16/1956

SOPIMUS Suomen Tasavallan ja Tanskan Kuningaskunnan välillä perinnön kaksinkertaisen verotuksen ehkäisemiseksi.

Suomen Tasavalta ja Tanskan Kuningaskunta ovat päättäneet tehdä sopimuksen perinnön kaksinkertaisen verotuksen ehkäisemiseksi.

Tässä tarkoituksessa ovat täysivaltaisiksi edustajikseen määränneet:

Suomen Tasavallan Presidentti:

Tasavallan väliaikaisen asiainhoitajan Kööpenhaminassa, suurlähetystösihteeri Åke Ossian Gunnar Backströmin, ja

Hänen Majesteettinsa Tanskan Kuningas:

Pää- ja ulkoasiainministerinsä Hans Christian Svane Hansenin,

jotka, tarkastettuaan toistensa valtakirjat ja havaittuaan niiden olevan oikeat ja asianmukaiset, ovat sopineet seuraavista määräyksistä:

1 artikla.

Sopimusta sovelletaan Suomen ja Tanskan kansalaisten jäämistöihin kohdistuviin veroihin.

Sopimus ei kuitenkaan Tanskan osalta koske Fär-saaria eikä Grönlantia.

2 artikla.

Jäämistöön kohdistuvina veroina pidetään tällä hetkellä:

Tanskassa perinnöstä ja siihen verrattavasta saannosta suoritettavaa maksua (perintömaksu);

Suomessa perintöveroa ja kunnallisveroa, sikäli kuin se kohdistuu perintöön ja testamenttiin, samoin kuin köyhäinsadannesta.

Sopimusta on sovellettava kaikkiin muihinkin kuolemantapauksen johdosta jäämistöön kohdistuviin veroihin, joita Suomessa tai Tanskassa tämän sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen säädetään maksettaviksi, koskivatpa verot jäämistöä kokonaisuudessaan tai vain perintö- ja testamenttiosuuksia.

3 artikla.

Kiinteätä omaisuutta, siihen luettuna kaivokset ja muut luonnonvarat, verotetaan vain siinä valtiossa, jossa omaisuus sijaitsee.

Kiinteään omaisuuteen ei lueta elävää tai kuollutta irtaimistoa eikä myöskään kiinteän omaisuuden nautintaoikeutta tai oikeutta sellaisesta omaisuudesta saatavaan tuloon tai muuhun etuun.

Oikeus voitto-osuuskorvaukseen (royalty), joka saadaan kiinteän omaisuuden nauttimisesta, verotetaan siinä valtiossa, jossa kiinteä omaisuus sijaitsee.

4 artikla.

Omaisuutta, johon 3 artiklaa ei voida soveltaa, verotetaan yksinomaan siinä valtiossa, jossa vainaja kuollessaan asui.

Vainajan katsotaan tämän sopimuksen mukaan asuneen jommassakummassa sopimusvaltiossa, jos hänellä siellä oli varsinainen asuinpaikkansa ja kotinsa. Jos epätietoisuutta syntyisi siitä, kummassa valtiossa vainajan näin ollen on katsottava asuneen, tai jos vainajan voidaan katsoa asuneen molemmissa valtioissa, on kysymys asumispaikasta ratkaistava erityisellä molempien maiden ylimpien finanssiviranomaisten välisellä sopimuksella. Tällöin on kiinnitettävä huomiota siihen, kumpaanko valtioon vainajalla kuollessaan oli lujemmat henkilökohtaiset ja taloudelliset yhdyssiteet, tai jos tätäkään ei voida ratkaista, kansalaisuuteen.

Ellei vainajalla ole ollut varsinaista asuinpaikkaa tai kotia kummassakaan valtiossa, katsotaan hänen asuneen siinä valtiossa, jonka kansalainen hän oli; jos hän oli molempien valtioiden kansalainen, on kysymys siitä, missä hänen on katsottava asuneen, ratkaistava erityisellä ylimpien finanssiviranomaisten välisellä sopimuksella.

5 artikla.

Velka, joka kohdistuu 3 artiklassa tarkoitettuun jäämistön omaisuuteen tai josta sellainen omaisuus on vakuutena, vähennetään siinä valtiossa, joka saa kysymyksessä olevaa omaisuutta verottaa, joko tästä omaisuudesta tai muusta siinä valtiossa verotettavasta omaisuudesta. Muu velka kuin nyt mainittu vähennetään omaisuudesta, jonka verottamisoikeus kuuluu sille valtiolle, jossa vainaja kuollessaan asui.

Sikäli kuin velka, joka sen mukaan kuin ensimmäisessä kappaleessa sanotaan on vähennettävä toisessa sopimusvaltiossa, ylittää kaiken sen omaisuuden arvon, jota tämä valtio on oikeutettu verottamaan, vähennetään velkaylijäämä omaisuudesta, jonka verottamisoikeus kuuluu toiselle valtiolle.

Fideikommissio-omaisuudesta vähennetään kuitenkin vain se velka, josta tämä omaisuus on vastuussa tai vakuutena.

6 artikla.

Jos jäämistön verottamisoikeus on jaettu molempien valtioitten kesken, on verottamisoikeudesta siinä valtiossa, jossa vainaja kuollessaan asui, voimassa seuraavaa:

Vero määrättäköön enintään siksi määräksi, joka saadaan, kun verosta, joka olisi määrätty, jos koko jäämistö olisi verotettu siinä valtiossa, vähennetään vero, joka olisi ollut määrättävä, jos kysymyksessä oleva valtio olisi verottanut vain sen osan jäämistöstä, jonka verottamisoikeus kuuluu toiselle valtiolle.

7 artikla.

Tällä sopimuksella ei muuteta sitä oikeutta verovapauteen, joka kansainvälisen oikeuden yleisten periaatteiden mukaan on myönnetty tai vastaisuudessa tullaan myöntämään diplomaatti- tai konsulivirkamiehille.

Sikäli kuin tämän verovapauden perusteella jäämistön verottaminen ei tapahdu asemamaassa, kuuluu verotus kotimaalle.

8 artikla.

Jos voidaan toteennäyttää, että kummankin maan verotusviranomaisten toimenpiteet johtavat tämän sopimuksen periaatteiden vastaiseen verotukseen, tehköön se, jota kaksinkertainen verotus on kohdannut, muistutuksen siitä siinä valtiossa, jossa hänen vastaavasti soveltaen 4 artiklan määräyksiä katsotaan asuvan tai jossa vainajan tämän sopimuksen mukaan katsotaan kuollessaan asuneen. Jos muistutukset havaitaan perustelluiksi, ryhtyy tämä valtio tarpeellisiin toimenpiteisiin kaksinkertaisen verotuksen poistamiseksi.

Tällaiset muistutukset on tehtävä yleensä kahden vuoden kuluessa sen kalenterivuoden päättymisestä, jona verovelvollinen sai tiedon kaksinkertaisesta verotuksesta.

9 artikla.

Kummankin valtion ylimmät finanssiviranomaiset voivat tehdä erityisiä sopimuksia tämän sopimuksen täytäntöönpanosta sekä kaksinkertaisen verotuksen ehkäisemisestä 2 artiklassa mainittujen verojen osalta sellaisissa tapauksissa, joita tämä sopimus ei säännöstä tai jotka voivat syntyä tätä sopimusta sovellettaessa, niin myös niissä tapauksissa, jolloin vaikeuksia tai epätietoisuutta ilmenee sopimuksen tulkinnassa ja soveltamisessa.

10 artikla.

Tämä sopimus, joka on laadittu kahtena alkuperäisenä suomen- ja tanskankielisenä kappaleena, jotka molemmat ovat yhtä todistusvoimaiset, on ratifioitava ja ratifioimiskirjat on mahdollisimman pian vaihdettava Helsingissä.

Sopimus tulee voimaan ratifioimiskirjojen vaihtamispäivänä ja sitä sovelletaan tapauksissa, jolloin perinnönjättäjä tai testamentintekijä on kuollut tuona päivänä tai sen jälkeen.

11 artikla.

Sopimus on voimassa niin kauan kuin sitä ei irtisanota jommankumman sopimusvaltion taholta. Irtisanominen tapahtuu vähintään kuusi kuukautta ennen kalenterivuoden päättymistä. Jos irtisanomisaikaa on noudatettu lakkaa sopimuksen voimassaolo kalenterivuoden päättyessä, kuitenkin niin, että sopimusta on edelleen sovellettava milloin perinnönjättäjä tai testamentintekijä on kuollut ennen vuoden loppua.

Tämän vakuudeksi ovat molempien valtioiden täysivaltaiset edustajat allekirjoittaneet tämän sopimuksen ja varustaneet sen sineteillään.

Tehty Kööpenhaminassa 18 päivänä heinäkuuta 1955.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.