesti.

2) Tallettajan tulee myös suorittaa 52 artiklan edellyttämät toimenpiteet.

54 artikla
Todistusvoimaiset tekstit ja niiden tallettaminen

Tämän yleissopimuksen alkuperäiskappale, jonka englannin-, espanjan-, kiinan-, ranskan- ja venäjänkieliset tekstit ovat yhtä todistusvoimaisia, talletetaan Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerin huostaan.

Tämän vakuudeksi hallitustensa siihen asianmukaisesti valtuuttamat ovat allekirjoittaneet tämän yleissopimuksen sinä päivänä kuin heidän allekirjoitustensa vastapäätä ilmenee.

LINJAKONFERENSSIEN KÄYTTÄYTYMISSÄÄNTÖJÄ KOSKEVAN YLEISSOPIMUKSEN LIITE Kansainvälisen pakollisen sovittelun menettelytapoja koskevat mallisäännöt

1 sääntö

1. Osapuolen, joka haluaa aloittaa sääntöjen mukaisen sovittelun, tulee esittää asiasta kirjallinen pyyntö, johon liittyy toiselle osapuolelle osoitettu kannekirjelmä ja josta lähetetään jäljennös rekisterinpitäjälle.

2. Kanteen tulee:

a) nimetä riidan osapuolet tarkasti ja mainita kunkin osoite;

b) sisältää lyhyt selitys asiaankuuluvista tosiasioista, riitakysymyksistä ja kantajan ehdotus riidan ratkaisemiseksi;

c) ilmaista, pyydetäänkö suullista käsittelyä ja jos pyydetään, kantajan todistajana esiintyvien henkilöiden, mukaan lukien asiantuntijoiden, nimet ja osoitteet, sikäli kun ne tuolla hetkellä ovat tiedossa;

d) sisältää sellaiset avustavat asiakirjat ja asiaankuuluvat osapuolten tekemät sopimukset ja järjestelyt, jotka kantaja katsoo tarpeellisiksi kanteen tekemisajankohtana;

e) ilmaista sovittelijoiden pyydetty lukumäärä, sovittelijoiden nimittämistä koskevat ehdotukset tai kantajan 32 artiklan 2 kappaleen mukaisesti nimittämän sovittelijan nimi; sekä

f) sisältää mahdolliset menettelytapasääntöjä koskevat ehdotukset.

3. Osapuolen tulee päivätä ja allekirjoittaa kanteensa.

2 sääntö

1. Mikäli vastaaja päättää vastata kanteeseen, hänen tulee 30 päivän kuluessa kannekirjelmän vastaanottamisesta lähettää toiselle osapuolelle vastaus ja rekisterinpitäjälle sen jäljennös.

2. Vastauksen tulee:

a) sisältää lyhyt selitys asiaankuuluvista kanteen väitteiden vastaisista tosiasioista, mahdollinen vastaajan ehdotus niiden ratkaisemiseksi ja oikeuskeinot, joilla vastaaja vaatii niiden ratkaisemista;

b) ilmaista, pyydetäänkö suullista käsittelyä ja jos pyydetään, vastaajan todistajina esiintyvien henkilöiden mukaan lukien asiantuntijoiden nimet ja osoitteet, sikäli kun ne ovat tiedossa;

c) sisältää sellaiset avustavat asiakirjat ja asiaankuuluvat osapuolten tekemät sopimukset ja järjestelyt, jotka vastaaja katsoo tarpeellisiksi vastausajankohtana;

d) ilmaista sovittelijoiden pyydetty lukumäärä, sovittelijoiden nimittämistä koskevat ehdotukset tai vastaajan 32 artiklan 2 kappaleen mukaisesti nimittämän sovittelijan nimi; sekä

e) sisältää mahdolliset menettelytapasääntöjä koskevat ehdotukset.

3. Osapuolen tulee päivätä ja allekirjoittaa vastauksensa.

3 sääntö

1. Henkilön tai muun eturyhmän, joka haluaa osallistua sovitteluun 34 artiklan mukaisesti, tulee esittää niiden osapuolille kirjallinen pyyntö ja lähettää siitä kopio rekisterinpitäjälle.

2. Mikäli osallistumista toivotaan 34 artiklan a kohdan mukaisesti, pyynnöstä tulee ilmetä perustelut sekä 1 säännön 2 kappaleen a, b ja d kohdissa vaaditut tiedot.

3. Mikäli osallistumista toivotaan 34 artiklan b kohdan mukaisesti, pyynnöstä tulee ilmetä perustelut sekä ketä alkuperäisistä osapuolista halutaan tukea.

4. Osapuolen, joka vastustaa mainitunlaisen osapuolen liittymispyyntöä, tulee toimittaa vastaväitteensä seitsemän päivän kuluessa pyynnön vastaanottamisesta sekä toimittaa siitä jäljennös toiselle osapuolelle.

5. Jos kahden tai useamman riidan sovittelu yhdistetään, myöhemmin esiteltävät kolmannen maan osallistumista koskevat pyynnöt toimitetaan kaikille asianosaisille, joista jokainen voi ilmaista vastaväitteensä tämän säännön mukaisesti.

4 sääntö

Riidan osapuolten suostumuksella jommankumman osapuolen aloitteesta ja annettuaan osapuolille mahdollisuuden tulla kuulluksi sovittelijat voivat päättää kaikkien tai jonkin samojen osapuolten välisen silloin vireillä olevan vaateen yhdistämistä tai erottamista.

5 sääntö

1. Osapuoli voi esittää sovittelijan jääväämistä silloin, kun olosuhteet antavat aihetta epäillä jäsenen puolueettomuutta.

2. Jääväämisesitys, josta ilmenevät myös sen perustelut, tulee tehdä ennen sovittelun päättämistä ja ennen kuin sovittelijat ovat antaneet suosituksensa. Jääviyskysymys käsitellään viipymättä ja ratkaistaan sovittelijoiden enemmistöpäätöksellä valmistelevana kysymyksenä ensisijaisesti tapauksissa, joissa on nimitetty enemmän kuin yksi sovittelija. Päätös on tällaisissa tapauksissa lopullinen.

3. Kuolleen, eronneen, kykenemättömäksi tai sopimattomaksi tulleen sovittelijan tilalle valitaan viipymättä toinen.

4. Tällä tavoin keskeytynyttä sovittelua jatketaan siitä, mihin se jäi, elleivät osapuolet sovi tai sovittelijat määrää, että suulliset todistajalausunnot on käsiteltävä tai kuultava uudelleen.

6 sääntö

Sovittelijat ratkaisevat itse oman toimivaltansa ja/tai kelpoisuutensa näiden sääntöjen määräysten puitteissa.

7 sääntö

1. Sovittelijoiden tulee ottaa vastaan ja käsitellä kaikki eri osapuolten antamat tai osapuolten puolesta heidän harkittavakseen jätetyt lausunnot, asiakirjat, kirjalliset vakuutukset, julkaisut ja muut todisteet suulliset todistukset mukaanluettuna ja pantava niille niin paljon painoa kuin ne heidän mielestään ansaitsevat.

2. a) Osapuolet voivat jättää sovittelijoiden harkittavaksi kaikenlaista asiaan kuuluvaksi katsomaansa aineistoa ja toimittaa näin tehdessään oikeaksi todistetut jäljennökset sovittelun muille osapuolille, joille annetaan kohtuulliseksi katsottava mahdollisuus antaa siitä lausunto.

b) Sovittelijat ratkaisevat yksin osapuolten heidän harkittavakseen jättämän todistusaineiston asiaankuuluvuuden ja merkittävyyden.

c) Sovittelijat voivat pyytää osapuolilta riidan selvittämiseksi ja ratkaisemiseksi tarpeellisiksi katsomiaan lisätodisteita sillä edellytyksellä, että mikäli niitä esitetään, muilla sovittelun osapuolilla on kohtuulliseksi katsottava mahdollisuus antaa niistä lausunto.

8 sääntö

1. Kun käyttäytymissäännöissä tai näissä säännöissä asetetaan jokin määräaika toimenpiteen suorittamiseksi, niin määräajan alkamispäivää ei lasketa mukaan, mutta määräajan viimeinen päivä lasketaan, paitsi milloin se on lauantai, sunnuntai tai sovittelupaikan yleinen vapaapäivä, jolloin viimeiseksi päiväksi lasketaan seuraava työpäivä.

2. Silloin kun määräaika on vähemmän kuin seitsemän päivää, väliin jääviä lauantai- ja sunnuntaipäiviä tai yleisiä vapaapäiviä ei lasketa mukaan määräaikaan.

9 sääntö

Mikäli käyttäytymissäännöissä mainituista sovittelun määräaikoja koskevista määräyksistä ei toisin johdu, sovittelijat voivat jonkun osapuolen aloitteesta tai osapuolten välisestä sopimuksesta jatkaa asettamaansa määräaikaa.

10 sääntö

1. Sovittelijat määräävät käsittelyjärjestyksen sekä, mikäli ei toisin sovita, jokaisen istunnon päivän ja kellonajan.

2. Mikäli osapuolet eivät toisin sovi, sovittelu tapahtuu suljetuin ovin.

3. Sovittelijoiden tulee ennen, menettelyn päättyneeksi julistamista nimenomaisesti tiedustella kaikilta osapuolilta, onko näillä esitettävänään lisätodisteita, ja tästä tehdään merkintä pöytäkirjaan.

11 sääntö

1. Sovittelijoiden suositusten tulee olla kirjallisia ja niiden tulee sisältää:

a) kunkin osapuolen tarkka nimi ja osoite;

b) selostus siitä, millä tavoin sovittelijat on nimitetty sekä näiden nimet;

c) sovittelun ajankohta ja paikka;

d) sovittelijoiden soveliaaksi katsoma yhteenveto sovittelumenettelystä;

e) sovittelijoiden yhteenveto selville saamistaan tosiasioista;

f) yhteenveto osapuolten jättämistä kirjelmistä;

g) päätökset riitakysymyksistä perusteluineen;

h) sovittelijoiden allekirjoitukset ja jokaisen allekirjoituksen päivämäärä; sekä

i) osoite, johon suosituksen hyväksymisestä tai hylkäämisestä ilmoitetaan.

12 sääntö

Suosituksen tulee sikäli kuin mahdollista sisältää käyttäytymissääntöjen määräysten mukaisesti päätös kuluista. Mikäli suositus ei sisällä täydellistä päätöstä kuluista, sovittelijoiden tulee mahdollisimman pian, mutta viimeistään 60 päivän kuluessa esittää käyttäytymissääntöjen mukaisesti kirjallinen päätös kuluista.

13 sääntö

Sovittelijoiden tulee myös ottaa huomioon aikaisemmat samanlaiset tapaukset, silloin kun tämä voisi helpottaa käyttäytymissääntöjen yhdenmukaisempaa soveltamista ja sovittelijoiden suosituksen noudattamista.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.