Epäsiveellisten julkaisujen levittämisen ja kaupaksipitämisen ehkäisemistä tarkoittava, Genèvessä 12 päivänä syyskuuta 1923 tehty kansainvälinen yleissopimus.
- Allekirjoituspäivä
Albania, Saksa, Itävalta, Belgia, Brasilia, Brittein valtakunta (siihen luettuina Etelä-Afrikan unioni, Uusi-Seelanti, Intia ja Irlannin vapaavaltio), Bulgaria, Kiina, Kolumbia, Costarica, Kuba, Tanska, Espanja, Suomi, Ranska, Kreikka, Haiti, Honduras, Unkari, Italia, Japani, Latvia, Liettua, Luxemburg, Monaco, Panama, Alankomaat, Persia, Puola (ynnä Danzig), Portugal, Rumania, Salvador, Serbialaisten, Kroattien ja Slovenien kuningaskunta, Siam, Sveitsi, Tsekkoslovakia, Turkki ja Uruguay:
haluten mahdollisimman tehokkaalla tavalla ehkäistä epäsiveellisten julkaisujen levittämistä ja kaupaksipitämistä,
suostuttuaan vastaanottamaan Ranskan tasavallan hallituksen kutsun ottamaan osaa vuonna 1910 laaditun sopimusehdotuksen ja eri valtioiden esittämien huomautuksien tarkastamista sekä lopullisen sopimustekstin laatimista ja allekirjoittamista varten 31 päiväksi elokuuta 1923 Genèveen koolle kutsuttuun, Kansainliiton suojeluksen alaisena toimivaan konferenssiin,
ovat tätä tarkoitusta varten valtuutetuikseen määränneet: (luettelo)
jotka, esitettyään hyvässä ja asianmukaisessa muodossa oleviksi havaitut valtakirjansa, ja tutustuttuaan konferenssin päätösasiakirjaan sekä 4 päivänä toukokuuta 1910 tehtyyn sopimukseen ovat sopineet seuraavista määräyksistä.
I artikla.
Korkeat sopimuspuolet sitoutuvat ryhtymään kaikkiin tarpeellisiin toimenpiteisiin sellaisten henkilöiden ilmisaamiseksi, syytteeseen asettamiseksi ja rankaisemiseksi, jotka tekevät itsensä syypäiksi alempana lueteltuihin tekoihin, ja päättävät niin ollen että seuraavat teot ovat rangaistavat:
1) epäsiveellisten kirjoitusten, piirustusten, kaiverrusten, maalausten, painotuotteiden, kuvien, ilmoituslehtien, tunnuskuvien, valokuvien, kinematografisten filmien taikka muiden epäsiveellisten esineiden valmistaminen tahi hallussa pitäminen, tarkoituksessa pitää niitä kaupan, levittää tahi julkisesti asettaa näytteille;
2) ylläsanottujen kirjoitusten piirustusten, kaiverrusten, maalausten, painotuotteiden, kuvien, ilmoituslehtien, tunnuskuvien, valokuvien, kinematografisten filmien tahi muiden epäsiveellisten esineiden maahan tuominen tai tuottaminen, kuljettaminen tai kuljetuttaminen tahi maasta vieminen tai vietäväksi saattaminen taikka niiden liikkeeseen päästäminen millä tavalla tahansa yllämainitussa tarkoituksessa;
3) niiden kaupaksipitäminen myös julkisuutta välttämällä, jokaisen niihin kohdistuvan kauppatoimen suorittaminen millä tavalla tahansa, niiden levittäminen, niiden asettaminen näytteille julkisesti taikka niiden ammattimainen vuokraaminen;
4) ilmoittaminen taikka tiedoksi saattaminen millä tavalla tahansa, tarkoituksessa edistää ehkäisynalaista levittämistä tai kaupaksipitämistä, siitä, että joku henkilö harjoittaa jotakin yllälueteltua rangaistavaa toimintaa; ilmoittaminen taikka tiedoksi saattaminen miten ja kenen välityksellä joko välittömästi tahi välillisesti voidaan hankkia yllämainittuja kirjoituksia, piirustuksia, kaiverruksia, maalauksia, painotuotteita, kuvia, ilmoituslehtiä, tunnuskuvia, valokuvia, kinematografisia filmejä tahi muita epäsiveellisiä esineitä.
II artikla.
Henkilöt, jotka ovat tehneet I:ssä artiklassa edellytetyn rikoksen, ovat sen sopimusvaltion tuomiovallan alaiset, jossa joko rikos tahi jokin rikollisen teon muodostavista toimista on tapahtunut. Maan lainsäädännön sen salliessa voivat he myös olla sen sopimusmaan tuomiovallan alaiset, jonka kansalaisia he ovat, jos heidät siinä maassa tavataan, myös silloin, kuin ne eri toimet, jotka muodostavat rikollisen teon, ovat tapahtuneet sen alueen ulkopuolella.
Jokaisen sopimuspuolen vallassa kuitenkin on soveltaa perusohjetta non bis in idem oman lainsäädäntönsä hyväksymien säännösten mukaisesti.
III artikla.
Tässä sopimuksessa mainittuja rikoksia koskevat virka-avun pyynnöt ovat toimitettavat:
1) joko oikeusviranomaisten välillä välittömästi tapahtuvan kirjeenvaihdon kautta;
2) tahi sen maan, jonka puolelta pyyntö tehdään, diplomaattisen tai konsuliedustajan välityksellä siinä maassa, jossa pyyntö esitetään. Tämän edustajan on lähetettävä virka-avun pyyntö välittömästi asianomaiselle oikeusviranomaiselle tai sen maan hallituksen, jossa pyyntö esitetään, määräämälle oikeusviranomaiselle ja saatava välittömästi tältä viranomaiselta ne asiakirjat, joissa todetaan virka-avun pyynnön tulleen täytetyksi.
Näissä molemmissa tapauksissa on jäljennös virka-avun pyynnöstä aina samalla lähetettävä sen maan korkeimmalle viranomaiselle, jossa pyyntö esitetään;
3) tahi diplomaattista tietä.
Jokaisen sopimuspuolen tulee kullekin muulle sopimuspuolelle osotetussa tiedonannossa ilmoittaa, minkä tahi mitkä ylläsanotuista toimittamismuodoista se hyväksyy tämän sopimuspuolen virka-avun pyyntöihin nähden.
Kaikki vaikeudet, jotka voivat syntyä tämän artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti toimitettujen virka-avun pyyntöjen lähettämisen yhteydessä, on selvitettävä diplomaattista tietä.
Ellei toisin ole sovittu, on virka-avun pyyntö laadittava joko sen viranomaisen kielellä, jolta virka-apu pyydetään, taikka molempain asianomaisten maiden kesken sovitulla kielellä, taikka on siihen liitettävä sen maan diplomaattisen tai konsuliedustajan, jonka puolelta esitys tehdään, taikka sen maan valantehneen kielenkääntäjän, jossa pyyntö esitetään, oikeaksi todistama käännös jommallekummalle näistä kahdesta kielestä.
Virka-avun pyynnön täyttämisestä ei voi aiheutua minkäänlaisia maksuja tai kuluja.
Mitään kohtaa tässä artiklassa ei voida tulkita siten, että se velvoittaisi sopimuspuolia sallimaan poikkeamista todistamismenettelyä rikosprosessissa koskevista laeistaan.
IV artikla.
Ne sopimuspuolet, joiden lainsäädäntö tätä nykyä on riittämätön tämän sopimuksen täytäntöönpanemiseksi, sitoutuvat ryhtymään tarpeellisiin toimenpiteisiin taikka kukin lainsäädäntöelimelleen ehdottamaan tarpeellisia toimenpiteitä tässä suhteessa.
V artikla.
Sopimuspuolet, joiden lainsäädäntö tätä nykyä on tarkoitukseen riittämätön, sopivat sisällyttämään siihen sellaisen määräyksen, että kotitarkastus voidaan toimittaa paikoissa, joissa on syytä epäillä valmistettavan tai säilytettävän kirjoituksia, piirustuksia, kaiverruksia, maalauksia, painotuotteita, kuvia, ilmoituslehtiä, tunnuskuvia, valokuvia, kinematografisia filmejä taikka muita epäsiveellisiä esineitä jotakin I:ssä artiklassa määriteltyä tarkoitusta varten taikka tarkoituksessa rikkoa sen määräyksiä, ja että sellaiset esineet voidaan ottaa takavarikkoon ja tuomita menetetyiksi sekä hävittää.
VI artikla.
Sopimuspuolet sopivat siitä, että jos I:n artiklan määräyksiä vastaan tehdyn rikoksen tapahtuessa jonkun sopimuspuolen alueella on syytä epäillä, että rikoksen välikappaleena olleet esineet on valmistettu jonkun muun sopimuspuolen alueella taikka sieltä tuotu, tulee 4 päivänä toukokuuta 1910 tehdyn sopimuksen mukaisesti määrätyn viranomaisen viipymättä ilmoittaa siitä toisen sopimuspuolen viranomaiselle ja samalla toimittaa täydelliset tiedot, jotta tämä viranomainen voisi ryhtyä tarpeellisiin toimenpiteisiin.
VII artikla.
Tämä sopimus, jonka ranskan- ja englanninkieliset tekstit ovat todistusvoimaiset, päivätään tänä päivänä, ja se on 31 päivään maaliskuuta 1924 saakka avoinna jokaisen konferenssissa edustetun valtion, Kansainliiton jokaisen jäsenen ja jokaisen valtion, jolle Kansainliiton Neuvosto on siinä tarkoituksessa lähettänyt kappaleen tätä sopimusta, allekirjoitettavaksi.
VIII artikla.
Tämä sopimus on ratifioitava. Ratifioimisasiakirjat on toimitettava Kansainliiton pääsihteerille, joka ilmoittaa tallettamisesta sekä sopimuksen allekirjoittaneille Kansainliiton jäsenille että muille allekirjoittajavaltioille.
Kansainliiton pääsihteeri lähettää viipymättä oikeaksi todistetun jäljennöksen jokaisesta tähän sopimukseen kohdistuvasta asiakirjasta Ranskan tasavallan hallitukselle.
Kansainliiton perussäännön 18 artiklan määräysten mukaisesti pääsihteeri rekisteröi tämän sopimuksen sen voimaantulopäivänä.
IX artikla.
Marraskuun 31 päivästä 1924 lukien voi jokainen konferenssissa edustettu valtio, joka ei ole allekirjoittanut sopimusta, jokainen Kansainliiton jäsen sekä jokainen valtio, jolle Kansainliiton Neuvosto on siinä tarkoituksessa lähettänyt kappaleen sopimusta, yhtyä tähän sopimukseen.
Tämä yhtyminen tapahtuu Kansainliiton pääsihteerille sihteeristön arkistoon talletettavaksi lähetetyllä asiakirjalla. Pääsihteeri ilmoittaa viipymättä tästä tallettamisesta sekä sopimuksen allekirjoittaneille Kansainliiton jäsenille että muille allekirjoittajavaltioille.
X artikla.
Tämän sopimuksen ratifioimisesta sekä siihen yhtymisestä seuraa ipso facto ja ilman erityistä ilmoitusta täydellinen yhtyminen 4 päivänä toukokuuta 1910 tehtyyn sopimukseen, joka samana päivänä kuin tämä sopimus tulee voimaan ratifioivan taikka yhtyvän valtion tahi Kansainliiton jäsenen koko alueella.
Edelläolevalla määräyksellä ei kuitenkaan kumota yllämainitun, 4 päivänä toukokuuta 1910 tehdyn sopimuksen IV:ttä artiklaa, jota on edelleen sovellettava siinä tapauksessa, että joku valtio pitäisi parempana yhtyä ainoastaan siihen sopimukseen.
XI artikla.
Tämä sopimus tulee voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä sen jälkeen kun Kansainliiton pääsihteeri on vastaanottanut kahden valtion ratifioimisasiakirjat.
XII artikla.
Tämä sopimus voidaan sanoa irti Kansainliiton pääsihteerille osoitetulla kirjallisella ilmoituksella. Irtisanominen tulee voimaan yhden vuoden kuluttua siitä päivästä, jolloin pääsihteeri on sen vastaanottanut, ja se vaikuttaa ainoastaan siihen Kansainliiton jäseneen tai siihen valtioon, joka on sanonut sen irti.
Kansainliiton pääsihteeri saattaa jokaisen vastaanottamansa irtisanomisen niiden Kansainliiton jäsenten, jotka ovat sopimuksen allekirjoittaneet tai siihen yhtyneet, sekä myös muitten allekirjoittaneitten taikka yhtyneitten valtioitten tietoon.
Tämän sopimuksen irtisanomisesta ei seuraa ipso facto 4 päivänä toukokuuta 1910 tehdyn sopimuksen irtisanominen, ellei siitä nimenomaan mainita irtisanomisasiakirjassa.
XIII artikla.
Jokainen sopimuksen allekirjoittanut tai siihen yhtynyt Kansainliiton jäsen tahi valtio voi ilmoittaa, että sen allekirjoitus tahi yhtyminen ei koske jotakin taikka mitään sen suojelusmaata, siirtomaata, merentakaista alusmaata taikka sen ylimmän vallan tahi toimivallan alaista aluetta, ja voi myöhemmin yhtyä sopimukseen erikseen minkä tahansa suojelusmaansa, siirtomaansa, merentakaisen alusmaansa taikka alueensa puolesta, joka sellaisen ilmoituksen kautta on jätetty sopimuksen ulkopuolelle.
Irtisanominen voi myös tapahtua erikseen jokaisen suojelusmaan, siirtomaan, merentakaisen alusmaan taikka sen ylimmän vallan tahi toimivallan alaisen alueen puolesta; sellaiseen irtisanomiseen on sovellettava XII:n artiklan määräyksiä.
XIV artikla.
Kansainliiton pääsihteerin on pidettävä erikoisluetteloa, joka osoittaa, mitkä sopimuspuolet ovat sopimuksen allekirjoittaneet, mitkä sen ovat ratifioineet, mitkä siihen ovat yhtyneet taikka mitkä ovat sen irtisanoneet. Kansainliiton jäsenet sekä allekirjoittaneet taikka yhtyneet valtiot voivat milloin tahansa käyttää tätä luetteloa. Se on julkaistava niin usein kuin mahdollista.
XV artikla.
Kaikki sopimuspuolten välillä mahdollisesti syntyvät riidat tämän sopimuksen tulkinnasta tahi soveltamisesta on, ellei niitä voida selvittää välittömien neuvottelujen kautta, jätettävä Pysyväisen kansainvälisen tuomioistuimen ratkaistaviksi. Jos sopimuspuolet, joiden välillä syntyy riita, taikka joku niistä ei ole allekirjoittanut tahi hyväksynyt Pysyväisen kansainvälisen tuomioistuimen allekirjoittamispöytäkirjaa, on riita, riitapuolten valinnan mukaan, alistettava joko Pysyväisen kansainvälisen tuomioistuimen taikka välitystuomioistuimen ratkaistavaksi.
XVI artikla.
Jos viisi sopimuksen allekirjoittanutta tahi siihen yhtynyttä sopimuspuolta pyytä sopimuksen tarkistamista, tulee Kansainliiton Neuvoston kutsua koolle konferenssi tätä tarkoitusta varten. Joka tapauksessa on Neuvoston jokaisen viisivuotisajanjakson lopussa otettava harkittavakseen, onko tällainen kokoonkutsuminen suotava.
Tämän vakuudeksi ovat edellämainitut valtuutetut allekirjoittaneet tämän sopimuksen.
Tehty Genèvessä, kahdentenatoista päivänä syyskuuta vuonna tuhat yhdeksänsataa kaksikymmentäkolme, kahtena alkuperäisenä kappaleena, joista toinen on talletettava Kansainliiton arkistoon ja toinen Ranskan tasavallan hallituksen arkistoon.