18.10.2011

Tampereen käräjäoikeuden tuomio 18.11.2008

Käräjäoikeus katsoi syyttäjän syytteestä selvitetyksi, että A oli yhdessä toisen henkilön kanssa 18. ja 23.12.2000 välisenä aikana tunkeutunut B:n ja C:n omistamaan omakotitaloon rikkomalla ulko-oven lasin ja anastanut asunnosta koruja, kelloja, ruokailuvälineitä, alkoholijuomia ja rahaa yhteensä noin 3 000 - 4 000 euron arvosta.

Käräjäoikeus totesi, että varkauden ankaroittamisperusteena oli muun muassa murtautuminen asuttuun asuntoon. Tämä edellytti, että asunto oli asuttu siihen aikaan, kun anastaminen tapahtui. Tässä tapauksessa asukkaat, jotka olivat A:n isovanhempia, olivat olleet tekohetkellä Espanjassa ja heidän oli ollut tarkoitus tulla kotiin jouluksi. Talonvahtina oli toiminut heidän poissa ollessaan eräs tuttava. Asuntomurtoon liittyi muun muassa yksityisyyden ja oman elämänpiirin loukkaus, eikä asutun asunnon käsite edellyttänyt sitä, että asunnossa olisi tekohetkellä asukas paikalla. Käräjäoikeus katsoi, että A:n teko oli B:n ja C:n poissaolosta huolimatta loukannut heidän yksityisyyttään, mikä oli mitä ilmeisimmin synnyttänyt heille turvattomuuden tunteen. Kysymyksessä oli siten murtautuminen asuttuun asuntoon.

Käräjäoikeus katsoi edelleen, että A:n teko osoitti myös suunnitelmallisuutta, koska hän oli tunkeutunut isovanhempiensa omakotitaloon tietäen heidän olevan Espanjassa. A ei ollut myöskään ottanut huomioon eikä varmistanut, ettei asunnossa tosiasiallisesti ollut ketään muuta henkilöä tekohetkellä. A:n tekoa oli pidettävä kokonaisuutena arvostellen törkeänä.

Käräjäoikeus tuomitsi A:n törkeästä varkaudesta kuuden kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Aulikki Stenbäck ja lautamiehet.

Turun hovioikeuden tuomio 7.12.2009

A valitti hovioikeuteen vaatien, että syyte hylätään.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden ratkaisua.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Riitta Jousi, Riitta Santo ja Hannele Satopää. Esittelijä Martta Plathin.

Perustelut

Kysymyksenasettelu

1. A on yhdessä toisen henkilön kanssa tunkeutunut isovanhempiensa omistamaan omakotitaloon näiden ollessa viettämässä talvea Espanjassa ja anastanut sieltä omaisuutta alempien oikeuksien selvitetyksi katsoman mukaan noin 3 000 - 4 000 euron arvosta. Hänen on katsottu murtautuneen asuttuun asuntoon, ja varkautta on sen vuoksi ja myös kokonaisuutena arvostellen pidetty törkeänä.

2. Rikoslain 28 luvun 2 §:n 1 momentin 5 kohdan mukaan rikoksentekijä on tuomittava törkeästä varkaudesta, jos tämä murtautuu asuttuun asuntoon ja varkaus myös kokonaisuutena arvostellen on törkeä. Korkeimmassa oikeudessa on ensisijaisesti kysymys siitä, onko teon kohteena ollutta asuntoa pidettävä laissa tarkoitetulla tavalla asuttuna.

Sovellettavan säännöksen tulkinnasta

3. Säännöksen esitöistä (HE 66/1988 vp s. 38) ilmenee, että murtautuminen asuttuun asuntoon on katsottu aiheelliseksi ottaa törkeän varkauden tekomuodoksi sen vuoksi, että teko loukkaa kotirauhaa ja on omiaan herättämään erityistä turvattomuuden tunnetta, koska se voi johtaa väkivaltaan. Esitöissä todetaan, että asunnon tulee olla asuttu siihen aikaan kun anastaminen tapahtuu eikä esimerkiksi murtautuminen talvella asumattomaan kesähuvilaan tekisi sinänsä varkautta törkeäksi.

4. Korkein oikeus toteaa, ettei säännöksen soveltaminen edellytä sitä, että asukkaat ovat asunnossa murtautumisen tapahtuessa. Asukkaiden ollessa poissakin murtautuminen asuttuun asuntoon on omiaan herättämään turvattomuuden tunnetta ja loukkaamaan heidän kotirauhaansa. Poissaolon syyllä tai pituudella ei ole tässä suhteessa juurikaan merkitystä. Varallisuuden kasvu ja yhteiskunnallinen kehitys ovat johtaneet myös siihen, että ihmisillä yhä useammin on eri syistä käytössään useampiakin asuntoja, joita he käyttävät kulloisenkin tarpeensa mukaan asumiseensa. Huomioon ottaen säännöksen suojaamistarkoitus tällaisessa tapauksessa ei ole perusteltua tehdä eroa eri asuntojen välillä. Esitöistäkin ilmenevin tavoin asuttuna asuntona ei kuitenkaan voida pitää sellaista asuntoa, jota ei selvästi esimerkiksi johonkin vuodenaikaan voida käyttää asumiseen.

Arviointi tässä tapauksessa

5. Rikoksen kohteena on ollut B:n ja C:n vakituisesti asumiseensa käyttämä omakotitalo. He ovat rikoksen tapahtuessa olleet viettämässä talvea Espanjassa ja palaamassa kotiinsa jouluksi. Asunto on ollut asumisvalmiudessa ja asunnosta on asianomistajien ollessa poissa pitänyt huolta eräs heidän tuttavansa. Vaikka A ja B ovat sanotusta syystä pitempään olleet poissa asunnostaan, rikos on kuitenkin edellä mainituin tavoin loukannut heidän kotirauhaansa. Korkein oikeus katsoo, että murtautuminen on kohdistunut sovellettavassa säännöksessä tarkoitettuun asuttuun asuntoon.

6. Varkauden katsominen törkeäksi edellyttää lisäksi, että tekoa on myös kokonaisuutena arvostellen pidettävä törkeänä. A on murtautuessaan taloon tiennyt, että hänen isovanhempansa olivat Espanjassa. Alemmat oikeudet ovat tästä seikasta päätelleet, että teko osoittaisi suunnitelmallisuutta, mikä puoltaisi varkauden pitämistä törkeänä myös kokonaisarvostelun kannalta. Korkein oikeus katsoo kuitenkin, ettei teossa yksin tämän seikan perusteella ilmene suunnitelmallisuutta. A:n tieto siitä, etteivät talon asukkaat ole asunnossa, pikemminkin puoltaa kokonaisarvostelun kannalta sitä lopputulosta, ettei varkautta olisi pidettävä törkeänä. Toisaalta A on tehnyt teon yhdessä toisen henkilön kanssa. Asunnosta on anastettu huomattava määrä omaisuutta. Tähän nähden Korkein oikeus katsoo, että varkautta myös kokonaisuutena arvostellen on pidettävä törkeänä.

7. Näin ollen Korkein oikeus katsoo, ettei hovioikeuden tuomion lopputulosta rikoksen syyksilukemisen osalta ole syytä muuttaa.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Kitunen, Pasi Aarnio, Ilkka Rautio, Marjut Jokela ja Ari Kantor. Esittelijä Kirsi Kohonen.