34/1975

Suomen Tasavallan Hallituksen ja Saksan Demokraattisen Tasavallan Hallituksen välinen kansainvälistä maantieliikennettä koskeva SOPIMUS

Suomen Tasavallan Hallitus ja Saksan Demokraattisen Tasavallan Hallitus, haluten edistää moottoriajoneuvoin tapahtuvaa henkilöiden ja tavaroiden kuljetusta valtioittensa välillä ja niiden alueiden kautta, ovat sopineet seuraavasta:

1 artikla

1. Sopimuspuolten yhteistyö kansainvälisen maantieliikenteen alalla tapahtuu molemminpuolisen edun pohjalta.

2. Tässä sopimuksessa määrätyin ehdoin sopimuspuolten liikenteenharjoittajat voivat suorittaa kansainvälisiä maantiekuljetuksia kummankin valtion välillä ja niiden alueiden kautta toisen sopimuspuolen alueella rekisteröidyillä moottoriajoneuvoilla.

3. Tämän artiklan 2 kappaleessa mainittu oikeus myönnetään ainoastaan liikenteenharjoittajille, jotka valtionsa alueella ovat oikeutettuja suorittamaan maantiekuljetuksia.

I. Henkilöliikenne

2 artikla

1. Säännölliseen henkilöliikenteeseen sopimuspuolten valtioiden alueiden välillä ja niiden alueiden kautta tarvitaan edeltäkäsin myönnettävä lupa.

2. "Säännöllisellä henkilöliikenteellä" tarkoitetaan linja-autolinjalla tapahtuvaa henkilöliikennettä julkistettujen kuljetussopimusehtojen, tariffin ja aikataulun mukaisesti ja noudattaen määrättyä reittisuunnitelmaa, jossa paikat (pysäkit) matkustajien ottamista ja jättämistä varten on ilmoitettu.

3. Tämän artiklan 1 kappaleessa mainitun luvan myöntää kummankin sopimuspuolen asianomainen viranomainen alueellaan suoritettavaa kuljetuksen osaa varten. Sopimuspuolten asianomaiset viranomaiset sopivat yhdessä lupien myöntämismenettelystä ja -ehdoista.

3 artikla

Säännöllistä henkilöliikennettä lukuunottamatta ei henkilökuljetuksiin vaadita lupaa.

II. Tavaraliikenne

4 artikla

1. Artiklassa 7 mainittuja kuljetuksia lukuunottamatta vaaditaan sopimuspuolten valtioiden alueiden välisiin ja niiden alueiden kautta tapahtuviin tavarakuljetuksiin lupa.

2. Sopimuspuolten asianomaiset viranomaiset toimittavat toistensa käytettäväksi riittävän määrän tässä artiklassa mainittuja lupia täyttämättöminä.

3. Moottoriajoneuvon rekisteröintivaltion asianomaiset viranomaiset jakavat luvat toisen sopimuspuolen asianomaisten viranomaisten toimeksiannosta sopimuspuolten asianomaisten viranomaisten vuosittain yhdessä määräämien kiintiöiden rajoissa.

5 artikla

1. Jokaista moottoriajoneuvoa tai vetoauton ja perävaunun muodostamaa yhdistelmää varten annetaan erillinen lupa.

2. Sama lupa oikeuttaa liikenteenharjoittajan ottamaan paluukuorman toisen sopimuspuolen valtion alueelta.

3. Lupaa saa käyttää ainoastaan se liikenteenharjoittaja, jolle se on annettu; se ei ole siirrettävissä.

6 artikla

Sopimuspuolten asianomaiset viranomaiset voivat sopia seuraavien lupien käytöstä:

a) määrättyä ajanjaksoa varten tarkoitetut kuljetusluvat, jotka oikeuttavat rajoittamattomaan määrään kuljetuksia kyseisen ajanjakson aikana, tai

b) kuljetusluvat yhtä matkaa varten.

7 artikla

Kuljetuslupaa ei vaadita:

a) rikkoutuneen moottoriajoneuvon korvaamiseen toisella ja/tai rikkoutuneiden ajoneuvojen kuljetuksiin,

b) taideteosten kuljetuksiin,

c) satunnaisiin, ainoastaan mainos- tai opetustarkoituksiin tulevien esineiden tai varusteiden kuljetuksiin,

d) lavasteiden, varusteiden tai eläinten kuljetuksiin teatteri-, musiikki-, elokuva-, sirkus- tai urheilutilaisuuksien tapahtumapaikoille ja takaisin, tai näyttelyihin tai messuille taikka radio-, televisio- tai elokuvaohjelmien valmistusta varten ja takaisin,

e) tavaroiden kuljetuksiin messuja tai näyttelyitä varten,

f) hautauskuljetuksiin,

g) muuttotavaroiden kuljetuksiin,

h) tavaran kuljetuksiin moottoriajoneuvoilla, joiden hyötykuorma (perävaunun hyötykuorma mukaanluettuna) ei ylitä 1000 kg,

i) lentoreittien muutoksista aiheutuneisiin tilapäisiin tavaroiden kuljetuksiin lentokentille ja lentokentiltä,

j) sopimuspuolten asianomaisten viranomaisten tekemän sopimuksen mukaisesti muidenkin kuin edellämainittujen tavaroiden kuljetuksiin.

8 artikla

Tämän sopimuksen mukaisiin tavarakuljetuksiin tarvitaan kuljetuskirja.

III. Yleisiä määräyksiä

9 artikla

1. Kansainvälisessä moottoriajoneuvoliikenteessä olevien moottoriajoneuvojen haltija ja kuljettaja ovat velvollisia noudattamaan toisen valtion alueella voimassa olevia maantieliikennettä ja maantiekuljetuksia koskevia oikeusmääräyksiä. Moottoriajoneuvojen tulee olla suoritettaviin kuljetuksiin soveltuvia ja ne tulee pitää hyvässä liikenne- ja käyttöturvallisessa kunnossa.

2. Sopimuspuolten asianomaiset viranomaiset tunnustavat vastavuoroisesti kuljettajia ja moottoriajoneuvoja koskevat valtioidensa sisäiset asiakirjat.

3. Kuljettajien tulee pitää mukanaan kummankin valtion sisäisten oikeusmääräysten mukaisesti rajanylitykseen ja ajoneuvojen kuljettamiseen oikeuttavat asiakirjat sekä ajoneuvoasiakirjat ja heidän tulee esittää ne vaadittaessa toisen sopimuspuolen asianomaisille viranomaisille.

10 artikla

Jos kuormatun tai kuormaamattoman moottoriajoneuvon tai vetoauton ja perävaunun muodostaman yhdistelmän painot tai mitat ylittävät toisen sopimuspuolen valtion alueella sallitut enimmäisarvot, vaaditaan siihen 4 artiklassa mainitun luvan lisäksi tämän sopimusPuolen asianomaisen viranomaisen antama erityinen lupa.

11 artikla

1. Kummankaan sopimuspuolen liikenteenharjoittajat eivät saa kuljettaa matkustajia tai tavaroita kahden toisen sopimuspuolen valtion alueella sijaitsevan pisteen välillä.

2. Sopimuspuolten liikenteenharjoittajat saavat suorittaa kuljetuksia moottoriajoneuvoilla tai vetoauton ja perävaunun muodostamilla yhdistelmillä toisen sopimuspuolen valtion alueen ja kolmannen valtion välillä ainoastaan toisen sopimuspuolen asianomaisen viranomaisen antamalla erityisellä luvalla.

12 artikla

1. Ajoneuvoon kiinteästi asennetuissa polttoainesäiliössä saa tuontitullitta ja veroitta sekä kieltojen ja rajoitusten estämättä tuoda enintään 400 litraa polttoainetta.

2. Varaosat ja voiteluaineet ovat vapaat tuontitulleista ja -veroista. Käyttämättömät varaosat tulee viedä maasta ja vaihdetut osat joko viedä maasta tai hävittää sillä alueella voimassa olevien määräysten mukaisesti, jossa moottoriajoneuvo liikennöi.

13 artikla

Kysymyksiin, joita ei ole käsitelty tässä sopimuksessa tai missään kansainvälisessä yleissopimuksessa, jonka sopimuspuolia molemmat valtiot ovat, sovelletaan kyseisen sopimusvaltion voimassa olevia kansallisia lakeja ja määräyksiä.

14 artikla

Tämän sopimuksen mukaisesti rajanylittävään liikenteeseen asetettujen moottoriajoneuvojen tulee olla liikennevakuutettuja.

15 artikla

Jos liikenteenharjoittaja, jonka toimipaikka on jommankumman sopimuspuolen valtion alueella, syyllistyy tämän sopimuksen määräysten rikkomiseen, voi se sopimuspuoli, jonka alueella rikkomus on tapahtunut, ilmoittaa siitä toiselle sopimuspuolelle. Tämä ryhtyy valtion sisäisten oikeusmääräysten mukaisiin toimenpiteisiin.

16 artikla

1. Sopimuspuolten asianomaiset viranomaiset käsittelevät kaikki tämän sopimuksen täytäntöönpanoa ja soveltamista koskevat kysymykset.

2. Tätä tarkoitusta varten sopimuspuolet voivat perustaa sekakomitean, joka kokoontuu jommankumman sopimuspuolen pyynnöstä.

17 artikla

1. Tämä sopimus tulee voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä siitä, kun sopimuspuolet ovat ilmoittaneet toisilleen kirjallisesti, että tarvittavat valtiosäännön edellyttämät vaatimukset on täytetty.

2. Tätä tarkoitusta varten sopimuspuolet den ajan voimaantulostaan lähtien, ja sen voimassaolon katsotaan jatkuvan sen jälkeen vuoden kerrallaan, ellei jompikumpi sopimuspuoli sano sitä irti kolme kuukautta ennen kalenterivuoden päättymistä.

Tämän vakuudeksi allekirjoittaneet asianmukaisesti siihen valtuutettuina ovat allekirjoittaneet tämän sopimuksen.

Tehty Berliinissä 29 päivänä toukokuuta vuonna 1974 kahtena alkuperäiskappaleena, kumpikin suomen- ja saksankielisinä molempien tekstien ollessa yhtä todistusvoimaiset.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.