31/1923

I artikla.

Korkeat sopimuspuolet takaavat toisilleen kaikessa, mikä koskee kauppaa, teollisuutta, käsityötä, maataloutta, merenkulkua ja muuta elinkeinotoimintaa vähintään yhtä suopean

II artikla.

1. Kummankin sopimuspuolen kansalaiset saavat, samalla tavalla kuin suosituimman maan kansalaiset, vapaasti tulla toisen sopimuspuolen alueelle, ja heillä on samalla tavoin oikeus maan lainsäädännössä mainituilla ehdoilla asettua sinne asumaan sekä harjoittaa kauppaa, teollisuutta, käsityötä ja muuta elinkeinoa voimassaolevan lain mukaan.

2. Sopimuspuolten kansalaiset voivat edelleen toisessa maassa perinnön, lahjan, testamentin, oston, vaihdon tai muun laillisen saannin kautta hankkia irtainta ja kiinteää omaisuutta, sekä omistaa, hallita ja käyttää sellaista omaisuutta samoilla ehdoilla kuin suosituimman maan kansalaiset.

3. Kumpikaan sopimuspuoli ei saa asettaa toisen maan kansalaisia muiden tai korkeampien verojen, maksujen tai rasitusten alasiksi, olkootpa ne minkälaatuisia ja minkänimisiä tahansa, kuin niiden, joita nyt tai vastedes kannetaan maan omilta kansalaisilta tai suosituimman maan kansalaisilta.

III artikla.

1. Toisessa maassa kotipaikkaoikeutta nauttivat ja sen maan lakien mukaan perustetut kauppa-, teollisuus-, finanssi-, vakuutus- ja muut yhtiöt ja osuuskunnat sekä yhdistykset ja yhtymät, joilla on taloudellinen tarkoitusperä, saavat, ellei toisen maan lainsäädäntö pane sille esteitä ja sillä ehdolla, että kaikki sen määräykset täytetään, ulottaa toimintansa viimemainitun maan alueelle, sekä siellä harjoittaa elinkeinoansa maan lakien mukaisesti. Ne nauttivat siellä yhtä suopeaa kohtelua, kuin mikä on myönnetty tai vastedes myönnetään missä kolmannessa maassa tahansa kotipaikkaoikeutta nauttiville samankaltaisille yhtiöille, osuuskunnille, yhdistyksille ja yhtymille.

2. Sellaisilla yhtiöillä, osuuskunnilla, yhdistyksillä ja yhtymillä on sama oikeus hankkia, omistaa, hallita ja käyttää irtainta ja kiinteätä omaisuutta, kuin mikä myönnetään suosituimmassa maassa kotipaikkaoikeutta nauttiville yhtiöille, osuuskunnille, yhdistyksille ja yhtymille.

3. Sellaisia yhtiöitä, osuuskuntia, yhdistyksiä ja yhtymiä ei saa panna muiden tai korkeampien verojen, maksujen tai rasitusten alaisiksi, olkootpa ne minkälaatuisia tai minkänimisiä tahansa kuin mitä nyt tai vastedes kannetaan suosituimmassa maassa kotipaikkaoikeutta nauttivilta yhtiöiltä, osuuskunnilta, yhdistyksiltä ja yhtymiltä, jolloin on huomioonotettava, että verotuksen esineenä on ainoastaan se osa yhtiön, osuuskunnan, yhdistyksen tai yhtymän omaisuutta, missä vero, maksu tai rasitus asetetaan, sekä siellä suoritetut liiketoimet ja tällöin saatu voitto.

IV artikla.

Toisen maan kansalaisilla ja siellä kotipaikkaoikeutta nauttivilla yhtiöillä, osuuskunnilla, yhdistyksillä ja yhtymillä olkoon toisessa maassa valta vapaasti ja vaikeuksitta hakea oikeutta ja kääntyä tuomioistuinten ja muitten viranomaisten puoleen samalla tavoin kuin mitä sen maan omille kansalaisille on säädetty. Niiltä ei tällöin saa vaatia muita tai korkeampia maksuja kuin maan omilta kansalaisilta, yhtiöiltä, osuuskunnilta, yhdistyksiltä ja yhtymiltä eikä vakuuden asettamista, milloin sitä ei viimeksimainituiltakaan vaadita.

V artikla.

Toisen sopimuspuolen vapautetaan toisen sopimuspuolen alueella vastaanottamasta julkista tointa, lukuunottamatta holhoojantehtävää, kaikenlaisesta pakollisesta asevelvollisuudesta, samoinkuin suorittamasta rahassa tai in natura veroja ja maksuja, jotka niitä korvaavat. He ovat niinikään vapautetut kaikista pakollisista lainoista ja sotilaallisista pakko-otoista ja pakkosuorituksista, joita määrätään sodan tai muiden poikkeuksellisten olosuhteiden vallitessa, mikäli nämä eivät kohdistu heihin samalla tavoin kuin maan omiin kansalaisiin tai suosituimman maan kansalaisiin kiinteän omaisuuden omistajina tai haltijoina.

VI artikla.

1. Kauppiaat, tehtailijat ja muut elinkeinonharjoittajat, jotka ovat toisen sopimusmaan kansalaisia, ja joilla on oman maansa asianomaisten viranomaisten antama elinkeinooikeustodistus ja siten näyttävät toteen, että he siellä ovat oikeutetut harjoittamaan kauppaa tai muuta elinkeinoa, ja että he siellä suorittavat säädetyt verot ja maksut, ovat oikeutetut, noudattamalla kummassakin maassa siinä suhteessa voimassaolevia määräyksiä, henkilökohtaisesti tai palveluksessaan olevien matkustajien kautta, tekemään toisen sopimuspuolen alueella tavaraostoja kauppiailta, tuottajilta tai julkisista myyntipaikoista. Samaten he voivat, mukanansa olevien kaavojen, mallien ja näytteiden perusteella hankkia tilauksia kauppiailta ja muilta henkilöiltä, joiden elinkeinoliikkeessä tarjottuja tavaroita käytetään.

2. Jos toinen sopimuspuoli sellaisesta toiminnasta kantaa erityisiä toimitus- tai elinkeinomaksuja tai muita samanlaisia maksuja, niin voi toinen sopimuspuoli vastavuoroisuuden voimassapitämiseksi soveltaa järjestelytoimenpiteensä sen mukaan.

3. Suomalaiset tai tanskalaiset elinkeinonharjoittajat sekä niiden samoinkuin suomalaisten ja tanskalaisten toiminimien edustajat ja kauppamatkustajat saavat, jos heillä on elinkeinonharjoittajan tai toiminimen kotipaikkamaan viranomaisten antama, molempien sopimuspuolten hyväksymän mallin mukainen elinkeinooikeustodistus, kauppamatkustajina maahantuoda kaavoja, malleja ja näytteitä, mutta eivät tavaroita.

4. Molemmat sopimusvaltiot antavat kumpikin toisilleen tiedon siitä, mitkä viranomaiset ovat oikeutetut elinkeinooikeustodistuksia antamaan, ja mitä määräyksiä näiden todistusten haltijain on noudatettava puheenaolevaa tointansa harjoittaessaan.

5. Tulli- tai muiden senkaltaisten maksujen alaiset esineet, joita kauppamatkustajat kaavoina, malleina tai näytteinä maahantuovat, ovat kummassakin maassa molemminpuolisesti vapaat tulli- tai muista tuonti- ja vientimaksuista ehdolla, että nämä esineet jälleen maastaviedään siinä suhteessa säädetyn ajan kuluessa ja että maahantuotujen ja jälleenvietyjen esineitten samuus on epäilemätöntä. Tällöin on yhdentekevää, minkä tullikamarin kautta esineet viedään, mikäli tämä tullikamari on maassa voimassaolevien lakien ja määräysten mukaan oikeutettu tällöin kysymykseen tulevia toimenpiteitä suorittamaan.

Edelläolevat määräykset eivät koske kummassakaan maassa voimassaolevia tuonti- ja vientirajoituksia.

6. Kaavojen, mallien ja näytteiden jälleenvienti on kummassakin maassa niitä tuotaessa taattava joko tallettamalla vastaavien tullimaksujen määrä tai noudattamalla muuta asianomaisen valtion viranomaisten hyväksymää järjestystä.

7. Jos ennen mainitun määräajan loppua kaavat, mallit tai näytteet maastavietäviksi esitetään tässä suhteessa oikealle tullikamarille, on tullikamarin tutkittava, ovatko esitetyt esineet samat, joille oli myönnetty tullivapaa tuonti. Ellei tästä ole mitään epäilystä, niin tullikamarin on todettava jälleenvienti ja, mikäli mahdollista, heti palautettava annettu vakuus.

Ellei kaavoja, malleja näytteitä ole jälleenvientiä varten määrätyn ajan kuluessa todistettavasti jälleen maastaviety, taikka ellei jätettyä vakuutta vaadita takaisin neljän viikon kuluessa siitä lukien, kun asianomainen tullikamari on todennut maastaviennin tapahtuneen, menetetään vakuus valtiolle.

8. Paitsi tunnusmerkkejä, mitä kaavojen, mallien ja näytteiden samuuden toteamiseksi vientimaassa niihin virallisesti pannaan, saavat tuontimaan tulliviranomaiset asettaa lisätunnusmerkkejä, jos tämä erikoisissa tapauksissa näyttää heistä välttämättömältä.

Sellaisten tunnusmerkkien asettamisesta ei saa kantaa minkäänlaisia maksuja.

9. Edellämainittuja määräyksiä ei sovelleta kulkukauppiaisiin eikä muihin kuljeksiviin elinkeinonharjoittajiin eikä myöskään tilausten hankkimiseen henkilöiltä, jotka eivät harjoita kauppaa tai muuta elinkeinoa ammattimaisesti.

VII artikla.

Kun Suomen kansalaiset, jotka eivät asu Tanskassa, tai suomalaiset yhtiöt, osuuskunnat, yhdistykset ja yhtymät harjoittavat vientiä Suomesta Tanskaan, ei niitä voida tästä vientitoiminnasta saadusta voitosta viimemainitussa maassa verottaa, niinkauan kuin ne eivät harjoita elinkeinoansa Tanskassa. Jos ne harjoittavat elinkeinotoimintaansa kokonaan tai osaksi Tanskassa, voidaan ainoastaan sitä osaa voitosta, mikä aiheutuu Tanskassa harjoitetusta liiketoiminnasta, siellä verottaa.

Vastaavat määräykset ovat tässä suhteessa voimassa, mitä tulee Tanskan alamaisten, tanskalaisten yhtiöitten, osuuskuntien, yhdistyksien ja yhtymien Suomeen-viennin verottamiseen Suomessa.

VIII artikla.

1. Tuonti- tai vientikieltojen voimaansaattamiseen tai tavarain tuontia tai vientiä koskeviin rajoituksiin nähden myöntävät sopimuspuolet toisilleen saman kohtelun, mikä on myönnetty tai vastedes myönnetään mistä kolmannesta valtiosta tahansa tuoduille tai sinne viedyille tavaroille.

2. Jokaista tuonti- tai vientikiellon tai tuonti- tai vientirajoitusten lakkauttamista tai niihin nähden toimeenpantua helpotusta, jonka jompikumpi sopimuspuoli on myöntänyt tai vastedes myöntää kauppaan nähden minkä kolmannen maan kanssa tahansa, on, vaikkakin toimenpiteellä olisi tilapäinen luonne, heti ja ehdoitta sovellettava samoihin ja samanlaisiin toisen valtion alueelta peräisin oleviin tai sinne vietyihin tavaroihin.

3. Tämän artiklan määräyksiä ei ole sovellettava, kun tuonti- tahi vientikiellon tahi tavarain tuontia tai vientiä koskevien rajoituksien asettaminen taikka voimassapitäminen

1) tarkoittaa maan yleistä turvallisuutta tai on asianomaisen valtion mielestä vallitsevan sotatilanteen aiheuttama; tahi

2) aiheutuu terveyspoliittisistä syistä tai suojelustoimenpiteistä tarttuvien karja- tai kasvitautien ehkäisemiseksi.

IX artikla.

Jos toinen sopimuspuoli asettaa eräitten tavarain tuonnin tai viennin riippuvaksi hallituksen tai jonkun sen valtuuttaman järjestön määräämistä hinnoista tai osto- tai myyntiehdoista, tulee toiseen sopimuspuoleen sovellettavien ehtojen olla yhtä suopeat kuin mitä nyt tai vastedes sovelletaan mihin kolmanteen maahan tahansa.

X artikla.

1. Tavarat, jotka ovat peräisin Suomesta ja sieltä viedään kuin myös tavarat, jotka ovat peräisin Tanskasta, mukaanluettuna Grönlanti, ja sieltä viedään, nauttivat, niitä toiseen maahan tuotaessa, tuontitulleihin ja tullikoeffisientteihin, samoinkuin lisämaksuihin tai muihin maksuihin nähden, olkootpa ne minkänimisiä ja minkälaatuisia tahansa, joita kannetaan tavaroita maahantuotaessa, vähintään yhtä suopeaa kohtelua kuin mikä on myönnetty tahi vastedes myönnetään minkä kolmannen maan tavaroille tahansa.

2. Mitä alkuperää tahansa olevat tavarat, jotka kuljetetaan toisen maan kautta, panemalla vapaasatamaan, vapaavarastoon, tai muuhun tullivarastoon tahi ilman sitä, nauttivat, niitä toiseen maahan tuotaessa, tuontitulleihin ja kaikkiin muihin maksuihin nähden sekä kaikessa muussa suhteessa vähintään yhtä suopeaa kohtelua, kuin mikä niille olisi annettu siinä tapauksessa, että ne olisi tuotu suoraan alkuperämaasta.

3. Tavarat, jotka jommastakummasta maasta viedään toiseen maahan, nauttivat niinikään, mitä tulee vientitulleihin ja tullikoeffisientteihin samoinkuin lisämaksuihin tahi muihin minkänimisiin ja minkälaatuisiin maksuihin tahansa, joita kannetaan tavaroita maastavietäessä, samaa kohtelua kuin tavarat, jotka viedään suosituimpaan maahan.

4. Molemmat sopimuspuolet takaavat toisilleen suosituimman kansan oikeuden myöskin tullikäsittelyyn, tullimuodollisuuksiin, tullipalautuksiin ja tavarain tullivarastoonpanoon ja käsittelyyn siinä sekä tästä meneviin maksuihin nähden.

XI artikla.

Kaikessa, mikä koskee kulutus-, tuotanto-, vaihto- ja monopolimaksuja ja aksiiseja tai mitä muita sisäisiä maksuja tahansa, on toisesta maasta peräisin olevien ja sieltä toiseen maahan tuotujen tavarain nautittava yhtä suopeaa kohtelua kuin suosituimman maan tavarain.

XII artikla.

1. Sopimuspuolet takaavat toisilleen esteettömän kauttakuljetuksen asianomaisessa maassa voimassaolevien lakien ja määräysten mukaisesti myöskin sellaisiin tavaroihin nähden, joiden tuonti tai vienti muuten on kielletty.

2. Kumpikin sopimuspuoli takaa niinikään toisesta maasta lähetetyille tai sinne määrätyille tavaroille, jotka maan kautta kuljetetaan, saman kohtelun kuin suosituimmasta maasta lähetetyille tai sinne määrätyille kauttakulkutavaroille.

3. Tämän artiklan ylläolevia määräyksiä ei ole sovellettava, kun kauttakulkuoikeuden rajoittaminen

1) johtuu maan yleistä turvallisuutta tarkoittavista näkökohdista tahi vallitsevasta sotatilanteesta; tahi

2) aiheutuu terveyspoliittisista syistä tai suojelustoimenpiteistä tarttuvien karja- tai kasvitautien ehkäisemiseksi.

4. Toiseen maahan tai toisesta maasta toisen maan kautta kuljettavat tavarat ovat kauttakulkumaassa vapautetut kaikista tuonti- ja vientitulleista ja samanlaatuisista rasituksista, samoinkuin kaikista sisäisistä maksuista, lukuunottamatta kuitenkaan sellaisia maksuja, joiden yksinomaisena tarkoituksena on peittää sellaisen kauttakuljetuksen valvomisen aiheuttamat kustannukset ja siitä johtuvat hallintokustannukset, sekä maksuja, mitkä määrätään liiketoimista, joiden esineeksi nämä tavarat voivat joutua.

XIII artikla.

Toisesta maasta peräisin olevat tavarat nauttivat kaikessa, mikä koskee kuljetusta yleisillä kulkuneuvoilla toisessa maassa, samaa kohtelua kuin tämän maan omat tavarat tai suosituimman maan tavarat. Toisesta maasta toiseen maahan vietäviksi määrätyt tavarat nauttivat niinikään, mitä kuljetukseen yleisillä kulkuneuvoilla tulee, ensimainitussa maassa samaa kohtelua kuin suosituimpaan maahan vietäviksi määrätyt tavarat.

XIV artikla.

1. Jotta asianomaisista maista peräisin oleville tuotteille voitaisiin taata ylläolevissa määräyksissä sovitut edut ja jotta voitaisiin estää kaikki vääryyden harjoittaminen tavaroita kiertoteitse lähettämällä, voivat sopimuspuolet, mikäli nämä edut johtuvat tavarain alkuperästä, vaatia, että niiden alueelle tuotuja tuotteita ja tavaroita tulee seurata alkuperätodistus.

2. Mitä näiden todistusten muotoon ja sisältöön, sekä niiden käyttämiseen tulee, takaavat sopimuspuolet toisilleen molemminpuolisesti suosituimman kansan kohtelun.

XV artikla.

1. Aluksen kansallisuus on molemminpuolisesti tunnustettava niiden aluksen mukana olevien asiakirjain ja todistusten nojalla, jotka kummankin maan asianomaiset viranomaiset ovat siellä voimassaolevien lainmääräysten mukaisesti tätä tarkoitusta varten antaneet ja jotka oikeuttavat aluksen käyttämään asianomaisen maan lipun.

2. Erikoissopimuksella sovitaan, missä määrin toisen maan asianomaisten viranomaisten antama mittakirja ja muu mittausasiakirja sekä merikelpoisuustodistus on toisessa maassa hyväksyttävä.

XVI artikla.

1. Suomalaisia aluksia ja niiden lasteja on kohdeltava Tanskassa ja tanskalaisia aluksia ja niiden lasteja Suomessa, ellei tässä sopimuksessa toisin määrätä, täydellisesti samalla tavalla kuin maan omia aluksia ja niiden lasteja, huolimatta siitä, mistä alukset ovat lähteneet tahi minne ne ovat määrätyt, ja huolimatta siitä, mistä lasti on peräisin, mistä se on laivattu tai minne se on määrätty. Näin ollen eivät toisen sopimuspuolen alukset eivätkä niiden lastit saa toisen sopimuspuolen alueella olla muiden tai korkeampien maksujen tai suoritusten alaiset, olkoot ne minkälaatuisia ja minkänimisiä tahansa, kuin mitä oman maan alukset ja niiden lastit ovat.

Jokainen etuoikeus ja vapautus, jonka toinen sopimuspuoli saattaa edellämainituissa suhteissa myöntää mille kolmannelle maalle tahansa, on viipymättä ja ehdottomasti myönnettävä myös toiselle sopimuspuolelle.

2. Tämän artiklan määräyksistä tehdään kuitenkin poikkeuksia, kun kysymyksessä on kulku luonnollisilla ja keinotekoisilla sisävesiteillä, missä suhteessa sopimuspuolet takaavat toisen maan aluksille ja niiden lasteille saman kohtelun kun suosituimman maan aluksille ja niiden lasteille, kuitenkin siten, ettei tässäkään tapauksessa aluksista eikä lasteista kanneta maksuja korkeampina kuin kotimaisista aluksista ja niiden lasteista.

3. Muista tämän artiklan määräyksistä riippumatta ja muuttamatta sen ensimäisen kohdan määräyksiä, mikäli ne koskevat luotsausmaksujen suuruutta, on toisen sopimuspuolen alusten velvollisuudesta käyttää luotsia kummassakin maassa voimassa, mitä siellä ulkomaalaisista aluksista tässä suhteessa on yleensä säädetty.

XVII artikla.

Tämän sopimuksen määräykset eivät oikeuta kumpaakaan sopimuspuolta harjoittamaan rannikkolaivaliikennettä (cabotage) toisen maan rannikoilla, eivätkä vaatimaan niitä etuja, jotka on myönnetty tahi vastedes myönnetään oman maan kalastuselinkeinolle. Rannikkolaivaliikenteeseen ei lueta liikennettä Petsamoon.

XVIII artikla.

Suomalaiset alukset, jotka saapuvat Tanskan satamiin, ja tanskalaiset alukset, jotka saapuvat Suomen satamiin, ainoastaan täydentääkseen siellä lastiaan tai purkaakseen osan siitä, saavat, edellyttäen että ne noudattavat asianomaisessa valtiossa voimassaolevia lakeja ja määräyksiä, pitää aluksessa sen osan lastia, joka on määrätty muuhun saman maan satamaan, tai toiseen maahan, ja jälleenviedä sen tarvitsematta suorittaa tästä osasta lastia mitään muita tai korkeampia maksuja kuin mitä samanlaisissa tapauksissa asetetaan maan omille tai suosituimman maan aluksille.

XIX artikla.

1. Jos toisesta maasta kotoisin oleva alus on joutunut karille tai kärsinyt haaksirikon toisen maan alueella, on aluksen, miehistön ja lastin nautittava samaa kohtelua, minkä asianomaisen maan lainsäädäntö samanlaisten olosuhteiden vallitessa myöntää oman tai suosituimman maan aluksille, miehistölle ja lastille.

2. Karillejoutumistapauksista on asianomaisen viranomaisen mahdollisimman pian ilmoitettava sen valtion lähimmälle konsuliedustajalle, missä aluksella on kotipaikka, jotta tällä toisen valtion edustajalla olisi tilaisuus antaa aluksen päällikölle apua sopivien keinojen keksimiseksi aluksen irtisaamista varten.

3. Jos alus toisen maan alueella kärsii haaksirikon, jos se tulee hylyksi tai jos miehistö jättää sen, on paikallisten viranomaisten neuvoteltava edellisessä kohdassa mainitun konsuliedustajan kanssa, mihin toimenpiteisiin on ryhdyttävä asianomaisten etujen valvomiseksi alusta ja lastia pelastettaessa, kunnes oikeudenomistajat tai heidän asiamiehensä saapuvat.

4. Paikallisten viranomaisten on yllämainituissa tapauksissa autettava toisen maan konsuliedustajaa ja annettava päällikölle ja miehistölle apua ja tukea sekä henkilökohtaisesti että alukseen ja lastiin nähden samassa määrin kuin mitä samanlaisissa tapauksissa annettaisiin apua ja tukea oman maan kansalaisille, aluksille ja lastille.

5. Karillejoutuneesta tai haaksirikkoutuneesta aluksesta pelastetut tavarat eivät ole tullin tai muun sellaisen maksun alaisia, elleivät ne jää käyttöä varten maahan. Kuitenkin ovat pelastetut elintarpeet ja muut tarveaineet, joita ei myydä, vaan jotka käytetään miehistön ylläpitoon, samaten vapautetut tullista ja samanlaisista maksuista.

6. Kaikessa, mikä koskee aluksen ja lastin pelastamisen tai säilyttämisen yhteydessä olevia tahi siitä aiheutuneita maksuja ja kustannuksia, pelastuspalkkio mukaanluettuna, on karillejoutuneeseen tai haaksirikkoutuneeseen alukseen ja sen lastiin sovellettava samoja määräyksiä kuin samanlaisissa tapauksissa maan omiin aluksiin ja niiden lasteihin.

XX artikla.

Sopimuspuolet takaavat toisilleen kaikessa, mikä koskee siirtolaisuutta valtamerentakaisiin maihin tahi valtamerentakaisista maista, vähintään yhtä suopean kohtelun kuin mikä on myönnetty tahi vastedes myönnetään suosituimmalle kansalle.

XXI artikla.

1. Sopimuspuolet myöntävät toisilleen vastavuoroisesti oikeuden nimittää konsuliedustajia kaikkiin niihin toisen sopimuspuolen satamiin ja kauppapaikkoihin, joihin minkä kolmannen valtion tahansa sallitaan konsuleita asettaa.

2. Toisen sopimuspuolen konsuliedustajat nauttivat, saatuaan oleskelumaansa hallitukselta asianomaisen tunnustuksen, toisen valtion alueella samoja etuoikeuksia, vapautuksia ja toimivaltaa, mitä nyt tai vastedes myönnetään minkä kolmannen vallan tahansa konsuliedustajille. Kuitenkaan ei heille suoda näitä etuoikeuksia, vapautuksia eikä toimivaltaa laajemmassa määrin kuin mitä viimemainitun sopimusmaan konsuliedustajille on ensimainitun sopimusmaan alueella.

XXII artikla.

Tämän sopimuksen perusteella kumpikaan sopimuspuoli ei voi vaatia itselleen niitä etuja, jotka toinen sopimuspuoli on myöntänyt tahi vastedes myöntää siihen rajoittuville valtioille paikallisliikenteen edistämiseksi rajan molemmilla puolilla, alueella, joka saa kummallakin puolella olla korkeintaan 15 kilometriä leveä.

Tämän sopimuksen nojalla ei Tanska myöskään voi itselleen vaatia

1:o niitä etuja, jotka Suomi on myöntänyt tahi vastedes myöntää Virolle;

2:o niitä luotsinottovelvollisuutta koskevia etuja, jotka Suomi on myöntänyt Ruotsille ja jotka mainitaan julistuksessa 17 päivältä elokuuta 1872 ja asetuksessa 21 päivältä toukokuuta 1920, ei myöskään siinä tapauksessa, että edelläsanotussa julistuksessa myönnetyt edut vastaisuudessa ulotettaisiin koskemaan ruotsalaisia aluksia aina 125 nettorekisteritonnin kantavuuteen saakka; eikä

3:o niitä etuja, mitkä Suomi on myöntänyt tai vastedes myöntää Venäjälle kalastuksen ja hylkeenpyyntiin nähden aluevesillään Pohjoisella Jäämerellä.

Tämän sopimuksen määräysten perusteella ei myöskään Suomen taholta voida vaatia niitä erikoisetuja, jotka Tanska on myöntänyt Ruotsille kauppa- ja merenkulkuoloja Juutinraumassa koskevalla julistuksella syyskuun 22 päivältä 1871, kalastusoloja Tanskan ja Ruotsin rajavesistöissä koskevalla sopimuksella heinäkuun 14 päivältä 1899 ja kalastuslaivojen tulo- ja lähtösuorintaa koskevalla julistuksella joulukuun 29 päivältä 1913 sekä näihin sopimuksiin kuuluvilla sopimuksilla, eikä myöskään niitä erikoisetuja, jotka Tanska on myöntänyt tahi vastedes myöntää Ruotsille tai Norjalle tahi molemmille näille maille liikeyhteyden ja kalastuksen rajavesistöissä sellaisten näkökohtien perusteella, jotka ovat aiheuttaneet yllämainitut sopimukset.

Molemmat sopimuspuolet takaavat kuitenkin kaikissa edellämainituissa suhteissa toiselle sopimuspuolelle vähintään yhtä suopean kohtelun, kuin mitä sovelletaan mihin muuhun valtaan tahansa kuin siihen tai niihin, joille yllämainitut edut edelläsanotun mukaan on annettu tahi annetaan.

XXIII artikla.

Tämän sopimuksen määräysten kautta Suomi ei ole myöntänyt Tanskalle niitä erikoisetuja, jotka mainitaan Suomen ja Ranskan välillä heinäkuun 13 päivänä 1921 solmitun kauppasopimuksen 2 ja 6 artiklassa, kuitenkin siten, ettei tämä ehto koske edellä tämän sopimuksen X artiklan 2 kohdassa mainittuja tapauksia, eikä myöskään ohellisessa luettelossa mainittuja tavaroita, jotka ovat peräisin Tanskasta ja sieltä tuodaan Suomeen, mihin tavaroihin nähden Tanska nauttii, niinkauan kuin sopimus Ranskan kanssa on voimassa, samoja etuja kuin mitkä on myönnetty viimemainitulle maalle. Mitä tulee muihin kysymyksessä olevan sopimuksen 2 artiklassa mainittuihin tavaroihin kuin niihin, jotka on edelläsanottuun luetteloon otettu, kohdellaan Tanskaa suosituimman maan tavoin, jos Ranskalle näihin tavaroihin nähden myönnetyt edut annetaan useammalle kuin yhdelle muulle maalle.

XXIV artikla.

Tähän sopimukseen sisältyvät määräykset eivät ole voimassa Grönlannin alueella.

XXV artikla.

Tämä sopimus on ratifioitava ja ratifioimisasiakirjat vaihdettava niin pian kuin mahdollista Helsingissä. Se tulee voimaan heti kun ratifioimisasiakirjat on vaihdettu ja pysyy voimassa, kunnes vuosi on kulunut siitä, jolloin jompikumpi sopimuspuoli on toiselle ilmoittanut irtisanovansa sen.

Vakuudeksi ovat molempien puolten valtuutetut allekirjoittaneet tämän sopimuksen ja varustaneet sen sineteillään.

Tehtiin Helsingissä, kahtena kappaleena, elokuun 3 päivänä 1923.