10/1937

1 artikla.

Aikaansaadakseen rautatieverkostojensa kesken kansainvälisen liikenteen vaatimat yhteydet sopimusvaltiot sitoutuvat:

milloin mainitut rautatieverkostot jo ovat yhteydessä toisiinsa, toteuttamaan jo olemassa olevia linjoja yhdistävän yhtenäisen liikenteen aina, kun kansainvälisen liikenteen vaatimukset tekevät sellaisen tarpeelliseksi;

milloin jo olemassa olevat yhteydet eivät riitä kysymyksessä olevan liikenteen vaatimuksia tyydyttämään, tiedoittamaan tästä viipymättä toisilleen ja ystävällisessä mielessä yhdessä harkitsemaan suunnitelmia joko jo olemassa olevien linjojen vahvistamiseksi tai uusien linjojen rakentamiseksi, jotka linjat liitettyinä yhden tai useamman sopimusvaltion rautatieverkostoon tai pidennettyinä yhden tai useamman sopimusvaltion alueelle vastaisivat näitä vaatimuksia.

Edelläolevat määräykset eivät aiheuta mitään velvollisuuksia sellaisten linjojen suhteen, jotka on rakennettu paikallista tarvetta tai kansallista puolustusta varten.

2 artikla.

Ottaen huomioon, että rautatien käyttäjien ja varsinkin matkustajien kannalta yleensä on suotavaa, että erilaiset maastapoistumis- ja maahantulomuodollisuudet keskitetään samaan paikkaan, valtiot, joiden mielestä muunlaiset näkökohdat eivät niitä siitä estä, koettavat panna toimeen tällaisen keskittämisen, joko rakentamalla yhteisiä raja-asemia tai ainakin yhteisiä asemia kuhunkin suuntaan tapahtuvaa liikennettä varten tai ryhtymällä muihin sopiviin toimenpiteisiin.

Valtio, jonka alueella yhteinen raja-asema sijaitsee, myöntää toiselle valtiolle kaikki helpotukset kansainvälisen liikenteen vaatimien toimistojen perustamiseksi ja hoitamiseksi.

3 artikla.

Valtio, jonka alueella yhdistävä linja tai raja-asema sijaitsee, myöntää toisen valtion virkamiehille tai toisen valtion rautateiden virkailijoille kansainvälisen liikenteen helpottamiseksi tukea ja apua heidän tehtäviensä hoidossa, tämän mitenkään vaikuttamatta sen suvereenisuudesta tai vallasta aiheutuviin oikeuksiin, jotka jäävät koskemattomiksi.

4 artikla.

Sopimusvaltiot, pitäen tarpeellisena jättää rautateiden toiminnalle riittävä, liikenteen moninaisia vaatimuksia vastaava joustavuus, aikovat säilyttää tämän liikenteen harjoittamisvapauden koskemattomana, valvoen kuitenkin tällöin, ettei tätä vapautta väärin käytetä kansainvälisen liikenteen vahingoksi.

He sitoutuvat myöntämään kansainväliselle liikenteelle kohtuullisia helpotuksia ja pidättäytyvät kaikesta sellaisesta syrjäämisestä, jolla olisi epäystävällinen luonne toisiin sopimusvaltoihin, niiden kansalaisiin tai laivoihin nähden.

Tämän artiklan suomat edut eivät rajoitu yhden ainoan sopimuksen perusteella suoritettaviin kuljetuksiin; ne käsittävät myöskin näiden sääntöjen 21 ja 22 artikloissa tarkoitetut kuljetukset näissä artikloissa mainituin edellytyksin.

5 artikla.

Mitä tulee kansainväliselle matkustaja- ja matkatavaraliikenteelle suotaviin helpotuksiin, järjestetään liikennöiminen sitä edullisempien aikataulujen mukaisesti sekä sitä suurempaa nopeutta ja mukavuutta noudattaen, mitä tärkeämmän reitin liikennöimisestä on kysymys.

Valtiot edistävät suoranaisten junien järjestämistä tai niiden puutteessa suoranaisten vaunujen käytäntöönottamista huomattavimmilla kansainvälisillä liikenneväylillä, samoinkuin kaikkia muita toimenpiteitä, jotka tekevät matkat mainituilla liikenneväylillä erikoisen nopeiksi ja mukaviksi.

6 artikla.

Mitä tulee kansainväliselle tavaraliikenteelle suotaviin helpotuksiin, järjestetään liikennöiminen nopeuteen ja säännöllisyyteen nähden sitä edullisemmin, mitä tärkeämmästä liikennereitistä on kysymys.

Valtiot edistävät kaikkia teknillisia toimenpiteitä, jotka tarkoittavat poikkeuksellisen tehokkaan kuljetuksen järjestämistä poikkeuksellisen tärkeillä kansainvälisillä liikenneväylillä.

7 artikla.

Sellaisissa tapauksissa, joissa kansainvälinen liikenne jollakin määrätyllä kulkureitillä on väliaikaisesti keskeytetty tai rajoitettu, tekevät liikennöivät rautatiehallitukset, sikäli kuin tilanteen korjaaminen niistä riippuu, parhaansa järjestääkseen säännönmukaisen liikenteen pikimmiten ja ohjatakseen siihen mennessä liikenteen jonkun toisen reitin kautta turvautuen tarvittaessa rautatiehallitusten apuun toisissa valtioissa, mikäli näiden linjat voivat olla avuksi.

8 artikla.

Sopimusvaltiot järjestävät tulli- ja poliisimuodollisuutensa siten, että niistä aiheutuu mahdollisimman vähän haittaa ja viivytystä kansainväliselle liikenteelle. Sama koskee passimuodollisuuksia, sikäli kuin niitä vaaditaan.

Sopimusvaltiot edistävät aivan erikoisesti toimenpiteitä, joilla raja-asemilla suoritettavia muodollisuuksia voidaan vähentää, erityisesti sopimuksia, jotka koskevat tullimenettelystä vapautettujen vaunujen sulkemista sekä matkatavaroiden sinetöimistä tullisinetillä, samoin kuin kaikkia järjestelyjä, joiden avulla tullimuodollisuuksien suoritus voidaan siirtää maan sisäosiin.

9 artikla.

Sopimusvaltiot kehoittavat, sikäli kuin olosuhteet suinkin sallivat, sellaisten suvereenisuutensa ja valtansa alaisten rautateiden hallituksia, joiden linjat muodostavat yhtenäisen, saman raidevälin omaavan verkoston, tekemään keskenään sopimuksia, jotka tekevät mahdolliseksi ja helpottavat liikkuvan kaluston vaihtoa ja vastavuoroista käyttämistä.

Nämä sopimukset voivat myös edellyttää avunantoa tyhjien vaunujen käytettäväksi antamisen muodossa, milloin kansainvälisen liikenteen vaatimukset tekevät tällaisen avun välttämättömäksi.

Edellätarkoitetut sopimukset eivät kohdistu sellaisiin toimenpiteisiin, jotka aiheuttaisivat muutoksia määrätyn rautatieverkoston tai liikkuvan kaluston oleellisiin ominaisuuksiin.

Niissä tapauksissa, joissa tällaiset muutokset näyttävät erittäin toivottavilta liikenteen laajuuden vuoksi sekä siksi, että niiden toimeenpano olisi suhteellisen helposti toteutettavissa, sopimusvaltiot, joita asia koskee, suostuvat kuitenkin viipymättä tiedoittamaan toisilleen kaikki ehdotukset, jotka tarkoittavat tällaisia muutoksia, sekä niitä ystävällisessä mielessä harkitsemaan.

10 artikla.

Helpottaakseen liikkuvan kaluston vastavuoroista käyttämistä, sopimusvaltiot edistävät sellaisten sopimusten aikaansaamista, jotka tarkoittavat rautateiden teknillistä yhdenmukaistamista, varsinkin mitä tulee liikkuvan kaluston rakenteeseen ja kunnossapitoon, samoin myös vaunujen kuormitukseen, siinä määrässä kuin tällaiset toimenpiteet ovat eduksi kansainväliselle liikenteelle.

Jotta kansainväliselle liikenteelle suotaisiin kaikki toivottavat helpotukset ja turvallisuus, nämä sopimukset voivat, varsinkin alueilla, joilla useampien maiden rajat yhtyvät, tarkoittaa rautateiden rakentamiseen ja teknillisiin laitteisiin liittyvien seikkojen yhdenmukaistamista.

11 artikla

Erikoissopimukset voivat edellyttää annettavan apua joko luovuttamalla vetureita käytettäväksi tai, milloin kansainvälinen liikenne osoittaisi sen suotavaksi, polttoaineen tai sähkövoiman muodossa.

12 artikla.

Valtioiden väliset erikoissopimukset voivat edellyttää, että jonkun rautatiehallituksen liikkuvaa kalustoa, siihen luettuina veturit, samoinkuin kaikki irtain omaisuus, mikä kuuluu ja sisältyy tähän kalustoon, voidaan takavarikoida muualla kuin sen valtion alueella, josta kaluston omistava hallinto on riippuvainen, ainoastaan tämän valtion oikeusviranomaisten antamalla päätöksellä.

13 artikla.

Yksityisten henkilöiden ja muiden järjestöjen kuin rautatiehallitusten omistamien vaunujen käyttö kansainvälisessä liikenteessä järjestetään eri sopimuksilla.

14 artikla.

Kansainvälisen liikenteen edistämiseksi sopimusvaltiot kaikin olosuhteiden suinkin sallimin tavoin helpottavat sellaisten järjestelyjen aikaansaamista, jotka tekevät mahdolliseksi yhden ainoan kuljetussopimuksen käyttämisen koko välimatkalla; nämä järjestelyt pyrkivät saavuttamaan suurimman mahdollisen yhdenmukaisuuden suoranaisen kuljetussopimuksen toteuttamista koskevissa seikoissa kaikkien kuljetukseen osallistuvien rautatiehallitusten puolelta.

15 artikla.

Milloin yhtä ainoata kuljetussopimusta ei ole voitu järjestää, myönnetään kohtuullisia helpotuksia kuljetuksille, jotka peräkkäisten sopimusten perusteella suoritetaan kahden tai useamman sopimusvaltion rautateillä.

16 artikla.

Tärkeimmät niistä seikoista, joita voidaan käsitellä yhden ainoan kuljetussopimuksen käyttämistä matkustaja- ja matkatavaraliikenteessä järjestelevissä erikoissopimuksissa ovat seuraavat:

a) millä edellytyksillä rautatie on velvollinen hyväksymään kuljetussopimuksen tai voi siitä kieltäytyä;

b) kuljetussopimuksen tekemisen edellytykset sekä sen säännökset sisältävän asiakirjan laadinta;

c) velvollisuudet ja ohjesäännöt, joihin matkustajien on alistuttava;

d) matkustajien velvollisuudet kuljetukseen liittyvien ja sen suorittamiseksi välttämättömien lisämuodollisuuksien, niinkuin tullikäsittelyn suhteen;

e) matkatavaroiden luovutuksen ehdot;

f) liikennekeskeytysten tai muiden kuljetusvaikeuksien sattuessa edellytetyt toimenpiteet;

g) kuljetussopimuksesta rautatielle aiheutuva vastuu;

h) kuljetussopimuksesta aiheutuvat oikeudenkäynnit sekä tuomioiden täytäntöönpano.

17 artikla.

Tärkeimmät niistä seikoista, joita voidaan käsitellä yhden ainoan kuljetussopimuksen käyttämistä tavaraliikenteessä järjestelevissä erikoissopimuksissa, ovat seuraavat:

a) millä edellytyksillä rautatie on velvollinen hyväksymään kuljetussopimuksen tai voi siitä kieltäytyä;

b) kuljetussopimuksen tekemisen edellytykset sekä sen säännökset sisältävän asiakirjan laadinta;

c) rautatien kanssa tehdyn sopimuksen eri sopimuspuolten velvollisuuksien ja vastuun määrittely;

d) kuljetusreittiä ja, tarvittaessa, kuljetusmääräaikoja koskevat säännökset;

e) kuljetukseen liittyvien ja sen suorittamiseksi välttämättömien lisämuodollisuuksien (sellaisten kuin tullimuodollisuudet) täyttämisedellytykset matkalla;

f) tavaroiden luovutuksen ja rautateiden saatavan maksamisen edellytykset;

g) rautatielle myönnettävät takuut sen saatavan maksamisesta;

h) toimenpiteet siinä tapauksessa, että tavaroiden kuljetus tai luovutus estyy;

i) kuljetussopimuksesta rautateille aiheutuva vastuu;

j) kuljetussopimuksesta aiheutuvat oikeudenkäynnit sekä tuomioiden täytäntöönpano.

18 artikla.

Kansallisten lakien mukaan voimassa olevat ja ennen voimaantuloa asianmukaisesti julkaistut tariffit määräävät:

henkilö- ja matkatavaraliikenteessä käytettävät kuljetusmaksut mahdollisine lisämaksuineen sekä niiden soveltamisedellytykset;

tavaraliikenteessä käytettävät kuljetusmaksut lisämaksuineen, niiden tavaroiden luokituksen, joihin mainittuja maksuja sovelletaan, sekä tämän soveltamisen edellytykset.

Rautatien on sovellettava jokaiseen kuljetukseen sille vahvistettua tariffia, jos sanotun tariffin edellytykset ovat täytetyt.

19 artikla.

Kansainvälisessä liikenteessä älköön kannettako tariffien mukaisesti määrättyyn kuljetukseen sovellettavien maksujen lisäksi muita maksuja kuin kohtuullinen palkkio tehtävistä, jotka eivät kuulu tariffissa maksullisiksi määrättyjen joukkoon.

20 artikla.

Sopimusvaltiot, tunnustaen välttämättömäksi yleensä jättää tariffit tarpeellisen joustaviksi, jotta ne saattaisivat mahdollisimman tarkoin mukautua kaupan ja kaupallisen kilpailun moninaisiin vaatimuksiin, haluavat säilyttää täyden vapauden laatia tariffinsa oman lainsäädäntönsä periaatteiden mukaisesti, huolehtien kuitenkin siitä, että tätä vapautta ei käytetä kansainvälisen liikenteen vahingoksi.

Sopimuspuolet sitoutuvat soveltamaan kansainväliseen liikenteeseen sekä määrältään että soveltamisehdoiltaan kohtuullisia tariffeja, ja pidättäytyvät kaikesta luonteeltaan epäystävällisestä toisten sopimusvaltioiden, niiden kansalaisten tai laivojen syrjimisestä.

Nämä säännökset eivät kuitenkaan estä laatimasta yhdistettyjä rautatie- ja laivatariffeja, jotka noudattavat edellisessä kohdissa mainittuja periaatteita.

21 artikla.

Artiklan 20 suomat edut eivät tule ainoastaan yhden ainoan sopimuksen perusteella suoritettavien kuljetusten osaksi. Ne ulottuvat myöskin kuljetuksiin, jotka käsittävät sarjan matkoja rautateitse, meritse tai muualla tavoin useamman sopimusvallan alueen kautta erillisten sopimusten perustella, edellyttäen, että seuraavat edellytykset ovat täytetyt.

Jokaisen perättäisen sopimuksen tulee sisältää maininta alkuperäisestä lähtökohdasta ja lopullisesta päätekohdasta; kuljetettavan tavaran tulee olla koko matkan kestäessä sen kuljetukseen osallistuvien valvonnassa ja jokaisen näistä tulee ilman välikäsiä lähettää se edelleen seuraavalle ilman muuta viivytystä kuin se, mikä tarvitaan siirron suorittamiseen tai tulli-, vero-, poliisi- tai muihin hallinnollisiin muodollisuuksiin.

22 artikla.

Artiklan 20 määräyksiä sovelletaan myöskin, sekä kansallisessa että kansainvälisessä liikenteessä, tavaroihin, jotka toistaiseksi pidetään satamassa, ottamatta huomioon, minkä lipun alla ne on tuotu tai viedään.

23 artikla.

Sopimusvaltiot pyrkivät edistämään kansainvälisten tariffien aikaansaamista kaikkien sellaisten kansainvälisen liikenteen tarpeiden mukaisesti, joita kohtuudella voidaan tyydyttää. Ne helpottavat kaikkien sellaisten menettelytapojen käytäntöönottamista, jotka, kansainvälisten tariffien ulkopuolellakin, tekevät mahdolliseksi nopeasti laskea kustannukset kuljetuksesta tärkeimmillä liikenneväylillä.

24 artikla.

Sopimusvaltiot pyrkivät saavuttamaan yhdenmukaisuuden sekä kansainvälisten että kansallisten tariffien esittämisessä, varsinkin useampien maiden yhteisillä raja-alueilla, helpottaakseen näiden tariffien soveltamista kansainväliseen liikenteeseen.

25 artikla.

Rautatiehallitusten välisten rahallisten järjestelyjen pitää olla niin tehokkaasti toimivia, etteivät ne aiheuta mitään vaikeuksia kansainväliselle liikenteelle eikä varsinkaan yhden ainoan kuljetussopimuksen käyttämiselle.

26 artikla.

Rautateiden tuloja koskevissa järjestelyissä on varsinkin seuraavat seikat otettava huomioon:

a) säännökset jokaisen rautatiehallituksen oikeudesta saada osansa rautateille suoritettavista maksuista;

b) säännökset sellaisen rautatiehallituksen vastuusta, joka on laiminlyönyt kantaa sen kannettavaksi kuuluneen maksun;

c) toimenpiteet joilla turvataan tilien oikeellisuus, milloin jotkut rautatiehallitukset jättävät nämä tilit muiden rautatiehallitusten tehtäväksi;

d) toimenpiteet, joilla pyritään rajoittamaan, sikäli kuin olosuhteet suinkin sen sallivat, rautatiehallitusten keskeisiä, rahallisten järjestelyjen vaatimia pääomien todellisia siirtoja.

27 artikla.

Niiden summien, joita rautatie on maksanut käyttäjilleen, on rautatiehallitusten välisissä järjestelyissä otettava huomioon varsinkin seuraavat seikat:

a) säännökset vahingonkorvausta maksaneen rautatiehallituksen oikeudesta vaatia korvausta toisilta, kuljetukseen osaaottaneilta rautatiehallituksilta;

b) säännökset, jotka määräävät eri hallitusten vastuun tai niiden yhteiseksi sopiman vastuun;

c) säännökset rautatiehallitusten keskinäisestä takaisinsaantioikeudesta, kun jokin niistä on maksanut takaisin liikaa kantamansa määrän;

d) säännökset siitä, milloin muiden rautatiehallitusten on tunnustettava päteviksi oikeuden päätökset, joilla jokin rautatiehallitus on tuomittu suorittamaan jokin maksu.

28 artikla.

Milloin kurssisuhteet aiheuttavat vaikeuksia ja tästä syntyy huomattavia hankaluuksia kansainväliselle liikenteelle, on ryhdyttävä toimenpiteisiin näiden haittojen vähentämiseksi mahdollisimman pieneen määrään.

Rautatiehallitus, joka kurssivaihteluiden takia on varassa kärsiä huomattavia tappioita keskinäisissä tilienselvityksissä, voi turvata itsensä perimällä mainittuun vaaraan verraten kohtuullisen lisämaksun. Rautatiehallitusten välisissä sopimuksissa voidaan edellyttää määräajoin tarkistettavia kiinteitä kursseja.

On ryhdyttävä toimenpiteisiin, jotta mahdollisuuden mukaan ehkäistäisiin epärehellinen keinottelu, johon välikädet voisivat ryhtyä kurssisuhteista johtuvissa liiketoimissa.

29 artikla.

Näistä säännöistä voidaan poikkeuksellisesti ja mahdollisimman rajoitetuksi ajaksi poiketa, milloin jokin sopimusvaltio turvallisuuttaan tai maan elinetuja koskevien vakavien tapahtumien sattuessa on pakotettu ryhtymään erikoisiin tai yleisiin toimenpiteisiin; kuitenkin on sääntöjen periaatteita mahdollisuuden mukaan noudatettava.

30 artikla.

Mikään sopimusvaltio ei ole näiden sääntöjen perusteella velvollinen kuljettamaan alueensa kautta matkustajia, joiden maahanpääsy on kielletty, tai sellaisia tavaroita, joiden tuonti on kielletty joko terveydellisistä syistä, yleisen turvallisuuden tähden tai varovaisuussyistä eläin- tai kasvitautien vastustamiseksi. Mitä tulee muuhun kuin kauttakulkuliikenteeseen, ei mikään sopimusvaltio ole velvollinen näiden sääntöjen perusteella kuljettamaan alueellaan henkilöitä, joiden maahantulo on kielletty tai tavaroita, joiden tuonti tai vienti on kielletty kansallisten lakien perusteella.

Jokainen sopimusvaltio on oikeutettu toiselta puolelta ryhtymään tarpeellisiin varovaisuustoimenpiteisiin vaarallisten ja niihin verrattavien tavaroiden kuljetukseen nähden edellyttäen, etteivät nämä toimenpiteet saa aiheuttaa näiden sääntöjen periaatteiden vastaista syrjimistä, sekä toiselta puolelta ryhtymään yleisiin poliisitoimenpiteisiin, mukaanluettuna siirtolaisliikenteen aiheuttamat poliisitoimet.

Nämä säännöt eivät missään suhteessa vaikuta niihin toimenpiteisiin, joihin jokin sopimusvaltio on ryhtynyt tai tulee ryhtymään sellaisten kansainvälisten yleissopimusten nojalla, joihin se on osallistunut, tai jotka ehkä vastedes solmitaan, varsinkin, jos ne on solmittu Kansainliiton suojassa, ja jotka koskevat sellaisten erikoislaatuisten tavaroiden kuten opiumin tai muiden vahingollisten lääkeaineiden, aseiden tai kalastamoiden tuotteiden kauttakuljetusta, maasta vientiä tai maahan tuontia, tai sellaisten yleissopimusten nojalla, joiden tarkoituksena on estää kaikki teollisen, kirjallisen tai taiteellisen omistusoikeuden loukkaaminen tai, jotka koskevat vääriä liikemerkkejä, vääriä alkuperäilmoituksia tai muita vilpillisiä kauppatapoja.

31 artikla.

Näiden sääntöjen määräykset eivät aiheuta millekään sopimusvaltiolle mitään uutta velvollisuutta helpottaa sopimukseen osallistumattoman valtion kansalaisten tai heidän matkatavaroidensa, eikä myöskään sopimukseen osallistumattomasta maasta tulevien tai sinne menevien tavaroiden, tai tavaran- tai matkustajavaunujen kuljetusta.

32 artikla.

Nämä säännöt eivät määrittele sotaakäypien eikä puolueettomien valtioiden oikeuksia ja velvollisuuksia sodan aikana. Nämä säännöt jäävät kuitenkin sodankin aikana voimaan sikäli, kuin mainitut oikeudet ja velvollisuudet sallivat.

33 artikla.

Nämä säännöt eivät mitenkään kumoa kansainväliselle rautatieliikenteelle myönnettyjä helpotuksia, jotka ovat suurempia kuin näiden sääntöjen määräyksistä johtuvat ja jotka on myönnetty niiden periaatteiden mukaisin edellytyksin. Ne eivät myöskään kiellä vastaisuudessa myöntämästä tällaisia suurempia helpotuksia.

34 artikla.

Kansainliiton perussopimuksen 23 (e) artiklan mukaisesti jokainen sopimusvaltio, joka pätevästi osottaa, että vuosina 1914 - 1918 käydyn sodan aikana sen alueilla suoritetuista hävityksistä johtuva vaikea taloudellinen tilanne estää sitä soveltamasta näiden sääntöjen jotakin määräystä joko sen koko alueella tai osalla siitä, voidaan katsoa toistaiseksi vapautetuksi mainitun säännöksen soveltamisesta aiheutuvista velvollisuuksista, kuitenkin siten, että näiden sääntöjen periaatteita mahdollisuuksien mukaan noudatetaan.

35 artikla.

Jos kahden tai useamman sopimusvaltion välillä syntyy erimielisyyksiä näiden sääntöjen tulkitsemisesta tai soveltamisesta ja jos erimielisyyttä ei voida sopia joko suorastaan riitapuolien kesken tai muualla ystävällisellä tavalla, riitapuolet voivat, ennen kuin vetoavat välimiesoikeudelliseen tai oikeudelliseen ratkaisuun, alistaa erimielisyyden, neuvoa-antavan lausunnon saamiseksi, Kansainliiton yhteyteen perustettavaan elimeen, jota suunnitellaan Liiton jäsenten neuvo-antavaksi ja teknilliseksi elimeksi kulkuneuvoja ja kauttakulkua koskevissa asioissa. Kiireellisissä tapauksissa voi alustava lausunto suositella väliaikaisia toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on erikoisesti palauttaa kansainväliselle liikenteelle ne helpotukset, joita se nautti ennen erimielisyyden aiheuttanutta toimenpidettä tai tapausta.

Jos erimielisyyttä ei voida järjestää jollain edellisessä kohdassa mainituista menettelytavoista, sopimusvaltiot jättävät riitansa välimiesoikeuden ratkaistavaksi, mikäli ne eivät keskinäisellä sopimuksella ole päättäneet tai eivät päätä jättää sitä Pysyvän kansainvälisen tuomioistuimen ratkaistavaksi.

36 artikla.

Jos asia on jätetty Pysyvän kansainvälisen tuomioistuimen ratkaistavaksi, noudatetaan käsittelyssä sanotun tuomioistuimen sääntöjen 27 artiklassa olevia määräyksiä.

Jos välimiesoikeutta käytetään eivätkä riitapuolet toisin sovi, valitsee kumpikin riitapuoli yhden välimiehen, ja nämä valitsevat yhdessä kolmannen, tai jos nämä eivät voi sopia valinnasta, määrä Kansainliiton neuvosto kolmannen välimiehen, joka valitaan Pysyvän kansainvälisen tuomioistuimen perussäännön 27 artiklassa mainitulta, liikennettä ja kauttakulkua koskevia asioita käsittelevien lisäjäsenten listalta; tässä viimeksimainitussa tapauksessa kolmas jäsen valitaan Kansainliiton peruskirjan 4 artiklan viimeistä edellisen kohdan ja 5 artiklan ensimäisen kohdan määräysten mukaisesti.

Välimiesoikeus antaa päätöksensä riitapuolten hyväksymän välityssopimuksen pohjalla. Jos riitapuolet eivät ole päässeet yksimielisyyteen, määrää yksimielisesti tuomitseva välimiesoikeus välityssopimuksen tarkastettuaan riitapuolten esittämät vaatimukset; jos yksimielisyyttä ei voida saavuttaa välimiesoikeudessa, päättää Kansainliiton neuvosto asiasta edellisessä kohdassa tarkoitetuin edellytyksin. Jos välityssopimuksessa ei ole määrätty menettelytapaa, määrää välimiesoikeus sen itse.

Ellei välityssopimus sitä kiellä, sitoutuvat riitapuolet välimiesoikeusmenetelmän aikana jättämään Pysyvän kansainvälisen tuomioistuimen ratkaistaviksi kaikki kansainvälistä oikeutta ja näiden sääntöjen oikeudellista tulkintaa koskevat kysymykset, jos välimiesoikeus, jommankumman riitapuolen pyynnöstä, harkitsee, että erimielisyyden selvittely vaatii tällaista ennakkoratkaisua.

37 artikla.

Sopimusvaltiot helpottavat näiden sääntöjen määräysten täytäntöönpanoa edistävien erikoissopimusten aikaansaamista, milloin nykyiset sopimukset eivät tässä suhteessa ole riittäviä.

38 artikla.

Näiden sääntöjen määräykset voidaan erityisen sopimuksen perusteella ulottaa koskemaan myös muita kuljetusyrityksiä kuin rautateitä, varsinkin jos nämä kuljetusyritykset täydentävät rautateitse tapahtuvaa kuljetusta.

Nämä kuljetusyritykset sitoutuvat silloin kaikkiin niihin velvollisuuksiin ja saavat kaikki ne oikeudet, jotka näissä säännöissä tunnustetaan rautateille.

Ensimäisessä kohdassa mainituissa erikoissopimuksissa voidaan kuitenkin tehdä näihin sääntöihin sellaisia poikkeuksia, jotka johtuvat eri kuljetustapojen luonteesta. Varsinkin sopimuksessa, joka koskee sekä rautateitse että meritse tapahtuvaa kansainvälistä liikennettä, voivat nämä poikkeukset edellyttää, että merellä tapahtuvaan kuljetukseen on sovellettava merilakia.

39 artikla.

Mikäli 38 artiklan edellyttämät erikoissopimukset eivät ole sovellettavissa, on myönnettävä kohtuullisia helpotuksia liikennereiteille, joissa käytetään osaksi rautatietä, osaksi muuta tietä, esimerkiksi meritietä.

40 artikla.

Saattaakseen sellaiset nykyiset sopimukset, jotka ovat ristiriidassa näiden sääntöjen määräysten kanssa, sopusointuun niiden kanssa, sopimusvaltiot sitoutuvat tekemään mainittuihin sopimuksiin niin pian, kuin olosuhteet sen sallivat, ja ainakin näiden sopimusten kestämisajan päättyessä, kaikki tässä suhteessa tarpeelliset muutokset, joihin näiden sopimusten tarkoittamien maiden tai alueiden maantieteelliset, teknilliset tai taloudelliset olosuhteet antavat tilaisuuden.

41 artikla.

Mikäli siten ei haitata Kansainliiton peruskirjan 24 artiklan soveltamista, on kaikkia virastoja tai toimistoja, joita kansainvälisten sopimusten nojalla on perustettu tai perustetaan helpottamaan valtioiden välisten, rautatieliikennettä koskevien kysymysten järjestelyä, pidettävä samassa hengessä toimivina kuin Kansainliiton elimet, ja, tämän sopimuksen toimeenpanoa varten, omalla alallaan Liiton elinten toimintaa laajentavina; ne vaihtavat tämän mukaisesti Liiton asianomaisten osastojen kanssa kaikkia tarpeellisia tiedonantoja toiminnastaan kansainvälisessä yhteistyössä.

42 artikla.

Sopimusvaltiot ryhtyvät kaikkiin tarpeellisiin toimenpiteisiin toimittaakseen Kansainliitolle kaikki tiedot, jotka tekevät mahdolliseksi Liiton järjestöille suorittaa ne tehtävät, jotka niille kuuluvat tämän sopimuksen soveltamista silmällä pitäen.

43 artikla.

Sovittuna pidetään, ettei näitä sääntöjä ole tulkittava siten, että ne missään suhteessa muuttaisivat niiden alueiden keskinäisiä oikeuksia ja velvollisuuksia, jotka ovat saman suvereenisen valtion osia tai ovat sen suojeluksen alasia, riippumatta siitä, ovatko nämä alueet erikseen sopimusvaltioita vai ei.

44 artikla.

Mitään edelläolevissa artikloissa ei voida tulkita siten, että se jossain suhteessa vaikuttaisi sopimusvaltioille Kansainliiton jäseninä kuuluviin oikeuksiin tai velvollisuuksin.