Asetus Suomen, Islannin, Norjan, Ruotsin ja Tanskan kesken 6 päivänä helmikuuta 1931 tehdyn, avioliittoa, lapseksiottamista ja holhousta koskevia kansainvälis-yksityisoikeudellisia määräyksiä sisältävän Pohjoismaisen sopimuksen muuttamista koskevan sopimuksen voimaansaattamisesta.
- Allekirjoituspäivä
Ulkoasiainministerin esittelystä säädetään:
Suomen, Islannin, Norjan, Ruotsin ja Tanskan välisen 6 päivänä helmikuuta 1931 tehdyn, avioliittoa, lapseksiottamista ja holhousta koskevia kansainvälis-yksityisoikeudellisia määräyksiä sisältävän pohjoismaisen sopimuksen muuttamisesta Tukholmassa 20 päivänä marraskuuta 1973 tehty sopimus, jonka eräät määräykset 29 päivänä joulukuuta 1973 annetulla lailla (57/74) hyväksytty ja jota koskevat ratifioimiskirjat on talletettu Ruotsin ulkoasiainministeriöön 31 päivänä joulukuuta 1973, on voimassa 1 päivästä tammikuuta 1974 niin kuin siitä on sovittu.
SOPIMUS Suomen, Islannin, Norjan, Ruotsin ja Tanskan välinen sopimus 6 päivänä helmikuuta 1931 tehdyn, avioliittoa, lapseksiottamista ja holhousta koskevia kansainvälis-yksityisoikeudellisia määräyksiä sisältävän Pohjoismaisen sopimuksen muuttamisesta
Suomen, Islannin, Norjan, Ruotsin ja Tanskan hallitukset ovat sopineet, että 6 päivänä helmikuuta 1931 tehdyn, avioliittoa, lapseksiottamista ja holhousta koskevia kansainvälisyksityisoikeudellisia määräyksiä sisältävän pohjoismaisen sopimuksen 1, 9, 10 ja 22 artikla muutetaan näin kuuluviksi.
1 artikla
Milloin jonkin sopimusvaltion kansalainen hakee avioesteiden tutkimista tai kuuluttamista toisen sopimusvaltion viranomaiselta, tutkitaan hänen oikeutensa mennä avioliittoon tämän valtion lain mukaan, jos jommallakummalla kihlatuista on siellä kotipaikka, mutta muuten hänen kotimaansa lain mukaan. Viimeksi mainittua lakia on kuitenkin aina sovellettava, jos hakija sitä vaatii. Jos kotimaan lakia on sovellettava, asianomainen viranomainen voi velvoittaa hakijan selvittämään oikeutensa mennä avioliittoon esittämällä siitä kotimaan viranomaisen todistuksen.
Jos avioesteitä sopimusvaltiossa tutkittaessa sen valtion lain mukaan ei vaadita vanhempien tai holhoojan suostumusta avioliiton päättämiseen, on sellaisen henkilön osalta, jolla on kotipaikka toisessa sopimusvaltiossa, noudatettava, mitä tämän valtion laissa säädetään sellaisen suostumuksen tarpeellisuudesta.
Avioesteiden tutkimisesta sekä kuuluttamisesta on muutoin voimassa sen valtion laki, johon tutkija- tai kuulutusviranomainen kuuluu.
9 artikla
Tutkittaessa 7 ja 8 artiklassa mainittuja kysymyksiä noudatetaan jokaisessa valtiossa siellä voimassa olevaa lakia. Ositusta ja vahingonkorvausta koskevat asiat on kuitenkin aina ratkaistava sen lain mukaan, jota 3 artiklan mukaan on sovellettava puolisoiden varallisuussuhteisiin.
Asumusero, joka on saatu jossakin sopimusvaltiossa, tuottaa toisessa sopimusvaltiossa saman oikeuden avioeroon kuin siinä valtiossa myönnetty asumusero.
Puolisoilla, jotka ovat saaneet asumuseron toisessa sopimusvaltiossa ja jotka eivät ole palanneet yhteiselämään, on oikeus saada avioero sopimusvaltiossa, jonka laissa ei ole säännöksiä asumuserosta vaan avioeroa eräissä tapauksissa edeltävästä harkinta-ajasta, mikäli puolisot ovat asumuseron myöntämisen jälkeen asuneet erillään harkinta-ajan pituisen ajan.
10 artikla
Milloin asumuseron saaneiden puolisoiden varallisuussuhteisiin on sovellettava sopimusvaltion lakia, jossa ei ole säännöksiä asumuserosta, ei puolisolla ole avio-oikeutta omaisuuteen, jonka toinen puoliso saa asumuseron myöntämisen jälkeen. Velan kattaminen on sellaisessa tapauksessa suoritettava asumuseron myöntämisen aikaan vallinneiden olosuhteiden mukaisesti. Tällöin on muutoin vastaavasti sovellettava mainitussa valtiossa avioeron jälkeen toimitettavasta osituksesta voimassa olevia säännöksiä.
Jos puoliso kuolee asumuseron myöntämisen jälkeen, on voimassa oleva asumusero rinnastettava avioeroon, milloin eloonjääneen puolison oikeuteen saada perintönä tai testamentilla omaisuutta kuolleen puolison jälkeen on sovellettava sopimusvaltion lakia, jossa ei ole säännöksiä asumuserosta.
22 artikla
Lainvoimainen tuomio tai hallinnollisen viranomaisen päätös, joka on jossakin sopimusvaltiossa annettu 5, 7, 8,11, 13,14,15, 19 tai 21 artiklan mukaisesti, on oleva voimassa muissa sopimusvaltioissa erityisettä vahvistuksetta ja näiden viranomaisten tutkimatta, onko ratkaisu oikea vai ovatko sen edellytykset olemassa, mikäli ratkaisu perustuu siihen, että asianomaisella henkilöllä on katsottu olevan kotipaikka tai kansalaisoikeus jossakin sopimusvaltiossa. Sama on voimassa myös, milloin jossakin sopimusvaltiossa annettu lainvoimainen tuomio koskee sopimusvaltion kansalaisten kesken solmitun avioliiton mitättömyyttä tai peruutumista.
Sopimusvaltiot voivat yhtyä tähän sopimukseen
a) allekirjoittamalla sen, tekemättä ratifiointia koskevaa ehtoa, tai
b) allekirjoittamalla sen ratifiointia koskevin ehdoin.
Ratifioimisasiakirjat on talletettava Ruotsin ulkoasiaindepartementtiin.
Sopimus tulee voimaan sen tammi- tai heinäkuun 1 päivänä, joka lähinnä seuraa sen jälkeen, kun kaikki sopimusvaltiot ovat siihen yhtyneet.
Sovellettaessa sopimusta Fär-saarilla ja Grönlannissa Tanskan oikeusministeriö voi neuvoteltuaan muiden sopimusvaltioiden oikeusministeriöiden kanssa vahvistaa tehtäväksi sellaisia poikkeuksia, joita Fär-saarten tai Grönlannin erityiset olot voivat edellyttää.
Tämän vakuudeksi ovat valtuutetut allekirjoittaneet tämän sopimuksen.
Laadittu Tukholmassa 20 päivänä marraskuuta 1973 yhtenä suomen-, islannin-, norjan-, ruotsin- ja tanskankielisenä kappaleena, jossa ruotsiksi on kaksi tekstiä, toinen Suomea ja toinen Ruotsia varten.