48/1969

Asetus samanlaisen sosiaaliturvan myöntämistä ulkomaalaisille kuin maan omille kansalaisille koskevan yleissopimuksen voimaansaattamisesta.

Sitten kun eduskunta 30 Päivänä maaliskuuta 1966 on hyväksynyt Kansainvälisen työkonferenssin vuonna 1962 hyväksymän, samanlaisen sosiaaliturvan myöntämistä ulkomaalaisille kuin maan omille kansalaisille koskevan yleissopimuksen ja tasavallan presidentti 28 päivänä huhtikuuta 1969 ratifioinut yleissopimuksen niiden sosiaaliturvaetujen osalta, jotka annetaan lääkintähuoltona, rahasuorituksina sairauden johdosta ja työvammatapauksissa myönnettävinä etuina, sekä Kansainvälisen työtoimiston pääjohtaja 15 päivänä elokuuta 1969 rekisteröinyt ratifioinnin, säädetään sosiaali- ja terveysministerin esittelystä, että yleissopimus tulee Suomen osalta voimaan 15 päivänä elokuuta 1970, niin kuin siitä on sovittu.

Helsingissä 24 päivänä lokakuuta 1969.

YLEISSOPIMUS, joka koskee samanlaisen sosiaaliturvan myöntämistä ulkomaalaisille kuin maan omille kansalaisille.

Kansainvälisen työjärjestön yleinen konferenssi,

aloitettuaan Kansainvälisen työtoimiston hallintoneuvoston kokoonkutsumana Genevessä 6 päivänä kesäkuuta 1962 neljännenkymmenennenkuudennen istuntokautensa ja

päätettyään hyväksyä eräitä samanlaisen sosiaaliturvan myöntämistä ulkomaalaisille kuin maan omille kansalaisille koskevia ehdotuksia, mikä kysymys on istuntokauden päiväjärjestyksen viidentenä kohtana, sekä

päätettyään, että nämä ehdotukset laaditaan kansainvälisen yleissopimuksen muotoon, hyväksyy tänä 28 päivänä kesäkuuta 1962 seuraavan yleissopimuksen, jonka nimenä on "Samanlaista sosiaaliturvaa koskeva yleissopimus, 1962".

1 artikla

Tässä yleissopimuksessa

a) käsitteeseen "lainsäädäntö" luetaan kuuluviksi kaikki sosiaaliturvaa koskevat lait, asetukset ja määräykset;

b) käsitteellä "etuudet" tarkoitetaan kaikkia etuuksia, avustuksia, eläkkeitä ja elinkorkoja, niihin luettuina mahdollisesti maksettavat lisät ja korotukset;

c) käsitteellä "siirtymäkauden järjestelmän perusteella myönnetyt etuudet" tarkoitetaan joko etuuksia, joita myönnetään henkilöille, jotka sovellettavan lainsäädännön voimaantullessa ovat sivuuttaneet määrätyn iän, tai etuuksia, joita myönnetään väliaikaisena toimenpiteenä jäsenvaltion nykyisten aluerajojen ulkopuolella sattuneiden tapahtumien tai päättyneiden vakuutuskausien johdosta;

d) käsitteellä "hautausavustus" tarkoitetaan kuolemantapauksen sattuessa maksettavaa kertakaikkista suoritusta;

e) käsitteellä "asuinpaikka" tarkoitetaan vakinaista asuinpaikkaa;

f) käsitteellä "määrätty" tarkoitetaan edellä a) kohdassa määritellyssä kansallisessa lainsäädännössä tai sen nojalla määrättyä;

g) käsitteellä "Pakolainen" on se merkitys, joka sille on annettu 28 päivänä heinäkuuta 1951 tehdyn pakolaisten asemaa koskevan sopimuksen 1 artiklassa;

h) käsitteellä "kansalaisuudeton henkilö" on se merkitys, joka sille on annettu 28 päivänä syyskuuta 1954 tehdyn, kansalaisuudettomien henkilöiden asemaa koskevan sopimuksen 1 artiklassa.

2 artikla

1. Kukin jäsenvaltio voi hyväksyä tämän yleissopimuksen velvoitukset yhden tai useamman jäljempänä luetellun sosiaaliturvan alan osalta, jota tai joita varten sillä on olemassa sen alueella asuviin maan omiin kansalaisiin todella sovellettava lainsäädäntö:

a) lääkintähuolto;

b) rahasuoritukset sairauden johdosta;

c) raskauden ja synnytyksen johdosta myönnettävät edut;

d) työkyvyttömyyden johdosta myönnettävät edut;

e) vanhuuden johdosta myönnettävät edut;

f) jälkeenjääneille myönnettävät edut;

g) työvammatapauksissa myönnettävät edut;

h) työttömyyden johdosta myönnettävät edut; ja

i) perheavustukset.

2. Jäsenvaltion, johon nähden tämä yleissopimus on voimassa, on noudatettava sopimuksen määräyksiä sen sosiaaliturvan alan tai niiden sosiaaliturvan alojen osalta, joiden osalta se on hyväksynyt sopimuksen velvoitukset.

3. Jäsenvaltion on ratifioinnissaan ilmoitettava, minkä sosiaaliturvan alan tai alojen osalta se hyväksyy yleissopimuksen velvoitukset.

4. Yleissopimuksen ratifioinut jäsenvaltio voi myöhemmin ilmoittaa Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajalle, että se hyväksyy sopimuksen velvoitukset yhden tai useamman ratifioinnissa mainitsemattoman alan osalta.

5. Tämän artiklan 4 momentissa tarkoitettuja ilmoituksia on pidettävä ratifioinnin osina ja niillä on ilmoituspäivästä lukien katsottava olevan sama vaikutus kuin ratifioinnilla.

6. Tämän yleissopimuksen soveltamista varten tulee jäsenvaltion, joka hyväksyy sopimuksen velvoitukset jonkin sosiaaliturvan alan osalta ja jolla on jäljempänä a) tai b) kohdissa mainitun tyyppisiä etuuksia edellyttäviä lakeja, ilmoittaa Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajalle, mitä sen lainsäädännössä määrättyjä etuuksia se pitää

a) etuuksina, joiden myöntäminen on riippumaton sekä suojaa saavien henkilöiden tai heidän työnantajansa välittömästä osallistumisesta rahoitukseen että tietyn pituisesta työssäolokaudesta; tai

b) siirtymäkauden järjestelmän perusteella myönnettyinä etuuksina.

7. Tämän artiklan 6 momentissa tarkoitettu ilmoitus on tehtävä ratifioinnin tai tämän artiklan 4 momentin mukaisesti annetun ilmoituksen yhteydessä sekä myöhemmin hyväksyttyjen lakien osalta kolmen kuukauden kuluessa niiden hyväksymisestä.

3 artikla

1. Kunkin jäsenvaltion, johon nähden tämä yleissopimus on voimassa, on myönnettävä alueellaan toisen sellaisen jäsenvaltion, johon nähden yleissopimus niin ikään on voimassa, kansalaisille lainsäädännössään samanlainen sosiaaliturva kuin omille kansalaisilleen sekä sosiaaliturvan piiriin että etuuksien saantioikeuteen nähden kullakin sosiaaliturvan alalla, jonka osalta jäsenvaltio on hyväksynyt yleissopimuksen velvoitukset.

2. Samanlainen sosiaaliturva on lisäksi jälkeenjääneille annettavien etujen osalta myönnettävä sellaisen jäsenvaltion kansalaisten jälkeenjääneille näiden kansallisuudesta riippumatta, johon nähden yleissopimus on voimassa.

3. Jäsenvaltio ei ole velvollinen soveltamaan tämän artiklan edellisten momenttien määräyksiä tietyn sosiaaliturvan alan etuuksien osalta sellaisen toisen jäsenvaltion kansalaisiin, joka, vaikka sillä on tätä alaa koskevaa lainsäädäntöä, ei myönnä tällä alalla samaa sosiaaliturvaa ensiksi mainitun jäsenvaltion kansalaisille.

4 artikla

1. Sama sosiaaliturva etuuksien saantiin nähden on myönnettävä asettamatta kuinpaikkaehtoa. Määrätyn alan etuuksien osalta voidaan kuitenkin saman sosiaaliturvan myöntämiselle asettaa asuinpaikkaehto, milloin on kysymys sellaisen jäsenvaltion kansalaisista, jonka lainsäädännössä tämän alan etuuksien myöntäminen on määrätty riippuvaksi sen alueella asumisesta.

2. Tämän artiklan 1 momentin määräyksistä huolimatta voidaan 2 artiklan 6 a) momentissa mainittujen etuuksien myöntäminen, lukuun ottamatta lääkintähuoltoa, sairauden johdosta myönnettäviä rahasuorituksia, työvammatapauksissa myönnettäviä etuja ja perheavustuksia tehdä riippuvaksi siitä, että edunsaaja on asunut, tai kun on kysymys jälkeenjääneelle maksettavasta etuudesta, vainaja oli asunut sen jäsenvaltion alueella, jonka lainsäädännön nojalla etuus on suoritettava, määrätyn ajan, jota ei saa määrätä pitemmäksi kuin

a) kuudeksi etuuden myöntämistä koskevaa anomusta välittömästi edeltäväksi kuukaudeksi raskauden ja synnytyksen sekä työttömyyden johdosta annettavien etujen osalta;

b) viideksi peräkkäiseksi vuodeksi, jotka välittömästi edeltävät työkyvyttömyyden johdosta myönnettäviä etuja koskevaa hakemusta tai, kun on kysymys jälkeenjääneille maksettavasta avustuksesta, kuolemantapausta;

c) kymmeneksi vuodeksi luettuna 18 vuoden iästä, joista viisi peräkkäistä vuotta välittömästi ennen hakemuksen tekemistä, kun on kysymys vanhuuden johdosta myönnettävistä eduista.

3. Siirtymäkauden järjestelmän mukaan myönnettävistä etuuksista voidaan antaa erityisiä määräyksiä.

4. Asianomaisten jäsenvaltioiden on tarvittaessa erityisjärjestelyin sovittava siitä, mihin toimenpiteisiin on ryhdyttävä sen estämiseksi, ettei samoja etuuksia suoritettaisi useammalta taholta.

5 artikla

1. Sen lisäksi, mitä 4 artiklassa on määrätty, on jäsenvaltion, joka on hyväksynyt tämän yleissopimuksen velvoitukset yhden tai useamman tässä artiklassa mainitun sosiaaliturvan alan osalta, turvattava sekä omille kansalaisilleen että vastaavan alan tai vastaavien alojen velvoitukset hyväksyneen toisen jäsenvaltion kansalaisille näiden asuessa ulkomailla, työkyvyttömyysetujen, vanhuusetujen, jälkeenjääneille maksettavien etujen ja hautausavustusten samoin kuin työvammaeläkkeiden suorittaminen huomioon ottaen toimenpiteet, joihin tässä tarkoituksessa on tarpeen mukaan ryhdyttävä 8 artiklan määräysten mukaisesti.

2. Edunsaajan asuessa ulkomailla voidaan 2 artiklan 6 a) momentissa tarkoitettujen työkyvyttömyys- ja vanhuusetujen samoin kuin jälkeenjääneille myönnettävien etujen suorittaminen tehdä riippuvaksi siitä, että asianomaiset jäsenvaltiot osallistuvat oikeuksien säilyttämisjärjestelmään sen mukaan kuin 7 artiklassa on määrätty.

3. Tämän artiklan määräykset eivät koske siirtymäkauden järjestelmien nojalla myönnettäviä etuuksia.

6 artikla

Sen lisäksi mitä 4 artiklassa on määrätty, on jäsenvaltion, joka on hyväksynyt tämän yleissopimuksen velvoitukset perheavustusten osalta, turvattava sekä omille kansalaisilleen että muiden, tämän sopimuksen velvoitukset saman alan osalta hyväksyneiden jäsenvaltioiden kansalaisille perhe ja lapsilisien myöntäminen lapsista, jotka asuvat jonkin tällaisen jäsenvaltion alueella, sellaisin ehdoin ja niissä rajoissa, joista asianomaiset jäsenvaltiot sopivat keskenään.

7 artikla

1. Jäsenvaltioiden, joihin nähden tämä yleissopimus on voimassa, tulee asianomaisten jäsenvaltioiden kesken 8 artiklan mukaisesti sovituin ehdoin pyrkiä kaikkien niiden sosiaaliturvan alojen osalta, joiden suhteen asianomaiset jäsenvaltiot ovat hyväksyneet yleissopimuksen velvoitukset, osallistumaan sellaisten saavutettujen tai syntymässä olevien oikeuksien säilyttämisjärjestelmään, jotka niiden lainsäädännössä tunnustetaan sellaisten jäsenvaltioiden kansalaisille, joihin nähden yleissopimus on voimassa.

2. Erityisesti on tällaisessa järjestelmässä oikeuksien saavuttamista, säilyttämistä tai takaisinsaamista sekä etuuksien laskemista silmällä pitäen määrättävä laskettavaksi yhteen vakuutus-, työssäolo- tai asumis- sekä muut niihin verrattavissa olevat kaudet.

3. Täten määrättyjen työkyvyttömyys- ja vanhuusetujen samoin kuin jälkeenjääneille myönnettävien etujen kustannukset on joko jaettava järjestelmään osallistuvien jäsenvaltioiden kesken tai määrättävä sen jäsenvaltion vastattaviksi, jonka alueella edunsaajat asuvat, sen mukaan kuin asianomaiset jäsenvaltiot ovat sopineet.

8 artikla

Jäsenvaltiot, joihin nähden tämä yleissopimus on voimassa, voivat täyttää 5 ja 7 artikloista johtuvat velvoituksensa joko ratifioimalla vuoden 1935 siirtolaisten eläkeoikeuksien säilyttämistä koskevan sopimuksen tai soveltamalla tämän sopimuksen määräyksiä keskinäisen sopimuksen perusteella tahi tekemällä kahden tai useamman valtion välisiä muita sopimuksia, jotka takaavat näiden velvoitusten noudattamisen.

9 artikla

Jäsenvaltiot voivat poiketa tästä yleissopimuksesta keskinäisin sopimuksin edellyttäen, että tällaiset sopimukset eivät vaikuta muiden jäsenvaltioiden oikeuksiin ja velvollisuuksiin ja että syntymässä olevien ja saavutettujen oikeuksien säilyttämistä koskevat ehdot määrätään yleisesti ottaen vähintään yhtä edullisiksi kuin tässä yleissopimuksessa on määrätty.

10 artikla

1. Tämän yleissopimuksen määräyksiä on sovellettava pakolaisiin ja kansalaisuudettomiin henkilöihin asettamatta vastavuoroisuusehtoa.

2. Tämä yleissopimus ei koske virkamiehiin tai sodan uhreihin nähden voimassa olevia erityisjärjestelmiä eikä huoltoapuetuja.

3. Tämä yleissopimus ei velvoita jäsenvaltiota soveltamaan sen määräyksiä henkilöihin, joihin kansainvälisten asiakirjojen määräysten perusteella ei sovelleta kansallista sosiaaliturvalainsäädäntöä.

11 artikla

Jäsenvaltioiden, joihin nähden tämä yleissopimus on voimassa, on annettava toisilleen maksuttomasti hallinnollista apua helpottaakseen sopimuksen soveltamista ja asianomaisen sosiaaliturvalainsäädännön täytäntöönpanemista.

12 artikla

1. Tämä yleissopimus ei koske etuja, jotka ovat erääntyneet maksettaviksi ennen kuin sopimus tulee voimaan asianomaiseen jäsenvaltion nähden sen sosiaaliturvan alan osalta, johon kuuluvana etu on annettava.

2. Siitä, missä laajuudessa yleissopimusta on sovellettava ennen sen voimaantuloa sattuneiden tapahtumien perusteella suoritettaviin etuihin sen jälkeen kun yleissopimuksen määräykset ovat tulleet voimaan asianomaiseen jäsenvaltioon nähden sen sosiaaliturvan alan osalta, johon kuuluvina tällaiset etuudet on maksettava, on määrättävä kahden tai useamman valtion välisellä sopimuksella tai, mikäli sellaista sopimusta ei ole tehty, asianomaisen jäsenvaltion lainsäädännöllä.

13 artikla

Tämän yleissopimuksen ei ole katsottava muuttavan mitään aikaisempaa sopimusta.

14 artikla

Tämän yleissopimuksen viralliset ratifioinnit on lähetettävä Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajalle rekisteröitäviksi.

15 artikla

1. Tämä yleissopimus sitoo vain niitä Kansainvälisen työjärjestön jäsenvaltioita, joiden ratifioinnit pääjohtaja on rekisteröinyt.

2. Tämä yleissopimus tulee voimaan 12 kuukauden kuluttua siitä päivästä, jolloin pääjohtaja on rekisteröinyt kahden jäsenvaltion ratifioinnit.

3. Sen jälkeen tämä yleissopimus tulee voimaan kunkin jäsenvaltion osalta 12 kuukauden kuluttua siitä päivästä, jolloin sen ratifiointi on rekisteröity.

16 artikla

1. Tämän yleissopimuksen ratifioinut jäsenvaltio voi kymmenen vuoden kuluttua siitä päivästä, jolloin sopimus ensiksi tuli voimaan, sanoa sen irti kirjelmällä, joka lähetetään Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajan rekisteröitäväksi. Irtisanominen ei tule voimaan ennen kuin vuoden kuluttua sen rekisteröimisestä.

2. Tämän yleissopimuksen ratifioinut jäsenvaltio, joka ei vuoden kuluessa edellisessä momentissa mainitun kymmenen vuoden määräajan päättymisestä käytä tässä artiklassa määrättyä irtisanomisoikeutta, on sidottu sopimukseen uudeksi kymmenvuotiskaudeksi ja voi sen jälkeen tässä artiklassa määrätyin ehdoin sanoa irti sopimuksen kunkin kymmenvuotiskauden päätyttyä.

17 artikla

1. Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajan on annettava Kansainvälisen työjärjestön jäsenvaltioille tieto kaikista järjestön jäsenvaltioiden hänelle ilmoittamista ratifioinneista ja irtisanomisista.

2. Ilmoittaessaan järjestön jäsenvaltioille toisen hänelle ilmoitetun ratifioinnin rekisteröimisestä pääjohtajan on kiinnitettävä jäsenvaltioiden huomio yleissopimuksen voimaantulopäivään.

18 artikla

Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajan on annettava kaikista edellisten artiklojen mukaisesti rekisteröimistään ratifioinneista ja irtisanomisista Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille täydelliset tiedot Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan 102 artiklan mukaista rekisteröintiä varten.

19 artikla

Kansainvälisen työtoimiston hallintoneuvoston on, milloin se katsoo tarpeelliseksi, annettava yleiselle konferenssille tämän yleissopimuksen soveltamista koskeva selostus sekä tutkittava, onko aihetta ottaa konferenssin työjärjestykseen kysymys sopimuksen täydellisestä tai osittaisesta muuttamisesta.

20 artikla

1. Mikäli konferenssi hyväksyy uuden yleissopimuksen, joka kokonaan tai osittain muuttaa tämän yleissopimuksen, eikä uusi yleissopimus määrää toisin, niin

a) kun jäsenvaltio ratifioi uuden muutetun yleissopimuksen, aiheutuu tästä välittömästi ipso jure tämän yleissopimuksen irtisanominen 16 artiklan määräyksistä riippumatta, kun uusi muutettu yleissopimus tulee voimaan;

b) sen jälkeen kun uusi muutettu yleissopimus on tullut voimaan, eivät jäsenvaltiot enää voi ratifioida tätä yleissopimusta.

2. Tämä yleissopimus jää kuitenkin nykyisen muotoisena ja sisältöisenä voimaan niiden jäsenvaltioiden osalta, jotka ovat sen ratifioineet, mutta eivät ole ratifioineet muutettua yleissopimusta.

21 artikla

Tämän yleissopimuksen englannin- ja ranskankieliset tekstit ovat kumpikin yhtä todistusvoimaiset.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.