7/1966

1 artiklaHenkilökohtainen soveltamisala

Tätä sopimusta sovelletaan jommassakummassa tai kummassakin sopimusvaltiossa asuviin henkilöihin.

2 artiklaSopimuksen tarkoittamat verot

1. Tätä sopimusta sovelletaan sopimusvaltiolle tai sen osalle taikka julkisoikeudelliselle yhdyskunnalle tai yhteisölle tulon ja omaisuuden perusteella suoritettaviin veroihin niiden kantotavasta riippumatta.

2. Tulon ja omaisuuden perusteella suoritettavina veroina pidetään kaikkia kokonaistulosta ja -omaisuudesta taikka tulon ja omaisuuden osasta maksettavia veroja niihin luettuina irtaimen tai kiinteän omaisuuden luovuttamisesta saadusta tulosta samoin kuin omaisuuden arvonnousun perusteella määrättävät verot.

3. Verot, joihin tätä sopimusta sovelletaan, ovat tällä hetkellä erityisesti:

a) Israelissa:

1) tulovero;

2) yhtiöille määrättävä tulovero;

3) valtiolle ja kunnille kannettavat omaisuusverot; ja

4) maan arvonnousun verottamista koskevan lain mukaan maan myynnistä saadun voiton perusteella määrättävä vero;

(tämän jälkeen käytetään näistä veroista sanontaa "Israelin vero");

b) Suomessa:

1) tulo- ja omaisuusvero;

2) kunnallisvero;

3) merimiesvero;

(tämän jälkeen käytetään näistä veroista sanontaa "Suomen vero").

4. Tätä sopimusta sovelletaan myös kaikkiin samanlaisiin tai olennaisesti samanluonteisiin nykyisten lisäksi tai tilalle säädettäviin veroihin. Sopimusvaltioiden asianomaisten viranomaisten on kunkin vuoden lopussa ilmoitettava toisilleen verolainsäädännössään tapahtuneista suuremmista muutoksista.

3 artiklaYleiset määritelmät

1. Tässä sopimuksessa, jollei asiayhteydestä muuta johdu:

a) sanonnat "sopimusvaltio" ja "toinen sopimusvaltio" tarkoittavat Israelin Valtakuntaa tai Suomen Tasavaltaa sen mukaan kuin asiayhteys edellyttää;

b) sanonta "henkilö" käsittää luonnolliset henkilöt, yhtiöt ja kaikki muut yhteisöt, joita jommankumman sopimusvaltion voimassaolevan verolainsäädännön mukaan pidetään verovelvollisina;

c) sanonta "yhtiö" tarkoittaa kaikkia oikeushenkilöitä ja kaikkia yhteisöjä, joita verotuksellisesti käsitellään oikeushenkilöinä;

d) sanonnat "sopimusvaltiossa oleva yritys" ja "toisessa sopimusvaltiossa oleva yritys" tarkoittavat vastaavasti sopimusvaltiossa asuvan henkilön ja toisessa sopimusvaltiossa asuvan henkilön harjoittamaa yritystä;

e) sanonta "asianomaiset viranomaiset" tarkoittaa Israelissa valtiovarainministeriä tai hänen valtuuttamaansa edustajaa ja Suomessa valtiovarainministeriötä.

2. Sopimusta sopimusvaltiossa sovellettaessa on jokaisella sanonnalla, jota tässä sopimuksessa ei ole toisin määritelty ja jonka suhteen asiayhteydestä ei muuta johdu, se merkitys, mikä sillä on sitä soveltavan sopimusvaltion sopimuksessa tarkoitettuja veroja koskevan lainsäädännön mukaan.

4 artiklaVerotuksellinen kotipaikka

1. Tässä sopimuksessa tarkoitetaan sanonnalla "sopimusvaltiossa asuva henkilö" henkilöä, joka kysymyksessä olevan valtion lainsäädännön mukaan on siellä verovelvollinen asumisen, pysyväisen oleskelun, liikkeen johtopaikan tai muun sellaisen perusteen nojalla.

2. Milloin luonnollinen henkilö 1 kappaleen määräysten mukaan on kummassakin sopimusvaltiossa asuva, menetellään seuraavasti:

a) Hänen katsotaan asuvan siinä sopimusvaltiossa, missä hänellä on käytettävänään pysyvä asunto. Jos hänellä on käytettävänään pysyvä asunto molemmissa sopimusvaltioissa, katsotaan hänen asuvan siinä sopimusvaltiossa, johon hänellä on kiinteimmät henkilökohtaiset ja taloudelliset siteet (elinetujen keskus).

b) Milloin ei voida todeta, kummassa sopimusvaltiossa hänen elinetujensa keskus on, taikka milloin hänellä ei ole pysyvää asuntoa käytettävänään kummassakaan sopimusvaltiossa, katsotaan hänen asuvan siinä sopimusvaltiossa, missä hän tavanomaisesti oleskelee.

c) Milloin hän oleskelee tavanomaisesti molemmissa sopimusvaltioissa tai ei tavanomaisesti oleskele kummassakaan niistä, katsotaan hänen asuvan siinä sopimusvaltiossa, jonka kansalainen hän on.

d) Milloin hän on molempien sopimusvaltioiden kansalainen taikka ei ole kummankaan valtion kansalainen, on sopimusvaltioiden asianomaisten viranomaisten sopimuksin ratkaistava asia.

3. Milloin muu kuin luonnollinen henkilö on 1 kappaleen määräysten mukaan molemmissa sopimusvaltioissa asuva, on sen katsottava asuvan siinä sopimusvaltiossa, missä sen tosiasiallinen johtopaikka sijaitsee.

5 artiklaKiinteä toimipaikka

1. Sanonnalla "kiinteä toimipaikka" tarkoitetaan tässä sopimuksessa kiinteätä liikepaikkaa, jossa yrityksen liiketoimintaa yksinomaisesti tai osaksi harjoitetaan.

2. Kiinteäksi toimipaikaksi katsotaan erityisesti:

a) liikkeen johtopaikka;

b) sivuliike;

c) toimisto;

d) tuotantolaitos;

e) työpaja;

f) kaivos, louhos tai muu luonnonvarojen irroittamispaikka;

g) yli kahdentoista kuukauden ajan kestävä rakennus- tai asennustyön suorituspaikka.

3. Kiinteänä toimipaikkana ei pidetä:

a) tilojen käyttämistä pelkästään yritykselle kuuluvien tavaroiden varastoimiseen, näytteillä pitämiseen tai lähettämiseen;

b) yritykselle kuuluvan tavaravaraston pitämistä ainoastaan varastoimista tai näytteillä pitämistä taikka lähettämistä varten;

c) yritykselle kuuluvien, mutta pelkästään toisen yrityksen muokattavaksi tai jalostettavaksi tarkoitettujen tavaroiden varastoimista, edellyttäen, että muokkaaminen tai jalostaminen on tapahtunut sellaisten järjestelyjen tai ehtojen vallitessa, joista on tai olisi sovittu riippumattomien henkilöiden välillä;

d) kiinteän liikepaikan pitämistä pelkästään tavaroiden ostamista tai tietojen hankkimista varten yritykselle;

e) kiinteän liikepaikan pitämistä pelkästään yrityksen lukuun tapahtuvaa mainontaa, tietojen keruuta, tieteellistä tutkimusta tai muuta sellaista luonteeltaan valmistelevaa tai avustavaa toimintaa varten.

4. Henkilön, joka olematta 5 kappaleessa tarkoitettu itsenäinen edustaja, toimii toisessa sopimusvaltiossa olevan yrityksen puolesta, katsotaan muodostavan kiinteän toimipaikan ensiksi mainitussa valtiossa, mikäli hänellä on valtuus tehdä tässä valtiossa sopimuksia yrityksen nimissä ja hän sitä siellä tavanomaisesti käyttää, paitsi milloin hänen toimintansa rajoittuu tavaroiden ostamiseen yrityksen puolesta.

5. Sopimusvaltiossa olevalla yrityksellä ei katsota olevan kiinteää toimipaikkaa toisessa sopimusvaltiossa pelkästään sen vuoksi, että se harjoittaa liiketoimintaa siinä valtiossa välittäjän, yleisen kaupinta-agentin tai muun itsenäisen edustajan välityksellä, milloin nämä henkilöt toimivat säännöllisen liiketoimintansa rajoissa.

6. Pelkästään se seikka, että sopimusvaltiossa asuvalla yhtiöllä on määräämisvalta yhtiössä tai siinä on määräämisvalta yhtiöllä, joka on toisessa sopimusvaltiossa asuva taikka joka siellä (joko kiinteästä toimipaikasta tai muuten) suorittaa liiketoimia, ei tee kumpaakaan näistä yhtiöistä tuon toisen yhtiön kiinteäksi toimipaikaksi.

6 artiklaKiinteästä omaisuudesta saatu tulo

1. Kiinteästä omaisuudesta saadusta tulosta voidaan verottaa siinä sopimusvaltiossa, missä omaisuus on.

2. Sanonta "kiinteä omaisuus" määräytyy sen sopimusvaltion lainsäädännön mukaan, missä omaisuus on. Tämä sanonta käsittää kuitenkin aina kiinteän omaisuuden tarpeiston, maa- ja metsätalousyrityksen elävän ja elottoman irtaimiston, oikeudet, joihin sovelletaan yleisen lain kiinteätä omaisuutta koskevia säännöksiä, kiinteistön käyttöoikeuden samoin kuin oikeuden kivennäislöydösten, lähteiden ja muiden luonnonvarojen hyväksikäytöstä saataviin määrältään muuttuviin tai kiinteisiin korvauksiin; aluksia ja ilma-aluksia ei pidetä kiinteänä omaisuutena.

3. Tämän artiklan 1 kappaleen määräyksiä sovelletaan sekä kiinteistön välittömästä käytöstä että sen vuokralle antamisesta samoin kuin mistä muusta käytöstä tahansa saatuun tuloon.

4. Tämän artiklan 1 ja 3 kappaleen määräyksiä sovelletaan myös yrityksen kiinteästä omaisuudesta saamaan tuloon samoin kuin vapaan ammatin harjoittamisessa käytetystä kiinteästä omaisuudesta saatuun tuloon.

7 artiklaLiiketulo

1. Sopimusvaltiossa olevan yrityksen tuottamasta tulosta verotetaan vain siinä valtiossa, jollei yritys harjoita toisessa sopimusvaltiossa liiketoimintaa siellä olevasta kiinteästä toimipaikasta. Mikäli yritys harjoittaa liiketoimintaa edelläsanotuin tavoin, voidaan tuossa toisessa valtiossa verottaa yrityksen tuottamasta tulosta, mutta vain kiinteään toimipaikkaan kuuluvasta tulon osasta.

2. Milloin sopimusvaltiossa oleva yritys harjoittaa liiketoimintaa toisessa sopimusvaltiossa siellä olevasta kiinteästä toimipaikasta, on kummassakin valtiossa kiinteään toimipaikkaan kuuluvaksi katsottava se tulo, minkä toimipaikka olisi voinut tuottaa, jos se olisi ollut samalla tai samanlaisella alalla samojen tai samanlaisten edellytysten vallitessa toimiva erillinen yritys, joka vapaasti päättää liiketoimista sen yrityksen kanssa, jonka kiinteä toimipaikka se on.

3. Kiinteän toimipaikan tuloa määrättäessä on vähennykseksi hyväksyttävä toimipaikan hyväksi suoritetut kustannukset, niiksi luettuina myös johto- ja muut yleiset hallintokulut riippumatta siitä, onko ne suoritettu siinä sopimusvaltiossa, missä kiinteä toimipaikka on, vai muualla.

4. Sikäli kuin sopimusvaltiossa noudatetun käytännön mukaan kiinteään toimipaikkaan kuuluva tulo määrätään jakamalla yrityksen kokonaistulo yrityksen eri osien kesken, eivät tämän artiklan 2 kappaleen määräykset estä tätä sopimusvaltiota määräämästä verotettavaa tuloa sellaista käytännössä olevaa jakamistapaa noudattaen. Jakamistavan on kuitenkin johdettava tässä artiklassa sanottujen periaatteiden mukaiseen tulokseen.

5. Tuloa ei ole katsottava muodostuvan kiinteälle toimipaikalle pelkästään sen perusteella, että kiinteä toimipaikka on ostanut tavaroita yrityksen lukuun.

6. Sovellettaessa edellä olevien kappaleiden määräyksiä on kiinteään toimipaikkaan kuuluva tulo vuodesta toiseen määrättävä samaa menetelmää noudattaen, jollei pätevistä syistä muuta johdu.

7. Mikäli tuloon sisältyy tuloeriä, joita käsitellään erikseen tämän sopimuksen muissa artikloissa, tämän artiklan määräykset eivät saa vaikuttaa sanottujen artikloiden määräyksiin.

8 artiklaMeri- ja ilmakuljetus

Kansainvälisen laiva- ja ilmaliikenteen harjoittamisesta saadusta tulosta verotetaan vain siinä sopimusvaltiossa, missä yrityksen tosiasiallinen liikkeen johto on.

9 artiklaKiinteässä yhteydessä keskenään olevat yritykset

Milloin

a) sopimusvaltiossa oleva yritys välittömästi tai välillisesti osallistuu toisessa sopimusvaltiossa olevan yrityksen johtoon tai valvontaan tahi omistaa osan sen pääomasta, taikka

b) samat henkilöt välittömästi tai välillisesti osallistuvat sopimusvaltioissa olevien yritysten johtoon tai valvontaan tahi omistavat osan niiden pääomasta,

ja jos näissä tapauksissa molempien yritysten välillä on niiden kaupallisissa tai taloudellisissa suhteissa sovittu ehdoista tai sovellettu ehtoja, jotka poikkeavat siitä, mitä riippumattomien yritysten välillä olisi sovittu, voidaan tulo, joka olisi voinut kertyä toiselle yritykselle, jollei noita ehtoja olisi ollut, lukea tuon yrityksen tuloon ja verottaa tämän mukaisesti.

10 artiklaOsingot

1. Sopimusvaltiossa asuvan yhtiön toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle maksamista osingoista voidaan verottaa tässä toisessa sopimusvaltiossa.

2. Sopimusvaltio, minkä asukas osingon maksava yhtiö on, voi kuitenkin verottaa osingosta oman lainsäädäntönsä mukaisesti ottamalla huomioon a) ja b) alakohtien määräykset.

a) Israelissa asuvalle henkilölle maksetusta osingosta suoritettavan Suomen veron määrä ei saa olla suurempi kuin 15 prosenttia. Milloin Israelissa asuva henkilö on yhtiö, joka välittömästi tai välillisesti hallitsee vähintään 50 prosenttia osinkoja maksavan yhtiön koko äänimäärästä, Suomen veron määrä ei saa olla suurempi kuin 5 prosenttia.

b) Israelissa asuvan yhtiön Suomessa asuvalle henkilölle maksamista osingoista suoritettava vero ei saa olla suurempi kuin 25 prosenttia osingoista.

3. Sanonnalla "osinko" tarkoitetaan tässä artiklassa tuloa, joka on saatu osakkeista, perustajaosuuksista tai muista oikeuksista, jotka osallistuvat voittoon olematta velkasuhteeseen perustuvia saatavia, samoin kuin muista yhtiöoikeuksista saatua tuloa, joka sen valtion veronlainsäädännön mukaan, missä asuva maksun suorittava yhtiö on, katsotaan osakkeista saaduksi tuloksi.

4. Milloin sopimusvaltiossa asuvalla osingonsaajalla on toisessa sopimusvaltiossa, missä asuva osingon maksava yhtiö on, kiinteä toimipaikka, johon osingon maksamisen perustana olevat oikeudet välittömästi liittyvät, ei tämän artiklan määräyksiä sovelleta. Tässä tapauksessa sovelletaan 7 artiklan määräyksiä.

11 artiklaKorot

1. Sopimusvaltiosta kertyneistä toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle maksetuista koroista voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.

2. Koroista voidaan kuitenkin verottaa siinä sopimusvaltiossa, mistä ne kertyvät, tämän valtion lainsäädännön mukaan, mutta perittävän veron määrä ei tällöin saa olla suurempi kuin 25 prosenttia korkojen määrästä. Sopimusvaltioiden asianomaiset viranomaiset sopivat keskenään, miten tätä rajoitusta sovelletaan.

3. Sanonnalla "korko" tarkoitetaan tässä artiklassa tuloa, joka on saatu valtion velkakirjoista, obligaatioista tai debentuureista myös silloin, kun niiden vakuutena on kiinnitys tai niihin liittyy oikeus voittoon osallistumiseen, tai mistä tahansa muusta saatavasta, samoin kuin muunkinlaista tuloa, joka sen valtion verolainsäädännön mukaan, josta tulo kertyy, katsotaan velaksiannosta saaduksi tuloksi.

4. Milloin sopimusvaltiossa asuvalla koronsaajalla on toisessa sopimusvaltiossa, mistä korko kertyy, kiinteä toimipaikka, johon maksetun koron perustana oleva saatava välittömästi liittyy, ei 1 ja 2 kappaleen määräyksiä sovelleta. Tässä tapauksessa sovelletaan 7 artiklan määräyksiä.

5. Koron katsotaan kertyvän sopimusvaltiosta, kun sen maksaa kysymyksessä oleva valtio, sen osan tahi julkisoikeudellinen yhdyskunta tai yhteisö taikka tässä valtiossa asuva henkilö. Milloin kuitenkin koron maksajalla, riippumatta siitä, onko hän sopimusvaltiossa asuva vaiko ei, on sopimusvaltiossa kiinteä toimipaikka, johon koron perusteena oleva velka liittyy ja jota tuo korko rasittaa, katsotaan sanotun koron kertyvän siitä sopimusvaltiosta, missä kiinteä toimipaikka on.

6. Milloin suoritettu korko velallisen ja velkojan tai heidän molempien ja kolmannen henkilön välillä olevan erityisen suhteen vuoksi ylittää koron perusteena olevaan velkaan katsoen määrän, mistä velallinen ja velkoja ilman tällaista suhdetta olisivat sopineet, sovelletaan tämän artiklan määräyksiä vain viimeksi tarkoitetun määrän osalta. Tässä tapauksessa verotetaan ylimenevästä osasta asianomaisen sopimusvaltion lakien mukaan ottaen asianmukaisesti huomioon tämän sopimuksen muut määräykset.

12 artiklaRojaltit

1. Sopimusvaltiosta kertyneistä toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle maksetuista rojalteista voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa; rojalteista voidaan kuitenkin verottaa siinä sopimusvaltiossa, mistä ne kertyvät, tämän valtion lainsäädännön mukaan, mutta veron määrä ei saa olla suurempi kuin 10 prosenttia rojaltien määrästä. Kummankin valtion asianomaiset viranomaiset sopivat keskenään, miten tätä rajoitusta sovelletaan.

2. Sanonnalla "rojalti" tarkoitetaan tässä artiklassa kaikenlaisia suorituksia, jotka vastaanotetaan korvauksena kirjallisten, taiteellisten tai tieteellisten teosten, niihin luettuina elokuvat sekä televisiossa esitettävät filmit ja kuvanauhat, tekijänoikeuden samoin kuin patenttien, tavaramerkkien, mallien tai muottien, kaavojen, salaisten valmistusohjeiden tai menettelytapojen käyttämisestä tai käyttöoikeudesta tahi teollisen, kaupallisen tai tieteellisen välineistön käyttämisestä tai käyttöoikeudesta taikka teollisia, kaupallisia tai tieteellisiä kokemuksia koskevista tiedoista.

3. Milloin sopimusvaltiossa asuvalla rojaltin saajalla on toisessa sopimusvaltiossa, josta rojalti kertyy, kiinteä toimipaikka, johon rojaltin perusteena olevat oikeudet tai omaisuus välittömästi liittyvät, ei 1 kappaleen määräyksiä sovelleta. Tässä tapauksessa sovelletaan 7 artiklan määräyksiä.

4. Milloin maksettu rojalti sen maksajan ja saajan tai heidän molempien ja kolmannen henkilön välillä olevan erityisen suhteen vuoksi ylittää rojaltin perusteena olevaan käyttöön, oikeuteen tai tietoon katsoen määrän, mistä maksaja ja saaja ilman tällaista suhdetta olisivat sopineet, sovelletaan tämän artiklan määräyksiä vain viimeksi tarkoitetun määrän osalta. Tässä tapauksessa verotetaan ylimenevästä osasta asianomaisen sopimusvaltion lakien mukaan, ottaen asianmukaisesti huomioon tämän sopimuksen muut määräykset.

13 artiklaMyyntivoitto

1. Voitosta, joka saadaan 6 artiklan 2 kappaleessa tarkoitetun kiinteän omaisuuden luovutuksesta, voidaan verottaa siinä sopimusvaltiossa, missä omaisuus on.

2. Voitosta, joka on saatu sopimusvaltiossa olevan yrityksen toisessa sopimusvaltiossa pitämän kiinteän toimipaikan käyttöomaisuuteen kuuluvan irtaimen omaisuuden, niin myös tuollaisen kiinteän toimipaikan (joko erillisenä tai koko yrityksen ohella) luovutuksesta saatu voitto voidaan verottaa tuossa toisessa valtiossa. Kuitenkin verotetaan 22 artiklan 3 kappaleessa tarkoitetun omaisuuden luovutuksesta saadusta voitosta vain siinä sopimusvaltiossa, missä tästä omaisuudesta sanotun artiklan mukaan verotetaan.

3. Minkä tahansa muun kuin 1 ja 2 kappaleessa tarkoitetun omaisuuden luovutuksesta saadusta voitosta verotetaan vain siinä sopimusvaltiossa, jossa luovuttaja asuu.

14 artiklaHenkilökohtainen työ

1. Mikäli tämän sopimuksen 15, 17, 18, 19 ja 20 artikloiden määräyksistä ei muuta johdu, verotetaan sopimusvaltiossa asuvan henkilön henkilökohtaisesta työstä saama tulo vain tuossa valtiossa, jollei henkilökohtainen työ ole tehty toisessa sopimusvaltiossa.

Sanonnalla "henkilökohtaisesta työstä saatu tulo" tarkoitetaan

a) palkkiota, palkkaa ja muuta vastaavaa työstä saatua hyvitystä;

b) tuloa vapaan ammatin harjoittamisesta, joka erityisesti käsittää itsenäisen tieteellisen, kirjallisen, taiteellisen, kasvatuksellisen tai opetuksellisen toiminnan sekä itsenäisen toiminnan lääkärinä, asianajajana, insinöörinä, arkkitehtinä, hammaslääkärinä ja tilintarkastajana.

2. Kappaleen 1 määräyksistä huolimatta verotetaan sopimusvaltiossa asuvan henkilön toisessa sopimusvaltiossa suorittamasta henkilökohtaisesta työstä saamasta hyvityksestä ainoastaan ensiksi mainitussa valtiossa, jos hyvityksen saaja oleskelee tässä toisessa valtiossa yhdessä tai useammassa jaksossa yhteensä enintään 183 päivää verovuoden aikana ja joko

a) työstä saadun hyvityksen ollessa kysymyksessä

i) työnantaja, joka suorittaa hyvityksen tai jonka puolesta se suoritetaan, ei ole tässä toisessa valtiossa asuva, ja

ii) hyvityksellä ei rasiteta työnantajan toisessa valtiossa olevaa kiinteää toimipaikkaa, ja

iii) tulo ei ole 12 000 (kahtatoistatuhatta) markkaa tai 12 000 (kahtatoistatuhatta) Israelin puntaa suurempi; tai

b) itsenäisestä henkilökohtaisesta työstä saadun hyvityksen ollessa kysymyksessä tulo ei ole 12 000 (kahtatoistatuhatta) markkaa tai 12 000 (kahtatoistatuhatta) Israelin puntaa suurempi.

3. Edellä tässä artiklassa olevista määräyksistä huolimatta voidaan kansainvälisessa liikenteessä olevalla aluksella tai ilma-aluksella tehdystä henkilökohtaisesta työstä saadusta hyvityksestä verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa yrityksen tosiasiallinen liikkeen johto on.

15 artiklaJohtajanpalkkiot

Sopimusvaltiossa asuvan henkilön toisessa valtiossa asuvan yhtiön johto- tai hallintoelimen jäsenyydestä saamista johtajanpalkkioista ja muista sellaisista suorituksista voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.

16 artiklaTaiteilijat ja urheilijat

Tämän sopimuksen 14 artiklan määräysten estämättä voidaan ammattimaisten taiteilijoiden, kuten teatteri-, elokuva-, radio- tai televisiotaiteilijoiden ja muusikkojen, samoin kuin urheilijoiden tässä ominaisuudessa henkilökohtaisesti harjoittamastaan toiminnasta saamista tuloista verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa tätä toimintaa on harjoitettu.

17 artiklaEläkkeet ja elinkorot

1. Mikäli 18 artiklan 1 kappaleen määräyksistä ei muuta johdu, verotetaan eläkkeistä ja muista samanluonteisista hyvityksistä vain siinä sopimusvaltiossa, jossa hyvityksen saaja asuu. Sama koskee sopimusvaltiossa olevista lähteistä saatuja elinkorkoja, jotka on maksettu toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle.

2. Tässä artiklassa:

a) sanonta "eläke" tarkoittaa aikaisempaan työhön perustuvia jaksottaisia suorituksia;

b) sanonta "elinkorko" tarkoittaa aika ajoin, määrättyinä ajankohtina, joko elinkautena tai muutoin yksilöitynä taikka tiettynä aikana rahan tai rahanarvoisen suorituksen täytenä vastikkeena maksettavaa rahamäärää.

18 artiklaJulkiset tehtävät

1. Hyvityksistä samoin kuin eläkkeistä, jotka suoritetaan sopimusvaltion, sen osan taikka julkisoikeudellisen yhdyskunnan tai yhteisön varoista tai rahastoista luonnolliselle henkilölle, joka ei ole toisen sopimusvaltion kansalainen, ensiksi mainitulle valtiolle, sen osalle taikka julkisoikeudelliselle yhdyskunnalle tai yhteisölle virkamiehenä tehtyjen palvelusten perusteella, voidaan verottaa tässä valtiossa.

2. Tämän sopimuksen 14, 15 ja 17 artikloiden määräyksiä sovelletaan hyvityksiin ja eläkkeisiin, jotka suoritetaan toisen sopimusvaltion, sen osan taikka julkisoikeudellisen yhdyskunnan tai yhteisön harjoittaman elinkeino- tai liiketoiminnan yhteydessä tehdyistä palveluksista.

19 artiklaOpiskelijat

Sopimusvaltiossa asuva henkilö, joka tilapäisesti oleskelee toisessa sopimusvaltiossa ainoastaan

a) opiskelijana yliopistossa, korkeakoulussa tai koulussa, tai

b) harjoittelijana liikealalla tai teollisuudessa, tai

c) pääasiassa opiskelua tai tutkimustyötä varten uskonnollisen, hyväntekeväisyys-, tieteellisen tai kasvatusjärjestön myöntämän stipendin, apurahan tai palkkion saajana,

ei ole toisessa sopimusvaltiossa verotettava hänen ylläpitoaan, koulutustaan tai harjoitteluaan varten ulkomailta saamistaan rahamääristä eikä stipendistään. Sama koskee tässä toisessa valtiossa hyvityksenä tehdystä työstä suoritettua määrää, milloin työ liittyy hänen opintoihinsa tai harjoitteluunsa taikka on välttämätöntä hänen ylläpitoaan varten. Tätä määräystä ei kuitenkaan sovelleta, milloin opinnot tai harjoittelu ovat toisarvoisia siihen työhön verrattuina, josta hyvitys on suoritettu.

20 artiklaProfessorit, opettajat ja tutkijat

Sopimusvaltiossa asuvaa henkilöä, joka toisessa sopimusvaltiossa olevan yliopiston, korkeakoulun tai muun ylemmän opetuslaitoksen tai tieteellisen tutkimuslaitoksen kutsumana oleskelee tässä toisessa valtiossa enintään kahden vuoden ajan ainoastaan harjoittaakseen opetus- tai tutkimustoimintaa sellaisessa laitoksessa, ei tässä toisessa valtiossa veroteta hänen sanotusta opetus- tai tutkimustoiminnastaan saamastaan hyvityksestä.

21 artiklaErikseen mainitsemattomat tulot

Sopimusvaltiossa asuvan henkilön saamista tämän sopimuksen edellä olevissa artikloissa nimenomaisesti mainitsemattomista tuloista verotetaan vain tässä valtiossa.

22 artiklaOmaisuus

1. Tämän sopimuksen 6 artiklan 2 kappaleessa määritellystä kiinteästä omaisuudesta voidaan verottaa siinä sopimusvaltiossa, missä omaisuus on.

2. Irtaimesta omaisuudesta, joka liikeomaisuutena kuuluu yrityksen kiinteään toimipaikkaan, voidaan verottaa siinä sopimusvaltiossa, missä kiinteä toimipaikka on.

3. Kansainvälisessä liikenteessä olevista aluksista ja ilma-aluksista sekä tällaisissa aluksissa ja ilma-aluksissa käytetystä irtaimesta omaisuudesta verotetaan vain siinä sopimusvaltiossa, missä yrityksen tosiasiallinen liikkeen johto on.

4. Kaikesta muunlaatuisesta sopimusvaltiossa asuvan henkilön omaisuudesta verotetaan vain tässä valtiossa.

23 artiklaVapautusmenetelmä

1. Milloin sopimusvaltiossa asuvalla henkilöllä on tuloa tai omaisuutta, joista voidaan tämän sopimuksen mukaisesti verottaa toisessa sopimusvaltiossa, ensiksi mainitun sopimusvaltion on, mikäli tämän artiklan 2 kappaleen määräyksistä ei muuta johdu, vähennettävä tulosta tai omaisuudesta maksettavasta verosta se tulosta tai omaisuudesta maksettavan veron osa, mikä johtuu toisessa sopimusvaltiossa saadusta tulosta tai siellä olevasta omaisuudesta.

2. Milloin Suomessa asuvalla henkilöllä on tuloa, josta saadaan tämän sopimuksen 10, 11 ja 12 artikloiden mukaisesti verottaa Israelissa, vähennetään Suomessa verovelvollisen tulosta menevästä verosta Israelissa suoritetun veron määrä. Tämän vähennyksen määrä ei kuitenkaan saa olla suurempi kuin se osa ennen vähennyksen tekemistä menevästä verosta, joka johtuu Israelissa saadusta tulosta.

Tämän kappaleen määräyksiä sovelletaan silloinkin, kun osingoista ja koroista menevästä Israelin tuloverosta on rajoitetuksi ajanjaksoksi myönnetty täydellinen vapautus tai sitä on alennettu ja on tällöin meneteltävä, niin kuin sellaista vapautusta tai alennusta ei olisi myönnetty.

24 artiklaHyvitysmenetelmä

1. Milloin Israelissa asuvalla henkilöllä on tuloa, josta saadaan tämän sopimuksen mukaisesti verottaa Suomessa, vähennetään Israelissa, mikäli Israelin lain säännöksistä ei muuta johdu, verovelvollisen tulosta menevästä verosta Suomessa suoritetun veron määrä. Vähennyksen määrä ei kuitenkaan saa olla suurempi kuin se osa ennen vähennyksen tekemistä menevästä verosta, joka johtuu Suomessa verotettavasta tulosta.

2. Milloin tulo on Suomessa asuvan yhtiön tavallista osinkoa, on vähennystä tehtäessä otettava huomioon (minkä tahansa osingosta menevän Suomen veron lisäksi) yhtiön tulosta maksettava Suomen vero, jolloin vähennys ei saa olla suurempi kuin 25 prosenttia sanotun osingon määrästä. Milloin kysymyksessä on etuoikeutetuille voittoon osallistuville osakkeille maksettava osinko, mikä käsittää sekä tietyn osinkoprosentin mukaan määrätyn osingon että lisäosuuden voitosta, on vähennystä tehtäessä myös otettava huomioon se Suomen vero, joka yhtiön on maksettava tietyn osinkoprosentin ylittävältä osingon osalta.

25 artiklaSyrjinnän kieltäminen

1. Sopimusvaltion kansalaiset eivät toisessa sopimusvaltiossa saa joutua sellaisen verotuksen tai siihen liittyvän velvoituksen kohteeksi, joka on muunlainen tai raskaampi kuin verotus tai siihen liittyvä velvoitus, jonka kohteeksi tuon toisen valtion kansalaiset samoissa olosuhteissa joutuvat tai saattavat joutua.

2. Sanonta "kansalainen" tarkoittaa:

a) kaikkia luonnollisia henkilöitä, joilla on sopimusvaltion kansalaisuus;

b) kaikkia oikeushenkilöitä ja yhteenliittymiä, jotka on perustettu sopimusvaltion voimassa olevan lainsäädännön mukaan.

3. Sopimusvaltiossa olevan yrityksen toisessa sopimusvaltiossa olevaan kiinteään toimipaikkaan kohdistuva verotus ei tuossa toisessa valtiossa saa olla epäedullisempi kuin siinä valtiossa oleviin samalla alalla toimiviin yrityksiin kohdistuva verotus.

Tämän säännöksen ei ole katsottava velvoittavan sopimusvaltiota myöntämään toisessa sopimusvaltiossa asuville henkilöille sitä oikeutta henkilökohtaisten vähennysten tekemiseen taikka huojennusten tai veronalennusten saamiseen verotuksessa siviilisäädyn taikka perheen huoltovelvollisuuden vuoksi, minkä se myöntää siellä asuville henkilöille.

4. Sopimusvaltiossa olevalle yritykselle, jonka pääoman välittömästi tai välillisesti joko kokonaan tai osaksi omistaa tai jonka pääomasta siten määrää toisessa sopimusvaltiossa asuva henkilö tai henkilöt, ei ensiksimainitussa valtiossa saa määrätä muita tai raskaampia veroja taikka verotukseen liittyviä velvoituksia kuin joiden kohteeksi ensiksi mainitussa sopimusvaltiossa olevat muut samanlaiset yritykset joutuvat tai saattavat joutua.

5. Sanonta "verotus" tarkoittaa tässä artiklassa kaikenlaatuisia veroja.

26 artiklaKeskinäinen sopimusmenettely

1. Milloin sopimusvaltiossa asuva henkilö katsoo, että jommankumman tai molempien sopimusvaltioiden toimenpiteet ovat johtaneet tai johtavat hänen osaltaan verotukseen, joka ei ole tämän sopimuksen mukainen, hän voi näiden valtioiden sisäisen lainsäädännön varaamista muutoksenhakukeinoista huolimatta kääntyä asiassaan sen sopimusvaltion asianomaisen viranomaisen puoleen, missä hän asuu.

2. Jos asianomainen viranomainen havaitsee huomautuksen perustelluksi, mutta ei itse voi saada aikaan tyydyttävää ratkaisua, sen on pyrittävä toisen sopimusvaltion asianomaisen viranomaisen kanssa molemminpuolisin sopimuksin hoitamaan asia siten, että verotus, joka ei ole tämän sopimuksen mukainen, vältetään.

3. Sopimusvaltioiden asianomaisten viranomaisten on pyrittävä keskenään sopimaan kaikkien tämän sopimuksen tulkinnassa tai soveltamisessa esiintyvien vaikeuksien tai epätietoisuutta aiheuttavien kysymysten poistamisesta. Ne voivat myös neuvotella kaksinkertaisen verotuksen estämisestä sellaisissa tapauksissa, joita tässä sopimuksessa ei ole käsitelty.

4. Sopimusvaltioiden asianomaiset viranomaiset voivat välittömästi neuvotella keskenään sopimukseen pääsemiseksi edellisissä kappaleissa tarkoitetussa mielessä. Milloin suullinen ajatustenvaihto sopimukseen pääsemiseksi näyttää tarkoituksenmukaiselta, voidaan tuollainen ajatustenvaihto toimeenpanna sopimusvaltioiden asianomaisten viranomaisten edustajista kootussa toimikunnassa.

27 artiklaTietojen vaihtaminen

1. Sopimusvaltioiden asianomaisten viranomaisten on vaihdettava keskenään sellaisia tietoja, jotka ovat tarpeellisia tämän sopimuksen täytäntöönpanemiseksi sekä tietoja sopimusvaltioiden tässä sopimuksessa tarkoitettuja veroja koskevista laeista, sikäli kuin niiden perusteella tapahtuva verotus kuuluu tämän sopimuksen piiriin. Kaikki näin vaihdetut tiedot on pidettävä salaisina eikä niitä saa ilmaista muille kuin henkilöille tai viranomaisille, joiden tehtävänä on tässä sopimuksessa tarkoitettujen verojen määrääminen, oikeuskäsittely mukaan luettuna, tai kantaminen.

2. Kuitenkaan ei 1 kappaleen määräyksiä ole tulkittava siten, että ne velvoittavat sopimusvaltiota:

a) suorittamaan hallintotoimia, jotka ovat ristiriidassa sen tai toisen sopimusvaltion lakien tai hallintokäytännön kanssa;

b) ilmaisemaan yksityiskohtia, joita sen tai toisen sopimusvaltion lakien tai säännönmukaisen hallintomenettelyn puitteissa ei voida hankkia;

e) ilmaisemaan tietoja, jotka paljastaisivat elinkeino- tai liiketoimintaan kuuluvan taikka kaupallisen, teollisen tai ammatillisen salaisuuden tai menettelytavan, taikka tietoja, joiden ilmaiseminen loukkaisi yleistä järjestystä (ordre public).

28 artiklaDiplomaatit ja konsulit

Tämä sopimus ei koske kansainvälisen oikeuden yleisten sääntöjen tai erityisten sopimusten määräysten mukaisia diplomaattisten tai konsulivirkamiesten verotuksellisia erioikeuksia.

Mikäli kansainvälisen oikeuden yleisten sääntöjen tai erityisten kansainvälisten sopimusten määräysten mukaisten diplomaattisten tai konsulivirkamiesten verotuksellisten erioikeuksien vuoksi tulo ja omaisuus eivät ole saajavaltiossa veronalaisia, verotusoikeus on tämän sopimuksen määräyksistä riippumatta sillä valtiolla, joka on diplomaatin tai konsulin lähettänyt.

29 artiklaVoimaantulo

1. Tämä sopimus on ratifioitava ja ratifioimisasiakirjat vaihdettava mahdollisimman pian Jerusalemissa.

2. Sopimus tulee voimaan ratifioimisasiakirjojen vaihdon tapahduttua ja sen määräyksiä sovelletaan:

a) Israelissa:

Israelin veroihin niiltä verovuosilta, jotka alkavat 1 päivänä huhtikuuta 1965 tai sen jälkeen, taikka miltä tahansa sanotun päivän jälkeen päättyvältä erityiseltä verovuodelta;

b) Suomessa:

1) tuloverojen osalta tuloihin, jotka on saatu kalenterivuotena 1965 tai tämän kalenterivuoden aikana päättyneinä tilikausina;

2) omaisuusverojen osalta joulukuun viimeisenä päivänä 1965 tai tämän kalenterivuoden aikana päättyneiden tilikausien viimeisenä päivänä verovelvollisella olleeseen omaisuuteen.

30 artiklaPäättyminen

Tämä sopimus on voimassa, kunnes jompikumpi sopimusvaltio sen irtisanoo. Kumpikin sopimusvaltio voi irtisanoa sopimuksen diplomaattista tietä vähintään kuusi kuukautta ennen jokaisen vuoden 1970 jälkeen tulevan kalenterivuoden loppua tehtävällä irtisanomisella. Tässä tapauksessa sopimusta sovelletaan ainoastaan siltä verovuodelta, jona irtisanominen on tapahtunut, ja sitä aikaisemmilta verovuosilta määrättäviin veroihin.

Tämän vakuudeksi allekirjoittaneet ovat allekirjoittaneet tämän sopimuksen.

Tehty Jerusalemissa 21 päivänä tammikuuta tuhatyhdeksänsataakuusikymmentäviisi eli 18 päivänä Shevat-kuukautta viisituhattaseitsemänsataakaksikymmentäviisi.