59/1970

Suomen Tasavallan hallituksen ja Bulgarian Kansantasavallan hallituksen välinen kansainvälisiä maantiekuljetuksia koskeva SOPIMUS

Suomen Tasavallan hallitus ja Bulgarian Kansantasavallan hallitus, haluten lujittaa kaupallisia suhteitaan ja edistää henkilö- ja tavarakuljetusta maanteitse kummankin sopimusvaltion välillä ja niiden alueiden kautta,

ovat sopineet seuraavasta:

1 artikla

Tässä sopimuksessa määritellyin ehdoin voivat sopimuspuolten liikenteenharjoittajat suorittaa kansainvälisiä maantiekuljetuksia molempien sopimusvaltioiden välillä ja niiden alueiden kautta jommassakummassa sopimusvaltiossa rekisteröidyillä moottoriajoneuvoilla.

I. Henkilöliikenne

2 artikla

1. Kaikkiin muihin kuin 4 artiklassa määrättyihin henkilökuljetuksiin linja-autolla sopimusvaltioiden välillä tai niiden alueiden kautta tarvitaan lupa.

2. Tässä sopimuksessa ymmärretään "linjaautolla" henkilöiden kuljetukseen tarkoitettua moottoriajoneuvoa, jossa kuljettajan paikan lisäksi on enemmän kuin kahdeksan istumapaikkaa.

3 artikla

1. Säännölliseen henkilökuljetukseen molempien sopimusvaltioiden välillä tai niiden alueiden kautta tarvitaan edeltäkäsin annettava lupa.

2. Kummankin sopimusvaltion asianomaiset viranomaiset antavat luvan alueellaan suoritettavaa kuljetuksen osaa varten.

3. Sopimusvaltioiden asianomaiset viranomaiset määräävät yhdessä lupien antomenettelyn ja -ehdot.

4 artikla

1. Satunnaisiin henkilökuljetuksiin ei tarvita lupaa. Tällaisesta kuljetuksesta on kysymys, kun samoja henkilöitä kuljetetaan samalla ajoneuvolla joko

a) kiertomatkalla, joka alkaa ja joka on tarkoitettu päättymään ajoneuvon rekisteröintimaassa tai

b) matkalla, joka alkaa ajoneuvon rekisteröintimaassa olevalta paikkakunnalta ja päättyy toisen valtion alueella olevaan määräpaikkaan edellyttäen, että ellei muuta lupaa ole, ajoneuvo poistuu tältä alueelta tyhjänä.

2. Tämän artiklan 1 kohdan määräysten mukaisia satunnaisia henkilökuljetuksia suorittavien liikenteenharjoittajien on vaadittaessa esitettävä matkustajaluettelo tarkastusviranomaisille.

5 artikla

Edellämainituissa kuljetuksissa epäkuntoon joutuneen linja-auton korvaaminen toisella linja-autolla samoin kuin rikkoutuneen linja-auton kuljetus sallitaan myös ilman lupaa.

II. Tavaraliikenne

6 artikla

Tavarakuljetuksiin molempien valtioiden välillä tai niiden alueiden kautta tarvitaan lupa, mikäli asianomaiset viranomaiset eivät toisin sovi.

7 artikla

Lupaa ei kuitenkaan vaadita

a) rikkoutuneen ajoneuvon korvaamiseen toisella ja/tai rikkoutuneen ajoneuvon kuljetukseen;

b) taideteosten kuljetukseen;

c) satunnaiseen ainoastaan mainostukseen tai opetukseen tarkoitettujen esineiden tai varusteiden kuljetukseen;

d) lavasteiden, varusteiden tai eläinten kuljetukseen teatteri-, musiikki-, elokuva-, sirkus- tai urheilutilaisuuksiin taikka näyttelyihin tahi messuille taikka radio-, televisio- tai elokuvaohjelmien valmistuspaikoille tai sieltä pois;

e) tavaroiden kuljetukseen messuja tai näyttelyitä varten;

f) hautauskuljetuksiin;

g) postin kuljetukseen;

h) kotitaloustavaroiden kuljetukseen;

i) tavarakuljetukseen tähän tarkoitetuilla moottoriajoneuvoilla, joiden todellinen kokonaispaino (perävaunu mukaanluettuna) ei ylitä 1000 kg;

j) lentoreittien muutoksista aiheutuneisiin tavaroiden kuljetuksiin lentokentille ja lentokentiltä; tai

k) asianomaisten viranomaisten tekemän sopimuksen mukaisesti muiden kuin yllä määriteltyjen tavaroiden kuljetukseen.

8 artikla

1. Sopimusvaltioiden asianomaiset viranomaiset voivat sopia seuraavanlaisten lupien käytöstä:

a) määräaikaiset luvat, jotka oikeuttavat rajoittamattomaan määrään kuljetuksia tänä aikana; tai

b) luvat yhtä kuljetusta varten.

2. Lupa oikeuttaa myös kuljetukseen paluumatkalla toisen valtion alueelta. Kauttakulkukuljetukseen tarvitaan meno- ja paluumatkaa varten eri luvat.

3. Lupaa saa käyttää ainoastaan liikenteenharjoittaja, jolle se on annettu.

4. Sopimusvaltioiden asianomaiset viranomaiset sopivat yhdessä luvan mallista.

9 artikla

1. Ajoneuvon rekisteröintimaan asianomaiset viranomaiset antavat luvat toisen sopimusvaltion asianomaisten viranomaisten puolesta vuosittain yhdessä vastavuoroisuuden pohjalta määrättävien kiintiöiden rajoissa.

2. Jommankumman sopimusvaltion pyynnöstä voidaan määrätyn kiintiön lisäksi antaa ylimääräisiä lupia.

10 artikla

Jos kuljetuksia suorittavan ajoneuvon tai ajoneuvoyhdistelmän painot tai päämitat ylittävät toisessa sopimusvaltiossa sallitut enimmäismäärät, tarvitaan tähän 8 artiklassa mainitun luvan lisäksi tämän valtion asianomaisen viranomaisen antama erikoislupa.

III. Yleisiä määräyksiä

11 artikla

1. Liikenteenharjoittaja ei saa suorittaa matkustajien ja tavaroiden kuljetuksia kahden toisen sopimusvaltion alueella sijaitsevan paikan välillä.

2. Liikenteenharjoittaja saa suorittaa kuljetuksia toisen sopimusvaltion alueen ja kolmannen maan välillä edellyttäen, että tämän sopimusvaltion asianomaiset viranomaiset ovat antaneet siihen erikoisluvan.

12 artikla

Lupien on oltava mukana kaikilla matkoilla toisen sopimusvaltion alueella ja ne on vaadittaessa esitettävä tarkastusviranomaisille.

13 artikla

Niin matkustajien kuin tavaroidenkin kuljetukseen käytettyjen ajoneuvojen tulee olla suoritettaviin kuljetuksiin sopivia ja ne tulee pitää hyvässä teknillisessä yleiskunnossa rekisteröintimaan määräysten mukaisesti.

14 artikla

Toisen sopimusvaltion alueella suoritettavat tämän sopimuksen tarkoittamat matkustajien ja tavaroiden kuljetukset sekä tällaisia kuljetuksia suorittavat moottoriajoneuvot ovat vapautettuja tässä sopimuksessa mainituista luvista kannettavista veroista ja maksuista sekä yksittäiselle kuljetukselle erikseen määrättävistä veroista ja maksuista.

15 artikla

1. Ajoneuvon tavanomaisissa polttoainesäiliöissä oleva polttoaine saadaan tuoda maahan tuontimaksuitta ja veroitta kieltojen ja rajoitusten estämättä.

2. Tavanomaisella polttoainesäiliöllä tarkoitetaan alunperin kyseistä ajoneuvotyyppiä varten tarkoitettua polttoainesäiliötä.

3. Varaosat ja voiteluaineet ovat vapaat tuontimaksuista ja veroista. Käyttämättömät varaosat tulee viedä maasta ja vaihdetut osat joko viedä maasta, hävittää tai poistaa sillä alueella voimassa olevien määräysten mukaisesti, jolla ajoneuvo toimii.

16 artikla

Tämän sopimuksen määräyksistä syntyvien velvoitteiden nojalla erääntyvät maksut suoritetaan molempien valtioiden välillä voimassa olevan maksusopimuksen mukaisesti.

17 artikla

Kysymyksiin, joita ei ole käsitelty tässä sopimuksessa tai missään kansainvälisessä yleissopimuksessa, jonka sopimuspuolia molemmat valtiot ovat, sovelletaan kyseisen sopimusvaltion voimassa olevia kansallisia lakeja ja määräyksiä.

18 artikla

1. Jos tämän sopimuksen määräyksiä rikotaan, tulee ajoneuvon rekisteröintimaan asianomaisten viranomaisten ryhtyä sen maan vaatimuksesta, jonka alueella rikkomus on tapahtunut, johonkin seuraavista toimenpiteistä:

a) varoituksen antaminen;

b) tämän sopimuksen mukaisesti annetun luvan pidättäminen tai peruuttaminen.

2. Suoritetuista toimenpiteistä tulee ilmoittaa toisen sopimusvaltion asianomaisille viranomaisille.

19 artikla

1. Sopimusvaltioiden asianomaiset viranomaiset sopivat tämän sopimuksen soveltamisesta erillisessä pöytäkirjassa.

2. Sopimusvaltioiden asianomaiset viranomaiset pitävät jatkuvaa ja suoraa yhteyttä toisiinsa kaikissa tämän sopimuksen soveltamista koskevissa kysymyksissä. Tätä tarkoitusta varten sopimusvaltiot voivat muodostaa sekakomitean.

3. Kumpikin sopimusvaltio ilmoittaa toiselle sopimusvaltiolle ne asianomaiset viranomaiset, jotka ovat oikeutettuja käsittelemään tämän sopimuksen soveltamiseen liittyviä kysymyksiä.

20 artikla

1. Tämä sopimus tulee voimaan kolmenkymmenen päivän kuluttua siitä, kun molempien sopimusvaltioiden hallitukset ovat ilmoittaneet toisilleen, että tämän sopimuksen voimaantuloon tarvittavat perustuslailliset muodollisuudet on täytetty.

2. Tämä sopimus on voimassa yhden vuoden voimaantulostaan lukien, ja sen voimassaolo jatkuu sen jälkeen vuoden kerrallaan, ellei jompikumpi sopimusvaltio sano sitä irti kolmea kuukautta ennen kalenterivuoden päättymistä.

Tehty Sofiassa 5 päivänä helmikuuta 1970 kahtena englanninkielisenä kappaleena, jotka ovat yhtä todistusvoimaisia.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.