Alkoholitavarain salakuljetuksen ehkäisemistä tarkoittava kansainvälinen sopimus.
- Allekirjoituspäivä
Suomi ratifioinut sopimuksen 21 päivänä elokuuta 1925. Ratifioimisasiakirjat talletettiin ulkoasiainministeriöön Helsingissä: Suomen 28 päivänä elokuuta sekä Norjan ja Ruotsin 24 päivänä marraskuuta 1925.
Saksa, Tanska, Eesti, Suomi, Latvia, Liettua, Norja, Puola ja Danzigin vapaakaupunki, Ruotsi sekä Sosialististen Neuvostotasavaltain Liitto, haluten ehkäistä alkoholitavarain salakuljetuksen,
katsoen, että tämä salakuljetus on yleiselle moraalille vaarana ja että sitä vastaan on kaikilla mahdollisilla keinoilla taisteltava,
katsoen, että tämä päämäärä voidaan tehokkaimmin saavuttaa kansainvälisten sopimusten kautta,
ovat päättäneet tehdä tätä tarkoittavan sopimuksen ja määränneet täysivaltaisiksi edustajikseen: (luettelo)
jotka, näytettyään päteviksi ja asianmukaisiksi havaitut valtakirjansa, ovat sopineet seuraavista määräyksistä.
1 artikla.
Tässä sopimuksessa tarkoitetaan alkoholitavaroilla alkoholia, kulutukseen tahi juomien valmistamiseen sopivia alkoholipitoisia nesteitä sekä viinejä ja kuohuvia viinejä, joiden alkoholipitoisuus on yli 18 tilavuusprosenttia. Olutta ja sentapaisia juomia, joiden alkoholipitoisuus on alle 12 prosentin, ei lueta alkoholitavaroihin.
Tämän sopimuksen määräykset eivät koske alkoholitavaroita, jotka kuuluvat sen aluksen laivamuonaan, mikä niitä kuljettaa, tahi jotka kuuluvat matkustajille tai laivan henkilökunnalle, siinä tapauksessa että sanottuja juomia ei ole suurempaa määrää, kuin mikä matkalle tarvitaan, ja että niistä on tehty ilmoitus asianomaisen valtion tullimääräysten mukaisesti.
2 artikla.
Kukin sopimuspuoli sitoutuu kieltämään alkoholitavarain viennin ulkomaille alueeltaan, siihenluettuina tullivarastot ja vapaasatamat, vetomäärältään sataa nettorekisteritonnia pienemmillä aluksilla.
Tätä määräystä ei sovelleta säännöllistä linjaliikennettä harjoittaviin konevoimalla kulkeviin aluksiin.
3 artikla.
Kukin sopimuspuoli sitoutuu sallimaan alkoholitavarain vientiä alueeltaan - siihenluettuina tullivarastot ja vapaasatamat - ulkomaille jonkun sopimuspuolen kansallisuutta olevalla, vetomäärältään viittäsataa nettorekisteritonnia pienemmällä aluksella ainoastaan virallisen, aluksen kotimaan asianomaisten viranomaisten sille antaman virallisen lupakirjan perusteella.
Tällaista lupakirjaa älköön annettako, ellei laivanvarustajan luotettavaisuutta ja rehellisyyttä ole osoitettu julkisen tahi yksityisen, asianomaisen kauppa- ja merenkulkujärjestön antamalla todistuksella.
Edellämainittu lupakirja annetaan kolmeksi vuodeksi. Se lakkaa olemasta voimassa, kun laivanvarustaja vaihtuu.
Väärinkäytön sattuessa lupakirja peruutetaan asianomaisten viranomaisten harkinnan mukaan.
4 artikla.
3 artiklassa mainittujen alusten sallittakoon lähteä ulkomaille ainoastaan,
a) kun on selvää, ettei ole kysymys salakuljetusliikenteestä;
b) kun aluksen päällikkö tahi alkoholitavarain lastauttaja on antanut kirjallisen vakuutuksen, että alukseen lastatut alkoholitavarat viedään maasta luvallisella tavalla ja että ne todellakin tuodaan määräpaikkaan siellä voimassaolevien määräysten mukaisesti; ja
c) kun aluksen päällikkö 5 artiklan määräysten mukaisesti on todistanut, että aluksella aikaisemmin kuljetetut alkoholitavarat on toimitettu määräpaikkaan, ellei päällikkö osoita haaksirikon tahi muitten päteväin syitten vuoksi olleensa estetty antamasta tällaista todistusta.
5 artikla.
3 artiklassa mainituilla aluksilla ulkomaille kuljetettavain alkoholitavarain paljous, laatu ja määräpaikka on mainittava 3 artiklan edellyttämään viralliseen lupakirjaan liitetyssä päällikön allekirjoittamassa luettelossa. Nämä ilmoitukset on lähtösataman asianomaisten viranomaisten sinetillään vahvistettava.
Samalla tavoin on määräsataman asianomaisten viranomaisten tähän luetteloon todistettava, että tavarat on laillisessa järjestyksessä purettu. Siinä tapauksessa, etteivät jonkun ei-sopimusmaan asianomaiset viranomaiset antaisi tällaista todistusta, on muu riittävä todistus hyväksyttävä.
6 artikla.
Sopimuspuolten tulee pitää huoli 2-4 artiklain määräysten soveltamiseksi välttämättömien rangaistusten säätämisestä.
7 artikla.
Sopimuspuolet tulevat mikäli mahdollista valvomaan, ettei kotimaan satamaan määrättyjä alkoholitavaroita viedä ulkomaille.
8 artikla.
Sopimuspuolet sitoutuvat ryhtymään mahdollisuuden mukaan toimenpiteisiin vastustaakseen alkoholin salakuljetusta sopimusvaltioihin, olivatpa alukset minkälaatuisia ja minkäsuuruisia tahansa.
9 artikla.
Sopimuspuolet sitoutuvat siihen, että ne eivät tee vastaväitteitä jonkun niistä soveltaessa vyöhykkeellä, joka ulottuu kahdentoista meripeninkulman päähän maan rannikosta tai sen saariston ulkolinjasta, omia lakejaan aluksiin, jotka ilmeisesti harjoittavat salakuljetusta.
Jos alus, jota epäillään salakuljetuksen harjoittamisesta, tavataan edellämainitulla laajennetulla vyöhykkeellä ja jos se pääsee karkaamaan tältä vyöhykkeeltä, voivat sen maan viranomaiset, johon tämä vyöhyke kuuluu, ajaa takaa alusta myöskin vyöhykkeen ulkopuolella avoimella merellä ja käyttää samoja oikeuksia, kuin jos se olisi pidätetty vyöhykkeen sisäpuolella.
Nämä määräykset on hyväksytty ennakoimatta minkään sopimuspuolen aluevettä ja tullivyöhykettä koskevien oikeudellisten periaatteiden suhteen omaksumaa kantaa.
10 artikla.
Sopimuspuolten tulee noudattaa periaatetta, että alkoholitavarain salakuljetuksesta aiheutuvat rangaistukset eivät saa kohdistua muihin kuin syyllisiin. Missään tapauksessa älköön alusta - välittömästi tai välillisesti - käytettäkö sakkojen tai muitten samanlaisten maksujen vakuutena, kun jonkun aluksen palveluksessa olevan henkilön laittomasti maahantuomia alkoholitavaroita on olosuhteisiin nähden ainoastaan vähäinen määrä ja kun useiden aluksen miehistöön kuuluvain henkilöiden maahantuomia alkoholitavaroita ei voida, ottamalla huomioon olosuhteet, pitää huomattavana määränä, kaikki tämä kuitenkin ehdolla, ettei laivanvarustaja tai päällikkö itse ole syypää laittomaan tuontiin ja ettei muuten voida - huomioonottaen tavarain määrä tai muut olosuhteet - katsoa heidän laiminlyöneen tarpeellista valvontaa tässä suhteessa.
Jos on todettu, että alkoholitavaralastissa oleva alus, olipa se minkäsuuruinen tahansa, on pakkosyistä laskenut hätäsatamaan pelastaakseen vaarasta aluksen, lastin ja aluksessa olevat henkilöt, ei sitä tule lastinsa takia rasittaa minkäänlaisilla menoilla tai vaikeuksilla, lukuunottamatta, tarpeen tullen, välttämättömiä valvontakustannuksia.
11 artikla.
Sopimusvaltioiden tulliviranomaisten tulee ilmoittaa toisilleen niin tarkasti kuin mahdollista salakuljetusta koskevista seikoista ja henkilöistä, jotka sitä harjoittavat, sekä jättää toisilleen ne erikoisia asianhaaroja koskevat tiedot, jotka voivat helpottaa salakuljetuksen vastustamista.
12 artikla.
Sopimuspuolet selittävät suopeasti suhtautuvansa jonkun toisen sopimuspuolen mahdollisesti tekemiin tämän sopimuksen täydentämistä tarkoittaviin ehdotuksiin.
13 artikla.
Tämä sopimus on ratifioitava ja ratifioimisasiakirjat talletettava Suomen ulkoasiainministeriöön. Se tulee voimaan kolmenkymmenen päivän kuluttua siitä päivästä, jolloin kolme sopimuspuolta on ratifioimisasiakirjansa tallettanut; muihin valtioihin nähden se tulee voimaan kolmenkymmenen päivän kuluttua niiden ratifioimisasiakirjain tallettamisesta.
Suomen Hallitus ilmoittaa viipymättä muille sopimuspuolille ratifioimisasiakirjain vastaanottamisesta sekä niiden tallettamispäivistä.
14 artikla.
Jos joku sopimuspuoli tahtoo sanoutua irti tästä sopimuksesta, on irtisanominen kirjallisesti ilmoitettava Suomen Hallitukselle, joka siitä viipymättä tiedottaa toisille sopimuspuolille samalla ilmoittaen, minä päivänä se on irtisanomisilmoituksen vastaanottanut.
Irtisanominen koskee ainoastaan sitä valtiota, joka sen on tehnyt. Se tulee voimaan vuoden kuluttua siitä päivästä, jolloin Suomen Hallitus on saanut irtisanomisilmoituksen.
15 artikla.
Valtiot, jotka eivät ole allekirjoittajavaltioita, voivat yhtyä tähän sopimukseen. Yhtymisestä on ilmoitettava Suomen Hallitukselle, joka siitä antaa tiedon valtioille, joita sopimus koskee.
Sopimus tulee voimaan yhtyjävaltioihin nähden kolmenkymmenen päivän kuluttua siitä päivästä, jolloin Suomen Hallitus on vastaanottanut asianmukaisen ilmoituksen.
VAKUUDEKSI ovat täysivaltaiset edustajat allekirjoittaneet tämän sopimuksen ja varustaneet sen sineteillään.
Tehtiin Helsingissä, yhtenä kappaleena, 19 päivänä elokuuta 1925.