Asetus Suomen, Norjan, Ruotsin ja Tanskan välisen Suomen liittymistä Norjan, Ruotsin ja Tanskan kesken 3 päivänä maaliskuuta 1956 tehtyyn sopimukseen asevelvollisuuden ja kansalaisuuden välisestä suhteesta näissä valtioissa koskevan pöytäkirjan voimaansaattamisesta.
Sitten kun Suomen, Norjan, Ruotsin ja Tanskan välillä on Oslossa 19 päivänä kesäkuuta 1968 allekirjoitettu pöytäkirja Suomen liittymisestä Norjan, Ruotsin ja Tanskan kesken 3 päivänä maaliskuuta 1956 tehtyyn sopimukseen asevelvollisuuden ja kansalaisuuden välisestä suhteesta näissä valtioissa, säädetään ulkoasiainministerin esittelystä, että sanottu pöytäkirja on voimassa niin kuin siitä on sovittu.
Helsingissä 26 päivänä heinäkuuta 1968.
PÖYTÄKIRJA Suomen, Norjan, Ruotsin ja Tanskan välillä Suomen liittymisestä Norjan, Ruotsin ja Tanskan kesken 3 päivänä maaliskuuta 1956 tehtyyn sopimukseen asevelvollisuuden ja kansalaisuuden välisestä suhteesta Norjassa, Ruotsissa ja Tanskassa.
Sitten kun Suomen hallitus on saanut kutsun liittyä Norjan, Ruotsin ja Tanskan kesken 3 päivänä maaliskuuta 1956 tehtyyn sopimukseen asevelvollisuuden ja kansalaisuuden välisestä suhteesta Norjassa, Ruotsissa ja Tanskassa, sekä Suomen hallitus on ilmoittanut olevansa halukas liittymään siihen, ovat Norjan, Ruotsin, Suomen ja Tanskan hallitukset sopineet, että Suomi liittyy mainittuun sopimukseen.
Palvelukseen puolustusvoimissa 3 artiklan mukaisesti rinnastetaan Suomen osalta 4 artiklan suhteen asevelvollisuuden suorittaminen aseettomana.
Tämä pöytäkirja tulee voimaan allekirjoitettaessa.
Tämän vakuudeksi asianomaisten valtioiden valtuutetut ovat allekirjoittaneet tämän pöytäkirjan ja varustaneet sen sineteillään.
Tehty Oslossa 19 päivänä kesäkuuta 1968 yhtenä suomen-, norjan-, ruotsin- ja tanskankielisenä kappaleena, Tämä kappale talletetaan Norjan ulkoasiaindepartementtiin, joka luovuttaa oikeaksi todistetut jäljennökset muiden sopimusvaltioiden hallituksille.
SOPIMUS asevelvollisuuden ja kansalaisuuden välisestä suhteesta Norjassa, Ruotsissa ja Tanskassa.
Norjan, Ruotsin ja Tanskan kuninkaalliset hallitukset, haluten järjestää asevelvollisuuden ja kansalaisuuden väliset suhteet Norjassa, Ruotsissa ja Tanskassa, ovat sopineet seuraavasta:
1 artikla
Henkilö, joka on vain yhden sopimusvaltion kansalainen, on muissa sopimusvaltioissa vapaa asevelvollisuuden suorittamisesta ja muusta asevelvollisuuteen liittyvästä palveluksesta, mukaanluettuna kodinturvajoukoissa palveleminen.
2 artikla
Henkilön, joka on useamman kuin yhden sopimusvaltion kansalainen, katsotaan tätä sopimusta sovellettaessa olevan vain sen sopimusvaltion kansalainen, jossa hänen vakinainen asuinpaikkansa on tai, jollei hänellä ole vakinaista asuinpaikkaa sellaisessa valtiossa, jossa hänellä viimeksi oli vakinainen asuinpaikka.
Mikäli oleskelu sopimusvaltiossa on kestänyt kahta vuotta kauemmin ja asianomainen jatkuvasti oleskelee tässä valtiossa, on tämä kaikissa suhteissa oikeutettu pitämään häntä tässä valtiossa vakituisesti asuvana.
Mikäli henkilö, joka on useamman kuin yhden sopimusvaltion kansalainen, on rikkonut niitä määräyksiä, jotka koskevat häntä asevelvollisena sellaisessa valtiossa, on toisella sopimusvaltiolla, jonka kansalainen hän on, sen estämättä mitä edellä tässä artiklassa säädetään, heti oikeus velvoittaa hänet suorittamaan asevelvollisuutensa. Mikäli rikkomus ei ole ollut tahallinen tai mikäli se on ollut vähäinen, on asianomaiselle kuitenkin myönnettävä kohtuullinen aika määräysten noudattamiseksi.
3 artikla
Mikäli henkilö, joka on useamman kuin yhden sopimusvaltion kansalainen, on suorittanut palveluksensa vakinaisessa väessä asevelvollisena sellaisen valtion puolustusvoimissa, on hän vapaa tätä vastaavasta palveluksesta toisessa sopimusvaltiossa.
Tätä artiklaa sovellettaessa katsotaan asevelvollisen suorittaneen vakinaisen palveluksen (yhtäjaksoinen palvelus), kun hänet
1) kotiutetaan suoritettuaan kysymyksessä olevan palveluksen kokonaisuudessaan tai
2) kotiutetaan suoritettuaan vapaaehtoisena palvelusta puolustusvoimissa ajan, joka ei alita sitä asevelvollisen palvelusaikaa, joka siinä valtiossa, missä palvelus suoritetaan, on vahvistettu kysymyksessä olevaa puolustushaaraa, aselajia jne. varten edellyttäen, että tällainen palvelus tässä valtiossa rinnastetaan asevelvollisuuden suorittamiseen.
Mikäli ensimmäisessä kappaleessa mainittu asevelvollinen on sopimusvaltiossa suorittanut vain osan palveluksesta vakinaisessa väessä, voidaan hänet toisessa sopimusvaltiossa kutsua suorittamaan vastaavaa palvelusta vain siinä laajuudessa kuin olosuhteiden mukaan on pidettävä kohtuullisena ja tarpeellisena, huomioon ottaen hänen käyttökelpoisuutensa puolustusvoimissa.
Tässä artiklassa tarkoitettu asevelvollinen on siinä valtiossa, jossa hän vastedes on asevelvollinen, muissa kuin tässä mainitussa suhteessa niiden velvoitusten alainen, jotka siinä valtiossa ovat voimassa vastaavan ikäisiin ja vastaavan koulutuksen jne. saaneisiin asevelvollisiin nähden, mukaanluettuna velvollisuus palvella kodinturvajoukoissa.
4 artikla
Palvelukseen puolustusvoimissa 3 artiklan mukaisesti rinnastetaan Tanskassa palvelus siviilipuolustusjärjestössä ja asepalveluksen asemesta suoritettava siviilityöpalvelus. Norjassa asepalveluksen asemesta suoritettava siviilityöpalvelus sekä Ruotsissa asevelvollisuuden suorittaminen aseettomana puolustusvoimien ulkopuolella.
5 artikla
Jokainen sopimusvaltio on valmis myönteisesti harkitsemaan mahdollisuutta vapauttaa kokohaan tai osaksi asevelvollisuuden suorittamisesta henkilö, joka on saanut valtion kansalaisuuden suoritettuaan kokonaan tai osaksi asevelvollisuuden toisessa sopimusvaltiossa.
Ensimmäisessä kappaleessa mainituissa tapauksissa on 3 ja 4 artiklan määräyksiä pidettävä suuntaa-antavina.
6 artikla
Henkilö, joka jossakin sopimusvaltiossa vamman, pysyvän sairauden, pysyväisen ruumiillisen heikkouden tai muun sellaisen syyn takia on havaittu asepalvelukseen kelpaamattomaksi ja siitä syystä vapautettu asevelvollisuuden suorittamisesta, on vapautettu siitä myös muissa sopimusvaltiossa.
7 artikla
Tämän sopimuksen mukaan kokonaan tai osittain asevelvollisuudesta vapauttamisen ehtona on, että vapauttamisen edellytysten olemassaolosta on tarpeellinen näyttö.
Mikäli asianomainen ei viran puolesta huolehdi näytön esittämisestä, on viranomaisella oikeus velvoittaa asevelvollinen itse esittämään näyttöä viranomaisen määräämässä ajassa, joka ei saa olla kolmea kuukautta lyhyempi. Jos asevelvollinen ylittää tämän määräajan, katsotaan asevelvollisuudesta vapauttamisen edellytysten puuttuvan.
8 artikla
Sopimusvaltiot ovat valmiit antamaan toisilleen niitä tietoja, jotka ovat tarpeellisia sen seikan ratkaisemiseksi, onko olemassa edellytyksiä henkilön kokonaan tai osittain asevelvollisuudesta vapauttamiseen tämän sopimuksen mukaisesti.
Lisäksi valtiot ovat valmiit ilmoittamaan toisilleen, mitkä viranomaiset ovat toimivaltaisia antamaan edellä mainittuja tietoja ja mitä todistuksia näinä viranomaiset voivat antaa tässä sopimuksessa tarkoitetuista olosuhteista.
9 artikla
Tämä sopimus tulee voimaan allekirjoituspäivänä.
Sopimusvaltio voi irtisanoa sopimuksen jokaiseen toiseen sopimusvaltioon nähden lakkaamaan olemasta voimassa kuuden kuukauden kuluttua irtisanomisesta.
Tämän vakuudeksi allekirjoittaneet asianmukaisesti siihen valtuutettuina ovat allekirjoittaneet tämän sopimuksen ja varustaneet sen sineteillään.
Tehty Oslossa 3 päivänä maaliskuuta 1956 kolmena norjan-, ruotsin- ja tanskankielisenä kappaleena kaikkien tekstien ollessa yhtä todistusvoimaiset.