33/1962

1 artikla

Tässä yleissopimuksessa tarkoitetaan:

a) "tuontimaksuilla ja -veroilla" tullien lisäksi kaikkia maahantuonnin yhteydessä kannettavia maksuja ja veroja;

b) "ajoneuvoilla", jollei asiayhteydestä muuta johdu, kaikkia moottorikäyttöisiä ajoneuvoja (niihin luettuina moottorilla varustetut polkupyörät) ja perävaunuja (tuotuina maahan ajoneuvon kanssa tai erillisinä), samoin kuin niiden varaosia, tavanmukaisia lisälaitteita ja varusteita, kun ne tuodaan maahan ajoneuvon mukana;

c) "yksityisellä käytöllä" käyttöä muihin tarkoituksiin kuin henkilöiden kuljetukseen palkkiota, korvausta tai muuta aineellista etua vastaan, ja muihin kuin tavaroiden teolliseen tai kaupalliseen kuljetukseen palkkiota vastaan tai ilman;

d) "väliaikaisella tuontiluvalla" tulliasiakirjaa, joka osoittaa, että vakuus on asetettu tai talletus suoritettu tuontimaksujen ja -verojen osalta;

e) "henkilöillä" luonnollisia henkilöitä ja oikeushenkilöitä, jollei asiayhteydestä muuta johdu.

2 artikla

1. Jokaisen sopimusvaltion on sallittava alueensa ulkopuolella säännöllisesti asuville henkilöille kuuluvien ajoneuvojen maahantuonti tuontimaksuitta ja -veroitta sekä tuontikielloitta tai -rajoituksitta, mikäli ne viedään jälleen maasta, ja muilla tässä yleissopimuksessa mainituilla ehdoilla, edellyttäen että nämä ajoneuvot tuodaan maahan ja omistajat tai muut sen alueen ulkopuolella säännöllisesti asuvat henkilöt käyttävät niitä yksityisesti väliaikaisen vierailun yhteydessä.

2. Nämä ajoneuvot on merkittävä väliaikaiseen tuontilupaan, joka takaa tuontimaksujen ja -verojen sekä mahdollisten sakkotullien suorittamisen, jollei 27 artiklan 4 momentin erityismääräyksistä muuta johdu.

3 artikla

Väliaikaisesti maahantuotujen ajoneuvojen tavallisissa säiliöissä oleva polttoaine saadaan tuoda maahan tuontimaksuitta ja -veroitta sekä tuontikieltojen tai -rajoitusten estämättä, edellyttäen että polttoainesäiliö on ajoneuvon valmistajan kysymyksessä olevaan ajoneuvomalliin suunnittelema säiliö.

4 artikla

1. Aikaisemmin jo väliaikaisesti maahantuodun tietyn ajoneuvon korjaamiseksi tarvittavat varaosat saadaan tuoda maahan tuontimaksuitta ja -veroitta sekä tuontikieltojen tai -rajoitusten estämättä. Sopimusvaltiot voivat vaatia, että nämä osat on merkittävä väliaikaiseen tuontilupaan.

2. Vaihdetut osat, joita ei jälleen viedä maasta, ovat tuontimaksujen ja -verojen alaisia, jollei niitä asianomaisen maan määräysten mukaisesti voida kuluitta luovuttaa valtiolle tai asianomaisten kustannuksella hävittää julkisen valvonnan alaisena.

5 artikla

Hyväksytyille matkailuyhdistyksille vastaavien ulkomaisten yhdistysten, kansainvälisten järjestöjen taikka sopimusvaltioiden tulliviranomaisten toimesta lähetetyt väliaikaisten tuontilupien ja kansainvälisten liikennelupien lomakkeet, jotka on tarkoitettu annettaviksi henkilöille, jotka asuvat siinä maassa, johon lomakkeet tuodaan, ja jotka haluavat lähteä muihin maihin, saadaan tuoda maahan tuontimaksuitta ja -veroitta sekä tuontikieltojen ja -rajoitusten estämättä.

6 artikla

1. Jokainen sopimusvaltio voi takuuta vastaan ja vahvistamillaan ehdoilla myöntää etenkin johonkin kansainväliseen järjestöön kuuluville yhdistyksille oikeuden antaa tässä yleissopimuksessa tarkoitettuja väliaikaisia tuontilupia joko suoraan tai vastaavien yhdistysten välityksellä.

2. Väliaikaiset tuontiluvat voivat olla voimassa vain yhtä maata tai tullialuetta varten tai useampia maita tai tullialueita varten.

3. Näiden lupien voimassaoloaika ei saa olla yhtä vuotta pitempi luettuna niiden antopäivästä.

7 artikla

1. Kaikkien tai useiden sopimusvaltioiden alueilla voimassaolevia väliaikaisia tuontilupia nimitetään matkakirjavihoiksi (carnet de passage en douane) ja niiden tulee olla tämän yleissopimuksen 1 liitteessä olevan mallin mukaisia.

2. Jos matkakirjavihko ei ole voimassa yhtä tai useampaa aluetta varten, on vihon antavan yhdistyksen merkittävä tämä seikka sen kanteen ja maahantuontilipukkeille.

3. Ainoastaan yhden sopimusvaltion aluetta varten voimassaolevat väliaikaiset tuontiluvat voivat olla tämän yleissopimuksen 2 ja 3 liitteissä olevien mallien mukaisia. Sopimusvaltiot voivat käyttää myös muita lakiensa tai määräystensä mukaisia asiakirjoja.

4. Jokainen sopimusvaltio vahvistaa lakiensa tai määräystensä mukaan muiden kuin 6 artiklassa tarkoitettujen hyväksyttyjen yhdistysten antamien väliaikaisten tuontilupien voimassaoloajan.

5. Jokaisen sopimusvaltion tulee pyynnöstä toimittaa muille sopimusvaltioille sen alueella voimassaolevien muiden kuin tämän yleissopimuksen liitteissä esitettyjen väliaikaisten tuontilupien mallit.

8 artikla

Hyväksyttyjen yhdistysten antamat tuontiluvat on laadittava väliaikaisesti maahantuotujen ajoneuvojen omistajien tai haltijoiden nimiin. Milloin ajoneuvo on vuokrattu, on tuontilupa laadittava vuokraajan nimiin.

9 artikla

1. Väliaikaisissa tuontiluvissa ilmoitettava paino on ajoneuvon nettopaino. Se on merkittävä metrijärjestelmän mukaisesti. Milloin kysymyksessä on vain yhtä maata varten voimassaoleva lupa, voivat tämän maan tulliviranomaiset määrätä, että toista järjestelmää on käytettävä.

2. Yhtä maata varten voimassaolevissa väliaikaisissa tuontiluvissa ilmoitettava arvo on merkittävä tämän maan rahassa. Matkakirjavihossa ilmoitettava arvo on merkittävä matkakirjavihon antaneen maan rahassa.

3. Tarvikkeita ja työkaluja, jotka kuuluvat ajoneuvojen tavallisiin varusteisiin, ei tarvitse erikseen ilmoittaa väliaikaisessa tuontiluvissa.

4. Tulliviranomaisten niin vaatiessa on varaosat (kuten pyörät, ulko- ja sisärenkaat) sekä tarvikkeet, joiden ei katsota kuuluvan ajoneuvon tavallisiin varusteisiin (kuten radiolaitteet, perävaunut, joita ei ole ilmoitettu eri kaavakkeella ja tavaravaunut) ilmoitettava tekemällä tarpeelliset merkinnät (kuten painosta ja arvosta) väliaikaisiin tuontilupiin, ja esitettävä lähdettäessä matkan kohteena olevasta maasta.

10 artikla

Asianomaisen yhdistyksen väliaikaisiin tuontilupiin tekemiä merkintöjä saadaan muuttaa ainoastaan asiakirjan antaneen tai takaavan yhdistyksen suostumuksella. Mitään muutosta ei saada tehdä asiakirjoihin sen jälkeen kun ne ovat olleet tuontimaan tulliviranomaisten käsiteltävinä, ilman sanottujen viranomaisten suostumusta.

11 artikla

1. Väliaikaisella tuontiluvalla tuotuja ajoneuvoja saavat kolmannet henkilöt käyttää yksityiseen tarkoitukseen näiden asiakirjojen haltijoiden antamalla asianomaisella luvalla, edellyttäen, että sanotut kolmannet henkilöt säännöllisesti asuvat tuontimaan ulkopuolella ja täyttävät muut tässä yleissopimuksessa mainitut ehdot. Sopimusvaltioiden tulliviranomaisilla on oikeus vaatia selvityksen esittämistä siitä, että näillä henkilöillä on luvanhaltijoiden asianmukainen lupa ja että he täyttävät edellä mainitut ehdot. Jos esitetty selvitys ei näytä olevan riittävä, tulliviranomaiset voivat kieltää ajoneuvon käytön maassa sellaisen asiakirjan nojalla. Vuokrattujen ajoneuvojen osalta jokainen valtio voi vaatia, väärinkäyttöä epäillessään, että väliaikaisen tuontiluvan haltijan on oltava läsnä ajoneuvoa maahan tuotaessa.

2. Riippumatta edellisessä momentissa olevista määräyksistä, sopimusvaltioiden tulliviranomaiset voivat poikkeustapauksissa ja määräämillään ehdoilla sallia, että säännöllisesti tuontimaassa asuva henkilö saa kuljettaa väliaikaisen tuontiluvan nojalla ajoneuvoa, etenkin kun kuljettaja kuljettaa ajoneuvoa väliaikaisen tuontiluvan haltijan puolesta tai hänen ohjeittensa mukaisesti.

12 artikla

1. Väliaikaisessa tuontiluvassa mainitut ajoneuvot on vietävä maasta luvan voimassaolon aikana samassa kunnossa, tavanmukainen kuluminen huomioon ottaen. Vuokrattujen ajoneuvojen osalta sopimusvaltion tulliviranomaisilla on oikeus vaatia, että ajoneuvo viedään maasta vuokraajan lähdettyä väliaikaisesta tuontimaasta.

2. Selvityksenä jälleenviennistä on ajoneuvon väliaikaisen tuontimaan tulliviranomaisten väliaikaiseen tuontilupaan asianmukaisesti tekemä vientimerkintä.

13 artikla

1. Asianmukaisesti todetussa onnettomuudessa pahasti vaurioituneiden ajoneuvojen jälleenvientiä ei vaadita, 12 artiklassa tarkoitetusta vientivelvollisuudesta huolimatta, mikäli niiden osalta menetellään tulliviranomaisten määräysten mukaisesti ja edellyttäen, että

a) niistä kannetaan säädetyt tuontimaksut ja -verot, tai

b) ne luovutetaan kuluitta väliaikaiselle tuontivaltiolle; tai

c) ne hävitetään asianomaisten kustannuksella julkisen valvonnan alaisina.

2. Milloin väliaikaisesti maahantuotua ajoneuvoa ei voida viedä maasta muun kuin yksityisen henkilöiden vaatiman takavarikon johdosta, siirtyy velvollisuus viedä ajoneuvo maasta väliaikaisen tuontiluvan voimassaolon aikana takavarikon ajaksi.

3. Tulliviranomaisten on mahdollisuuksiensa mukaan ilmoitettava takaavalle yhdistykselle niiden suorittamista tai niiden toimesta suoritetuista, tämän yhdistyksen takaamalla väliaikaisella tuontiluvalla tuotuihin ajoneuvoihin kohdistuvista takavarikoista sekä toimenpiteistä, joihin he aikovat ryhtyä.

14 artikla

Väliaikaisella tuontiluvalla sopimusvaltion alueelle tuotuja ajoneuvoja ei saa satunnaisestikaan käyttää sen alueella olevien paikkakuntien välisiin, palkkiota, korvausta tai muuta aineellista etua vastaan tapahtuviin kuljetuksiin.

15 artikla

Väliaikaisiin tuontihelpotuksiin oikeutetut henkilöt saavat väliaikaisten tuontilupien voimassaolon aikana tuoda maahan luvissa mainitut ajoneuvot niin usein kuin on tarpeellista, edellyttäen että, tulliviranomaisten sitä vaatiessa, asianomaisten tullimiesten toimesta tehdään merkintä jokaisesta rajanylityksestä (saapumisesta ja lähtemisestä). Väliaikainen tuontilupa voidaan myös antaa vain yhtä matkaa varten.

16 artikla

Käytettäessä väliaikaisia tuontilupia, joissa ei ole jokaista matkaa varten irroitettavia lipukkeita, katsotaan tullimiesten ensimmäisen maahantulon ja viimeisen maastalähdön välillä tekemät merkinnät väliaikaisiksi. Jos viimeinen merkintä on väliaikainen poistumismerkintä, tämä merkintä hyväksytään kuitenkin selvityksenä ajoneuvon tai väliaikaisesti maahantuotujen varaosien jälleenviennistä.

17 artikla

Käytettäessä jokaista matkaa varten irroitettavilla lipukkeilla varustettuja väliaikaisia tuontilupia, tarkoittaa jokainen maahantulomerkintä, että lupa on ollut tulliviranomaisten käsiteltävänä ja jokainen myöhemmin tehty maastalähtömerkintä, että lupa on lopullisesti mitätöity, huomioon ottaen kuitenkin 18 artiklan määräykset.

18 artikla

Kun jonkin maan tulliviranomaiset ovat lopullisesti ja ehdoitta mitätöineet väliaikaisen tuontiluvan, he eivät enää voi vaatia takaavaa yhdistystä suorittamaan tuontimaksuja ja -veroja, ellei mitätöintiä koskeva todistus ole saatu väärinkäytön tai vilpillisen menettelyn avulla.

19 artikla

Tämän yleissopimuksen määräysten mukaisesti käytettyihin väliaikaisiin tuontilupiin tehdyistä merkinnöistä ei ole suoritettava virantoimitusmaksua tullitoimipaikkojen tai -asemien virka-aikana.

20 artikla

Väliaikaisesti maahan tuoduille ajoneuvoille myönnetyn määräajan kuluessa tapahtunutta jälleenvientiä koskevan selvityksen puuttumiseen ei ole kiinnitettävä huomiota, mikäli ajoneuvot esitetään tulliviranomaisille maastavietäviksi neljäntoista päivän kuluessa lupien voimassaoloajan päättymisestä, ja myöhästymisestä annetaan tyydyttävä selitys.

21 artikla

Jokainen sopimusvaltio tunnustaa päteväksi toisen sopimusvaltion tämän yleissopimuksen 4 liitteessä mainitun menettelyn mukaisesti myöntämän pidennyksen matkakirjavihkojen voimassaoloaikaan.

22 artikla

1. Väliaikaisten tuontilupien voimassaoloajan pidentämispyynnöt on esitettävä asianomaisille tulliviranomaisille ennen lupien voimassaoloajan päättymistä, jollei ylivoimainen este tee sitä mahdottomaksi. Jos väliaikaisen tuontiluvan on antanut hyväksytty yhdistys, on pidentämispyyntö esitettävä luvan taanneen yhdistyksen toimesta.

2. Väliaikaisesti maahantuotujen ajoneuvojen tai varaosien vientiä varten tarvittavien määräaikojen pidennykset on myönnettävä, mikäli asianomaiset voivat tulliviranomaisia tyydyttävällä tavalla selvittää, että ylivoimainen este tekee heille mahdottomaksi jälleen viedä sanotut ajoneuvot tai varaosat maasta myönnetyn määräajan kuluessa.

23 artikla

Jokaisen sopimusvaltion tulee sallia, tarpeellisiksi katsomiensa valvontatoimenpiteiden puitteissa, että sen alueelle väliaikaisesti tuotuja ajoneuvoja tai varaosia koskevat, hyväksyttyjen yhdistysten antamat väliaikaiset tuontiluvat voidaan uusia, jollei väliaikaisen tuonnin edellytyksiä enää ole olemassa. Uudistamispyyntö on esitettävä takaavan yhdistyksen toimesta.

24 artikla

1. Mikäli väliaikaisia tuontilupia ei ole säännönmukaisessa järjestyksessä mitätöity, tulee tuontimaan tulliviranomaisten hyväksyä (riippumatta siitä onko luvan voimassaoloaika päättynyt vai ei) selvityksenä ajoneuvon tai varaosien jälleenviennistä tämän yleissopimuksen 5 liitteessä olevan mallin mukainen, julkisen viranomaisen (konsulin, tulliviranomaisen, poliisiviranomaisen, pormestarin, täytäntöönpanoviranomaisen jne.) antaman todistuksen esittäminen, josta käy selville, että kysymyksessä oleva ajoneuvo tai varaosat on esitetty tälle viranomaiselle ja että ne ovat tuontimaan ulkopuolella. He voivat myös hyväksyä jokaisen muun kirjallisen selvityksen siitä, että ajoneuvo tai varaosat ovat tuontimaan ulkopuolella. Muut kuin matkakirjavihkoja käsittävät todistukset, joiden voimassaoloaika ei ole päättynyt, on esitettävä samanaikaisesti yllä mainitun selvityksen kanssa. Matkakirjavihkojen osalta on ajoneuvon tai varaosien jälleenvientiä koskevana selvityksenä otettava huomioon niiden maiden tulliviranomaisten tekemät merkinnät, joissa asianomainen myöhemmin on käynyt.

2. Mikäli maasta jälleenvietyä ajoneuvoa tai varaosia koskeva väliaikainen tuontilupa, jota ei ole säännönmukaisessa järjestyksessä mitätöity, tuhoutuu, joutuu hukkaan tai varastetaan, tule tuontimaan tulliviranomaisten hyväksyä vientiä koskevana selvityksenä tämän sopimuksen 5 liitteessä olevan mallin mukainen, julkisen viranomaisen (konsulin, tulliviranomaisen, poliisiviranomaisen, pormestarin, täytäntöönpanoviranomaisen jne.) antama todistus, josta käy selville, että kysymyksessä oleva ajoneuvo tai varaosat on esitetty tälle viranomaiselle ja että ne ovat tuontimaan ulkopuolella, luvan voimassaolon päättymisen jälkeisenä ajankohtana. He voivat myös hyväksyä jokaisen muun kirjallisen selvityksen siitä, että ajoneuvo tai varaosat ovat tuontimaan ulkopuolella.

3. Mikäli jonkin sopimusvaltion alueella olevaa ajoneuvoa tai varaosia koskeva matkakirjavihko tuhoutuu, joutuu hukkaan tai varastetaan, tulee tämän valtion tulliviranomaisten asianomaisen yhdistyksen pyynnöstä hyväksyä sen tilalle annettava lupa, jonka voimassaoloaika päättyy ensiksi mainitun vihon voimassaoloajan päättyessä. Tämä hyväksyminen tekee pätemättömäksi aikaisemmin tuhoutuneen, hukkaan joutuneen tai varastetun vihon hyväksymisen. Mikäli ajoneuvon tai varaosien jälleenvientiä varten annetaan uuden luvan asemesta vientilisenssi tai vastaava asiakirja, on tähän lisenssiin tai asiakirjaan tehtyä vientimerkintää pidettävä vientiä koskevana selvityksenä.

4. Jos ajoneuvo varastetaan sen jälkeen kun se on jälleen viety väliaikaisesta tuontimaasta väliaikaisen tuontiluvan ollessa vailla merkintää viennistä ja vailla niiden maiden tulliviranomaisten tekemiä tuontimerkintöjä, joihin matka myöhemmin on suuntautunut, tämä lupa voidaan kuitenkin pätevöidä mikäli takaava yhdistys esittää luvan sekä riittäväksi katsottavan selvityksen varkaudesta. Mikäli väliaikainen tuontilupa ei ole lakannut olemasta voimassa, tulliviranomaiset voivat vaatia, että asianomainen luopuu siitä.

25 artikla

Tulliviranomaisilla on oikeus 24 artiklassa mainituissa tapauksissa periä maksu pätevöimisestä.

26 artikla

Tulliviranomaisilla ei ole oikeutta vaatia takaavaa yhdistystä suorittamaan tuontiveroja ja -maksuja väliaikaisesti maahan tuoduista ajoneuvoista ja varaosista, jos tälle yhdistykselle ei ole ilmoitettu väliaikaisen tuontiluvan mitätöimättä jättämisestä vuoden kuluessa tämän luvan voimassaoloajan päättymispäivästä lukien.

27 artikla

1. Takaavien yhdistysten tulee vuoden määräajan kuluessa siitä päivästä, jona niille on ilmoitettu väliaikaisen tuontiluvan mitätöimättä jättämisestä, esittää selvitys kysymyksessä olevien ajoneuvojen tai varaosien jälleenviennistä tämän yleissopimuksen edellyttämällä tavalla.

2. Jollei tällaista selvitystä esitetä vahvistetun määräajan kuluessa, on takaavan yhdistyksen viipymättä talletettava tai väliaikaisesti suoritettava maksettavaksi langenneet tuontimaksut ja -verot. Tämä talletus tai maksu tulee lopulliseksi vuoden kuluttua talletuksen tekemis- tai maksun suorittamispäivästä. Takaava yhdistys voi edelleen viimeksimainitun määräajan kuluessa, talletettujen tai suoritettujen rahamäärien takaisin saamiseksi, käyttää hyväkseen edellisessä momentissa mainittua menettelyä.

3. Niissä maissa, joiden määräykset eivät tunne tuontimaksujen tallettamista tai väliaikaista maksamista, katsotaan edellisen momentin mukaiset maksutoimenpiteet lopullisiksi, kuitenkin niin, että suoritetut rahamäärät voidaan palauttaa kun tässä artiklassa mainitut ehdot on täytetty.

4. Mikäli väliaikainen tuontilupa on jätetty mitätöimättä, ei takaavaa yhdistystä voida vaatia suorittamaan summaa, joka on suurempi kuin jälleen viemättä jääneistä ajoneuvoista tai varaosista kannettavien tuontimaksujen ja -verojen yhteismäärä mahdollisesti sovellettavine korkoineen.

28 artikla

Rikoksen, rikkomuksen tai väärinkäytön sattuessa sopimusvaltiolla on oikeus, tämän yleissopimuksen määräysten estämättä, ryhtyä oikeudellisiin toimenpiteisiin väliaikaisia tuontilupia käyttäviä henkilöitä vastaan kysymyksessä olevien tuontimaksujen ja -verojen takaisin saamiseksi sekä rangaistusten määräämiseksi rikoksista, joihin nämä ovat syyllistyneet. Näissä tapauksissa takaavien yhdistysten on annettava apua tulliviranomaisille.

29 artikla

Sopimusvaltioiden tulee pyrkiä olemaan saattamatta voimaan tullimenettelyä, joka voisi vaikuttaa haitallisesti kansainvälisen matkailun kehitykseen.

30 artikla

Tullimenettelyn jouduttamiseksi tulee toisiinsa rajoittuvien sopimusvaltioiden pyrkiä sijoittamaan tulliasemansa lähelle toisiaan sekä määräämään niille samat aukioloajat.

31 artikla

Tämän yleissopimuksen määräysten jokainen rikkominen, jokainen vaihtaminen, väärä ilmoitus tai toimenpide, jonka seurauksena henkilö tai tavara oikeudenvastaisesti hyötyy yleissopimuksen vahvistamasta tuontijärjestelmästä, saattaa syyllisen siinä maassa, missä rikkomus on tapahtunut, tämän maan lainsäädännön edellyttämien rangaistusseuraamusten alaiseksi.

32 artikla

Mikään tämän yleissopimuksen määräys ei estä sopimusvaltioita, jotka ovat muodostaneet tulli- tai talousliiton, vahvistamasta erityisiä määräyksiä, joita on sovellettava tällaiseen liittoon kuuluvissa valtioissa asuviin henkilöihin.

33 artikla

1. Tämä yleissopimus on avoinna allekirjoittamista varten 31 päivään joulukuuta 1954 saakka jokaiselle Yhdistyneiden Kansakuntien jäsenvaltiolle sekä jokaiselle touko- ja kesäkuussa 1954 New Yorkissa pidettyyn yksityisten moottoriajoneuvojen väliaikaiseen maahantuontiin ja matkailuun liittyvää tullimenettelyä koskevaan Yhdistyneiden Kansakuntien konferenssiin, jota jäljempänä sanotaan konferenssiksi, osallistumaan kutsutulle valtiolle.

2. Tämä yleissopimus on ratifioitava ja ratifioimiskirjat talletettava Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan.

34 artikla

1. Tämä yleissopimus on 15 päivästä tammikuuta 1955 lukien avoinna liittymistä varten jokaiselle 33 artiklan 1 momentissa tarkoitetulle valtiolle sekä jokaiselle valtiolle, joka on saanut tällaisen kutsun Yhdistyneiden Kansakuntien talous- ja sosiaalineuvostolta. Se on myös avoinna liittymistä varten jokaiselle huoltohallintoalueelle, jonka hallintovaltana on Yhdistyneet Kansakunnat.

2. Liittyminen tapahtuu tallettamalla liittymiskirja Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan.

35 artikla

1. Tämä yleissopimus tulee voimaan yhdeksäntenäkymmenentenä päivänä sen päivän jälkeen, jona viidestoista ratifioimis- tai liittymiskirja joko ilman varaumaa tai 39 artiklan mukaan hyväksytyin varaumin on talletettu.

2. Jokaisen valtion osalta, joka on ratifioinut tämän yleissopimuksen tai liittynyt siihen viidennentoista ratifioimis- tai liittymiskirjan tallettamispäivän jälkeen edellisen momentin mukaisesti, tämä yleissopimus tulee voimaan yhdeksäntenäkymmenentenä päivänä sen päivän jälkeen, jona tämä valtio on tallettanut ratifioimis- tai liittymiskirjansa joko ilman varaumaa tai 39 artiklan mukaan hyväksytyin varaumin.

36 artikla

1. Tämän yleissopimuksen oltua voimassa kolme vuotta, jokaisella sopimusvaltiolla on oikeus sen irtisanomiseen ilmoittamalla siitä Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille.

2. Irtisanominen tulee voimaan viidentoista kuukauden kuluttua sen päivän jälkeen, jona Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri vastaanotti ilmoituksen siitä.

37 artikla

Tämä yleissopimus lakkaa olemasta voimassa, jos kahdentoista kuukauden keskeytymättömänä ajanjaksona sen voimaantulon jälkeen sopimusvaltioiden lukumäärä on kahdeksaa pienempi.

38 artikla

1. Jokainen valtio voi tallettaessaan ratifioimis- tai liittymiskirjansa tai milloin tahansa myöhemmin ilmoittaa Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille osoitetulla tiedotuksella, että tämä yleissopimus on ulotettava kaikkiin tai johonkin niistä alueista, joiden kansainvälisistä suhteista se vastaa. Yleissopimus on ulotettava tiedotuksessa mainittuihin alueisiin yhdeksänkymmenen päivän jälkeen siitä lukien, kun pääsihteeri on vastaanottanut tämän tiedotuksen, jollei siihen liity varaumaa, tai yhdeksänkymmenen päivän jälkeen siitä lukien, kun tiedotus on tullut voimaan 39 artiklan mukaisesti, taikka siitä päivästä, jolloin yleissopimus tulee voimaan kysymyksessä olevan valtion osalta riippuen siitä, mikä ajankohta on myöhäisin.

2. Jokainen valtio, joka on antanut edellisen momentin mukaisen tiedotuksen yleissopimuksen ulottamisesta alueeseen, jonka kansainvälisistä suhteista se vastaa, voi 36 artiklan määräysten mukaisesti irtisanoa yleissopimuksen erikseen tämän alueen osalta.

39 artikla

1. Tätä yleissopimusta koskevat varaumat, jotka on tehty ennen päättöpöytäkirjan allekirjoittamista, ovat sallittuja, jos konferenssin osanottajien enemmistö on ne hyväksynyt ja ne sisältyvät päättöpöytäkirjaan.

2. Päättöpöytäkirjan allekirjoittamisen jälkeen tehdyt varaumat eivät ole sallittuja, jos kolmannes allekirjoitus- tai sopimusvaltioista esittää huomautuksen niiden johdosta alla olevien määräysten mukaisesti.

3. Jokaisen varauman teksti, jonka valtio on toimittanut Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille allekirjoituksen yhteydessä, ratifioimis- tai liittymiskirjan talletuksen taikka 38 artiklan mukaisesti tehdyn ilmoituksen yhteydessä, on pääsihteerin toimesta toimitettava kaikille niille valtioille, jotka silloin ovat allekirjoittaneet tai ratifioineet yleissopimuksen taikka liittyneet siihen. Mikäli kolmannes näistä valtioista yhdeksänkymmenen päivän kuluessa tiedoksiannon lähettämispäivästä lukien esittää huomautuksen varauman johdosta, sitä ei voida hyväksyä. Pääsihteerin tulee ilmoittaa kaikille tässä momentissa tarkoitetuille valtioille vastaanottamastaan huomautuksesta samoin kuin varauman hyväksymisestä tai hyväksymättä jättämisestä.

4. Huomautus, jonka on esittänyt valtio, joka on allekirjoittanut yleissopimuksen, mutta ei sitä ratifioinut, lakkaa olemasta voimassa, jollei huomautuksen esittänyt valtio ratifioi yleissopimusta yhdeksän kuukauden kuluessa huomautuksen tekemisestä. Jos varauma sen seurauksena, että huomautus lakkaa olemasta voimassa, tulee edellisen momentin perusteella hyväksytyksi, pääsihteerin tulee ilmoittaa siitä sanotussa momentissa tarkoitetuille valtioille. Varauman tekstiä ei toimiteta allekirjoitusvaltiolle edellisen momentin mukaisesti, jollei sanottu valtio ole ratifioinut yleissopimusta kolmen vuoden kuluessa sen päivän jälkeen, jona yleissopimus sen puolesta allekirjoitettiin.

5. Valtio, joka esittää varauman, voi peruuttaa sen kahdentoista kuukauden kuluessa siitä lukien, kun pääsihteeri on 3 momentin mukaisesti ilmoittanut, että varauma on hylätty siinä momentissa mainitun menettelyn mukaisesti. Ratifioimis- tai liittymiskirja taikka 38 artiklassa mainittu ilmoitus, tulee siinä tapauksessa voimaan tämän valtion osalta peruuttamisesta lukien. Ennen peruuttamista talletuskirja tai ilmoitus ei tule voimaan, ellei 4 momentissa olevien määräysten soveltamisen seurauksena varaumaa myöhemmin hyväksytä.

6. Tämän artiklan mukaisesti hyväksytyt varaumat voidaan milloin tahansa peruuttaa ilmoittamalla siitä pääsihteerille.

7. Sopimusvaltio ei ole velvollinen myöntämään varauman tehneelle valtiolle niiden määräysten mukaisia etuja, joita varauma koskee. Jokaisen valtion, joka käyttää tätä oikeuttaa hyväkseen, tulee ilmoittaa siitä pääsihteerille, joka puolestaan ilmoittaa tästä päätöksestä allekirjoittaja- ja sopimusvaltioille.

40 artikla

1. Tämän yleissopimuksen tulkintaa tai sen soveltamista koskeva, kahden tai useamman valtion välinen jokainen erimielisyys on mikäli mahdollista ratkaistava niiden välisillä neuvotteluilla.

2. Jokainen erimielisyys, jota ei ole sovittu neuvotteluilla, on alistettava välitysmenettelyyn, jos erimielisyyden osapuolena oleva sopimusvaltio sitä pyytää, ja se on tämän johdosta alistettava erimielisyyden osapuolena olevien valtioiden sopimuksen mukaisesti valitsemalle yhdelle tai useammalle välimiehelle. Jolleivät erimielisyyden osapuolena olevat sopimusvaltiot voi kolmen kuukauden kuluessa välitysmenettelypyynnöstä lukien sopia välimiehen tai välimiesten valitsemisesta, jokainen näistä valtioista voi pyytää Kansainvälisen tuomioistuimen presidenttiä määräämään yhden ainoan välimiehen, jolle erimielisyys on alistettava ratkaisua varten.

3. Edellisen momentin nojalla määrätyn välimiehen tai välimiesten päätös on asianomaisia sopimusvaltioita sitova.

41 artikla

1. Kun tämä yleissopimus on ollut voimassa kolme vuotta, jokainen sopimusvaltio voi Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille osoittamallaan ilmoituksella pyytää, että kutsuttaisiin koolle konferenssi tarkistamaan yleissopimusta. Pääsihteerin tulee ilmoittaa tästä pyynnöstä kaikille sopimusvaltioille ja kutsua koolle tarkistuskonferenssi, mikäli vähintään puolet sopimusvaltioista ilmoittaa neljän kuukauden kuluessa pääsihteerin ilmoitusta seuraavasta päivämäärästä lukien hyväksyvänsä tämän pyynnön.

2. Mikäli konferenssi kutsutaan koolle edellisen momentin mukaisesti, on pääsihteerin ilmoitettava siitä kaikille sopimusvaltioille ja pyydettävä niitä esittämään kolmen kuukauden kuluessa ehdotukset, joita ne toivoisivat konferenssin käsittelevän. Pääsihteerin tulee saattaa kaikkien sopimusvaltioiden tietoon konferenssin väliaikainen asialuettelo sekä sanottujen ehdotusten tekstit vähintään kolme kuukautta ennen konferenssin alkamispäivää.

3. Pääsihteerin tulee kutsua tämän artiklan mukaisesti koollekutsuttuun konferenssiin kaikki sopimusvaltiot sekä kaikki Yhdistyneiden Kansakuntien tai jonkin erityisjärjestön jäsenvaltiot.

42 artikla

1. Jokainen sopimusvaltio voi ehdottaa yhtä tai useampaa muutosta tähän yleissopimukseen. Jokaisen muutosehdotuksen teksti on lähetettävä Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille, joka toimittaa sen kaikille sopimusvaltioille tiedoksi.

2. Jokaisen muutosehdotuksen, joka edellisen momentin mukaisesti on lähetetty tiedoksi, katsotaan tulleen hyväksytyksi, jollei sopimusvaltio esitä huomautusta sen johdosta kuuden kuukauden kuluessa sen päivän jälkeen, jona pääsihteeri on lähettänyt muutosehdotuksen tiedoksi.

3. Pääsihteerin on mahdollisimman pian ilmoitettava kaikille sopimusvaltioille siitä, onko muutosehdotuksen johdosta tehty huomautusta, ja mikäli tällaista huomautusta ei ole esitetty, että muutos tulee voimaan kaikkien sopimusvaltioiden osalta kolmen kuukauden kuluttua edellisessä momentissa mainitun kuuden kuukauden määräajan päättymisestä lukien.

43 artikla

Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin tulee ilmoittaa kaikille Yhdistyneiden Kansakuntien jäsenvaltioille sekä kaikille konferenssiin osallistumaan kutsutuille valtioille seuraavat seikat:

a) allekirjoitukset, ratifioinnit ja liittymiset, jotka on vastaanotettu 33 ja 34 artiklain mukaisesti;

b) päivämäärä, jona tämä yleissopimus tulee voimaan 35 artiklan mukaisesti;

c) irtisanomiset, jotka on vastaanotettu 36 artiklan mukaisesti;

d) tämän yleissopimuksen voimassaolon päättyminen 37 artiklan mukaisesti;

e) tiedotukset, jotka on vastaanotettu 38 artiklan mukaisesti;

f) jokaisen muutoksen voimaantulo 42 artiklan mukaisesti.

44 artikla

Tämän yleissopimuksen alkuperäinen kappale talletetaan Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan, joka lähettää siitä oikeiksi todistetut jäljennökset kaikille Yhdistyneiden Kansakuntien jäsenvaltioille sekä kaikille konferenssiin osallistumaan kutsutuille valtioille.

Tämän vakuudeksi alla mainitut asianmukaisesti valtuutetut henkilöt ovat allekirjoittaneet tämän yleissopimuksen.

Tehty New Yorkissa 4 päivänä kesäkuuta 1954 yhtenä englannin-, ranskan- ja espanjankielisenä kappaleena, jokaisen tekstin ollessa yhtä todistusvoimainen.

Pääsihteeriä pyydetään laatimaan tästä yleissopimuksesta pätevä kiinan- ja venäjänkielinen käännös sekä liittämään kiinan- ja venäjänkieliset tekstit englannin-, ranskan- ja espanjankielisiin teksteihin toimittaessaan valtioille tämän yleissopimuksen 44 artiklassa mainitut oikeiksi todistetut jäljennökset.