18.10.2006

A:n vaatimukset Helsingin käräjäoikeudessa

A vaati 12.7.2002 ja 31.7.2002 vireille tulleissa kanteissa, että valtio velvoitetaan suorittamaan hänelle korvausta hänen vapaudenmenetysaikoina 20. - 23.10.1998 ja 6. - 8.12.1997 kokemastaan kärsimyksestä.

Valtion vastaus

Valtio vaati kanteiden hylkäämistä. Syyttämättäjättämispäätökset oli tehty 19.4.2000 ja 10.8.2000. Päätökset oli postitettu A:n esitutkinnassa ilmoittamaan osoitteeseen 2.5.2000 ja 15.8.2000. Tiedoksiannosta hallintoasioissa annetun lain 22 §:n mukaan tiedoksiannon oli katsottava tapahtuneen seitsemäntenä päivänä sen jälkeen, kun asiakirja oli annettu postin kuljetettavaksi. Kanteet oli siten nostettu liian myöhään.

Helsingin käräjäoikeuden tuomio 14.2.2003

Käräjäoikeus totesi, että haastehakemus oli asiassa sovellettavan lain mukaan toimitettava tuomioistuimeen kuuden kuukauden kuluttua siitä päivästä, jona hakija oli saanut tietää, että syytettä ei nosteta.

Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 1 luvun 9 §:n 1 momentin mukaan tiedoksianto syyttämättä jättämisestä on annettava postitse tai noudattaen, mitä oikeudenkäymiskaaren 11 luvussa säädetään. Käräjäoikeus katsoi, että tiedoksiannosta hallintoasioissa annetun lain 22 §:ää voitiin soveltaa asiassa.

Käräjäoikeus piti asiassa selvitettynä, että päätökset oli lähetetty A:lle postitse ja että tiedoksianto oli tapahtunut viimeksi mainitun lain 22 §:ssä tarkoitetulla tavalla seitsemäntenä päivänä sen jälkeen, kun asiakirjat oli annettu postin kuljetettavaksi. Tiedoksiantojen oli siten katsottava tapahtuneen 19.4.2000 tehdyn päätöksen osalta toukokuussa 2000 ja 10.8.2000 tehdyn päätöksen osalta elokuussa 2000. Kanteet oli nostettu heinäkuussa 2002 ja siis myöhään.

Käräjäoikeus hylkäsi kanteet.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Pasi Lilja.

Helsingin hovioikeuden tuomio 16.6.2005

Hovioikeus lausui, että oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain esitöissä (HE 82/1995 vp) oli todettu, että syyttäjä voi antaa syyttämättäjättämispäätöksen tiedoksi asianosaiselle postitse asianosaisen ilmoittamalla osoitteella. Tätä ennen voimassa olleen rikoslain voimaanpanoasetuksen 15 b §:n vastaavan säännöksen osalta oli oikeuskirjallisuudessa todettu, että säännös ei edellyttänyt päätöksen todisteellista tiedoksiantoa syyttämättä jätetylle, vaikka tiedoksiannosta alkoi kulua määräaika.

Näillä lisäperusteluilla hovioikeus pysytti käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Varpu Lahti, Hellevi Niemelä ja Risto Hänninen. Esittelijä Juhani Paiho.

Perustelut

Kysymyksenasettelu

1. Kun rikosepäilyn takia vapautensa menettänyt henkilö hakee valtiolta korvausta syyttömästi vangitulle tai tuomitulle valtion varoista vapauden menetyksen johdosta maksettavasta korvauksesta annetun lain (422/1974) nojalla, hänen on lain 5 §:n 3 momentin mukaan toimitettava haastehakemus tuomioistuimeen tai sen kansliaan kuuden kuukauden kuluessa siitä päivästä, jona hän on saanut tietää, ettei syytettä nosteta. Asiassa on kysymys siitä, milloin tiedoksisaamisen katsotaan tapahtuneen ja määräajan siten alkaneen kulua, kun syyttämättäjättämispäätös on postitettu hakijalle tavallisena kirjeenä.

Sovellettavat säännökset

2. Alemmat oikeudet ovat katsoneet, että syyttämättäjättämispäätöksen tiedoksiantoon tuli sovellettavaksi tiedoksiannosta hallintoasioissa annettu laki ja sen 22 §:ään perustuva tiedoksisaantioletus. Tällainen järjestely olikin aikaisemmin voimassa ja perustui vuonna 1997 kumotun rikoslain voimaanpanemisesta annetun asetuksen 15 b §:n 1 momenttiin (301/1990). Voimassa olevassa laissa ei kuitenkaan ole vastaavaa viittausta hallintomenettelyssä tai hallintolainkäytössä sovellettaviin säännöksiin. Sen vuoksi ja kun syyteharkinta ei ole hallintoa eikä hallintolainkäyttöä, alempien oikeuksien soveltamaan kyseiseen säännökseen ei voida käsillä olevassa asiassa nojautua.

3. Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain (689/1997) 12 luvun 1 §:n mukaan rikosasioiden käsittelyssä ja muutoksenhaussa noudatetaan sen lisäksi, mitä tässä laissa säädetään, ja jollei tässä laissa toisin säädetä, oikeudenkäymiskaaren säännöksiä. Saman lain 1 luvun 9 §:n 1 momentin mukaan syyttämättä jättämistä koskeva päätös on annettava syyttämättä jätetylle tiedoksi toimittamalla se hänelle postitse tai noudattaen, mitä oikeudenkäymiskaaren 11 luvussa säädetään. Toisin kuin valtio on vastauksessaan lausunut, merkitystä ei tällöin ole sillä, onko tiedoksiannettavana niin sanottu seuraamusluontoinen vai muu syyttämättäjättämispäätös.

4. Oikeudenkäymiskaaren 11 luvun 3 §:n mukaan tiedoksianto voidaan toimittaa lähettämällä asiakirja asianosaiselle postitse saantitodistusta vastaan tai kirjeellä, jos voidaan olettaa, että vastaanottaja saa tiedon asiakirjasta ja määräpäivään mennessä palauttaa todistuksen tiedoksiannon vastaanottamisesta. Sanotun luvun 3 a §:n 1 momentin mukaan, kun tuomioistuin huolehtii tiedoksiannosta, muun kuin haasteen tiedoksianto voidaan toimittaa myös lähettämällä asiakirja asianosaiselle postitse asianosaisen tuomioistuimelle ilmoittamaan osoitteeseen. Saman pykälän 2 momentin mukaan asianosaisen katsotaan saaneen asiakirjasta tiedon seitsemäntenä päivänä sen jälkeen, kun asiakirja on annettu postin kuljetettavaksi.

Tiedoksisaantioletuksen soveltuminen syyttämättäjättämispäätökseen

5. Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 1 luvun 9 §:n mukaan syyttäjä voi valita sen, millä tavoin hän toimittaa syyttämättäjättämispäätöksen asianosaisille tiedoksi. Syyttämättäjättämispäätös voidaan siis toimittaa tiedoksi myös postitse tavallisena kirjeenä, mutta tulkinnanvaraiseksi jää, voidaanko tällaiseen tiedoksiantoon soveltaa oikeudenkäymiskaaren 11 luvun 3 a §:n 2 momentissa mainittua oletusta tiedoksi saamisesta seitsemäntenä päivänä. Tiedoksisaantioletusta vastaan puhuu se, ettei laissa ole määräyksiä esitutkinta- tai syyteharkintavaiheessa ilmoitettavasta, prosessiosoitetta vastaavasta osoitteesta, jollaista 3 a §:ssä on tarkoitettu. Jos tiedoksiannon sisältävän kirjeen vastaanottajan osoitteeksi merkitään esitutkintapöytäkirjasta tai väestötietojärjestelmästä ilmenevä osoite, joka saattaa vaihtua tai olla väliaikainen, kirjeen perillemeno jää epävarmaksi.

6. Kun tiedoksi antaminen on tapahtunut tavallisella kirjeellä, kirjeen vastaanottajaksi merkityn on käytännössä mahdotonta todistaa sitä, että kirje ei ole tullut perille. Kun tiedoksi saamiseen liittyy vastaanottajan oikeuksiin vaikuttavan määräajan alkaminen, olisikin asianmukaista, että tiedoksiannon lähettäjälle jäisi vastuu tiedon perille menemisestä. Näin ollen on epätietoisissa tapauksissa luontevaa katsoa, että tiedoksi antavan viranomaisen asiana on osoittaa, että asiakirja on tullut vastaanottajan tietoon.

Johtopäätös käsillä olevassa tapauksessa

7. Nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa syyttämättäjättämispäätökset on tehty 19.4.2000 ja 10.8.2000 eri kihlakunnanvirastoissa. Ne on postitettu A:lle tavallisina kirjeinä toukokuussa ja elokuussa 2000 joko esitutkintapöytäkirjoista ilmenneisiin tai väestötietojärjestelmästä saatuihin osoitteisiin. A on kuitenkin kiistänyt saaneensa näitä kirjeitä. Hän on ilmoittanut saaneensa tiedon syyttämättäjättämispäätöksistä vasta heinäkuussa 2002, minkä jälkeen hän on samassa kuussa nostanut vapauden menetystä koskevat korvauskanteensa. Alemmat oikeudet ovat hylänneet kanteet myöhään nostettuina.

8. Korkein oikeus katsoo, ettei valtio ole osoittanut syyttämättäjättämispäätösten tiedoksisaamisen tapahtuneen A:n ilmoittamaa aikaisemmin. Näin ollen kysymyksessä olevia korvauskanteita ei olisi tullut hylätä myöhään nostettuina.

Päätöslauselma

Hovi- ja käräjäoikeuden tuomiot kumotaan. Asia palautetaan käräjäoikeuteen, jonka tulee ottaa se omasta aloitteestaan käsiteltäväkseen.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Lauri Lehtimaja, Mikael Krogerus, Liisa Mansikkamäki, Juha Häyhä ja Timo Esko. Esittelijä Reima Jussila.