23/1923
Kansainvälinen sopimus erinäisten meriapua ja meripelastusta koskevain määräysten yhdenmukaistuttamisesta.
Suomi liittynyt sopimukseen 22 päivänä kesäkuuta 1923. Liittyminen tuli voimaan 28 päivänä elokuuta 1923.
Osapuolet, jotka, tätä varten asianmukaisesti valtuutettuina, ovat sopineet seuraavasta:
1 artikla.
Vaaranalaisen merialuksen, siinä olevain tavaroiden, rahdin ja matkustajamaksujen avustaminen ja pelastaminen sekä merialusten ja sisävesialusten keskinäinen avustaminen ja pelastaminen, säännöstellään seuraavilla määräyksillä, tekemättä eroitusta näiden molempien avunantolaatujen välillä ja ottamatta huomioon, millä vesillä apu on annettu.
2 artikla.
Jokainen tulokseltaan hyödyllinen avustamis- tai pelastamistoimi oikeuttaa kohtuulliseen hyvitykseen.
Mikään hyvitys ei tule kysymykseen, jos annettu avustus on jäänyt ilman hyödyllistä tulosta.
Missään tapauksessa ei suoritettava määrä saa olla pelastettujen esineiden arvoa suurempi.
3 artikla.
Henkilöt, jotka vastoin avustettavan aluksen nimenomaista ja järkisyihin perustuvaa kieltoa ovat ottaneet osaa avustustoimiin, eivät ole oikeutetut saamaan minkäänlaista hyvitystä.
4 artikla.
Hinaaja-alus ei ole oikeutettu saamaan hyvitystä hinaamansa aluksen tai sen lastin avustamisesta tai pelastamisesta, ellei se ole tehnyt erikoisia palveluksia, joita ei voida katsoa kuuluvan hinaussopimuksen noudattamiseen.
5 artikla.
Hyvitys on suoritettava silloinkin, kun avustaminen ja pelastaminen on tapahtunut saman omistajan alusten kesken.
6 artikla.
Hyvityssumma määrätään asianosaisten sopimuksen perusteella; jos sopimusta ei synny, määrää sen oikeus.
Tämä koskee myöskin niitä perusteita, joiden mukaan hyvityssumma on jaettava pelastajain kesken.
Hyvityssumman jako omistajan, kapteenin ja jokaisen muun pelastaneella aluksella palvelevan henkilön kesken määrätään aluksen kotimaan lain mukaan.
7 artikla.
Vaaran hetkenä ja sen vaikutuksen alaisena tehdyn avustamis- tai pelastamissopimuksen voi oikeus toisen asianosaisen pyynnöstä julistaa mitättömäksi tai sitä muuttaa, jos se huomaa sovitut ehdot kohtuuttomiksi.
Jokaisessa tapauksessa, milloin todetaan, että toisen asianosaisen suostumus petoksella tai totuutta salaamalla on tehty mitättömäksi tai jos sovittu hyvitys tavalla tai toisella on suhteettoman suuri tehtyyn palvelukseen nähden, voi oikeus kysymyksessäolevan asianosaisen pyynnöstä julistaa sopimuksen mitättömäksi tai muuttaa sitä.
8 artikla.
Hyvityksen määrää oikeus olosuhteiden mukaan, ottamalla perusteeksi:
a) etusijassa saavutetun menestyksen, avustaneiden henkilöiden vaivat ja ansiot, vaara, jossa pelastettu alus, sen matkustajat, miehistö, lasti, pelastajat ja pelastava alus ovat olleet, käytetty aika, kustannukset ja kärsityt vahingot, vastuuvaara ja muu riski, jonka alaisina pelastajat ovat olleet, pelastettaessa käytettyjen välineiden arvo, ottamalla tarpeen mukaan huomioon avustavan aluksen erikoinen soveltuvaisuus kysymyksessäolevaa tehtävää varten;
b) toisessa sijassa pelastettujen esineiden arvon.
Nämät määräykset sovelletaan myöskin 6 artiklan 2 kohdassa mainittuun jakoon.
Oikeus voi vähentää hyvitystä tai kieltää sen, jos käy ilmi, että pelastajat virheellisen menettelyn kautta ovat aiheuttaneet pelastamisen tai avustamisen tai jos heidät havaitaan syylliseksi varkauteen, varastetun tavaran kätkemiseen tai muihin petollisiin tekoihin.
9 artikla.
Pelastetut henkilöt eivät ole velvolliset maksamaan mitään hyvitystä; eri maiden lakeihin sisältyvät määräykset tässä suhteessa jäävät kuitenkin loukkaamattomiksi.
Niillä, jotka ovat pelastaneet ihmishenkiä samassa onnettomuustapauksessa, mikä on aiheuttanut pelastus- tai avustustoimet, on oikeus saada kohtuullinen osa aluksen, lastin ja niihin kuuluvan tarpeiston pelastajille annettavasta hyvityksestä.
10 artikla.
Vaatimus hyvityksen suorittamisesta vanhentuu kahden vuoden kuluttua siitä päivästä lukien, jolloin avustus- tai pelastustoimet on loppuun suoritettu.
Ne syyt, joiden perusteella tämä vanhentumisaika katsotaan tehottomaksi tai keskeytetyksi, määritellään sitä tuomioistuinta varten annetussa laissa, missä kanne nostetaan.
Korkeat sopimuspuolet pidättävät itselleen oikeuden omassa lainsäädännössään tunnustaa yllämainittua määräaikaa pitentäväksi syyksi sen seikan, ettei avustettua tai pelastettua alusta ole pidätetty sen valtion vesillä, missä kantajalla on kotipaikkansa tai pääliikkeensä.
11 artikla.
Jokainen laivankapteeni on velvollinen antamaan apua jokaiselle henkilölle, vihollisellekin, joka tavataan hukkumisvaarassa merellä, mikäli hän voi sen tehdä ilman vakavaa vaaraa alukselleen, miehistölleen ja matkustajilleen.
Aluksen omistaja ei ole vastuunalainen edelläolevan määräyksen rikkomisesta.
12 artikla.
Ne korkeat sopimuspuolet, joiden lainsäädännössä ei ole määrätty rangaistusta edellisen artiklan määräysten rikkomisesta, sitoutuvat joko itse ryhtymään tai esittämään lainsäädäntölaitoksilleen ryhdyttäväksi tarpeellisiin toimenpiteisiin tällaisten rikkomusten rankaisemiseksi.
Korkeat sopimuspuolet ilmoittavat toisilleen mahdollisimman pian ne lait ja määräykset, jotka niiden valtioissa ovat jo annetut tai vastedes annetaan ylläolevan määräyksen täytäntöön panemiseksi.
13 artikla.
Tämä sopimus ei muuta eri maiden lainsäädännön tai kansainvälisten sopimusten määräyksiä, jotka koskevat julkisten viranomaisten huolena tai valvottavana olevan avustus- ja pelastustoiminnan järjestämistä, ja nimenomaan kalanpyydysten pelastamista.
14 artikla.
Tätä sopimusta ei sovelleta sotalaivoihin eikä sellaisiin valtion aluksiin, jotka ovat tarkoitetut yksinomaan valtion tarvetta varten.
15 artikla.
Tämän sopimuksen määräyksiä on sovellettava kaikkiin asianosaisiin, kun avustus- tai pelastustyön suorittanut alus taikka avustettu tai pelastettu alus kuuluu jonkun korkean sopimuspuolen valtioon, sekä samoin myös kaikissa muissa eri maiden lakien edellyttämissä tapauksissa.
Kuitenkin on sovittu:
1) että mainittujen säännösten soveltamisen sellaisiin asianosaisiin, jotka eivät kuulu sopimuksentehneeseen valtioon, voi kukin sopimuksentehnyt valtio panna riippuvaksi vastavuoroisuusehdosta.
2) että silloin kun kaikki asianosaiset kuuluvat samaan valtioon kuin asiaa käsittelevä tuomioistuin, sovelletaan siinä valtiossa voimassaolevaa lakia eikä tätä sopimusta;
3) että artikla 11 on sovellettava ainoastaan sellaisten alusten kesken, jotka kuuluvat korkeiden sopimuspuolten valtioihin, ellei kotimaisissa laeissa ole laajempia säännöksiä.
16 artikla.
Kukin korkea sopimuspuoli voi kolmen vuoden kuluttua tämän sopimuksen voimaan tultua, vaatia uuden konferenssin kokoonkutsumista harkitsemaan parannuksia, joita sopimukseen mahdollisesti voidaan tehdä, sekä varsinkin sopimuksen sovelluttamispiirin laajentamista, jos se käy mahdolliseksi.
Se valtio, joka aikoo käyttää tätä oikeutta, on velvollinen ilmoittamaan tämän aikeensa muille valtioille Belgian hallituksen kautta, joka ottaa huolekseen konferenssin kokoonkutsumisen kuuden kuukauden kuluessa.
17 artikla.
Valtiot, jotka eivät ole allekirjoittaneet tätä sopimusta, saavat omasta pyynnöstään liittyä siihen. Tällaisesta liittymisestä on diplomaattista tietä annettava tieto Belgian hallitukselle, ja sen välityksellä kaikkien muitten sopimuspuolten hallituksille; liittyminen tulee voimaan kuuden kuukauden kuluttua siitä kun Belgian hallitus on tehnyt ilmoituksen.
18 artikla.
Tämä sopimus on ratifioitava.
Viimeistään yhden vuoden kuluttua sopimuksen allekirjoittamispäivästä lukien Belgian hallitus asettuu yhteyteen niiden korkeiden sopimuspuolten hallitusten kanssa, jotka ilmoittavat suostuvansa ratifioimaan sen, saadakseen ratkaistuksi, onko mahdollista saattaa sopimus voimaan.
Ratifioimisasiakirjat ovat myönteisessä tapauksessa heti talletettavat Brysseliin, ja sopimus tulee voimaan kuukauden kuluttua tämän tallettamisen jälkeen.
Pöytäkirja jää avoimeksi edelleen yhdeksi vuodeksi niitä valtioita varten, jotka ovat olleet edustettuina Brysselin konferenssissa.Tämän ajan kuluttua voivat ne liittyä siihen ainoastaan 17 artiklan määräyksiä noudattamalla.
19 artikla.
Jos joku korkea sopimuspuoli sanoisi irti tämän sopimuksen, tulee tämä irtisanominen voimaan vasta vuoden kuluttua siitä, kun tästä on ilmoitettu Belgian hallitukselle, ja jää sopimus voimaan muiden sopimuspuolten kesken.
Tämän vakuudeksi ovat korkeiden sopimuspuolten valtuutetut allekirjoittaneet tämän sopimuksen ja varustaneet sen sinetillään.
Laadittu yhtenä ainoana kappaleena Brysselissä, syyskuun 23 päivänä 1923.
Allekirjoittamispöytäkirja.
Ryhtyessään allekirjoittamaan tänä päivänä tehyjä sopimuksia erinäisten yhteentörmäystä sekä meriapua ja meripelastusta koskevien määräysten yhdenmukaistuttamisesta allekirjoittaneet valtuutetut ovat sopineet seuraavasta:
Mainittujen sopimusten määräyksiä sovelletaan sopimusvaltioiden siirto- ja alusmaihin seuraavilla poikkeuksilla:
I. Saksan hallitus selittää tekevänsä myöhemmin päätöksen siirtomaihinsa nähden. Se pidättää itselleen oikeuden liittyä sopimuksiin ja luopua niistä erikseen kunkin siirtomaansa puolesta.
II. Tanskan hallitus selittää pidättävänsä itselleen oikeuden liittyä mainittuihin sopimuksiin ja luopua niistä erikseen Islannin ja siirto- tai alusmaittensa puolesta.
III. Amerikan Yhdysvaltain hallitus selittää pidättävänsä itselleen oikeuden liittyä mainittuihin sopimuksiin ja luopua niistä Amerikan Yhdysvaltain saarialusmaitten puolesta.
IV. Hänen Brittiläisen Majesteettinsa hallitus selittää pidättävänsä itselleen oikeuden liittyä mainittuihin sopimuksiin ja luopua niistä erikseen jokaisen brittiläisen suojelusmaan ja alueen sekä Kypron saaren puolesta.
V. Italian hallitus pidättää itselleen oikeuden myöhemmin liittyä sopimukseen Italian hallintoalueitten ja siirtomaitten puolesta.
VI. Alankomaiden hallitus pidättää itselleen oikeuden myöhemmin liittyä sopimuksiin Alankomaiden siirto- ja alusmaitten puolesta.
VII. Portugalin hallitus selittää pidättävänsä itselleen oikeuden myöhemmin liittyä sopimuksiin Portugalin siirtomaitten puolesta.
Nämä liittymiset voidaan tehdä tiettäviksi joko yleisilmoituksella, joka käsittää kaikki siirto- ja alusmaat, taikka erikoisilmoituksilla. Liittymiseen ja luopumisen nähden huomattakoon molemmissa tänä päivänä tehdyissä sopimuksissa mahdollisesti määrätty menettelytapa. Kuitenkin on sovittu, että sanotut liittymiset voidaan yhtä hyvin todeta myöskin ratifioimispöytäkirjassa.
Tämän vakuudeksi ovat allekirjoittaneet valtuutetut laatineet tämän pöytäkirjan, jolla on sama voima ja sama vaikutus kuin jos sen määräykset sisältyisivät niiden sopimusten tekstiin, joita se koskee.
Tehty yhtenä ainoana kappaleena Brysselissä, syyskuun 23 päivänä 1910.