52/1974

Yleissopimus (n:o 130), joka koskee lääkintähuoltoa ja päivärahaa

Kansainvälisen työjärjestön yleinen konferenssi,

aloitettuaan Kansainvälisen työtoimiston hallintoneuvoston kokoonkutsumana Genevessä 4 päivänä kesäkuuta 1969 viidennenkymmenennenkolmannen istuntokautensa,

päätettyään hyväksyä eräitä ehdotuksia, jotka tarkoittavat sairausvakuutussopimuksen (teollisuus), 1927, ja sairausvakuutussopimuksen (maatalous), 1927, muuttamista, mikä kysymys on viidentenä kohtana istuntokauden työjärjestyksessä, ja

päätettyään, että nämä ehdotukset laaditaan kansainvälisen yleissopimuksen muotoon,

hyväksyy tänä 25 päivänä kesäkuuta 1969 seuraavan yleissopimuksen, jonka nimenä on "Lääkintähuoltoa ja päivärahaa koskeva yleissopimus, 1969":

I osa.

Yleisiä määräyksiä

1 artikla

Tässä yleissopimuksessa

a) käsite "lainsäädäntö" käsittää kaikki sosiaaliturvaa koskevat lait ja asetukset sekä lakisääteiset määräykset;

b) käsite "määrätty tarkoittaa kansallisessa lainsäädännössä tai kansallisen lainsäädännön nojalla määrättyä;

c) käsite "teollisuusyritys" käsittää kaikki seuraavien toimialojen yritykset: kaivos- ja muu kaivannaistoiminta, teollisuus, rakennustoiminta, sähkö-, kaasu- ja vesihuolto, kuljetus, varastointi ja tietoliikenne;

d) käsite "asuinpaikka" tarkoittaa jäsenvaltion alueella sijaitsevaa vakinaista asuinpaikkaa ja käsite asukas" henkilöä, joka vakinaisesti asuu jäsenvaltion alueella;

e) käsite "huollettava" viittaa riippuvuussuhteeseen, jonka määrätyissä tapauksissa oletetaan vallitsevan;

f) käsite aviovaimo" tarkoittaa aviovaimoa, jonka toimeentulo on hänen miehestään riippuvainen;

g) käsite "lapsi" tarkoittaa

i) oppivelvollisuusiässä olevaa tai 15 vuotta nuorempaa lasta, jolloin korkeampi näistä ikärajoista otetaan huomioon; jäsenvaltio, joka on antanut 2 artiklan mukaisen ilmoituksen, voi kuitenkin, niin kauan kuin ilmoitus on voimassa, soveltaa yleissopimusta ikäänkuin sanonta "lapsi" tarkoittaisi joko oppivelvollisuusiässä olevaa lasta tahi 15 vuotta nuorempaa lasta;

ii) määrätyin edellytyksin lasta, joka ei ole saavuttanut määrättyä, i kohdassa mainittua ikää korkeampaa ikää, silloin kun lapsi on ammattiopissa tai jatkaa opintojaan tai kun hän kroonisen sairauden tai ruumiinvamman vuoksi ei kykene mihinkään ansiotyöhön; tämä vaatimus katsotaan täytetyksi, jos maan lainsäädännössä määritellään lapsen käsite siten, että se peittää kaikki tiettyä ikää, joka on huomattavasti korkeampi kuin i kohdassa tarkoitettu ikä, nuoremmat lapset;

h) käsite "edunsaajatyyppi" tarkoittaa miestä, jolla on vaimo ja kaksi lasta;

i) käsite "odotusaika" tarkoittaa joko maksukautta, työssäolokautta tai asumisaikaa tai mitä tahansa näiden yhdistelmää sen mukaan kuin määrätään;

j) käsite sairaus" tarkoittaa kaikkia sairaudentiloja niiden syyhyn katsomatta;

k) käsite "lääkintähuolto" sisältää lääkärin antaman hoidon lisäksi muut siihen verrattavat palvelut.

2 artikla

1. Jäsenvaltio, jonka taloudelliset ja lääkinnälliset mahdollisuudet eivät ole riittävästi kehittyneet, voi käyttää hyväkseen, liittämällä perustellun ilmoituksen ratifiointiinsa, niitä tilapäisiä poikkeuksia, jotka mainitaan 1 artiklan g) i kohdassa, 11 artiklassa, 14 artiklassa, 20 artiklassa ja 26 artiklan 2 momentissa.

2. Kunkin tämän artiklan 1 momentin nojalla ilmoituksen antaneen jäsenvaltion on ilmoitettava Kansainvälisen työjärjestön perussäännön 22 artiklan mukaisesti annettavassa, tämän yleissopimuksen soveltamista koskevassa selostuksessaan kunkin poikkeuksen osalta, jota se on käyttänyt hyväkseen,

a) joko että poikkeuksen syy on yhä olemassa;

b) tai että se määräpäivästä lähtien luopuu oikeudesta käyttää hyväkseen kysymyksessä olevaa poikkeusta.

3. Kunkin tämän artiklan 1 momentin nojalla ilmoituksen antaneen jäsenvaltion tulee, sen mukaan kuin tällaisessa ilmoituksessa sanotaan ja kuin olosuhteet sallivat,

a) laajentaa turvaa saavien henkilöiden piiriä;

b) laajentaa lääkintähuollon alaa;

c) pitentää sitä aikaa, jolta päivärahaa maksetaan.

3 artikla

1. Jäsenvaltio, jonka lainsäädäntö antaa turvan työntekijöille, voi liittämällä ratifiointiinsa ilmoituksen jättää tilapäisesti tämän yleissopimuksen soveltamisalan ulkopuolelle sellaiset maatalousalan työntekijät, jotka ratifioinnin tapahtuessa eivät turvaan nähden vielä kuulu tämän yleissopimuksen vaatimusten mukaisen lainsäädännön piiriin.

2. Kunkin 1 momentin nojalla ilmoituksen antaneen jäsenvaltion on ilmoitettava Kansainvälisen työjärjestön perussäännön 22 artiklan mukaisesti annettavassa tämän yleissopimuksen soveltamista koskevassa selostuksessaan, missä laajuudessa yleissopimuksen määräykset on pantu tai aiotaan panna täytäntöön maatalousalan työntekijöiden osalta sekä missä määrin edistystä on mahdollisesti tapahtunut sopimuksen soveltamisessa tällaisiin työntekijöihin tai, ellei mitään edistystä ole ilmoitettavana, antaa kaikki asiaa koskevat selitykset.

3. Kunkin jäsenvaltion, joka on antanut tämän artiklan 1 momentin mukaisen ilmoituksen, tulee laajentaa maatalousalan turvaa saavien työntekijöiden piiriä siinä laajuudessa ja sillä nopeudella kuin olosuhteet sallivat.

4 artikla

1. Kukin tämän yleissopimuksen ratifioiva jäsenvaltio voi liittämällä ratifiointiinsa ilmoituksen jättää yleissopimuksen soveltamisalan ulkopuolelle

a) merenkulkijat, merikalastajat heihin luettuina;

b) julkisten yhteisöjen palveluksessa olevat virkamiehet, mikäli näiden henkilöryhmien turva on järjestetty erikoisjärjestelmillä, jotka takaavat heille kokonaisuudessaan vähintään tämän yleissopimuksen etuuksien mukaiset etuudet.

2. Milloin 1 momentin nojalla annettu ilmoitus on voimassa, jäsenvaltio voi jättää huomioon ottamatta

a) tässä ilmoituksessa tarkoitetut henkilöt niiden henkilöiden luvusta, jotka on otettava huomioon laskettaessa 5 artiklan c kohdassa, 10 artiklan b kohdassa, 11 artiklassa, 19 artiklan b kohdassa ja 20 artiklassa ilmoitettuja prosenttilukuja;

b) ilmoituksessa tarkoitetut henkilöt sekä heidän vaimonsa ja lapsensa niiden henkilöiden luvusta, jotka on otettava huomioon laskettaessa 10 artiklan c kohdassa ilmoitettua prosenttilukua.

3. Kukin 1 momentin nojalla ilmoituksen antanut jäsenvaltio voi myöhemmin ilmoittaa Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajalle, että se hyväksyy tämän yleissopimuksen velvoitukset sen tai niiden henkilöryhmien osalta, jotka oli jätetty yleissopimuksen soveltamisalan ulkopuolelle sopimusta ratifioitaessa.

5 artikla

Jäsenvaltio, jonka lainsäädäntö antaa turvan työntekijöille, voi siinä laajuudessa kuin on tarpeen jättää tämän yleissopimuksen soveltamisalan ulkopuolelle

a) henkilöt, joiden työ on tilapäisluontoista;

b) työnantajan perheenjäsenet, jotka elävät hänen taloudessaan, sikäli kuin he suorittavat työtä hänen hyväkseen;

c) muut työntekijäryhmät, joiden lukumäärä ei saa ylittää 10 prosenttia niiden työntekijöiden kokonaismäärästä, joita ei ole jätetty yleissopimuksen soveltamisalan ulkopuolelle tämän artiklan a ja b kohtien nojalla.

6 artikla

Täyttäessään tämän yleissopimuksen velvoituksia saa jäsenvaltio ottaa huomioon vakuutusten antaman turvan, kun vakuutuksia, vaikka ne ratifioinnin tapahtuessa jäsenvaltion lainsäädännön mukaan eivät olekaan pakollisia turvattavien henkilöiden osalta

a) valvoo julkinen viranomainen tai kun työnantajat ja työntekijät hoitavat tällaista vakuutustoimintaa yhdessä määrättyjen vaatimusten mukaisesti;

b) kun vakuutusten piiriin kuuluu oleellinen osa niistä henkilöistä, joiden työansiot eivät ylitä 22 artiklan 6 momentissa määritellyn ammattitaitoisen miespuolisen ruumiillisen työn tekijän työansioita; ja

c) kun vakuutukset, mahdollisesti yhdessä toisten turvamuotojen kanssa, täyttävät yleissopimuksen velvoitukset.

7 artikla

Kysymykseen tulevan vakuutustapahtuman tulee kattaa seuraavat tapaukset:

a) tarve saada lääkintähuoltoa sairaanhoidon muodossa ja määrätyin ehdoin ennalta ehkäisevänä hoitona;

b) sairaudesta johtuva ja ansiotulon lakkaamisen aiheuttava työkyvyttömyys sen mukaan kuin se määritellään kansallisessa lainsäädännössä.

11 osa.

Lääkintähuolto

8 artikla

Kunkin jäsenvaltion tulee määrätyin ehdoin taata turvaa saaville henkilöille mahdollisuus saada lääkintähuoltoa sairaanhoitona tai ennalta ehkäisevänä hoitona 7 artiklan a kohdassa tarkoitetun vakuutustapahtuman toteutuessa.

9 artikla

8 artiklassa tarkoitetulla lääkintähuollolla on pyrittävä säilyttämään, palauttamaan tai parantamaan turvaa saavan henkilön terveyttä ja hänen kykyään tehdä työtä ja huolehtia henkilökohtaisista tarpeistaan.

10 artikla

7 artiklan a kohdassa tarkoitetun vakuutustapahtuman varalta turvattujen henkilöiden piirin tulee käsittää

a) joko kaikki työntekijät, ammattioppilaat heihin luettuina, ja näiden vaimot ja lapset;

b) tai määrätyt ansiotyössä olevat väestöryhmät, jotka käsittävät vähintään 75 prosenttia ansio työssä olevan väestön kokonaismäärästä, sekä näihin ryhmiin kuuluvien henkilöiden vaimot ja lapset;

c) tai määrätyt asukasryhmät, jotka käsittävät vähintään 75 prosenttia asukkaiden kokonaismäärästä.

11 artikla

Milloin 2 artiklan nojalla annettu ilmoitus on voimassa, tulee 7 artiklan a kohdassa tarkoitetun vakuutustapahtuman varalta turvattujen henkilöiden piirin käsittää

a) joko määrätyt työntekijäryhmät, jotka käsittävät vähintään 25 prosenttia työntekijöiden kokonaismäärästä, sekä näihin ryhmiin kuuluvien henkilöiden vaimot ja lapset;

b) tai määrätyt teollisuusyritysten työntekijäryhmät, jotka käsittävät vähintään 50 prosenttia teollisuusyritysten työntekijöiden kokonaismäärästä, sekä näihin ryhmiin kuuluvien työntekijöiden vaimot ja lapset.

12 artikla

Henkilöiden, joille maksetaan sosiaaliturvaetuutta työkyvyttömyyden, vanhuuden, perheenhuoltajan kuoleman tai työttömyyden johdosta, sekä, jos on tarpeen, tällaisten henkilöiden vaimojen ja lasten tulee määrätyin ehdoin jatkuvasti olla turvatut 7 artiklan a kohdassa tarkoitetun vakuutustapahtuman varalta.

13 artikla

8 artiklassa tarkoitetun lääkintähuollon tulee sisältää ainakin

a) yleislääkärin antama hoito, kotikäynnit mukaan luettuina;

b) hoito, jota erikoislääkäri antaa sairaalassa siellä hoidettavina oleville potilaille samoin kuin sinne hoitoa saamaan tuleville potilaille, sekä muualla kuin sairaalassa saatavissa oleva erikoislääkärin hoito;

c) lääkärin tai muun pätevän sairaanhoitoalan ammattihenkilön määräämät välttämättömät apteekkitarvikkeet;

d) tarpeenmukainen sairaalahoito;

e) hammashuolto sen mukaan kuin on määrätty; sekä

f) lääkinnällinen kuntouttaminen, siihen luettuna proteesien ja ortopedisten apuvälineiden hankinta, huolto ja uusiminen, sen mukaan kuin on määrätty.

14 artikla

Milloin 2 artiklan nojalla annettu ilmoitus on voimassa, tulee 8 artiklassa tarkoitetun lääkintähuollon sisältää ainakin

a) yleislääkärin antama hoito, mikäli mahdollista kotikäynnit mukaan luettuinaù

b) hoito, jota erikoislääkäri antaa sairaalassa siellä hoidettavina oleville potilaille samoin kuin sinne hoitoa saamaan tuleville potilaille, sekä milloin on mahdollista muualla kuin sairaalassa saatavissa oleva erikoislääkärin hoito;

c) lääkärin tai muun pätevän sairaanhoitoalan ammattihenkilön määräämät välttämättömät apteekkitarvikkeet;

d) tarpeenmukainen sairaalahoito.

15 artikla

Jos jäsenvaltion lainsäädännön mukaan oikeus 8 artiklassa tarkoitetun lääkintähuollon saantiin riippuu siitä, että turvaa saava henkilö tai hänen perheenhuoltajansa on täyttänyt tiettyä odotusaikaa koskevan vaatimuksen, eivät tätä odotusaikaa koskevat ehdot saa olla sellaiset, että säännön mukaan turvaa saaviin henkilöryhmiin kuuluvat henkilöt menettäisivät oikeuden lääkintähuollon saantiin.

16 artikla

1. 8 artiklassa tarkoitettua lääkintähuoltoa on annettava koko vakuutustapahtuman ajan.

2. Milloin edunsaaja lakkaa kuulumasta turvaa saavaan henkilöryhmään, voidaan oikeus lääkintähuollon jatkuvaan saantiin sairaustapauksessa, joka alkoi hänen vielä kuuluessaan tähän ryhmään, rajoittaa määrätyn pituiseksi, ei kuitenkaan 26 viikkoa lyhyemmäksi ajaksi edellytettynä, ettei lääkintähuollon antamista saada lopettaa niin kauan kuin edunsaajalle maksetaan päivärahaa.

3. Tämän artiklan 2 momentin määräyksistä huolimatta on lääkintähuollon antamista jatkettava määrätyissä sairauksissa, joiden kokemuksen mukaan tiedetään vaativan pitkäaikaista hoitoa.

17 artikla

Milloin jäsenvaltion lainsäädäntö vaatii edunsaajaa tai hänen perheenhuoltajaansa osallistumaan 8 artiklassa tarkoitetun lääkintähuollon kustannuksiin, on tätä koskevat säännökset laadittava sellaisiksi, etteivät ne aiheuta liian suurta rasitusta edunsaajalle eivätkä vaaranna lääkintä- ja sosiaaliturvan tehokkuutta.

III osa.

Päiväraha

18 artikla

Kunkin jäsenvaltion tulee määrätyin ehdoin taata turvaa saaville henkilöille oikeus päivärahaan 7 artiklan b kohdassa tarkoitetun vakuutustapahtuman toteutuessa.

19 artikla

7 artiklan b kohdassa tarkoitetun vakuutustapahtuman varalta turvattujen henkilöiden piiri tulee käsittää

a) joko kaikki työntekijät, ammattioppilaat heihin luettuina;

b) tai määrätyt ansiotyössä olevat väestöryhmät, jotka käsittävät vähintään 75 prosenttia ansiotyössä olevan väestön kokonaismäärästä;

c) tai kaikki asukkaat, joiden varat vakuutustapahtuman aikana eivät ylitä 24 artiklan määräysten mukaisesti määrättyä rajaa.

20 artikla

Milloin 2 artiklan nojalla annettu ilmoitus on voimassa, tulee 7 artiklan b kohdassa tarkoitetun vakuutustapahtuman varalta turvattujen henkilöiden piirin käsittää

a) joko määrätyt työntekijäryhmät, jotka käsittävät vähintään 25 prosenttia työntekijöiden kokonaismäärästä;

b) tahi määrätyt teollisuusyritysten työntekijäryhmät, jotka käsittävät vähintään 50 prosenttia teollisuusyritysten työntekijöiden kokonaismäärästä.

21 artikla

18 artiklassa tarkoitetun päivärahan tulee olla toistuvaissuoritus ja se on laskettava

a) 22 tai 23 artiklan määräysten mukaan, milloin työntekijöitä tai ansiotyössä olevia väestöryhmiä kuuluu turvattujen henkilöiden piiriin;

b) 24 artiklan määräysten mukaan, milloin kaikki asukkaat, joiden varat vakuutustapahtuman aikana eivät ylitä määrättyä rajaa, kuuluvat turvaa saaviin.

22 artikla

1. Kun on kysymys toistuvaissuorituksesta, jota tämä artikla koskee, tulee etuuden, lisättynä vakuutustapahtuman aikana maksettavilla perhelisillä, olla määrältään sellainen, että se edunsaajatyypin osalta on 7 artiklan b kohdassa tarkoitetussa vakuutustapahtumassa vähintään 60 prosenttia edunsaajan aikaisempien ansiotulojen ja niiden perhelisien yhteissummasta, jotka maksetaan turvaa saavalle henkilölle, jolla on samanlaiset perheenhuoltovelvollisuudet kuin edunsaajatyypillä.

2. Edunsaajan aikaisemmat ansiotulot on laskettava määrättyjen sääntöjen mukaan ja, mikäli turvaa saavat henkilöt on jaettu eri luokkiin ansiotulojen mukaan, heidän aikaisemmat ansiotulonsa saadaan laskea niiden luokkien perusansioista, joihin he ovat kuuluneet.

3. Etuuden määrälle tai etuutta laskettaessa huomioon otettaville ansiotuloille voidaan määrätä yläraja edellytettynä, että se määrätään siten, että tämän artiklan 1 momentin määräykset tulevat täytetyiksi silloin kun edunsaajan aikaisemmat ansiotulot ovat yhtä suuret tai pienemmät kuin ammattitaitoisen miespuolisen ruumiillisen työn tekijän palkka.

4. Edunsaajan aikaisemmat ansiotulot, ammattitaitoisen miespuolisen ruumiillisen työn tekijän palkka, etuus ja perhelisä on laskettava samalta aikayksiköltä.

5. Muiden edunsaajien kohdalla etuuden tulee olla kohtuullisessa suhteessa edunsaaja. tyypin etuuteen.

6. Tässä artiklassa tarkoitetaan ammattitaitoisella miespuolisella ruumiillisen työn tekijällä

a) muun kuin sähkökoneita valmistavan koneenrakennusteollisuuden palveluksessa työskentelevää asentajaa tai sorvaajaa;

b) henkilöä, jonka voidaan katsoa tyypillisesti edustavan ammattitaitoista työntekijää ja joka on valittu 7 momentin määräysten mukaisesti;

c) henkilöä, jonka ansiotulot ovat yhtä suuret tai suuremmat kuin 75 prosentilla kaikista turvaa saavista henkilöistä, jolloin ansiotulot on laskettava vuoden tai lyhyemmän jakson perusteella sen mukaan kuin on määrätty;

d) tai henkilöä, jonka ansiotulot ovat 125 prosenttia kaikkien turvaa saavien henkilöiden keskimääräisistä ansiotuloista.

7. 6 momentin b kohdan tarkoittamaksi ammattitaitoisen työntekijän tyypiksi on valittava henkilö, joka työskentelee sellaisessa toimialaluokassa, johon kuuluu suurin määrä 7 artiklan b kohdassa tarkoitetun vakuutustapahtuman varalta turvattuja, ansiotyössä olevia mieshenkilöitä pääryhmässä, joka puolestaan käsittää suurimman määrän tällaisia henkilöitä; tähän tarkoitukseen on käytettävä Yhdistyneiden Kansakuntien Talous- ja sosiaalineuvoston seitsemännessä kokouksessaan 27 päivänä elokuuta 1948 hyväksymää kansainvälistä toimialaluokittelua, joka esitetään tämän yleissopimuksen liitteessä viimeksi vuonna 1968 muutetussa muodossaan, ja otettava huomioon tähän luokitukseen mahdollisesti myöhemmin tehtävät muutokset.

8. Milloin etuuden määrä vaihtelee alueittain, saadaan ammattitaitoinen miespuolinen ruumiillisen työn tekijä valita kullakin alueella tämän artiklan 6 ja 7 momentin mukaisesti.

9. Ammattitaitoisen miespuolisen ruumiillisen työn tekijän palkka määräytyy säännöllisestä työajasta maksettavan paikan mukaan, joka on määrätty työehtosopimuksessa tai, jos on sopivaa, kansallisessa lainsäädännössä tai sen nojalla tai vallitsevan tavan mukaan ja johon sisältyvät elinkustannusten kalleuden johdosta mahdollisesti maksettavat lisät; milloin palkkamäärät vaihtelevat alueittain eikä tämän artiklan 8 momenttia sovelleta, on keskimääräinen palkka otettava perustaksi.

23 artikla

1. Kun on kysymys toistuvaissuorituksesta, jota tämä artikla koskee, tulee etuuden, lisättynä vakuutustapahtuman aikana maksettavilla perhelisillä, olla määrältään sellainen, että se on edunsaajatyypin osalta 7 artiklan b kohdassa tarkoitetussa vakuutustapahtumassa vähintään 60 prosenttia tavallisen aikuisen miespuolisen sekatyöntekijän palkan ja niiden perhelisien yhteissummasta, jotka maksetaan turvaa saavalle henkilölle, jolla on samanlaiset perheenhuoltovelvollisuudet kuin edunsaajatyypillä.

2. Tavallisen aikuisen miespuolisen sekatyöntekijän palkka, etuus ja perhelisä on laskettava samalta aikayksiköltä.

3. Toisten edunsaajien osalta etuuden tulee olla kohtuullisessa suhteessa edunsaajatyypin etuuteen.

4. Tässä artiklassa tarkoitetaan tavallisella aikuisella miespuolisella sekatyöntekijällä

a) joko muun kuin sähkökoneita valmistavan koneenrakennusteollisuuden palveluksessa työskentelevää henkilöä, jonka voidaan katsoa tyypillisesti edustavan sekatyöntekijää;

b) tahi tyypillisesti ammattitaidotonta työntekijää edustavaa henkilöä, joka on valittu 5 momentin määräysten mukaisesti.

5. 4 momentin b kohdan tarkoittamaksi ammattitaidottoman työntekijän tyypiksi on valittava henkilö, joka työskentelee sellaisessa toimialaluokassa, johon kuuluu suurin määrä 7 artiklan b kohdassa tarkoitetun vakuutustapahtuman varalta turvattuja, ansiotyössä olevia mieshenkilöitä pääryhmässä, joka puolestaan käsittää suurimman määrän tällaisia henkilöitä; tähän tarkoitukseen on käytettävä Yhdistyneiden Kansakuntien Talous- ja sosiaalineuvoston seitsemännessä kokouksessaan 27 päivänä elokuuta 1948 hyväksymää kansainvälistä toimialaluokittelua, joka esitetään tämän yleissopimuksen liitteessä viimeksi vuonna 1968 muutetussa muodossaan, ja otettava huomioon tähän luokitukseen mahdollisesti myöhemmin tehtävät muutokset.

6. Milloin etuuden määrä vaihtelee alueittain, saadaan tavallinen aikuinen miespuolinen sekatyöntekijä valita kullakin alueella tämän artiklan 4 ja 5 momentin mukaisesti.

7. Tavallisen aikuisen miespuolisen sekatyöntekijän palkka määräytyy säännöllisestä työajasta maksettavan palkan mukaan, joka on määrätty työehtosopimuksessa tai, mikäli on sopivaa, kansallisessa lainsäädännössä tai sen nojalla tai vallitsevan tavan mukaan ja johon sisältyvät elinkustannusten kalleuden johdosta mahdollisesti maksettavat lisät; milloin palkkamäärät vaihtelevat alueittain eikä tämän artiklan 6 momenttia sovelleta, on keskimääräinen palkka otettava perustaksi.

24 artikla

Kun on kysymys toistuvaissuorituksesta, jota tämä artikla koskee,

a) on etuuden määrä laskettava määrätyn asteikon mukaan tai asteikon mukaan, jonka asianomainen julkinen viranomainen on määrättyjen sääntöjen mukaan vahvistanut;

b) saadaan etuuden määrää vähentää vain siinä määrin kuin edunsaajan perheen muut rahavarat ovat määrättyä, huomattavan suuruista rahamäärää tai asianomaisen julkisen viranomaisen määrättyjen sääntöjen mukaisesti määräämää huomattavan suuruista rahamäärää suuremmat;

c) tulee etuuden ja muiden rahavarojen yhteissumman b kohdassa tarkoitetun, huomattavan rahamäärän vähentämisen jälkeen olla sellainen, että se riittää turvaamaan edunsaajan perheelle terveelliset ja kohtuulliset elinehdot eikä se saa olla 23 artiklan a kohdan määräysten mukaan laskettua etuutta pienempi;

d) c kohdan määräykset on katsottava täytetyiksi, jos tämän yleissopimuksen mukaisesti maksettujen päivärahojen yhteissumma ylittää vähintään 30 prosentilla niiden päivärahojen yhteissumman, Johon olisi päädytty soveltamalla 23 artiklan sekä 19 artiklan b kohdan määräyksiä.

25 artikla

Jos jäsenvaltion lainsäädännön mukaan oikeus 18 artiklassa tarkoitettuun päivärahaan riippuu siitä, että turvaa saava henkilö on täyttänyt tiettyä odotusaikaa koskevan vaatimuksen, eivät tätä odotusaikaa koskevat ehdot saa olla sellaiset, että säännön mukaan turvaa saaviin henkilöryhmiin kuuluvat henkilöt menettäisivät oikeuden päivärahaan.

26 artikla

1. 18 artiklassa tarkoitettua päivärahaa on maksettava koko vakuutustapahtuman ajan; etuuden maksamisaikaa saadaan kuitenkin rajoittaa, mutta etuutta on maksettava vähintään 52 viikolta kussakin työkyvyttömyystapauksessa sen mukaan kuin siitä on määrätty.

2. Milloin 2 artiklan nojalla annettu ilmoitus on voimassa, ei 18 artiklassa tarkoitetun päivärahan maksamista saada rajoittaa 26 viikkoa lyhyempään kauteen missään työkyvyttömyystapauksessa sen mukaan kuin siitä on määrätty.

3. Mikäli jäsenvaltion lainsäädännön mukaan päivärahaa ei makseta ennen tietyn odotusajan päättymistä, ei odotusaika saa olla kolmea päivää pitempi laskettuna ansiotulon lakkaamispäivästä.

27 artikla

1. Milloin henkilö, joka sai tai oli hankkinut oikeuden saada 18 artiklassa tarkoitettua päivärahaa, kuolee, on hautausavustusta maksettava määrätyin ehdoin hänen jälkeenjääneille omaisilleen, muille henkilöille, joiden toimeentulo riippui hänestä, tai hautauskustannukset maksaneelle henkilölle.

2. Jäsenvaltio voi olla soveltamatta 1 momentin määräyksiä, jos seuraavat ehdot on täytetty:

a) jäsenvaltio on hyväksynyt vuoden 1967 työkyvyttömyys-, vanhuus- ja jälkeenjääneiden etuuksia koskevan yleissopimuksen IV osan sisältämät velvoitukset;

b) jäsenvaltion lainsäädännön mukaan maksetaan päivärahaa, joka määrältään vastaa vähintään 80 prosenttia turvaa saavien henkilöiden ansiotuloista;

c) julkisen viranomaisen valvonnassa oleva vapaaehtoinen vakuutus takaa hautausavustuksen maksamisen useimmille turvaa saaville henkilöille.

IV osa.

Yhteisiä määräyksiä.

28 artikla

1. Etuudesta, johon turvaa saava henkilö muuten olisi oikeutettu tämän yleissopimuksen mukaan, saadaan pidättää sellainen osa kuin mahdollisesti on määrätty

a) siksi ajaksi, jona asianomainen henkilö ei oleskele jäsenvaltion alueella;

b) siksi ajaksi, jona asianomainen henkilö saa korvausta samasta vakuutustapahtumasta kolmannelta henkilöltä siltä osin mikä vastaa tällaista korvausta;

c) jos asianomainen henkilö on yrittänyt saada etuuden vilpillisesti;

d) jos vakuutustapahtuma on aiheutunut asianomaisen henkilön rikollisesta teosta;

e) jos vakuutustapahtuma on aiheutunut asianomaisen henkilön vakavanlaatuisesta ja tahallisesta laiminlyönnistä;

f) jos asianomainen henkilö ilman pätevää syytä jättää käyttämättä hänelle tarjolla olevaa lääkintähuoltoa tai kuntoutusmahdollisuuksia tahi ei noudata vakuutus tapahtuman sattumisen tai sen jatkumisen toteamista tai edunsaaJan käyttäytymistä koskevia määräyksiä;

g) kun on kysymys 18 artiklassa tarkoitetusta päivärahasta siksi ajaksi, jona asianomaiselle henkilölle annetaan elatus julkisista varoista tai jonkin sosiaaliturvalaitoksen tai -elimen kustannuksella;

h) kun on kysymys 18 artiklassa tarkoitetusta päivärahasta siksi ajaksi, jona asianomainen henkilö saa muuta rahana maksettavaa sosiaaliturvan etuutta, perhelisää lukuunottamatta, edellytettynä, että 18 artiklan mukaan maksettavasta etuudesta pidätetty osa ei ylitä toisen etuuden määrää.

2. Määrätyissä tapauksissa ja rajoissa, on osa siitä päivärahasta, joka muuten olisi myönnetty, maksettava asianomaisen henkilön huollettavana oleville henkilöille.

29 artikla

1. Jokaisella edunhakijalla tulee olla oikeus valittaa etuuden epäämisestä tai etuuden laatua tai määrää koskevasta päätöksestä.

2. Milloin tätä yleissopimusta sovellettaessa lääkintähuollon hallinto on uskottu lakia säätävälle elimelle vastuussa olevalle valtion virastolle, voidaan tämän artiklan 1 momentissa määrätty muutoksenhakuoikeus korvata oikeudella saada lääkintähuollon epäämistä tai annetun lääkintähuollon laatua koskeva valitus asianomaisen viranomaisen tutkittavaksi.

30 artikla

1. Kunkin jäsenvaltion tulee ottaa yleinen vastuu siitä, että tämän yleissopimuksen nojalla saatavia etuuksia asianmukaisesti myönnetään, ja ryhtyä siinä tarkoituksessa kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin.

2. Kunkin jäsenvaltion tulee ottaa yleinen vastuu niiden laitosten ja elinten asianmukaisesta hallinnosta, jotka hoitavat tämän yleissopimuksen soveltamista.

31 artikla

Milloin hallintoa ei ole uskottu julkisten viranomaisten valvonnassa olevalle laitokselle tai lakiasäätävälle elimelle vastuussa olevalle valtion virastolle,

a) tulee turvaan oikeutettujen henkilöiden edustajien osallistua hallintoon määrätyin ehdoin;

b) on kansallisessa lainsäädännössä määrättävä, että työnantajien edustajien tulee osallistua hallintoon, milloin se on sopivaa;

c) kansallisessa lainsäädännössä voidaan myös määrätä, että julkisten viranomaisten edustajien tulee osallistua siihen.

32 artikla

Kunkin jäsenvaltion tulee alueellaan taata ulkomaalaisille, jotka vakinaisesti asuvat tai työskentelevät maassa, samanlaiset oikeudet kuin omille kansalaisilleen tämän yleissopimuksen mukaan myönnettävien etuuksien saantiin.

33 artikla

1. Kun jäsenvaltio

a) on hyväksynyt tämän yleissopimuksen velvoitukset käyttämättä hyväkseen 2 ja 3 artikloissa esitettyjä mahdollisuuksia poikkeusten tekemiseen tai soveltamisalan ulkopuolelle jättämiseen;

b) kokonaisuudessaan myöntää paremmat edut kuin mitkä yleissopimuksessa määrätään ja käyttää lääkintähuoltoon ja päivärahoihin yhteensä vähintään neljä prosenttia maan kansantulosta; ja

c) täyttää vähintään kaksi seuraavasta kolmesta ehdosta, nimittäin

i) turvaa ansiotyössä olevasta väestöstä prosentuaalisesti vähintään kymmenen yksikköä enemmän kuin 10 artiklan b kohdassa ja 19 artiklan b kohdassa vaaditaan tai kaikista asukkaista vähintään kymmenen yksikköä enemmän kuin 10 artiklan c kohdassa vaaditaan,

ii) antaa sairaanhoidon muodossa ja ennakolta ehkäisevänä hoitona lääkintähuoltoa, joka on tasoltaan huomattavasti korkeampaa kuin 13 artiklassa vaadittu lääkintähuolto,

iii) maksaa päivärahaa, joka on vähintään kymmenen yksikköä suurempi kuin 22 ja 23 artikloissa määrätty prosentti,

se saa kuultuaan edustavimpia työnantaja- ja työntekijäjärjestöjä, mikäli niitä on, poiketa tilapäisesti eräistä yleissopimuksen II ja III osan määräyksistä ehdolla, että tällaiset poikkeukset eivät oleellisesti vähennä tai huononna tässä yleissopimuksessa taattuja perusoikeuksia.

2. Jokaisen tällaista poikkeusmahdollisuutta hyväkseen käyttäneen jäsenvaltion tulee ilmoittaa tämän sopimuksen soveltamista koskevissa raporteissaan, jotka se on velvollinen esittämään Kansainvälisen työjärjestön perussäännön 22 artiklan mukaisesti, mikä on sen lainsäädännön ja vallitsevan käytännön tilanne poikkeukseen nähden sekä mitä edistystä on mahdollisesti tapahtunut pyrittäessä yleissopimuksen määräysten täydelliseen soveltamiseen.

34 artikla

Tämä yleissopimus ei koske

a) vakuutustapahtumia, jotka ovat toteutuneet ennen kuin yleissopimus tuli voimaan asianomaiseen jäsenvaltioon nähden;

b) etuuksia vakuutustapahtumissa, jotka toteutuvat yleissopimuksen tultua voimaan asianomaiseen jäsenvaltioon nähden, mikäli oikeus tällaiseen etuuteen on peräisin sopimuksen voimaantuloa edeltäneeltä ajalta.

V osa.

Loppumääräykset

35 artikla

Tällä yleissopimuksella muutetaan vuoden 1927 sairausvakuutussopimus (teollisuus) ja vuoden 1927 sairausvakuutussopimus (maatalous).

36 artikla

1. Vuoden 1952 sosiaaliturvan vähimmäistasoa koskevan sopimuksen 75 artiklan mukaisesti lakkaavat mainitun sopimuksen III osa ja sen muiden osien vastaavat määräykset koskemasta jokaista tämän yleissopimuksen ratifioinutta jäsenvaltiota siitä päivästä, jona tämä yleissopimus tulee sitovaksi tähän jäsenvaltioon nähden, eikä mikään 3 artiklaan perustuva ilmoitus ole voimassa.

2. Edellytettynä ettei mikään 3 artiklaan perustuva ilmoitus ole voimassa on katsottava tämän yleissopimuksen velvoitusten hyväksymisen sisältävän vuoden 1952 sosiaaliturvan vähimmäistasoa koskevan yleissopimuksen III osan velvoitusten ja sen muiden osien vastaavien määräysten hyväksymisen viimeksi mainitun sopimuksen 2 artiklan soveltamista silmällä pitäen.

37 artikla

Jos yleissopimuksessa, jonka konferenssi myöhemmin saattaa hyväksyä ja joka koskee jotakin tai joitakin tässä yleissopimuksessa käsiteltyjä aiheita, niin määrätään, tulee niiden tämän yleissopimuksen määräysten, Jotka erityisesti on mainittu uudessa yleissopimuksessa, lakata olemasta voimassa uuden yleissopimuksen ratifioineeseen jäsenvaltioon nähden siitä päivästä lähtien, jona uusi yleissopimus tulee voimaan tähän jäsenvaltioon nähden.

38 artikla

Tämän yleissopimuksen viralliset ratifioinnit on lähetettävä Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajalle rekisteröitäviksi.

39 artikla

1. Tämä yleissopimus sitoo vain niitä Kansainvälisen työjärjestön jäsenvaltioita, joiden ratifioinnit pääjohtaja on rekisteröinyt.

2. Tämä yleissopimus tulee voimaan 12 kuukauden kuluttua siitä päivästä, jolloin pääjohtaja on rekisteröinyt kahden jäsenvaltion ratifioinnit.

3. Sen jälkeen tämä yleissopimus tulee voimaan kunkin jäsenvaltion osalta 12 kuukauden kuluttua siitä päivästä, jolloin sen ratifiointi on rekisteröity.

40 artikla

1. Tämän yleissopimuksen ratifioinut jäsenvaltio voi kymmenen vuoden kuluttua siitä päivästä, jolloin sopimus ensiksi tuli voimaan, sanoa sen irti kirjelmällä, joka lähetetään Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajan rekisteröitäväksi. Irtisanominen ei tule voimaan ennen kuin vuoden kuluttua sen rekisteröimisestä.

2. Tämän yleissopimuksen ratifioinut jäsenvaltio, joka ei vuoden kuluessa edellisessä momentissa mainitun kymmenen vuoden määräajan päättymisestä käytä tässä artiklassa varattua irtisanomisoikeutta, on sidottu sopimukseen uudeksi kymmenvuotiskaudeksi ja voi sen jälkeen tässä artiklassa määrätyin ehdoin sanoa irti sopimuksen kunkin kymmenvuotiskauden päätyttyä.

41 artikla

1. Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajan on annettava Kansainvälisen työjärjestön jäsenvaltioille tieto kaikista järjestön jäsenvaltioiden hänelle ilmoittamista ratifioinneista ja irtisanomisista.

2. Ilmoittaessaan järjestön jäsenvaltioille toisen hänelle ilmoitetun ratifioinnin rekisteröimisestä pääjohtajan on kiinnitettävä jäsenvaltioiden huomio yleissopimuksen voimaantulopäivään.

42 artikla

Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajan on annettava kaikista edellisten artiklojen mukaisesti rekisteröimistään ratifioinneista ja irtisanomisista Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille täydelliset tiedot Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan 102 artiklan mukaista rekisteröintiä varten.

43 artikla

Kansainvälisen työtoimiston hallintoneuvoston on, milloin se katsoo tarpeelliseksi, annettava yleiselle konferenssille tämän yleissopimuksen soveltamista koskeva selostus sekä tutkittava, onko aihetta ottaa konferenssin työjärjestykseen kysymys sopimuksen täydellisestä tai osittaisesta muuttamisesta.

44 artikla

1. Mikäli konferenssi hyväksyy uuden yleissopimuksen, joka kokonaan tai osittain muuttaa tämän yleissopimuksen, eikä uusi yleissopimus määrää toisin, niin

a) kun jäsenvaltio ratifioi uuden muutetun yleissopimuksen, aiheutuu tästä välittömästi ipso jure tämän yleissopimuksen irtisanominen 40 artiklan määräyksistä riippumatta, kun uusi muutettu yleissopimus tulee voimaan;

b) sen jälkeen kun uusi muutettu yleissopimus on tullut voimaan, eivät jäsenvaltiot enää voi ratifioida tätä yleissopimusta.

2. Tämä yleissopimus jää kuitenkin nykyisen muotoisena ja sisältöisenä voimaan niiden jäsenvaltioiden osalta, jotka ovat sen ratifioineet, mutta eivät ole ratifioineet muutettua yleissopimusta.

45 artikla

Tämän yleissopimuksen englannin- ja ranskankieliset tekstit ovat kumpikin yhtä todistusvoimaiset.

LIITE Kansainvälinen tyyppitoimialaluokitus (Muutettu v. 1968)

Toimialanimikkeistö

(taulukko painettuna)

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.