Asetus Suomen, Islannin, Norjan, Ruotsin ja Tanskan kesken 6 päivänä helmikuuta 1931 tehdyn, avioliittoa, lapseksiottamista ja holhousta koskevia kansainvälis-yksityisoikeudellisia määräyksiä sisältävän sopimuksen 1, 2 ja 10 artiklan muuttamista koskevan sopimuksen voimaansaattamisesta.
- Allekirjoituspäivä
Sitten kun Suomen, Islannin, Norjan, Ruotsin ja Tanskan kesken 6 päivänä helmikuuta 1931 tehdyn, avioliittoa, lapseksiottamista ja holhousta koskevia kansainvälis-yksityisoikeudellisia määräyksiä sisältävän sopimuksen 1,2 ja 10 artiklan muuttamista koskevan, Tukholmassa 3 päivänä marraskuuta 1969 tehdyn sopimuksen eräät määräykset on 12 päivänä joulukuuta 1969 annetulla lailla (902/69) hyväksytty, sopimus ratifioitu ja ratifioimisasiakirjat talletettu 29 päivänä joulukuuta 1969, säädetään ulkoasiainministerin esittelystä, että sanottu sopimus on voimassa niin kuin siitä on sovittu.
Suomen, Islannin, Norjan, Ruotsin ja Tanskan välinen SOPIMUS 6 päivänä helmikuuta 1931 tehdyn, avioliittoa, lapseksiottamista, ja holhousta koskevia kansainvälis-yksityisoikeudellisia määräyksiä sisältävän pohjoismaisen sopimuksen muuttamisesta
Suomen, Islannin, Norjan, Ruotsin ja Tanskan hallitukset ovat sopineet, että G päivänä helmikuuta 1931 tehdyn, avioliittoa, lapseksiottamista ja holhousta koskevia kansainvälisyksityisoikeudellisia määräyksiä sisältävän pohjoismaisen sopimuksen 1, 2 ja 10 artikla muutetaan näin kuuluviksi:
1 artikla
Milloin jonkin sopimusvaltion kansalainen hakee avioesteiden tutkimista tai kuuluttamista toisen sopimusvaltion viranomaiselta, tutkitaan hänen oikeutensa mennä avioliittoon tämän valtion lain mukaan, jos jommallakummalla kihlatuista on siellä kotipaikka, mutta muuten hänen kotimaansa lain mukaan. Viimeksi mainittua lakia on kuitenkin aina sovellettava, jos hakija sitä vaatii. Jos kotimaan lakia on sovellettava, asianomainen viranomainen voi velvoittaa hakijan selvittämään oikeutensa mennä avioliittoon esittämällä siitä kotimaan viranomaisen todistuksen.
Avioesteiden tutkimisesta sekä kuuluttamisesta on muutoin voimassa ,sen valtion laki, johon tutkija- tai kuulutusviranomainen kuuluu.
2 artikla
Jos avioesteiden tutkiminen tai kuuluttaminen on tapahtunut jonkin sopimusvaltion viranomaisen toimesta, voi toisen sopimusvaltion viranomainen, niin kauan kuin avioesteiden tutkiminen tai kuulutus on voimassa, toimittaa vihkimisen ilman uutta avioesteiden tutkimista tai kuuluttamista. Mitä tässä on sanottu, on voimassa, vaikka kiilatut eivät olisi minkään sopimusvaltion kansalaisia.
Vihkimisestä on muutoin voimassa sen valtion laki, johon vihkimisviranomainen kuuluu.
10 artikla
Sellaisten henkilöiden välisen avioliiton peruutumiseen, jotka ovat ja avioliittoa päätettäessä olivat jonkin sopimusvaltion kansalaisia, on vastaavasti sovellettava, mitä 7-9 artiklassa on määrätty. Kysymys siitä, onko peruutumisperuste olemassa, on kuitenkin, milloin jompikumpi puolisoista ajaa kannetta, ratkaistava sen lain mukaisesti, jota sovellettiin tutkittaessa kantajan oikeutta mennä avioliittoon. Milloin kanne kohdistetaan molempiin puolisoihin, ei avioliittoa ole tuomittava peruutumaan, jollei se seikka, johon peruutumista koskeva vaatimus perustuu, ole peruutumisperusteena kussakin sellaisen valtion laissa, jota sovellettiin tutkittaessa puolisoiden oikeutta mennä avioliittoon.
Tämä sopimus on ratifioitava ja ratifioimisasiakirjat on talletettava Ruotsin ulkoasiaindepartementtiin.
Sopimus tulee voimaan sen tammi- tai heinäkuun 1 päivänä, joka lähinnä seuraa sen jälkeen kun kaikki sopimusvaltiot ovat tallettaneet ratifioimisasiakirjansa.
Tanskan oikeusministeriö voi, neuvoteltuaan muiden sopimusvaltioiden oikeusministeriöiden kanssa, määrätä, että 6 päivänä helmikuuta 1931 tehtyä sopimusta siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen on sovellettava myös Grönlannissa. Sovellettaessa sopimusta Fär-saarilla ja Grönlannissa voi Tanskan oikeusministeriö mainittua menettelyä noudattaen vahvistaa tehtäväksi sellaisia poikkeuksia, joita Fär-saarten tai Grönlannin erityiset olot voivat edellyttää.
Tämän vakuudeksi ovat valtuutetut allekirjoittaneet tämän sopimuksen.
Laadittu Tukholmassa 3 päivänä marraskuuta 1969 yhtenä suomen-, islannin-, norjan-, ruotsin- ja tanskankielisenä kappaleena, jossa ruotsiksi on kaksi tekstiä, toinen Suomea ja toinen Ruotsia varten.