Suomen ja Japanin välinen kauppa- ja merenkulkusopimus.
- Allekirjoituspäivä
Suomi ratifioinut sopimuksen 29 päivänä joulukuuta 1925. Ratifioimisasiakirjat vaihdettiin Helsingissä 22 päivänä lokakuuta 1926.
Suomen Tasavallan Presidentti ja Hänen Majesteettinsa Japanin Keisari ovat haluten lujittaa näiden kahden kansan kesken onnellisesti vallitsevia ystävällisiä ja sovinnollisia suhteita sekä helpottaa ja laajentaa niiden keskinäisiä kauppasuhteita päättäneet tämän päämäärän saavuttamiseksi tehdä kauppa- ja merenkulkusopimuksen sekä siinä tarkoituksessa määränneet täysivaltaisiksi edustajikseen:
Suomen Tasavallan Presidentti:
Ulkoasiainministeri Hj. J. Procopén, ja
Hänen Majesteettinsa Japanin Keisari:
Keisarillisen Pyhän Aarteen ritarikunnan I luokan jäsenen, Hänen Keisarillisen Majesteettinsa Erikoislähettilään ja Täysivaltaisen Ministerin Suomessa, Jusammi Riotaro Hatan,
jotka, vaihdettuaan päteviksi ja asianmukaisiksi havaitut valtakirjansa, ovat sopineet seuraavista artikloista:
1 Artikla.
Kummankin korkean sopimuspuolen kansalaisilla tahi alamaisilla on täydellinen vapaus tulla toisen sopimuspuolen alueille ja oleskella siellä, ja
1. Heidät on kaikessa, mikä koskee matkustamista tai oleskelua, asetettava joka suhteessa samaan asemaan kuin maan omat kansalaiset tai alamaiset.
2. Heillä tulee olla sama oikeus kuin maan omilla kansalaisilla tai alamaisilla harjoittaa kauppaansa ja käsityötään sekä käydä kauppaa kaikilla laillisessa kaupassa sallituilla tavaroilla joko henkilökohtaisesti tai asiamiesten kautta, yksinään tai yhdessä vierasmaalaisten tai oman maan kansalaisten tai alamaisten kanssa.
3. Heidät on kaikessa, mikä koskee heidän elinkeinonsa, toimensa, ammattinsa ja opintojensa harjoittamista, asetettava joka suhteessa samaan asemaan kuin suosituimman maan kansalaiset tai alamaiset.
4. Heidän on sallittava, vastavuoroisuuden ehdolla, omistaa tai vuokrata ja pitää hallussaan taloja, tehtaita, varastohuoneita, kauppapuoteja ja huoneistoja, jotka ehkä ovat heille tarpeen, ja vuokrata maata asunto-, kauppa-, teollisuus- ynnä muihin laillisiin tarkoituksiin samoin kuin suosituimman maan kansalaiset tai alamaiset.
5. Heillä on oleva täysi vapaus hankkia ja omistaa kaikenlaista omaisuutta, irtainta tai kiinteätä, mitä maan lait nyt tai vastedes sallivat minkä muun maan kansalaisten tai alamaisten hyvänsä hankkia ja omistaa, huomioonottaen kuitenkin näitten lakien määräämät ehdot ja rajoitukset. Heidän on sallittava vapaasti käyttää näin hankittua omaisuutta maan lakien mukaisesti. He saavat määrätä siitä myynnin, vaihdon, lahjan, avioliiton, testamentin kautta tahi millä mulla tavalla tahansa, samoilla ehdoilla, jotka ovat nyt tai vastedes voimassa maan omien kansalaisten tai alamaisten suhteen. Heidän sallitaan niinikään maan lakien puitteissa vapaasti viedä maasta omaisuutensa ja yleensä tavarainsa myynnistä saamansa varat olematta ulkomaalaisina muiden tai korkeampien verojen alaisia kuin niiden, joita maan omilta kansalaisilta tai alamaisilta samanlaisissa tapauksissa kannetaan.
6. Heidän tulee nauttia pysyvää ja täydellistä suojaa ja turvaa henkilöönsä ja omaisuuteensa nähden; heillä on oleva vapaa ja helppo pääsy tuomioistuimiin ja muihin oikeuksiin ajamaan ja puolustamaan vaatimuksiaan ja oikeuksiaan; heillä on oleva sama täysi vapaus kuin maan omilla kansalaisilla ja alamaisilla valita ja käyttää lakimiehiä ja asianajajia edustajinaan näissä tuomioistuimissa ja oikeuksissa; ja heillä on yleensä oleva samat oikeudet kuin maan omilla kansalaisilla tai alamaisilla kaikessa, mikä koskee oikeudenkäyttöä.
7. Heitä ei saa pakottaa maksamaan muita tai korkeampia veroja, maksuja, rasituksia tai suorituksia, olkoot ne mitä laatua hyvänsä, kuin mitä maan omat tai suosituimman maan kansalaiset tai alamaiset nyt tai vastedes maksavat.
On kuitenkin sovittu, että korkeiden sopimuspuolten kansalaisten tai alamaisten on edelläolevien määräysten suhteen mukauduttava maan erikoislakeihin, asetuksiin ja määräyksiin, joita yleensä sovelletaan kaikkiin ulkomaalaisiin samalla tavalla.
II Artikla.
Kummankin korkean sopimuspuolen kansalaiset tai alamaiset ovat toisen sopimuspuolen alueilla vapautetut kaikesta pakollisesta sotapalveluksesta joko armeijassa, laivastossa, kansalliskaartissa tahi miliisissä, kaikista henkilökohtaisen palveluksen sijaan määrätyistä suorituksista ja kaikista pakkolainoista ja sotilaallisista pakkohankinnoista ja veroista, elleivät nämä kohdistu heihin samalla lailla kuin maan omiin kansalaisiin tai alamaisiin kiinteän omaisuuden omistajina, vuokraajina tai haltijoina.
Yllämainitussa suhteessa on kummankin korkean sopimuspuolen kansalaisille tai alamaisille myönnettävä toisen alueilla yhtä suopea kohtelu, kuin mikä on myönnetty tai vastedes myönnetään suosituimman maan kansalaisille tai alamaisille.
III Artikla.
Kummankin korkean sopimuspuolen kansalaisten tai alamaisten toisen alueilla sijaitsevia asuntoja, varastohuoneita, tehtaita ja kauppapuoteja sekä kaikkia niihin kuuluvia huoneustoja, joita käytetään laillisiin tarkoituksiin, on pidettävä loukkaamattomina. Missään näistä taloista ja huoneustoista ei saa toimeenpanna kotitarkastusta tai etsintää, eikä tutkia kirjoja, papereita tai laskuja, paitsi niillä ehdoilla ja siinä muodossa, kuin mitä laissa on määrätty maan omien kansalaisten ja alamaisten suhteen.
IV Artikla.
Molempien korkeitten sopimuspuolten alueiden välillä on vallitseva vastavuoroinen kaupan ja merenkulun vapaus.
V Artikla.
Jommankumman korkean sopimuspuolen alueilla tuotettuihin tahi valmistettuihin tavaroihin on, niitä toisen alueille tuotaessa saapukootpa ne mistä paikasta hyvänsä, sovellettava alhaisimpia tullimaksuja, mitä samanlaisiin mistä muusta vieraasta maasta hyvänsä oleviin tavaroihin sovelletaan.
VI Artikla.
Kumpikaan korkeista sopimuspuolista ei saa ylläpitää tahi asettaa minkäänlaista kieltoa tai rajoitusta jommankumman alueilla tuotettujen tai valmistettujen tavarain tuonnille toisen alueelta, mistä paikasta ne saapuvatkin, tai viennille sinne, ellei kielto tai rajoitus samalla tavalla kohdistu mistä muusta maasta hyvänsä tuotuihin tai sinne vietyihin samanlaisiin tavaroihin.
Tätä määräystä ei sovelleta, kun tuonti- tai vientikielto tai -rajoitus
1. kohdistuu tavaroihin, jotka ovat valtion monopoolina;
2. tarkoittaa valtion turvallisuutta;
3. aiheutuu terveydenhoidollisista syistä tai suojelutoimenpiteistä tarttuvien ihmis-, eläin- tai kasvitautien vastustamiseksi;
4. koskee sellaisten siementen tuontia, joiden alkuperäänsä nähden ei voida katsoa menestyvän jommankumman korkean sopimuspuolen alueilla;
5. johtuu valtion harjoittaman viinien ja alkoholijuomain kontrollin aiheuttamasta erikoisesta hallintojärjestelmästä.
VII Artikla.
Toisen korkean sopimuspuolen alueilla tuotetuille tai valmistetuille tavaroille ei saa, niitä toisen alueille vietäessä, asettaa muita tai korkeampia maksuja, kuin mitä maksetaan samanlaisista tavaroista niitä muihin vieraisiin maihin vietäessä.
VIII Artikla.
Toisen korkean sopimuspuolen alueilla tuotetut tai valmistetut tavarat ovat, kun niitä kuljetetaan kauttakulkutavaroina toisen sopimuspuolen alueitten läpi, maan lakien mukaisesti, vastavuoroisesti vapautetut kaikista kauttakulkumaksuista, siitä riippumatta, kulkevatko ne suoran tahi joutuvatko ne purettaviksi, varastoitaviksi tai jälleenlastattaviksi kauttakulun kestäessä.
IX Artikla.
Mitkään valtion paikallisten viranomaisten tai yhdyskuntain hyväksi kannetut sisäiset verot, jotka koskevat tai tulevat koskemaan jonkun tavaran tuotantoa, valmistusta tai kulutusta jommankumman korkean sopimuspuolen alueilla, eivät mistään syystä saa olla korkeammat tai rasittavammat toisen alueilla tuotetuille tai valmistetuille tavaroille kuin samanlaisille kotimaista alkuperää oleville tavaroille.
Kummankaan korkean sopimuspuolen alueiden tuotteille tai valmisteille, jotka tuodaan toisen sopimuspuolen alueille ja jotka on tarkoitus varastoida tai kauttakuljettaa, ei saa panna mitään edellisessä pykälässä mainittua sisäistä maksua.
X Artikla.
Osakeyhtiöt ja muut kauppa-, teollisuus- ja rahayhtiöt ja -yhtymät, jotka jo on perustettu tai vasta perustetaan jommankumman korkean sopimuspuolen lakien mukaisesti ja jotka on rekisteröity tämän sopimuspuolen alueilla, ovat oikeutetut toisen sopimuspuolen alueilla käyttämään oikeuksiaan ja esiintymään tuomioistuimissa joko kantajina tai vastaajina ehdolla, että he noudattavat tämän toisen sopimuspuolen lakeja.
XI Artikla.
Kummankin korkean sopimuspuolen on sallittava kaiken sellaisen kauppatavaran maahantuonti ja maastavienti, jota saadaan laillisesti maahantuoda ja maastaviedä, sekä myös matkustajain kuljetus alueeltaan tai alueelleen toisen sopimuspuolen aluksilla; ja nämät alukset, niiden lastit ja matkustajat nauttivat samoja etuoikeuksia, eivätkä ole muitten tai suurempien maksujen tai rasitusten alaiset kuin maan omat alukset, niiden lastit ja matkustajat.
XII Artikla.
Mitä tulee jommankumman sopimusmaan alusten oikeuteen mennä toisen sopimusmaan satamiin, kohtelee kumpikin sopimusmaa toisen aluksia suosituimman maan aluksina.
XIII Artikla.
Alusten sijoitukseen, lastaukseen ja purkamiseen nähden korkeain sopimuspuolten satamissa, satama-altaissa, ankkuripaikoissa ja merisatamissa älköön kumpikaan korkea sopimuspuoli myöntäkö oman maan aluksille minkäänlaisia etuja tai helpotuksia, joita ei samanlaisissa tapauksissa samaten myönnetä toisen maan aluksille, korkeain sopimuspuolten tarkoituksena kun on, että myöskin tässä suhteessa molempien maiden aluksia on kohdeltava täysin yhdenvertaisesti.
XIV Artikla.
Kaikkia aluksia, jotka Suomen lain mukaan on katsottava suomalaisiksi aluksiksi, ja kaikkia aluksia, jotka Japanin lain mukaan on katsottava japanilaisiksi aluksiksi, on tämän sopimuksen tarkoitusta varten pidettävä suomalaisina ja japanilaisina aluksina.
XV Artikla.
Tonnisto-, kauttakulku-, satama-, luotsi-, majakka-, karanteeni- tai muita samanlaisia maksuja ja rasituksia, minkä luontoisia tai -nimisiä ne lienevätkin, joita kannetaan hallituksen, julkisten viranomaisten, yksityisten henkilöiden, yhteisöjen tai kaikenlaisten laitosten nimessä tai hyväksi ei saa kummankaan maan satamissa määrätä toisen sopimuspuolen aluksille, ellei niitä samalla tavalla määrätä samanlaisissa tapauksissa oman maan aluksille yleensä tai suosituimman maan aluksille. Tällaista yhdenvertaista kohtelua on sovellettava kummankin maan aluksiin, saapukootpa ne mistä paikasta tahansa ja olkoon niiden määräpaikka mikä tahansa.
Tämän sopimuksen määräyksiä muuttamatta, mikäli ne koskevat luotsimaksuja, on toisen sopimuspuolen alusten velvollisuudesta käyttää luotsia kummassakin maassa voimassa, mitä siellä ulkomaalaisista aluksista tässä suhteessa on yleensä säädetty.
XVI Artikla.
Korkeain sopimuspuolten rannikkoliikennettä eivät tämän sopimuksen määräykset koske, ja se on järjestettävä Suomen ja Japanin vastaavain lakien mukaisesti.
XVII Artikla.
Ellei tässä sopimuksessa ole nimenomaan toisin määrätty, ovat korkeat sopimuspuolet yhtä mieltä siitä, että kaikki ne kauppaa, merenkulkua ja teollisuutta koskevat edut, etuoikeudet tai vapautukset, jotka jompikumpi korkeista sopimuspuolista on myöntänyt tai vastedes myöntää jonkun toisen vieraan valtion aluksille, kansalaisille tai alamaisille, on viipymättä ja ehdoitta myönnettävä toisen korkean sopimuspuolen aluksille, kansanlaisille tai alamaisille, niiden tahto kun on, että kummankin maan kauppa, merenkulku ja teollisuus joka suhteessa asetetaan suosituimman maan asemaan.
XVIII Artikla.
Tämän sopimuksen määräyksiä ei sovelleta erikoisiin tariffietuihin, joita jompikumpi korkea sopimuspuoli on myöntänyt tai vastedes myöntää jollekin naapurivaltiolle yksinomaan rajaliikenteen helpottamiseksi määrätyllä alueella rajan kummallakin puolella, eikä korkeain sopimuspuolten kotimaiselle kalastuselinkeinolle myönnettyyn kohteluun.
XIX Artikla.
Tämä sopimus on ratifioitava ja ratifioimisasiakirjat vaihdettava Helsingissä.
Se tulee voimaan kymmenentenä päivänä ratifioimisasiakirjojen vaihtamispäivän jälkeen ja pysyy voimassa, kunnes kuusi kuukautta on kulunut siitä, kun jompikumpi sopimuspuoli on toiselle ilmoittanut aikovansa lopettaa sen voimassaolon, eikä sen kauemmin.
Vakuudeksi ovat asianomaiset täysivaltaiset edustajat allekirjoittaneet tämän sopimuksen ja varustaneet sen sineteillään.
Tehtiin Helsingissä, kahtena kappaleena, 7 päivänä kesäkuuta 1924.
Pöytäkirja.
Allekirjoittaessaan tänä päivänä Suomen ja Japanin välisen kauppa- ja merenkulkusopimuksen ovat kummatkin täysivaltaiset edustajat, asianmukaisesti valtuutettuina, laatineet seuraavat määräykset:
Tämän sopimuksen perusteella Japani ei vaadi:
1) etuja, jotka Suomi on myöntänyt tahi vastedes myöntää Virolle;
2) etuja, jotka Suomi on myöntänyt tahi vastedes myöntää Ruotsille merenkulun suhteen 59 pohjoisen leveysasteen pohjoispuolella; eikä
3) etuja, jotka Suomi on myöntänyt tahi vastedes myöntää Venäjälle kalastuksen ja hylkeenpyynnin suhteen Suomen aluevesillä Pohjoisella Jäämerellä;
eikä Suomi vaadi:
1) etuja, jotka Japani on myöntänyt tahi vastedes myöntää Japanin läheisyydessä olevista vieraista vesistä saatuihin kaloihin ja merentuotteisiin nähden;
2) etuja, jotka Japani on myöntänyt tahi vastedes myöntää Kiinalle tullitariffin suhteen yksinomaan edistääkseen erikoisia, paikallis-taloudellisia suhteita Mandshuriaan.
On kuitenkin sovittu, että jos joku edellämainituista eduista on myönnetty tahi vastedes myönnetään jollekin muulle maalle kuin sille, johon se edelläolevissa kohdissa nimenomaan kohdistuu, niin Suomi kohtelee Japania ja Japani Suomea tässä suhteessa yhtä suopeasti kuin tuota toista maata, eikä tässä suhteessa saa millään erilaisella tavalla kohdella Suomea tai Japania.
Tehtiin Helsingissä, kahtena kappaleena, 7 päivänä kesäkuuta 1924.