5/1921

Teollisuusomistusoikeuden suojelemista koskeva sopimus, tehty Pariisissa maaliskuun 20 päivänä 1883, sekä tarkastettu Brysselissä joulukuun 14 päivänä 1900 ja Washingtonissa kesäkuun 2 päivänä 1911.

Sopimuksen tullessa Suomessa voimaan, oli se jo voimassa seuraavien valtioiden välillä, nimittäin: Alankomaiden ynnä Alankomaiden Intian, Surinamin ja Curaçaon, Amerikan Yhdysvaltain, Belgian, Brasilian, Bulgarian, Espanjan, Iso-Britannian ynnä Ceylonin, Uuden Seelannin, Trinidadin ja Tobagon, Italian, Itävallan, Japanin, Marokon (espanjalaista aluetta lukuunottamatta), Meksikon, Norjan, Portugalin ynnä Azorien ja Madeiran, Puolan, Rumanian, Ruotsin, Saksan siirtomaineen, San Domingon, Serbia-Kroatia-Slavonian, Sveitsin, Ranskan ynnä Algerian ja Ranskan siirtomaiden, Tanskan ynnä Färsaarien, Tshekkoslovakian, Tunisin sekä Unkarin.

Sopimus tuli voimaan Suomessa syyskuun 20 päivänä 1921.

1 artikla.

Sopimusmaat muodostavat liiton teollisuusomistusoikeuden suojelemista varten.

2 artikla.

Jokaisen sopimusmaan alamaisella tai kansalaisella tulee kaikissa muissa liittoon kuuluvissa maissa patenttiin, hyödyllisyysmalleihin (modèles d'utlité), teollisuuskaavioihin tai malleihin, tehtaan- tai kauppamerkkeihin, toiminimiin, alkuperänmerkintöihin, epärehellisen kilpailun ehkäisemiseen nähden olla ne edut, jotka eri lainsäädännöt tätä nykyä myöntävät tahi vastedes tulevat myöntämään maan omille kansalaisille. Heillä pitää siis olla sama suojelus kuin näillä ja samain muutoksenhakukeinojen käyttövalta jokaista oikeudenloukkausta vastaan, kun he vaan täyttävät ne ehdot ja noudattavat niitä muotomääräyksiä, mitä itsekunkin maan kansalaisten tulee noudattaa. Johonkin liittomaahan kuuluvalta ei voida vaatia, että hänellä tulee olla vakituinen asuinpaikka tai liikelaitos siinä maassa, missä suojelusvaatimus tehdään.

3 artikla.

Yhdenvertaisia sopimusmaiden alamaisten tai kansalaisten kanssa ovat semmoiset liittoon kuulumattomain maiden alamaiset tai kansalaiset, joilla on vakituinen asuinpaikka tahi todellinen eikä vain muodon vuoksi käynnissä oleva teollisuuslaitos tai kauppaliike jonkin liittoon kuuluvan maan alueella.

4 artikla.

a) Sillä, joka jossakin sopimusmaista on oikeassa järjestyksessä joko hakenut patenttia tahi pyytänyt suojaa jollekin hyödyllisyysmallille tahi teollisuuskaavalle tai mallille tahi tehtaan- tai kauppamerkille, taikka hänen oikeudenhaltijallaan tulee, kolmannen miehen oikeuden säilyttämisen ehdolla, olla noissa toisissa maissa tehtävää hakemusta varten etuoikeus, joka on voimassa tässä jäljempänä määrätyn ajan.

b) Tämän johdossa hakemusta, joka sittemmin ennen tuon määräajan umpeen kulumista tehdään jossakin toisessa liittoon kuuluvassa maassa, ei saa katsoa tehottomaksi toimenpiteiden perusteella, joihin väliaikana on ryhdytty, siis varsinkaan ei toisen hakemuksen perusteella, ei sen perusteella, että keksintö on julkaistu tai sitä käytetään tahi että kaavan tai mallin kappaleita pidetään kaupan, eikä myöskään merkin käyttämisen perusteella.

c) Edellämainitun etuoikeuden aika on patentteihin ja hyödyllisyysmalleihin nähden kaksitoista kuukautta ja teollisuuskaavoihin ja malleihin sekä tehtaan- tai kauppamerkkeihin nähden neljä kuukautta.

d) Se, joka tahtoo käyttää etuoikeutta aikaisemman hakemuksen perusteella, on velvollinen antamaan tiedon siitä, mihin aikaan ja missä maassa tämä hakemus on tehty. Jokaisen maan on määrättävä se ajankohta, milloin viimeistään tuo tieto on annettava. Sellainen tiedonanto on mainittava asianomaisen viranomaisen toimitettavissa julkaisussa ja erittäinkin annettavissa patenteissa ja niiden selitelmissä. Sopimusmaat voivat vaatia, että edellämainittuun tiedonantoon myöskin liitetään aikaisemmin tehdyn hakemuksen jäljennös (selitelmä, piirustukset y. m.), sen viranomaisen oikeaksi todistamana, joka on hakemuksen vastaanottanut. Tämä jäljennös ei tarvitse olla laillistettu; kuitenkin voitakoon määrätä, että siihen pitää olla liitettynä asianomaisen viranomaisen antama todistus hakemuksen tekemisen ajasta sekä käännös. Muita vaatimuksia kuin nyt sanottuja ei voida asettaa puheenalaiselle tiedonannolle, mitä tulee siihen ajankohtaan, jolloin itse hakemus tehdään. Jokaisen sopimusmaan on määrättävä se seuraamus, mikä johtuu tässä artiklassa mainittujen muotoseikkain noudattamisen laiminlyömisestä, mutta tämä seuraamus ei saa kuitenkaan ulottua pitemmälle kuin etuoikeuden menettämiseen.

e) Lisää asiakirjoja tai todistuksia voitakoon myöhemmin vaatia.

4_bis artikla.

Patentit, joita sopimuksen tehneissä eri maissa pyytävät henkilöt, joihin tämä sopimus 2 ja 3 artiklan määräysten mukaan on sovellettavissa, ovat riippumattomia niistä patenteistä, mitkä samalle keksinnölle on saatu muissa maissa, olivatpa ne liittoon kuuluvia tahi ei.

Tämä määräys on voimassa ehdottomasti, eritoten niin, että patentit, joita on haettu etuoikeusaikana, ovat riippumattomia sekä niiden pätemättömyyden ja menettämisen syihin että niiden säännölliseen voimassaoloaikaankin nähden.

Se on sovellutettavissa kaikkiin sen voimaanastumisaikana olemassa oleviin patentteihin.

Sama on laita, milloin uusia maita yhtyy liittoon, liittymisen aikana kummallakin puolen voimassa oleviin patentteihin nähden.

5 artikla.

Patentti ei käy mitättömäksi sillä, että patentinhaltija viepi siihen maahan, jossa patentti on saatu, toisessa liittoon kuuluvassa maassa valmistettuja esineitä.

Kuitenkin on patentinhaltija siitä huolimatta velvollinen siinä maassa, johon hän vie patentoidut esineet, käyttämään patentoitua keksintöänsä sen maan lakien mukaisesti, mutta sillä rajoituksella, että patentinhaltija ei voi menettää patenttiansa sen vuoksi, että on laiminlyönyt patentin käyttämisen jossakin liittomaassa, ennenkuin kolme vuotta on kulunut hakemuksen antamisesta siinä maassa, ja ainoastaan siinä tapauksessa, että patentinhaltija ei voi näyttää pätevää syytä laiminlyöntiinsä.

6 artikla.

Jokainen kotimaassaan asianmukaisesti rekisteröity tehtaan- tai kauppamerkki on hyväksyttävä rekisteröitäväksi, ja sen tulee saada suojelusta semmoisenaan toisissa liittoon kuuluvissa maissa.

Kuitenkin voidaan hyljätä tahi julistaa mitättömiksi:

1:o merkit, jotka ovat sellaisia, että ne loukkaavat kolmannen henkilön saavuttamaa oikeutta siinä maassa, jossa suojelusta pyydetään;

2:o merkit, joista tykkänään puuttuu ominainen tunnus tahi jotka ovat sommitellut yksinomaan sellaisista yleismerkeistä tahi nimityksistä, joita yleisessä kaupassa voidaan käyttää ilmaisemaan tavarain lajia, laatua, paljoutta, tarkoitusta, arvoa, alkuperäpaikkaa tai niiden valmistamisen ajankohtaa, tahi jotka ovat käyneet tavallisiksi yleisessä kielenkäytössä tahi lojaalisessa ja pysyväisessä kauppatavassa siinä maassa, missä suojelusta on pyydetty.

Arvosteltaessa jonkun merkin ominaista tunnusta on otettava huomioon kaikki asiaan vaikuttavat seikat, eritoten se, kuinka pitkän aikaa merkki on ollut käytännössä.

3:o merkit, jotka ovat säädyllisyyttä tahi yleistä järjestystä loukkaavia.

Kotimaana pidetään sitä maata, jossa rekisteröimisenhakijan tärkein liikelaitos on.

Jos tämä tärkein liikelaitos ei sijaitse missään liittoon kuuluvassa maassa, pidetään kotimaana sitä maata, johon hakija kuuluu.

7 artikla.

Sen esineen laatu, johon tehtaan- tai kauppamerkki on aijottu pantavaksi, älköön missään tapauksessa olko merkin rekisteröimisen esteenä.

7_bis artikla.

Sopimusmaat sitoutuvat sallimaan rekisteröimisoikeuden ja antamaan suojelusta sellaisten yhdistysten (des collectivités) merkeille, joiden olemassaolo ei ole alkuperämaan lainsäädännön vastainen, vaikka näillä yhdistyksillä ei olekaan teollisuuslaitosta tai kauppaliikettä.

Jokaisella maalla tulee kuitenkin olla valta määrätä, millä erikoisehdoilla yhdistyksen sallitaan saada merkkinsä suojelluksi.

8 artikla.

Toiminimen, olipa se tehtaan- tai kauppamerkissä tahi ei, tulee, ilman että sitä tarvitsee rekisteröidä, nauttia suojelusta kaikissa liittoon kuuluvissa maissa.

9 artikla.

Tavarat, joihin on luvattomasti pantu tehtaan- tai kauppamerkki tahi toiminimi, ovat otettavat takavarikkoon niitä tuotaessa semmoisiin liittoon kuuluviin maihin, joissa tuolla merkillä tai toiminimellä on oikeus lain suojaan.

Jos jonkun maan lainsäädäntö ei myönnä takavarikoimista tavaraa tuotaessa, on sellainen takavarikoiminen korvattava tuontikiellolla.

Takavarikoiminen on niinikään toimitettava siinä maassa, missä luvaton merkki on pantu, tahi siinä maassa, mihin tavara on tuotu.

Takavarikoiminen toimitetaan joko virallisen syyttäjän tahi jonkun toisen asianomaisen viranomaisen tahi asianomistajan, yksityisen henkilön tai yhtiön pyynnöstä jokaisen maan sisäisen lainsäädännön mukaisesti.

Viranomaiset eivät ole velvollisia panemaan takavarikkoon kauttakulkutavaraa.

Jos jonkun maan lainsäädäntö ei myönnä takavarikoimista tavaraa tuotaessa eikä tuontikieltoa eikä takavarikoimista maassa, niin on tällaisten toimenpiteiden sijasta käytettävä niitä toimenpiteitä ja keinoja, joihin turvautumisen tuon maan lainsäädäntö sallii maan omille kansalaisille.

10 artikla.

Edellisen artiklan määräykset ovat sovellettavissa tavaroihin, joihin vilpillisesti on pantu jonkun määrätyn paikan nimi, muka alkuperäpaikkaa ilmaisemaan, jos tuollainen ilmaisu liittyy petollisessa tarkoituksessa tekaistuun tahi lainattuun toiminimeen.

Asianomistajana pidetään jokaista tuottajaa, tehtailijaa tai kauppiasta, joka tuottaa, valmistaa tai pitää kaupan mainitunlaisia tavaroita sekä harjoittaa liikettä joko siinä paikassa, mikä vilpillisesti on ilmoitettu alkuperäpaikaksi, tahi siinä seudussa, missä tämä paikka sijaitsee.

10_bis artikla.

Kaikki sopimusmaat sitoutuvat vakuuttamaan liittoon kuuluville tehokasta suojelusta epälojaalista kilpailua vastaan.

11 artikla.

Sopimusmaiden tulee niihin tavaroihin nähden, joita asetetaan näytteille niiden alueella järjestetyissä kansainvälisissä virallisissa tahi virallisesti tunnustetuissa näyttelyissä, antaa jokaisen maan sisäisen lainsäädännön mukaisesti väliaikaista suojelusta patentoitaviksi sopiville keksinnöille, hyödyllisyysmalleille, teollisuuskaavoille tai malleille sekä tehtaan- tai kauppamerkeille.

12 artikla.

Itsekukin sopimusmaa sitoutuu perustamaan erityisen hallintoelimen teollisuusomistusoikeutta koskevia asioita varten sekä keskuspaikan, josta yleisö saa tietoja patentinselityksistä, hyödyllisyysmalleista, teollisuuskaavoista tai malleista sekä tehtaan- tai kauppamerkeistä.

Tämän hallintoelimen tulee, mikäli mahdollista, julkaista virallista aikakauskirjaa.

13 artikla.

Berniin kansainvälisen teollisuusomistusoikeuden suojelemisliiton nimellä perustettu kansainvälinen laitos on asetettu Sveitsin Valaliiton hallituksen korkean suojeluksen alaiseksi, joka hallitus säännöstelee sen järjestysmuodon ja silmällä pitää sen toimintaa.

Kansainvälisen toimiston on koottava kaikenlaisia teollisuusomistusoikeuden suojelemista koskevia tietoja sekä yhdistettävä ne yleiseksi tilastoksi, joka jaetaan kaikille asianomaisille viranomaisille. Toimiston tulee toimittaa yleishyödyllisiä, liitolle tärkeitä tutkimuksia sekä niiden asiakirjain nojalla, joita asianomaiset viranomaiset toimittavat sen käytettäväksi, ranskankielellä julkaista liiton toimintaa koskevia kysymyksiä käsittelevää aikakauskirjaa.

Tämän aikakauskirjan vihkoja sekä myös kaikkia muita asiakirjoja, joita kansainvälinen toimisto julkaisee, jaetaan liittoon kuuluvien maiden asianomaisille viranomaisille suhteellisesti tässä alempana mainittujen kannatusyksikköjen suhteessa. Jos pyydetään lisää kappaleita ja asiakirjoja, pyysivätpä niitä mainitut viranomaiset tai yhtiöt tai yksityiset henkilöt, on niistä maksettava erikseen.

Kansainvälisen toimiston on aina palveltava liiton jäseniä hankkimalla niille sellaisia teollisuusomistusoikeuden kansainvälistä käsittelyä koskevia erikoistietoja, jotka saattavat olla niille tarpeen.

Sen on vuosittain annettava toiminnastaan selonteko, joka on toimitettava kaikkien liiton jäsenten tietoon.

Ranskan kieli on kansainvälisen toimiston virallinen kieli.

Kansainvälisen toimiston kustannukset suorittavat sopimusmaat yhteisesti. Ne eivät missään tapauksessa saa nousta kuuttakymmentä tuhatta frangia suuremmiksi vuodessa.

Tähän kokonaissummaan sisältävän, kunkin maan kannatusosuuden määräämistä varten jaetaan sopimusmaat sekä myös ne maat, jotka myöhemmin ehkä yhtyvät liittoon, kuuteen luokkaan, joista kukin antaa kannatusta suhteellisesti määrätyn yksikköluvun mukaan:

1 luokka 25 yksikön mukaan

2 luokka 20 yksikön mukaan

3 luokka 15 yksikön mukaan

4 luokka 10 yksikön mukaan

5 luokka 5 yksikön mukaan

6 luokka 3 yksikön mukaan

Nämä koeffisientit kerrotaan kunkin luokan maiden lukumäärällä. Näin saatujen tulosten summa ilmaisee niiden yksikköjen lukumäärän, joihin koko kustannus jaetaan. Osamäärä ilmaisee kunkin yksikön osalle tulevan kannatusmäärän.

Kunkin sopimusmaan on liittoon yhtyessään ilmoitettava, mihin luokkaan se tahtoo lukeutua.

Sveitsin Valaliiton hallituksen on pidettävä silmällä kansainvälisen toimiston menoja, annettava tarpeellisia ennakkomaksuja ja tarkastettava vuotuinen tili, joka toimitetaan kaikkien muiden asianomaisten viranomaisten tietoon.

14 artikla.

Tämä sopimus on otettava ajoittaisten tarkastusten alaiseksi, jotta siihen saataisiin tehdyksi semmoisia parannuksia, jotka voivat edistää liiton rakenteen täydellistyttämistä.

Sitä tarkoitusta varten on aika ajoin jossakin sopimusmaassa pidettävä niiden edustajain välisiä konferensseja.

Sen maan asianomainen viranomainen, missä seuraava konferenssi on pidettävä, on velvollinen kansainvälisen toimiston avulla valmistelemaan konferenssin töitä.

Kansainvälisen toimiston johtajan on oltava saapuvilla konferenssien istunnoissa, ja hän saa olla mukana keskusteluissa, mutta ei päätösten teossa.

15 artikla.

Sopimusmaat varaavat kukin itselleen oikeuden tehdä keskenään erityisiä sopimuksia teollisuusomistusoikeuden suojelemisesta; sellaiset sopimukset eivät saa kuitenkaan olla ristiriidassa tämän sopimuksen määräysten kanssa.

16 artikla.

Ne maat, jotka eivät ole olleet tämän sopimuksen tekemisessä osallisina, saavat pyynnöstä siihen liittyä.

Sellainen liittyminen on diplomaattista tietä ilmoitettava Sveitsin Valaliiton hallitukselle, joka antaa sen tiedoksi kaikille muille hallituksille.

Liittymiseen sisältyy täydellä oikeusvoimalla kaikkien määräysten hyväksyminen ja oikeus päästä nauttimaan kaikkia niitä etuja, mitkä tässä sopimuksessa on säädetty, sekä astuu se voimaan kuukautta myöhemmin kuin Sveitsin hallitus on lähettänyt ilmoituksen siitä muille liittomaille, jollei liittyvä maa ole maininnut myöhempää päivämäärää.

16_bis artikla.

Sopimusmailla on oikeus siirtomaidensa, alusmaidensa, käskynalaisten ja suojelusalueidensa tahi joidenkuiden niiden puolesta milloin tahansa liittyä tähän sopimukseen.

Ne voivat tätä tarkoitusta varten joko julistaa kaikki siirtomaansa, alusmaansa, käskynalaiset ja suojelusalueensa sisältyvän tähän sopimukseen liittymiseensä, tahi nimenomaan mainita ne, jotka siihen sisältyvät, taikka rajoittua ilmoittamaan, mitkä siitä ovat poiserotetut.

Tämä julistus on kirjallisesti ilmoitettava Sveitsin Valaliiton hallitukselle ja sen toimesta kaikille toisille hallituksille.

Sopimusmaat voivat samalla tavoin siirtomaidensa, alusmaidensa, käskynalaisten tai suojelusalueidensa tahi joidenkuiden niiden puolesta irtisanoa sopimuksen.

17 artikla.

Tähän sopimukseen sisältyväin keskinäisten sitoumusten täyttäminen on, sikäli kuin voipi olla tarpeen, riippuvainen siitä, että semmoisia muotoseikkoja ja sääntöjä on oikein noudatettu, joiden käyttämistä sopimusmaat tuollaista täyttämistä varten olkoot perustuslain mukaisesti velvolliset vaatimaan; jonka ne täten sitoutuvat tekemään niin pian kuin suinkin.

17_bis artikla.

Tämä sopimus jää voimaan määräämättömäksi ajaksi, kunnes yksi vuosi on kulunut siitä päivästä, jolloin se irtisanottiin.

Sopimus sanotaan irti Sveitsin Valaliiton hallitukselle, ja irtisanominen koskee ainoastaan sitä maata, joka on sopimuksen irtisanonut. Muihin sopimusmaihin nähden jää sopimus voimaansa.

18 artikla.

Tämä asiakirja on vahvistettava ja vahvistuskirjat pantava talteen Washingtoniin viimeistäänkin 1p:nä huhtikuuta 1913. Se astuu voimaan niiden maiden kesken, jotka ovat sen vahvistaneet, yhden kuukauden kuluttua sen jälestä kuin mainittu aika on umpeen mennyt.

Tämä asiakirja loppupöytäkirjoineen astuu niihin maihin nähden, jotka ovat sen vahvistaneet, Pariisissa 20 p:lle maaliskuuta 1883 päivätyn sopimuksen ynnä siihen kuuluvan loppupöytäkirjan, Madridissa 15 p:nä huhtikuuta 1891 tehdyn kansainvälisen toimiston kannatusmaksua koskevan pöytäkirjan ja Brysselissä 14 p:nä joulukuuta 1900 tehdyn lisäasiakirjan sijaan. Vastamainitut asiakirjat ovat kuitenkin edelleenkin voimassa niihin maihin nähden, jotka eivät ole vahvistaneet tätä asiakirjaa.

19 artikla.

Tätä sopimusta on allekirjoitettava yksi ainoa kappale, joka pannaan talteen Pohjois-Amerikan Yhdysvaltain hallituksen arkistoon. Oikeaksi todistettu jäljennös on saman hallituksen toimesta annettava itsekunkin liittomaan hallitukselle.

Tämän vakuudeksi ovat asianomaiset valtuutetut allekirjoittaneet tämän sopimuksen.

Joka tehtiin Washingtonissa 2 päivänä kesäkuuta 1911 yhteen ainoaan kappaleeseen.

Loppupöytäkirja.

Ennenkuin kirjoittivat nimensä tämän päivän kohdalle päivätyn asiakirjan alle sopivat allekirjoittaneet valtuutetut seuraavasta:

1 artiklaan.

Sanonta "teollisuusomistusoikeus" on ymmärrettävä sen laajimmassa merkityksessä; siihen sisältyy kaikki tuotanto, mikä lukeutuu maatalousteollisuuden (viinit, vilja, hedelmät, karja y. m.) tahi ekstraktiiviteollisuuden (mineralit, mineralivedet y. m.) alaan.

2 artiklaan.

a) Sanonnalla "patentti" tarkoitetaan niitä patentin eri lajeja, joita sopimusmaiden lainsäädäntöjen mukaan saattaa esiintyä, niinkuin tuontipatentti, parannuspatentti y. m., ja tarkoittivatpa ne menettelytapaa tai tuotteita.

b)2 artiklan määräyksellä, jonka mukaan johonkin liittomaahan kuuluvilta ei vaadita vakituisen asuinpaikan ja liikelaitoksen omaamista, on selittävä merkitys, ja tulee siis olla sovellutettavissa kaikkiin oikeuksiin, jotka ovat syntyneet 20 p:nä maaliskuuta 1883 tehdyn sopimuksen perusteella ennen nyt puheena olevan asiakirjan voimaanastumista.

c)2 artiklan määräykset eivät koskettele minkään sopimusmaan sitä lainsäädäntöä, joka käsittelee tuomioistuinten prosessijärjestystä ja pätevyyttä, tahi kotipaikan valintaa, tai asiamiehen määräämistä, milloin sitä vaatii patenttia, hyödyllisyysmalleja, tavaramerkkejä y. m. koskeva lainsäädäntö.

4 artiklaan.

Kun on haettu suojelusta teollisuuskaavalle tai mallille jossakin maassa viitaten hyödyllisyysmallin suojelushakemuksen perusteella saatavaan etuoikeuteen, niin on etuoikeusaika laskettava vain niinkuin 4 artiklassa on määrätty teollisuuskaavoihin ja malleihin nähden.

6 artiklaan.

6 artiklan ensimäisen kappaleen määräys ei poista oikeutta vaatia hakijalta asianomaisen viranomaisen annettavaa todistusta kotimaassa toimitetusta oikeasta rekisteröimisestä.

Julkisten vaakunain, tunnuskuvain tai kunniamerkkien käyttämistä, johon asianomainen viranomainen ei ole antanut lupaa, tahi virallisten tarkastus- tai vakuusmerkintäin tahi -leimain käyttämistä, jonka joku liittoon kuuluvista maista on vahvistanut, voidaan pitää yleisen järjestyksen vastaisena 6 artiklan 3 momentin mukaan.

Semmoisia merkkejä älköön kuitenkaan katsottako yleisen järjestyksen vastaisiksi, jotka asianomaisella luvalla sisältävät julkisten vaakunain, kunniamerkkien tai tunnuskuvain jäljennöksiä.

Jotakin merkkiä ei voida myöskään pitää yleisen järjestyksen vastaisena siitä ainoasta syystä, että se ei ole merkkejä koskevan lainsäädännön jonkun määräyksen mukainen, jollei se määräys juuri tarkoita yleistä järjestystä.

Tätä loppupöytäkirjaa, joka on vahvistettava samaan aikaan kuin tänä päivänä tehty asiakirjakin, on pidettävä sen asiakirjan erottamattomana osana sekä voimaltaan, pätevyydeltään ja pysyväisyydeltään samanarvoisena kuin sitä.

Tämän vakuudeksi ovat asianomaiset valtuutetut allekirjoittaneet tämän pöytäkirjan. Joka tehtiin Washingtonissa 2 päivänä kesäkuuta 1911 yhteen ainoaan kappaleeseen.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.