8.12.2000

Pyyntö puolustajan määräämisestä Turun käräjäoikeudessa

A pyysi tuottamuksellista kätkemisrikosta koskevan asian pääkäsittelyssä 15.9.1998, että oikeustieteen kandidaatti Jaakko Tuutti määrätään hänelle puolustajaksi. A oli tuolloin vangittuna muun asian vuoksi.

Käräjäoikeuden päätös 15.9.1998

Käräjäoikeus lausui, ettei A ollut ollut vapauttaan menettäneenä käsiteltävänä olevan asian vuoksi. Syyttäjä oli luopunut syytteestä ennen kuin sitä oli tuomioistuimessa esitetty ja A siihen vastannut. A ei ollut vaatinut asian ratkaisemista, vaan halunnut, että asia jäi sillensä. Kyseessä oli ollut alunperinkin vähäinen teko, jonka selvittäminen ei ollut vaatinut sellaista todistusaineiston hankkimista, mikä ei olisi ollut mahdollista ilman puolustajaa vapautensa menettäneenäkin.

Käräjäoikeus hylkäsi A:n pyynnön.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Ervo sekä lautamiehet Heikkilä, Johansson ja Karlsson.

Turun hovioikeuden päätös 27.1.1999

A valitti hovioikeuteen, joka lausui, että oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 2 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan rikoksesta epäillyn pyynnöstä hänelle oli määrättävä puolustaja, paitsi silloin kun kysymys oli lainkohdassa tarkoitetusta vakavasta rikoksesta, myös jos rikoksesta epäilty oli pidätettynä tai vangittuna. Säännöstä koskevan hallituksen esityksen (HE132/1997 vp) mukaan pidätettynä tai vangittuna olevalla henkilöllä olisi aina oikeus puolustajaan. Tämä ja lain sanamuoto puhuivat sen puolesta, että rikoksesta epäillyn pyynnöstä hänelle oli aina määrättävä puolustaja, jos epäilty pyynnön esittämishetkellä oli ollut pidätettynä tai vangittuna. Toisaalta hallituksen esityksen mukaan sanottua säännöstä oli ehdotettu sen vuoksi, että vapautensa menettäneellä henkilöllä oli muuten heikot mahdollisuudet järjestää puolustustaan ja esimerkiksi todistusaineiston hankkiminen saattoi tuottaa hänelle ylivoimaisia vaikeuksia. Lain esitöiden perusteella jäi epäselväksi, oliko rikoksesta epäillylle, joka oli jonkin muun syyn kuin käsiteltävänä olevan rikoksen vuoksi pidätettynä tai vangittuna, määrättävä pyynnöstä puolustaja, vaikka hänellä vapaudenmenetyksestä huolimatta oli riittävät mahdollisuudet järjestää puolustustaan ja hankkia mahdollisesti tarvittavaa todistusaineistoa.

A oli 4.2.1998 haastettu vastaamaan asiassa käräjäoikeuden pääkäsittelyyn 17.2.1998. A oli ilman laillista estettä jäänyt saapumatta pääkäsittelyyn, eikä hän ollut ollut paikalla myöskään uudessa pääkäsittelyssä 26.5.1998. A oli muusta rikoksesta epäiltynä ollut vapautensa menettäneenä 28.7.1998 alkaen ja vangittuna 15.9.1998, jolloin pääkäsittely tuottamuksellista kätkemisrikosta koskevassa asiassa oli toimitettu.

Kysymyksessä oli ollut vähäinen ja yksinkertainen rikosasia. Se ei ollut edellyttänyt A:n taholta erityisen todistusaineiston hankkimista, eikä A:n oikeusturva muutoinkaan ollut edellyttänyt lainopillisen avustajan käyttämistä. Tuutin hovioikeudelle antamasta laskustakin ilmeni, että asiassa ei oltu hankittu mitään todistusaineistoa ja että puolustuksen järjestäminen ei ollut edellyttänyt mitään toimenpiteitä sinä aikana kun A oli ollut vapautensa menettäneenä.

Edellä sanotut seikat huomioon ottaen hovioikeus katsoi, ettei A:lle ollut määrättävä puolustajaa yksinomaan sen seikan vuoksi, että hän oli käräjäoikeuden pääkäsittelyn aikana ollut muun epäillyn rikoksen johdosta vangittuna.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden päätöstä.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Tulenheimo, Leinonen ja Uusitupa. Esittelijä Tero Ojala (mietintö).

Esittelijän mietintö

Viskaali Ojala: Hovioikeus lausunee seuraavaa:

Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 2 luvun 1 §:n 2 momentin 2 kohdassa säädetään, että epäillyn pyynnöstä hänelle on määrättävä puolustaja, jos hän on pidätettynä tai vangittuna. A on otettu kiinni 28.7.1998 ja hän on ollut asiaa käsiteltäessä vapautensa menettäneenä muun syyn vuoksi. Hallituksen esityksen mukaan (HE132/1997 vp s.53) pidätetyllä tai vangitulla olisi aina oikeus puolustajaan, koska vapautensa menettäneellä henkilöllä on muuten heikot mahdollisuudet järjestää puolustustaan. Lain perusteluista ilmenee, että vapauden menetys sinänsä aiheuttaa vangitulle puolustajan tarpeen puolustuksen valmistelua varten. Puolustajan määrääminen ei siten ole riippuvainen syytteenalaisen teon vakavuudesta tai siitä, onko epäilty vangittuna jonkin muun teon vuoksi.

Puolustajan määrääminen edellyttää, että henkilö on epäilty tai syytteessä. Syyttäjä on tässä tapauksessa luopunut syytteestä eikä syytetty ole vaatinut asian ratkaisemista. Syytteestä luopuminen on kuitenkin tapahtunut vasta asian pääkäsittelyssä, joten syytetyn on tullut varautua vastaamaan syytteeseen. A:n on katsottava olleen lain edellyttämällä tavalla syytettynä asiassa.

Näillä perusteilla käräjäoikeuden ratkaisua muutettaneen siten, että A:n puolustajaksi määrätään Tuutti.

Perustelut

Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 2 luvun 1 §:n 2 momentin 2 kohdan mukaan rikoksesta epäillyn pyynnöstä hänelle on määrättävä puolustaja, jos hän on pidätettynä tai vangittuna. Tämän lainkohdan mukaan tuomioistuin on velvollinen pidätetyn tai vangitun pyynnöstä määräämään puolustajan asian laadusta ja puolustajan tosiasiallisesta tarpeesta riippumatta. Asiassa on ensisijaisesti kysymys siitä, koskeeko säännös myös sellaista epäiltyä, joka on pidätetty tai vangittu muun kuin käsiteltävänä olevan asian vuoksi.

Puolustajan määräämistä koskevat säännökset perustuvat ajatukseen, että rikoksesta epäillyllä tulee olla puolustaja aina, kun hän ei ilman puolustajaa kykene asianmukaisesti valvomaan oikeuksiaan asiassa. Nyt kysymyksessä olevan lainkohdan lähtökohtana on ajatus, että vapautensa menettäneellä henkilöllä on aina tarve saada puolustaja, koska hänellä on heikot mahdollisuudet järjestää puolustustaan ja esimerkiksi todistusaineiston hankkiminen voi tuottaa hänelle ylivoimaisia vaikeuksia. Lain esitöissä ei erotella käsiteltävänä olevan tai muun asian vuoksi pidätettyä tai vangittua (HE 132/1997 s. 31 ja 53).

Mainittuun hallituksen esitykseen sisältyi säännös, jonka mukaan puolustajaa ei saa määrätä yksinkertaisissa rikosasioissa, joissa yleisen rangaistuskäytännön mukaan ei ole odotettavissa sakkoa ankarampaa rangaistusta ja joissa asian selvitettyyn tilaan nähden syytetyn oikeusturva ei edellytä avustajan määräämistä. Lakivaliokunta (LaVM 17/1997 vp) muotoili hallituksen esitykseen sisältyneen oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 2 luvun 1 §:n kokonaan uudelleen ja lisäsi siihen säännökset siitä, milloin tuomioistuimen on viran puolesta määrättävä syytetylle puolustaja. Lakivaliokunnan mietinnön mukaan sen ehdottamat muutokset pohjautuivat rikosprosessiuudistusta pohtineen oikeusministeriön työryhmän mietintöön (LVO 1/1993). Tuossakin mietinnössä ehdotettiin, ettei julkista puolustajaa tule määrätä sellaisessa yksinkertaisessa rikosasiassa, jossa yleisen rangaistuskäytännön mukaan ei ole odotettavissa ankarampaa rangaistusta kuin sakko. Lakivaliokunnan uudelleen muotoilemasta säännöksestä ja sittemmin säädetystä laista puuttuu säännös siitä, ettei julkista puolustajaa tule määrätä yksinkertaisessa rikosasiassa. Lakivaliokunnan mietinnöstä ei kuitenkaan ilmene, että tarkoituksena olisi ollut poiketa siitä vakiintuneesta periaatteesta, että oikeus avustajaan tai puolustajaan julkisen vallan kustannuksella on vain silloin, kun vaatimus oikeudenmukaisesta oikeudenkäynnistä sitä edellyttää.

Sellaisen henkilön kohdalla, joka on pidätetty tai vangittu käsiteltävänä olevan asian vuoksi, on puolustajan tarve korostunut, koska tällöin on pääsääntöisesti kysymys sellaista rikosta koskevasta epäilystä, jossa puolustautuminen on tärkeää, mutta puolustuksen järjestäminen ilman puolustajan apua vaikeaa. Pidättäminen ja vangitseminen tapahtuu tällöin yleensä jo esitutkinnan aikana, jolloin kerätään syyteharkinnan perusteena oleva aineisto. Sen sijaan muun asian vuoksi pidätetty tai vangittu voi olla sattumanvaraisesti samaan aikaan käsiteltäväksi tulevassa asiassa epäiltynä yksinkertaisesta tai vähäpätöisestä rikoksesta, jonka osalta puolustamisen järjestämisen tarvetta ei ole. Näissä tilanteissa ei voida asettaa sellaista olettamaa, että vapaana olevien epäiltyjen kanssa yhdenvertaisten puolustautumismahdollisuuksien ja epäillyn oikeusturvan vuoksi puolustaja olisi aina tarpeen. Tulkintaa, jonka mukaan oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 2 luvun 1 §:n 2 momentin 2 kohdassa säädetään vain käsiteltävänä olevassa asiassa pidätetyn tai vangitun ehdottomasta oikeudesta saada puolustaja, puoltaa lisäksi se, että oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain säännökset koskevat yleensäkin kulloisenkin asian käsittelyä. Muun asian vuoksi pidätetylle tai vangitulle tulee määrättäväksi puolustaja silloin, kun mainitun luvun 1 §:n 2 momentin 1 kohdassa tai 3 momentissa säädetyt edellytykset täyttyvät.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Nikkarinen, Vuori, Kitunen, Bygglin ja Mansikkamäki. Esittelijä Jussi Karttunen.