31.12.1991

6.1 Työaikamuodot

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Kanteen perustelut

Metsäteollisuuden Työnantajaliitto on Paperiliittoa vastaan ajamassa kanteessa lausunut, että Yhtyneet Paperitehtaat Oy:n Raflatacin Tampereen tehtaalla oli lokakuun alussa 1991 käyty yhteistoiminnasta yrityksissä annetun lain edellyttämät neuvottelut henkilöstön lomauttamisesta. Neuvottelut olivat päättyneet 17.10.1991.

Neuvottelujen päättymisen jälkeen työnantaja oli 18.10. ja 19.10.1991 ilmoittanut työntekijöille siitä, että tuotantoa jouduttaisiin rajoittamaan 4.11.1991-12.1.1992 välisenä aikana. Siitä johtuen myös työntekijöitä tultaisiin lomauttamaan sanotun ajanjakson aikana siten, että lomautuksen kesto tuli olemaan yhteensä kaksi viikkoa kutakin työvuoroa kohti.

Lauantaina 19.10.1991 työntekijät olivat pitäneet työpaikalla kokouksen, johon oli osallistunut myös Paperiliiton Tampereen osasto n:o 50:n pääluottamusmies. Työntekijät eivät kokouksen jälkeen olleet palanneet työpaikoilleen, vaan olivat aloittaneet lakon. Lakkoon olivat ottaneet osaa tehtaan kaikki työntekijät lukuun ottamatta luottamusmiehiä ja ammattiosaston toimikunnan jäseniä. Lakkoon osallistuneiden työntekijöiden määrä oli ollut noin 150 henkeä.

Välittömästi lakon alkamisen jälkeen tuotantolaitoksen henkilöstöpäällikkö oli kehottanut pääluottamusmiestä ja ammattiosaston puheenjohtajaa ryhtymään toimenpiteisiin työrauhan palauttamiseksi. Lakon alkamispäivänä ammattiosasto oli järjestänyt työpaikalla kokouksen kello 14 alkaen. Siinä oli ollut tarkoitus antaa työntekijöille tietoa lomautukseen ja koulutukseen liittyvistä kysymyksistä. Kokouksen jälkeen kello 15.15 oli ammattiosaston puheenjohtaja ilmoittanut henkilöstöpäällikölle, ettei hän ollut saanut työtaistelua päättymään, vaan lakko jatkuisi aina seuraavan viikon tiistaihin tai keskiviikkoon saakka.

Maanantaina 21.10.1991 henkilöstöpäällikkö oli soittanut pääluottamusmiehelle, joka oli ilmoittanut lakon johtuvan lomautuksesta sekä siihen liittyvistä järjestelyistä. Lisäksi pääluottamusmies oli ilmoittanut lakon syyksi sen, etteivät työntekijät olleet halunneet hyväksyä viikonlopputyöskentelystä luopumista eikä vuorovapaajärjestelmän muuttamista. Tiistaina 22.10.1991 kello 12.30 pääluottamusmies oli toistanut aikaisemmin lausumansa ja esittänyt, että lakko voitaisiin lopettaa, jos työnantaja suostuisi sovitteluratkaisuna lomautuksen alkamisen siirtämiseen myöhemmäksi.

Työnantajan lomautusta koskevien ratkaisujen tekemisellä ja työtaistelun alkamisella oli selvä ajallinen yhteys.

Lakko oli kohdistunut työehtosopimuksen työnjohto-oikeutta koskevaan määräykseen sekä työaikamääräyksiin ja irtisanomissuojasopimukseen.

Ammattiosastoa oli kehotettu useita kertoja ryhtymään toimenpiteisiin työrauhan palauttamiseksi tehtaalla. Työtaistelun keston huomioon ottaen ammattiosaston toimenpiteitä työrauhan palauttamiseksi oli pidettävä riittämättöminä. Myös oli huomattava, että työtaisteluun oli osallistunut noin puolet ammattiosaston työssäkäyvistä jäsenistä ja, luottamushenkilöitä lukuun ottamatta, kaikki tehtaan työntekijät.

Paperiliittoa oli kehotettu jo lakon alkamispäivänä ryhtymään toimenpiteisiin työrauhan palauttamiseksi tehtaalla. Tiistaina 22.10.1991 oli Paperiliittoa toistamiseen kehotettu toimimaan työtaistelun lopettamiseksi. Koska lakko oli jatkunut, ei Paperiliiton toimenpiteitä voitu pitää riittävinä.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Metsäteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut Paperiliiton ja Paperiliiton Tampereen osasto n:o 50:n tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuslain mukaisten velvollisuuksien rikkomisesta.

Vastineen perustelut

Paperiliitto on lausunut, että työntekijät olivat 23.10.1991 kello 21 aloittamassaan kokouksessa yksimielisesti päättäneet työhön paluusta. Työt olivat käynnistyneet vielä samana iltana kello 22 alkavassa yövuorossa.

Tehtaalla oli useiden vuosien kuluessa havaittu, että kesälomakauden jälkeen tilausten määrä oli tilapäisesti vähentynyt. Näin oli tapahtunut riippumatta siitä, vallitsiko alalla lama vai korkeasuhdanne. Tämän ilmiön tasoittamiseksi oli tehtaalla sovittu joitakin vuosia sitten poikkeavista vuosilomajärjestelyistä. Tällä oli tähdätty siihen, ettei vuoroja tarvitsisi keskeytymättömässä työaikamuodossa 37 lopettaa eikä lomautustarvetta ilmenisi.

Tehtaalla oli vuonna 1988 solmittu tuotannon kehittämissopimus, jossa oli investointien avulla tähdätty tehokkuuden lisäämiseen eri tuotantoyksiköissä. Työntekijät olivat tuossa yhteydessä esittäneet huolestumisensa siitä, että sopimuksen toteuttaminen saattoi johtaa lomautuksiin. Työnantajan edustaja oli tuolloin ilmoittanut, että työnantaja olisi tällaisissa tilanteissa valmis koulutusjärjestelyihin, joilla lomautustarve voitaisiin poistaa.

Vuoden 1991 aikana työnantaja oli kertonut tehtaan operatiivisen tuloksen ylittäneen tulo- ja menoarvion mukaisen tuloksen. Ylitys oli ilmoituksen mukaan alkuvuonna 1991 ollut 13 miljoonaa markkaa. Työntekijöille oli sen vuoksi tullut yllätyksenä tieto tuotannon rajoittamisesta niin, että työntekijöitä lomautettaisiin. Neuvottelut asiasta oli aloitettu 11.10.1991. Niissä oli yhtenä vaihtoehtona ollut esillä muun muassa koulutuksen järjestäminen. Työntekijät olivat olleet sitä mieltä, että koulutus tulisi järjestää työnantajan aikaisempien ilmoitusten mukaisesti koulutussopimuksen mukaisena koulutuksena. Työnantaja oli kuitenkin esittänyt koulutuksen järjestämistä työllisyyskoulutuksena. Työnantaja oli esittänyt oman ehdotuksensa uhkaavassa sävyssä.

Työnantaja oli todennut 17.10.1991 pidetyssä kokouksessa neuvotteluvelvoitteen täyttyneeksi, vaikka neuvottelujen aloittamisesta ei ollutkaan kulunut seitsemää päivää. Työntekijät olivat asiasta olleet eri mieltä, mikä kävi ilmi kokouksen pöytäkirjasta. Työnantaja oli ryhtynyt jakamaan lomautusilmoituksia tehtaalla kanteessa kerrottuina aikoina. Lomautusilmoitukset oli laadittu siten, että työntekijät olivat saattaneet perustellusti ilmoituksen luettuaan käsittää asian niin, että lomautus kestäisi 4.11.1991 - 12.1.1992 välisen ajan.

Tehtaan pääluottamusmies oli kutsuttu lauantaiaamuna 19.10.1991 puhelimitse kotoaan työpaikalle työntekijöiden järjestämään kokoukseen, jossa työntekijät olivat vaatineet selvitystä sekavaan tilanteeseen. Tunnelma oli kuitenkin ollut jo niin kiihtynyt, ettei pääluottamusmies ollut pystynyt kehotuksillaan saamaan työntekijöitä palaamaan työhönsä, vaan he olivat poistuneet tehtaalta. Välittömästi lakon alkamisen jälkeen ammattiosaston edustajilta ei ollut vaadittu toimenpiteitä työrauhan palauttamiseksi. Ensimmäisen kerran henkilöstöpäällikkö ja ammattiosaston puheenjohtaja olivat keskustelleet tilanteesta 19.10.1991 hieman ennen kello 14.

Jo torstaina 17.10.1991 pidetyssä kokouksessa työntekijät olivat sopineet työnantajan kanssa, että he pitäisivät tiedotustilaisuuden lomautustilanteesta lauantaina 19.10.1991 kello 14 tehtaalla. Kokouksessa pääluottamusmies ja ammattiosaston puheenjohtaja olivat yrittäneet selvittää syntynyttä tilannetta ja palauttaa työrauhan siinä kuitenkaan onnistumatta. Kokouksen jälkeen ammattiosaston puheenjohtaja oli pyytänyt henkilöstöpäälliköltä työntekijöiden osoitteita ja puhelinnumeroita, koska puheenjohtaja tiesi työnantajalla olevan luettelon niistä. Ammattiosasto olisi näin voinut yrittää tavoittaa työntekijöitä. Koska ammattiosastoon kuului myös toisen Yhtyneet Paperitehtaat Oy:n tulosyksikön työntekijöitä, ei osaston omasta jäsenluettelosta olisi vaikeuksitta pystytty selvittämään kummassa tulosyksikössä ja missä työaikamuodossa jäsenluettelossa mainittu työntekijä työskenteli. Henkilöstöpäällikkö oli kieltäytynyt hakemasta luetteloa käsiinsä. Ammattiosasto ei siten ollut voinut aloittaa jäsenistön kutsumista takaisin työhön välittömästi.

Ammattiosaston toimikunta oli kokoontunut sunnuntaina 20.10.1991 ja päättänyt toimenpiteistä töiden käynnistämiseksi. Yhteydenottoa jäsenistöön oli hidastanut jäsenistön osoite- ja puhelinnumerotietojen puute. Tiistaiiltana pidetyssä työntekijöiden kokouksessa työntekijät olivat edelleen kieltäytyneet käynnistämästä töitä ilmoittaen, että työnseisaus jatkui ainakin perjantaihin saakka. Ammattiosaston toimikunta oli kokoontunut keskiviikkona 23.10.1991, ja tähän kokoukseen oli ottanut osaa myös Paperiliiton palkkasihteeri. Kokouksessa oli päätetty ryhtyä välittömästi käynnistämään töitä. Samana iltana kello 21 pidetyssä työntekijöiden kokouksessa oli yksimielisesti päätetty töiden aloittamisesta. Se oli tapahtunut kello 22.

Henkilöstöpäällikön ja pääluottamusmiehen käymiä keskusteluja oli kanteessa selostettu epätarkasti. Pääluottamusmies ei ollut ilmoittanut lakon syyksi sitä, että työntekijät eivät halunneet hyväksyä viikonlopputyöskentelystä luopumista eikä vuorovapaajärjestelmän muuttamista. Keskusteluissa pääluottamusmies oli muistuttanut henkilöstöpäällikköä aikaisemmista sopimuksista ja järjestelyistä sekä niiden tarkoituksista.

Työnseisauksen alettua ammattiosaston edustajat olivat tehneet voitavansa työrauhan palauttamiseksi. Työnantajan oma haluttomuus muun muassa osoitetietojen luovuttamisessa oli vaikeuttanut ammattiosaston toimintaa. Toisaalta työnantaja oli omalla menettelyllään antanut aihetta työstä kieltäytymiseen. Ammattiosaston toiminta oli ollut sikäli tuloksellista, että lakon kestoa oli onnistuttu huomattavasti rajoittamaan.

Metsäteollisuuden Työnantajaliiton kirjeen saapumisen aikoihin Paperiliitto oli jo lähettänyt ammattiosaston puheenjohtajalle ja pääluottamusmiehelle sähkeet työrauhan palauttamiseksi. Paperiliiton palkkasihteeri oli ottanut osaa ammattiosaston toimikunnan kokoukseen, jonka tekemän päätöksen perusteella työt oli saatu käynnistetyiksi. Paperiliitto oli myös ilmoittanut toimistaan työnantajaliitolle.

Ammattiosaston ja Paperiliiton toimet olivat olleet riittäviä ja tuloksekkaita.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Paperiliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

Kanteen perustelut

Paperiliitto on Metsäteollisuuden Työnantajaliittoa ja Yhtyneet Paperitehtaat Oy:tä vastaan ajamassa kanteessa lausunut, että työnantaja oli aloittanut neuvottelut työntekijöiden lomauttamisista perjantaina 11.10.1991. Työnantaja ja työntekijäryhmät olivat neuvotteluissa olleet erimielisiä muun muassa lomautustarpeesta ja toisaalta mahdollisten lomautusten toteuttamistavasta. Neuvottelussa torstaina 17.10.1991 työnantaja oli katsonut, että yhteistoimintalain ja työehtosopimuksen mukainen määräaika oli kulunut ja neuvotteluvelvoite täyttynyt. Työntekijät ja toimihenkilöt eivät olleet voineet hyväksyä työnantajan esittämää käsitystä. Työnantaja oli merkinnyt pöytäkirjaan oman näkemyksensä päätökseksi ja ryhtynyt seuraavana päivänä jakamaan lomautusilmoituksia työntekijöille.

Paperiteollisuuden työehtosopimuksessa oli sovittu siitä, että yhteistoimintalain 6 §:n 1-5 kohtien mukaiset yhteistoimintamenettelyn piiriin kuuluvat asiat samoin kuin yhteistoimintalain 8 §:n säännökset olivat työehtosopimuksen osia. Siten työnantajan, joka halusi lomauttaa työntekijöitään, ei voitu katsoa täyttäneen neuvotteluvelvoitettaan ennen kuin asiasta oli sovittu yhteistoimintamenettelyssä tai neuvottelujen alkamisesta oli kulunut vähintään seitsemän päivää. Työntekijöiden käsityksen mukaan määräaika olisi täyttynyt vasta 18.10.1991. Yhtyneet Paperitehtaat Oy oli Raflatacin tuotantolaitoksella rikkonut työehtosopimusta.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Paperiliitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Yhtyneet Paperitehtaat Oy oli Raflatacin tehtaalla rikkonut työehtosopimuksen 23 §:n osana olevia yhteistoimintalain säännöksiä toteamalla määräaikaisia lomautuksia koskeneen neuvotteluvelvoitteen täyttyneeksi, vaikka neuvottelujen aloittamisesta ei ollut kulunut seitsemää päivää, ja ratkaisemalla tämän jälkeen yhteistoimintalain 6 §:n 3 b kohdassa tarkoitetun asian. Lisäksi Paperiliitto on vaatinut Yhtyneet Paperitehtaat Oy:n tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuslain 7 §:n nojalla.

METSÄTEOLLISUUDEN TYÖNANTAJALIITON JA YHTYNEET PAPERITEHTAAT OY:N VASTINE

Vastineen perustelut

Työnantajaliitto ja yhtiö ovat lausuneet, että työnantaja oli antanut tiistaina 8.10.1991 yhteistoimintalain 7 a §:ssä tarkoitetun neuvotteluesityksen. Sen pohjalta oli aloitettu neuvottelut työpaikalla perjantaina 11.10.1991. Neuvotteluja oli käyty sanottuna päivänä ja 16.10. sekä 17.10.1991. Torstaina 17.10.1991 käydyn neuvottelun lopussa oli työnantaja todennut, että neuvotteluja ei ollut syytä jatkaa, koska mitään asiaan ratkaisevasti vaikuttavaa ei ollut tullut esille. Neuvottelujen alkamisesta oli tuolloin kulunut seitsemän päivää.

Neuvottelussa henkilöstöryhmien edustajat eivät olleet asettaneet kyseenalaiseksi sitä, etteikö neuvotteluvelvollisuus työnantajan puolelta olisi tullut täytetyksi, mutta he olisivat olleet halukkaita jatkamaan neuvotteluja vielä seuraavalla viikolla. Neuvottelun päättymistä seuraavina päivinä työnantaja oli antanut työntekijöille lomautusilmoitukset.

Seuraavalla viikolla tiistaina 22.10.1991 neuvotteluja oli jatkettu pääluottamusmiehen kanssa. Pääluottamusmies oli vaatinut, että lomautukset olisi pitänyt siirtää alkamaan 12.1.1992. Vaatimukseen työnantaja ei ollut suostunut. Työnantajapuolella oli haluttu olla joustavia, mistä syystä ajanjakso, jolloin lomautukset tultaisiin toimeenpanemaan, oli siirretty alkamaan viikkoa myöhemmin. Vastaavasti myös ajanjakson päättymisajankohtaa oli siirretty viikkoa myöhemmäksi. Asiasta oli ilmoitettu pääluottamusmiehelle 23.10.1991 ja työntekijöille annettu muutosta vastaavat lomautusilmoitukset.

Työnantajan oli katsottava kysymyksessä olevassa tilanteessa täyttäneen neuvotteluvelvoitteensa, kun neuvottelujen alkamisesta oli kulunut vähintään seitsemän päivää. Laissa ei ollut säädetty, miten kysymyksessä oleva aika laskettiin. Työehtosopimuksessa ei ollut määräajan laskemisesta määräyksiä.

Neuvotteluvelvoitteen täyttymisen kannalta oli oleellista, että työnantaja asiaa käsiteltäessä oli toisaalta tuonut ilmi suunnittelemansa toimenpiteen perusteet, vaikutukset ja mahdolliset ratkaisuvaihtoehdot ja toisaalta antanut neuvotteluun osallistuneille henkilöstöryhmien edustajille mahdollisuuden lausua käsityksensä asiasta. Nämä vaatimukset olivat toteutuneet käydyissä neuvotteluissa. Neuvotteluvelvoitteen täyttyminen ei edellyttänyt sen toteamista osapuolten kesken. Toisaalta oli tarpeellista ilmoittaa osapuolille neuvottelujen päättymisestä.

Työnantaja ei olisi ollut lain eikä työehtosopimuksenkaan perusteella velvollinen jatkamaan neuvotteluja enää 18.10.1991. Henkilöstön asemaan vaikuttavat toimenpiteet oli toteutettu 18.10. ja 19.10.1991, kun työntekijöille oli annettu lomautusilmoitukset. Ilmoitusten antamisesta oli alkanut kulua työehtosopimuksen mukainen lomautusilmoitusaika.

Jos katsottaisiin, ettei työnantaja ollut täyttänyt neuvotteluvelvoitettaan, virheellisyys olisi joka tapauksessa korjaantunut, koska neuvotteluja oli jatkettu 22.10.1991. Neuvottelun tuloksena lomautusten alkamista oli siirretty viikolla. Lomautuksia ei näin ollen ollut toteutettu aikaisemmin ilmoitetulla tavalla.

Työehtosopimuslain 7 §:n mukaan hyvityssakkoon tuomitseminen edellytti tahallisuutta tai tuottamusta. Kun työnantaja joutui tulkitsemaan lakia, josta puuttuivat määräaikojen laskemista koskevat säännökset, ja kun työehtosopimuksessa ei ollut neuvotteluvelvoitteen laskemista koskevia määräyksiä eikä oikeuskäytäntöä asiassa ollut, hyvityssakkoon tuomitseminen ei voinut olla kohtuullista.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Työnantajaliitto ja yhtiö ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

Perustelut

Yhtyneet Paperitehtaat Oy:n Raflatacin Tampereen tehtaalla on 8.10.1991 annettu henkilökunnan edustajille neuvotteluesitys yhteistoimintaneuvottelujen aloittamisesta 11.10.1991. Esitystä on perusteltu sillä, että tehtaan tilauskannan voimakas heikentyminen on edellyttänyt henkilöstömäärän sopeuttamista vastaamaan tuotannollista ja taloudellista tilannetta. Yhteistoimintaneuvotteluissa on ollut esillä muun muassa kysymys lomauttamisista. Neuvotteluja on käyty 11.10., 16.10. ja 17.10.1991. Työntekijät ja teollisuustoimihenkilöt ovat viimeisessä neuvottelutilaisuudessa esittäneet neuvottelujen jatkamista, mutta työnantaja ei ole pitänyt tarpeellisena neuvottelujen lykkäämistä. Työnantaja on neuvottelussa todennut, että neuvotteluvelvoite on täyttynyt ja että lomautukset alkavat 4.11.1991 aikaisemmin esitetyllä tavalla.

Työnantaja on 18. ja 19.10.1991 antanut kullekin työntekijälle lomautusilmoituksen. Työntekijöille on ilmoitettu, että 4.11.1991 - 12.1.1992 välisenä aikana tapahtuvan tuotannon supistamisen vuoksi kukin heistä lomautetaan sanotun ajanjakson kuluessa kahdeksi viikoksi. Ilmoituksessa on määrätty kunkin työntekijän lomautusaika. Seuranneella viikolla on ammattiosaston edustajan ja työnantajan edustajan kesken käytyjen keskustelujen jälkeen lomautusaikojen alkaminen siirretty viikkoa myöhemmäksi.

Työnantajan ja työntekijöiden kesken on 17.10.1991 neuvottelujen aikana sovittu, että työntekijät pitäisivät tiedotustilaisuuden syntyneestä tilanteesta 17.10.1991 ja 19.10.1991.

Käydyissä yhteistoimintaneuvotteluissa työnantajapuolelta on tuotu esiin mahdollisuuksina tilanteen selvittämiseksi lomautukset ja työvoimapoliittisen aikuiskoulutuksen järjestäminen. Lisäksi on työntekijöille ilmoitettu, että noudatettavaa työaikamuotoa muutetaan lopettamalla lauantai- ja sunnuntaityön teettäminen.

Työntekijät ovat olleet tyytymättömiä tehtyihin ratkaisuihin. Tyytymättömyyttä on aiheuttanut lomautusten toimeenpanemisen ohella myös se, että koulutusta ei ole aiottu järjestää työnantajan kustannuksella ja sekin, että lauantai- ja sunnuntaityön päättyminen merkitsisi ansioiden menetystä.

Työnantajan menettelyn johdosta työntekijät ovat lauantaiaamuna 19.10.1991 noin kello 9.30 ryhtyneet lakkoon. Työntekijöitä on osallistunut samana päivänä kello 14 työpaikalla pidettyyn aikaisemmin sovittuun tiedotustilaisuuteen. Sen päätyttyä lakko on jatkunut niin, että se on päättynyt keskiviikkoiltana 23.10.1991 yövuoron alkaessa. Lakkoon on kaikkiaan ottanut osaa noin 150 työntekijää. Se on työtaistelutoimenpiteenä kohdistunut työehtosopimuksen määräyksiin lomauttamisesta, työnjohtooikeudesta ja työajasta.

Paperiliiton Tampereen osasto n:o 50:n pääluottamusmies on ollut mukana lakon alettua 19.10.1991 pidetyssä tiedotustilaisuudessa, mutta hän ei ole saanut työntekijöitä palaamaan töihin. Ammattiosaston ja luottamusmiesten on ilmoitettu lakon alettua ryhtyneen toimenpiteisiin lakkoon jääneiden työntekijöiden tavoittamiseksi. Kun työnantaja ei ole kyennyt antamaan työntekijöiden osoitetietoja ammattiosaston edustajien käyttöön, yhteydenotossa on tapahtunut viivästystä.

Ammattiosaston toimikunta on pitänyt kokouksen sunnuntaina 20.10.1991. Sen jälkeen toimikunnan toimesta on lakossa olleet työntekijät saatu kutsutuksi kokoukseen työpaikalle 22.10.1991 illalla ja sen jälkeen uudelleen seuraavana iltana. Ammattiosaston toimikunnan kokouksen suosituksen perusteella työntekijät ovat päättäneet kerrotuin tavoin lopettaa lakon 23.10.1991. Viimeksi pidetyssä ammattiosaston toimikunnan kokouksessa on ollut paikalla Paperiliiton palkkasihteeri.

Kun pääluottamusmiehen ja ammattiosaston toimenpiteet ovat osoittautuneet lakon alkuvaiheessa tuloksettomiksi, olisi ammattiosaston tullut ryhtyä ripeämpiin ja tehokkaampiin toimiin työtaistelun pikaiseksi lopettamiseksi. Lakon laajuuden ja sen keston vuoksi ammattiosaston on katsottava laiminlyöneen sille kuuluvan valvontavelvollisuuden.

Paperiliitto on myöntänyt saaneensa tiedon työtaistelusta sen alettua. Paperiliitolta on uudelleen 22.10.1991 vaadittu toimia lakon lopettamiseksi. Paperiliitto on samoihin aikoihin kirjallisesti vaatinut ammattiosaston puheenjohtajaa ja pääluottamusmiestä palauttamaan työrauhan. Paperiliiton palkkasihteeri on ollut saapuvilla ammattiosaston toimikunnan 23.10.1991 pidetyssä kokouksessa, jossa tehdyn päätöksen perusteella lakko on saatu päättymään. Työtuomioistuin katsoo, ettei Paperiliiton toimet työrauhan turvaamiseksi ole olleet riittävän tehokkaita alkuvaiheessa, joten liittokin on laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Paperiliitto on kanteessaan katsonut Yhtyneet Paperitehtaat Oy:n rikkoneen työehtosopimuksen osaksi otettuja yhteistoiminnasta yrityksessä annetun lain säännöksiä toteamalla 17.10.1991 pidetyssä neuvottelussa neuvotteluvelvoitteensa täytetyksi, vaikka neuvottelun alkamisesta luettava määräaika ei vielä tuolloin ole kulunut umpeen, ja ratkaisemalla neuvottelun kohteena olleen asian.

Edellä mainitun lain 8 §:n 2 momentin mukaan työnantaja ei ole täyttänyt neuvotteluvelvoitettaan sellaisessa asiassa, josta kanteessa on kysymys, ennen kuin neuvottelun alkamisesta on kulunut vähintään seitsemän päivää, jollei asiaa ole sovittu. Asianosaiset ovat olleet eri mieltä siitä, miten tuollainen seitsemän päivän määräaika on laskettava.

Laissa ei ole säädetty tarkemmin määräajan laskemisesta. Kysymys ei ole liioin ollut esillä asianosaisten välisissä työehtosopimusneuvotteluissa. Hallituksen esityksen perusteluissa on ainoastaan todettu, että määräaika lasketaan neuvottelujen alkamisesta.

Epäselväksi on jäänyt, lasketaanko se päivä, jona neuvottelut on aloitettu, mukaan seitsemän päivän aikaan vai ei. Hallituksen esityksen perusteluissa oleva ajan laskemista koskeva maininta voidaan käsittää niin, että siinä on tarkoitettu antaa säännökselle sellainen sisältö, jonka mukaan neuvottelun alkamispäivä sisältyisi määräaikaan yhtenä sen seitsemästä päivästä. Yhtä mahdollista on, että maininnalla on tarkoitettu vain todeta määräajan laskemisen alkavan neuvottelujen alkamisesta erotukseksi niistä tilanteista, joissa määräaika saman lain mukaan alkaa neuvotteluesityksen tekemisestä.

Edellä mainitussa 17.10.1991 pidetyssä neuvottelussa on ollut esillä neuvottelujen jatkamisen ohella kysymys siitä, voidaanko työnantajalle kuuluva neuvotteluvelvollisuus katsoa jo tuolloin täyttyneeksi, mutta asia on jäänyt vastakkaisten mielipiteiden varaan.

Työtuomioistuimen mielestä neuvotteluille varattava seitsemän päivän aika ei ole kulunut umpeen vielä neuvotteluja käytäessä 17.10.1991. Neuvotteluille varattava aika lasketaan täysinä päivinä. Neuvottelutilaisuus on pidetty jo seitsemäntenä päivänä neuvottelujen aloittamisesta lukien, aloittamispäivä mukaan luettuna, eikä neuvotteluaika laskentatavasta riippumatta ole voinut vielä tuolloin olla kulunut umpeen.

Neuvotteluvelvollisuuden täyttymisellä on yhteistoiminnasta yrityksissä annetun lain 7 §:n mukaan se merkitys, että työnantaja voi vasta sen jälkeen ratkaista neuvotteluvelvollisuuden piiriin kuuluvan asian. Asian ratkaisemisella lainkohdassa on ymmärrettävä tarkoitetun päätöksen tekemistä neuvottelujen kohteena olevasta asiasta. Työnantaja ei siten voi päättää neuvotteluvelvollisuuden piiriin kuuluvaa asiaa ennen neuvotteluvelvollisuuden täyttämiselle varattavan ajan umpeen kulumista, vaikka päätöksen kohteena olevan toimenpiteen toteuttaminen siirtyisi myöhempään ajankohtaan.

Puheena olevasta neuvottelusta laaditun pöytäkirjan mukaan Yhtyneet Paperitehtaat Oy on alussa kerrotuin tavoin todennut, että lomautukset toteutetaan esitetyllä tavalla 4.11.1991. Lomautuksia on ryhdytty toteuttamaan antamalla lomautusilmoitukset 18. ja 19.10.1991. Esitetystä selvityksestä on pääteltävissä, että lomautusilmoitusten sisältö on vastannut 17.10.1991 tehtyä päätöstä.

Sillä seikalla, että lomautusten alkamista on myöhemmin siirretty, ei ole asian ratkaisemisen kannalta merkitystä.

Vaikka yhtiöllä ei ole ollut velvollisuutta jatkaa neuvottelemista sen jälkeen, kun lomautustoimenpiteiden perusteet, vaikutukset ja vaihtoehdot on selvitetty, yhtiö ei kuitenkaan ole saanut päätöksellä ratkaista lomauttamisten toimeenpanemista ennen neuvotteluvelvollisuuden täyttymistä. Näin menetellessään yhtiö, jonka olisi pitänyt käsittää toimivansa vastoin työehtosopimuksen osana olevia, edellä selostettuja määräyksiä, on työehtosopimuslain 7 §:ssä kielletyllä tavalla rikkonut työehtosopimusta.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin kanteen siten hyväksyen vahvistaa, että Yhtyneet Paperitehtaat Oy on menetellyt kanteessa tarkoitetuissa yhteistoimintaneuvotteluissa vastoin työehtosopimuksen 34 §:n määräystä ratkaisemalla neuvottelun kohteena olleen lomautusten toteuttamista koskevan asian ennen kuin neuvotteluvelvoite on täyttynyt.

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Paperiliiton Tampereen osasto n:o 50:n ja Paperiliiton maksamaan hyvityssakkoa Metsäteollisuuden Työnantajaliitolle valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä, ammattiosaston 18 000 markkaa ja liiton 10 000 markkaa. Yhtyneet Paperitehtaat Oy tuomitaan saman lain 7 §:n nojalla työehtosopimuksen rikkomisesta maksamaan hyvityssakkoa Paperiliitolle 10 000 markkaa.

Paperiliiton kanne hylätään muutoin.

Paperiliitto ja Paperiliiton Tampereen osasto n:o 50 velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Metsäteollisuuden Työnantajaliiton oikeudenkäyntikulut 2 400 markalla 16 prosentin korkoineen tuomion antamispäivästä lukien. Yhtyneet Paperitehtaat Oy:n tulee korvata Paperiliiton oikeudenkäyntikulut 2 700 markalla samalla tavalla laskettavine korkoineen. Muutoin saavat asianosaiset pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Pelkonen puheenjohtajana sekä Suhonen, Äimälä, Tuulensuu, Kuivanen ja Pohja jäseninä.

Eri mieltä olevan jäsen Tuulensuun lausunto, johon jäsen Äimälä yhtyi:

Metsäteollisuuden Työnantajaliiton kanteesta annetusta tuomiosta olen samaa mieltä kuin enemmistö.

Paperiliiton kanteen johdosta totean, että yhteistoimintaneuvottelukunnassa 17.10.1991 kello 15 alkaen pidetyn kokouksen pöytäkirjaan on tehty edellä mainitut neuvottelujen jatkumista koskevat merkinnät. Pöytäkirjassa olevista merkinnöistä ei voida päätellä, onko ja millä tavoin neuvotteluissa ollut esillä asian ratkaisemisessa keskeiseksi muodostunut kysymys siitä, millainen kanta osapuolilla on mahdollisesti ollut siihen kysymykseen, milloin neuvotteluvelvoite olisi katsottu sillä tavoin täyttyneeksi, että työnantaja on saattanut ryhtyä lomauttamistoimenpiteisiin. Työtuomioistuimessa kuultujen todistajien lausumien mukaan neuvotteluissa on otettu esille tämä kysymys. Työnantajapuolen yhteistoimintaneuvottelussa esittämää lausumaa siitä, että työnantaja ei näe tarvetta jatkaa neuvottelua, koska mitään asiaan ratkaisevasti vaikuttavaa ei ole tullut esille, ja toteamusta, että lomautus alkaa 4.11.1991 esitetyllä tavalla, ei vallinneessa tilanteessa esitetyn selvityksen valossa kuitenkaan voida pitää sellaisena asian ratkaisuna, jota tarkoitetaan tulkittavassa määräyksessä. Asiassa ei nimittäin ole väitettykään, etteikö neuvottelujen kohteena olleisiin lomautuksiin ryhdyttäessä olisi kulunut neuvottelujen aloittamisesta yhteistoimintalaissa säädetty määräaika, tai että lomautuksiin olisi tarkoitettu ryhtyä aikaisemmin.

Yhtyneet Paperitehtaat Oy ei näin ollen ole menetellyt työehtosopimuksen vastaisesti. Hylkään sitä vastaan ajetun kanteen, mutta määrään, että yhtiö saa pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.