Annettu: 25.03.1983
Asetus valtiosta toiseen tapahtuvaa ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumista koskevan yleissopimuksen voimaansaattamisesta
Ulkoasiainministerin esittelystä säädetään:
1 §
Genevessä 13 päivänä marraskuuta 1979 tehty valtiosta toiseen tapahtuvaa ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumista koskeva yleissopimus, jonka eduskunta on 6 päivänä maaliskuuta 1981 hyväksynyt ja jonka tasavallan presidentti on ratifioinut 3 päivänä huhtikuuta 1981 ja jota koskeva ratifioimiskirja on talletettu Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan 15 päivänä huhtikuuta 1981, on voimassa 16 päivästä maaliskuuta 1983 niin kuin siitä on sovittu.
2 §
Tämä asetus tulee voimaan 25 päivänä maaliskuuta 1983.
Helsingissä 18 päivänä maaliskuuta 1983
Valtiosta toiseen tapahtuvaa ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumista koskeva YLEISSOPIMUS
Tämän yleissopimuksen sopimuspuolet,
päättäen edistää kanssakäymistä ja yhteistyötä ympäristönsuojelun alalla,
tietoisina Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission toiminnasta tämän kanssakäymisen ja yhteistyön lujittamiseksi erityisesti ilman pilaantumisen alalla, mukaan luettuna myös valtiosta toiseen tapahtuva ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutuminen,
tunnustaen Euroopan talouskomission panoksen Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssin päätösasiakirjan asianmukaisten määräysten toteuttamisessa kansainvälisellä tasolla,
tietoisina Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssin päätösasiakirjan ympäristönsuojelua koskevassa luvussa tarkoitetusta yhteistyön tarpeesta ilman pilaantumisen ja sen vaikutusten torjumiseksi, mukaan luettuna ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutuminen, sekä viittauksesta tätä koskevan laajamittaisen tarkkailu- ja arviointiohjelman kehittämiseen kansainvälisen yhteistyön avulla, alkaen rikkidioksidista ja ottaen huomioon mahdollisuuden laajentaa ohjelmaa muihin epäpuhtauksiin,
ottaen huomioon Yhdistyneiden Kansakuntien ympäristönsuojelukonferenssin julkilausuman asianomaiset kohdat ja erityisesti sen 21 periaatteen, joka ilmaisee yhteisen vakaumuksen siitä, että kaikilla valtioilla Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan sekä kansainvälisen oikeuden periaatteiden mukaisesti on oikeus hyödyntää luonnonvaransa oman ympäristöpolitiikkansa mukaisesti ja vastuu varmistaa, ettei mikään toiminta niiden lainkäyttövallan piirissä tai niiden valvonnassa aiheuta ympäristövaurioita muissa valtioissa tai alueilla, jotka ovat niiden lainkäyttövallan ulkopuolella,
tietoisina ilman pilaantumisen mahdollisista lyhyen ja pitkän aikavälin haitallisista vaikutuksista mukaan luettuna myös valtiosta toiseen tapahtuva ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutuminen,
huolestuneina, siitä että ilman epäpuhtauksia tuottavien päästöjen määrän ennustettu kasvu sopimuspuolten alueella saattaa lisätä tällaisia haittavaikutuksia,
tunnustaen tarpeen tutkia epäpuhtauksien kaukokulkeutumisen vaikutuksia sekä todettujen ongelmien ratkaisumahdollisuuksia,
todeten halukkuutensa lujittaa kansainvälistä yhteistyötä asianmukaisten kansallisten ohjelmien kehittämiseksi tietojenvaihdon, neuvotteluiden, tutkimustyön ja tarkkailun avulla sekä yhtenäistää kansallisia toimia ilman pilaantumisen torjumiseksi, mukaan luettuna valtiosta toiseen tapahtuva ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutuminen,
ovat sopineet seuraavasta:
Määritelmät
1 artikla
Tässä yleissopimuksessa
a) "ilman pilaantuminen" tarkoittaa aineiden tai energian välitöntä tai välillistä päästämistä ihmisen toimin ilmaan siten, että siitä aiheutuu haitallisia vaikutuksia, kuten vaaraa ihmisen terveydelle, vahinkoa elollisille luonnonvaroille, eliöyhteisöille tai aineelliselle omaisuudelle tai ympäristön virkistys- tai muiden laillisten käyttömahdollisuuksien vähenemistä tai estymistä; käsitteellä "ilman epäpuhtaus" on vastaava merkitys;
b) "valtiosta toiseen tapahtuva ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutuminen" tarkoittaa pilaantumista, joka fyysisesti on kokonaan tai osittain peräisin tietyn valtion kansallisen lainkäyttövallan alueelta ja jonka haitalliset vaikutukset ulottuvat toisen valtion lainkäyttövallan alueelle niin kauas, ettei yksittäisten päästölähteiden tai -lähderyhmien vaikutuksia voi erottaa toisistaan.
Perusperiaatteet
2 artikla
Sopimuspuolet ovat vakaasti päättäneet, ottaen asiaa koskevat tosiasiat ja ongelmat tarkoin huomioon, suojella ihmistä ja ihmisen elinympäristöä ilman pilaantumiselta ja ottavat tavoitteekseen rajoittaa sekä mahdollisuuksien mukaan vähitellen vähentää ja ehkäistä ilman pilaantumista, mukaan luettuna myös valtiosta toiseen tapahtuva ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutuminen.
3 artikla
Sopimuspuolet kehittävät tämän yleissopimuksen puitteissa turhitta viivytyksittä tietojenvaihdon, neuvotteluiden, tutkimusten ja tarkkailun avulla toimintasuunnitelmia ja -ohjelmia, joita toteutetaan epäpuhtauksien ilmaan päästämisen torjumiseksi, ja ottavat tällöin huomioon jo suoritetut kansalliset ja kansainväliset toimet.
4 artikla
Sopimuspuolet vaihtavat keskenään tietoja ja laativat uudelleenarviointeja toimintasuunnitelmistaan, tieteellisistä toiminnoistaan ja teknisistä toimenpiteistään, joiden tarkoituksena on mahdollisuuksien mukaan torjua sellaisten ilman epäpuhtauksien päästöjä, joilla voi olla haitallisia vaikutuksia, edistäen siten ilman pilaantumisen ja siihen kuuluvan valtiosta toiseen tapahtuvan ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumisen vähentämistä.
5 artikla
Neuvotteluja järjestetään pyynnöstä aikaisessa vaiheessa yhtäältä sellaisten sopimuspuolten, jotka välittömästi kärsivät tai ovat huomattavan alttiina valtiosta toiseen tapahtuvalle ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumiselle, ja toisaalta sellaisten sopimuspuolten välillä, joiden lainkäyttövallan alaisuudessa tapahtuvasta tai siellä harjoitettavaksi aiotusta toiminnasta aiheutuu tai saattaisi aiheutua merkityksellistä ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumista valtiosta toiseen.
Ilmansuojelu
6 artikla
Jokainen sopimuspuoli sitoutuu, ottaen huomioon 2 - 5 artiklan, käynnissä olevat tutkimukset, tietojenvaihdon, tarkkailun ja niiden tulokset sekä paikallisten ja muiden parantamistoimien kustannukset ja tehokkuuden sekä torjuakseen ilman pilaantumista varsinkin silloin, kun se on peräisin uusista tai uusituista laitoksista, kehittämään parhaita mahdollisia toimintasuunnitelmia ja -ohjelmia, joihin kuuluvat myös ilmansuojelujärjestelmät ja niiden osana tasapainoisen kehityksen huomioonottavat päästöjen vähentämistoimet, käyttämällä erityisesti parasta saatavilla olevaa tekniikkaa, joka on taloudellisesti toteuttamiskelpoinen, ja säästävät tekniikkaa.
Tutkimus- ja kehittämistyö
7 artikla
Sopimuspuolet tekevät tarpeen mukaan aloitteita ja ovat yhteistyössä tutkimus- ja kehittämistyön suhteen. Tällainen tutkimus- ja kehittämistyö kohdistuu:
a) nykyisiin ja ehdotettuihin teknisiin keinoihin rikkiyhdisteiden ja muiden merkityksellisimpien ilman epäpuhtauksien päästöjen vähentämiseksi, jolloin huomioon otetaan myös tekninen ja taloudellinen toteutettavuus sekä vaikutukset ympäristöön;
b) laitteisiin ja muihin välineisiin, joita käytetään ilmaan tulevien päästöjen ja ilmassa olevien epäpuhtauksien tarkkailuun ja määrittämiseen;
c) valtiosta toiseen tapahtuvan ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumisen entistä parempaa tuntemusta edistävien mallien kehittämiseen;
d) rikkiyhdisteiden ja muiden merkityksellisimpien ilman epäpuhtauksien vaikutuksiin ihmisen terveyteen ja ympäristöön, mihin kuuluvat vaikutukset maa- ja metsätalouteen, materiaaleihin, vesien ja muun luonnon eliöyhteisöihin sekä näkyvyyteen, tieteellisten perusteiden luomiseksi ympäristönsuojelun edellyttämien annoksen ja vaikutuksen suhteiden määrittämiselle;
e) sellaisten vaihtoehtoisten toimien arvioimiseen yhteiskunnan, talouden ja ympäristön kannalta, joilla pyritään saavuttamaan ympäristönsuojelun tavoitteita, mukaan luettuna valtiosta toiseen tapahtuvan ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumisen vähentäminen;
f) koulutusohjelmiin, jotka liittyvät rikkiyhdisteitä ja muita ilman merkityksellisimpiä epäpuhtauksia koskeviin ympäristönsuojelun näkökohtiin.
Tietojenvaihto
8 artikla
Sopimuspuolet vaihtavat saatavissa olevia tietoja yhteiseksi edukseen 10 artiklassa tarkoitetun toimeenpanevan elimen toiminnassa ja kahdenkeskisesti:
a) sovittujen ilman epäpuhtauksien, aluksi rikkidioksidin, sovittavina ajanjaksoina sovitunkokoisista ruudukon yksiköistä tapahtuvista päästöistä; tai sovittujen ilman epäpuhtauksien, aluksi rikkidioksidin, valtion rajat ylittävästä vuosta sovittavilla välimatkoilla ja sovittavina ajanjaksoina;
b) huomattavista muutoksista kansallisiin suunnitelmiin ja toimiin sekä teollisuuden yleiseen kehitykseen ja niiden mahdollisista vaikutuksista, jotka saattaisivat aiheuttaa merkityksellisiä muutoksia valtiosta toiseen tapahtuvaan ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumiseen;
c) valtiosta toiseen tapahtuvan ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumisen kannalta merkityksellisen ilman pilaantumisen vähentämiseen tähtäävästä torjuntatekniikasta;
d) rikkiyhdisteiden ja muiden merkityksellisimpien ilman epäpuhtauksien päästöjen torjunnan arvioiduista kansantalouden kustannuksista;
e) kulkeutumisilmiön eri vaiheita koskevista ilmatieteellisistä ja fysikaaliskemiallisista tiedoista;
f) valtiosta toiseen tapahtuvan ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumisen fysikaaliskemiallisia ja biologisia vaikutuksia koskevista tiedoista sekä niiden vahinkojen laajuudesta, joiden nämä tiedot osoittavat voivan johtua valtiosta toiseen tapahtuvasta ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumisesta; (Tämä yleissopimus ei sisällä valtion vahingonkorvausvastuuta koskevia määräyksiä.)
g) valtion, osa-alueen ja alueen toimintasuunnitelmista ja -ohjelmista rikkiyhdisteiden ja muiden merkityksellisimpien ilman epäpuhtauksien rajoittamiseksi.
Ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumisen tarkkailua ja arviointia koskevan Euroopan yhteistyöohjelman täytäntöönpano ja edelleen kehittäminen
9 artikla
Sopimuspuolet tähdentävät nykyisen "ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumisen tarkkailua ja arviointia koskevan Euroopan yhteistyöohjelman" (jäljempänä EMEP) toteuttamisen tärkeyttä ja painottavat sen kehittämiseksi edelleen:
a) toivomusta kaikkien sopimuspuolten liittymisestä EMEP:iin ja sen täydellisestä toteutumisesta, mikä ensi kädessä perustuu rikkidioksidin ja sen kaltaisten aineiden tarkkailuun.
b) tarvetta käyttää tarkkailussa toisiinsa rinnastettavia tai standardoituja menetelmiä mahdollisuuksien mukaan;
c) sitä, että tarkkailuohjelman olisi perustuttava sekä kansallisiin että kansainvälisiin ohjelmiin. Tarkkailuasemat perustetaan ja tiedot kerätään sen maan kansallisen lainkäyttövallan alaisuudessa, missä tarkkailuasemat sijaitsevat;
d) sitä, että olisi luotava edellytykset yhteistyöhön pohjautuvalle ympäristöntarkkailuohjelmalle, joka perustuisi ja jossa otettaisiin huomioon nykyiset ja vastaiset valtion, osaalueen, alueen ja muut kansainväliset ohjelmat;
e) tarvetta vaihtaa sovittavin väliajoin tietoja sovittujen ilman epäpuhtauksien päästöistä, aluksi rikkidioksidista, jotka ovat peräisin sovitun kokoisista ruudukon yksiköistä, tai sovittujen ilman epäpuhtauksien, aluksi rikkidioksidin, valtion rajat ylittävästä vuosta sovittavilla välimatkoilla ja sovittavina ajanjaksoina. Menetelmien ja leviämismallien, joita käytetään vuon määrittämiseen tai ruudukon yksiköistä peräisin olevien päästöjen määrittämiseen, on oltava saatavilla ja ne on ajoittain tarkistettava, jotta niitä voitaisiin parantaa;
f) halukkuuttaan jatkaa sovittuja epäpuhtauksien, aluksi rikkidioksidin, kokonaispäästöjä koskevien kansallisten tietojen vaihtoa ja ajoittaista tarkistusta;
g) tarvetta hankkia ilmatieteellisiä ja fysikaaliskemiallisia tietoja ilman epäpuhtauksien leviämisen yhteydessä esiintyvistä ilmiöistä;
h) tarvetta tarkkailla kemiallisia aineita ympäristön muissa aineksissa, kuten vedessä, maaperässä ja kasvillisuudessa ja saada aikaan vastaava tarkkailuohjelma terveyteen ja ympäristöön vaikuttavien tekijöiden kirjaamiseksi;
i) toivomusta, että kansallisia EMEP-verkkoja laajennettaisiin siten, että niitä voitaisiin käyttää tarkkailu- ja valvontatarkoituksiin.
Toimeenpaneva elin
10 artikla
1. Sopimuspuolten edustajat muodostavat ECE:n ympäristökomitean (SAEP) puitteissa tämän yleissopimuksen toimeenpanevan elimen ja kokoontuvat tässä ominaisuudessa vähintään kerran vuodessa.
2. Toimeenpanevan elimen tehtäviin kuuluu:
a) seurata tämän yleissopimuksen täytäntöönpanoa;
b) perustaa tarpeen mukaan työryhmiä käsittelemään tämän yleissopimuksen täytäntöönpanoon ja kehittämiseen liittyviä asioita ja tässä tarkoituksessa valmistelemaan asianmukaisia selvityksiä ja muuta aineistoa sekä laatimaan suosituksia toimeenpanevan elimen harkittavaksi;
c) suorittaa muut tämän yleissopimuksen määräyksiin perustuvat tehtävät.
3. Toimeenpaneva elin käyttää EMEP:in johtoelintä voidakseen täysimittaisesti osallistua tämän yleissopimuksen edellyttämään toiminaan erityisesti tietojenkeruun ja tieteellisen yhteistoiminnan osalta.
4. Toimeenpaneva elin käyttää harkintansa mukaan tehtäviensä suorittamiseksi myös muilta asianomaisilta kansainvälisiltä järjestöiltä saatavia tietoja.
Sihteeristö
11 artikla
Euroopan talouskomission toimeenpaneva sihteeri vastaa seuraavista toimeenpanevan elimen sihteeristön tehtävistä:
a) kutsuu koolle ja valmistelee toimeenpanevan elimen kokoukset;
b) toimittaa sopimuspuolille tämän yleissopimuksen määräysten mukaisesti vastaanottamansa raportit ja muut tiedot;
c) suorittaa toimenpanevan elimen määräämät tehtävät.
Yleissopimuksen muutokset
12 artikla
1. Jokainen sopimuspuoli voi esittää muutosehdotuksia tähän yleissopimukseen.
2. Muutosehdotusten teksti toimitetaan kirjallisena Euroopan talouskomission toimeenpanevalle sihteerille, joka ilmoittaa niistä kaikille sopimuspuolille. Toimeenpaneva elin käsittelee muutosehdotukset seuraavassa vuosikokouksessaan edellyttäen, että Euroopan talouskomission toimeenpaneva sihteeri on lähettänyt muutosehdotuksen kaikille sopimuspuolille vähintään yhdeksänkymmentä päivää ennen kokousta.
3. Muutokset tähän yleissopimukseen hyväksytään sopimuspuolten edustajien ollessa siitä yksimielisiä ja ne tulevat voimaan niiden sopimuspuolten osalta, jotka ovat ne hyväksyneet yhdeksäntenäkymmenentenä päivänä siitä päivästä, jona kaksi kolmasosaa sopimuspuolista on tallettanut hyväksymiskirjansa tallettajan huostaan. Tämän jälkeen muutos tulee voimaan muiden sopimuspuolten osalta yhdeksäntenäkymmenentenä päivänä siitä päivästä, jona asianomainen sopimuspuoli on tallettanut muutosta koskevan hyväksymiskirjansa.
Riitojen ratkaisu
13 artikla
Jos kahden tai useamman tämän yleissopimuksen sopimuspuolen välillä syntyy riita tämän yleissopimuksen tulkinnasta tai soveltamisesta, ne pyrkivät ratkaisemaan riidan neuvottelemalla tai millä tahansa muulla riitojen ratkaisumenetelmällä, jonka riidan osapuolet hyväksyvät.
Allekirjoittaminen
14 artikla
1. Tämä yleissopimus on avoinna allekirjoittamista varten Yhdistyneiden Kansakuntien Geneven toimistossa 13 - 16 päivänä marraskuuta 1979 Euroopan talouskomission korkean tason ympäristönsuojelukokouksen yhteydessä Euroopan talouskomission jäsenvaltioille sekä valtioille, joilla on neuvoa-antava asema ECE:en nähden YK:n talous- ja sosiaalineuvoston 28 maaliskuuta 1947 hyväksymän päätöslauselman 36 (IV) 8 kappaleen mukaisesti, ja alueellisille, itsenäisistä ECE:n jäsenvaltioista koostuville taloudellisille yhtenäistämisjärjestöille, joilla on toimivalta neuvotella sekä tehdä ja soveltaa kansainvälisiä sopimuksia tämän yleissopimuksen alaan kuuluvissa asioissa.
2. Toimivaltaansa kuuluvissa asioissa nämä alueelliset yhtenäistämisjärjestöt omalta osaltaan harjoittavat niitä oikeuksia ja täyttävät ne velvollisuudet, jotka tämä yleissopimus niiden jäsenvaltioille asettaa. Kyseisissä tapauksissa yhtenäistämisjärjestöjen jäsenvaltiot eivät erikseen saa harjoittaa näitä oikeuksia.
Ratifiointi, hyväksyminen ja liittyminen
15 artikla
1. Tämä yleissopimus on ratifioitava tai hyväksyttävä.
2. Tämä yleissopimus on avoinna liittymistä varten 17 päivästä marraskuuta 1979 alkaen 14 artiklan 1 kappaleessa mainituille valtioille ja järjestöille.
3. Ratifioimis-, hyväksymis- ja liittymiskirjat talletetaan Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan, joka toimii tallettajana.
Voimaantulo
16 artikla
1. Tämä yleissopimus tulee voimaan yhdeksäntenäkymmenentenä päivänä siitä päivästä, jona kahdeskymmenesneljäs ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirja on talletettu.
2. Jokaisen sopimuspuolen osalta, joka ratifioi tai hyväksyy tämän yleissopimuksen tai liittyy siihen sen jälkeen kun kahdeskymmenesneljäs ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirja on talletettu, tämä yleissopimus tulee voimaan yhdeksäntenäkymmenentenä päivänä siitä päivästä, jona asianomainen sopimuspuoli on tallettanut ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjansa.
Irtisanominen
17 artikla
Milloin tahansa viiden vuoden kuluttua siitä päivästä, jona tämä yleissopimus on jonkin sopimuspuolen osalta tullut voimaan, asianomainen sopimuspuoli voi irtisanoa tämän yleissopimuksen jättämällä kirjallisen irtisanomisilmoituksen tallettajalle. Irtisanominen tulee voimaan yhdeksäntenäkymmenentenä päivänä siitä päivästä, jona tallettaja on vastaanottanut ilmoituksen.
Todistusvoimaiset tekstit
18 artikla
Tämän yleissopimuksen alkuperäiskappale, jonka englannin-, ranskan- ja venäjänkieliset tekstit ovat yhtä todistusvoimaiset, talletetaan Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan.
Tämän vakuudeksi allekirjoittaneet ovat, siihen asianmukaisesti valtuutettuina, allekirjoittaneet tämän yleissopimuksen.
Tehty Genevessä 13 päivänä marraskuuta 1979.