64/1970

YLEISSOPIMUS, joka koskee merenkulkijain kansallisia henkilöllisyystodistuksia

Kansainvälisen työjärjestön yleinen konferenssi,

aloitettuaan Kansainvälisen työtoimiston hallintoneuvoston kokoonkutsumana Genevessä 29 päivänä huhtikuuta 1958 neljännenkymmenennenensimmäisen istuntokautensa ja

päätettyään hyväksyä eräitä ehdotuksia, jotka koskevat merenkulkijain kansallisten henkilöllisyystodistusten vastavuoroista tai kansainvälistä tunnustamista, mikä kysymys on seitsemäntenä kohtana istuntokauden työjärjestyksessä, sekä

päätettyään, että nämä ehdotukset laaditaan kansainvälisen yleissopimuksen muotoon, hyväksyy tänä 13 päivänä toukokuuta 1958 seuraavan yleissopimuksen, jonka nimenä on "Merenkulkijain henkilöllisyystodistuksia koskeva yleissopimus, 1958":

1 artikla

1. Tämä yleissopimus koskee jokaista merenkulkijaa, olkoon hän missä toimessa tahansa aluksessa, sota-alusta lukuunottamatta, joka on rekisteröity alueella, johon nähden tämä yleissopimus on voimassa, ja jota vakinaisesti käytetään merenkulkuun.

2. Mikäli syntyy epätietoisuutta siitä, onko joitakin henkilöryhmiä pidettävä tässä yleissopimuksessa tarkoitettuina merenkulkijoina, kysymys siitä on kunkin maan asianomaisen viranomaisen ratkaistava kuultuaan asianomaisia laivanvarustajain ja merenkulkijain järjestöjä.

2 artikla

1. Jäsenvaltion, johon nähden tämä yleissopimus on voimassa, on annettava jokaiselle kansalaiselleen, joka on merenkulkija, hänen pyynnöstään tämän yleissopimuksen 4 artiklan määräysten mukainen merenkulkijan henkilöllisyystodistus. Mikäli ei kuitenkaan ole mahdollista antaa tällaista todistusta joillekin merenkulkijaryhmille, voi jäsenvaltio antaa sen asemesta passin, josta ilmenee, että sen haltija on merenkulkija, ja on tällaisella passilla tätä sopimusta sovellettaessa sama pätevyys kuin merenkulkijan henkilöllisyystodistuksella.

2. Jäsenvaltio, johon nähden tämä yleissopimus on voimassa, voi pyynnöstä antaa merenkulkijan henkilöllisyystodistuksen jokaiselle muullekin merenkulkijalle, joka on toimessa sen alueella rekisteröidyssä aluksessa tai joka on otettu sen alueella olevan työnvälitystoimiston kirjoihin.

3 artikla

Merenkulkijan henkilöllisyystodistuksen tulee aina olla merenkulkijan hallussa.

4 artikla

1. Merenkulkijan henkilöllisyystodistuksen on oltava muodoltaan yksinkertainen, kestävästä aineesta valmistettu ja siten laadittu, että jokainen muutos on helposti havaittavissa.

2. Merenkulkijan henkilöllisyystodistuksessa on oltava todistuksen antaneen viranomaisen nimi ja virka-asema, antamisaika ja -paikka sekä maininta siitä, että todistus on tässä yleissopimuksessa tarkoitettu merenkulkijan henkilöllisyystodistus.

3. Merenkulkijan henkilöllisyystodistuksessa on oltava seuraavat sen haltijaa koskevat tiedot:

a) täydellinen niini (etunimi ja sukunimi);

b) syntymäaika ja -paikka;

c) kansalaisuus;

d) tuntomerkit;

e) valokuva; ja

f) nimikirjoitus tai, mikäli asianomainen ei osaa kirjoittaa nimeään, peukalonjälki.

4. Mikäli jäsenvaltio antaa merenkulkijan henkilöllisyystodistuksen ulkomaalaiselle merenkulkijalle, todistuksessa ei tarvitse olla mainintaa hänen kansalaisuudestaan; tällainen maininta ei myöskään ole sitova todistus hänen kansalaisuudestaan.

5. Merenkulkijan henkilöllisyystodistuksesta on selvästi käytävä ilmi todistuksen voimassaoloaikaa koskevat rajoitukset.

6. Huomioon ottaen edellisten momenttien määräykset on sen jäsenvaltion, joka antaa merenkulkijan henkilöllisyystodistuksen, määrättävä sen täsmällinen muoto ja sisältö kuultuaan asianomaisia laivanvarustajin ja merenkulkijain järjestöjä.

7. Kansallisessa lainsäädännössä voidaan merenkulkijan henkilöllisyystodistukseen määrätä otettavaksi muitakin tietoja.

5 artikla

1. Merenkulkijan, jolla on voimassa oleva merenkulkijan henkilöllisyystodistus, jonka on antanut sen alueen asianomainen viranomainen, johon nähden tämä yleissopimus on voimassa, on sallittava palata tuolle alueelle.

2. Merenkulkijalle on myönnettävä oikeus tällaiseen palaamiseen vähintään yhden vuoden aikana todistuksen voimassaoloajan päättymisestä.

6 artikla

1. Jäsenvaltion on sallittava merenkulkijan, jolla on voimassa oleva merenkulkijan henkilöllisyystodistus, päästä alueelle, johon nähden tämä yleissopimus on voimassa, milloin pääsyä pyydetään tilapäistä maissakäyntiä varten aluksen ollessa satamassa.

2. Mikäli merenkulkijan henkilöllisyystodistuksessa on tilaa sitä koskeville merkinnöille, jäsenvaltion on sallittava merenkulkijan, jolla on voimassa oleva merenkulkijan henkilöllisyystodistus, päästä alueelle, johon nähden tämä yleissopimus on voimassa, myös milloin asianomainen anoo pääsyä:

a) mennäkseen omalle alukselleen tai siirtyäkseen toiseen alukseen;

b) kauttakulkua varten päästäkseen toisessa maassa olevalle alukselleen tai kotimaahan palauttamista varten; tai

c) muuta asianomaisen jäsenvaltion viranomaisten hyväksymää tarkoitusta varten.

3. Ennen kuin jäsenvaltio sallii pääsyn alueelleen edellisessä momentissa mainittua tarkoitusta varten, se voi vaatia asianomaiselta merenkulkijalta, laivanvarustajalta tai tämän edustajalta tahi asianomaiselta konsulilta merenkulkijan matka-aikeesta ja hänen mahdollisuudestaan sen toteuttamiseen riittävän selvityksen kirjallisine todistuksineen. Jäsenvaltio voi myös rajoittaa merenkulkijan oleskelun sen pituiseksi kuin kysymyksessä olevan tarkoituksen kannalta on katsottava kohtuulliseksi.

4. Tämän artiklan määräykset eivät voi rajoittaa jäsenvaltion oikeutta estää jonkun henkilön pääsy tai jääminen sen alueelle.

7 artikla

Tämän yleissopimuksen viralliset ratifioinnit on lähetettävä Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajalle rekisteröitäviksi.

8 artikla

1. Tämä yleissopimus sitoo vain niitä Kansainvälisen työjärjestön jäsenvaltioita, joiden ratifioinnit pääjohtaja on rekisteröinyt.

2. Yleissopimus tulee voimaan 12 kuukauden kuluttua siitä päivästä, jolloin pääjohtaja on rekisteröinyt kahden jäsenvaltion ratifioinnit.

3. Sen jälkeen tämä yleissopimus tulee voimaan kunkin jäsenvaltion osalta 12 kuukauden kuluttua siitä päivästä, jolloin asianomaisen jäsenvaltion ratifiointi on rekisteröity.

9 artikla

1. Tämän yleissopimuksen ratifioinut jäsenvaltio voi kymmenen vuoden kuluttua siitä päivästä, jolloin sopimus ensiksi tuli voimaan, sanoa sen irti kirjelmällä, joka on lähetettävä Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajan rekisteröitäväksi. Irtisanominen ei tule voimaan ennen kuin vuoden kuluttua sen rekisteröimisestä.

2. Tämän yleissopimuksen ratifioinut jäsenvaltio, joka ei vuoden kuluessa edellisessä momentissa mainitun kymmenen vuoden määräajan päättymisestä käytä tässä artiklassa määrättyä irtisanomisoikeutta, on sidottu sopimukseen uudeksi kymmenvuotiskaudeksi ja voi sen jälkeen tässä artiklassa määrätyin ehdoin sanoa irti sopimuksen kunkin kymmenvuotiskauden päätyttyä.

10 artikla

1. Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajan on annettava kaikille Kansainvälisen työjärjestön jäsenvaltioille tieto jäsenvaltioiden hänelle ilmoittamista ratifioinneista ja irtisanomisista.

2. Ilmoittaessaan järjestön jäsenvaltioille toisen hänelle ilmoitetun ratifioinnin rekisteröimisestä pääjohtajan on kiinnitettävä jäsenvaltioiden huomio yleissopimuksen voimaantulopäivään.

11 artikla

Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajan on kaikista edellisten artiklojen mukaisesti rekisteröimistään ratifioinneista ja irtisanomisista annettava Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan 102 artiklan mukaisesti rekisteröintiä varten täydelliset tiedot.

12 artikla

Kansainvälisen työtoimiston hallintoneuvoston on, silloin kun se katsoo välttämättömäksi, esitettävä yleiselle konferenssille tämän yleissopimuksen soveltamista koskeva selostus sekä tutkittava, onko tarkoituksenmukaista ottaa konferenssin työjärjestykseen kysymys yleissopimuksen täydellisestä tai osittaisesta muuttamisesta.

13 artikla

1. Mikäli konferenssi hyväksyy uuden yleissopimuksen, joka kokonaan tai osittain muuttaa tämän yleissopimuksen, eikä uusi yleissopimus toisin määrää, niin

a) kun jäsenvaltio ratifioi uuden muutetun yleissopimuksen, aiheutuu tästä välittömästi ipso jure tämän yleissopimuksen irtisanominen 9 artiklan määräyksistä riippumatta, kun uusi muutettu yleissopimus tulee voimaan;

b) sen jälkeen kun uusi muutettu yleissopimus on tullut voimaan, eivät jäsenvaltiot enää voi ratifioida tätä yleissopimusta.

2. Tämä yleissopimus jää kuitenkin nykyisen muotoisena ja sisältöisenä voimaan niiden jäsenvaltioiden osalta, jotka ovat sen ratifioineet, mutta eivät ole ratifioineet muutettua yleissopimusta.

14 artikla

Tämä yleissopimuksen englannin- ja ranskankieliset tekstit ovat kumpikin yhtä todistusvoimaiset.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.