18.3.2008

A:n vaatimukset Tampereen käräjäoikeudessa

A vaati 12.7.2005 vireille tulleessa kanteessaan, että valtio velvoitetaan suorittamaan hänelle korvausta hänen vapaudenmenetysaikana 1.1.2004 kello 02.35 - 2.1.2004 kello 15.40 kokemastaan kärsimyksestä. A vetosi siihen, että hän oli vasta 8.7.2005 saanut tietää, että syyttäjä oli jättänyt hänet vapaudenmenetyksen aiheuttaneessa asiassa syyttämättä.

Valtion vastaus

Valtio vaati kanteen jättämistä tutkimatta myöhästyneenä. Syyttämättäjättämispäätös oli tehty 4.8.2004. Päätös oli ensiksi postitettu esitutkintapöytäkirjasta ilmenevään A:n osoitteeseen, mistä Posti oli sen palauttanut, minkä jälkeen päätös oli 17.9.2004 postitettu A:n väestötietojärjestelmän mukaiseen poste restante -osoitteeseen. Valtion näkemyksen mukaan A oli saanut tiedon syyttämättäjättämispäätöksestä 24.9.2004. Haastehakemus olisi siten tullut jättää käräjäoikeuteen viimeistään 24.3.2005.

Tampereen käräjäoikeuden tuomio 16.12.2005

Käräjäoikeus totesi, että haastehakemus oli syyttömästi vangitulle tai tuomitulle valtion varoista vapauden menetyksen johdosta maksettavasta korvauksesta annetun lain mukaan toimitettava tuomioistuimeen kuuden kuukauden kuluttua siitä päivästä, jona hakija oli saanut tietää, ettei syytettä nosteta.

Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 1 luvun 9 §:n mukaan päätös syyttämättäjättämisestä on annettava tiedoksi syyttämättä jätetylle. Tiedoksianto on toimitettava postitse tai noudattaen mitä oikeudenkäymiskaaren 11 luvussa säädetään.

Käräjäoikeus piti asiassa selvitettynä, että 4.8.2004 tehty päätös syyttämättäjättämisestä oli lähetetty postitse tiedoksi ensin A:n esitutkintapöytäkirjasta ilmenevään poste restante -osoitteeseen. Posti oli palauttanut kirjeen 16.9.2004 merkinnöin "Ei noudettu". Tämän jälkeen A:n osoite oli tarkistettu väestötietojärjestelmästä ja päätös oli 17.9.2004 lähetetty uudelleen postitse tiedoksi A:lle hänen väestötietojärjestelmän mukaiseen poste restante -osoitteeseensa.

Oikeudenkäymiskaaren 11 luvun 3 a §:n mukaan asianosaisen katsotaan saaneen asiakirjasta tiedon seitsemäntenä päivänä sen jälkeen, kun asiakirja on annettu postin kuljetettavaksi. Käräjäoikeus lausui, että tällä perusteella A:n oli katsottava saaneen tiedon syyttämättäjättämispäätöksestä 24.9.2004, joten haastehakemus olisi tullut jättää käräjäoikeuteen viimeistään 24.3.2005. Kun se oli jätetty käräjäoikeuteen vasta 12.7.2005, se oli jätetty liian myöhään.

Käräjäoikeus hylkäsi kanteen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Erkki Hakala.

Turun hovioikeuden tuomio 20.2.2007

A valitti hovioikeuteen ja toisti vaatimuksensa.

Hovioikeus pysytti käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Allan Ahnger, Salla-Maaret Keränen ja Matti Jalava. Esittelijä Valtteri Kartio.

Perustelut

Tapahtumatiedot ja kysymyksenasettelu

1. Tampereen kihlakunnan syyttäjänvirastossa tehty syyttämättäjättämispäätös on 5.8.2004 postitettu A:lle tavallisena kirjeenä esitutkintapöytäkirjasta ilmenneeseen poste restante -osoitteeseen. Posti on 16.9.2004 palauttanut kirjeen syyttäjänvirastoon varustettuna merkinnöin "ei noudettu". Syyttämättäjättämispäätös on tämän jälkeen 17.9.2004 postitettu A:lle väestötietojärjestelmästä saatuun uuteen poste restante -osoitteeseen. Tämä kirje ei ole palautunut syyttäjänvirastoon. A on kuitenkin ilmoittanut saaneensa tiedon syyttämättäjättämispäätöksestä vasta 8.7.2005, kun hänen avustajansa oli tiedustellut asiasta. A on tämän jälkeen 12.7.2005 nostanut vapaudenmenetystä koskevan korvauskanteensa.

2. Asiassa on kysymys siitä, onko A:n katsottava saaneen tiedon syyttämättä jättämisestään jo sillä perusteella, että syyttämättäjättämispäätös oli kerrotuin tavoin postitettu hänelle ja onko korvauskanne siten nostettu vasta määräajan umpeen kuluttua.

Sovellettavat säännökset

3. Kun rikosepäilyn takia vapautensa menettänyt henkilö hakee valtiolta korvausta syyttömästi vangitulle tai tuomitulle valtion varoista vapauden menetyksen johdosta maksettavasta korvauksesta annetun lain (422/1974) nojalla, hänen on lain 5 §:n 3 momentin mukaan toimitettava haastehakemus tuomioistuimeen tai sen kansliaan kuuden kuukauden kuluessa siitä päivästä, jona hän on saanut tietää, ettei syytettä nosteta.

4. Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 1 luvun 9 §:n 1 momentin mukaan syyttämättä jättämistä koskeva päätös on annettava syyttämättä jätetylle tiedoksi toimittamalla se hänelle postitse tai noudattaen, mitä oikeudenkäymiskaaren 11 luvussa säädetään. Oikeudenkäymiskaaren 11 luvun 3 a §:ssä on puolestaan säädetty, että kun tuomioistuin huolehtii tiedoksiannosta, muun kuin haasteen tiedoksianto voidaan toimittaa myös lähettämällä asiakirja asianosaiselle postitse asianosaisen tuomioistuimelle ilmoittamaan osoitteeseen. Saman pykälän 2 momentin mukaan asianosaisen katsotaan saaneen asiakirjasta tiedon seitsemäntenä päivänä sen jälkeen, kun asiakirja on annettu postin kuljetettavaksi.

Korkeimman oikeuden aikaisempi kannanotto

5. A on hakemuksensa tueksi viitannut Korkeimman oikeuden ratkaisuun KKO 2006:85. Tässä ratkaisussaan Korkein oikeus on todennut jäävän tulkinnanvaraiseksi, voidaanko oikeudenkäymiskaaren 11 luvun 3 a §:n 2 momentista ilmenevää tiedoksisaantioletusta soveltaa myös siinä tilanteessa, kun syyttämättäjättämispäätös on annettu tiedoksi lähettämällä se syyttämättä jätetylle postitse tavallisena kirjeenä. Kun laissa ei ole määräyksiä esitutkinta- tai syyteharkintavaiheessa ilmoitettavasta, prosessiosoitetta vastaavasta osoitteesta, tiedoksianto joudutaan usein lähettämään esitutkintapöytäkirjasta ilmenevään tai väestötietojärjestelmästä saatavaan osoitteeseen. Kun tällainen osoite voi vaihtua tai olla väliaikainen, kirjeen perillemeno jää tällöin epävarmaksi.

6. Edelleen Korkein oikeus on mainitussa ratkaisussaan todennut, että kun syyttämättäjättämispäätös on annettu tiedoksi tavallisella kirjeellä, kirjeen vastaanottajaksi merkityn on käytännössä mahdotonta todistaa sitä, että kirje ei ole tullut perille. Kun tiedoksi saamiseen liittyy vastaanottajan oikeuksiin vaikuttavan määräajan alkaminen, olisi asianmukaista, että tiedoksiannon lähettäjälle jäisi vastuu tiedon perille menemisestä. Näin ollen on epätietoisissa tapauksissa luontevaa katsoa, että tiedoksi antavan viranomaisen asiana on osoittaa, että asiakirja on tullut vastaanottajan tietoon.

Kannanotto tässä tapauksessa

7. A:n tapauksessa syyttämättäjättämispäätös on 17.9.2004 lähetetty hänelle tavallisena kirjeenä siihen poste restante -osoitteeseen, jonka hän on ilmoittanut väestötietojärjestelmään omaksi osoitteekseen. Tällaiseen osoitteeseen toimitettua kirjettä säilytetään postitoimipaikassa, kunnes postin saaja noutaa sen sieltä. Postipalvelulain 18 §:n 2 momentin mukaan postilähetys, jota postin saaja ei ole halunnut ottaa vastaan, palautetaan lähettäjälle. Kun A:lle lähetettyä kirjettä ei ole kohtuullisessa ajassa palautettu syyttäjänvirastoon, on perusteltua uskoa hänen noutaneen kirjeen asianomaisesta postitoimipaikasta. Ottaen huomioon, että postitoimintaa harjoitetaan julkisesti valvottuna tehtävänä, ei ole uskottavaa, että A:lle osoitettu kirjelähetys olisi postitoimipaikassa kadonnut tai joutunut vääriin käsiin. Mikään asiassa ilmennyt seikka ei viittaa tällaiseen.

8. Korkein oikeus katsoo siten valtion saattaneen todennäköiseksi, että A on kiistämisestään huolimatta vastaanottanut syyttäjänviraston hänelle 17.9.2004 lähettämän kirjeen sekä jo tuolloin saanut tiedon puheena olevasta syyttämättäjättämispäätöksestä. Oikeudenkäymiskaaren 11 luvun 3 a §:n 2 momentista ilmenevän todistelusäännön mukaan hänen voidaan katsoa saaneen tämän tiedon viimeistään seitsemäntenä päivänä sen jälkeen, kun kirje oli annettu postin kuljetettavaksi eli 24.9.2004. Korvauskanne olisi näin ollen tullut nostaa viimeistään 24.3.2005. Kun haastehakemus on jätetty käräjäoikeuteen vasta 12.7.2005, se on jätetty liian myöhään.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Raulos, Mikko Tulokas, Lauri Lehtimaja, Ilkka Rautio (eri mieltä) ja Soile Poutiainen (eri mieltä). Esittelijä Johanna Palovaara (mietintö).

Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Oikeussihteeri Palovaara: Mietintö vastasi kohtien 1 - 6 osalta Korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenevää. Sen lisäksi Korkein oikeus lausunee:

A on kohdassa 1 kerrotulla tavalla kiistänyt saaneensa ilmoituskirjettä haltuunsa. Asiassa saadusta selvityksestä ei ilmene, onko ilmoituskirje koskaan saapunut A:n väestörekisteristä ilmenevään poste restante -osoitteeseen tai onko A kirjeen lähettämisen jälkeen käynyt tiedustelemassa hänelle mahdollisesti saapunutta postia. Se, että kirje ei ole palautunut lähettäjälle, voi johtua paitsi A:n menettelystä myös siitä, että kirje on voinut kadota A:lle lähetettäessä tai lähettäjälle palautettaessa. Käytettävissä olevan selvityksen perusteella kirjeen tulemiseen A:n tiedoksi liittyy siten sellaista epätietoisuutta, että tiedoksi antavan viranomaisen asiana on osoittaa, että asiakirja on tullut vastaanottajan tietoon.

Korkein oikeus katsonee, ettei valtio tässä tapauksessa ole osoittanut syyttämättäjättämispäätöksen tiedoksisaannin tapahtuneen A:n ilmoittamaa aikaisemmin ja että näin ollen kysymyksessä olevaa korvauskannetta ei olisi tullut hylätä myöhään nostettuna.

Hovi- ja käräjäoikeuden tuomiot kumottaneen. Asia palautettaneen käräjäoikeuteen, jonka tulee ottaa se omasta aloitteestaan käsiteltäväkseen.

Oikeusneuvos Poutiainen: Hyväksyn esittelijän mietinnön.

Oikeusneuvos Rautio: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Poutiainen.