Vuonna 1908 uusittu Bernin-sopimus kirjallisten ja taiteellisten teosten suojaamiseksi.
Suomen yhtyminen on voimassa 1 päivästä huhtikuuta 1928.
Uusittu Bernin sopimus 13 päivältä marraskuuta 1908.
1 artikla.
Sopimusmaat ovat muodostaneet liiton suojatakseen tekijäin oikeuksia näiden kirjallisiin ja taiteellisiin teoksiin.
2 artikla.
Sanonta "kirjalliset ja taiteelliset teokset" tarkoittaa kaikkia kirjallisuuden, tieteen tai taiteen alaan kuuluvia tuotteita, olipa niiden toisintamistapa tai -muoto millainen tahansa, niinkuin: kirjoja, kirjasia ja muita kirjoituksia; näytelmä- tai näytelmällis-sävellyksellisiä teoksia, tanssi- ja eletaiteellisia luomuksia, joiden näyttämöllepano on kirjallisesti tai muuten määrätty; sanallisia tai sanattomia sävellysteoksia; piirustus-, maalaus-, rakennus-, kuvanveisto-, kaiverrus- ja kivipiirräntätaiteen tuotteita; kuvituksia, maantieteellisiä karttoja; maantieteellisiä, topografisia, rakennustaiteellisia tai tieteellisiä pohjapiirustuksia, luonnoksia ja vapaakuvaisia teoksia.
Yhtäläisesti suojattuja kuin alkuperäisteokset ovat, alkuperäisteoksen tekijänoikeutta loukkaamatta, kirjallisen tai taiteellisen teoksen käännökset, muunnelmat, sävellyssovitelmat ja muut muunnellut toisinnokset, niin myös eri teosten kokoelmat.
Sopimusmaat ovat velvollisia takaamaan suojan edellä mainituille teoksille.
Taidetyön tuotteet ovat suojattuja sikäli kuin kunkin maan sisäinen lainsäädäntö sen myöntää.
3 artikla.
Tätä sopimusta on sovellettava valokuvausteoksiin sekä valokuvauksen kaltaisella menetelmällä valmistettuihin teoksiin. Sopimusmaat ovat velvollisia takaamaan niille suojan.
4 artikla.
Tekijöillä, jotka ovat jonkun liittomaan kansalaisia, on muissa liittomaissa kuin teoksen kotimaassa, teostensa puolesta, olivatpa ne julkaisemattomia tai ensi kerran julkaistuja jossakin liittomaassa, ne oikeudet, jotka kunkin maan lait nykyään tai vastedes myöntävät omille kansalaisille, sekä tässä sopimuksessa erityisesti määrätyt oikeudet.
Näiden oikeuksien nautinta ja käyttö eivät ole sidottuja minkäänlaisten muodollisuuksien noudattamiseen, vaan ovat riippumattomia siitä, onko teos suojattu kotimaassaan. Ellei tässä sopimuksessa toisin säädetä, ovat niin ollen sekä suojan laajuus että tekijälle oikeutensa turvaamiseksi tulevat oikeudelliset apukeinot määrättävät yksinomaan sen maan lainsäädännön mukaan, missä suojaa pyydetään.
Teoksen kotimaana pidetään: julkaisemattomiin teoksiin nähden tekijän kotimaata, julkaistuihin teoksiin nähden sitä maata, jossa teos on ensiksi julkaistu, ja useassa liittomaassa yht'aikaa julkaistuihin teoksiin nähden sitä näistä maista, jonka lainsäädäntö myöntää lyhyimmän suoja-ajan. Liittoon kuulumattomassa maassa ja liittomaassa yksin ajoin julkaistun teoksen kotimaana pidetään yksinomaan viimeksi mainittua maata.
Julkaistuilla teoksilla on, tämän sopimuksen mielessä, käsitettävä ilmestyneitä teoksia. Näytelmä- tai näytelmällis-sävellyksellisen teoksen esittämistä, sävellysteoksen esittämistä, taideteoksen näytteille panemista ja rakennusteoksen rakentamista ei pidetä julkaisemisena.
5 artikla.
Liittoon kuuluvan maan kansalaisilla, jotka ensiksi julkaisevat teoksensa toisessa liittomaassa, on viimeksi mainitussa maassa samat oikeudet kuin sen maan omilla kansalaisilla.
6 artikla.
Tekijöillä, jotka eivät ole minkään liittomaan kansalaisia, mutta ensiksi julkaisevat teoksensa sellaisessa maassa, on tässä maassa samat oikeudet kuin sen maan omilla kansalaisilla sekä muissa liittomaissa ne oikeudet, jotka tässä sopimuksessa on myönnetty.
7 artikla.
Tässä sopimuksessä myönnetty suoja kestää tekijän elinajan ja viisikymmentä vuotta hänen kuoltuaan.
Kuitenkin on siinä tapauksessa, etteivät kaikki liittomaat säädä suoja-aikaa samaksi, suoja-aika määrättävä sen maan lain mukaan, missä suojaa pyydetään, mutta se ei voi olla teoksen kotimaassa säädettyä pitempi. Sopimusmaat eivät niin ollen ole velvollisia soveltamaan edellisen kappaleen säännöstä laajemmalti kuin niiden sisäinen lainsäädäntö sallii.
Valokuvausteosten ja valokuvauksen kaltaisella menetelmällä valmistettujen teosten, jälkeenjääneiden teosten ja nimettä tai salanimellä julkisuuteen saatettujen teosten suoja-aika määrätään sen maan lain mukaan, jossa suojaa pyydetään, mutta mainittu suoja-aika ei voi olla teoksen kotimaassa säädettyä pitempi.
8 artikla.
Julkaisemattomain teosten tekijöillä, jotka ovat jonkin liittomaan kansalaisia, sekä sellaisten teosten tekijöillä, jotka ensiksi on julkaistu jossakin liittomaassa, on muissa liittomaissa koko sinä aikana, minkä oikeus alkuperäisteokseen kestää, yksinomainen oikeus kääntää tai käännättää teoksensa.
9 artikla.
(Jatkoromaaneja, novelleja ja minkäänlaisia muita teoksia, olivatpa kirjallisia, tieteellisia tai taiteellisia, mistä aiheesta hyvänsä, jotka on julkaistu jonkun liittomaan sanomalehdissä tai aikakauskirjoissa, ei ole sallittu tekijäin luvatta muissa liittomaissa toisintaa.
Lukuunottamatta jatkoromaaneja ja novelleja voidaan jokainen sanomalehtikirjoitus painattaa toiseen sanomalehteen, ellei sitä ole nimenomaan kielletty. Kuitenkin on lähde mainittava; oikeudellinen seuraamus tämän velvollisuuden laiminlyömisestä määrätään sen maan lainsäädännön mukaan, jossa suojaa pyydetään.
Tämän sopimuksen suoja ei tule päivänuutisille tai sekalaisille tiedoille, jotka laatuaan ovat tavallisia sanomalehtitiedoituksia.*)
* Tämän artiklan sijaan on Suomi asettanut 9 päivänä syyskuuta 1886 päivätyn Bernin-sopimuksen 7 artiklan sellaisena, miksi se on tarkistettu Pariisissa 4 päivänä toukokuuta 1896 päivätyssä lisäkirjassa, näinkuuluvana:
Jatkoromaaneja, niihin luettuina novellit, jotka on julkaistu jonkun liittomaan sanomalehdissä tai aikakauskirjoissa, ei ole sallittu, alkuperäisinä tai käännöksinä, muissa liittomaissa toisintaa tekijäin tai heidän oikeudenomistajainsa luvatta.
Laki on sama mitä tulee muihin sanomalehti- tai aikakauskirjakirjoituksiin, jos tekijät tai kustantajat itse sanomalehdessä tai aikakauskirjassa, jossa ovat ne julkaisuttaneet, ovat nimenomaan julkilausuneet kieltävänsä niiden toisintamisen. Aikakauskirjoihin nähden on riittävä, jos kielto on tehty yleisellä tavalla joka numeron alussa.
Ellei kieltoa ole, on toisintaminen sallittu lähteen ilmoittamisen ehdolla.
Kielto ei missään tapauksessa ole sovellettavissa valtiollisia päivänkysymyksiä koskeviin kirjoituksiin, päivänuutisiin eikä sekalaisiin tietoihin.
10 artikla.
Oikeudesta tehdä kirjallisista tai taiteellisista teoksista lainauksia opetuksessa käytettäviksi tarkoitettuihin tai laadultaan tieteellisiin julkaisuihin taikka lukemistoihin on voimassa, mitä liittomaiden lainsäädännössä ja näiden välisissä, jo olevissa tai vastedes tehtävissä erityisissä välipuheissa säädetään.
11 artikla.
Tämän sopimuksen määräyksiä on sovellettava näytelmä- tai näytelmällis-sävellyksellisten teosten sekä sävellysteosten julkiseen esittämiseen, olivatpa teokset julkaistuja tai eivät.
Näytelmä- tai näytelmällis-sävellyksellisten teosten tekijät ovat sinä aikana, minkä heidän oikeutensa alkuperäisteokseen kestää, suojatut teostensa käännöksen heidän luvattansa tapahtuvalta julkiselta esittämiseltä.
Tämän artiklan suomaa suojaa nauttiakseen tekijät eivät ole velvollisia teoksiansa julkaistessaan kieltämään niitä julkisesti esittämästä.
12 artikla.
Luvattomina toisinnoksina, joihin tämä sopimus on sovellettavissa, pidetään varsinkin kirjallisen tai taiteellisen teoksen välillisiä, omavaltaisia anastelmia, niinkuin muunnelmia, sävellyssovitelmia, romaanista, novellista tai runoelmasta teatterikappaleeksi, tai päinvastoin, tehtyjä siirrelmiä j. n. e., kun ne ovat ainoastaan samaan tai muuhun muotoon vähäpätöisin muutoksin, lisäyksin tai lyhennyksin tehtyjä teoksen toisinnoksia, eikä niillä ole uuden omaperäisen teoksen luonnetta.
13 artikla.
Säveltäjillä on yksinomainen oikeus myöntää lupa: 1) säveltämäinsä teosten siirtämiseen niitä mekaanisesti esittäviin koneisiin; 2) teostensa julkiseen esittämiseen näillä koneilla..
Tämän artiklan soveltamisen ehdot ja rajoitukset voi jokainen maa omalta kohdaltansa määrätä sisäisessä lainsäädännössään; mutta sellaisten ehtojen ja rajoitusten vaikutus ulottuu yksinomaan siihen maahan, joka ne on asettanut.
Ensimmäisen kappaleen määräyksellä ei ole takautuvaa vaikutusta eikä se siis liittomaassa ole sovellettavissa teoksiin, jotka siinä maassa on ennen tämän sopimuksen voimaan tulemista luvallisesti siirretty mekaanisiin koneisiin.
Tämän artiklan 2 ja 3 kappaleen nojalla tehdyt siirrelmät, tuotuina asianomaisten suostumuksetta maahan, missä ne eivät ole luvallisia, voidaan siellä takavarikoida.
14 artikla.
Kirjallisten, tieteellisten tai taiteellisten teosten tekijöillä on yksinomainen oikeus myöntää lupa teostensa elokuvauksen keinoin toisintamiseen ja julkiseen esittämiseen.
Yhtäläisesti kuin kirjalliset tai taiteelliset teokset suojataan elokuvatuotteet, jos teoksen tekijä on määräämällä sen näyttämöllepanon tai esitettyjä tapauksia yhteen sovittelemalla antanut sille henkilöllisen ja omaperäisen luonteen.
Kirjallisen, tieteellisen tai taiteellisen teoksen elokuvatoisinnos on suojattu yhtäläisesti kuin alkuperäisteos, alkuperäisteoksen tekijänoikeutta loukkaamatta.
Edellä olevat määräykset ovat sovellettavat sellaiseenkin toisinnokseen tai tuotteeseen, joka on aikaansaatu jollakin toisella, elokuvauksen kaltaisella menetelmällä.
15 artikla.
Jotta tässä sopimuksessa suojattujen teosten tekijöitä sellaisina pidettäisiin, kunnes on näytetty toisin olevan, ja he siis olisivat oikeutetut eri liittomaiden tuomioistuimissa käyttämään puhevaltaa niitä vastaan, jotka luvattomasti ovat toisintaneet heidän teoksensa, riittää, että heidän nimensä on yleiseen tapaan teoksessa ilmaistu.
Nimettömän tai salanimisen tekijän oikeuksia valvomaan oikeutettu on kustantaja, jonka nimi on teoksessa. Häntä on enemmittä todistuksitta pidettävä nimettömän tai salanimisen tekijän oikeudenomistajana.
16 artikla.
Asianomaiset viranomaiset niissä liittomaissa, missä alkuperäisteoksella on oikeus lailliseen suojaan, voivat takavarikoida jokaisen luvattoman toisinnoksen.
Näissä maissa voidaan myöskin takavarikoida toisinnokset, jotka ovat peräisin maasta, missä teos ei ole tai ei enää ole suojattu.
Takavarikko toimitetaan itsekunkin maan sisäisen lainsäädännön mukaisesti.
17 artikla.
Tämän sopimuksen määräykset eivät missään suhteessa rajoita itsekunkin liittomaan hallituksen oikeutta lainsäädäntö- tai hallintotoimenpitein sallia, valvoa ja kieltää sellaisen teoksen tai tuotteen levittämistä, esittämistä tai näytteille panemista, johon asianomaisella viranomaisella on se oikeus.
18 artikla.
Tätä sopimusta on sovellettava kaikkiin teoksiin, jotka sen voimaan tullessa eivät suoja-ajan umpeen kulumisen johdosta ole kotimaassaan käyneet yleiseksi omaisuudeksi.
Jos kuitenkin teos sille ennen tulleen suoja-ajan umpeen kulumisen vuoksi on käynyt yleiseksi omaisuudeksi siinä maassa, missä suojaa pyydetään, ei teos siellä tule uudestaan suojatuksi.
Tämän periaatteen soveltamisessa on noudatettava niiden erikoisten sopimusten määräyksiä, jotka sitä varten on tehty tai vasta tehdään liittomaiden välillä. Ellei sellaisia määräyksiä ole, tulee asianomaisten maiden, itsekunkin kohdaltaan, vahvistaa periaatteen soveltamisen tapa.
Edellä olevat määräykset ovat yhtäläisesti sovellettavat uusien maiden yhtyessä liittoon ja niinikään siinä tapauksessa, että suoja-aika 7 artiklan mukaan pidennetään.
19 artikla.
Tämän sopimuksen määräykset eivät estä esittämästä vaatimusta, että on sovellettava niitä pitemmälle meneviä määräyksiä, joita jonkun liittomaan lainsäädännössä ehkä on ulkomaalaisten hyväksi yleensä.
20 artikla.
Liittomaiden hallitukset pidättävät itselleen oikeuden keskenään tehdä erikoisia välipuheita, mikäli nämä suovat teosten tekijöille laajemmat oikeudet, kuin liitto niille myöntää, tai mikäli niissä muuten on määräyksiä, jotka eivät ole vastoin tätä sopimusta. Niitä voimassa olevain välipuheiden säännöksiä, jotka vastaavat mainittuja ehtoja, on edelleenkin sovellettava.
21 artikla.
Edelleen ylläpidetään nimellä "Kirjallisten ja taiteellisten teosten suojaamista tarkoittavan kansainvälisen liiton toimisto" perustettua kansainvälistä laitosta.
Tämä toimisto on asetettu Sveitsin valaliiton hallituksen korkeaan suojelukseen; mainittu hallitus vahvistaa sen järjestysmuodon ja valvoo sen toimintaa.
Kansainvälisen toimiston virallisena kielenä on ranska.
22 artikla.
Kansainvälinen toimisto kokoo kaikenlaatuisia tietoja, jotka koskevat kirjallisiin ja taiteellisiin teoksiin olevan tekijänoikeuden suojaa, järjestää ja julkaisee nämä tiedot, toimittaa tutkimuksia, joista on yhteistä hyötyä ja etua liitolle, ja julkaisee, nojautuen asiakirjoihin, joita eri hallitukset asettavat sen käytettäviksi, ranskaksi aikakauskirjaa, joka käsittelee liiton tarkoitusta koskevia kysymyksiä. Liittomaiden hallitukset pidättävät itselleen oikeuden, yhteisesti sovittuaan, valtuuttaa toimiston julkaisemaan aikakauskirjan laitoksen yhdellä tai useammalla muulla kielellä, jos kokemus osoittaisi sen tarpeelliseksi.
Kansainvälisen toimiston tulee aina olla liiton jäsenten käytettävänä niiden erikoisten tietojen hankkimiseksi, joita ne saattavat tarvita kirjallisten ja taiteellisten teosten suojaamista koskevissa asioissa.
Kansainvälisen toimiston johtaja antaa virkatoiminnastaan vuosikertomuksen, joka toimitetaan liiton kaikille jäsenille.
23 artikla.
Sopimusmaat suorittavat kansainvälisen liiton toimiston menot yhteisesti. Kunnes uusi päätös tehdään, ne eivät saa nousta kuuttakymmentätuhatta frangia suuremmiksi vuodessa. Tätä määrää voidaan tarvittaessa lisätä jonkun 24 artiklassa mainitun konferenssin yksinkertaisella päätöksellä.
Tästä menojen kokonaismäärästä kullekin maalle tulevan osuuden laskemiseksi sopimusmaat ja liittoon ehkä myöhemmin yhtyvät maat jaetaan kuuteen luokkaan, joista kunkin tulee suorittaa avustusta määrätyn yksikköluvun mukaan, nimittäin
1 luokan ............. 25 yksikköä
2 luokan ............. 20 yksikköä
3 luokan ............. 15 yksikköä
4 luokan ............. 10 yksikköä
5 luokan ............. 5 yksikköä
6 luokan ............. 3 yksikköä
Nämä ilmaisimet kerrotaan kuhunkin luokkaan kuuluvain maiden luvulla ja siten saatujen tulosten summa on se luku yksiköitä, millä menojen kokonaismäärä on jaettava. Osamäärä on menoyksikön määrä.
Jokainen maa ilmoittaa liittoon yhtyessään, mihin edellä mainituista luokista se haluaa kuulua.
Sveitsin hallitus tekee toimiston tulo- ja menoarvion ja valvoo sen menoja, antaa tarpeelliset ennakkomaksut ja valmistaa vuositilit, jotka annetaan tiedoksi kaikille muille hallituksille.
24 artikla.
Tämä sopimus voidaan ottaa tarkistettavaksi sellaisten parannusten tekemiseksi siihen, jotka saattavat täydentää liiton järjestelmää.
Tämänlaatuiset samoinkuin sellaiset kysymykset, jotka muilta näkökannoilta tähtäävät liiton kehitykseen, ovat käsiteltävät konferensseissa, joita perättäin pidetään eri liittomaissa näiden maiden valtuutettujen kesken. Sen maan hallitus, missä konferenssi on pidettävä, valmistelee kansainvälisen toimiston kanssa konferenssin työt. Toimiston johtajan tulee olla konferenssien istunnoissa läsnä ja hänellä on valta ottaa osaa keskusteluihin, mutta ei äänestyksiin.
Mikään tämän sopimuksen muutos ei voi käydä liittoa velvoittavaksi, elleivät liittoon kuuluvat maat sitä yksimielisesti hyväksy.
25 artikla.
Ne liittoon kuulumattomat valtiot, jotka takaavat laillisen suojan tämän sopimuksen esineenä oleville oikeuksille, saavat pyynnöstään siihen yhtyä.
Tämä yhtyminen on kirjallisesti ilmoitettava Sveitsin valaliiton hallitukselle ja tämän toimesta kaikille muille.
Yhtyminen käsittää sinänsä samalla liittymisen kaikkiin määräyksiin ja osallisuuden kaikkiin etuihin, mitkä sopimus määrää. Yhtyvät maat voivat kuitenkin ilmoittaa, mitkä määräykset 9 päivänä syyskuuta 1886 tehdyssä sopimuksessa tai lisäkirjassa 4 päivältä toukokuuta 1896 ne katsovat tarpeelliseksi, ainakin toistaiseksi, asettaa tämän sopimuksen vastaavain määräysten sijaan.
26 artikla.
Sopimusmailla on oikeus milloin hyvänsä yhtyä tähän sopimukseen siirto- ja ulkomaisten alusmaidensa puolesta.
Tätä varten ne voivat joko antaa yleisen ilmoituksen, että yhtyminen käsittää niiden kaikki siirto- tai alusmaat, taikka nimenomaan luetella ne, joita yhtyminen tarkoittaa, tahi rajoittua mainitsemaan ne, jotka siitä poissuljetaan.
Tämä ilmoitus on kirjallisesti annettava Sveitsin valaliiton hallitukselle ja tämän toimesta kaikille muille.
27 artikla.
Tämä sopimus tulee sopimusvaltioiden välisissä suhteissa 9 päivänä syyskuuta 1886 tehdyn Bernin sopimuksen ynnä samana päivänä laaditun lisäartiklan ja lopettamispöytäkirjan sekä 4 päivänä toukokuuta 1896 tehdyn lisäkirjan ja tulkintajulkilausuman sijaan. Mainittuja sopimuskirjoja on edelleenkin sovellettava suhteissa niihin valtioihin, jotka eivät ratifioi tätä sopimusta.
Ne valtiot, jotka allekirjoittavat tämän sopimuksen, voivat ratifioimisasiakirjoja vaihdettaessa ilmoittaa aikovansa, siinä tai siinä kohdassa, pysyä aikaisemmin allekirjoittamainsa sopimusten määräysten kannalla.
28 artikla.
Tämä sopimus on ratifioitava ja ratifioimisasiakirjat vaihdettava Berliinissä viimeistään 1 päivänä heinäkuuta 1910.
Kukin sopimuspuoli antaa, ratifioimisasiakirjoja vaihdettaessa, yhden ainoan asiakirjan, joka yhdessä muiden maiden samanlaisten asiakirjain kanssa talletetaan Sveitsin valaliiton hallituksen arkistoon. Jokainen sopimuspuoli saa sitä vastaan kappaleen ratifioimisasiakirjain vaihdosta tehtyä pöytäkirjaa, vaihtoon osaaottaneiden valtuutettujen allekirjoittamana.
29 artikla.
Tämä sopimus tulee kolmen kuukauden kuluttua ratifioimisasiakirjain vaihtamisesta voimaan määräämättömäksi ajaksi ja siihen asti kuin vuosi on kulunut siitä päivästä, jona se on sanottu irti.
Irtisanominen on tehtävä Sveitsin valaliiton hallitukselle. Irtisanominen koskee vain sitä maata, jonka puolesta se on tapahtunut; muita liittomaita sopimus edelleenkin sitoo.
30 artikla.
Niiden valtioiden, jotka lainsäädännössään omaksuvat tämän sopimuksen 7 artiklan 1 kappaleessa tarkoitetun viidenkymmenen vuoden suoja-ajan, tulee antaa se Sveitsin valaliiton hallitukselle tiedoksi kirjallisella ilmoituksella, jonka mainittu hallitus heti tiedoittaa kaikille muille liittovaltioille.
Sama on laita niiden valtioiden, jotka luopuvat 25, 26 ja 27 artiklan nojalla tekemistään varauksista.