68/1978

1 §.

2 §.

3 §.

1 artiklaHenkilöllinen soveltamisala

Tätä sopimusta sovelletaan jommassakummassa tai kummassakin sopimusvaltiossa asuviin henkilöihin.

2 artiklaSopimuksessa tarkoitetut verot

1. Tätä sopimusta sovelletaan sopimusvaltiolle, sen paikallisviranomaiselle tai julkisyhteisölle tulon ja varallisuuden perusteella suoritettaviin veroihin niiden kantotavasta riippumatta.

2. Tulon ja varallisuuden perusteella suoritettavina veroina pidetään kaikkia tulon tai varallisuuden kokonaismäärän taikka tulon tai varallisuuden osan perusteella suoritettavia veroja, niihin luettuina irtaimen tai kiinteän omaisuuden luovutuksesta saadun voiton samoin kuin arvonnousun perusteella suoritettavat verot.

3. Verot, joihin tätä sopimusta sovelletaan, ovat tällä hetkellä:

a) Suomessa:

(i) valtion tulo- ja varallisuusvero;

(ii) kunnallisvero;

(iii) kirkollisvero;

(iv) merimiesvero ja

(v) lähdevero

(jäljempänä "Suomen vero");

b) Romaniassa:

(i) palkasta sekä kirjallisesta, taiteellisesta tai tieteellisestä teoksesta saadusta tulosta samoin kuin julkaisujen avustamisesta, taiteellisesta esiintymisestä, asiantuntijatehtävästä ja muista sellaisista lähteistä saadusta tulosta suoritettava vero;

(ii) luonnollisten ja oikeushenkilöiden, jotka eivät asu Romaniassa, sieltä saamasta tulosta suoritettava vero;

(iii) romanialaisten taloudellisten järjestöjen ja ulkomaisten osakkaiden yhteistä toimintaa varten muodostamien yhteisyhtiöiden (joint company) tuottamasta tulosta suoritettava vero;

(iv) tuotannollisesta toiminnasta, kuten kaupasta ja vapaasta ammatista, sekä muista kuin valtion yrityksistä saadusta tulosta suoritettava vero

(v) rakennusten ja maan vuokralleannosta saadusta tulosta suoritettava vero;

(vi) maatalouden tulosta suoritettava vero;

(jäljempänä "Romanian vero").

4. Tätä sopimusta sovelletaan myös kaikkiin samanlaisiin tai olennaisesti samanluonteisiin veroihin, joita on tämän sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen suoritettava tällä hetkellä suoritettavien verojen ohella tai asemesta. Sopimusvaltioiden asianomaisten viranomaisten on ilmoitettava toisilleen verolainsäädäntöönsä tehdyistä merkittävistä muutoksista.

3 artiklaYleiset määritelmät

1. Tässä sopimuksessa, jollei asiayhteydestä muuta johdu:

a) sanonnalla "Suomi" tarkoitetaan Suomen Tasavaltaa ja, maantieteellisessä merkityksessä käytettynä, Suomen Tasavallan aluetta ja Suomen Tasavallan aluevesiin rajoittuvia alueita, joilla Suomi lainsäädäntönsä mukaan ja kansainvälisen oikeuden mukaisesti voi käyttää oikeuksiaan meren pohjan ja sen sisustan luonnonvarojen tutkimiseen ja hyväksikäyttöön; kunnallisveron osalta sanonta ei käsitä Ahvenanmaan maakuntaa;

b) sanonnalla "Romania" tarkoitetaan Romanian Sosialistisen Tasavallan aluetta ja sen aluemeren ulkopuolella olevien merenalaisten alueiden meren pohjaa ja niiden sisustaa, joilla Romania kansainvälisen oikeuden ja oman lainsäädäntönsä mukaan käyttää suvereeneja oikeuksiaan näillä alueilla olevien luonnonvarojen tutkimiseen ja hyväksikäyttöön;

c) sanonnoilla "sopimusvaltio" ja "toinen sopimusvaltio" tarkoitetaan Suomea tai Romaniaa sen mukaan kuin asiayhteys edellyttää;

d) sanonta "henkilö" käsittää luonnollisen henkilön, yhtiön ja muun yhteenliittymän; sanonta käsittää myös yhtymän;

e) sanonnalla "yhtiö" tarkoitetaan oikeushenkilöä, siihen luettuna Romanian lainsäädännön mukaan muodostettu yhteisyhtiö, tai yksikköä, jota verotuksellisesti käsitellään oikeushenkilönä;

f) sanonnoilla "sopimusvaltiossa oleva yritys" ja "toisessa sopimusvaltiossa oleva yritys" tarkoitetaan vastaavasti sopimusvaltiossa asuvan henkilön ja toisessa sopimusvaltiossa asuvan henkilön harjoittamaa yritystä;

g) sanonnalla "kansalainen" tarkoitetaan:

(i) Suomen osalta luonnollista henkilöä, jolla on Suomen kansalaisuus, sekä oikeushenkilöä, yhtymää ja muuta yhteenliittymää, jotka ovat syntyneet Suomen voimassa olevan lainsäädännön mukaan;

(ii) Romanian osalta luonnollista henkilöä, jolla on Romanian kansalaisuus, sekä oikeushenkilöä tai muuta yksikköä, joka on muodostettu Romanian voimassa olevan lainsäädännön mukaan

h) sanonnalla "kansainvälinen liikenne" tarkoitetaan aluksella tai ilma-aluksella suoritettavaa kuljetustoimintaa, jota harjoittavan yrityksen tosiasiallinen liikkeen johto on sopimusvaltiossa, paitsi milloin alusta tai ilma-alusta käytetään liikenteeseen vain toisessa sopimusvaltiossa olevien paikkojen välillä;

i) sanonnalla "asianomainen viranomainen" tarkoitetaan:

(i) Suomessa valtiovarainministeriötä tai sen valtuuttamaa edustajaa;

(ii) Romaniassa valtiovarainministeriä tai hänen valtuuttamaansa edustajaa.

2. Sopimusta sopimusvaltiossa sovellettaessa on jokaisella sanonnalla, jota ei ole nimenomaan määritelty ja jonka osalta asiayhteydestä ei muuta johdu, se merkitys, joka sillä on tämän sopimusvaltion sopimuksessa tarkoitettuja veroja koskevan lainsäädännön mukaan. Edellisen lauseen estämättä sopimusvaltioiden asianomaiset viranomaiset voivat sopia tällaisen sanonnan yhteisestä merkityksestä tätä sopimusta sovellettaessa, jos sanonnan merkitys sopimusvaltion lainsäädännön mukaan on erilainen kuin sen merkitys toisen sopimusvaltion lainsäädännön mukaan tai jos sanontaa ei voida hankaluudetta määritellä sopimusvaltion lainsäädännön nojalla.

4 artiklaVerotuksellinen kotipaikka

1. Tässä sopimuksessa sanonnalla "sopimusvaltiossa asuva henkilö" tarkoitetaan henkilöä, joka tämän valtion lainsäädännön mukaan on siellä verovelvollinen kotipaikan, asumisen, liikkeen johtopaikan tai muun sellaisen perusteen nojalla.

2. Milloin luonnollinen henkilö 1 kappaleen määräysten mukaan on kummassakin sopimusvaltiossa asuva, noudatetaan seuraavia sääntöjä:

a) Hänen katsotaan asuvan siinä sopimusvaltiossa, jossa hänellä on käytettävänään vakinainen asunto. Jos hänellä on käytettävänään vakinainen asunto molemmissa sopimusvaltioissa, katsotaan hänen asuvan siinä sopimusvaltiossa, johon hänellä on kiinteimmät henkilökohtaiset ja taloudelliset siteet (elinetujen keskus).

b) Milloin ei voida ratkaista, kummassa sopimusvaltiossa hänen elinetujensa keskus on, tai milloin hänellä ei ole vakinaista asuntoa käytettävänään kummassakaan sopimusvaltiossa, katsotaan hänen asuvan siinä sopimusvaltiossa, jossa hän pysyvästi oleskelee.

c) Milloin hän oleskelee pysyvästi molemmissa sopimusvaltioissa tai ei oleskele pysyvästi kummassakaan niistä, katsotaan hänen asuvan siinä sopimusvaltiossa, jonka kansalainen hän on.

d) Milloin hän on molempien sopimusvaltioiden kansalainen tai ei ole kummankaan valtion kansalainen, on sopimusvaltioiden asianomaisten viranomaisten ratkaistava asia keskinäisin sopimuksin.

3. Milloin muu kuin luonnollinen henkilö on 1 kappaleen määräysten mukaan molemmissa sopimusvaltioissa asuva, katsotaan sen asuvan siinä sopimusvaltiossa, jossa sen tosiasiallinen liikkeen johto on.

5 artiklaKiinteä toimipaikka

1 Tässä sopimuksessa sanonnalla "kiinteä toimipaikka" tarkoitetaan kiinteää liikepaikkaa, joissa harjoitetaan yrityksen liiketoimintaa kokonaan tai osaksi.

2. Sanonta "kiinteä toimipaikka" käsittää erityisesti:

a) liikkeen johtopaikan;

b) sivuliikkeenù

c) toimiston;

d) tehtaan;

e) työpajan;

f) kaivoksen, louhoksen tai muun luonnonvarojen irroittamispaikan;

g) yli kahdentoista kuukauden ajan kestävän rakennus- tai asennustyön suorittamispaikan.

3. Sanonta "kiinteä toimipaikka" ei käsitä:

a) järjestelyjä, joihin on ryhdytty ainoastaan yritykselle kuuluvien myyntisopimukseen perustuvien tavaroiden varastoimista, näytteillä pitämistä tai luovuttamista varten;

b) yritykselle kuuluvan tavaravaraston pitämistä ainoastaan varastoimista, näytteillä pitämistä tai luovuttamista varten;

c) yritykselle kuuluvan tavaravaraston pitämistä ainoastaan toisen yrityksen toimesta tapahtuvaa muokkaamista tai jalostamista varten;

d) yritykselle kuuluvien ainoastaan tilapäisillä messuilla tai tilapäisessä näyttelyssä pidettyjen tavaroiden myyntiä sanottujen messujen tai näyttelyjen päättymisen jälkeen;

e) kiinteän liikepaikan pitämistä ainoastaan tavaroiden ostamista tai tietojen keräämistä varten yritykselle;

f) kiinteän liikepaikan pitämistä ainoastaan mainontaa, tietojen antamista, tieteellistä tutkimusta tai muuta sellaista toimintaa varten, joka on yrityksen muuhun toimintaan nähden luonteeltaan valmistelevaa tai avustavaa.

4. Henkilön, joka olematta 5 kappaleessa tarkoitettu itsenäinen edustaja, toimii sopimus. valtiossa toisessa sopimusvaltiossa olevan yrityksen puolesta, katsotaan muodostavan kiinteän toimipaikan ensiksi mainitussa valtiossa, mikäli hänellä on valtuus tehdä sopimuksia yrityksen nimissä ja hän valtuuttaan tässä valtiossa tavanomaisesti käyttää, paitsi milloin hänen toimintansa rajoittuu tavaroiden ostamiseen yrityksen puolesta.

5. Sopimusvaltiossa olevalla yrityksellä ei katsota olevan kiinteää toimipaikkaa toisessa sopimusvaltiossa pelkästään sen vuoksi, että se harjoittaa liiketoimintaa siinä valtiossa välittäjän, komissionäärin tai muun itsenäisen edustajan välityksellä, milloin nämä henkilöt toimivat säännönmukaisen liiketoimintansa rajoissa.

6. Se seikka, että sopimusvaltiossa asuvalla yhtiöllä on määräämisvalta yhtiössä - tai siinä on määräämisvalta yhtiöllä - joka on toisessa sopimusvaltiossa asuva taikka joka siellä harjoittaa liiketoimintaa (joko kiinteästä toimipaikasta tai muuten), ei itsestään tee kumpaakaan yhtiötä toisen kiinteäksi toimipaikaksi.

6 artiklaKiinteästä omaisuudesta saatu tulo

1. Kiinteästä omaisuudesta saadusta tulosta, siihen luettuna maataloudesta tai metsätaloudesta saatu tulo, voidaan verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa omaisuus on.

2. a) Sanonta "kiinteä omaisuus määräytyy, mikäli b ja c kohdan määräyksistä ei muuta johdu, sen sopimusvaltion lainsäädännön mukaan, jossa omaisuus on.

b) Sanonta "kiinteä omaisuus" käsittää kuitenkin aina kiinteän omaisuuden tarpeiston, maataloudessa ja metsätaloudessa käytetyn elävän ja elottoman irtaimiston, oikeudet, joihin sovelletaan yleisen lain kiinteistöä koskevia säännöksiä, kiinteän omaisuuden käyttöoikeuden samoin kuin oikeudet kivennäisesiintymien, lähteiden ja muiden luonnonvarojen hyväksikäytöstä tai oikeudesta niiden hyväksikäyttöön saataviin määrältään muuttuviin tai kiinteisiin korvauksiin.

c) Aluksia ja ilma-aluksia ei pidetä kiinteänä omaisuutena.

3. Tämän artiklan 1 kappaleen määräyksiä sovelletaan kiinteän omaisuuden välittömästä käytöstä, sen vuokralle antamisesta samoin kuin kaikesta muusta käytöstä saatuun tuloon.

4. Milloin osakkeiden tai muiden yhtiöosuuksien omistus oikeuttaa osakkeiden tai osuuksien omistajan hallitsemaan yhtiön omistamaa kiinteää omaisuutta, voidaan tuloa, joka saadaan tällaisen hallintaoikeuden välittömästä käytöstä, sen vuokralle antamisesta samoin kuin kaikesta muusta käytöstä, verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa kiinteä omaisuus on.

5. Tämän artiklan 1, 3 ja 4 kappaleen määräyksiä sovelletaan myös yrityksen omistamasta kiinteästä omaisuudesta saatuun tuloon samoin kuin vapaan ammatin harjoittamisessa käytetystä kiinteästä omaisuudesta saatuun tuloon.

7 artiklaLiiketulo

1. Sopimusvaltiossa olevan yrityksen saamasta tulosta verotetaan vain siinä valtiossa, jollei yritys harjoita liiketoimintaa toisessa sopimusvaltiossa siellä olevasta kiinteästä toimipaikasta. Mikäli yritys harjoittaa liiketoimintaa edellä sanotuin tavoin, voidaan tässä toisessa valtiossa verottaa yrityksen saamasta tulosta, mutta vain kiinteään toimipaikkaan kuuluvaksi luettavasta tulon osasta.

2. Milloin sopimusvaltiossa oleva yritys harjoittaa liiketoimintaa toisessa sopimusvaltiossa siellä olevasta kiinteästä toimipaikasta, on kummassakin sopimusvaltiossa kiinteään toimipaikkaan kuuluvaksi luettava se tulo, jonka toimipaikan olisi voitu olettaa tuottavan, jos se olisi ollut samaa tai samanluonteista toimintaa samojen tai samanluonteisten edellytysten vallitessa harjoittava erillinen yritys, joka täysin itsenäisesti päättää liiketoimista sen yrityksen kanssa, jonka kiinteä toimipaikka se on.

3. Kiinteän toimipaikan tuloa määrättäessä on vähennykseksi hyväksyttävä toimipaikasta johtuneet menot, niihin luettuina yrityksen johtamisesta ja yleisestä hallinnosta johtuneet menot riippumatta siitä, ovatko ne syntyneet siinä valtiossa, jossa kiinteä toimipaikka on, vai muualla.

4. Mikäli sopimusvaltiossa noudatetun käytännön mukaan kiinteään toimipaikkaan kuuluvaksi luettava tulo määrätään jakamalla yrityksen kokonaistulo yrityksen eri osien kesken, eivät 2 kappaleen määräykset estä tätä sopimusvaltiota määräämästä verotettavaa tuloa tällaista käytännössä olevaa jakamismenettelyä noudattaen. Jakamismenetelmän on kuitenkin johdettava tässä artiklassa esitettyjen periaatteiden mukaiseen tulokseen.

5. Tuloa ei ole luettava kiinteään toimipaikkaan kuuluvaksi pelkästään sen perusteella, että kiinteä toimipaikka on ostanut tavaroita yrityksen lukuun.

6. Sovellettaessa edellä olevia kappaleita on kiinteään toimipaikkaan kuuluvaksi luettava tulo vuodesta toiseen määrättävä samaa menetelmää noudattaen, jollei pätevistä ja riittävistä syistä muuta johdu.

7. Milloin tuloon sisältyy tuloeriä, joita käsitellään erikseen tämän sopimuksen muissa artikloissa, tämän artiklan määräykset eivät vaikuta sanottujen artiklojen määräyksiin.

8 artiklaMeri- ja ilmakuljetus

1. Alusten tai ilma-alusten käyttämisestä kansainväliseen liikenteeseen saadusta tulosta verotetaan vain siinä sopimusvaltiossa, jossa yrityksen tosiasiallinen liikkeen johto on.

2. Milloin merikuljetusyrityksen tosiasiallinen liikkeen johto on aluksessa, johdon katsotaan olevan siinä sopimusvaltiossa, jossa aluksen kotisatama on, tai, milloin aluksella ei ole kotisatamaa, siinä sopimusvaltiossa, jossa laivanisäntä asuu.

3. Tämän artiklan 1 kappaleen määräyksiä sovelletaan myös tuloon, joka saadaan osallistumisesta pooliin, yhteiseen liiketoimintaan tai kansainväliseen liikennejärjestöön.

9 artiklaEtuyhteydessä keskenään olevat yritykset

1. Milloin

a) sopimusvaltiossa oleva yritys välittömästi tai välillisesti osallistuu toisessa sopimusvaltiossa olevan yrityksen johtoon tai valvontaan tahi omistaa osan sen pääomasta, taikka

b) samat henkilöt välittömästi tai välillisesti osallistuvat sekä sopimusvaltiossa olevan yrityksen että toisessa sopimusvaltiossa olevan yrityksen johtoon tai valvontaan tahi omistavat osan niiden pääomasta,

ja jos jommassakummassa tapauksessa yritysten välillä on kaupallisissa tai rahoitussuhteissa sovittu ehdoista tai määrätty ehtoja, jotka poikkeavat siitä, mistä riippumattomien yritysten välillä olisi sovittu, voidaan tulo, joka ilman näitä ehtoja olisi kertynyt toiselle näistä yrityksistä, mutta näiden ehtojen vuoksi ei ole kertynyt yritykselle, lukea tämän yrityksen tuloon ja verottaa siitä tämän mukaisesti.

2. Milloin tulo, josta sopimusvaltiossa olevalle yritykselle on määrätty veroa tässä valtiossa, on luettu myös toisessa sopimusvaltiossa olevan yrityksen tuloon ja verotettu siitä tämän mukaisesti, ja siten mukaan luettu tulo on tuloa; joka olisi kertynyt tälle toisessa valtiossa olevalle yritykselle, jos yritysten välillä sovitut ehdot olisivat olleet sellaisia, joista olisi sovittu riippumattomien yritysten välillä, ensiksi mainitun valtion on asianmukaisesti oikaistava tästä tulosta siinä valtiossa määrätyn veron määrä. Tällaista oikaisua tehtäessä on otettava huomioon tämän sopimuksen muut kulloinkin kysymyksessä olevaa tulotyyppiä koskevat määräykset, ja sopimusvaltioiden asianomaisten viranomaisten on tässä tarkoituksessa jos se on tarpeellista, neuvoteltava keskenään.

10 artiklaOsinko

1. Sopimusvaltiossa asuvan yhtiön toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle maksamasta osingosta voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.

2. Osingosta voidaan kuitenkin verottaa siinä sopimusvaltiossa, jonka asukas osingon maksava yhtiö on, tämän valtion lainsäädännön mukaan, mutta siten määrättävä vero ei saa olla suurempi kuin 10 prosenttia osingon kokonaismäärästä.

Tämä kappale ei vaikuta yhtiön verottamiseen siitä voitosta, josta osinko maksetaan.

3. Sanonnalla "osinko" tarkoitetaan tässä artiklassa tuloa, joka on saatu osakkeista tai muista voitto-osuuteen oikeuttavista oikeuksista, jotka eivät ole saamisia, samoin kuin muista yhtiöosuuksista saatua tuloa, jota sen valtion verolainsäädännön mukaan, jossa asuva voiton jakava yhtiö on, kohdellaan verotuksellisesti samalla tavoin kuin osakkeista saatua tuloa. Romanialaisten yhteisyhtiöiden pääomansijoittajilleen jakama voitto rinnastetaan tässä yhteydessä osinkoon.

4. Milloin sopimusvaltiossa asuva osingon saaja harjoittaa toisessa sopimusvaltiossa, jossa asuva osingon maksava yhtiö on, liiketoimintaa siellä olevasta kiinteästä toimipaikasta tai harjoittaa tässä toisessa valtiossa vapaata ammattia siellä olevasta kiinteästä paikasta ja osingon maksamisen perusteena olevat oikeudet tosiasiallisesti liittyvät tällaiseen kiinteään toimipaikkaan tai kiinteään paikkaan, ei 1 ja 2 kappaleen määräyksiä sovelleta. Tässä tapauksessa sovelletaan 7 tai 15 artiklan määräyksiä.

5. Milloin sopimusvaltiossa asuva yhtiö saa tuloa toisesta sopimusvaltiosta, ei tämä toinen valtio saa määrätä veroa osingosta, jonka yhtiö maksaa henkilöille, jotka ovat ensiksi mainitussa valtiossa asuvia, eikä myöskään määrätä yhtiön jakamattomasta voitosta jakamattomaan voittoon kohdistuvaa veroa, vaikka maksettu osinko tai jakamattomat voittovarat kokonaan tai osaksi koostuisivat tässä toisessa valtiossa kertyneestä tulosta. Tämän kohdan määräykset eivät estä tätä toista valtiota verottamasta tässä valtiossa asuvalle henkilölle maksetusta osingosta tai osingosta, jonka perusteena olevat oikeudet tosiasiallisesti liittyvät kiinteään toimipaikkaan tai kiinteään paikkaan, joka ensiksi mainitussa valtiossa asuvalla henkilöllä on tässä toisessa valtiossa.

11 artiklaKorko

1. Sopimusvaltiosta kertyneestä toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle maksetusta korosta voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.

2. Korosta voidaan kuitenkin verottaa siinä sopimusvaltiossa, josta se kertyy, tämän valtion lainsäädännön mukaan, mutta siten määrättävä vero ei saa olla suurempi kuin 10 prosenttia koron kokonaismäärästä.

3. Tämän artiklan 1 ja 2 kappaleen määräysten estämättä on sopimusvaltiosta kertynyt toiselle sopimusvaltiolle, sen paikallisviranomaiselle tai julkisyhteisölle taikka tämän valtion, paikallisviranomaisen tai julkisyhteisön kokonaan omistamalle laitokselle maksettu korko vapaa verosta ensiksi mainitussa valtiossa.

4. Sanonnalla "korko" tarkoitetaan tässä artiklassa tuloa, joka on saatu kaikenlaatuisista saamisista riippumatta siitä, onko niiden vakuutena kiinteistökiinnitys vai ei, ja liittyykö niihin oikeus osuuteen velallisen voittoon vai ei, ja erityisesti tuloa, joka on saatu valtion velkakirjoista, ja tuloa, joka on saatu obligaatioista tai debentuureista, siihen luettuina obligaatioihin ja debentuureihin liittyvät agiot ja voitot. Maksun viivästymisen johdosta suoritettavia sakkomaksuja ei tässä artiklassa pidetä korkona.

5. Milloin sopimusvaltiossa asuva koron saaja harjoittaa toisessa sopimusvaltiossa, josta korko kertyy, liiketoimintaa siellä olevasta kiinteästä toimipaikasta tai harjoittaa tässä toisessa valtiossa vapaata ammattia siellä olevasta kiinteästä paikasta ja koron maksamisen perusteena oleva saaminen tosiasiallisesti liittyy tällaiseen kiinteään toimipaikkaan tai kiinteään paikkaan, ei 1 ja 2 kappaleen määräyksiä sovelleta. Tässä tapauksessa sovelletaan 7 tai 15 artiklan määräyksiä.

6. Koron katsotaan kertyvän sopimusvaltiosta, kun sen maksaa kysymyksessä oleva valtio, sen paikallisviranomainen, julkisyhteisö tai tässä valtiossa asuva henkilö. Milloin kuitenkin koron maksajalla riippumatta siitä, onko hän sopimusvaltiossa asuva vai ei, on sopimusvaltiossa kiinteä toimipaikka, josta koron perusteena oleva velka on aiheutunut ja jota tämä korko rasittaa kuluna, katsotaan sanotun koron kertyvän siitä sopimusvaltiosta, jossa kiinteä toimipaikka on.

7. Milloin maksettu korko maksajan ja saajan tai heidän molempien ja kolmannen henkilön välisen erityisen suhteen vuoksi ylittää koron perusteena olevaan saamiseen nähden määrän, josta maksaja ja saaja olisivat sopineet, jollei tällaista suhdetta olisi, sovelletaan tämän artiklan määräyksiä vain viimeksi mainittuun määrään. Tässä tapauksessa verotetaan tämän määrän ylittävästä maksun osasta kummankin sopimusvaltion lainsäädännön mukaan, ottaen huomioon tämän sopimuksen muut määräykset.

12 artiklaVälityspalkkio

1. Sopimusvaltiossa kertyneestä toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle maksetusta välityspalkkiosta voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.

2. Välityspalkkiosta voidaan kuitenkin verottaa siinä sopimusvaltiossa, josta se kertyy, tämän valtion lainsäädännön mukaan, mutta siten määrättävä vero ei saa olla suurempi kuin 3 prosenttia välityspalkkion määrästä.

3. Sanonnalla "välityspalkkio" tarkoitetaan tässä artiklassa rahamäärää, joka maksetaan välittäjälle, komissionäärille tai muulle henkilölle, joka sen sopimusvaltion verolainsäädännön mukaan, josta rahamäärä kertyy, katsotaan sellaiseksi välittäjäksi tai komissionääriksi.

4. Milloin sopimusvaltiossa asuva välityspalkkion saaja harjoittaa toisessa sopimusvaltiossa, josta välityspalkkio kertyy, liiketoimintaa siellä olevasta kiinteästä toimipaikasta tai harjoittaa tässä toisessa valtiossa vapaata ammattia siellä olevasta kiinteästä paikasta ja välityspalkkion perusteena oleva toiminta tosiasiallisesti liittyy tällaiseen kiinteään toimipaikkaan tai kiinteään paikkaan, ei 1 ja 2 kappaleen määräyksiä sovelleta. Tässä tapauksessa sovelletaan 7 tai 15 artiklan määräyksiä.

5. Välityspalkkion katsotaan kertyvän sopimusvaltiossa, kun sen maksaa kysymyksessä oleva valtio, sen paikallisviranomainen, julkisyhteisö tai tässä valtiossa asuva henkilö. Milloin kuitenkin välityspalkkion maksajalla riippumatta siitä, onko hän sopimusvaltiossa asuva vai ei, on sopimusvaltiossa kiinteä toimipaikka, josta maksun perusteena oleva toiminta on johtunut ja jota tämä välityspalkkio rasittaa kuluna, katsotaan sanotun välityspalkkion kertyvän siitä sopimusvaltiosta, jossa kiinteä toimipaikka on.

6. Milloin maksettu välityspalkkio maksajan ja saajan tai heidän molempien ja kolmannen henkilön välisen erityisen suhteen vuoksi ylittää välityspalkkion perusteena olevaan toimintaan nähden määrän, josta maksaja ja saaja olisivat sopineet, jollei tällaista suhdetta olisi, sovelletaan tämän artiklan määräyksiä vain viimeksi mainittuun määrään. Tässä tapauksessa verotetaan tämän määrän ylittävästä maksun osasta kummankin sopimusvaltion lainsäädännön mukaan, ottaen huomioon tämän sopimuksen muut määräykset.

13 artiklaRojalti

1. Sopimusvaltiosta kertyneestä toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle maksetusta rojaltista voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.

2. Rojaltista voidaan kuitenkin verottaa siinä sopimusvaltiossa, josta se kertyy, tämän valtion lainsäädännön mukaan, mutta siten määrättävä vero ei saa olla suurempi kuin 10 prosenttia rojaltin kokonaismäärästä.

3. Sanonnalla "rojalti" tarkoitetaan tässä artiklassa kaikkia suorituksia, jotka saadaan korvauksena kirjallisten, taiteellisten tai tieteellisten teosten, niihin luettuina elokuvafilmit sekä televisio- tai radiolähetyksissä käytettävät filmit tai nauhat, tekijänoikeuden samoin kuin patenttien, tavaramerkkien mallien tai muottien, piirustusten, salaisten kaavojen tai valmistustapojen käyttämisestä tai käyttöoikeudesta tahi teollisen, kaupallisen tai tieteellisen välineistön käyttämisestä tai käyttöoikeudesta taikka teollisia, kaupallisia tai tieteellisiä kokemuksia koskevista tiedoista.

4. Milloin sopimusvaltiossa asuva rojaltin saaja harjoittaa toisessa sopimusvaltiossa, josta rojalti kertyy, liiketoimintaa siellä olevasta kiinteästä toimipaikasta tai harjoittaa tässä toisessa valtiossa vapaata ammattia siellä olevasta kiinteästä paikasta ja rojaltin maksamisen perusteena oleva oikeus tai omaisuus tosiasiallisesti liittyy tällaiseen kiinteään toimipaikkaan tai kiinteään paikkaan, ei 1 ja 2 kappaleen määräyksiä sovelleta. Tässä tapauksessa sovelletaan 7 tai 15 artiklan määräyksiä.

5. Rojaltin katsotaan kertyvän sopimusvaltiosta, kun sen maksaa kysymyksessä oleva valtio, sen paikallisviranomainen tai julkisyhteisö tahi tässä sopimusvaltiossa asuva henkilö. Milloin kuitenkin rojaltin maksajalla riippumatta siitä, onko hän sopimusvaltiossa asuva vai ei, on sopimusvaltiossa kiinteä toimipaikka, josta rojaltin maksamisen perusteena oleva velvoite on aiheutunut ja jota tämä rojalti rasittaa kuluna, katsotaan sanotun rojaltin kertyvän siitä sopimusvaltiosta, jossa kiinteä toimipaikka on.

6. Milloin maksettu rojalti maksajan ja saajan tai heidän molempien ja kolmannen henkilön välisen erityisen suhteen vuoksi ylittää rojaltin perusteena olevaan käyttöön, oikeuteen tai tietoon nähden määrän, josta maksaja ja saaja olisivat sopineet, jollei tällaista suhdetta olisi, sovelletaan tämän artiklan määräyksiä vain viimeksi mainittuun määrään. Tässä tapauksessa verotetaan tämän määrän ylittävästä maksun osasta kummankin sopimusvaltion lainsäädännön mukaan, ottaen huomioon tämän sopimuksen muut määräykset.

14 artiklaMyyntivoitto

1. Voitosta, joka saadaan 6 artiklan 2 kappaleessa tarkoitetun kiinteän omaisuuden tai 6 artiklan 4 kappaleessa tarkoitettujen yhtiöosuuksien luovutuksesta, voidaan verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa kiinteä omaisuus on.

2. Voitosta, joka saadaan sopimusvaltiossa olevan yrityksen toisessa sopimusvaltiossa olevan kiinteän toimipaikan liikeomaisuuteen kuuluvan irtaimen omaisuuden tai sopimusvaltiossa asuvan henkilön toisessa sopimusvaltiossa vapaan ammatin harjoittamista varten käytettävänä olevaan kiinteään paikkaan kuuluvan irtaimen omaisuuden luovutuksesta, siihen luettuna tällaisen kiinteän toimipaikan (erillisenä tai koko yrityksen mukana) tai kiinteän paikan luovutuksesta saatu voitto, voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa. Tämän sopimuksen 23 artiklan 3 kappaleessa tarkoitetun irtaimen omaisuuden luovutuksesta saadusta voitosta verotetaan kuitenkin vain siinä sopimusvaltiossa, jossa tällaisesta irtaimesta omaisuudesta sanotun artiklan mukaan verotetaan.

3. Muun kuin 1 ja 2 kappaleessa mainitun omaisuuden luovutuksesta saadusta voitosta verotetaan vain siinä sopimusvaltiossa, jossa luovuttaja asuu.

15 artiklaItsenäinen henkilökohtainen työ

1. Sopimusvaltiossa asuvan henkilön vapaan ammatin harjoittamisesta tai muusta samanluonteisesta itsenäisestä toiminnasta saamasta tulosta verotetaan vain tässä valtiossa, jollei hänellä ole toimintansa harjoittamista varten toisessa sopimusvaltiossa kiinteää paikkaa, joka on vakinaisesti hänen käytettävissään, tai jollei hän tässä tarkoituksessa oleskele tässä toisessa valtiossa yhdessä tai useammassa jaksossa yhteensä enintään 183 päivää kalenterivuoden aikana. Jos hänellä on tällainen kiinteä paikka tai tämä oleskelu kestää yli mainitun ajan, voidaan kiinteään paikkaan kuuluvasta tai sanotulle jaksolle luettavasta tulon osasta verottaa tässä toisessa sopimusvaltiossa.

2. Sanonta "vapaa ammatti" käsittää erityisesti itsenäisen tieteellisen, kirjallisen, taiteellisen, kasvatuksellisen tai opetuksellisen toiminnan sekä itsenäisen toiminnan lääkärinä, asianajajana, insinöörinä, arkkitehtinä, hammaslääkärinä ja tilintarkastajana.

16 artiklaEpäitsenäinen henkilökohtainen työ

1. Mikäli 17, 19, 20 ja 21 artiklan määräyksistä ei muuta johdu, verotetaan sopimusvaltiossa asuvan henkilön epäitsenäisestä työstä saamasta palkasta ja muusta sellaisesta hyvityksestä vain tässä valtiossa, jollei työ ole tehty toisessa sopimusvaltiossa. Jos työ on siellä tehty, voidaan siitä saadusta hyvityksestä verottaa tässä toisessa valtiossa.

2. Tämän artiklan 1 kappaleen määräysten estämättä verotetaan sopimusvaltiossa asuvan henkilön toisessa sopimusvaltiossa tekemästä epäitsenäisestä työstä saamasta hyvityksestä vain ensiksi mainitussa valtiossa, jos:

a) saaja oleskelee tässä toisessa valtiossa yhdessä tai useammassa jaksossa yhteensä enintään 183 päivää kalenterivuoden aikana, ja

b) työnantaja, joka suorittaa hyvityksen tai jonka puolesta se suoritetaan, ei ole tässä toisessa valtiossa asuva, sekä

c) hyvityksellä ei kuluna rasiteta työnantajan tässä toisessa valtiossa olevaa kiinteää toimipaikkaa tai kiinteää paikkaa.

3. Edellä tässä artiklassa olevien määräysten estämättä voidaan hyvityksestä, joka saadaan kansainvälisessä liikenteessä olevassa aluksessa tai ilma-aluksessa tehdystä epäitsenäisestä työstä, verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa yrityksen tosiasiallinen liikkeen johto on.

17 artiklaJohtajanpalkkiot

Sopimusvaltiossa asuvan henkilön toisessa sopimusvaltiossa asuvan yhtiön johtokunnan tai muun sellaisen elimen jäsenyydestä saamasta johtajanpalkkiosta ja muusta sellaisesta suorituksesta voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.

18 artiklaTaiteilijat ja urheilijat

1. Tämän sopimuksen 15 artiklan määräysten estämättä voidaan julkisesti esiintyvien henkilöiden, kuten teatteri-, elokuva-, radio- tai televisiotaiteilijoiden ja muusikkojen, samoin kuin urheilijoiden tässä ominaisuudessaan harjoittamasta henkilökohtaisesta toiminnasta saamasta tulosta verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa tätä toimintaa harjoitetaan.

2. Milloin esiintyvän henkilön tai urheilijan tässä ominaisuudessaan harjoittamasta henkilökohtaisesta toiminnasta saatu tulo ei tule tälle esiintyvälle henkilölle tai urheilijalle itselleen, vaan toiselle henkilölle, voidaan tästä tulosta, 7, 15 ja 16 artiklan määräysten estämättä, verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa esiintyvä henkilö tai urheilija harjoittaa toimintaansa.

19 artiklaJulkinen palvelus

1. a) Hyvityksestä, eläkettä lukuun ottamatta, jonka sopimusvaltio, sen paikallisviranomainen tai julkisyhteisö maksaa luonnolliselle henkilölle palveluksesta, joka on suoritettu tälle valtiolle sen paikallisviranomaiselle tai julkisyhteisölle, verotetaan vain tässä valtiossa;

b) tällaisesta hyvityksestä verotetaan kuitenkin vain toisessa sopimusvaltiossa, jos palvelus suoritetaan tässä valtiossa ja saaja on tässä toisessa sopimusvaltiossa asuva henkilö:

(i) joka on tämän valtion kansalainen; tai

(ii) josta ei tullut tässä valtiossa asuvaa ainoastaan tämän palveluksen suorittamisen vuoksi.

2. a) Eläkkeestä, jonka sopimusvaltio, sen paikallisviranomainen tai julkisyhteisö maksaa, tai joka maksetaan niiden perustamista rahastoista, luonnolliselle henkilölle palveluksesta, joka on suoritettu tälle valtiolle, sen paikallisviranomaiselle tai julkisyhteisölle, verotetaan vain tässä valtiossa;

b) tällaisesta eläkkeestä verotetaan kuitenkin vain toisessa sopimusvaltiossa, jos eläkkeen saaja on tämän valtion kansalainen ja asuu tässä valtiossa.

3. Tämän sopimuksen 16, 17 ja 20 artiklan määräyksiä sovelletaan hyvitykseen ja eläkkeeseen, joka maksetaan toisen sopimusvaltion, sen paikallisviranomaisen tai julkisyhteisön harjoittaman liiketoiminnan yhteydessä suoritetusta palveluksesta.

20 artiklaEläkkeet

Mikäli 19 artiklan 2 kappaleen määräyksistä ei muuta johdu, verotetaan sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle maksetusta, aikaisempaan epäitsenäiseen työhön perustuvasta eläkkeestä ja muusta samanluonteisesta hyvityksestä vain tässä valtiossa.

21 artiklaOpiskelijat

1. Rahamääristä, jotka opiskelija tai liikealan, teollisuuden, maatalouden tai metsätalouden oppilas tai harjoittelija, joka oleskelee sopimusvaltiossa yksinomaan koulutuksensa tai harjoittelunsa vuoksi ja joka asuu tai välittömästi ennen tätä oleskelua asui toisessa sopimusvaltiossa, saa elatustaan, koulutustaan tai harjoitteluaan varten, ei ensiksi mainitussa sopimusvaltiossa veroteta, milloin nämä rahamäärät maksetaan hänelle tämän valtion ulkopuolella olevista lähteistä.

2. Sopimusvaltiossa olevan yliopiston tai muun ylemmän opetuslaitoksen opiskelijaa tai liikealan, teollisuuden, maatalouden tai metsätalouden oppilasta tai harjoittelijaa, joka oleskelee toisessa sopimusvaltiossa yhdessä tai useammassa jaksossa yhteensä enintään 183 päivää kalenterivuoden aikana ja joka asuu tai välittömästi ennen tätä oleskelua asui ensiksi mainitussa valtiossa, ei veroteta toisessa sopimusvaltiossa hyvityksestä, joka on saatu tässä toisessa valtiossa tehdystä työstä, milloin työ liittyy hänen opintoihinsa tai harjoitteluunsa ja hyvitys käsittää hänen elatustaan varten välttämättömiä ansioita.

3. Sopimusvaltiossa asuvaa tai siellä välittömästi ennen oleskeluaan toisessa sopimusvaltiossa asunutta luonnollista henkilöä, joka oleskelee tässä toisessa valtiossa ainoastaan tässä toisessa valtiossa olevan yliopiston tai muun ylemmän opetuslaitoksen opiskelijana tai liikealan, teollisuuden, maatalouden tai metsätalouden oppilaana tai harjoittelijana, ei veroteta tässä toisessa valtiossa hyvityksestä, joka on saatu tässä toisessa valtiossa tehdystä työstä, ellei hyvitys ylitä 125 Yhdysvaltain dollaria kuukaudessa tai sen vasta-arvoa Romanian leinä tai Suomen markkoina.

Tämän kappaleen määräysten mukaiset edut myönnetään vain sellaiseksi ajaksi kuin oleskelun tarkoituksen toteuttamisen voidaan kohtuullisesti tai tavanomaisesti edellyttää vaativan. Sanottuja etuja ei missään tapauksessa myönnetä pitemmäksi ajaksi kuin viideksi vuodeksi.

22 artiklaErikseen mainitsemattomat tulot

Sopimusvaltiossa asuvan henkilön saamasta tämän sopimuksen edellä olevissa artikloissa nimenomaisesti mainitsemattomasta tulosta verotetaan vain tässä valtiossa.

23 artiklaVarallisuus

1. Tämän sopimuksen 6 artiklan 2 kappaleessa määritellystä kiinteästä omaisuudesta tai 6 artiklan 4 kappaleessa tarkoitetuista yhtiöosuuksista voidaan verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa kiinteä omaisuus on.

2. Yrityksen kiinteän toimipaikan liikeomaisuuteen kuuluvasta irtaimesta omaisuudesta tai vapaan ammatin harjoittamiseen käytettyyn kiinteään paikkaan kuuluvasta irtaimesta omaisuudesta voidaan verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa kiinteä toimipaikka tai kiinteä paikka on.

3. Kansainvälisen liikenteen harjoittamiseen käytetyistä aluksista ja ilma-aluksista sekä tällaisten alusten ja ilma-alusten käyttämiseen liittyvästä irtaimesta omaisuudesta verotetaan vain siinä sopimusvaltiossa, jossa yrityksen tosiasiallinen liikkeen johto on.

4. Muusta sopimusvaltiossa asuvan henkilön varallisuudesta verotetaan vain tässä valtiossa.

24 artiklaKaksinkertaisen verotuksen poistaminen

1. Milloin Suomessa asuvalla henkilöllä on tuloa tai varallisuutta, josta tämän sopimuksen määräysten mukaan voidaan verottaa Romaniassa, Suomen on, milloin 2 kappaleen määräyksiä ei sovelleta:

a) vähennettävä tämän henkilön tulosta suoritettavista veroista Romaniassa tulosta suoritettuja veroja vastaava määrä;

b) vähennettävä tämän henkilön varallisuudesta suoritettavasta verosta Romaniassa varallisuudesta suoritettua veroa vastaava määrä.

Vähennyksen määrä ei kummassakaan tapauksessa kuitenkaan saa olla suurempi kuin se ennen vähennyksen tekemistä lasketun tulosta tai varallisuudesta suoritettavan veron osa, joka jakautuu sille tulolle tai varallisuudelle, josta voidaan verottaa Romaniassa.

2. Tämän artiklan 1 kappaleen määräysten estämättä on Romaniassa asuvan yhtiön Suomessa asuvalle yhtiölle maksama osinko vapaa Suomen verosta siinä laajuudessa kuin osinko olisi ollut vapaa verosta Suomen verolainsäädännön mukaan, jos molemmat yhtiöt olisivat olleet Suomessa asuvia.

3. Milloin Romaniassa asuvalla henkilöllä on tuloa tai varallisuutta, josta tämän sopimuksen määräysten mukaan voidaan verottaa Suomessa, Romanian on vähennettävä Romanian verosta Suomessa suoritettuja veroja vastaava määrä.

Romanian valtionyritysten voitostaan valtion budjettiin maksamat rahamäärät katsotaan tässä kappaleessa Romanian veroksi.

25 artiklaSyrjintäkielto

1. Sopimusvaltion kansalaiset eivät toisessa sopimusvaltiossa saa joutua sellaisen verotuksen tai siihen liittyvän velvoituksen kohteiksi, joka on muunlainen tai raskaampi kuin verotus tai siihen liittyvä velvoitus, jonka kohteiksi tämän toisen valtion kansalaiset samoissa olosuhteissa joutuvat tai saattavat joutua.

2. Sopimusvaltiossa olevan yrityksen toisessa sopimusvaltiossa olevaan kiinteään toimipaikkaan kohdistuva verotus ei tässä toisessa valtiossa saa olla epäedullisempi kuin siinä valtiossa oleviin samaa toimintaa harjoittaviin yrityksiin kohdistuva verotus.

Tämän määräyksen ei ole katsottava velvoittavan sopimusvaltiota myöntämään toisessa sopimusvaltiossa asuville henkilöille sitä oikeutta henkilökohtaisten vähennysten tekemiseen taikka vapautusten tai alennusten saamiseen verotuksessa siviilisäädyn taikka perheen huoltovelvollisuuden johdosta, jonka tämä valtio myöntää siellä asuville henkilöille.

3. Sopimusvaltiossa olevat yritykset, joiden pääoman toisessa sopimusvaltiossa asuva henkilö tai siellä asuvat henkilöt välittömästi tai välillisesti joko kokonaan tai osaksi omistavat tai josta he täten määräävät, eivät ensiksi mainitussa valtiossa saa joutua sellaisen verotuksen tai siihen liittyvän velvoituksen kohteiksi, joka on muunlainen tai raskaampi kuin verotus tai siihen liittyvä velvoitus, jonka kohteiksi ensiksi mainitussa sopimusvaltiossa olevat muut samanluonteiset yritykset joutuvat tai saattavat joutua.

4. Sanonnalla "verotus" tarkoitetaan tässä artiklassa kaikenlaatuisia veroja.

26 artiklaKeskinäinen sopimusmenettely

1. Milloin sopimusvaltiossa asuva henkilö katsoo, että jommankumman tai molempien sopimusvaltioiden toimenpiteet ovat johtaneet tai johtavat hänen osaltaan verotukseen, joka ei ole tämän sopimuksen mukainen, hän voi saattaa asiansa sen sopimusvaltion asianomaisen viranomaisen käsiteltäväksi, jossa hän asuu, ilman että tämä toimenpide vaikuttaa hänen oikeuteensa käyttää näiden valtioiden sisäisissä laeissa säädettyjä oikeussuojakeinoja.

2. Jos asianomainen viranomainen havaitsee huomautuksen perustelluksi, mutta ei itse voi saada aikaan tyydyttävää ratkaisua, sen on pyrittävä toisen sopimusvaltion asianomaisen viranomaisen kanssa keskinäisin sopimuksin ratkaisemaan asia siten, että verotus, joka ei ole tämän sopimuksen mukainen, vältetään.

3. Sopimusvaltioiden asianomaisten viranomaisten on pyrittävä keskinäisin sopimuksin ratkaisemaan tämän sopimuksen tulkinnassa tai soveltamisessa esiintyvät vaikeudet tai epätietoisuutta aiheuttavat kysymykset. Ne voivat myös neuvotella keskenään kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta sellaisissa tapauksissa, joita tässä sopimuksessa ei ole käsitelty.

4. Sopimusvaltioiden asianomaiset viranomaiset voivat olla välittömässä yhteydessä keskenään sopimukseen pääsemiseksi edellä olevissa kappaleissa tarkoitetussa mielessä. Milloin suullinen mielipiteidenvaihto sopimukseen pääsemiseksi näyttää tarkoituksenmukaiselta, voidaan tällainen mielipiteidenvaihto toimeenpanna sopimusvaltioiden asianomaisten viranomaisten edustajista kootussa toimikunnassa.

27 artiklaTietojen vaihtaminen

1. Sopimusvaltioiden asianomaisten viranomaisten on vaihdettava keskenään sellaisia tietoja, jotka ovat välttämättömiä tämän sopimuksen ja sopimusvaltioiden tässä sopimuksessa tarkoitettuja veroja koskevan sisäisen lainsäädännön täytäntöönpanemiseksi, mikäli sen perusteella tapahtuva verotus on tämän sopimuksen mukainen. Kaikkia näin vaihdettuja tietoja on käsiteltävä salaisina eikä niitä saa ilmaista muille kuin niille henkilöille tai viranomaisille, niihin luettuina tuomioistuimet, joiden tehtävänä on käsitellä tässä sopimuksessa tarkoitettuja verojen määräämistä, kantamista tai perimistä tahi niistä johtuvaa syytettä koskevia asioita.

2. Tämän artiklan 1 kappaleen määräysten ei ole katsottava missään tapauksessa velvoittavan sopimusvaltioita:

a) suorittamaan hallintotoimia, jotka ovat ristiriidassa sen tai toisen sopimusvaltion lainsäädännön tai hallintokäytännön kanssa;

b) antamaan yksityiskohtia koskevia tietoja, joita sen tai toisen sopimusvaltion lainsäädännön tai säännönmukaisen hallintomenettelyn puitteissa ei voida hankkia;

c) antamaan tietoja, jotka paljastaisivat liikesalaisuuden taikka teollisen, kaupallisen tai ammatillisen salaisuuden tai menettelytavan, taikka tietoja, joiden ilmaiseminen olisi vastoin yleistä järjestystä (ordre public).

28 artiklaDiplomaattiset ja konsulivirkamiehet

Tämä sopimus ei vaikuta kansainvälisen oikeuden yleisten sääntöjen tai erityisten sopimusten määräysten mukaisiin diplomaattisten tai konsulivirkamiesten verotuksellisiin erioikeuksiin.

29 artiklaAlueellisen soveltamisalan laajentaminen

1. Tämä sopimus voidaan ulottaa, joko sellaisenaan tai tarpeellisin muutoksin, käsittämään Ahvenanmaan maakunnan kunnallisveron osalta. Sellainen laajentaminen tulee voimaan siitä päivästä lukien sekä sellaisin muutoksin ja ehdoin, sopimuksen lakkaaminen niihin luettuna, kuin sopimusvaltioiden välillä diplomaattiteitse tapahtuvalla noottienvaihdolla määritetään ja sovitaan.

2. Jollei sopimusvaltioiden välillä toisin ole sovittu, lakkaa jommankumman sopimusvaltion 31 artiklan perusteella toimittaman sopimuksen irtisanomisen johdosta sopimuksen soveltaminen tuossa artiklassa tarkoitetulla tavalla Ahvenanmaan maakuntaan myös kunnallisveron osalta.

30 artiklaVoimaantulo

1. Sopimusvaltioiden hallitukset ilmoittavat toisilleen täyttäneensä valtiosäännössään tämän sopimuksen voimaantulolle asetetut edellytykset.

2. Sopimus tulee voimaan kolmenkymmenen päivän kuluttua siitä päivästä, jona myöhempi 1 kappaleessa tarkoitetuista ilmoituksista on tehty ja sen määräyksiä sovelletaan molemmissa sopimusvaltioissa:

a) lähteellä pidätettävien verojen osalta, määriin, jotka saadaan sitä vuotta, jona sopimus tulee voimaan, lähinnä seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen;

b) muiden tulosta suoritettavien verojen ja varallisuudesta suoritettavien verojen osalta, veroihin, jotka määrätään sitä vuotta, jona sopimus tulee voimaan, lähinnä seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen alkavilta verovuosilta.

31 artiklaPäättyminen

Tämä sopimus on voimassa, kunnes jompikumpi sopimusvaltio sen irtisanoo. Kumpikin sopimusvaltio voi 5 vuoden kuluttua siitä päivästä, jona sopimus tulee voimaan, irtisanoa sopimuksen diplomaattista tietä tekemällä irtisanomisilmoituksen vähintään kuusi kuukautta ennen kunkin kalenterivuoden päättymistä. Tässä tapauksessa sopimus lakkaa olemasta voimassa kummassakin sopimusvaltiossa:

a) lähteellä pidätettävien verojen osalta, määriin, jotka saadaan sitä vuotta, jona irtisanomisilmoitus tehdään, lähinnä seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen;

b) muiden tulosta suoritettavien verojen ja varallisuudesta suoritettavien verojen osalta, veroihin, jotka määrätään sitä vuotta, jona irtisanomisilmoitus tehdään, lähinnä seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen alkavilta verovuosilta.

Tämän vakuudeksi ovat allekirjoittaneet, asianmukaisesti siihen valtuutettuina, allekirjoittaneet tämän sopimuksen.

Tehty Helsingissä 18 päivänä elokuuta 1977 kahtena suomen-, romanian- ja englanninkielisenä kappaleena, kaikkien kolmen tekstin ollessa yhtä todistusvoimaiset. Tulkintaerimielisyyden sattuessa on englanninkielinen teksti ratkaiseva.