Asetus Saksan kanssa veroasioissa annettavasta oikeussuojasta ja oikeusavusta tehdyn sopimuksen voimaansaattamisesta.
- Allekirjoituspäivä
Sitten kuin eräät Saksan kanssa veroasioissa annettavasta oikeussuojasta ja oikeusavusta 25 päivänä syyskuuta 1935 tehdyn sopimuksen ja siihen liittyvän loppupöytäkirjan säännökset ja määräykset on 20 päivänä joulukuuta 1935 annetulla lailla hyväksytty, sopimus ratifioitu ja ratifioimisasiakirjat 31 päivänä joulukuuta 1935 vaihdettu, säädetään ulkoasiainministerin esittelystä, että sanottu sopimus on voimassa 1 päivästä tammikuuta 1936 lukien.
Sopimus Suomen Tasavallan ja Saksan Valtakunnan välillä veroasioissa annettavasta, oikeussuojasta ja oikeusavusta.
Suomen Tasavallan Presidentti ja Saksan Valtakunnankansleri ovat päättäneet tehdä sopimuksen veroasioissa annettavasta oikeussuojasta ja oikeusavusta.
Tätä varten he ovat nimittäneet valtuutetuikseen:
Suomen Tasavallan Presidentti:
Hallintoneuvos Eemil Leander Airilan,
Saksan Valtakunnankansleri:
Ministeriaalitirehtööri, Professori, Tri Otto Hedding'in,
jotka tarkastettuaan toistensa valtakirjat ja havaittuaan ne oikeaan ja asianmukaiseen muotoon laadituiksi, ovat sopineet seuraavista määräyksistä:
1 artikla.
Veroilla tarkoitetaan tässä sopimuksessa julkisia maksuja, mikäli niitä kannetaan Suomen Tasavallassa valtiolle ja Saksan Valtakunnassa valtakunnalle ja osavaltioille, sekä kummassakin sopimusmaassa yhdenmukaisesti mainittujen maksujen kanssa suoritettavien lisämaksujen tai apumaksujen muodossa muiden julkisoikeudellisten yhdyskuntien hyväksi. Suomen kunnallisveroa pidetään myös tässä sopimuksessa tarkoitettuna verona. Tullit ja kulutusverot ovat tämän sopimuksen ulkopuolella. Liikevaihtoveroa ei tässä sopimuksessa pidetä kulutusverona. Arvonnousuveroihin, joita on suoritettava kiinteistöjen luovutuksen johdosta, sovelletaan tätä sopimusta silloinkin, kun ne kannetaan ainoastaan kunnille tai kuntien liitoille.
I. Oikeussuoja veroasioissa.
2 artikla.
(1) Toisen valtion kansalaiset nauttivat toisen valtion alueella samaa kohtelua veroasioissa ja erittäinkin samaa suojaa finanssiviranomaisten luona, oikeuksissa sekä finanssi- ja hallinto-oikeuksissa, kuin maan omat kansalaiset.
(2) Juridiset henkilöt, niihin luettuina yhtiöt, niin myös henkilöyhdistykset, laitokset, säätiöt ja muut tarkoiteomaisuudet, joilla ei ole oikeushenkilöllisyyttä, mutta jotka sellaisinaan ovat verotuksen alaisia, nauttivat, mikäli niillä on toisen valtion alueella kotipaikka ja mikäli ne sen lakien mukaan ovat oikeudellisesti olemassa, toisen valtion alueella samaa kohtelua veroasioissa ( 1 kohta ) kuin tämän valtion vastaavat omat verovelvolliset.
(3) Toisen valtion kansalaisia samoin kuin 2 kohdassa mainittuja verovelvollisia ei saa toisen valtion alueella veroasioissa kohdella epäedullisemmin kuin minkä muun kolmannen valtion tahansa vastaavanlaisia kansalaisia.
II. Oikeusapu veroasioissa.
3 artikla.
Molemmat valtiot sitoutuvat kaikissa veroasioissa, niin hyvin verojen perusteiden ja vakuuksien selvillesaattamisessa ja verojen määräämisessä kuin myös muutoksenhakumenettelyssä ja verojen perimisessä antamaan toisilleen virka- ja oikeusapua.
4 artikla.
(1) Veroasioissa~tapahtuu virka- ja oikeusapupyyntöjen, asiakirjain tiedoksi antamista koskevat asiat niihin luettuina, käsittely kummankin valtion viranomaisten välittömän yhteistoiminnan kautta.
(2) Pätevät tiedoksiantopyyntöjä samoin kuin muita virka- ja oikeusapupyyntöjä välittömästi lähettämään ja vastaanottamaan ovat Suomen Tasavallan puolelta valtiovarainministeriö ja Saksan Valtakunnan puolelta valtakunnan finanssiministeri (der Reichsminister der Finanzen).
5 artikla.
(1) Pyyntökirjelmät sekä kaikki muut virka- ja oikeusapuasioissa toiseen valtioon lähetettävät asiakirjat ja muut kirjoitukset laaditaan pyytävän valtion virkakielellä. Suomen Tasavallasta lähetettävien pyyntökirjelmien, asiakirjojen ja muiden kirjoitusten oheen on liitettävä saksankielinen käännös.
(2) Pyyntökirjelmissä on mainittava pyytävä viranomainen, asiallisten nimi ja ammatti (sääty) sekä tiedoksiantoasioissa vastaanottajan osoite ja tiedoksi annettavan asiakirjan laatu.
6 artikla.
(1) Täytäntöönpanovaltion asianomainen viranomainen on velvollinen huolehtimaan tiedoksiannosta. Tämä viranomainen voi muissa paitsi 2 kohdassa edellytetyissä tapauksissa rajoittua siihen, että hän suorittaa tiedoksiannon jättämällä asiakirjan vastaanottajalle, mikäli tämä suostuu sen vastaanottamaan.
(2) Pyytävän valtion toivomuksesta on tiedoksi annettava asiakirja toimitettava asianomaiselle siinä muodossa, mikä täytäntöönpanovaltion sisäisessä lainsäädännössä on samanlaatuisten tiedoksiantojen suorittamisesta määrätty.
7 artikla.
Tapahtunut tiedoksianto todetaan joko vastaanottajan antamalla vastaanottotunnustuksella, joka on päivättävä ja varmennettava, tai täytäntöönpanovaltion viranomaisen todistuksella, mistä käy selville, että tiedoksianto on tapahtunut, sekä sen muoto ja aika.
8 artikla.
(1) Viranomainen, jolle pyyntö on osoitettu, on velvollinen sen täyttämään ja tällöin käyttämään samoja pakkokeinoja kuin suorittaessaan vastaavia tehtäviä, joiden toimittamista täytäntöönpanovaltion viranomainen tai joku asianosainen on pyytänyt. Myös suorittamisen muotoon nähden on täytäntöönpanovaltion lakeja noudatettava; kuitenkin on pyytävän viranomaisen toivomuksesta erityistä muotoa käytettävä, mikäli se ei ole täytäntöönpanovaltion lainsäädännön vastainen.
(2) Täytäntöönpanovaltion alueella sallittua pakkokeinoa voidaan käyttää ainoastaan sikäli, kuin pyytävällä valtiolla on vastaavissa tapauksissa tilaisuus käyttää samanlaatuista pakkokeinoa.
(3) Pyytävälle viranomaiselle on, sitä haluttaessa, ilmoitettava pyynnön aiheuttaman toimituksen aika ja paikka. Asialliset ovat oikeutetut täytäntöönpanovaltiossa voimassaolevien yleisten määräysten mukaisesti olemaan edustettuina toimituksessa tai itse siinä läsnäolemaan.
9 artikla.
Virka- ja oikeuspyyntöjen, asiakirjojen; tiedoksiantamista koskevat asiat niihin luettuina, täyttämisestä ei suoriteta maksua tai korvausta. Poikkeuksena on kuitenkin, mikäli ei toisin sovita, todistajille ja asiantuntijoille maksetut ,korvaukset sekä ne kustannukset, mitkä ovat aiheutuneet täytäntöönpanoviranomaisen osallisuudesta toimitukseen 6 artiklan 2 kohdassa mainituissa tapauksissa tai 8 artiklan 1 kohdassa edellytetyn erityisen muodon käyttämisestä.
10 artikla.
Tämän sopimuksen määräyksiä sovelletaan verojen perimisessä annettavaan oikeusapuun, mikäli 11_13 artikloissa ei toisin määrätä.
11 artikla.
(1) Veroasioissa annetut lopulliset päätökset (ratkaisut, määräykset) on pyynnöstä, joka toisen valtion ylimmän finanssihallintoviranomaisen on osoitettava toisen valtion vastaavalle viranomaiselle, maksuttomasti päteviksi tunnustettava ja täytäntöönpantava. Päteväksi tunnustaminen on nimenomaan lausuttava.
(2) Ensimmäisessä kappaleessa mainitut päätökset on asiallisia ennakolta kuulematta täytäntöönpantava sen valtion lainsäädännön mukaisesti, missä täytäntöönpano tapahtuu.
(3) Täytäntöönpanopyyntöön on liitettävä pyytävän valtion asianomaisen viranomaisen selitys siitä, että päätös on lopullinen. Tämän viranomaisen pätevyys on pyytävän valtion ylimmän finanssihallintoviranomaisen todistettava.
12 artikla.
Täytäntöönpanokelpoisen päätöksen nojalla, joka ei vielä ole lopullinen, voidaan pyytävän valtion kansalaista kohtaan pyytää vain väliaikaista turvaamistoimenpidettä takavarikoimisen muodossa. Se, jota tämä toimenpide on kohdannut, on oikeutettu saamaan takavarikon peruutetuksi asettamalla vakuuden, jonka laatu ja suuruus on pyynnössä mainittava. 11 artiklan määräyksiä on soveltuvin kohdin noudatettava.
13 artikla.
Määrätynlaatuista täytäntöönpanoa tai turvaamistoimenpidettä tarkoittavaan pyyntöön on myönnyttävä, jos senlaatuinen täytäntöönpano tai turvaamistoimenpide on sekä pyytävän että täytäntöönpanovaltion oikeuden mukaan veroasioissa sallittu. Täytäntöönpanon ja turvaamistoimenpiteen laatuun ja suorittamiseen nähden on muutoin noudatettava täytäntöönpanovaltion oikeutta.
14 artikla.
(1) Virka- ja oikeusapua ei myönnetä sellaisia täytäntöönpanovaltion kansalaisia vastaan, jotka asuvat tai pysyväisesti oleskelevat tämän valtion alueella. Tämä määräys ei koske
a) virka- ja oikeusapua sellaisten verovaatimusten täytäntöönpanemiseksi, mitkä ovat perustuneet aikana, jolloin verovelvollinen oli pyytävän valtion kansalainen tai asui tai pysyväisesti oleskeli tässä valtiossa taikka jolloin hänellä oli siellä kiinteä liiketoimipaikka, eikä
b) virka- ja-oikeusapua verovaatimusten täytäntöönpanemiseksi sellaisissa tapauksissa, joissa molempien valtioiden sisäisistä säännöksistä johtuva kaksinkertainen verotus kummankin valtion välillä kaksinkertaisen verotuksen ehkäisemiseksi tehdyn sopimuksen perusteella on välittömien verojen alalla ehkäisty tai lievennetty.
(2) Virka- ja oikeusavun antaminen voidaan kieltää, jos valtio, jolta apua pyydetään, katsoo valtaoikeuksiensa tai turvallisuutensa sen kautta saattavan joutua vaarannetuiksi.
(3) Pyynnöt, joiden nojalla olisi hankittava täytäntöönpanovaltion alueella sallittuja selvityksiä, ilmoituksia tai lausuntoja henkilöiltä, jotka eivät ole verovelvollisuuteen osallisia, voidaan evätä, mikäli pyytävä valtio oman lainsäädäntönsä mukaisesti ei voi vastaavia selvityksiä, ilmoituksia tai lausuntoja vaatia. Sama koskee pyyntöjä, jotka tarkoittavat tiedoituksia tosiasiallisista oloista tai oikeussuhteista, mikäli tieto näistä oloista ja suhteista on saatu ainoastaan sellaisen selvityksen-, ilmoituksen- tai lausunnonantamisvelvollisuuden nojalla, jota ei ole säädetty pyytävän valtion alueella, samoin kuin kaikkia pyyntöjä, mikäli ne voitaisiin täyttää ainoastaan loukkaamalla kauppa-, liike- tai ammattisalaisuuksia.
15 artikla.
(1) Jos pyyntö täytetään joko kokonaan tai osittain, on täytäntöönpanoviranomaisen viipymättä ilmoitettava pyytävälle viranomaiselle, millä tavoinpyynnön täyttäminen on tapahtunut.
(2) Jollei pyyntöä täytetä, on täytäntöönpanoviranomaisen viipymättä siitä tiedoitettava pyytävälle viranomaiselle, ilmoittamalla syyt siihen sekä muuten tunnetuksi tulleet seikat, joilla on merkitystä asian jatkuvalle käsittelylle.
16 artikla.
Kyselyihin, selvityksiin, ilmoituksiin ja lausuntoihin sekä muihin tiedoituksiin, joita virka- ja oikeusaputeitse saatetaan toisen valtion tietoon, sovelletaan vaitiolovelvollisuudesta ja salassapidosta mainitussa valtiossa voimassaolevia laillisia määräyksiä.
III. Asiakirjain oikeaksi todistaminen.
17 artikla.
(1) Toisen valtion finanssioikeuksien tai hallinto-oikeuksien vastaanottamat, antamat tai vahvistamat asiakirjat, mikäli ne ovat oikeuden sinetillä tai leimalla varustetut, eivät toisen valtion alueella, kun niitä veroasioissa käytetään, kaipaa oikeaksi todistamista (legalisatiota).
(2) Mainittuihin asiakirjoihin luetaan myös oikeuden sihteerin tai muun pätevän virkamiehen allekirjoittamat asiakirjat, tämän allekirjoitus on riittävä sen valtion lakien mukaan, johon oikeus kuuluu.
18 artikla.
(1) Asiakirjat, jotka toisen valtion ylin tai korkeampi finanssihallintoviranomainen on vastaanottanut, antanut tai vahvistanut sekä sinetillään tai leimallaan varustanut, eivät toisen valtion alueella, kun niitä asioissa käytetään, kaipaa oikeaksi todistamista (legalisatiota).
(2) Molemmat valtiot antavat kysymykseen tulevista viranomaisista luettelon, jota voidaan yhteisymmärryksessä milloin tahansa hallintoteitse muuttaa tai lisätä.
IV. Loppumääräykset.
19 artikla.
Molempien valtioiden ylimmät finanssihallintoviranomaiset voivat tämän sopimuksen puitteissa tehdä välipuheita keskenään. Erityisesti voivat ne sopia veroalalla esiintyvien muunlaisten rahasuoritusten käsittelystä, perittyjen varojen lähettämisestä ja kurssien vahvistamisesta niiden rahamäärien laskemista varten, joiden perimiseksi täytäntöönpano on tarpeen.
20 artikla.
(1) Tämä sopimus, joka on tehty alkuperäisinä kaksoiskappaleina suomeksi ja saksaksi on ratifioitava ja ratifioimiskirjat vaihdettava niin pian kuin mahdolIista Berliinissä. Se tulee voimaan ratifioimiskirjojen vaihtoa seuraavan kalenterivuoden alkaessa ja pysyy voimassa siihen saakka, kunnes jompikumpi sopimuspuoli sen irtisanoo viimeistään kolme kuukautta ennen jonkun kalenterivuoden loppua. Jos irtisanominen on oikeassa ajassa tapahtunut, lakkaa sopimus olemasta voimassa mainitun kalenterivuoden päättyessä.
Tämän vakuudeksi ovat kummankin valtion valtuutetut allekirjoittaneet tämän sopimuksen ja varustaneet sen sineteillään.
Helsingissä 25 päivänä syyskuuta 1935.
Loppupöytäkirja.
Allekirjoittaessaan Suomen Tasavallan ja Saksan Valtakunnan välillä tänään tehdyn sopimuksen veroasioissa annettavasta, oikeussuojasta ja oikeusavusta ovat allekirjoittaneet valtuutetut antaneet seuraavat yhtäpitävät selitykset, jotka olennaisena osana liittyvät sopimukseen
1. Sopimuksen 2 artiklan 1 ja 2 kohdissa olevat määräykset ovat niin tulkittavat, että niissä. mainittuja verovelvollisia on veroasioissa kohdeltava samalla tavoin niin hyvin muodollisessa kuin aineellisessakin suhteessa.
2. Sopimuksen 2 artiklan määräyksiä ei sovelleta, mikäli ja niin kauvan kuin siinä tarkoitetut edut jo myönnetään Suomen Tasavallan ja Saksan Valtakunnan välillä 24 päivänä maaliskunta 1934 tehdyn kauppasopimuksen 2 ja 3 artikloissa.
3. Helpottaakseen harkintaa siitä, onko aineellinen vastavuoroisuus virka- ja oikeusavun myöntämistä varten olemassa, suostuvat molemmat sopimuspuolet vaihtamaan keskenään selostuksia niistä finanssiviranomaisten toimivaltuuksista, joihin nähden on edellytettävä yhdenmukaisuus virka- ja oikeusapupyyntöjen käsittelyä koskevissa Suomen ja Saksan oikeusperiaatteissa. Selostuksen tulee erityisesti antaa valaistusta kysymykseen siitä
a) mitä selvityksiä, ilmoituksia, lausuntoja ja todistamiskeinoja voidaan vaatia verovelvolliselta tai kolmannelta henkilöltä, ja
b) mitkä pakkokeinot sekä turvaamis- ja täytäntöönpanotoimenpiteet ovat verovelvolliseen ja kolmanteen henkilöön nähden sallitut.
Siihen saakka, kunnes nämä selostukset ovat vaihdetut ja molemminpuolisesti hyväksytyt, ja mikäli pyyntö koskee toimenpiteitä, joita selostuksessa ei ole otettu huomioon, on virka- ja oikeusapua annettava, mikäli vastavuoroisuutta voidaan olettaa molemminpuolisesti noudatettavan ja jos pyynnön täytäntöönpano ei ole täytäntöönpanovaltion oikeuden vastaista, eikä mitään erikoista perustetta ole pyynnön epäämiseen sopimuksen määräysten nojalla. Tässä tarkoitetun vastavuoroisuuden katsotaan olevan olemassa, jos virka- tai oikeusapupyynnön oheen on liitetty pyytävän valtion ylimmän finanssihallintoviranomaisen antama todistus, jossa virallisesti todetaan, että vastaavanlainen pyyntö on pyytävän valtion oikeuden mukaan täytettävä.
4. Tässä sopimuksessa mainitut käännökset tulee pyytävän valtion tahi täytäntöönpanovaltion ylimmän finanssihallintoviranomaisen taikka valantehneen tai virallisesti määrätyn kielenkääntäjän todistaa oikeiksi.
5. Asiakirjain lähettämistä ei periaatteellisesti voida vaatia. Poikkeuksia varten tarvitaan kummankin valtion ylimmän finanssihallintoviranomaisen suostumus. Pyyntö asiakirjain lähettämisestä voidaan kuitenkin esittää ainoastaan siinä tapauksessa, että pyytävän valtion pakottavat edut sitä vaativat. Tästä riippumatta on kummallakin valtiolla oikeus liittää pyyntöönsä omia asiakirjojaan, joiden tarkoituksena on helpottaa pyynnön täyttämistä.
6. Milloin on selvää, ettei täytäntöönpano voi viedä tulokseen, palautetaan pyyntö sanotusta seikasta annettavan todistuksen ohella pyytävälle viranomaiselle.
7. Perittävillä verosaatavilla ei ole täytäntöönpanovaltiossa etuoikeutta.
8. Täytäntöönpanopyyntöjä voidaan esittää ainoastaan, mikäli pyytävässä valtiossa ei ale riittävästi mahdollisuuksia täytäntöönpanoon.
9. Oikeusturvaa ja oikeusapua, joista tässä sopimuksessa on sovittu, annetaan ensi kerran kalenterivuoden 1936 verotuksessa, tuloverotuksessa niistä tuloista verotettaessa, jotka verovelvollinen on saanut kalenterivuonna 1935 tai sen vuoden aikana päättyneen tilivuoden kuluessa, sekä Suomessa siitä omaisuudesta verotettaessa, joka verovelvollisella on 31 päivänä joulukuuta 1935.
Helsingissä 25 päivänä syyskuuta 1935.