Asetus Suomen-Ranskan kauppasopimukseen tehdyn lisäsopimuksen väliaikaisesta voimaansaattamisesta.
- Allekirjoituspäivä
Sittenkun Parisissa on helmikuun 20 päivänä 1933 allekirjoitettu lisäsopimus Suomen ja Ranskan kesken heinäkuun 13 päivänä 1921 tehtyyn kauppasopimukseen, säädetään täten, ulkoasiainministerin esittelystä, että puheena oleva lisäsopimus tulee, odotettaessa ratifioimiskirjain vaihtoa, väliaikaisesti voimaan maaliskuun 15 päivänä 1933.
Lisäsopimus heinäkuun 13 päivänä 1921 Suomen ja Ranskan kanssa tehtyyn kauppasopimukseen allekirjoitettu Pariisissa helmikuun 20 päivänä 1933.
Suomen Tasavallan Hallitus ja Ranskan Tasavallan Hallitus, haluten parantaa molempien maiden välistä kauppavaihtoa ja huomioonottaen nykyisen taloudellisen tilanteen, ovat päättäneet, odottaessaan, että olosuhteet sallisivat maidensa taloudellisten suhteiden täydellisemmän järjestelyn, tehdä joulukuun 13 päivänä 1921 laadittuun kauppasopimukseen seuraavat muutokset:
1 artikla.
Heinäkuun 13 päivänä 1921 tehdyn sopimuksen 6 artikla poistetaan ja korvataan seuraavilla määräyksillä:
"Ranskalaista alkuperää olevia kuohuviinejä ja nimenomaan sampanjaa ei rasiteta niitä Suomeen tuotaessa korkeammalla tullilla kuin sillä, jonka alaisia ovat viinit ja muut juomat, joiden alkoholipitoisuus ei ole yli 15 tilavuusprosenttia.
Mitä tullimaksujen määräämiseen tulee, käsitellään konjakit, armanjakit ja rommit samanvertaisina muiden alkoholijuomien kanssa, jotka on tarkoitettu kulutukseen sellaisenaan ilman edellä käypää tislausta Suomessa, lukuunottamatta viljasta ja perunoista tehtyä valkoista viinaa, jota valmistetaan Suomen naapurimaissa samoin kuin Tanskassa ja Puolassa.
Viejiensä nimellä myydyille konjakeille tullista ja sisäisistä veroista aiheutuva rasitus ei missään tapauksessa, välittömästi eikä välillisesti, saa olla raskaampi kuin se, jonka alaisia ovat prosenttimäärää alentamalla tai alentamatta myytävät muut konjakit.
Tuotteiden myynnistä, kuljetuksesta ja kulutuksesta kannettaviin sisäisiin veroihin nähden ei saa esiintyä mitään eroitusta maahan tuotujen viinien ja väkijuomien sekä kotimaisten hedelmä- ja väkijuomien välillä.
Ranskalaista alkuperää olevat viinit ja väkijuomat nauttivat Suomessa maahan tuontiin, jälleen- ja anniskelumyyntihintojen määräämiseen, myyntiin, kuljetukseen ja kulutukseen nähden yhtä suopeaa kohtelua kuin mitä noudatetaan jokaisesta muusta maasta tuotujen viinien ja väkijuomien käsittelyssä.
Ranskalaisia viinejä ja väkijuomia ei saa asettaa sellaisten erikoisrajoitusten alaisiksi, jotka voisivat ehkäistä tuontia Ranskasta.
Ranskalaisten toiminimien edustajat saavat monopolin välityksellä ja valvonnan alaisina ottaa vastaan näytteitä ja esittää niitä yksityisasiakkailleen.
He voivat sitäpaitsi edustamiensa liikkeiden nimessä viinien ja väkijuomien myyntiä varten esittää asiakkailleen hintaluetteloja ja käyttää kaikkea lakien sallimaa mainostusta.
Huolimatta edellä olevista määräyksistä on selvää, että viinien ja väkijuomien osto, myynti ja anniskelu kuuluu yksinomaan monopolille.
Monopoli valvoo, että myytävien hedelmä- ja marjajuomien nimiliput ilmaisevat selvästi, ettei ole kysymys rypäletuotteista."
2 artikla.
Kumpikin korkea sopimuspuoli sitoutuu hyväksymään toisen sopimuspuolen virallisten laboratorioiden antamat todistukset vakuudeksi siitä, että viimeksi mainitusta maasta peräisin olevat tuotteet ovat tämän maan sisäisen lainsäädännön määräysten mukaisia.
Kumpikin hallitus toimittaa toinen toisellensa niin pian kuin mahdollista tämän sopimuksen voimaantulon jälkeen luettelon niistä virallisista kemiallisista laboratorioista, joiden tehtävänä kummassakin maassa on antaa analyysitodistuksia.
Korkeat sopimuspuolet määräävät yhteisesti tarpeelliset vakuudet, joita on vaadittava maasta viedyn tavaran ja analysoidun näytteen identtisyyden toteamiseksi. Ne sopivat lisäksi niistä viranomaisista, jotka antavat kysymyksessä olevia todistuksia, niiden sisällöstä, niiden perusehdoista ja tavasta, jolla näytteiden ennakolta ottaminen toimitetaan.
Kumpikin korkea sopimuspuoli pidättää itselleen oikeuden tarvittaessa ja erityisesti milloin petosta epäillään toimituttaa kaikkia tarpeellisia tarkastuksia tavaran identtisyyden toteamiseksi huolimatta siitä, että edellä edellytetty analyysitodistus on esitetty.
Jos analyysitodistuksessa todistetaan, että siinä mainituilla luonnontuotteilla on oman maansa lainsäädännön tunnustama oikeus johonkin alkuperänimitykseen, näistä tuotteista ei tarvitse niitä toiseen maahan tuotaessa esittää alkuperämaan asianomaisen viranomaisen antamia todistuksia, joissa todetaan oikeus alkuperänimityksiin.
Ranskalaisista viinituotteista, joiden mukana on hallinnon todistuksista irroitetut kupongit, jotka todistavat niiden oikeuden johonkin alkuperänimitykseen, ei tarvitse esittää analyysitodistusta.
Ranskan hallitus tiedoittaa Suomen hallitukselle mainittujen kuponkien mallin.
3 artikla.
On sovittu siitä, että heinäkuun 13 päivänä 1921 tehdyn sopimuksen 15 ja 16 artiklan tarkoittamat suojelu- ja ehkäisytoimenpiteet ulotetaan tapauksiin, jotka koskevat laskuja, kauppa-asiakirjoja ja rahtikirjoja, joissa esiintyy mitä sellaisia merkkejä tahansa, jotka aiheuttavat harhaluulon tavaran oikeasta alkuperästä.
Nämä määräykset eivät estä myyjää merkitsemästä nimeään ja osoitettaan tuotteen päällyksiin, laskuihinsa, kauppa-asiakirjoihinsa ja rahtikirjoihin. Kuitenkin on tätä mainintaa alueen tai paikkakunnan nimen puuttuessa täydennettävä siten, että selvästi näkyvillä kirjaimilla ilmoitetaan tuotteen alkuperämaa joka kerta kun nimen ja osoitteen merkitseminen voisi aiheuttaa sekaannusta jossakin toisessa maassa olevan alueen tai paikkakunnan kanssa.
4 artikla.
Heinäkuun 13 päivänä 1921 tehdyn sopimuksen luetteloon A tehdään seuraavat muutokset:
a) Seuraavat nimikkeet lisätään:
(luettelo on jätetty tästä pois)
b) Seuraavat nimikkeet muutetaan:
(luettelo on jätetty tästä pois)
5 artikla.
Heinäkuun 13 päivänä 1921 tehdyn sopimuksen luettelo B täydennetään seuraavilla nimikkeillä:
(luettelo on jätetty tästä pois)
6 artikla.
Heinäkuun 13 päivänä 1921 tehdyn sopimuksen luettelosta C poistetaan seuraavat nimikkeet, jotka edellisen artiklan nojalla kuuluvat vastedes luetteloon B:
(luettelo on jätetty tästä pois)
7 artikla
Tämä sopimus on ratifioitava ja ratifioimisasiakirjojen vaihto tapahtuu Pariisissa.
Vaikka se muodostaakin lisäsopimuksen heinäkuun 13 päivänä 1921 tehtyyn sopimukseen, se voidaan kuitenkin sanoa irti riippumatta mainitusta sopimuksesta kahden kuukauden ennakkoilmoituksen jälkeen.
Tämä vakuudeksi allekirjoittaneet valtuutetut ovat, asianmukaisesti valtuutettuina, allekirjoittaneet tämän lisäsopimuksen ja varustaneet sen sineteillään.
Tehty Pariisissa kahtena kappaleena helmikuun 20 päivänä 1933.
Allekirjoituspöytäkirja.
5 artiklaan (luettelo B).
Ranskan tullitariffin n:o 522.
Ranskan hallitus ryhtyy tarpeellisiin toimenpiteisiin, jotta minimitariffin soveltaminen lisäsopimuksen voimaanpanon hetkellä olisi taattu Ranskan tullitariffin n:oon 522 otettuja separaattorien ja kirnujen irroitettuja osia Ranskaan tuotaessa niiden tariffin nimikkeiden mukaisesti, joihin mainitut irroitetut osat varsinaisesti kuuluvat.
On sovittu, että edellä mainittujen irroitettujen osien maahan tuonti voi tapahtua vain Rouenin ja Strassburgin toimistojen kautta.
Ranskan tullitariffin n:o 603 neljäs B.
Tähän nimikkeeseen otetut suomalaiset tavarat pääsevät osallisiksi minimitariffista vasta tämän tariffin tullien korotuksen tai tuonnin kontingentoinnin jälkeen.
Jos muutosta ei ole tapahtunut suuntaan tai toiseen, sovelletaan näihin tavaroihin edelleenkin heinäkuun 13 päivänä 1921 tehdyn sopimuksen edellyttämää järjestelyä (luettelo C).
7 artiklaan.
Huolimatta 7 artiklan määräyksistä korkeat sopimuspuolet pidättävät itselleen oikeuden soveltaa tätä lisäsopimusta väliaikaisesti ennen sen ratifiointia päivänä, jonka ne määräävät yhteisellä sopimuksella.