KKO:2003:90
- Asiasanat
- Oikeusapu
- Tapausvuosi
- 2003
- Antopäivä
- Diaarinumero
- R2003/712
- Taltio
- 2448
- Esittelypäivä
Rikoksesta epäilty oli ollut vangittuna tutkittaessa rikosta, jonka hän oli osittain kiistänyt. Tultuaan vapautetuksi epäilty oli esitutkintavaiheessa hakenut oikeusapua. Kysymys oikeusavun tarpeesta. (Ään.) Ks. KKO:2003:89
OikeusapuL 1 § 1 mom
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
A:n oikeusapuhakemus Tampereen oikeusaputoimistolle
A, jota epäiltiin huumausainerikoksesta, oli rikosasian esitutkinnan aikana ollut vangittuna ajalla 11. - 19.2.2003. Hän pyysi Tampereen oikeusaputoimistoon 25.2.2003 toimittamallaan hakemuksella oikeusapua taannehtivasti 13.2.2003 lukien ja oikeustieteen kandidaatti T:n määräämistä hänen oikeudenkäyntiavustajakseen.
A, joka oli osittain kiistänyt häneen kohdistetut rikosepäilyt, perusteli avustajan tarvetta sillä, että hän voisi jo esitutkinnan aikana ryhtyä hankkimaan lisänäyttöä. Avustaja oli tarpeen loppulausunnon antamiseksi ja mahdollisten lisätodistajien kuulustuttamiseksi tai muun selvityksen hankkimiseksi. Avustaja oli tarpeen myös, jotta A saattoi varautua edelleen vangitsemiseen.
Oikeusaputoimiston oikeusapupäätös 25.2.2003
Oikeusaputoimisto, joka oikeusapulain 1 §:n 1 momentin nojalla katsoi, että asiassa ei ollut oikeudellisen asiantuntijan avun tarvetta, ei myöntänyt A:lle oikeusapua. Oikeusaputoimiston mukaan A ei ollut esittänyt selvitystä siitä, että hänellä tässä vaiheessa olisi oikeudellisen avun tarvetta.
Tampereen käräjäoikeuden päätös 13.3.2003
Käräjäoikeus, jonka tutkittavaksi oikeusaputoimisto saattoi A:n oikeusapupäätöksestä tekemän ratkaisupyynnön, hylkäsi oikeusapulain 1 §:n nojalla oikeusavun myöntämistä ja avustajan määräämistä koskevan pyynnön. Perusteluinaan käräjäoikeus lausui, että oikeusapua annetaan pääsääntöisesti vain silloin, kun hakija tarvitsee oikeusapua. Oikeusavun myöntämistä ja avustajan määräämistä koskevaa asiaa on arvioitava avustajan tarpeen kannalta. Avustajaa ei tule määrätä silloin, kun henkilö normaalein kriteerein arvioituna kykenee selviytymään ilman avustajaa esimerkiksi esitutkinnan eri vaiheissa.
Käräjäoikeus katsoi, että esitetyn selvityksen perusteella A:lla ei asian tässä vaiheessa ollut oikeudellisen avun tarvetta ja hän kykeni asianmukaisesti valvomaan omaa etuaan. A:lla oli mahdollisuus oikeudenmukaisen kohtelunsa vaarantumatta huolehtia itse esitutkinnan yhteydessä suoritettavista toimenpiteistä.
Asian on ratkaissut notaari Jani Salenius.
Turun hovioikeuden päätös 5.6.2003
Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden päätöstä.
Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Heikki Särkilä, Lauri Vihervaara ja Matti Jalava, joka myös esitteli asian.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
A:lle myönnettiin valituslupa. A toisti oikeusapuhakemuksensa pyytäen, että hänelle myönnetään oikeusapu 13.2.2003 lähtien ja että hänen avustajakseen määrätään oikeustieteen kandidaatti T.
Virallinen syyttäjä, kihlakunnansyyttäjä Ulla-Maija Aho antoi pyydetyn vastauksen.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU
Perustelut
Yleistä
Oikeusapulain 1 §:n 1 momentin mukaan oikeusapua annetaan valtion varoin henkilölle, joka tarvitsee asiantuntevaa apua oikeudellisessa asiassa ja joka taloudellisen asemansa vuoksi ei kykene itse suorittamaan sen hoitamisen vaatimia menoja. Oikeusapulakia säädettäessä lähtökohtana on ollut, että oikeusapua annetaan vain hakijalle, joka tarvitsee oikeusavustajaa (HE 82/2001 vp s. 86).
Saman lain 13 §:n 1 momentin mukaan oikeusapu voidaan myöntää hakemuspäivästä lukien tai, jos edellytykset siihen ovat olemassa, myös taannehtivasti koskemaan asiassa jo suoritettuja toimenpiteitä. Oikeusapua ja avustajan määräämistä voidaan hakea jo esitutkinnan aikana, ja se voidaan myöntää edellytysten täyttyessä. Pääsääntöisesti hakemus olisi tehtävä heti, kun oikeusavun tarve on tullut ajankohtaiseksi.
Oikeusapua hakiessaan hakijan on lain 10 §:n mukaan esitettävä selvitys asiasta, jossa hän hakee oikeusapua. Oikeusavun myöntämistä harkittaessa on otettava huomioon asiassa todennäköisesti odotettavissa oleva oikeudellisen avun tarve. Jos oikeusapua haetaan esitutkinnan aikana, arvioitavaksi tulee, onko hakijalla asiassa oikeusavun tarve jo tässä vaiheessa. Esitutkintavaiheessa tehdyn hakemuksen perusteella oikeusavun tarve on siten arvioitava ottaen huomioon esitutkintavaiheessa esiin tullut tai siinä ennakoitavissa oleva oikeudellisen avun tarve. Ratkaisu joudutaan tekemään tuossa vaiheessa käytettävissä olevan aineiston perusteella. Merkitystä on muun muassa sillä, miten vakavasta rikoksesta hakija on epäiltynä, käytetyt tai odotettavissa olevat pakkokeinot sekä muut seikat, jotka vaikuttavat epäillyn oikeussuojan ja oikeudellisen avun tarpeeseen esitutkinnassa. Mikäli asiassa sittemmin nostetaan syyte eikä oikeusapua ole esitutkintavaiheessa myönnetty, oikeusavun tarve tulee hakijan sitä pyytäessä harkittavaksi uudelleen. Samoin on asianlaita, jos tilanne esitutkinnan aikana sittemmin muuttuu verrattuna siihen, mitä hakemusta ratkaistaessa on voitu ennakoida.
Toisaalta kysymys siitä, ovatko yksittäiset toimenpiteet olleet asian hoitamiseksi tarpeellisia ja siten se, kuuluvatko ne oikeusapuun, tulee harkittavaksi yksityiselle avustajalle maksettavaa palkkiota myöhemmin määrättäessä. Yksityisen avustajan on lain 17 §:n 1 momentin mukaan palkkion määräämistä varten esitettävä yksityiskohtainen selvitys asiassa suorittamistaan toimenpiteistä ja kuluistaan. Tarvittaessa hänen on myös selvitettävä toimenpiteiden syy ja käytetyn ajan tarpeellisuus. Asian käsittelyn edetessä voidaan oikeusapulain 16 §:n nojalla jopa päättää jo myönnetyn oikeusavun lakkaamisesta, jos myöhemmin havaitaan, että sen myöntämisedellytyksiä ei ole ollut tai ne ovat muuttuneet.
Oikeusavun tarve tässä asiassa
A:n oikeusapuhakemuksen liitteenä on ollut häntä koskeva vangitsemisvaatimus ja vangitsemispäätös. Vangitsemisvaatimuksen mukaan eräs henkilö oli kertonut tutkinnassa toimittaneensa A:lle 500 grammaa hasista ja 20 ekstaasitablettia. A oli otettu kiinni 7.2.2003 ja pidätetty seuraavana päivänä. Tampereen käräjäoikeus oli 11.2.2003 määrännyt A:n vangittavaksi todennäköisin syin epäiltynä edellä mainitusta rikoksesta. Rikoksesta säädetty ankarin rangaistus on vähintään vuosi vankeutta ja käräjäoikeuden mukaan oli todennäköistä, että epäilty vaikeuttaa asian selvittämistä. A oli 19.2.2003 määrätty päästettäväksi vapaaksi.
A on 25.2.2003 hakenut oikeusapua taannehtivasti 13.2.2003 lukien. Hän on ilmoittanut hakemuksessaan, että hän oli osittain kiistänyt rikosepäilyt ja että hän tarvitsee oikeudenkäyntiavustajan voidakseen jo esitutkinnassa kuulustuttaa mahdollisia lisätodistajia ja hankkia muuta selvitystä sekä mahdollisesti lausua esitutkinnassa kertyneestä aineistosta. Ollessaan vangittuna hänellä oli ollut tarve saada avustaja voidakseen varautua edelleen vangittuna pitämiseen.
A ei ole pyytänyt puolustajan määräämistä vangittuna ollessaan. Oikeusapuhakemusta tehtäessä esitutkinta on ollut kesken, mutta syyttäjän tänne toimittamasta, myöhemmin valmistuneesta esitutkintapöytäkirjasta ilmenee, ettei A ole halunnut kuulustelutilanteissa avustajaa. Näistä seikoista ei kuitenkaan voida päätellä, ettei A olisi ollut tässä vaiheessa lainkaan oikeudellisen avun tarpeessa. Korkein oikeus arvioi, huomioon ottaen epäillyn rikoksen laatu ja A:n tilanne kokonaisuudessaan, että A on tarvinnut asiantuntevaa apua oikeudellisessa asiassa.
A:lla ei esitetyn selvityksen mukaan ole kuukausittaista käyttövaraa.
Päätöslauselma
Hovioikeuden päätös kumotaan. A:lle myönnetään oikeusapu korvauksetta taannehtivasti 13.2.2003 lukien. Oikeusapuun kuuluvat oikeusapulain 4 §:ssä tarkoitetut etuudet ja 5 §:ssä tarkoitetut avustajan toimenpiteet. A:n yksityiseksi avustajaksi määrätään oikeustieteen kandidaatti T.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Suhonen, Eeva Vuori, Liisa Mansikkamäki, Pauliine Koskelo (eri mieltä) ja Juha Häyhä (eri mieltä). Esittelijä Jukka-Pekka Salonen.
Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot
Oikeusneuvos Häyhä: Perustelujen yleisen jakson osalta olen samaa mieltä kuin enemmistö. Oikeusavun tarpeen osalta tässä asiassa lausun seuraavan:
Esillä olevassa asiassa A on ollut epäiltynä huumausainerikoksesta, jonka hän on osittain kiistänyt. A on ollut tutkinnan yhteydessä vangittuna 11. - 19.2.2003. Oikeusapua A on hakenut 25.2.2003 eli sen jälkeen, kun hänen vangittuna pitämisensä on lakannut, mutta ennen kuin esitutkinta on päättynyt. Hän on pyytänyt oikeusapua taannehtivasti 13.2.2003 lukien.
A ei ole vangittuna ollessaan pyytänyt puolustajan määräämistä, mihin hänellä pakkokeinolain 2 luvun 1 §:n 1 momentin nojalla olisi ollut oikeus. Asiaa toistuvasti kysyttäessä hän on joka kerralla ilmoittanut, ettei halunnut avustajaa. Oikeudellisen avun tarvetta hakemuksen jättämistä edeltäneen vangitsemisvaiheen osalta ei siten ole ollut. A:n hakemuksessa oikeusavun tarvetta onkin perusteltu lähinnä mahdollisen loppulausunnon tarpeella sekä tarpeella varautua uudelleen vangitsemiseen. Niin ikään on viitattu siihen, että avustaja voisi hankkia näyttöä. Oikeusaputoimisto on asian ratkaistessaan katsonut, ettei ollut selvitetty hakijan tarvitsevan oikeusapua tuossa vaiheessa. Loppulausunnon antaminen tai uudelleen vangitseminen ei olekaan sittemmin tullut ajankohtaiseksi. Asiassa ei myöskään ole ilmennyt sellaista, minkä vuoksi mahdollisen lisätutkintaa koskevan aloitteen tekemiseksi syyttäjälle olisi avustajan määräämiseen tuolloin ollut tarvetta. Näin ollen katson, ettei asiassa ole perusteita muuttaa ratkaisua, jolla oikeusapu on esitutkintavaiheessa evätty, ja jätän siis hovioikeuden päätöksen voimaan.
Oikeusneuvos Koskelo: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Häyhä.