33/1980

Asetus Asetus valtiosopimusoikeutta koskevan Wienin yleissopimuksen voimaansaattamisesta.

Ulkoasiainministerin esittelystä säädetään:

1 §.

Wienissä 23 päivänä toukokuuta 1969 tehty valtiosopimusoikeutta koskeva yleissopimus, jonka eräät määräykset on 17 päivänä kesäkuuta 1977 annetulla lailla (453/80) hyväksytty ja jonka tasavallan presidentti on ratifioinut niin ikään 17 päivänä kesäkuuta 1977 ja jota koskeva ratifioimiskirja on 19 päivänä elokuuta 1977 talletettu Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan, on voimassa 27 päivästä tammikuuta 1980 niin kuin siitä on sovittu.

2 §.

Ratifioinnin yhteydessä on Suomi antanut seuraavat selitykset:

Ottaen huomioon että toimivalta valtiosopimusten tekemiseen kuuluu Suomessa tasavallan presidentille, sovelletaan yleissopimuksen 7 artiklan 2 kappaleen a kohtaa vain valtion päämieheen, jolloin pääministeri ja ulkoasiainministeri voivat toimia sanotussa kohdassa tarkoitettuina Suomen edustajana ainoastaan, mikäli tasavallan presidentti on antanut heille tehtävään nimenomaisen valtuuksen.

Suhteessa sellaiseen valtioon, joka on tehnyt tai tekee varauman, jonka mukaan tämä valtio ei ole sidottu 66 artiklan joihinkin tai kaikkiin määräyksiin, Suomi ei katso näiden menettelytapaa koskevien määräysten eikä niiden yleissopimuksen V osan aineellisten määräysten, joihin sanotun varauman johdosta ei sovelleta 66 artiklassa edellettyjä menettelytapoja, sitovan itseään.

Helsingissä 18 päivänä huhtikuuta 1980.

VALTIOSOPIMUSOIKEUTTA KOSKEVA WIENIN YLEISSOPIMUS

Sisältö (Sisällysluettelo ei kuulu yleissopimuksen alkuperäiskappaleeseen.)


I OSA
JOHDANTO
II OSA
VALTIOSOPIMUSTEN TEKEMINEN JA NIIDEN VOIMAANTULO
   1 osasto: Valtiosopimusten tekeminen
   2 osasto: Varaumat
   3 osasto: Valtiosopimusten voimaantulo ja väliaikainen
             soveltaminen
III OSA
VALTIOSOPIMUSTEN NOUDATTAMINEN, SOVELTAMINEN JA TULKINTA
   1 osasto: Valtiosopimusten noudattaminen
   2 osasto: Valtiosopimusten soveltaminen
   3 osasto: Valtiosopimusten tulkinta
   4 osasto: Valtiosopimukset ja kolmannet valtiot
IV OSA
VALTIOSOPIMUSTEN MUUTTAMINEN
V OSA
VALTIOSOPIMUSTEN PÄTEMÄTTÖMYYS PÄÄTTYMINEN JA NIIDEN
SOVELTAMISEN KESKEYTTÄMINEN
   1 osasto: Yleiset määräykset
   2 osasto: Valtiosopimusten pätemättömyys
   3 osasto: Valtiosopimusten päättyminen ja niiden
             soveltamisen keskeyttäminen
   4 osasto: Menettely
   5 osasto: Valtiosopimuksen pätemättömyyden, päättymisen
             sekä sen soveltamisen keskeyttämisen
             seuraukset
VI OSA
ERINÄISIÄ MÄÄRÄYKSIÄ
VII OSA
TALLETTAJAT, TIEDOTUKSET, OIKAISUT JA REKISTERÖINTI
VIII OSA
LOPPUMÄÄRÄYKSET
Liite

VALTIOSOPIMUSOIKEUTTA KOSKEVA WIENIN YLEISSOPIMUS

Tämän yleissopimuksen osapuolina olevat valtiot,

ottaen huomioon valtiosopimusten perustavaa laatua oleVan merkityksen kansainvälisten suhteiden historiassa,

tietoisina valtiosopimusten yhä kasvavasta merkityksestä kansainvälisen oikeuden lähteenä ja keinona kansojen välisen rauhanomaisen yhteistyön kehittämisessä, riippumatta niiden valtiosäännöstä tai yhteiskunnallisesta järjestelmästä,

todeten, että vapaata suostumusta ja vilpitöntä mieltä sekä pacta sunt servanda -sääntöä koskevat periaatteet ovat yleismaailmallisesti hyväksytyt,

vahvistaen, että valtiosopimuksia koskevat riidat, niin kuin muutkin kansainväliset riidat, olisi ratkaistava rauhanomaisin keinoin ja oikeudenmukaisuuden ja kansainvälisen oikeuden periaatteiden mukaisesti,

palauttaen mieliin Yhdistyneiden Kansakuntien kansojen vakaan tahdon luoda olot, joissa oikeudenmukaisuutta ja valtiosopimuksista johtuvien velvoitusten kunnioittamista voidaan pitää voimassa,

pitäen mielessä Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjaan sisältyvät kansainvälisen oikeuden periaatteet, kuten ne, jotka koskevat kansojen yhtäläisiä oikeuksia ja itsemääräämisoikeutta, kaikkien valtioiden täysivaltaista tasa-arvoisuutta ja itsenäisyyttä, valtioiden sisäisiin asioihin puuttumattomuutta, väkivallan käytön ja sillä uhkaamisen kieltäinistä sekä ihmisoikeuksien ja kaikille kuuluvien perusvapauksien yleismaailmallista kunnioittamista ja noudattamista,

uskoen, että tässä yleissopimuksessa aikaansaatu valtiosopimusoikeuden koontaminen ja edelleen kehittäminen edistää niitä Yhdistyneiden Kansakuntien päämääriä, jotka esitetään sen peruskirjassa, nimittäin kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitämistä, ystävällisten suhteiden kehittämistä ja yhteistyön aikaansaamista kansojen välillä,

vahvistaen, että kansainvälisen tapaoikeuden säännöt ovat edelleen voimassa niiden kysymysten osalta, joita tämän yleissopimuksen määräykset eivät sääntele,

ovat sopineet seuraavasta:

I OSA

Johdanto

1 artikla
Tämän yleissopimuksen soveltamisala

Tätä yleissopimusta sovelletaan valtioiden välisiin valtiosopimuksiin.

2 artikla
Sanasto

1. Tässä yleissopimuksessa:

a) "valtiosopimus" tarkoittaa kansainvälistä välipuhetta, joka on tehty kirjallisesti valtioiden välillä ja joka on kansainvälisen oikeuden alainen siihen katsomatta, sisältyykö se yhteen tai kahteen taikka useampaan toisiinsa liittyvään asiakirjaan ja riippumatta siitä käytetystä nimityksestä;

b) "ratifiointi", "hyväksyminen" ja "liittyminen" tarkoittavat kussakin tapauksessa siten nimettyä kansainvälistä oikeustointa, jolla valtio selittää kansainvälisellä tasolla olevansa sidottu valtiosopimukseen;

c) "valtakirja" tarkoittaa valtion toimivaltaisen viranomaisen antamaa asiakirjaa, jossa yksi tai useampi henkilö määrätään edustamaan valtiota neuvotteluissa, valtiosopimuksen tekstiä hyväksyttäessä tai todistusvoimaiseksi tehtäessä, ilmaistaessa valtion suostumusta sitoutua valtiosopimukseen taikka suoritettaessa jotakin muuta valtiosopimukseen liittyvää oikeustointa;

d) "varauma" tarkoittaa miten tahansa muotoiltua tai nimitettyä yksipuolista selitystä, jonka valtio antaa allekirjoittaessaan, ratifioidessaan tai hyväksyessään valtiosopimuksen tai siihen liittyessään ja jonka tarkoituksena on valtiosopimuksen tiettyjen määräysten oikeudellisten vaikutusten poistaminen tai muuttaminen sovellettaessa niitä tähän valtioon;

e) "neuvotteleva valtio" tarkoittaa valtiota, joka on ottanut osaa valtiosopimuksen tekstin laatimiseen ja sen hyväksymiseen;

f) "sopimusvaltio" tarkoittaa valtiota, joka on suostunut noudattamaan valtiosopimusta, siihen katsomatta, onko valtiosoPimus jo tullut voimaan vai ei;

g) "osapuoli" tarkoittaa valtiota, joka on suostunut noudattamaan valtiosopimusta ja jonka osalta valtiosopimus on voimassa;

h) "kolmas valtio" tarkoittaa valtiota, joka ei ole valtiosopimuksen osapuoli;

i) "kansainvälinen järjestö" tarkoittaa hallitustenvälistä järjestöä.

2. Edellä 1 kappaleessa olevat tämän yleissopimuksen sopimussanaston käyttöä koskevat määräykset eivät vaikuta tämän sanaston tai sen sanojen käyttämiseen valtion sisäisessä oikeudessa tai merkitykseen, joka niille siinä annetaan.

3 artikla
Tämän yleissopimuksen soveltamisalan ulkopuolella olevat kansainväliset sopimukset

Se, että tämä yleissopimus ei koske niitä kansainvälisiä sopimuksia, jotka on tehty valtioiden ja muiden kansainvälisen oikeuden subjektien välillä, tai jotka on tehty pelkästään tällaisten muiden subjektien välillä, taikka kansainvälisiä sopimuksia, jotka eivät ole kirjallisessa muodossa, ei vaikuta:

a) tällaisten sopimusten oikeusvaikutukseen;

b) siihen, kuinka niihin sovelletaan sellaisia tämän yleissopimuksen sääntöjä, joiden alaisia ne kansainvälisen oikeuden nojalla tästä yleissopimuksesta riippumatta saattavat olla; eikä

c) yleissopimuksen soveltamiseen valtioiden välisiin suhteisiin sellaisten kansainvälisten sopimusten puitteissa, joiden osapuolina on myös muita kansainvälisen oikeuden subjekteja.

4 artikla
Tämän yleissopimuksen takautumattomuus

Vaikuttamatta sellaisten tämän yleissopimuksen sääntöjen soveltamiseen, joiden alaisia valtiosopimukset voivat olla kansainvälisen oikeuden nojalla tästä yleissopimuksesta riippumatta, yleissopimus koskee vain niitä valtiosopimuksia, joita valtiot ovat tehneet tämän yleissopimuksen tultua niiden osalta voimaan.

5 artikla
Kansainvälisiä järjestöjä perustavat valtiosopimukset sekä valtiosopimukset, jotka on hyväksytty kansainvälisessä järjestössä

Tämä yleissopimus koskee jokaista kansainvälisen järjestön perusasiakirjana olevaa valtiosopimusta sekä valtiosopimusta, joka on hyväksytty kansainvälisessä järjestössä vaikuttamatta järjestön asianomaisiin sääntöihin.

II OSA

Valtiosopimusten tekeminen ja niiden voimaantulo

1 osasto: Valtiosopimusten tekeminen

6 artikla
Valtioiden kelpoisuus tehdä valtiosopimuksia

Jokaisella valtiolla on kelpoisuus tehdä valtiosopimuksia.

7 artikla
Valtuutus

1. Henkilön katsotaan edustavan valtiota valtiosopimuksen tekstiä hyväksyttäessä tai todistusvoimaiseksi tehtäessä taikka ilmaistaessa valtion suostumus valtiosopimuksen noudattamiseen, jos:

a) hän esittää asianmukaisen valtakirjan; tai

b) kyseisten valtioiden noudattamasta käytännöstä tai muista olosuhteista ilmenee, että niiden tarkoituksena on pitää tätä henkilöä valtion edustajana kysymyksessä olevassa asiassa valtakirjaa vaatimatta.

2. Tehtävänsä nojalla ja tarvitsematta esittää valtakirjaa seuraavien henkilöiden katsotaan edustavan valtiotaan:

a) valtion päämiehet, hallituksen päämiehet sekä ulkoasiainministerit kaikkien valtiosopimuksen tekemiseen liittyvien tehtävien osalta;

b) diplomaattisten edustustojen päälliköt, milloin kysymyksessä on lähettäjä- ja vastaanottajavaltion välisen valtiosopimuksen tekstin hyväksyminen; sekä

c) valtioiden kansainväliseen konferenssiin tai kansainväliseen järjestöön taikka johonkin sen toimielimeen valtuuttamat edustajat, kun kysymyksessä on valtiosopimuksen tekstin hyväksyminen tällaisessa konferenssissa, järjestössä tai toimielimessä.

8 artikla
Vailla valtuutusta suoritetun toimenpiteen vahvistaminen jälkikäteen

Valtiosopimuksen tekemiseen liittyvä toimenpide, jonka on suorittanut henkilö, jota 7 artiklan mukaisesti ei voida pitää valtion siihen valtuuttamana edustajana, on vailla oikeudellista vaikutusta, ellei tämä valtio sitä jälkeenpäin vahvista.

9 artikla
Tekstin hyväksyminen

1. Valtiosopimuksen tekstin hyväksyminen tapahtuu kaikkien sen laatimiseen osallistuneiden valtioiden suostumuksella paitsi 2 kappaleessa tarkoitetuissa tapauksissa.

2. Valtiosopimuksen tekstin hyväksyminen kansainvälisessä konferenssissa tapahtuu siten, että läsnä olevista ja äänestykseen osallistuvista valtioista kaksi kolmasosaa äänestää sen Puolesta, jollei samalla enemmistöllä päätetä soveltaa muunlaista sääntöä.

10 artikla
Tekstin tekeminen todistusvoimaiseksi

Valtiosopimuksen teksti vahvistetaan todistusvoimaiseksi ja lopulliseksi:

a) noudattamalla menettelyä, josta tekstissä määrätään tai josta tekstin laatimiseen osallistuvat valtiot yhteisesti sopivat; taikka

b) sellaisen menettelyn puuttuessa näiden valtioiden edustajien toimesta allekirjoittamalla, allekirjoittamalla ad referendum tai parafoimalla valtiosopimuksen teksti taikka konferenssin loppuasiakirja, johon teksti sisältyy.

11 artikla
Tavat, joilla ilmaistaan suostuminen valtiosopimuksen noudattamiseen

Valtion suostuminen valtiosopimuksen noudattamiseen voidaan ilmaista allekirjoittamalla, vaihtamalla valtiosopimuksen muodostavat asiakirjat, ratifioimalla, hyväksymällä, liittymällä tai muulla tavalla, jos niin on sovittu.

12 artikla
Valtiosopimuksen noudattamiseen suostumisen ilmaiseminen allekirjoittamalla

1. Valtion suostuminen valtiosopimuksen noudattamiseen ilmaistaan sen edustajan allekirjoituksella, kun:

a) valtiosopimus määrää, että allekirjoituksella on tämä vaikutus;

b) muutoin on osoitettu neuvottelevien valtioiden sopineen, että allekirjoittamisella on tämä vaikutus; tai

c) valtion aikomus antaa allekirjoitukselle tämä vaikutus ilmenee sen edustajan valtakirjasta tai se on ilmaistu neuvottelujen aikana.

2. Edellä 1 kappaleessa tarkoitetuissa tapauksissa:

a) tekstin parafointi käsittää valtiosopimuksen allekirjoittamisen, milloin osoitetaan, että neuvottelevat valtiot ovat niin sopineet; sekä

b) edustajan ad referendum -allekirjoittaminen, jos hänen valtionsa on sen vahvistanut, käsittää valtiosopimuksen täydellisen allekirjoittamisen.

13 artikla
Valtiosopimuksen noudattamiseen suostuminen vaihtamalla valtiosopimuksen muodostavat asiakirjat

Valtion suostuminen valtiosopimuksen noudattamiseen ilmaistaan vaihtamalla valtiosopimuksen muodostavat asiakirjat kun:

a) asiakirjoissa määrätään, että niiden vaihdolla on tämä vaikutus;

b) muutoin osoitetaan valtioiden sopineen, että asiakirjojen vaihdolla on tämä vaikutus.

14 artikla
Valtiosopimuksen noudattamiseen suostuminen ratifioimalla tai hyväksymällä

1. Valtion suostuminen valtiosopimuksen noudattamiseen ilmaistaan ratifioimisella kun:

a) valtiosopimus määrää, että suostuminen on ilmaistava ratifioimisella;

b) muutoin on osoitettu, että neuvottelevat valtiot ovat sopineet ratifioimisen tarpeellisuudesta;

c) valtion edustaja on allekirjoittanut valtiosopimuksen ratifioimisehdoin; tai

d) valtion aikomus allekirjoittaa valtiosopimus ratifiointiehdoin ilmenee sen edustajan valtakirjasta tai on ilmaistu neuvottelujen aikana.

2. Valtion suostuminen valtiosopimuksen noudattamiseen ilmaistaan hyväksymisellä samanlaisin ehdoin, kuin mitkä soveltuvat ratifioimiseen.

15 artikla
Valtiosopimuksen noudattamiseen suostuminen liittymällä

Valtion suostuminen valtiosopimuksen noudattamiseen ilmaistaan liittymisellä kun:

a) valtiosopimus määrää, että tällainen valtion suostumus voidaan ilmaista liittymisellä,

b) muutoin on osoitettu, että neuvottelevat valtiot ovat sopineet, että tällainen valtion suostumus voidaan ilmaista liittymisellä; tai

c) kaikki osapuolet ovat myöhemmin sopineet, että tällainen valtion suostumus voidaan ilmaista liittymisellä.

16 artikla
Ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjojen vaihtaminen tai tallettaminen

Jollei valtiosopimuksessa toisin määrätä, ratifioimis-, hyväksymis- ja liittymiskirjat merkitsevät valtion suostumista valtiosopimuksen noudattamiseen, kun:

a) ne vaihdetaan sopimusvaltioiden välillä;

b) ne talletetaan tallettajalle; tai

c) niistä tiedotetaan sopimusvaltioille tai tallettajalle, jos niin on sovittu.

17 artikla
Suostuminen valtiosopimuksen jonkin osan noudattamiseen ja erilaisten määräysten valinta

1. Vaikuttamatta 19-23 artiklaan valtion suostuminen valtiosopimuksen jonkin osan noudattamiseen on voimassa vain, jos valtiosopimus sallii tai muut sopimusvaltiot siihen myöntyvät.

2. Valtion suostuminen sellaisen valtiosopimuksen noudattamiseen, joka sallii mahdollisuuden valita erilaisten määräysten välillä, on voimassa ainoastaan, jos on selvästi ilmaistu, mitä määräyksiä suostuminen koskee.

18 artikla
Valtion velvollisuus olla tekemättä tyhjäksi valtiosopimuksen tarkoitusta ja päämäärää ennen valtiosopimuksen voimaan tuloa

Valtion on pidättäydyttävä toimenpiteistä, jotka tekisivät tyhjäksi valtiosopimuksen tarkoituksen ja päämäärän, kun:

a) se on allekirjoittanut valtiosopimuksen tai vaihtanut valtiosopimuksen muodostavat asiakirjat ratifioimis- tai hyväksymisehdoin, jollei se ole selvästi ilmaissut, ettei sen tarkoituksena ole tulla valtiosopimuksen osapuoleksi; tai

b) se on ilmaissut suostumuksensa valtiosopimuksen noudattamiseen valtiosopimuksen voimaantuloa edeltäneenä aikana ja ehdolla, ettei voimaantulo kohtuuttomasti viivästy.

II OSA

Valtiosopimusten tekeminen ja niiden voimaantulo

2 osasto: Varaumat

19 artikla
Varaumien tekeminen

Allekirjoittaessaan, ratifioidessaan tai hyväksyessään valtiosopimuksen taikka liittyessään siihen valtio voi tehdä varauman, jollei:

a) varaumaa ole kielletty valtiosopimuksessa;

b) valtiosopimus määrää, että vain tiettyjä varaumia, joihin kyseinen varauma ei kuulu, voidaan tehdä; tai

c) varauma a tai b kohtaan kuulumattomissa tapauksissa ole ristiriidassa valtiosopimuksen tarkoituksen ja päämäärän kanssa.

20 artikla
Varaumien hyväksyminen ja niitä koskevat vastaväitteet

1. Valtiosopimuksessa nimenomaan sallittu varauma ei vaadi muiden sopimusvaltioiden myöhemmin tapahtuvaa hyväksymistä, ellei valtiosopimuksessa niin määrätä.

2. Milloin neuvottelevien valtioiden rajoitetusta lukumäärästä sekä valtiosopimuksen tarkoituksesta ja päämäärästä käy ilmi, että valtiosopimuksen soveltaminen kokonaisuudessaan kaikkien osapuolten välillä on kunkin osalta välttämätön edellytys suostumiselle valtiosopimuksen noudattamiseen, varauma vaatii kaikkien osapuolten hyväksymisen.

3. Milloin valtiosopimus on kansainvälisen järjestön perusasiakirja, eikä valtiosopimuksessa toisin määrätä, varauma vaatii tällaisen järjestön toimivaltaisen toimielimen hyväksymisen.

4. Edellä oleviin kappaleisiin kuulumattomissa tapauksissa ja jollei valtiosopimuksessa toisin määrätä:

a) toisen sopimusvaltion taholta tapahtuva varauman hyväksyminen tekee varauman tehneen valtion valtiosopimuksen osapuoleksi tuohon toiseen valtioon nähden, jos tai kun valtiosopimus on näiden valtioiden osalta voimassa;

b) toisen sopimusvaltion esittämä varaumaa koskeva vastaväite ei estä valtiosopimuksen voimaantuloa vastaväitteen esittäneen ja varauman tehneen valtion välillä, ellei vastustava valtio täsmällisesti ilmaise vastakkaista tarkoitusta; ja

c) toimenpide, jolla ilmaistaan valtion suostumus valtiosopimuksen noudattamiseen ja joka sisältää varauman, tulee vaikutusvoimaiseksi heti, kun vähintään yksi muista sopimusvaltioista on varauman hyväksynyt.

5. Edellä 2 ja 4 kappaleessa tarkoitetuissa tapauksissa ja milloin valtiosopimuksessa ei toisin määrätä, varauma katsotaan valtion hyväksymäksi, jos tämä ei ole esittänyt vastaväitettä varauman osalta kahdentoista kuukauden kuluessa varauman tiedottamisesta tai siihen päivään mennessä, jolloin se ilmaisi suostumuksensa valtiosopimuksen noudattamiseen, jos jälkimmäinen päivämäärä on myöhäisempi.

21 artikla
Varaumien ja niitä koskevien vasta väitteiden oikeusvaikutukset

1. Varauma, joka on tehty toiseen osapuoleen nähden 19, 20 ja 23 artiklan mukaisesti:

a) muuttaa varauman tehneen valtion kohdalta sen suhteessa tuohon toiseen osapuoleen ne valtiosopimuksen määräykset, joita varauma koskee, varauman tarkoittamassa laajuudessa; ja

b) muuttaa näitä määräyksiä yhtä laajalti tuon toisen osapuolen kohdalta sen suhteessa varauman tehneeseen valtioon.

2. Varauma ei muuta valtiosopimuksen määräyksiä valtiosopimuksen toisiin osapuoliin nähden.

3. Milloin valtio, joka on esittänyt vastaväitteen varauman johdosta, ei ole vastustanut valtiosopimuksen voimaantuloa sen ja varauman tehneen valtion välillä, ei niitä määräyksiä, joita varauma koskee, varauman tarkoittamassa laajuudessa sovelleta näiden kahden valtion välillä.

22 artikla
Varaumien ja niitä koskevien vastaväitteiden peruuttaminen

1. Jollei valtiosopimuksessa toisin määrätä, varauma voidaan peruuttaa milloin tahansa eikä sen peruuttamiseen vaadita varauman hyväksyneen valtion suostumusta.

2. Jollei valtiosopimuksessa toisin määrätä, varaumaa koskeva vastaväite voidaan peruuttaa milloin tahansa.

3. Jollei valtiosopimuksessa toisin määrätä tai ole muusta sovittu:

a) varauman peruutus tulee voimaan toiseen sopimusvaltioon nähden vain kun tämä valtio on saanut siitä ilmoituksen;

b) varaumaa koskevan vastaväitteen peruutus tulee voimaan vain milloin varauman tehnyt valtio on saanut siitä ilmoituksen.

23 artikla
Varaumia koskeva menettely

1. Varauma, sen nimenomainen hyväksyminen ja varaumaa koskeva vastaväite on tehtävä kirjallisesti ja tiedotettava sopimusvaltioille sekä muille valtioille, joilla on oikeus tulla valtiosopimuksen osapuoliksi.

2. Jos varauma tehdään allekirjoitettaessa valtiosopimus ratifiointi- tai hyväksymisehdoin, varauman tehneen valtion on se virallisesti vahvistettava ilmaistessaan suostumuksensa noudattaa valtiosopimusta. Tällaisessa tapauksessa varauma katsotaan tehdyksi sen vahvistamispäivänä.

3. Ennen varauman vahvistamista esitetty nimenomainen hyväksyminen tai varaumaa koskeva vastaväite puolestaan ei vaadi vahvistamista.

4. Varauman tai varaumaa koskevan vastaväitteen peruuttaminen on tehtävä kirjallisesti.

II OSA

Valtiosopimusten tekeminen ja niiden voimaantulo

3 osasto: Valtiosopimusten voimaantulo ja väliaikainen

soveltaminen

24 artikla
Voimaantulo

1. Valtiosopimus tulee voimaan siten ja sinä päivänä kuin valtiosopimuksessa määrätään tai siten kuin neuvottelevat valtiot sopivat.

2. Tällaisen määräyksen tai sopimuksen puuttuessa valtiosopimus tulee voimaan heti kun on osoitettu kaikkien neuvottelevien valtioiden suostuneen valtiosopimuksen noudattamiseen.

3. Jos valtion suostumus valtiosopimuksen noudattamiseen on ilmaistu jonakin päivänä sen jälkeen, kun valtiosopimus on tullut voimaan, se tulee voimaan tämän valtion osalta sanottuna päivänä, jollei valtiosopimuksessa toisin määrätä.

4. Valtiosopimuksen määräyksiä, jotka koskevat sen tekstin todistusvoimaiseksi tekemistä, sitä miten valtiot ilmaisevat suostumuksensa valtiosopimuksen noudattamiseen, valtiosopimuksen voimaantulon tapaa tai aikaa, varaumia, tallettajan tehtäviä ja muita välttämättä ennen valtiosopimuksen voimaantuloa esille tulevia kysymyksiä, sovelletaan valtiosopimuksen tekstin hyväksymisestä alkaen.

25 artikla
Väliaikainen soveltaminen

1. Valtiosopimusta tai sen osaa sovelletaan väliaikaisesti ennen sen voimaantuloa, jos:

a) itse valtiosopimuksessa niin määrätään; tai

b) neuvottelevat valtiot ovat siitä muulla tavalla sopineet.

2. Jollei valtiosopimuksessa muuta määrätä tai neuvottelevat valtiot ole toisin sopineet, valtiosopimuksen tai sen osan väliaikainen soveltaminen valtion osalta lakkaa, jos tämä valtio ilmoittaa muille valtioille, joiden välillä valtiosopimusta väliaikaisesti sovelletaan, aikomuksestaan olla tulematta valtiosopimuksen osapuoleksi.

III OSA

Valtiosopimusten noudattaminen, soveltaminen ja tulkinta

1 osasto: Valtiosopimusten noudattaminen

26 artikla
Pacta sunt servanda -sääntö

Jokainen voimassa oleva valtiosopimus on sen osapuolia sitova, ja se on pantava täytäntöön vilpittömässä mielessä.

27 artikla
Sisäinen oikeus ja valtiosopimusten noudattaminen

Osapuoli ei voi vedota sisäisen oikeutensa määräyksiin perusteena valtiosopimuksen täyttämättä jättämiselle. Tämä sääntö ei vaikuta 46 artiklaan.

III OSA

Valtiosopimusten noudattaminen, soveltaminen ja tulkinta

2 osasto: Valtiosopimusten soveltaminen

28 artikla
Valtiosopimusten takautumattomuus

Jollei muuta tarkoitusta ilmene valtiosopimuksesta tai muuta ole osoitettu, valtiosopimuksen määräykset eivät ole osapuolta sitovia minkään sellaisen toimenpiteen tai tosiasian osalta, joka on sanotun osapuolen kohdalta toteutunut ennen valtiosopimuksen voimaantulopäivää, eikä myöskään sellaiseen tilanteeseen nähden, joka on sen kohdalta päättynyt ennen mainittua päivää.

29 artikla
Valtiosopimusten alueellinen soveltaminen

Jollei muuta tarkoitusta ilmene valtiosopimuksesta tai muuta ole osoitettu, valtiosopimus on jokaista osapuolta sitova sen koko alueen osalta.

30 artikla
Perättäisten, samaa asiaa koskevien valtiosopimusten soveltaminen

1. Jollei Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan 103 artiklasta muuta johdu, määräytyvät niiden valtioiden oikeudet ja velvollisuudet, jotka ovat osapuolina perättäisissä, samaa asiaa koskevissa valtiosopimuksissa, seuraavien kappaleiden mukaisesti.

2. Milloin valtiosopimuksessa erityisesti määrätään, että se on riippuvainen jostakin aikaisemmasta tai myöhemmästä valtiosopimuksesta tai että sen ei katsota olevan ristiriidassa tällaisen valtiosopimuksen kanssa, tämän toisen valtiosopimuksen määräyksillä on etusija.

3. Milloin kaikki aikaisemman valtiosopimuksen osapuolet ovat myös myöhemmän valtiosopimuksen osapuolina, mutta aikaisempi valtiosopimus ei ole päättynyt tai sen soveltaminen 59 artiklan mukaisesti keskeytynyt, tätä aikaisempaa valtiosopimusta sovelletaan vain siltä osin kuin sen määräykset ovat sopusoinnussa myöhemmän valtiosopimuksen määräysten kanssa.

4. Milloin aikaisemman valtiosopimuksen kaikki osapuolet eivät ole myöhemmän valtiosopimuksen osapuolina:

a) sovelletaan valtioiden välillä, jotka ovat osapuolina molemmissa valtiosopimuksissa, 3 kappaleessa olevaa sääntöä;

b) valtion, joka on osapuolena molemmissa valtiosopimuksissa, ja valtion, joka on osapuolena vain toisessa valtiosopimuksista, keskinäiset oikeudet ja velvollisuudet määräytyvät sen valtiosopimuksen mukaan, jossa molemmat ovat osapuolina.

5. Edellä oleva 4 kappale ei vaikuta 41 artiklaan eikä mihinkään 60 artiklassa tarkoitettuun kysymykseen valtiosopimuksen päättymisestä tai sen soveltamisen keskeyttämisestä taikka mihinkään vastuukysymykseen, joka voi syntyä valtiolle sellaisen valtiosopimuksen tekemisen tai soveltamisen johdosta, jonka määräykset ovat ristiriidassa niiden velvoitteiden kanssa, joita valtiolla muun valtiosopimuksen nojalla on toista valtiota kohtaan.

III OSA

Valtiosopimusten noudattaminen, soveltaminen ja tulkinta

3 osasto: Valtiosopimusten tulkinta

31 artikla
Yleinen tulkintasääntö

1. Valtiosopimusta on tulkittava vilpittömässä mielessä ja antamalla valtiosopimuksessa käytetyille sanonnoille niille kuuluvassa yhteydessä niiden tavallinen merkitys, sekä valtiosopimuksen tarkoituksen ja päämäärän valossa.

2. Valtiosopimusta tulkittaessa yhteys käsittää paitsi tekstin, johon sisältyy valtiosopimuksen johdanto ja liitteet:

a) jokaisen sellaisen valtiosopimukseen liittyvän sopimuksen, joka on tehty kaikkien osapuolten välillä valtiosopimuksen tekemisen yhteydessä;

b) jokaisen asiakirjan, jonka yksi tai useampi osapuoli on tehnyt valtiosopimuksen tekemisen yhteydessä ja jonka muut osapuolet ovat hyväksyneet valtiosopimusta koskevana asiakirjana.

3. Yhteyden lisäksi tulee ottaa huomioon:

a) jokainen myöhempi osapuolten välillä tehty sopimus, joka koskee valtiosopimuksen tulkintaa tai sen määräysten soveltamista;

b) jokainen myöhempi valtiosopimusta sovellettaessa noudatettu käytäntö, joka osoittaa osapuolten välisen yhteisymmärryksen valtiosopimuksen tulkinnasta;

c) kaikki osapuolten välisissä suhteissa sovellettavissa olevan kansainvälisen oikeuden asiaanvaikuttavat säännöt.

4. Valtiosopimuksessa käytetylle sanonnalle on annettava erityinen merkitys, jos on osoitettavissa, että osapuolet ovat sitä tarkoittaneet.

32 artikla
Täydentäviä tulkintakeinoja

Täydentäviä tulkintakeinoja, erityisesti valtiosopimuksen valmistelutöitä ja valtiosopimusta tehtäessä vallinneita olosuhteita, voidaan käyttää apuna pyrittäessä vahvistamaan se merkitys, johon 31 artiklaa soveltamalla on päädytty tai määrittelemään merkitys, kun 31 artiklan mukainen tulkinta:

a) jättää merkityksen epäselväksi tai hämäräksi; tai

b) johtaa tulokseen, joka on selvästi mahdoton tai kohtuuton.

33 artikla
Kahdella tai useammalla kielellä todistusvoimaisen valtiosopimuksen tulkinta

1. Milloin valtiosopimus on todistusvoimainen kahdella tai useammalla kielellä, teksti on yhtä todistusvoimainen kullakin näistä kielistä, jollei valtiosopimus määrää tai osapuolet sovi siitä, että eroavuuden ilmetessä tiettyä tekstiä on noudatettava.

2. Valtiosopimuksen käännöstä sellaiselle kielelle, jolla sen teksti ei ole todistusvoimainen, Pidetään todistusvoimaisena vain, mikäli valtiosopimus niin määrää tai osapuolet niin sopivat.

3. Valtiosopimuksessa käytetyillä sanonnoilla edellytetään olevan sama merkitys jokaisessa todistusvoimaisessa tekstissä.

4. Lukuun ottamatta tapausta, jolloin tiettyä tekstiä on noudatettava 1 kappaleen mukaisesti, on, milloin todistusvoimaisten tekstien vertailu osoittaa merkityseron, jota 31 ja 32 artiklan soveltaminen ei poista, hyväksyttävä se merkitys, joka parhaiten on sopusoinnussa näiden tekstien kanssa, ottaen huomioon valtiosopimuksen tarkoituksen ja päämäärän.

III OSA

Valtiosopimusten noudattaminen, soveltaminen ja tulkinta

4 osasto: Valtiosopimukset ja kolmannet valtiot

34 artikla
Kolmansia valtioita koskeva yleinen sääntö

Valtiosopimus ei luo velvoituksia eikä oikeuksia kolmannelle valtiolle sen suostumuksetta.

35 artikla
Kolmansille valtioille velvoituksia asettavat valtiosopimukset

Valtiosopimuksen määräyksestä johtuu kolmannelle valtiolle velvoitus, mikäli valtiosopimuksen osapuolten tarkoituksena on tällä määräyksellä perustaa sanottu velvoitus, ja kolmas valtio nimenomaan kirjallisesti hyväksyy sen.

36 artikla
Kolmansille valtioille oikeuksia luovat valtiosopimukset

1. Valtiosopimuksen määräyksestä syntyy kolmannelle valtiolle oikeus, mikäli osapuolten tarkoituksena on tällä määräyksellä myöntää tämä oikeus joko kolmannelle valtiolle tai valtioryhmälle, johon se kuuluu, taikka kaikille valtioille, ja kolmas valtio suostuu tähän. Sen suostumus oletetaan annetuksi, mikäli muuta ei ole ilmaistu, eikä valtiosopimus toisin määrää.

2. Kun valtio käyttää 1 kappaleen mukaista oikeutta, sen tulee noudattaa niitä käyttöä koskevia ehtoja, jotka valtiosopimuksessa on määrätty tai jotka on vahvistettu valtiosopimuksen mukaisesti.

37 artikla
Kolmansien valtioiden velvoitusten tai oikeuksien kumoaminen tai muuttaminen

1. Kun kolmannelle valtiolle on 35 artiklan mukaisesti syntynyt jokin velvoitus, se voidaan kumota tai sitä voidaan muuttaa vain valtiosopimuksen osapuolten sekä kolmannen valtion suostumuksella, jollei osoiteta, että ne olivat toisin sopineet.

2. Kun kolmannelle valtiolle on 36 artiklan mukaisesti syntynyt jokin oikeus, osapuolet eivät voi tätä oikeutta kumota tai muuttaa, jos on osoitettu, ettei oikeutta ole tarkoitettu kumottavaksi tai muutettavaksi kolmannen valtion suostumuksetta.

38 artikla
Valtiosopimuksen sääntöjen tuleminen kolmatta valtiota sitoviksi kansainvälisen tavan perusteella

Edellä 34-37 artiklassa olevat määräykset eivät estä valtiosopimuksessa ilmaistua sääntöä tulemasta kolmatta valtiota sitovaksi kansainvälisen oikeuden tunnustettuna tapasääntönä.

IV OSA

Valtiosopimusten muuttaminen

39 artikla
Valtiosopimusten muuttamista koskeva yleinen sääntö

Valtiosopimusta voidaan muuttaa osapuolten välisellä sopimuksella. Tällaiseen sopimukseen sovelletaan II osassa ilmaistuja sääntöjä, jollei valtiosopimus toisin määrää.

40 artikla
Monen välisten valtiosopimusten muuttaminen

1. Jollei valtiosopimus toisin määrää, monenvälisten valtiosopimusten muuttaminen määräytyy seuraavien kappaleiden mukaisesti.

2. Jokainen ehdotus monenvälisen valtiosopimuksen muuttamiseksi kaikkien osapuolten välillä on tiedotettava kaikille sopimusvaltioille, joista kullakin on oikeus osallistua:

a) tällaisen ehdotuksen aiheuttamaa toimenpidettä koskevaan päätökseen;

b) valtiosopimuksen muuttamista tarkoittavaa sopimusta koskeviin neuvotteluihin ja päätöksiin.

3. Jokaisella valtiolla, jolla on oikeus tulla valtiosopimuksen osapuoleksi, on myös oikeus tulla muutetun valtiosopimuksen osapuoleksi.

4. Muuttamista tarkoittava sopimus ei sido valtiosopimuksen osapuolena jo olevaa valtiota, joka ei tule muuttamista tarkoittavan sopimuksen osapuoleksi; tällaiseen valtioon sovelletaan 30 artiklan 4 kappaleen b kohtaa.

5. Valtio, joka tulee valtiosopimuksen osapuoleksi muuttamista tarkoittavan sopimuksen tultua voimaan, jollei valtio ilmaise muunlaista aikomusta, katsotaan:

a) muutetun valtiosopimuksen osapuoleksi; ja

b) muuttamattoman valtiosopimuksen osapuoleksi suhteessa valtiosopimuksen osapuoleen, jota muuttamista tarkoittava sopimus ei sido.

41 artikla
Sopimukset, joiden tarkoitus on muuttaa monenvälisiä valtiosopimuksia vain tiettyjen osapuolten välillä

1. Kaksi tai useampi monenvälisen valtiosopimuksen osapuolta voi tehdä sopimuksen valtiosopimuksen muuttamisesta vain niiden välillä, jos:

a) valtiosopimuksessa määrätään, että sellainen muutos on mahdollinen; tai

b) kyseistä muutosta ei ole kielletty valtiosopimuksessa eikä se:

(i) vaikuta muiden osapuolten valtiosopimuksen mukaisten oikeuksien käyttöön tai niiden velvoitusten täyttämiseen;

(ii) koske määräystä, josta poikkeaminen on ristiriidassa kokonaisuutena käsitetyn valtiosopimuksen päämäärän ja tarkoituksen tehokkaan toteuttamisen kanssa.

2. Jollei 1 kappaleen a kohdan tarkoittamassa tapauksessa valtiosopimuksessa muuta määrätä, kysymyksessä olevien osapuolten tulee tiedottaa muille osapuolille aikomuksestaan tehdä sopimus sekä siitä valtiosopimuksen muutoksesta jota sopimuksessa tarkoitetaan.

V OSA

Valtiosopimusten pätemättömyys, päättyminen ja niiden soveltamisen keskeyttäminen

1 osasto: Yleiset määräykset

42 artikla
Valtiosopimusten pätevyys ja voimassa pysyttäminen

1. Valtiosopimuksen pätevyyden tai valtion suostumuksen valtiosopimuksen noudattamiseen voi saattaa riidanalaiseksi ainoastaan soveltamalla tätä yleissopimusta.

2. Valtiosopimuksen päättyminen, sen irtisanominen tai osapuolen luopuminen siitä voi tapahtua ainoastaan soveltamalla valtiosopimuksen tai tämän yleissopimuksen määräyksiä. Samaa sääntöä noudatetaan valtiosopimuksen soveltamisen keskeyttämisessä.

43 artikla
Kansainvälisen oikeuden valtiosopimuksesta riippumatta asettamat velvollisuudet

Valtiosopimuksen pätemättömyys, päättyminen tai irtisanominen, osapuolen luopuminen siitä tai sen soveltamisen keskeyttäminen, joka johtuu tämän yleissopimuksen tai valtiosopimuksen määräysten noudattamisesta, ei vaikuta millään tavalla valtion velvollisuuteen täyttää kaikki ne valtiosopimukseen sisältyvät velvoitukset, jotka sille kansainvälisen oikeuden perusteella valtiosopimuksesta riippumatta kuuluvat.

44 artikla
Valtiosopimuksen määräysten erotettavuus

1. Valtiosopimuksessa määrättyä tai 56 artiklasta johtuvaa osapuolten oikeutta irtisanoutua tai luopua valtiosopimuksesta taikka keskeyttää sen soveltaminen voi soveltaa ainoastaan koko valtiosopimukseen, jollei valtiosopimuksessa muuta määrätä tai osapuolet toisin sovi.

2. Tämän yleissopimuksen tunnustamaan perusteeseen mitätöidä tai saattaa päättymään valtiosopimus taikka luopua siitä tai keskeyttää sen soveltaminen, voi vedota vain koko valtiosopimuksen osalta paitsi seuraavissa kappaleissa tai 60 artiklassa tarkoitetuissa tapauksissa.

3. Mikäli peruste koskee yksinomaan tiettyjä määräyksiä, siihen voidaan vedota ainoastaan niiden osalta, jos:

a) mainitut määräykset ovat soveltamisensa osalta erotettavissa valtiosopimuksen muusta osasta;

b) valtiosopimuksesta ilmenee tai muuten osoitetaan, että näiden määräysten hyväksyminen ei ollut olennaisena perusteena yhden tai useamman muun osapuolen suostumukselle valtiosopimuksen noudattamiseen kokonaisuudessaan; ja että

c) valtiosopimuksen muun osan jatkuva toteuttaminen ei ole epäoikeudenmukaista.

4. Valtio, jolla on oikeus 49 ja 50 artiklan tarkoittamissa tapauksissa vedota petokseen tai lahjomiseen, saa tehdä niin joko koko valtiosopimuksen tai, jollei 3 kappaleesta muuta johdu, vain tiettyjen määräysten osalta.

5. Tapauksissa, joita tarkoitetaan 51, 52 ja 53 artiklassa, ei valtiosopimuksen määräysten erottaminen ole sallittu.

45 artikla
Oikeuden menettäminen vedota perusteeseen valtiosopimuksen mitätöimiseksi, saattamiseksi päättymään, siitä luopumiseksi tai sen soveltamisen keskeyttämiseksi

Valtio ei voi enää vedota valtiosopimuksen mitätöimistä, saattamista päättymään, siitä luopumista tai sen soveltamisen keskeyttämistä koskevaan perusteeseen 46-50 artiklan taikka 60 ja 62 artiklan nojalla, jos se tultuaan asiasta tietoiseksi:

a) on nimenomaan suostunut siihen, että valtiosopimus tapauksesta riippuen on pätevä, jää voimaan tai sen soveltaminen jatkuu; taikka

b) käyttäytymisensä perusteella katsotaan suostuneeksi siihen, että valtiosopimus tapauksesta riippuen on pätevä tai sen voimassaolo taikka soveltaminen jatkuu.

V OSA

Valtiosopimusten pätemättömyys, päättyminen ja niiden soveltamisen keskeyttäminen

2 osasto: Valtiosopimusten pätemättömyys

46 artikla
Sisäisen oikeuden määräykset, jotka koskevat toimivaltaa valtiosopimusten tekemiseen

1. Valtio ei voi mitätöidäkseen antamansa Suostumuksen vedota siihen, että sen suostumus valtiosopimuksen noudattamiseen on ilmaistu loukkaamalla sen sisäisen oikeuden määräyksiä, jotka koskevat toimivaltaa valtiosopimusten tekemiseen, ellei loukkaus ole ilmeinen ja koske sen merkitykseltään perusluonteista sisäisen oikeuden säädöstä.

2. Loukkaus on ilmeinen, mikäli se on puolueettomasti katsoen selvä jokaiselle valtiolle, joka itse menettelisi asiassa tavanmukaisen käytännön mukaisesti ja vilpittömässä mielessä.

47 artikla
Erityiset rajoitukset, jotka koskevat valtuutusta ilmaista valtion suostumus

Jos edustajan valtuutus ilmaista valtion suostumus tietyn valtiosopimuksen noudattamiseen on jonkin erityisen rajoituksen alainen, ei hänen laiminlyöntiinsä noudattaa tällaista rajoitusta Voi vedota hänen ilmaisemansa suostumuksen mitätöimiseksi, ellei rajoitusta ole saatettu muiden neuvottelevien valtioiden tietoon, ennen kuin hän on ilmaissut sanotun suostumuksen.

48 artikla
Virhe

1. Valtio voi mitätöidäkseen suostumuksensa valtiosopimuksen noudattamiseen vedota valtiosopimuksessa olevaan virheeseen, jos virhe koskee seikkaa tai tilannetta, jonka tämä valtio oletti olevan olemassa valtiosopimuksen tekohetkellä ja joka oli olennaisena perusteena valtion suostumukselle valtiosopimuksen noudattamiseen.

2. Edellä olevaa 1 kappaletta ei sovelleta, jos kyseinen valtio omalla käyttäytymisellään on myötävaikuttanut virheeseen, tai jos olosuhteet olivat sellaiset, että tämä valtio on voinut havaita virheen mahdolliseksi.

3. Pelkästään valtiosopimuksen sanamuotoa koskeva virhe ei vaikuta valtiosopimuksen pätevyyteen; tällöin sovelletaan 79 artiklaa.

49 artikla
Petos

Valtio, jonka toisen neuvottelevan valtion petollinen menettely on johtanut valtiosopimuksen tekemiseen, voi vedota petokseen mitätöidäkseen suostumuksensa valtiosopimuksen noudattamiseen.

50 artikla
Valtion edustajan lahjominen

Jos valtion ilmaisema suostumus valtiosopimuksen noudattamiseen on saatu siten, että toinen neuvotteleva valtio suoranaisesti tai välillisesti on lahjonut edellisen valtion edustajan, valtio voi vedota tällaiseen lahjomiseen mitätöidäkseen suostumuksensa valtiosopimuksen noudattamiseen.

51 artikla
Valtion edustajan pakottaminen

Valtion valtiosopimuksen noudattamiseen suostumista koskeva ilmaisu, joka on saatu pakottamalla valtion edustajaa häneen kohdistetuilla teoilla tai uhkauksilla, on vailla kaikkea oikeudellista vaikutusta.

52 artikla
Valtion pakottaminen väkivallalla uhaten tai sitä käyttäen

Valtiosopimus on mitätön, jos sen tekeminen on saatu aikaan väkivallalla uhaten tai sitä käyttäen loukkaamalla Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjaan sisältyviä kansainvälisen oikeuden periaatteita.

53 artikla
Yleisen kansainvälisen oikeuden ehdottoman normin (jus cogens) kanssa ristiriidassa olevat valtiosopimukset

Valtiosopimus on mitätön, jos se sen tekemisen aikana on ristiriidassa yleisen kansainvälisen oikeuden ehdottoman normin kanssa. Tässä yleissopimuksessa tarkoitetaan yleisen kansainvälisen oikeuden ehdottomalla normilla kansainvälisen valtioyhteisön kokonaisuudessaan hyväksymää ja tunnustamaa normia, josta poikkeaminen ei ole sallittu ja jota voidaan muuttaa vain myöhemmällä samanluonteisella yleiSen kansainvälisen oikeuden normilla.

V OSA

Valtiosopimusten pätemättömyys, päättyminen ja niiden soveltamisen keskeyttäminen

3 osasto: Valtiosopimusten päättyminen ja niiden

soveltamisen keskeyttäminen

54 artikla
Sopimusmääräysten perusteella tai osapuolten suostumuksella tapahtuva valtiosopimuksen päättyminen tai siitä luopuminen

Valtiosopimuksen päättyminen ja osapuolen luopuminen siitä voi tapahtua:

a) valtiosopimuksen määräysten mukaisesti; tai

b) milloin tahansa kaikkien osapuolten suostumuksella sen jälkeen, kun asiasta on neuvoteltu muiden sopimusvaltioiden kanssa.

55 artikla
Monen välisen valtiosopimuksen osapuolten lukumäärän väheneminen valtiosopimuksen voimaantuloon tarvittavaa määrää pienemmäksi

Jollei valtiosopimuksessa toisin määrätä, monenvälinen valtiosopimus ei pääty yksinomaan siitä syystä, että osapuolten lukumäärä vähenee valtiosopimuksen voimaantuloon tarvittavaa lukumäärää pienemmäksi.

56 artikla
Sellaisen valtiosopimuksen irtisanominen tai sellaisesta valtiosopimuksesta luopuminen, joka ei sisällä sen päättymistä, irtisanomista tai siitä luopumista koskevia määräyksiä

1. Valtiosopimuksesta, joka ei sisällä mitään sen päättymistä koskevia määräyksiä ja jossa ei määrätä irtisanomisesta tai luopumisesta, ei voi sanoutua irti eikä luopua, ellei:

a) osoiteta, että osapuolten tarkoituksena on ollut sallia irtisanomis- tai luopumismahdollisuus; taikka

b) oikeus irtisanomiseen tai luopumiseen johdu valtiosopimuksen luonteesta.

2. Osapuolten tulee vähintään kaksitoista kuukautta aikaisemmin tiedottaa aikomuksestaan sanoutua irti tai luopua valtiosopimuksesta 1 kappaleen määräysten mukaisesti.

57 artikla
Valtiosopimuksen soveltamisen keskeyttäminen sen määräysten perusteella tai osapuolten suostumuksella

Valtiosopimuksen soveltaminen kaikkien osapuolten välillä tai tiettyyn osapuoleen nähden voidaan keskeyttää:

a) valtiosopimuksen määräysten mukaisesti; tai

b) milloin tahansa kaikkien osapuolten suostumuksella sen jälkeen, kun asiasta on neuvoteltu muiden sopimusvaltioiden kanssa.

58 artikla
Monen välisten valtiosopimusten soveltamisen keskeyttäminen vain joidenkin osapuolten välillä näiden tekemän sopimuksen nojalla

1. Monenvälisen valtiosopimuksen osapuolista voi kaksi tai useampi tehdä sopimuksen valtiosopimuksen määräysten soveltamisen tilapäisestä keskeyttämisestä vain niiden välillä, jos:

a) valtiosopimuksessa on määräys tällaisesta keskeyttämismahdollisuudesta; tai

b) valtiosopimus ei kiellä kyseessä olevaa keskeyttämistä eikä keskeyttäminen:

(i) vaikuta muiden osapuolten valtiosopimukseen perustuvien oikeuksien käyttämiseen tai velvoitusten täyttämiseen;

(ii) ole ristiriidassa valtiosopimuksen päämäärän ja tarkoituksen kanssa.

2. Jollei valtiosopimus 1 kappaleen a kohdassa tarkoitetussa tapauksessa toisin määrää, kysymyksessä olevien osapuolten on tiedotettava muille osapuolille aikomuksestaan tehdä sopimus ja niistä valtiosopimuksen määräyksistä, joiden soveltaminen niillä on tarkoitus keskeyttää.

59 artikla
Valtiosopimuksen päättyminen tai sen soveltamisen keskeyttäminen myöhemmän valtiosopimuksen tekemisen seurauksena

1. Valtiosopimus katsotaan päättyneeksi, jos sen kaikki osapuolet tekevät samaa asiaa koskevan myöhemmän valtiosopimuksen, ja:

a) myöhemmästä valtiosopimuksesta käy ilmi tai muuten on osoitettavissa, että osapuolten aikomus oli järjestää asia mainitulla valtiosopimuksella; tai

b) myöhemmän valtiosopimuksen määräykset ovat siinä määrin ristiriidassa aikaisemman valtiosopimuksen määräysten kanssa, ettei näitä kahta valtiosopimusta voi soveltaa samanaikaisesti.

2. Aikaisemman valtiosopimuksen soveltaminen katsotaan vain keskeytetyksi, jos myöhemmästä valtiosopimuksesta ilmenee tai muuten on osoitettavissa, että tämä oli osapuolten tarkoitus.

60 artikla
Valtiosopimuksen rikkomisesta johtuva valtiosopimuksen päättyminen tai sen soveltamisen keskeyttäminen

1. Toisen osapuolen suorittama kahdenvälisen valtiosopimuksen olennainen rikkominen oikeuttaa toisen osapuolen vetoamaan tähän rikkomiseen perusteeksi valtiosopimuksen saattamiselle päättymään tai sen soveltamisen keskeyttämiselle joko kokonaisuudessaan tai osaksi.

2. Jonkin osapuolen suorittama monenvälisen valtiosopimuksen olennainen rikkominen oikeuttaa:

a) muut osapuolet yksimielisellä sopimuksella keskeyttämään valtiosopimuksen soveltamisen kokonaisuudessaan tai osaksi taikka saattamaan sen päättymään joko:

(i) niiden ja rikkoneen valtion välisissä suhteissa; tai

(ii) kaikkien osapuolten välillä;

b) osapuolen, jota rikkomus erityisesti koskee, vetoamaan siihen perusteena valtiosopimuksen soveltamisen keskeyttämiselle kokonaisuudessaan tai osaksi sen ja rikkoneen valtion välillä;

c) jokaisen muun osapuolen kuin rikkoneen valtion vetoamaan rikkomukseen perusteeksi valtiosopimuksen soveltamisen keskeyttämiselle kokonaisuudessaan tai osaksi omalta kohdaltaan, jos valtiosopimus on sen luonteinen, että jonkin osapuolen suorittama olennainen sopimusmääräysten rikkominen jyrkästi muuttaa jokaisen osapuolen asemaa valtiosopimukseen perustuvien velvoitusten jatkuvan täyttämisen osalta.

3. Valtiosopimuksen olennainen rikkominen tämän artiklan tarkoittamissa tapauksissa käsittää:

a) valtiosopimuksen sellaisen hylkäämisen, jota tämä yleissopimus ei salli; tai

b) sellaisen määräyksen rikkomisen, jonka noudattaminen on valtiosopimuksen päämäärän tai tarkoituksen toteuttamisen olennainen edellytys.

4. Edellä olevat kappaleet eivät vaikuta valtiosopimuksen mihinkään määräykseen, joka on sovellettavissa rikkomistapauksessa.

5. Edellä olevat 1-3 kappale eivät koske ihmisyksilön suojelua tarkoittavia, humanitaarista luonnetta oleviin valtiosopimuksiin sisältyviä määräyksiä, eivätkä erityisesti määräyksiä, jotka kieltävät kaikenlaiset näiden valtiosopimusten suojelemiin henkilöihin kohdistetut kostotoimenpiteet.

61 artikla
Valtiosopimuksen toteuttamisen myöhemmin ilmenevä mahdottomuus

1. Osapuoli voi vedota valtiosopimuksen toteuttamisen mahdottomuuteen perusteena valtiosopimuksen saattamiselle päättymään tai siitä luopumiselle, jos mahdottomuus johtuu valtiosopimuksen toteuttamiseksi välttämättömän kohteen pysyvästä katoamisesta tai tuhoutumisesta. Jos kysymyksessä on tilapäinen mahdottomuus, siihen voidaan vedota vain perusteena valtiosopimuksen soveltamisen keskeyttämiselle.

2. Osapuoli ei voi vedota valtiosopimuksen toteuttamisen mahdottomuuteen perusteena valtiosopimuksen saattamiselle päättymään, siitä luopumiselle tai sen soveltamisen keskeyttämiselle, jos mahdottomuus johtuu siitä, että tämä osapuoli on rikkonut joko valtiosopimukseen perustuvan velvoituksen tai muun kansainvälisen velvoituksensa valtiosopimuksen muuta osapuolta kohtaan.

62 artikla
Olosuhteiden olennainen muutos

1. Olennaiseen muutokseen, joka on tapahtunut valtiosopimuksen tekemisaikana vallinneissa olosuhteissa ja jota osapuolet eivät ole ennakolta tienneet, ei voi vedota perusteena valtiosopimuksen saattamiselle päättymään tai siitä luopumiselle paitsi milloin:

a) tällaiset olosuhteet ovat muodostaneet olennaisen perusteen osapuolten suostumukselle valtiosopimuksen noudattamiseen; ja

b) muutoksesta seuraa valtiosopimukseen perustuvien vielä täyttämättömien velvoitusten jyrkkä muutos.

2. Olosuhteiden olennaiseen muutokseen ei voida vedota perusteena valtiosopimuksen saattamiselle päättymään tai luopumiselle siitä:

a) jos valtiosopimus määrää aluerajan; tai

b) jos olennainen muutos johtuu siihen vedonneen osapuolen rikkomuksesta, joka kohdistuu joko valtiosopimukseen perustuvaan velvoitukseen tai muuhun sen kansainväliseen velvoitukseen jotakin muuta valtiosopimuksen osapuolta kohtaan.

3. Milloin osapuoli edellä olevien kappaleiden mukaan voi vedota olosuhteiden olennaiseen muutokseen perusteena valtiosopimuksen saattamiselle päättymään tai siitä luopumiselle, se voi myös vedota muutokseen perusteena valtiosopimuksen soveltamisen keskeyttämiselle.

63 artikla
Diplomaattisten tai konsulisuhteiden katkeaminen

Diplomaattisten tai konsulisuhteiden katkeaminen valtiosopimuksen osapuolten välillä ei vaikuta oikeussuhteisiin, jotka valtiosopimus on niiden välille luonut, paitsi jos diplomaattisten tai konsulisuhteiden olemassaolo on välttämätöntä valtiosopimuksen soveltamiselle.

64 artikla
Yleisen kansainvälisen oikeuden uuden ehdottoman normin (jus cogens) syntyminen

Yleisen kansainvälisen oikeuden uuden ehdottoman normin syntyessä jokainen olemassa oleva valtiosopimus, joka on ristiriidassa tämän normin kanssa, tulee mitättömäksi ja päättyy.

V OSA

Valtiosopimusten pätemättömyys, päättyminen ja niiden soveltamisen keskeyttäminen

4 osasto: Menettely

65 artikla
Menettely, jota on noudatettava, kun kysymyksessä on valtiosopimuksen pätemättömyys, sen saattaminen päättymään, siitä luopuminen tai sen soveltamisen keskeyttäminen

1. Osapuolen, joka tämän yleissopimuksen määräysten perusteella vetoaa valtiosopimuksen noudattamista koskevassa suostumuksessaan olevaan puutteeseen tai perusteeseen saattaa valtiosopimuksen pätevyys riidanalaiseksi, saattaa se päättymään, luopua siitä tai keskeyttää sen soveltaminen, on tiedotettava muille osapuolille vaatimuksestaan. Tiedotuksesta tulee ilmetä ehdotettu toimenpide valtiosopimuksen suhteen ja sen perustelut.

2. Jos mikään sopimuspuoli ei ole esittänyt vastaväitettä määräajan kuluessa, joka, paitsi erityisen kiireellisissä tapauksissa, on vähintään kolme kuukautta tiedotuksen vastaanottamisesta, tiedotuksen antanut osapuoli saa 67 artiklassa määrätyllä tavalla ryhtyä ehdottamaansa toimenpiteeseen.

3. Jos kuitenkin jokin muu osapuoli on esittänyt vastaväitteen, osapuolten tulee pyrkiä ratkaisuun Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan 33 artiklassa esitettyjä menettelytapoja käyttäen.

4. Edellä olevien kappaleiden määräykset eivät vaikuta osapuolten oikeuksiin tai velvoituksiin, jotka johtuvat joistakin osapuolia sitovista, voimassa olevista riitojen selvittelyä koskevista määräyksistä.

5. Vaikuttamatta 45 artiklaan se seikka, että valtio ei ole aikaisemmin antanut 1 kappaleessa määrättyä tiedotusta, ei estä sitä antamasta tällaista tiedotusta vastauksena toiselle osapuolelle, joka vaatii valtiosopimuksen toteuttamista tai väittää sitä rikotun.

66 artikla
Menettely asian saattamiseksi tuomio istuin- tai välitysmenettelyyn tahi sovitteluun

Jollei 65 artiklan 3 kappaleen mukaisesti ratkaisuun ole päästy kahdentoista kuukauden kuluessa siitä päivästä, jolloin vastaväite esitettiin, on noudatettava seuraavaa menettelyä:

a) mikä tahansa 53 tai 64 artiklan soveltamista tai tulkintaa koskevan riidan osapuoli voi kirjallisella hakemuksella saattaa sen Kansainvälisen tuomioistuimen ratkaistavaksi, jolleivät osapuolet yhteisesti sovi riidan saattamisesta välitysmenettelyyn;

b) mikä tahansa tämän yleissopimuksen V osan muiden artiklojen soveltamista tai tulkintaa koskevan riidan osapuoli voi panna vireille yleissopimuksen liitteessä tarkoitetun menettelyn esittämällä sitä koskevan pyynnön Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille.

67 artikla
Asiakirjat, jotka tarkoittavat valtiosopimuksen selittämistä pätemättömäksi, sen saattamista päättymään, luopumista siitä tai sen soveltamisen keskeyttämistä

1. Edellä 65 artiklan 1 kappaleessa tarkoitettu tiedotus on tehtävä kirjallisesti.

2. Jokainen toimenpide, jonka tarkoituksena on selittää valtiosopimus pätemättömäksi tai päättyneeksi taikka luopuminen siitä tai sen soveltamisen keskeyttäminen valtiosopimuksen määräysten tahi 65 artiklan 2 tai 3 kappaleen mukaisesti, on tehtävä käyttämällä asiakirjaa, joka saatetaan tiedoksi muille osapuolille. Jos asiakirja ei ole valtion päämiehen, hallituksen päämiehen tai ulkoasiainministerin allekirjoittama, tiedotuksen esittävää valtion edustajaa voidaan vaatia esittämään valtakirjansa.

68 artikla
65 ja 67 artiklassa tarkoitettujen tiedotusten ja asiakirjojen peruuttaminen

Tiedotus tai asiakirja, jota tarkoitetaan 65 ja 67 artiklassa, voidaan peruuttaa milloin tahansa ennen sen vaikutuksen alkamista.

V OSA

Valtiosopimusten pätemättömyys, päättyminen ja niiden soveltamisen keskeyttäminen

5 osasto: Valtiosopimuksen pätemättömyyden, päättymisen

sekä sen soveltamisen keskeyttämisen seuraukset

69 artikla
Valtiosopimuksen pätemättömyyden seuraukset

1. Valtiosopimus, jonka pätemättömyys perustuu tähän yleissopimukseen, on mitätön. Mitättömän valtiosopimuksen määräyksillä ei ole oikeusvaikutusta.

2. Jos kuitenkin tällaiseen valtiosopimukseen luottaen on suoritettu toimenpiteitä:

a) jokainen osapuoli voi vaatia jokaista muuta osapuolta saattamaan mahdollisuuksien mukaan niiden väliset suhteet siihen tilaan, joka olisi vallinnut, jollei toimenpiteitä olisi suoritettu;

b) vilpittömässä mielessä, ennen pätemättömyyteen vetoamista suoritetut toimenpiteet eivät ole oikeudenvastaisia pelkästään valtiosopimuksen pätemättömyyden vuoksi.

3. Tapauksissa, joita tarkoitetaan 49, 50, 51 tai 52 artiklassa, ei 2 kappaletta sovelleta sopimuspuoleen, jonka syyksi petos, lahjominen tai pakottaminen luetaan.

4. Milloin on kysymys yksityisen valtion monenvälisen valtiosopimuksen noudattamista tarkoittavan suostumuksen pätemättömyydestä, sovelletaan edellä mainittuja sääntöjä tämän valtion ja valtiosopimuksen muiden osapuolten välisissä suhteissa.

70 artikla
Valtiosopimuksen päättymisen seuraukset

1. Jollei valtiosopimuksessa toisin määrätä tai osapuolet toisin sovi, valtiosopimuksen päättyminen sen määräysten perusteella tai tämän yleissopimuksen mukaisesti:

a) vapauttaa osapuolet kaikesta velvollisuudesta noudattaa edelleen valtiosopimusta;

b) ei vaikuta valtiosopimuksen täytäntöönpanon johdosta ennen sen päättymistä syntyneisiin osapuolia koskeviin oikeuksiin, velvoituksiin tai oikeustilanteisiin.

2. Jos valtio irtisanoutuu tai luopuu monenvälisestä valtiosopimuksesta, sovelletaan 1 kappaletta tämän valtion ja valtiosopimuksen jokaisen muun osapuolen välisissä suhteissa siitä päivästä lähtien, jolloin tällainen irtisanominen tai luopuminen tulee voimaan.

71 artikla
Yleisen kansainvälisen oikeuden ehdottoman normin kanssa ristiriidassa olevan valtiosopimuksen pätemättömyyden seuraukset

1. Milloin valtiosopimus on mitätön 53 artiklan perusteella, osapuolten tulee:

a) poistaa mahdollisuuksien mukaan jokaisen sellaisen teon seuraukset, joka on suoritettu yleisen kansainvälisen oikeuden ehdottoman normin kanssa ristiriidassa olevan määräyksen perusteella; ja

b) saattaa keskinäiset suhteensa sopusointuun yleisen kansainvälisen oikeuden ehdottoman normin kanssa.

2. Milloin valtiosopimus tulee mitättömäksi ja päättyy 64 artiklan nojalla, valtiosopimuksen päättyminen:

a) vapauttaa osapuolet velvollisuuksista edelleen toteuttaa valtiosopimusta;

b) ei vaikuta mihinkään valtiosopimuksen täytäntöönpanon johdosta ennen sen päättymistä syntyneisiin osapuolia koskeviin oikeuksiin, velvoituksiin tai oikeustilanteisiin edellyttäen, että näitä oikeuksia, velvoituksia tai tilanteita voidaan sen jälkeen pitää voimassa vain sikäli, kuin voimassa pitäminen sinänsä ei ole ristiriidassa yleisen kansainvälisen oikeuden uuden ehdottoman normin kanssa.

72 artikla
Valtiosopimuksen soveltamisen keskeyttämisen seuraukset

1. Jollei valtiosopimuksessa toisin määrätä tai osapuolet toisin sovi, valtiosopimuksen soveltamisen keskeyttäminen sen määräysten perusteella tai tämän yleissopimuksen mukaisesti:

a) Vapauttaa osapuolet, joiden välillä valtiosopimuksen soveltaminen on keskeytetty, velvollisuudesta toteuttaa valtiosopimusta keskinäisissä suhteissaan keskeytyksen kestämisaikana;

b) ei muutoin vaikuta osapuolten välisiin valtiosopimuksen luomiin oikeussuhteisiin.

2. Keskeytyksen aikani osapuolten tulee pidättyä toimenpiteistä, joiden tarkoituksena on estää valtiosopimuksen jälleensoveltaminen.

VI OSA

Erinäisiä määräyksiä

73 artikla
Valtioseuraantoa, valtion vastuuta ja vihollisuuksien puhkeamista koskevat tapaukset

Tämän yleissopimuksen määräykset eivät vaikuta mihinkään kysymykseen, joka valtiosopimuksen osalta saattaa syntyä valtioseuraannon tai valtion kansainvälisen vastuun taikka valtioiden välisten vihollisuuksien puhkeamisen johdosta.

74 artikla
Diplomaattiset ja konsulisuhteet sekä valtiosopimusten tekeminen

Diplomaattisten tai konsulisuhteiden katkeaminen tai puuttuminen kahden tai useamman valtion välillä ei estä näitä valtioita tekemästä valtiosopimuksia keskenään. Valtiosopimuksen tekeminen ei sinänsä vaikuta diplomaattisia tai konsulisuhteita koskevaan tilanteeseen.

75 artikla
Hyökkääjävaltiota koskeva tapaus

Tämän yleissopimuksen määräykset eivät vaikuta velvoituksiin, jotka saattavat valtiosopimuksen osalta syntyä hyökkääjävaltiolle ryhdyttäessä Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan mukaisiin toimenpiteisiin tämän valtion hyökkäyksen johdosta.

VII OSA

Tallettajat, tiedotukset, oikaisut ja rekisteröinti

76 artikla
Valtiosopimusten tallettajat

1. Neuvottelevat valtiot voivat nimetä joko itse valtiosopimuksessa tai muulla tavoin valtiosopimuksen tallettajan. Tallettaja voi olla yksi tai useampi valtio, kansainvälinen järjestö tai tällaisen järjestön ylin hallinnollinen virkamies.

2. Valtiosopimuksen tallettajan tehtävät ovat luonteeltaan kansainvälisiä, ja tallettaja on velvollinen täyttämään ne puolueettomasti. Erityisesti se seikka, ettei valtiosopimus ole tullut voimaan tiettyjen osapuolten välillä tai että valtion ja tallettajan välillä on ilmennyt erimielisyyttä viimeksi mainitun tehtävien suorittamisesta, ei saa vaikuttaa tallettajan sanottuun velvollisuuteen.

77 artikla
Tallettajien tehtävät

1. Tallettajan tehtäviin, jollei valtiosopimuksessa muuta määrätä tai jolleivät sopimusvaltiot ole toisin sopineet, kuuluu erityisesti:

a) pitää huostassaan valtiosopimuksen alkuperäinen teksti ja kaikki tallettajalle toimitetut valtakirjat;

b) laatia oikeiksi todistettuja jäljennöksiä alkuperäisestä tekstistä sekä laatia kaikki muut sopimustekstit niillä muilla kielillä, jotka valtiosopimuksen mukaan vaaditaan, ja toimittaa ne osapuolille sekä valtioille, joilla on oikeus tulla valtiosopimuksen osapuoliksi;

c) vastaanottaa kaikki valtiosopimuksen allekirjoitukset ja vastaanottaa sekä pitää huostassaan siihen liittyvät kaikki asiakirjat, tiedotukset ja ilmoitukset;

d) tarkastaa, onko allekirjoitus tai jokin valtiosopimukseen liittyvä asiakirja, tiedotus tai ilmoitus oikeassa ja asianmukaisessa muodossa ja tarvittaessa saattaa asia kyseisen valtion tietoon;

e) tiedottaa osapuolille sekä valtioille, joilla on oikeus tulla valtiosopimuksen osapuoliksi, valtiosopimukseen liittyvistä toimenpiteistä, tiedotuksista ja ilmoituksista;

f) tiedottaa valtioille, joilla on oikeus tulla valtiosopimuksen osapuoliksi, milloin valtiosopimuksen voimaantuloon vaadittava määrä allekirjoituksia taikka ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjoja on vastaanotettu tahi talletettu;

g) rekisteröidä valtiosopimus Yhdistyneiden Kansakuntien sihteeristössä; ja

h) suorittaa tehtäviä, jotka on yksilöity tämän yleissopimuksen muissa määräyksissä.

2. Milloin valtion ja tallettajan välillä ilmenee jokin jälkimmäisen tehtävien suorittamista koskeva erimielisyys, tallettajan tulee saattaa asia allekirjoittajavaltioiden ja sopimusvaltioiden tai vastaavasti asianomaisen kansainvälisen järjestön toimivaltaisen toimielimen tietoon.

78 artikla
Tiedotukset ja ilmoitukset

Jollei valtiosopimus tai tämä yleissopimus toisin määrää, tiedotus tai ilmoitus, joka valtion tulee tämän yleissopimuksen nojalla antaa:

a) on, jollei ole tallettajaa, toimitettava suoraan niille valtioille, joille se on tarkoitettu, tai tallettajalle, jos sellainen on;

b) katsotaan kyseisen valtion antamaksi vasta, kun valtio, jolle se on toimitettu, on vastaanottanut sen, tai vastaavasti, kun tallettaja on sen vastaanottanut;

c) katsotaan, jos se on toimitettu tallettajalle, sen valtion vastaanottamaksi, jolle se on tarkoitettu, vasta kun tallettaja on tiedottanut siitä tälle valtiolle 77 artiklan 1 kappaleen e kohdan mukaisesti.

79 artikla
Sopimusteksteissä ja oikeiksi todistetuissa jäljennöksissä olevien virheiden oikaiseminen

1. Milloin valtiosopimuksen tekstin todistusvoimaiseksi tekemisen jälkeen allekirjoittajavaltiot ja sopimusvaltiot ovat yhtä mieltä siitä, että tekstissä on virhe, on se, jolleivät valtiot Sovi muunlaisesta oikaisumenettelystä, oikaistava:

a) tekemällä tekstiin tarvittava korjaus ja saattamalla se asianmukaisesti valtuutettujen edustajien parafoitavaksi;

b) laatimalla tai vaihtamalla asiakirja tai asiakirjat, joihin sovittu oikaisu on merkitty; tai

c) laatimalla koko valtiosopimuksesta oikaistu teksti noudattaen samaa menettelytapaa kuin alkuperäistä tekstiä laadittaessa.

2. Milloin kysymyksessä on valtiosopimus, jolla on tallettaja, tämän tulee saattaa allekirjoittajavaltioiden ja sopimusvaltioiden tietoon virhe sekä sitä koskeva oikaisuehdotus ja asettaa sopiva määräaika, jonka kuluessa vastaväite oikaisuehdotusta vastaan voidaan esittää. Jos määräajan kuluttua umpeen:

a) mitään vastaväitettä ei ole esitetty, tallettajan on tehtävä ja parafoitava tekstin oikaisu sekä laadittava tästä oikaisemisesta pöytäkirja ja toimitettava siitä jäljennös osapuolille sekä valtioille, joilla on oikeus tulla valtiosopimuksen osapuoliksi;

b) vastaväite on esitetty, tallettajan on tiedotettava siitä allekirjoittajavaltiolle ja sopimusvaltioille.

3. Edellä 1 ja 2 kappaleessa olevia sääntöjä sovelletaan myös, milloin teksti on todistusvoimainen kahdella tai useammalla kielellä ja yhtäpitävyydessä on puutteita, joiden poistamisesta allekirjoittajavaltiot ja sopimusvaltiot sopivat.

4. Oikaistu teksti korvaa virheellisen tekstin alusta alkaen, jolleivät allekirjoittajavaltiot ja sopimusvaltiot toisin päätä.

5. Rekisteröidyn valtiosopimuksen tekstin oikaisu on tiedotettava Yhdistyneiden Kansakuntien sihteeristölle.

6. Milloin valtiosopimuksen oikeaksi todistetussa jäljennöksessä havaitaan virhe, tallettajan tulee laatia oikaisun yksilöivä pöytäkirja sekä toimittaa siitä jäljennös allekirjoittajavaltioille ja sopimusvaltioille.

80 artikla
Valtiosopimusten rekisteröinti ja julkaiseminen

1. Valtiosopimukset on toimitettava niiden tultua voimaan Yhdistyneiden Kansakuntien sihteeristölle rekisteröimistä tai vastaavasti arkistoimista ja luetteloon merkitsemistä varten sekä julkaistaviksi.

2. Tallettajan määrääminen antaa sille oikeuden suorittaa edellä olevassa kappaleessa mainitut toimenpiteet.

VIII OSA

Loppumääräykset

81 artikla
Allekirjoittaminen

Tämä yleissopimus on avoinna allekirjoittamista varten kaikille Yhdistyneiden Kansakuntien tai sen erityisjärjestöjen tahi Kansainvälisen atomienergiajärjestön jäsenvaltioille taikka Kansainvälisen tuomioistuimen perussäännön osapuolille sekä jokaiselle muulle valtiolle, jonka Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokous on kutsunut yleissopimuksen osapuoleksi, seuraavasti: 30 päivään marraskuuta 1969 Itävallan Tasavallan ulkoasiainministeriössä sekä sen jälkeen 30 päivään huhtikuuta 1970 Yhdistyneiden Kansakuntien päämajassa New Yorkissa.

82 artikla
Ratifioiminen

Tämä yleissopimus on ratifioitava. Ratifioimiskirjat on talletettava Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan.

83 artikla
Liittyminen

Tämä yleissopimus on avoinna liittymistä varten kaikille valtioille, jotka kuuluvat johonkin 81 artiklassa mainittuun ryhmään. Liittymiskirjat on talletettava Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan.

84 artikla
Voimaantulo

1. Tämä yleissopimus tulee voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä sen päivän jälkeen, jolloin kolmaskymmenesviides ratifioimis- tai liittymiskirja on talletettu.

2. Kunkin valtion osalta, joka ratifioi yleissopimuksen tai liittyy siihen sen jälkeen, kun kolmaskymmenesviides ratifioimis- tai liittymiskirja on talletettu, yleissopimus tulee voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä tämän valtion ratifioimis- tai liittymiskirjan tallettamisesta.

85 artikla
Todistusvoimaiset tekstit

Tämän yleissopimuksen alkuperäiskappale, jonka englannin-, espanjan-, kiinan-, ranskan- ja venäjänkieliset tekstit ovat yhtä todistusvoimaiset, talletetaan Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan.

Tämän vakuudeksi allekirjoittaneet täysivaltaiset edustajat, hallitustensa asianmukaisesti siihen valtuuttamina, ovat allekirjoittaneet tämän yleissopimuksen.

Tehty Wienissä 23 päivänä toukokuuta 1969.

Liite

1. Yhdistyneiden Kansankuntien pääsihteeri laatii ansioituneista lakimiehistä sovittelijaluettelon ja pitää sen ajan tasalla. Sitä varten pyydetään jokaista valtiota, joka on Yhdistyneiden Kansakuntien jäsen tai tämän yleissopimuksen osapuoli, nimeämään kaksi sovittelijaa, ja näin nimettyjen henkilöiden nimet muodostavat luettelon. Sovittelijan, mukaan lukien myös jokaisen sovittelijan, joka on nimetty täyttämään tilapäisesti vapaana olevan Paikan, toimikausi on viisi vuotta, ja se voidaan uudistaa. Sovittelijan, jonka toimikausi päättyy, on suoritettava loppuun ne tehtävät, joita varten hänet on seuraavan kappaleen mukaisesti valittu.

2. Milloin pääsihteerille on tehty 66 artiklan mukainen pyyntö, hänen on Saatettava riita seuraavalla tavalla muodostetun sovittelulautakunnan käsiteltäväksi:

Valtion tai valtioiden, jotka ovat riidan yhtenä osapuolena, tulee valita:

a) yksi tämän tai näiden valtioiden kansalaisuutta oleva sovittelija, joka voidaan mutta jota ei tarvitse valita 1 kappaleessa mainitusta luettelosta; ja

b) yksi sovittelija, joka ei ole tämän tai näiden valtioiden kansalainen, ja joka on valittava luettelosta.

Valtion tai valtioiden, jotka ovat riidan toiSena osapuolena, tulee valita kaksi sovittelijaa samalla tavalla. Neljä osapuolten valitsemaa sovittelijaa on nimettävä kuudenkymmenen päivän kuluessa sen päivän jälkeen, jolloin pääsihteeri on vastaanottanut pyynnön.

Neljän sovittelijan tulee kuudenkymmenen päivän kuluessa sen päivän jälkeen, jolloin viimeinen heistä on nimetty, nimetä viides sovittelija, joka valitaan luettelosta ja joka on puheenjohtajana.

Jos puheenjohtajaa tai muuta sovittelijaa ei ole nimetty edellä tällaista nimeämistä varten asetetun määräajan kuluessa, pääsihteerin on suoritettava nimeäminen kuudenkymmenen päivän kuluessa sanotun määräajan päättymisestä. Pääsihteeri voi nimetä puheenjohtajan joko luettelosta tai Kansainvälisen oikeuden toimikunnan jäsenten joukosta. Jokaista määräaikaa, jonka kuluessa nimeämiset on suoritettava, voidaan pidentää riidan osapuolten välisellä sopimuksella.

Vapaiksi tulleet paikat on täytettävä ensimmäistä nimeämistä varten määrätyllä tavalla.

3. Sovittelulautakunta päättää noudattamastaan käsittelyjärjestyksestä. Lautakunta voi pyytää riidan osapuolten suostumuksella jotakin valtiosopimuksen osapuolista esittämään sille näkökantansa suullisesti tai kirjallisesti. Lautakunnan päätökset ja suositukset on hyväksyttävä sen viiden jäsenen ääntenenemmistöllä.

4. Lautakunta voi kiinnittää riitapuolten huomiota kaikkiin toimenpiteisiin, jotka saattavat helpottaa riidan sovinnollista selvittämistä.

5. Lautakunnan tulee kuulla osapuolia, tutkia vaatimukset ja vastaväitteet sekä tehdä osapuolille ehdotuksia riidan sovinnollista selvittämistä varten.

6. Lautakunnan tulee esittää kertomus kahdentoista kuukauden kuluessa sen perustamisesta. Kertomus on talletettava pääsihteerin huostaan ja toimitettava riidan osapuolille. Lautakunnan kertomus, mukaan luettuna kaikki tosiasioita tai oikeuskysymyksiä koskevat päätelmät, ei sido osapuolia, vaan sillä on ainoastaan riidan sovinnollista selvittämistä varten osapuolten harkittavaksi esitettyjen Suositusten luonne.

7. Pääsihteerin tulee antaa lautakunnalle sellaista apua ja järjestää sille sellaiset työskentelymahdollisuudet, joita se saattaa tarvita. Yhdistyneiden Kansakuntien on suoritettava lautakunnan kustannukset.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.