25/1980

Asetus Asetus työntekijöiden suojaamista työympäristössä esiintyvien ilman epäpuhtauksien, melun ja tärinän aiheuttamilta vaaroilta koskevan yleissopimuksen voimaansaattamisesta.

Sosiaali- ja terveysministerin esittelystä säädetään:

Kansainvälisen työkonferenssin vuonna 1977 hyväksymä työntekijöiden suojaamista työympäristössä esiintyvien ilman epäpuhtauksien, melun ja tärinän aiheuttamilta vaaroilta koskeva yleissopimus, jonka eduskunta on 8 päivänä helmikuuta 1979 hyväksynyt ja Tasavallan Presidentti 27 päivänä huhtikuuta 1979 ratifioinut ja jonka ratifioinnin Kansainvälisen työtoimiston pääjohtaja on 8 päivänä kesäkuuta 1979 rekisteröinyt, tulee Suomen osalta voimaan 8 päivänä kesäkuuta 1980 niin kuin siitä on sovittu.

Helsingissä 30 päivänä toukokuuta 1980

Yleissopimus (n:o 148), joka koskee työntekijöiden suojaamista työympäristössä esiintyvien ilman epäpuhtauksien, melun ja tärinän aiheuttamilta vaaroilta

Kansainvälisen työjärjestön yleinen konferenssi,

aloitettuaan Kansainvälisen työtoimiston hallintoneuvoston kokoonkutsumana Genevessä 1 päivänä kesäkuuta 1977 63. istuntokautensa,

pannen merkille kansainvälisten, työtä koskevien sopimusten ja suositusten määräykset ja erityisesti työntekijöiden terveydensuojelua koskevan suosituksen, 1953, työterveyshuoltoa koskevan suosituksen, 1959, säteilysuojaussopimuksen ja -suosituksen, 1960, koneiden suojalaitteilla varustamista koskevan yleissopimuksen ja suosituksen, 1963, työvammatapauksissa myönnettäviä etuja koskevan yleissopimuksen, 1964, kauppa- ja toimistotyön terveysoloja koskevan yleissopimuksen ja suosituksen, 1964, bentseenisopimuksen ja -suosituksen, 1971, sekä työnteon yhteydessä esiintyvää syöpää koskevan yleissopimuksen ja suosituksen, 1974,

päätettyään hyväksyä eräitä ehdotuksia, jotka koskevat työympäristöä, nimittäin ilman epäpuhtauksia, melua ja tärinää, mikä kysymys on neljäntenä kohtana istuntokauden työjärjestyksessä, ja

päätettyään, että nämä ehdotukset laaditaan kansainvälisen yleissopimuksen muotoon,

hyväksyy tänä 20 päivänä kesäkuuta 1977 seuraavan yleissopimuksen, jonka nimenä on työympäristöä (ilman epäpuhtaudet, melu ja tärinä) koskeva yleissopimus, 1977:

I osa.

Soveltamisala ja määritelmät

1 artikla

1. Tämä yleissopimus koskee kaikkia elinkeinoelämän aloja.

2. Tämän yleissopimuksen ratifioiva jäsenvaltio voi, neuvoteltuaan asianomaisten edustavien työnantaja Ja työntekijäjärjestöjen kanssa, mikäli sellaisia on, jättää tämän yleissopimuksen soveltamisalan ulkopuolelle ne elinkeinoelämän alat, joilla sopimuksen soveltamisesta aiheutuisi huomattavia erityisongelmia.

3. Kunkin tämän yleissopimuksen ratifioivan jäsenvaltion on ilmoitettava tämän sopimuksen soveltamista koskevassa ensimmäisessä selostuksessaan, jonka se on velvollinen antamaan Kansainvälisen työjärjestön perussäännön 22 artiklan perusteella, lie elinkeinoelämän alat, jotka tämän artiklan 2 momentin nojalla on mahdollisesti jätetty soveltamisalan ulkopuolelle, ja syyt siihen, sekä selvitettävä myöhemmin annettavissa selostuksissaan vallitsevaa lainsäädäntöä sekä käytäntöä edellä mainittujen alojen osalta sekä sitä, missä laajuudessa se on pannut tai aikoo panna täytäntöön tämän yleissopimuksen tällaisten alojen osalta.

2 artikla

1. Kukin jäsenvaltio voi, neuvoteltuaan edustavien työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen kanssa, mikäli sellaisia on, hyväksyä tämän yleissopimuksen velvoitteet erikseen

a) ilman epäpuhtauksien osalta;

b) melun osalta;

c) tärinän osalta.

2. Jäsenvaltion, joka ei hyväksy tämän yleissopimuksen velvoitteita yhden tai useamman vaaratekijäryhmän osalta, tulee ilmoittaa tämä selvästi ratifiointinsa yhteydessä sekä ilmoittaa syyt siihen tämän yleissopimuksen soveltamista koskevassa ensimmäisessä selostuksessaan, jonka se on velvollinen antamaan Kansainvälisen työjärjestön perussäännön 22 artiklan nojalla. Myöhemmissä selostuksissa jäsenvaltion tulee selvittää vallitsevaa lainsäädäntöä sekä käytäntöä soveltamisalan ulkopuolelle jätettyjen vaaratekijäryhmien osalta sekä sitä, missä laajuudessa se on pannut tai aikoo panna täytäntöön tämän yleissopimuksen kunkin vaaratekijäryhmän osalta.

3. Kunkin jäsenvaltion, joka ei ratifioinnin yhteydessä ole hyväksynyt tämän yleissopimuksen velvoitteita kaikkien vaaratekijäryhmien osalta, tulee myöhemmin varmistuttuaan siitä, että olosuhteet sen sallivat, ilmoittaa Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajalle hyväksyvänsä yleissopimuksen velvoitteet sen ryhmän tai niiden ryhmien osalta, jotka aikaisemmin jätettiin soveltamisalan ulkopuolelle.

3 artikla

Tässä yleissopimuksessa tarkoitetaan

a) sanonnalla "ilman epäpuhtaudet" minkä tahansa fysikaalisen olomuodon omaavien terveydelle haitallisten tai muulla tavoin vaarallisten aineiden saastuttamaa ilmaa;

b) sanonnalla "melu" kaikkea ääntä, josta saattaa seurata kuulovamma tai joka on terveydelle haitallista tai muulla tavoin vaarallista;

c) sanonnalla "tärinä" kaikkea tärinää, joka siirtyy kiinteiden rakenteiden välityksellä ihmiskehoon ja joka on terveydelle haitallista tai muulla tavoin vaarallista.

II osa.

Yleiset määräykset

4 artikla

1. Kansallisessa lainsäädännössä on määrättävä, että on ryhdyttävä toimenpiteisiin ilman epäpuhtauksien, melun ja tärinän aiheuttamien, työympäristössä esiintyvien vaarojen ehkäisemiseksi, niiden rajoittamiseksi ja työntekijöiden niiltä suojelemiseksi.

2. Täten määrättyjen toimenpiteiden käytännön toteuttamista koskevia määräyksiä voidaan antaa käyttäen teknisiä normeja, käytännön ohjeita tai muita sopivia tapoja.

5 artikla

1. Pannessaan täytäntöön tämän yleissopimuksen määräyksiä tulee asianomaisen viranomaisen neuvotella edustavimpien työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen kanssa, joita asia koskee.

2. Työnantajien ja työntekijöiden edustajien tulee olla mukana laadittaessa 4 artiklan nojalla määrättyjen toimenpiteiden käytännön toteuttamista koskevia määräyksiä.

3. Työnantajien ja työntekijöiden tulee toimia mahdollisimman läheisessä yhteistyössä kaikilla tasoilla tämän yleissopimuksen nojalla määrättyjä toimenpiteitä toteutettaessa.

4. Yrityksen työnantajan ja työntekijöiden edustajilla tulee olla mahdollisuus olla tarkastajien mukana näiden valvoessa tämän yleissopimuksen nojalla määrättyjen toimenpiteiden noudattamista, mikäli tarkastajat eivät, huomioon ottaen asianomaisen viranomaisen antamat yleiset määräykset, katso tämän olevan vahingollista heidän tehtäviensä tehokkaalle suorittamiselle.

6 artikla

1. Työnantajien tulee olla vastuussa edellä mainittujen toimenpiteiden toteuttamisesta.

2. Milloin kaksi tai useampia työnantajia toimii samanaikaisesti samalla työpaikalla, heidän velvollisuutensa on toimia yhteistyössä mainittujen toimenpiteiden toteuttamiseksi; tämä velvollisuus ei saa vaikuttaa työnantajan vastuuseen hänen palveluksessaan olevien työntekijöiden terveydestä ja turvallisuudesta. Sopivaksi katsottavissa tapauksissa asianomaisen viranomaisen tulee antaa tätä yhteistyötä koskevat yleiset menettelytapaohjeet.

7 artikla

1. Työntekijöiden tulee noudattaa työympäristössä esiintyvien ilman epäpuhtauksen, melun ja tärinän aiheuttamien vaarojen ehkäisyyn, rajoittamiseen ja niiltä suojautumiseen liittyviä turvallisuustoimenpiteitä.

2. Työntekijöillä tai heidän edustajillaan tulee olla oikeus esittää ehdotuksia, saada tietoja ja koulutusta sekä vedota asianomaisiin elimiin sen varmistamiseksi, että he voisivat suojautua työympäristössä esiintyviltä ilman epäpuhtauksien, melun ja tärinän aiheuttamilta vaaroilta.

III osa.

Ehkäisevät ja suojaavat toimenpiteet

8 artikla

1. Asianomaisen viranomaisen tulee määrätä arvosteluperusteet, joiden avulla voidaan määrittää työympäristössä esiintyville ilman epäpuhtauksien, melun ja tärinän aiheuttamille vaaroille altistuminen sekä, milloin se on tarkoituksenmukaista, määritellä altistuksen rajaarvot näiden arvosteluperusteiden perustella.

2. Näitä arvosteluperusteita laadittaessa ja altistuksen raja-arvoja määritetäessä asianomaisen viranomaisen tulee ottaa huomioon alan edustavimpien työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen nimeämien asiantuntijoiden mielipiteet.

3. Arvosteluperusteet ja altistuksen rajaarvot on määrättävä, niitä on täydennettävä ja tarkistettava säännöllisesti käyttäen hyväksi uutta kansallista ja kansainvälistä asiantuntemusta ja tietoa; samalla on otettava mahdollisuuksien mukaan huomioon se työhön liittyvien vaarojen lisääntyminen, joka aiheutuu yhtäaikaisesta altistumisesta useille työpaikalla vaikuttaville haittatekijöille.

9 artikla

Työympäristöstä on poistettava mahdollisuuksien mukaan kaikki ilman epäpuhtauksien, melun ja tärinän aiheuttamat vaarat

a) uusien laitteistojen tai prosessien suunnittelussa tai asennuksessa suoritettavilla teknisillä toimenpiteillä tai olemassa olevien laitteistojen tai käytössä olevien prosessien teknisillä parannuksilla; tai milloin tämä ei ole mahdollista,

b) työn järjestelyyn liittyvillä lisätoimenpiteillä.

10 artikla

Milloin työympäristössä esiintyviä ilman epäpuhtauksia, melua ja tärinää ei 9 artiklan nojalla suoritetuilla toimenpiteillä saada vähennetyksi 8 artiklan nojalla määrättyjen raja-arvojen p* teisiin, tulee työnantajan hankkia käyttöön sopivat henkilökohtaiset suojavälineet ja huolehtia niiden hoidosta. Työnantaja ei saa vaatia työntekijää työskentelemään ilman tämän artiklan nojalla hankittuja henkilökohtaisia suojavälineitä.

11 artikla

1. Asianomaisen viranomaisen määräämillä edellytyksillä on ja sen määrittelemissä tapauksissa on järjestettävä sopivin väliajoin niiden työntekijöiden terveyden seurantaa, jotka ovat altistettuina tai saattavat joutua altistetuksi työympäristössä esiintyvien ilman epäpuhtauksien, melun tai tärinän aiheuttamille terveydellisille vaaroille. Tällaiseen terveyden seurantaan tulee sisältyä eniten työhön määräämistä suoritettu lääkärintarkastus sekä määräaikaisia lääkärintarkastuksia sen mukaan kuin asianomainen viranomainen on määrännyt.

2. Tämän artiklan 1 momentin mukaisesta terveyden seurannasta ei saa aiheutua kustannuksia työntekijälle.

3. Milloin todetaan, ettei lääketieteellisten syiden vuoksi ole suotavaa antaa työntekijän jatkuvasti olla työssä, johon sisältyy altistumista ilman epäpuhtauksille, melulle tai tärinälle, on kaikin kansallisen käytännön ja kansallisten olosuhteiden sallimin keinoin pyrittävä järjestämään asianomaiselle työntekijälle muuta sopivaa työtä tai turvaamaan hänen toimeentulonsa sosiaaliturvatoimenpitein tai muulla tavoin.

4. Tämän yleissopimuksen täytäntöönpano ei saa vaikuttaa haitallisesti sellaisiin työntekijöiden oikeuksiin, jotka johtuvat sosiaaliturva- tai sosiaalivakuutuslainsäädännöstä.

12 artikla

Asianomaisten viranomaisten määrittelemien prosessien, aineiden, koneiden ja laitteiden käytöstä, joihin liittyy työntekijöiden altistuminen työympäristössä esiintyvien ilman epäpuhtauksien, melun tai tärinän aiheuttamille vaaroille, on tehtävä ilmoitus asianomaiselle viranomaiselle, joka voi sopiviksi katsomissaan tapauksissa asettaa niiden käytön luvanvaraiseksi määrätyin ehdoin tai kieltää niiden käytön.

13 artikla

Kaikille asiaankuuluville henkilöille on riittävästi ja sopivalla tavalla

a) tiedotettava ilman epäpuhtauksien, melun ja tärinän työympäristössä aiheuttamista mahdollisista vaaroista; ja

b) annettava opastusta käytettävissä olevista keinoista näiden vaarojen ehkäisemiseksi ja rajoittamiseksi sekä niiltä suojautumiseksi.

14 artikla

Kansalliset olosuhteet ja voimavarat huomioon ottaen on ryhdyttävä toimenpiteisiin työympäristössä esiintyvien ilman epäpuhtauksien, melun ja tärinän aiheuttamien vaarojen ehkäisyä ja rajoittamista koskevan tutkimuksen edistämiseksi.

IV osa.

Soveltamistoimenpiteet

15 artikla

Asianomaisen viranomaisen määräämin edellytyksin ja sen määrittelemissä tapauksissa työnantajan tulee nimetä pätevä henkilö tai käyttää. ulkopuolista tai useiden yritysten yhteistä asiantuntijapalvelua käsittelemään työympäristössä esiintyvien ilman epäpuhtauksien, melun ja tärinän ehkäisyyn ja rajoittamiseen liittyviä asioita.

16 artikla

Kunkin jäsenvaltion on

a) lainsäädäntöä tai muita kansallisen käytännön ja olosuhteiden mukaisia keinoja käyttäen ryhdyttävä toimenpiteisiin, asianmukaisten rangaistusten määrääminen mukaan lukien, tämän yleissopimuksen määräysten täytäntöönpanemiseksi;

b) annettava asianmukaisten tarkastuselinten tehtäväksi tämän yleissopimuksen määräysten soveltamisen valvonta tai varmistuttava siitä, että riittävää valvontaa suoritetaan.

V osa.

Loppumääräykset

17 artikla

Tämän yleissopimuksen virallisista ratifioinneista on rekisteröintiä varten lähetettävä ilmoitus Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajalle.

18 artikla

1. Tämä yleissopimus sitoo vain niitä Kansainvälisen työjärjestön jäsenvaltioita, joiden ratifioinnit pääjohtaja on rekisteröinyt.

2. Yleissopimus tulee voimaan 12 kuukauden kuluttua siitä päivästä, kun pääjohtaja on rekisteröinyt kahden jäsenvaltion ratifioinnit.

3. Sen jälkeen tämä yleissopimus tulee vointaan kunkin jäsenvaltion osalta 12 kuukauden kuluttua siitä päivästä, jona sen ratifiointi on rekisteröity.

19 artikla

1. Tämän yleissopimuksen ratifioinut jäsenvaltio voi kymmenen vuoden kuluttua siitä päivästä, jona sopimus ensiksi tuli voimaan, sanoa sen irti joko kokonaan tai yhden tai useamman 2 artiklassa mainitun vaaratekijäryhmän osalta kirjelmällä, joka lähetetään Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajalle rekisteröitäväksi. Irtisanominen tulee voimaan vasta vuoden kuluttua sen rekisteröimisestä.

2. Tämän yleissopimuksen ratifioinut jäsenvaltio, joka ei vuoden kuluessa edellisessä momentissa mainitun kymmenen vuoden määräajan päättymisestä käytä tässä artiklassa määrättyä irtisanomisoikeutta, on sidottu sopimukseen uudeksi kymmenvuotiskaudeksi ja voi sen jälkeen sanoa irti sopimuksen kunkin kymmenvuotiskauden päätyttyä tässä artiklassa määrätyin ehdoin.

20 artikla

1. Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajan on annettava Kansainvälisen työjärjestön kaikille jäsenvaltioille tieto kaikista järjestön jäsenvaltioiden hänelle ilmoittamista ratifioinneista ja irtisanomisista.

2. Ilmoittaessaan järjestön jäsenvaltioille toisen hänelle ilmoitetun ratifioinnin rekisteröimisestä pääjohtajan tulee kiinnittää järjestön jäsenvaltioiden huomio yleissopimuksen voimaantulopäivään.

21 artikla

Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajan on annettava kaikista edellisten artiklojen mukaisesti rekisteröimistään ratifioinneista ja irtisanomisista Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille täydelliset tiedot Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan 102 artiklan mukaista rekisteröintiä varten.

22 artikla

Kansainvälisen työtoimiston hallintoneuvoston on, milloin se katsoo tarpeelliseksi, annettava yleiselle konferenssille tämän yleissopimuksen soveltamista koskeva selostus sekä tutkittava, onko aihetta ottaa konferenssin työjärjestykseen kysymys sopimuksen täydellisestä tai osittaisesta muuttamisesta.

23 artikla

1. Mikäli konferenssi hyväksyy uuden yleissopimuksen, joka kokonaan tai osittain muuttaa tämän yleissopimuksen, eikä uusi yleissopimus määrää toisin, niin

a) kun jäsenvaltio ratifioi uuden muutetun yleissopimuksen, aiheutuu tästä välittömästi ipso jure tämän yleissopimuksen irtisanominen 19 artiklan määräyksistä riippumatta uuden muutetun yleissopimuksen tullessa voimaan;

b) uuden muutetun yleissopimuksen tultua voimaan eivät jäsenvaltiot enää voi ratifioida tätä yleissopimusta.

2. Tämä yleissopimus jää kuitenkin voimaan nykyisen muotoisena ja sisältöisenä niiden jäsenvaltioiden osalta, jotka ovat sen ratifioineet mutta eivät ole ratifioineet muutettua yleissopimusta.

24 artikla

Tämän yleissopimuksen englannin- ja ranskankieliset tekstit ovat kumpikin yhtä todistusvoimaiset.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.