22/1923

1 artikla.

Jos merialusten tai meri- ja sisävesialusten välillä sattuu yhteentörmäys, määrätään allaolevien säännösten mukaan korvaus siitä vahingosta, mikä on aiheutunut aluksille, aluksilla oleville tavaroille tai henkilöille, huomioon ottamatta minkälaisilla vesillä yhteentörmäys on tapahtunut.

2 artikla.

Jos yhteentörmäys on sattunut vahingossa, jos se on johtunut ylivoimaisen syyn (force majeure) vaikutuksesta tai kun yhteentörmäyksen syistä ei ole varmuutta, saavat vahingon kärsineet itse kantaa sen.

Tätä määräystä sovelletaan siinäkin tapauksessa, että alukset tai joku niistä onnettomuuden sattuessa on ollut ankkurissa tai laituriin kiinnitettynä.

3 artikla.

Jos yhteentörmäyksen on aiheuttanut jonkun aluksen virheellinen menettely, tulee syyllisen korvata vahinko.

4 artikla.

Jos virheellinen menettely on yhteinen, on kunkin aluksen vastuu suhteellinen niiden virheellisyyksien laatuun nähden, joihin asianomaiset alukset ovat tehneet itsensä syypäiksi; ellei suhdetta asianhaarain vuoksi kuitenkaan voida määrätä tai jos tehdyt virheet näyttävät olevan samanarvoisia, ovat asiallisten osat vastuusta yhtä suuret.

Aluksille, niiden lasteille, miehistön, matkustajien tai muiden mukana olevain henkilöiden matkatavaroille tai muulle omaisuudelle tuotetun vahingon korvaavat syylliset alukset yllämainitussa suhteessa ilman yhteisvastuuta kolmanteen henkilöön nähden.

Syylliset alukset ovat kolmanteen henkilön nähden yhteisesti vastuunalaiset ihmishengen hukkaantumisen tai ruumiinvamman aiheuttamasta vahingosta; ollen sillä niistä, joka on suorittanut suuremman osan, kuin mitä tämän artiklan ensimäisen kohdan mukaan lopullisesti olisi pitänyt hänen osalleen langeta, takaisinvaatimisoikeus.

Kansallisen lainsäädännön asiansa on tähän takaisinvaatimisoikeuteen nähden määritellä niiden säännösten merkitys ja vaikutukset, jotka sisältyvät sopimuksiin ja lakeihin ja jotka rajoittavat alusten omistajain vastuuta aluksella oleviin henkilöihin nähden.

5 artikla.

Edellisissä artikloissa säädetty vastuuvelvollisuus on voimassa silloinkin, kun yhteentörmäyksen on aiheuttanut luotsin tekemä virhe, myöskin silloin, kun luotsin käyttäminen on ollut pakollista.

6 artikla.

Korvausvaatimuksen tekemistä yhteentörmäyksen aiheuttaman vahingon johdosta älköön tehtäkö riippuvaksi edelläkäyneestä protestista eikä muusta erikoisesta muodollisuudesta.

Yhteentörmäyksen aiheuttamaan edesvastuuseen nähden ei sallita minkäälaista oikeudellista ennakko-otaksumaa siitä, kenenkä syyksi virhe on luettava.

7 artikla.

Vahingonkorvausvaatimukseen nähden on voimassa kahden vuoden vanhentumisaika, laskettuna tapahtumapäivästä.

Aika takaisinvaatimukseen tekemiseen 4 artiklan 3 kohdan mukaan on yksi vuosi. Tämä vanhentumisaika lasketaan vasta siitä päivästä, jolloin maksu on suoritettu.

Syyt näiden vanhentumisaikain peruuttamiseen tai keskeyttämiseen määrää sen oikeuden laki, jossa kanne on nostettu.

Korkeat sopimuspuolet pidättävät itselleen oikeuden omassa lainsäädännössään tunnustaa yllämainittua määräaikaa pitentäväksi syyksi sen seikan, ettei sitä alusta, jota vastaan kanne on pantava vireille, ole pidätetty sen valtion aluevesillä, missä kantajalla on kotipaikkansa tai pääliikkeensä.

8 artikla.

Sattuneen yhteentörmäyksen jälkeen on kunkin yhteentörmänneen aluksen kapteeni velvollinen, mikäli se on mahdollista ilman vakavata vaaraa hänen alukselleen, sen miehistölle ja matkustajille, auttaa toista alusta, sen miehistöä ja matkustajia.

Samaten on hän velvollinen, mikäli mahdollista, ilmoittamaan toiselle alukselle omaan aluksensa nimen ja sen sataman, josta se on kotoisin, sekä tulo- ja menopaikat.

Aluksen omistaja ei ole vastuunalainen yksinomaan edellä olevain määräysten rikkomisesta.

9 artikla.

Ne korkeat sopimuspuolet, joiden lainsäädännössä ei ole määrätty rangaistusta edellisen artiklan määräysten rikkomisesta, sitoutuvat joko itse ryhtymään tai esittämään lainsäädäntölaitoksilleen ryhdyttäväksi tarpeellisiin toimenpiteisiin näiden rikkomusten rankaisemiseksi.

Korkeat sopimuspuolet ilmoittavat toisilleen mahdollisimman pian ne lait ja määräykset jotka niiden valtioissa ovat jo annetut tai vastedes annetaan ylläolevan määräyksen täytäntöön panemiseksi.

10 artikla.

Ellei myöhemmin toisin sovita eivät ylläolevat määräykset aiheuta mitään muutosta niihin kussakin maassa annettuihin säännöksiin, jotka rajoittavat alusten omistajain vastuuta, eikä myöskään niihin velvoituksiin, jotka johtuvat kuljetussopimuksista ynnä muista välipuheista.

11 artikla.

Tätä sopimusta ei sovelleta sotalaivoihin eikä sellaisiin valtion aluksiin, jotka ovat tarkoitetut yksinomaan valtion tarvetta varten.

12 artikla.

Tämän sopimuksen määräyksiä on sovellettava kaikkiin asianosaisiin, kun kysymyksessä olevat alukset kuuluvat korkeiden sopimuspuolten valtioihin, sekä samoin myös muissa eri maiden lakien edellyttämissä tapauksissa.

Kuitenkin on sovittu:

1) että mainittujen säännösten soveltamisen sellaisiin asianosaisiin, jotka eivät kuulu sopimuksen tehneeseen valtioon, voi kukin sopimuksentehnyt valtio panna riippuvaksi vastavuoroisuudesta;

2) että silloin kun kaikki asianosaiset kuuluvat samaan valtioon kuin asiaa käsittelevä tuomioistuin, sovelletaan siinä valtiossa voimassaolevaa lakia eikä tätä sopimusta.

13 artikla.

Tämä sopimus koskee myös sellaisen vahingon korvaamista, jonka toinen alus on tuottanut toiselle alukselle tai siinä oleville tavaroille ja henkilöille joko tehdyn tai tekemättä jätetyn ohjauskäänteen vuoksi tai laiminlyömällä säädettyjen määräysten noudattamisen, vaikkapa yhteentörmäystä ei olisikaan tapahtunut.

14 artikla.

Kukin korkea sopimuspuoli voi kolmen vuoden kuluttua tämän sopimuksen voimaan tultua vaatia uuden konferenssin kokoonkutsumista harkitsemaan parannuksia, joita sopimukseen mahdollisesti voidaan tehdä, sekä varsinkin sen sovelluttamispiirin laajentamista, jos se käy mahdolliseksi.

Se valtio, joka aikoo käyttää tätä oikeutta, on velvollinen ilmoittamaan tämän aikeensa muille valtioille Belgian hallituksen kautta, joka ottaa huolekseen konferenssin kokoonkutsumisen kuuden kuukauden kuluessa.

15 artikla.

Valtiot, jotka eivät ole allekirjoittaneet tätä sopimusta, saavat omasta pyynnöstään liittyä siihen. Tällaisesta liittymisestä on diplomaattista tietä annettava tieto Belgian hallitukselle ja sen välityksellä kaikkien muitten sopimuspuolten hallituksille; liittyminen tulee voimaan kuukauden kuluttua siitä kun Belgian hallitus on tehnyt ilmoituksen.

16 artikla.

Tämä sopimus on ratifioitava.

Viimeistään yhden vuoden kuluttua sopimuksen allekirjoittamispäivästä lukien Belgian hallitus asettuu yhteyteen niiden korkeiden sopimuspuolten hallitusten kanssa, jotka ilmoittavat suostuvansa ratifioimaan sen, saadakseen ratkaistuksi, onko mahdollista saattaa sopimus voimaan.

Ratifioimisasiakirjat ovat myönteisessä tapauksessa heti talletettavat Brysseliin, ja sopimus tulee voimaan kuukauden kuluttua tämän tallettamisen jälkeen.

Pöytäkirja jää avoimeksi edelleen yhdeksi vuodeksi niitä valtioita varten, jotka ovat olleet edustettuina Brysselin konferenssissa.

Tämän ajan kuluttua voivat ne liittyä siihen ainoastaan 15 artiklan määräyksiä noudattamalla.

17 artikla.

Jos joku korkea sopimuspuoli sanoisi irti tämän sopimuksen, tulee tämä irtisanominen voimaan vasta vuoden kuluttua siitä kun tästä on ilmoitettu Belgian hallitukselle, ja jää sopimus voimaan muiden sopimuspuolten kesken.

Lisäartikla.

Poikkeukseksi edelläolevasta 16 artiklasta on sovittu, että 5 artiklaan otettu määräys, joka säätää vastuun siinä tapauksessa, että yhteentörmäys on tapahtunut pakollisen luotsin virheellisen menettelyn vuoksi, tulee voimaan vasta sitten, kun korkeat sopimuspuolet ovat sopineet alusten omistajain edesvastuun rajoittamisesta.

Tämän vakuudeksi ovat korkeiden sopimuspuolten valtuutetut allekirjoittaneet tämän sopimuksen ja varustaneet sen sineteillään.

Laadittu yhtenä ainoana kappaleena Brysselissä, syyskuun 23 päivänä 1910.